Taistelu, joka johtaa toisen kuolemaan // syaniidikissa

Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Taistelu, joka johtaa toisen kuolemaan // syaniidikissa

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 21 Tammi 2012, 13:41

~ Keiko ~

Korvat liikkuivat vähän erisuuntiin, kuunnellen ympäriltä kuuluvia vähäisiä ääniä. Kissatyttö tarttui kiveen ja veti itseään hieman ylemmäs. Pian hän saapui kallion eräälle tasaiselle kohdalle ja jäi siihen istumaan. Nainen katsoi alaspäin ja mutristi hieman alahuultaan.
"Tuonne ei kyllä tee mieli pudota", hän sanoi itsekseen ja sipaisi harmaita hiuksiaan hieman sivummalle silmiensä edestä.
Keiko katsoi hetken aikaa eteenpäin, ja kuljetti kättään kallion sileää pintaa pitkin. Hän tunsi jotain karheaa ja laski katseensa siihen. Nainen repäisi hieman sammalta ja nousi ylös. Tyttö pudotti sen alas kalliolta ja käveli hieman ylemmäs. Tyttö meinasi kompastua, mutta säilytti jotenkin tasapainonsa ja huokaisi helpotuksesta.
"Miksi edes tulinkaan tänne?", hän kysyi itseltään ääneen ja jäi paikoilleen seisomaan.
Neiti sulki silmänsä ja levitti käsiään hieman. Ylhäällä tuuli, eikä silmät kiinni voinut oikein olla tasapainossa, joten kissatyttö kaatui eteenpäin, polvilleen. Hän avasi silmänsä ja naurahti pienesti. Keiko suoristi hieman mekkonsa helmaa ja jäi polvilleen istumaan kalliolle.

//Syaniidikissa tänne :> Tuli vähän lyhyt~
//Ja anteeksi tajusin vasta äsken että täälläkin on talvi >.<
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 25 Tammi 2012, 23:57

[ Lyhyys ei haittaa, tästä tuskin muutenkaan tulee pitkä peli kun tappopeli on kyseessä c: ]

Taas yksi kaunis päivä Illidan oli lähetetty palkkamurhausreissullensa. Illidan ei ollut kysellyt edes tappamisen syytä, mutta oli ottanut keikan avosylin vastaan ja saanutkin siitä hyvän maksun. Mies oli jäljittänyt uhriansa Keikoa jo tovin. Vihdoin palkkamurhauksen tuleva uhri oli mennyt syrjäisille seuduille, metsän kallioille. Sarvipää tiesi oikean hetken tulleen, nyt pitäisi hyökätä jos joskus saadakseen toisen pois päiviltään.

Illidan hiipi kalliokossa, vaani saalistansa kuin petoeläin. Mies kohotti tikarinsa käteensä käsivarrensa nahkaremmeistä, hiipi lähemmäs kohdetta. Yllättäen mies hypähti kohti Keikoa, yrittäen iskeaä tikarin tuon selkään.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 26 Tammi 2012, 22:24

~ Keiko ~

Nainen tunsi kylmiä väreitä selässään, aivan kuin joku tai jokin lähestyisi häntä. Hän käänsi päätään hieman sivummalli ja kuunteli tarkasti kissankorvillaan. Keiko kuulikin hiljaista ääntä takaansa ja siirtyi nopeasti eteenpäin. Hän nousi ylös ja käännähti ympäri. Nainen katsoi kasvonsa peittänyttä miestä hiljaa. Mitä tuo toinen oikein yritti? Tappaa Keikon? Mutta miksi ihmeessä? Sitä Keiko ei kuitenkaan ehtinyt miettimään. Hänellä ei sattunut olemaan asettakaan mukana, kun ei ajateltu että kallioilla voitaisiin tavata joku raivopäinen murhaaja, joten piti vain yrittää väistellä. Toivottavasti tuo mies väsyi helposti. Muuten Keiko olisi mennyttä kalua. Tosin hän uskoi jo muutenkin olevansa mennyttä, koska tuo mies ei oikein näyttänyt siltä, että väsyisi ihan heti. Keiko siirtyi hieman kauemmas ja tuijotti suoraan mieheen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 29 Tammi 2012, 02:30

Uhri väisti näppärästi Illidanin ensimmäisen iskun joka osuessaan olisi todellakin ollut vähintään kuollettava. Toisella oli onnea, mutta ei tiedä kuinka kauan onni jatkuisi. Illidan tulisi kuitenkin suorittamaan työnsä keinolla tai tavalla, yrittäisi niin kauan kuin tuossa itsessään henki pihisisi. Nainen siirtyi hieman kauemmas ja uskalsi jopa tuijottaa äsken kimppuun yrittänyttä palkkamurhaajaa. Naisen reaktio sai Illidanin vähän hämmilleen. Toiset olivat aina samassa tilanteessa joko yrittäneet juosta huutaen pakoon tai sitten käyneet kuolemanpelossa vastarintaan taistellen.

"Etkö pelkää kuolemaa?", Illidan kysyi naiselta hyvän matkan päässä, ollen hieman kumarammassa seisoma-asennossa, kuin vaanien saalistansa. Terävä tikari oli edelleenkin palkkamurhaajan kädessä, käsi pusersi tiukasti teräaseen vartta.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 29 Tammi 2012, 13:38

~ Keiko ~

Kissanainen katsoi toista hetken aikaa, ennen kuin hymähti hieman ja kohautti pienesti olkiaan.
"Miksi pelkäisin?", hän kysyi ja kallisti hieman päätään.
Nainen astui kuitenkin uudestaan hieman taaemmas ja tarttui yläpuolella olevaan ohueen puun oksaan kiinni. Tuo veti sitä alemmas, ennen kuin se katkesi.
"En silti aijo kuolla, ilman että pidän puoliani edes vähäsen", hän sanoi ja siirsi puun oksan eteensä.
Keiko siristi hieman silmiään ja astui taas lähemmäs tuota herraa. Hän heilautti sitä miestä päin ja yritti osua sillä tuota päähän. Nainen heilautti keppiä uudestaan, tällä kertaa tuon vatsaa päin.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 31 Tammi 2012, 13:28

Nainen oli tosiaankin rohkea, sanoi suoraan ettei pelännyt. Kissankorva taittoi jopa puun oksasta itselleen käyvän aseen - vaikkei se terävä ollut, mutta iskiessä tuntuisi kyllä. Tästähän tulisi hauskaa, kerrankin uhri laittoi kunnolla vastaan. Illidanin oli pakko myöntää että tuo piti haasteesta, työ oli ruvennut jo maistumaan samalle kerta toisensa jälkeen ja nyt saisi jotan kivaa virikettä. Hyvähyvä.

Toinen yritti osua Illidania päähän, jolloin sarvipää kuitenkin meni nopean sulavasti kyykkyyn, jolloin puun isku käväisi puolidemonin sarvien yläpuolella. Toinen isku satoi heti perään, ja nyt puu jopa osui sarvipään vatsaan. Puun isku tuntui ikävältä, mutta nopealiikkeisenä Illidan jousti iskua hyppäämällä taaemmas. Vatsaan silti varmasti kohoaisi nätti mustelma parin päivän sisällä. "Ethän sinä olekkaan mikään helppo nakki. Taisin arvioida sinut ihan väärin.", sarvipää tokaisi pieni virne suupielillänsä. Oli jopa sääli tappaa toinen, nainen oli niin valpas ja yritteliäs. Hermot kovina, työstä ei luistettaisi.

Nyt Illidan päätti iskeä, yritti sännätä matalasta asennosta kohti naista ja sivaltaa tikarilla tuon jalkoihin mahtavat viillot. Onnistuipa sarvipää ensimmäisessä iskussa tai ei, Illidan nousi sitten ylemmäs, kääntyi ja yritti nyt puolestaan iskeä toisen kasvoihin terävällä tikarillansa.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 31 Tammi 2012, 15:40

~ Keiko ~

Toinen sai iskun vatsaansa puusta. Tosin ei niin kovan kuin Keiko oli toivonut. Nainen mutristi hieman alahuultaan ja katsoi toista hiljaa. Toinen sanoi ettei nainen ollut helppo nakki, mikä sai pienen virneen nousemaan tuon kasvoille, mutta kasvot saatiin kuitenkin melkein heti takaisin vakavampaan ilmeeseen. Nyt ei ollut aikaa virnuilla, jos toinen kerran oli ilman syytä aikomassa tappaa tämän neidin. Toinen hyökkäsi ja yritti sivaltaa tikarilla tätä jalkoihin. Nainen hyppäsi hieman taaemmas, mutta sai silti ilkeän kokoisen haavan jalkaansa. Keiko irvisti pienesti ja meinasi kaatua, mutta pysyi silti tasapainossa. Toinen nousi ylemmäs ja yritti iskeä tikarilla naista kasvoihin. Kissanainen sai pienen haavan poskeensa ja kaatui takapuolelleen.
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 31 Tammi 2012, 20:53

Ensimmäinen isku onnistui jotenkin, hieman heikommalla menestyksellä vain ja samoiten kävi toiselle iskulle. Naisen jalassa oli haava, samoiten myös poskessa. Tyttö kaatui iskun voimasta takapuolelleen. Viillot eivät olleet vielä tarpeeksi voimakkaita tappamaan naisen. Illidan asteli rauhallisesti hieman lähemmäs ihmiskissaa, puristaen tikaria kädessään hetki hetkeltä tiukemmin. Puolidemonin tikarinpää oli hieman tuoreessa veressä, mikä oli peräisin kyseiseltä naiselta.

Illidan puristi huuliaan yhteen päättäväisenä, vaikkei tämä juuri näkynyt mustan kankaisen maskin takaa. Nyt olisi otollinen hetki lopettaa toinen lyhyesti, nainen kun oli maassa takamuksellaan. Mitä kauemmin uhrin kanssa leikki, sitä vaikeammaksi tappaminen muuttui. Mitä enemmän näki uhrinsa inhimillistä puolta, näki kuinka tuo eli sitä enemmän tappamisenhalu kaikkosi. "Anteeksi, minun on vain pakko tehdä työni.", sarvipää sanoi yllättäen ja yritti iskeä naista tikarilla, mihin vain mihin terä osuisi.
syaniidikissa
 

ViestiKirjoittaja Ventus-setä » 31 Tammi 2012, 22:31

~ Keiko ~

Neiti katsoi tuota hiljaa ja puristi toisen kätensä tiukasti juuri puusta repimänsä oksan ympärille. Hän tuijotti suoraan miehen silmään, joka ei ollut maskin peitossa ja päästi oksasta irti. Hän puri huultaan ja katsoi kun terävä tikari yhtäkkiä pienen anteeksipyynnön jälkeen upposi naisen vatsaan. Silmät suurenivat hieman ja nainen sylkäisi hieman verta suustaan. Ellei toinen aikonut heti tappaa häntä, neiti luultavasti kuolisi verenvuotoon. Jalassa ja poskessa olevista haavoista tuli nimittäin jo tarpeeksi verta, mutta uusi haava oli niitä pahempi. Keiko katsoi miestä hetken aikaa hiljaa, ennen kuin avasi suunsa ja haukkoi hieman henkeä.
"Senkin saastainen apina..", tuo mutisi ja painautui lumihangelle makaamaan.
Hän tuijotti hetken aikaa taivaaseen, ennen kuin sulki silmänsä ja alkoi hengittämään niin rauhallisesti kun vielä voi. Keiko kallisti päätään hieman sivulle ja raotti silmiään.
"Tältä se siis tuntuu..", tuo sanoi ja antoi veren vuotaa kuiviin.
Hän sulki silmänsä ja nukahti pois.

//Kuolipas sekin helposti :oo Tän tappaminen ei tuntunut kyllä yhtä pahalta, kuin Ryun tappaminen, mutta joo.. Kiitos pelistä (:
Ventus-setä
 

ViestiKirjoittaja syaniidikissa » 31 Tammi 2012, 23:19

[ Kiitos tosiaan pelistä! Hyvä ettei hahmon tappaminen tuntunut pahalta, vaikka vähän kävi kyllä Keikoa sääliksi :c ]

Tikari upposi toisen vatsaan tehden nätisti kuolemaniskunsa. Illidan piti tiukasti tikariansa toisen sisuksissa, tuijotti naista silmiin kylmän rauhallisella katseellaan. Pari herjausta nainen kykeni vielä heittämään viimeisillä henkauksillaan, johon Illidan vaan kohautti olkapäitään ja sanoi hiljaa; "Lepää rauhassa"

Illidan vetäisi napakasti tikarin pois naisen mahasta, jolloin verta roiskahti vielä enemmän hangelle. Ihmiskissa painautui hangelle, katseli taivaalle ja hengitti raskaasti. Illidan pyyhki tikarinsa lumeen, laittoi sen lepäämään kätensä nahkahihan väliin ja kyykistyi Keikon viereen. Oli huono asia taistella hetken uhrinsa kanssa, sillä silloin tunsi toisen ihmisyyden. Tämän vuoksi Illidan aina pyrki tappamaan uhrinsa takaapäin yhdellä iskulla, niin että jopa katsekontaktilta vältyttiin. Nyt puolidemonista tuntui pahalta, tuo valvoi toisen viimeisiä hetkiä, ja kun nainen vihdoin uupui lopulliseene lepoon Illidan kohotti katseensa taivaalle, uskoen että kyseinen uhri oli siellä jossain.

Kohta Illidan laski katseensa, taputti miedosti ruumiin olkapäätä kuin anteeksipyynnöksi. Heti tämän jälkeen Illidan nousi ylös ja lähti paikalta rauhallisesti kävellen pois. Taas yksi työ oli tehty.
syaniidikissa
 


Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron