Oh brother, brother dear

Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Maalis 2012, 00:23

Ghost ei ikäväkseen koskaan saannut miekkaansa edes hipaisemaan aavekoiran paljasta ja suojaamatonta kaulaa kun lensi Ednan työntämänä maahan kyljellensä ottaen käsillään vastaan. Demoni kirosi lievästi tilannettaan ja nosti katseensa parivaljakkoon, etenkin Ednaan joka oli ottanut kirjansa esille ja oli käsi ojossa demonia kohden. Ghost ei ollut täysin varma mitä Edna aikoi, mutta tuskin mitään hyvää hänelle joten Ghost oli livahtamassa jälleen paikalta kun raajat eivät totelleetkaan liikkumis käskyä. Katse kävi maassa ja sitten murhaava katse siirtyi Ednaan. Ghostin selässä roikkuva demoni ei taas vaikuttanut olevan moksiskaan Ednan tempusta syystä tai toisesta..
Kalma virnisti Ghostin ahdingolle ottaen askelia uhkaavasti tuon luokse aseet kädessään sivulla, jotka kuitenkin kohotti iskemään kun tarpeeksi lähelle pääsi.
"Sanoinhan että laskutan sinua." Kalma huomautti demonille ennen kuin alkoi hakkaamaan tuota puolustuskyvytöntä sielu parkaa koko voimallaan niin nyrkkien, aseiden ja kynsiensä kanssa. Niinkin kauan ettei Ghost enää kestänyt ja putosi polviensa varaan. Ghostin selässä oleva demoni? Se oli jäännyt seuraamaan Nimuen ja Sethin kamppailua mielenkiinnolla, kunnes havahtui isäntä kehonsa heikkoon tilaan kääntyen tujottamaan koiraa edessään avasi kitansa ja hyökkäsi tuota kohden. Kalma perääntyi hyökkäyksen alta totta kai huitaisten toisella miekallaan kohden loista, joka otti kuin ottikin osumaa kuononsa päähän. Siintä huolimatta tuo ihme puhekyvytön demoni vaikutti.. virnuilevan Kalman tempulle, kunnes katosi turvaan Ghostin sisään. Kalma ei ihan ymmärtänyt tuon tempauksen päälle, mutta katse siirtyi Blackin ja Nimuen päälle joista jälkinmäinen oli pahassa kunnossa. Black ei enää liikkunut.. Kalma katsahti Ednan päälle ja pyysi tuota katseellaan vahtimaan demonia samalla kun itse teleporttaisi ystävänsä viereen kontalleen, otti tuon puolittain syliinsä ja siirtyi kauemmas Nimuesta Ednan luokse.

"Black? Kaikki hyvin?" Kalma huhili ystävänsä perään ja toivoi tuon olevan kunnossa edes sen verran että jaksaisi vielä reagoida puheeseen. Mutta jos Nimue olisi viennyt Blackin hengen.. ei Kalma enään miettisi sitä kuolisiko hän tässä kostaakseen ystävänsä kuoleman, vai kenties myöhemmin vammoihin. Pää asia että tuo eukko saisi elämänsä turpa reissun häneltä!
"Mitä teit hänelle!?" Kalma sitten lopulta ärähti Nimuelle muristen hiljaa kurkusta ja vilkasi Ednan päälle pyytäen tuota lähtemään nyt kun vielä voisi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2012, 18:25

Edna katseli sivusta, kuinka Kalma kävi kurmuuttamaan demonia, joka ei voinut liikkua ringistä mihinkään. Sinänsä epäreilua mutta Demoneja kohtaan ei saanut sääliä tuntea, sen Black oli iskostanut oppilaansa päähän. Ei aikaakaan kun Ghost oli henkihieveriin hakattu, jolloin parasiitti demonin kehossa päätti käydä isäntäänsä puolustamaan. Noidanalku vilkaisi Kalmaan tuon väistettyä demonin vetäytyi isäntänsä kehoon Tuolloin kaksikon huomio kiinnittyi velhosisaruksiin, joiden yhteenotto alkoi olla loppusuoralla. Edna nyökkäsi Kalmalle tuon katsahtaessa mustalaista päin. Käsi pysyi ojennettuna kohden demonia, pitäen tuo yhä ringissä, millä hinnalla hyvänsä.
Nimue vilkaisi aavekoiraan, joka kävi noukkimassa velhon pois eukon ulottuvilta. Vanhan naisen katse kiersi ympäristössä, huomaten ettei Ghost ollut pärjännyt niin hyvin mitä eukko oli toivonut Tosin, kävikö demonia syyttämään, jos velhojen tahi noitien kanssa yhteen otti? Black ei vastannut mitään Kalman puheisiin. Kaljupää ei edes reagoinut ääneen, saatikka näyttänyt olevan tässä ulottuvuudessa ollenkaan. Ajatuksensa seikkaili jossain täysin toisessa maailmassa ja tietoisuutensa ympäröivästä maailmasta oli yhtä suuri, mitä sikiöllä.

Eukko käveli lähemmäksi kolmikkoa, Kalman käydessä ärhentelemään velhottarelle.
Mitäkö tein? Sitä samaa, mitä sinä teit minun liittolaiselleni. Oma on häpeänsä, jos kaksintaistelussa häviää tosin minä en käyttänyt säälittävästi taikaa, joka estäisi vastustajaa puolustautumasta Eukko totesi kuivahkosti, viitaten viimeisillä sanoilla Ednan taikaan, jota tyttö yhä piti yllä.. muttei kauaa. Nimue kävi heilauttamaan toista kättään laiskasti ja samassa kirja Ednan kädestä oli lennähtänyt metsän pimentoihin.. Moinen äkillinen vaaraton hyökkäys oli hämmentänyt noidanalkua sen verran, että kehän ylläpitäminen oli keskeytynyt.. ja ilman loitsukirjaa, ei mustalainen sitä kehää enää uudestaan osannut tehdä.
Koira syö koiraa tässä maailmassa. Luulisi sinun jo oppineen sen. Jätä velho ja poistu, niin voin päästää teidät menemään ilman sen suurempia vahinkoja Nimue kävi toteamaan Kalmalle.
Ennen kuin kukaan kuitenkaan ehti reagoida eukon sanoihin, oli puiden latvustosta pöllähtänyt valtavankokoinen huuhkaja. Lintu kävi hyökkäämään suoraa kohden eukkoa, saaden naisen muuttumaan saman tein usvaksi ja perääntymään muutamia metrejä. Lintu kävi kaartamaan Kalman ja Blackin yllä, ennen kuin laskeutui kaksikon viereen muuttaen samalla muotoaan tutuksi, vanhaksi mieheksi

Tomoderuwix oli pöllähtänyt paikalle kuin sattuman kaupalla.. tai no, ei se nyt ehkä ihan sattumaa ollut. Ties kuinka kauan vanha velho oli tilannetta seuraillut varjoista, se jääköön mysteeriksi. Nyt vanhus kuitenkin oikoi natisevaa selkäänsä, samalla kun antoi iän raiskaamien kasvojensa laskeutua aavekoiran puoleen.
Nuoriso. Eivät pärjää edes yhdelle naiselle ja säälittävälle demonille Vanhus mumisi vilkaisten merkittävästi tajuttomaan oppilaaseensa ja nuoreen noidanalkuun. Näinkö helposti hänen kouluttama velho kaatui?!
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Maalis 2012, 19:42

Ghost makasi maassa Kalman jäljilta murjottuna ja hakattuna, sekä verissään mutta ei kuitenkaan näyttänyt kipuaan ulos päin. Päinvastoin, tuo tuijotti Ednaa joka piti demonia aloillansa loitsunsa avulla ja vain odotti milloin tuon loitsusta loppuisi teho. Tuo oli alokas, tuskin tuo osaisi kovinkaan pitkään pitäämään tälläistä loitsua kasassa.. tai no olisihan ollut tuo lois demoni mutta Ghost ei voinnut, eikä osannut käskyttää tuota hyökkäämään kenekään kimppuun joten se siintä vara suunnitelmasta. Katse kuitenkin herpaantui kohden Kalmaa ja Nimueta jotka selvästikkin tulisivat jälleen yhteen ottamaan.

Kalma katsoi huolissaan Blackin päälle, joka ei ottanut vastaakseen hänelle vaan vaikutti olevan demonin myrkyn ansiota aivan muissa maailmoissa pyörimässä. Ei hyvä juttu laisinkaan, ei ollenkaan.. Aavekoiran katse kuitenkin kohosi velho ystävästä velhottareen joka oli lähtenyt lähestymään ja samalla huomautti Ednan ja Kalman epäreilusta kohtelusta tuon demoni lemmikkiä kohtaan. Kalma virnisti.
"Yhtä reilua kuin kohtelit minua satamassa." Kalma huomautti velhottarelle kun tuo heilauttikin kättää saaden Ednan irrottamaan otteensa tuon loitsukirjasta ja samalla myös myös vapautui demoni. Ghost oli hetkessä kaikista vammoistaan huolimatta ylhäällä syksähtäen kohden Ednaa miekkansa kanssa koittaen leikata tuolta päätä irti yhdellä siistillä iskulla. Kalma oli vaihteeksi jumissa eikä oikein ehtinyt väliinkään kun Ghostin nenän edestä lensi musta tulipallo vaakasuorassa jostakin ylä ilmoista osuen maahan ja jääden siihen hetkeksi palamaan, kunnes sammui. Demoni astui hieman klenkaten taaemmas nostaen katseensa yläilmoihin jossa näki.. Kalman? Ei, kasvon pirteet ja vaatetus olivat eri ja Kalma oli jo täällä, sekä selässä oli siivet. Jotakin sukua rakille kenties? Demoni seurasi katseellaan kuinka tämä uusi tuttavuus laskeutui Ednan lähelle suojelemaan tuota.
"Teitä saa sitten aina olla pelastamassa.." Rico huomautti katsahtaen Ednan päälle ja myös Kalman, sekä poissa pelissä olevan velhon päälle ja lopuksi velhottareen, joka ilmeisesti oli tämän kaiken takana.
Nimuen sanoihin Kalma oli sanomassa kieltävää vastausta kun puiden latvoista lensi suuri pöllö kohden Nimueta, saaden tuon perääntymään, ja pienen kaartamisen jälkeen laskeutui kolmikon luokse muuttuen tutuksi käppyrä seläksi vanhukseksi.
"En minä nyt sentään nuori ole..." Kalma tuhahti Tomtomin huomautukselle, jonka tarkoitti lähinnä vitsinä vanhukselle joka katsoi merkittävästi nelikkoa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Huhti 2012, 13:26

Nimuen kasvoille levisi pieni virne Ghostin käydessä hyökkäämään Ednaa kohden. Hyökkäys ei kuitenkaan koskaan ehtinyt perille, kun kolmas osapuoli päätti puuttua asiaan.. mutta kuka? Nimue katsoi ihmeissään tätä siivekästä saapujaa siinä missä Ghostkin. Kuka ikinä olikaan.. jotain sukua kenties Kalmalle, yhdennäköisyys oli niin selvä. Olkoot, ei tuosta kannattanut välittää.
Edna vilkaisi Ricoon ensin nyrpeänä tuon sanojen perusteella, mutta pian naisen kasvoille levisi pieni, kiitollinen hymy. Ties kuinka mones kerta tämä oli, kun Rico hätiin tuli.

Tomtom vilkaisi Kalmaan tuon tuhistessa huomautuksen omasta iästään.
Psyykkinen ikäsi ei ole sama kuin henkinen ikäsi. Olet nuoren koiran tasolla, et voi edes itsekään sitä kiistää Tomtom kävi huomauttamaan melko suorasukaisesti. Vaikkei sitä ilkeyttään tarkoittanut, mutta vanhus ei osannut olla kiltti ja ymmärtäväinen.
Tomtom ei kuitenkaan jäänyt sen paremmin väittelemään asiasta Kalman kanssa, vaan katse siirtyi Nimueen joka otti jälleen muotoa. Nainen näytti yllättyneeltä, ehkä jopa järkyttyneeltäkin. Järkytys kuitenkin muuttui voitonriemuiseksi virnuiluksi. Viimeinkin hän oli löytänyt miehen, jolle oikeasti halusi kostaa kaikesta.
Velhotar avasi suunsa aloittaakseen jälleen jonkun niin viisaan ivallisen saarnan, mutta Tomtom ehti ensin.
Sinä puhut kun sinua puhutellaan. Et nosta kättäsi vanhempaa vastaan, et myöskään tapa veljeäsi, sillä sukuaan pitää kunnioittaa. Oletko jo unohtanut kaiken, Nimue? Tomtom kävi kyselemään eukolta, joka oli avaamassa suunsa vastatakseen. Mutta jälleen, Tomtom ei antanut naiselle aikaa vastata.
Nimue on heikko fyysisesti, eikä päästä lähelleen juuri sen takia. Kuten olet huomannut, hän aina joko teleporttaa tahi muuttuu usvaksi. Mutta oletko pistänyt merkille, mihin suuntaan hän väistää, hmm? Tomtom kävi jatkamaan, puhuen tällä kertaa lähinnä Kalmalle Maagit, velhot, velhottaret, noidat. Kaikilla on tapana jumittua samoihin kaavoihin. Nimue on oikeakätinen. Hän väistää aina vasemmalle, jotta muotoa ottaessaan hyökkäävä käsi olisi kohden vihollista.
Tomtomin puhuessa Eukko katseli suu auki tuon papatusta. Eikö vanhus osannut olla hiljaa?! Tuo tiesi liikaa. Se teki vanhuksesta vaarallisen vastustajan, vaikkei heikosta miehestä ollut minkäänlaista vaaraa fyysisesti.. tuon taikojen voimakkuudesta Nimue ei ollut varma. Vanhus oli jo heikentymään päin, mutta silti tuon aurasta aisti voimia, joita ei halunnut kohdata.

Eukko ei jäänyt pidemmäksi aikaa miettimään, vaan hyökkäsi ennen kuin Tomtom ehti enempää kertoa. Loitsu lähetettiin matkaan, kohden Tomoderuwixia. Vanhus kuitenkin esti hyökkäyksen, yhdellä pienellä ranneliikkeellä.
Siitäkös eukko suuttui ja kävi uudestaan hyökkäykseen. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Loitsuja lenteli nopeampaa kuin niitä olisi edes ehtinyt lausua. Tomtom kuitenkin torjui kaikki, yhtä kepeästi mitä ensimmäisenkin. Siinä samalla Tomtom kävi lähestymään Nimueta, saaden eukon jopa panikoimaan. Lopulta eukko ei enää kestänyt lähestyvää vanhusta, vaan teleporttasi pois paikalta. Suoraan Ghostin taakse.
Älä anna hän Pidemmälle ei tomtom lausettaan ehättänyt lausumaan, kun sekä Ghost että eukko olivat kadonneet paikalta. Kuin tuhka tuuleen.
Tomtom hymähti pettyneenä. Vanhus kävi kävelemään takaisin nuorempiensa luo ja pysähtyi tuijottamaan Blackia, joka yhä tajuttomana makasi.
Minä en sinusta tuollaista lahnaa kouluttanut Tomtom kävi toteamaan, vaikka kaikki pystyivät päättelemään ettei velho kuullut opettajansa sanoja. Tomoderuwix nosti kävelykeppinsä paremmin käteensä ja kirjaimellisesti humautti Blackia päähän kepillään. Tuon seurauksena velho päästi ilmoille pienen ähkäisyn, mutta ei käynyt kunnolla heräämään tajuttomasta tilastaan. Black sai kuitenkin silmiään avattua hieman. Se oli eriasia, näkikö tuo mitään ja ymmärsikö näkemäänsä.
Et voi kuolla vielä. Sinun pitää jatkaa sukuasi, ennen kuin kuukahdat Tomtom kävi toteamaan oppilaalleen, joka ei reagoinut mitenkään tuon sanoihin.
Oliko tuo nyt täysin tarpeellista humauttaa tajutonta? Edna kävi kysymään, saaden Tomtomin kohottamaan katseensa mustalaiseen.
Oliko siitä mitään hyötyä? Tomtom kysyi Ednalta.
En minä tiedä
Joten älä kyseenalaista minun metodejani Velho vastasi noviisille, joka päätti pitää suunsa kiinni.


Nimue ja Ghost ilmestyivät jälleen näkyviin kaukana tapahtuma paikasta, eräässä Nimuen monista piilopaikoista. Samantein eukko päästi irti demonista ja lähti vihaisena ravaamaan edestakaisin luolassa. Nainen näytti siltä, kuin olisi valmis räjähtämään minä hetkenä hyvänsä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Huhti 2012, 23:10

Kalma tapitti Tomtomia tuon huomautuksen jälkeen kulmat kurtussa hetken aikaa ja murahti sitten itsekseen jotakin epämääräistä, vaikka tiesikin vanhuksen olevan aivan oikeassa hänen todellisesta iästä. Tosin mistä tuo sen tieisi? Tai no kai sen näki hänen koiramuodostaan joka ei välttämättä aivan aikuista koiraa vastannut.. tai jotakin, jostakin Tomtom senkin oli saannut tietoonsa. Aivan sama. Kalman huomio siirtyi myös Nimueen vanhuksen myötä ja tuo oli aloittamassa selvästikkin jotakin kovin ivaavaa ja viisasta kera psykopaattisen virnuilunsa, kun Tomtom otti ja ehti ensin. Kalma ei voinnut olla virnuilematta Tomtomin saarnalle ja vielä enemmän sille minkä näköinen Nimue oli kun tuon naama venähti täysin vanhemman miehen saarnauksen jälkeen. Oli kyllä näkemisen arvoinen.. hyvin näkemisen arvoinen. Aavekoiran katse kuitenkin siirtyi Tomtomiin tuon alkaessa hänelle selittämään Nimuen mahdollisista heikkouksista joita voisi hyödyntää hyvinkin ja sen aavekoira aikoisi myös tehdä.
"Kiitos vinkistä~" Kalma sanoi virnistäen Tomtomille ja nousi itse seisomaan ollen aikomassa käydä Nimuen kimppuun itse saatuaan hieman pätkä opetusta Tomtomilta, mutta ei Kalma ehtinyt askeltakaan ottamaan velhotarta kohden kun tuo hyökkäsikin itse Tomtomin kimppuun. Kalma, että Rico loivat huolestuneet katsahdukset kumpikin vanhuksen päälle... jolla ei loppujen lopuksi vaikuttanut olevan mitään hätää Blackin siskoa vastaan. Ei, sen sijaan tuo suorastaan vaikutti leikittelevän tuolla kuin kissa lankakerällä ajaen Nimueta aina vain ahtaammalle ja ahtaammalle kunnes tuolle riitti ja tuo katosi.

Ghost, joka tähän asti oli seissyt melkolailla takapenkki katsojana pidellen haavojaan tunsi käden laskeutuvan olallensa ja samassa he velhottaren toimesta olivat poistuneet paikalta Nimuen yhteen lukuisista piilo paikoista. Demoni jäi hetkeksi tapittamaan hiljaa velhotarta, joka oli kuin sitruunan nielaissut härkä konsanaan ja päätti mielessään olla aivan hiljaa ettei tuo päättäisi yht`äkkiä häntä käydä suutuspäissään paiskomaan ympäri seiniä. Niimpä demoni jätti eukon omaan arvoonsa ja istahti nyt ensihätäisesti lattialle katsomaan tarkemmin vammojansa joita rakki oli aiheuttanut kynsimisellään ja hakkaamisellaan.

Nimue ja tuon demoni kumppani olivat poistuneet ilman että kukaan ehti mitään tekemään ja ehkä tällä kertaa oli parempi niin. Kalma laski huolestuneen katseensa tajuttomaan ystäväänsä polvistuen tuon tasolle.. kun Tomtom tuli vierelle ja sanoi tajuttomalle oppilaallensa muutaman valitun sanan ennen kuin humautti mies parkaa päähän kävely kepillänsä. Kalma katsahti huolissaan velhon päälle, joka parahti ja taisi herätä jollakin tasolla ennen kuin kuukahti takaisin, ja katsahti sitten nyreissään vanhemman päälle.
"Paitsi että aiheutat hänelle aivotärähdyksen lyömiselläsi." Kalma murahti Tomtomille hampaiden välistä samalla kun nosti velho ystävänsä syliinsä tuon koosta ja painosta huolimatta. Vaikka Black oli hoikka mies oli tuo pitkä ja painoa oli sen mukaisesti. Onneksi vatsan ympärillä ei ollut saman verran tavaraa!
"Tulkaa perässä kunhan jaksatte." Kalma huomautti ja teleporttaisi pois paikalta jonnekkin päin kylää ja siintä sairastuvalle, josta uskoi velhon savan tällä hetkellä parasta hoitoa. Ainakin toivottavasti tai hän vetäisi koko paikan remonttiin sen jälkeen!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Huhti 2012, 19:41

Eukko ravasi raivoissaan edestakaisin. Niin moni asia suututti luisevaa naista tällä hetkellä. Aina niin rauhallinen ja kylmä eukko oli nyt kuin toinen persoona. Vihainen, äkkipikainen ja tulinen kuin pippurin ja chilin rakkauslapsi.
Hetken näytti siltä, kuin Nimue olisi keskittynyt vain omiin ajatuksiinsa, kunnes jäätävä katse kääntyi kohden Ghostia. Nainen pysähtyi kuin seinään. Hän ei ollut unohtanut mitä Ghost oli aikaisemmin sanonut. Paljastanut.
Sinä! Oli ensimmäinen sana demonille, samalla kun eukon toinen käsi ojentui kohden Ghostia. Samassa demoni saattoi löytää kaulansa ympäriltä mustan köyden, joka kävi ottamaan tiukan otteen valkealta kaulalta.
Eukko lähestyi demonia, kumartuen lopulta tuon puoleen. Mikäli loisdemoni Ghostin sisällä aikoi puuttua peliin, oli uusi köysi valmiina kietoutumaan alta aikayksikön itse loisen kaulan ympärille, pitäen näin sen häiriötekijän poissa kuvioista.
Gianni. Miksi tapoit hänet?! Gianni ei koskaan tehnyt sinulle mitään! JA SINÄ SAATANA MENIT JA TAPOIT HÄNET?!
Eukko olisi yhtä hyvin voinut itkeä, mikäli nainen olisi kyennyt moiseen tunteidenpurkamiseen.


Jos moinen humautus Hansille aivotärähdyksen aiheuttaa, niin hän olisi jo kuollut minun opissani Tomtom huomautti kuivahkosti Kalmalle, joka kävi noviisin tapaan arvostelemaan Tomtomin metodeja. Ei Blackista huippuvelhoa ollut tullut laiskottelemalla. Black itsekin tiesi sen ja siitä johtuen kaljupää ei ollutkaan käynyt opettajansa kimppuun. Arvostus oli molemmin puoleinen, vaikkei se näkynytkään lähes koskaan ulkopuolisensilmään.
Sen pahemmin asiaa vatvomatta, kävi Kalma nostamaan velhon ylös ja päätti edeltä viedä kaljupään sairastuvalle. Edna tosin sitä ei heti hokannut, vaan oli kysymässä mihin Kalma aikoi mennä. Ennen kuin kysymys ehti ilmoille, oli Kalma kuitenkin kadonnut. Tomtom nuuhki ilmaa hetken aivan kuin koittaen saada vainua, kunnes kävi hymähtämään pienesti.
Portaatio jäämät. Niitä ei kukaan pysty kätkemään. Kylälle päin siis. Vika perillä maksaa minun majoitukseni Tomtom totesi ja ennen kuin kumpikaan paikallaolijoista ehti sanomaan vastalausetta, oli vanhus muuttunut jälleen valtavaksi pöllöksi ja kohosi saman tein taivaalle, lähtien kiitämään kohden ihmisten kaupunkia.
EI REILUA! Edna karjaisi vanhan velhon perään, alkaen sitten mumisemaan itsekseen jotain. Katse kävisi nopeasti Ricossa, mutta mitään noidanalku ei miehelle sanonut. Sen sijaan Edna tarpoi hakemaan loitsukirjansa hangesta ja lähti sitten kävelemään kohden kylää. Apua hän ei Ricolta pyytäisi! Lähinnä siksi ettei uskaltanut.

Black ei osoittanut minkäänlaisia heräämisen merkkejä, ei edes sairastuvalla. Tuvan väki ihmetteli tätä näkyä, mutta eivät käyneet kieltäytymään saatikka kyselemään Kalmalta mitään. Kyseessä oli kuninkaan velho, tuota hoidettiin automaattisesti parhaan mukaan. Niinpä velho otettiin hoitoon ja Aavekoiraa pyydettiin pysymään poissa tieltä, kunnes velhon tila olisi vakaantunut.
Yksi hoitajista kävi kysymään Aavekoiralta, haluaisiko tuo että prinsessalle ilmoitettaisiin tuon aviomiehen tilasta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Huhti 2012, 21:27

Ghost tarkasteli haavojaan sen pienen hetken ajan kun demonin huomio kiinnittyi takaisin eukkoon, joka edelleenkin ravasi ympyrää omassa kiukussaan kiehuen. Eikä Ghost syystä tai toisesta tuntenut oloaan laisinkaan turvalliseksi velhottaren seurassa ja tuolla olikin mielessä poistua paikalta muualle haavojaan nuolemaan kun velhotar teki sen mitä demoni oli pelännytkin, ärähdyksen kera kääntyi yhteistyö kumppaniaan kohden ja ojensi kätensä demonia kohden jolloin tuo kädestä lähti tuttu musta köysi kietoutuen demonin kaulan ympärille jopa inhottavankin tiukasti. Ei kuitenkaan tappavalla tavalla vaan sillä inhottaalla melkein kuristavalla otteella, joka vaikeutti inhottavasti hengitystä. Pieni hetkellinen paniikki ja säikähdys iskivät demoniin, mutta vain hetkellisesti kun tuon kalpeille kasvoille kiipesi se hullun hauska hymy joka ei koskaan kertonut mitä demoni suoranaisesti ajatteli.. paitsi että Ghostista jokin asia oli hauskaa.
Kullan väriset silmät seurasivat hiljaa kuinka Nimue laskeutui sarjamurhaajan tasolle ja alkoi huutamaan jotakin Giannan tappamisesta, joka oli ollut väärin ja sitä rataa.. Ghostia ei kiinnostanut pätkääkään asia vaan tuon hymy hyytyi ja tuo jäi tuijottamaan velhotarta hiljaa vakavana kuin idioottia, joka ei tajunnut paljon kaksi plus kaksi.
"Kuten ei tehnyt kukaan mukaan perheestäsi, silti.. SILTI MINÄ TAPOIN HEIDÄT KAIKKI YKSITELLEN! Hyvin hitaasti kiduttaen veren vuotaessa hiljalleen heidän allensa.. ja lopuksi otin päät jotka täytin kuin minkä tahansa saaliseläimen." Ghost aloitti selittämään vakavalla kasvoille levitsessä pirullinen virne, joka loppua kohden levisi nauruksi joka täytti huoneen hetkeksi aikaa kunnes demoni hiljeni.
"Eikä syy ole minun.. Hans minut manasi, hän häiritsi rauhaani ja aiheutti pienen kosto kierteen jossa nyt sattumalta tämä Gianni kuoli.. vahingossa?" Ghost selitti pirullisesti virnuillen samalla kun nosti toisen luisevan kätensä ja silitti varovasti eukon poskea, jota ei varmasti koskaan olisi tehnyt muulloin velhottarelle.
"Joten syytä häntä, älä minua~" Ghost sanoi virnistäen laskien kätensä omalle puolellensa.

Kalma oli poistunut ja Rico jäi hetkeksi tapittamaan kohtaa missä hänen isänsä oli hetki sitten seissyt, kunnes huomio kiinnittyi Tomtomiin joka nuuhki ilmaa kuin vainukoira konsanaan ja totesi sitten että teleportti jälkiä koskaan voinnut peittää. Rico tapitti tuota lyhyttä vanhusta harvianisen kysyvästi kun tuo nousikin ilmaan pöllö muodossa ilmoittaen että se joka olisi viiminen maksaisi tuon majoituksen. Rico katsahti Ednan päälle joka karjasi vanhuksen perään ja puoliverinen ei voinnut olla virnuilematta nuoremmallensa.. tuo tulisi olemaan viimeinen kävellen.

"Nähdään sairastuvalla." Rico ilmoitti heilauttaen kättään ja veti omat mustat demonin siipensä esille ja muutamalla kevyellä siiven iskulla oli kohonnut taivalle kadoten nopeasti Ednan näköpiiristä.. Mutta ei kauaksi aikaa kun aavekoiran penikka palasikin mustalaisen luokse laskeutuen tuon taakse ja nappasi kainaloiden alta kiinni nostaen tuon ilmaan kanssaan.
"Isä suuttuisi jos saisi tietää että jätin sinut tänne yksin.." Rico huomautti Ednalle ettei tuo luulisi vahingossakaan että Rico tätä ystävällisyyttään tekisi. Oikeastaan teki, mutta eihän Rico sitä halunnut myöntää mustalaiselle.

Kylää lähestyessään Rico nousi niin korkealle kuin suinkin pääsi ettei joutuisi alas ammutuksi ensinmäisenä ja laskeutui melkolähelle linnan portteja, muuttuen koiraksi ja jätti Ednan nielemään pölyä lähtiessään neljällä kintullansa kiitämään kohden sairastupaa..

Kalma suorastaan käski sairastuvan väkeä tulemaan hoitamaan loukkaantunutta ystäväänsä ja kun nuo sen tajusivat jätti Kalma Blackin noiden käsiin hoidettavaksi raahaten perseensä lähimmälle tuolille odottamaan. Toivottavasti tuolla ei olisi vakavia vammoja... tai no parantajahan ne varmasti tulisi hoitamaan Blackin tapauksessa, toisin kuin hänen ala-arvoisen tien kulkijan.
Joku hoitajista tuli kyselemään Kalmalta pitäisikö Lilylle asiasta ilmoittaa, tai jättää ilmoittamatta. Hänkö nykyään sellaisia päätöksiä tekikin!? Kalma ei sanonut mitään ajatuksistaan ääneen, mutta pudisti päätään vastaukseksi avaten suunsa kuulostaen yllättävänkin ystävälliseltä.
"Antaa Blackin ensin toipua, tuskin hän haluaa koko läheis laumaansa paikalle roikkumaan kun herää." Kalma ilmoitti ja hoitaja nyökkäyksen kera poistui ja Kalma jäi odottamaan hiljaa istuen milloin pääsisi tapaamaan ystäväänsä sängyn pohjalta. Taisi olla ensinmäinen kerta kun asiat olivat näin päin, yleensä hän oli se joka sänkyyn päättyi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2012, 17:25

Eukko kihisi yhä raivoa, eikä Ghost helpottanut tilannettaan mitenkään avatessaan suunsa. Kaikki mitä demoni sanoi, oli vain lisää vettä kiukaalle. Nimue vähät välitti vanhemmistaan, mutta demoni oli mennyt tappamaan sen kaikkein pyhimmän. Gianni. Niin viaton ja nuori kun eukko veljensä viimeksi näki. Ja nyt hän oli kuollut. Tämän demonin toimesta. Demonin, jonka hänen veljensä oli maanpäälle manannut.
Kuitenkin, kosketus poskelle sai tilanteen räjähtämään. Ehkä kaikkein odottamattomimmalla tavalla. Sen sijaan, että olisi repinyt Ghostin kappaleiksi siltä seisomalta ja passittanut palaset takaisin sinne mistä ne oltiin kutsuttukin, kävi nainen karjaisemaan. Köysi demonin kaulan ympärillä irtosi, mutta sen sijaan luisevat käsivarret kietoutuivat mukiloidun miehen ympärille.
Eukko kirosi. Ääneen, huutaen. Ei kuitenkaan yleiskielellä, eikä oman kansansa kielellä. Demonikielellä. Mitä hirveimpiä kirouksia, jotka eivät kuitenkaan ottaneet isäntää mistään. Ote demonista ei hellittänyt huutamisen aikana. Ei laisinkaan. Sen sijaan luisevat sormet suorastaan hakeutuivat kaikkiin mahdollisiin avohaavoihin, työntyen sisään lihaan, mikäli mahdollista
Kun eukko oli saanut huudettua keuhkojensa kyllyydestä, kävi tuo romahtamaan polvilleen maahan. Ote irtosi demonista lopulta ja kasvot painautuivat alas, kohden lattiaa. Kuivan karkeat hiukset valuivat peittämään naisen kasvot täysin. Näytti siltä, kuin eukko olisi nukahtanut


Ricokin otti ja lähti lentämään. Edna ei miehelle mitään todennut, vaan lähti kulkemaan eteenpäin.
Kuitenkin, Rico palasi noukkimaan mustalaisen mukaansa. Syyksi tuo mutisi sen, että Kalma suuttuisi jos kuulisi Ricon hylänneen Ednan yksin metsään. Mustalainen hymähti, antaen asian sitten olla. Turha sitä keskustelua viritellä, Edna kuitenkin onnistuisi suututtamaan Ricon ja ties vaikka tipahtaisi vahingossa tuon otteesta.
Kylän lähelle päästessä Rico nosti korkeutta. Edna katseli ympärilleen, nähden valtavan pöllön jo kaartavan itse linnan pihalle. Velho oli hullu, kun noin suorasukaisesti kävi tunkeutumaan kuninkaallisten kotiin! Tosin, Edna ei tietänyt yhtään Tomtomin suhteista hoviin Rico laskeutui lähelle linnan portteja, muuttaen sitten muotoaan jättäen mustalaisen jälkeensä. Jälleen kerran Edna ärisi tuon perään, mutta lähti sitten itse juoksujalkaa kohden sairastupaa

Tomtom saapui sairastuvalle ensimmäisenä, huomaten Kalman istuskelevan käytävällä. Velho hymähti nähdessään aavekoiran. Vanhus kuitenkin käveli Kalman ohi, suunnaten suoraan huoneeseen jossa kuninkaan velhoa hoidettiin. Vanhus sulki oven perässään, ilmoittaen näin kauniisti Kalmalle, että tuo saisi luvan pitää fyysisen olemuksensa pois tieltä vielä.
Siitä noin vartti eteenpäin ja Edna saapui viimeisenä paikalle. Mustalainen oli selvästi hengästynyt juoksemisen jäljiltä. Lisäksi tuo oli saanut kinata portinvartijoiden kanssa hetken, ennen kuin oma isänsä oli tullut paikalle ja päästänyt tytön linnan muurien sisäpuolelle. Alf kuitenkin piti lusikkansa kaukana tästä sopasta, eikä seurannut Ednaa sairastuvalle.
Edna hiljensi vauhtiaan nähdessään Ricon ja Kalman käytävällä. Ilmeisesti nyt ei voinut muuta, kuin odottaa.
Onko mitään tietoa hänen voinnistaan? Edna kysyi hengästyneenä päästessään tarpeeksi lähelle, alkaen sitten riisumaan päällimmäistä vaatekerrastoaan. Sisällä oli kuuma, varsinkin juoksemisen jälkeen. Lisäksi Edna epäili, että he tulisivat täällä tovin viettämään

Kului vajaa tunti. Sairaanhoitajia meni ja tuli, kunnes Ednan laskujen mukaan kaikki olivat poistuneet huoneesta, jossa Black oli. Vain Tomtom oli sisällä enää. Mitään ei kuitenkaan sisältä kuulunut. Mustalainen kurtisti kulmiaan pienesti ja keräsi rohkeutta. Hän ei enää aikonut vain istua. Mustalainen nostikin ahterinsa ylös ja käveli ovelle, tarttui ovenkahvaan ja astui sisään koputtamatta. Ovi jätettiin auki perässä, mikäli Rico tahi Kalma halusivat seurata.
Huoneessa oli hämärää. Ainoa valonlähde oli pieni sinivihreä kajo sängyn äärestä. Kajo lähti riimuin kirjoitetusta loitsuringistä, joka oltiin piirretty sängyllä makaavan velhon paljaalle rintakehälle. Tomtom puolestaan seisoi sängyn vierellä mumisten loitsuja, eikä näyttänyt kiinnittävän minkäänlaista huomiota huoneeseen saapuneisiin sieluihin.
Edna asteli lähemmäksi, jääden hiljaa seisomaan sängynpäätyyn. Velhossa oli fyysisiä ruhjeita. Paljonkin. Edna ei kuitenkaan osannut mitkä ruhjeista olivat tämänkertaisesta kamppailusta, mitkä vanhempia. Laihemmanpuoleisen velhon kroppaa verhosi niin moni ruhje, vaikkei uskonutkaan tuon ottavan yleensä fyysistä vahinkoa.
Noidanalku kuitenkin aisti velhon olevan myös psyykkisesti vahingoittunut. Sen takia Tomtom oli ottanut osaa parantamiseen. Ednalla ei ollut hajuakaan mitä Tomtom tällä hetkellä teki, mutta se tuntui vahvistavan Blackin heikoksi käynyttä auraa. Blackin hiukset olivat yhä esillä. Pitkä pehko peittikin hyvin Blackin kasvot, joten tuosta ei osannut sanoa oliko velho hereillä vai ei. Ja jos oli, oliko tuon silmät auki
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Huhti 2012, 20:39

Ghost tapitti mikään sanomaton ilme kasvoillaan eukkoa kun tuo suorastaan vaikutti kihisevän ja poksahtavan pian ulos nahoistaan silkan raivonsa takia näyttäen siltä että tuo aikoisi ainoan alaisensa repiä kappaleiksi hyvin pian. Sitä Ghost luuli saavansakin kun Nimue kävi selkeästikkin raivoissaan huutamaan irrottaen mustan köytensä demonin kaulan ympäriltä kuristamasta syöksähtäen demonia kohden.. Ghost totta kai säpsähti äkkinäistä liikettään itseään kohden, mutta ei koskaan saannut sellaista kohtelua mitä olisi itse ajatellut. Ei, sen sijaan demoni sa tuntea eukon luisevien käsivarsien kietoutuen itsensä ympärille tiukasti, jopa niinkin tiukasti että Ghostin murjottu keho tunsi kipua ja tuskaa. Mutta sitä suurempi tunne oli kuitenkin hämmennys jota Ghost tunsi kun Nimue kävi häntä vasten kiroamaan ja huutamaan kielellä jota vain harva maanpäällinen osasi ja yleensä se oli vain demonien etuoikeus, eli demonikielellä jota Ghost ymmärsi aivan hyvin. Ghost ei kuitenkaan tehnyt elettäkään vastatakseen eukon eleisiin tai edes tuskaan jota tuo ehkä sisällään tunsi, sen sijaan tuo tuijotti naista hiljaa vakavana kun suurin hämmennys oli ohi. Ei hän osannut ketään lohduttaa tai edes toimia oikein tälläisissä tilanteissa, joten demoni antoi eukon pauhta itseään vasten kuin vain jaksoi. Sieti jopa tuon haavojen kynsimisen vaikka se saikin demonin irvistämään kivusta ja lähes repimään eukon irti itsestään. Sitä Ghost ei kuitenkaan tehnyt.
Lopulta eukko irrottautui demonista ja putosi polvillensa maahan Ghostin jäädessä tapittamaan tuota hiljaa suu tiukkana viivana. Oliko Nimue sammahtanut? Nukahtanut? Vai kenties kuollut suruunsa? Viimeinen ajatus sai Ghostin virnistämään itsekseen. Olisi siinä velhottarella kuolma, kuolla omaan suruunsa!
Noh Ghost jätti tunteettomuuttaan velhottaren lattialle oleskelemaan ja kävi itse etsimään jostakin vettä ja pyyhkeen joilla voisi pahimpia haavoja ainakin putsata.

Kalma istui hoitohuoneen ulkopuolella kädet puuskassa nojaten seinää vasten penkillä kun huomasi Tomtomin tulevan ja kävelevän hänen ohitseen huonetta kohden.. Kalma oli nostamassa takamustaan ylös kun Tomtom mitään sanomatta sulkikin oven ja jätti aavekoiran odottamaan käytävälle tyhjän panttina. Kalma sihahti muutaman kirosanan ja kävi takaisin istumaan vaikuttaen hieman hermostuneelta ja kireltä.. huolestuneelta ystävänsä puolesta. Mieleen tuli väkisinkin se kysymys mitä olisi voinnut tehdä toisin.. tai miten hän olisi voinnut auttaa Blackiä että tältä olisi ehkä voitu välttyä. Kyllä Kalma syytti osittain itseään tästä, jos hän vain ei olisi jäännyt kiinni niihin pirun naruihin, olisi hän voinnut tehdä enemmänkin! Kalman ajatukset kuitenkin keskeytyivät jälleen kun tuttu musta valkosukkainen koira köpötteli käytävällä kohden häntä.
"Minne sinä Ednan jätit?" Kalma kysyi ensinmäisenä pojaltaan joka oli muuttunut ihmismäisemmäksi ja kävi istumaan isänsä viereen.
"Hän tulee kyllä perässä." Rico sanoi virnistäen ja sai Kalmalta osakseen kysyvän katseen, mutta ei käynnyt mitään kysymään. Ei ainakaan vielä.
Ei mennyt muutaamaa minuuttia kauempaa kun Ednakin tuli puuskuttaen ja huohottaen itsekkin paikalle Kalman tapittaessa vaimoaan, sekä poikaansa kysyvästi joka suorastaan virnuili kettumaisesti Ednan juoksu maratonille. Minkä juoksukilpailun nuo olivat oikein pitäneet? Kalma ei kuitenkaan itse ikinä ehtinyt kysymään kun sen tekikin Edna.
"Emme.. Tomtom meni kyllä itse sisään." Kalma vastaisi Ednalle hiljentyen sitten omalta osalta, eikä Ricokaan paljoa suutaan avannut kunhan vilkasi Ednan päälle "siintäs sait" -tyylisesti virnuillen. Ei Rico suinkaan ollut unohtanut sukukalleuksille potkimista..

Kului tunti ja sinä aikana Kalma oli noussut varmaan sata kertaa pyörimään ovelle ja takaisin penkille odottamaan milloin pääsisi sisään, ja melkein jokaiselta hoitajalta Kalma kysyi Blackin vointia. Ei Kalma sille mitään voinnut että oli huolesta sairas... olihan tämä kuitenkin ensinmäinen kerta Kalmalle kun Black oli sänky potilaana ja odottaminen li harvinaisen kiusallista. Mutta kun viiminen hoitaja oli tullut ulos nosti Edna sievän ahterinsa ylös ja meni kyselemättä sisään, josta Rico oli kohta perässä katsomassa.. Kalma kuitenkin jäi itse vielä pariksi sekunniksi istumaan aloillensa tietämättä halusiko nähdä siinä kunnossa missä tuo mahdollisesti olisi.. Kalma kuitenkin nousi raahaten ahterinsa huoneeseen silmiin osuen ensinmäisenä vihreä valo pilke huoneessa ja sitten Tomtom joka mumisi loitsuja, ja lopuksi Black.. Black oli kieltämättä harvianisen murjotun näköinen. Tosin osa vammoista taisi olla vanhoja? Sitä Kalma ei käynnyt arvailemaan vaan käveli varovasti lähemmäksi jättäen Ricon että Ednan huomiotta, jotka olivat sängyn päähän jäänneet, kiertäen Blackin vierelle seisomaan tapittaen tuota hiljaa kasvoihin joita ei tuon pehkon takia näkynyt. Katse kävi nopeasti Tomtomissa myös, mutta koska tuo ei vaikuttanut reagoivan muuttui Kalma koiraksi ja kävi istumaan sängyn virelle ja laski karvaisen päänsä patijan päälle ollen täysin hiljaa tapittaen vain Blackin pehkon alla olevia kasvoja nähdäkseen tuosta edes jotakin elon merkkiä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2012, 21:53

// Mahdollinen K-15 gore varoitus tähän //

Nimue ei reagoinut mitenkään Demonin liikkeisiin. Tuo ei näyttänyt olevan enää tässä tilassakaan. Hyvä jos tuo edes hengitti. Kului hetki täydessä hiljaisuudessa eukon osalta, kunnes toinen käsistään nousi kaivamaan taskustaan jotain. Silmä, jota tuo oli työstänyt jo pari viikkoa. Eukko katsoi lasisilmää kädessään, kunnes kohotti toisen luisevista käsistään lähemmäs kasvojaan. Käsi pysähtyi kasvojen eteen hetkeksi. Aivan kuin eukko olisi vielä miettinyt jotain. Harkinnut seuraavaa siirtoaan. Harkinta tehtiin kuitenkin harvinaisen nopeasti loppuun.
Eukko teki jotain, mitä oli jo pitkään suunnitellut. Sen suuremmitta suruitta luisevat sormet iskeytyivät oikeaan silmään, syvälle silmäkuoppaan. Sillä samalla sekunnilla kun kipu saavutti tietoisuuden, pääsi ilmoille uusi, korvia raastava huuto. Eukko ei kuitenkaan pysähtynyt, vaan sormet kävivät kietoutumaan silmän ympärille, repien sen ulos kuopastaan säälittä. Oma silmä heitettiin lattialle. Verisenä. Verta valui pitkin luisevia kasvoja. Silmäkuoppa ammotti nyt tyhjyyttään, vaan ei kauaa. Eukko nosti kädessään olleen lasisilmän kasvojensa eteen, käänsi sen oikein päin ja työnsi sen väkisin silmäkuoppaansa. Kuului pari rusahdusta, ruston ja luuston antaessa periksi uuden silmän hakiessa paikkaa kuopasta.
Kun lasisilmä oltiin asetettu paikoilleen, iski eukko molemmat kätensä tuon silmän päälle. Sitä seurasi loitsun lukeminen. Aktivointiloitsu. Loitsun ansiosta silmä kävi hyväksymään uuden omistajan, liittyen eukon kehoon kuin syöpä potilaaseen. Loitsu oltiin luettu. Verenvuoto tyrehtynyt. Kipu silti säteili koko kehoon. Veriset kädet laskettiin alas, kasvojen kohotessa kohden kattoa. Silmät olivat hetken kiinni, kunnes aukesivat hitaasti. Se toimi. Lasinen lohikäärmeensilmä toimi. Se liikkui, eukko näki sillä. Eri tavalla mitä kuolevaisen silmällä.. hän näki lämmön. Mutta se ei ollut syy, miksi Eukko tämän silmän oli hankkinut.


Edna vilkaisi Kalmaan tuon käydessä muuttumaan koiraksi. Koiraksi, joka jäi istumaan sängyn vierelle uskollisena isännälleen. Tomtom lopetti mumisemisen, nostaen katseensa Kalmaan.
Sinuna väistäisin siltä puolen. Kohta hän oksentaa, mitä suuremmalla todennäköisyydellä sille puolen Tomtom ilmoitti ottaen pari askelta taaemmas. Vihertävä hohkaus haihtui pian ja huoneen valtasi hetkellinen pimeys. Tomtom kuitenkin sytytti pöydällä olleen kynttilän ja kävi avaamassa ikkunan verhot, josta valoa kävi tulvimaan heikosti sisään.
Edna seurasi tilannetta mielenkiinnolla. Mustalainen kuitenkin säpsähti kauemmas Tomtomin ennustuksen käydessä toteen. Velho säpsähti hereille, kääntyen saman tein kyljelleen kasvot kohti sitä puolta jolla Kalma oli tai oli ollut ja oksensi. Ämpäriin, onneksi. Ämpäriin jonka Tomtom oli sinne kiikuttanut.
Saatuaan ylimääräiset täytteet ulos itsestään kävi velho makaamaan sängylle. Pehko peitti yhä tuon kasvot, joten ei voinut sanoa millä mielellä velho oli. Oliko edes kunnolla tilanteen tasalla. Oliko Seth paikalla, vai Black. Oliko paikalla hyvä vai paha Black. Se selviäisi pian.
Kuka haluaa luovuttaa verta? Tomtom kysyi yllättävän iloisesti kolmikolta, astellen takaisin oppilaansa luo Jos tämä idiootti ei olisi ottanut vampyyriverta itseensä, ei verelle olisi tarvetta. Mutta nyt, se on ainoa asia mikä auttaa häntä paranemaan nopeammin.
Blackin kasvot kääntyivät kohden Tomoderuwixsia. Mitään tuo ei kuitenkaan sanonut. Black tiesi, että kohta oli luvassa saarna. Asiasta jos toisestakin. Black oli hereillä, tiedosti keitä paikalla oli. Ei kuitenkaan jaksanut kommunikoida kenenkään kanssa.
Edna oli mennyt sanattomaksi. Tyttö oli täysin lukossa, tietämättä mitä sanoa tai tehdä. Lisäksi tuota jännitti sekä Tomtomin että Ricon läsnäolo
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Huhti 2012, 23:32

Ghost ei kiinittänyt enään Nimueen mitään huomiota kun tuo nyt sattui olemaan hiljaa ja paikoillaan eikä ilmeisemmin aikomassa repiä häntä suinkaan kappaleiksi. Joten demoni otti tilanteesta hyödyn ja alkoi kaikessa hiljaisuudessa putsaamaan haavojansa, ja kun kaikki alkoi olemaan valmista säpsähti demoni suorastaan Nimuen suunnalta tullutta huutoa. Ghost käänsi hieman hämmentyneen ja säikähtäneen katseensa velhottaren päälle kun tuo alkoi kaivamaan silmäänsä ulos päästään. Hulluko tuo oli!? Ghost ei kuitenkaan puuttunut eukon temppuihin millään asteella vaan jäi hiljaisuudessa seuraamaan tuon tuskan taistoja.. syystä tai toisesta virnuillen itsekseen hännän heiluessa hiljalleen puolelta toiselle.
Eukon oma silmä irtosi niin että verta tuli ja paljon, jonka jälkeen velhotar tunki uuden lasisilmän- jota tuo oli jo usemman kerran loitsinut- menetetyn tilalle josta alkoi loitsujen lukeminen ja sitten loppujen lopuksi hiljaisuus. Demoni kallisti pienesti päätään uskaltautuen kävelemään lähemmäs velhotarta, mutta piti kuitenkin varo metrin tuohon jos tuo vielä olisi pahalla päällä.
"Jokos rauhoituit? Vai revitkö toisenkin silmäsi irti?" Ghost kysyi Nimuelta hymähtäen pienesti ja oli kyllä jo valmis hyppäämään suuntaan jos toiseen sikäli mikäli eukko päättäisi päälle käydä.

Kalma nosti hieman korviaan katsoen kysyvänä Tomtomin päälle tuon varoittaessa että Black tuota pikaa oksentaisi hänen puolellensa. Katse kävi Blackissä ja sitten Tomtomissa hieman epäilevänä, joten koira ei takamustaan siirtänyt minnekkään suuntaan. Ei ainakaan vielä, vaan jäi odottamaan ystävältään heräämisen merkkejä edelleenkin. Tosin ei mennyt muutamaa sekunttia kauempaa kun Black liikahti ja kääntyi sängyn reunan suuntaan antaen mahansa tyhjentyä lattialla olevaan ämpäriin. Kalma itse taas oli ehtinyt ajat sitten jo kauemmas velhon oksennuksen tieltä katsoen jonnekkin aivan muualle ettei vielä itsekkin menisi ja oksentaisi. Lisäksi oksennuksen lemu oli kamala joten Kalma vaihtoi puolta Tomtomin puolelle.. vaikka se ei oikeastaan hajuun auttanut millään tavalla. Rico sai itse todeta saman asian minkä Kalmakin tarkka nenäisenä ja päätti ottaa hieman omaa oikeutta käyttöönsä. Pieni musta tulipallo luotiin käteen ja se heitettiin ämpäriin jolloin Blackin edellinen ateria sai palaa poroksi pois haisemasta liekkkien sammuessa jättämättä mitään jäljelle.
Tomtomin seuraavat sanat tulivat hieman jokaiselle yllätyksenä kun vanhus ilmoitti tai pikemminkin kysyi kuka halusi luovuttaa verta janoille oppilaalleen. Rico katsahti Ednan päälle.. hänellä ei ollut aikomuksia luovuttaa vertaa kenellekkään. Etenkin kun sattui olemaan puoliksi demoni, ihminen ja koira. Ednaako Rico ajatteli? Ehkä, olihan tuo lähes täydellinen ihminen. Vampyyrit kun luonnollisestikkin pitivät ihmis verestä.
"Minä.." Kalma ilmoitti ennen kuin Rico ehti suutaan avata minnekkään suuntaan ja köpötteli Tomtomin eteen muuttuen humaanisemmaksi. Tuskin Black karvoja halusi ateriaansa?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Huhti 2012, 23:59

Demoni uskaltautui lähestymään ja pian tuo heittikin ilmoille kysymyksen, joka sai eriparisilmät kääntymään kohden Ghostia. Velhotar näytti olevan yhä transsissa. Hitaalla, täysin pois kuvioista. Kuitenkin, alta aikayksikön olivat köydet jälleen syöksyneet kohden demonia, kietoutuen nyt kaulan ja käsien ympärille. Eukko nousi ylös ja käveli hitaasti miehen luokse. Verisille kasvoille levisi karun lempeä hymy. Velhotar käveli aivan demonin eteen, nostaen kätensä tuon poskille. Kädet, joita peitti veri. Veri, joka nyt kävi tahraamaan demonin kasvot.
Älä huoli Gianni Olivat ensimmäiset sanat demonille, tämän omalla kielellä. Demonien kielellä Me nappaamme hänet. Hän saa maksaa teoistaan, Gianni. Hän saa maksaa.
Ghostin pää vedettiin alemmas, velhottaren tasolle. Tuon otsalle suotiin pieni suudelma, kuivuuden raiskaamilla huulilla. Tuon jälkeen eukko kietoi käsivartensa jälleen demonin ympärille, tällä kertaa painaen väkisin tuon pään vasten rintakehäänsä. Köydet pitivät huolen siitä, ettei Ghost lähtenyt liikkeelle. toinen luisevista käsistä lähti sukimaan miehen hiuksia, samalla kun eukko mumisi jotain itsekseen.


Tomtom katseli ympärilleen odottaen, että joku kävi ilmoittautumaan vapaa-ehtoiseksi tähän tehtävään. Kukaan ei sanonut mitään, kunnes Kalma päätti ilmoittautua. Tomtom hymähti.
Jos niin tahdot Tomtom tokaisi ja tarttui yllättäen Kalman ranteesta kiinni. Toinen vanhoista käsistä nousi koskemaan aavekoiran käsivartta, vetäen viivan pitkin tuon ihoa. Ei aikaakaan, kun tuo viiva osoittautui haavaksi, joka lähti vuotamaan verta.
Vapaana oleva käsi ojennettiin kohden Blackia. Tomtom kohotti kättään pienesti, jonka johdosta Black nousi istumaan.. aivan kuin tuo olisi ollut sätkynukke narujen päässä. Narujen, joita vanha velho ohjaili. Sängyn reunalle istumaan noussut velho oli harvinaisen velton näköinen. Tomtom tarttui oppilaansa takaraivosta kiinni, työntäen tuon kasvot vasten Kalman vuotavaa haavaa. Käsky kävi juoda. Blackin ja Tomtomin kansan kielellä. Kielellä, jota Edna oli opiskellut. Mutta ei noidanalku sitä vielä pahemmin ymmärtänyt..

Kului hetki, kunnes Black itse nosti kätensä pitelemään kiinni Kalman käsivarresta, velhon käydessä imemään aavekoiran verta. Samalla kun Black otti kiinni toverinsa kädestä, päästi Tomtom irti Kalmasta, siirtyen sivummalle seuraamaan tätä.. ruokailua.
Ednaa kuvotti. Veren juominen. Kaikki tässä tilanteessa. Hän olisi halunnut vain poistua paikalta, mutta ei halunnut näyttää heikkoutta. Hän tiesi, että Black vihasi heikkoutta. Joten mikäli oppilas oli yhtään opettajaansa tullut, vihasi myös Tomtomkin heikkoutta. Kun Black oli saanut juotua, irrotti tuo otteensa Kalmasta ja jäi reporankana istumaan sängyn reunalle. Katse oli suunnattuna lattiaan, kunnes se kohosi ylös, kohden Tomtomia.
Kaksikon välillä oli selvästi jännittynyt tunnelma. Kumpikin tiesi mitä kohta seuraisi, eikä kumpikaan siitä pitänyt.. tai no, Tomtom piti, Black ei.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Huhti 2012, 11:57

Nimue käänsi hitaasti katseensa demoniin ja vaikutti jotekin poissa olevalta, jotenkin jumittavan hitaalta eikä Ghost oikeastaan tuolla sillä sekunnilla osannut naista varoa. Ehkä olisi kannattanut.. Etenkin kun mustat köydet jälleen syöksyvät kohden demonia kiertyen tuon kaulan ja käsien ympärille pitämään tuota aloillaan. Muutama hassu kirosana päästyi demonin huulilta samalla kun tuo seurasi Nimuen nousemista lattialta ja kävelyä hänen luokseen jolloin nainen nosti kätensä demoni kalpeille poskille saaden Ghostin itsensä aina vain hämmentyneemmäksi. Mitä tuolla sekopäällä nyt oli mielessä? Veri tahrasi Ghostin kasvot Nimuen käsien kautta samalla kun eukko itse avasi suunsa ja alkoi jälleen puhumaan Giannista demonille itselleen hyvinkin tutulla kielellä. Ghost ei ollut aivan varma mistä nainen pöpisi tasan tarkkaan, mutta ilmeisesti suuri järkytys oli saannut naisen viimeisimmätkin ruuvit putoamaan... jos tuo jatkaisi tällä vauhdilla hän tulisi pysymään tuosta ainakin kilometrin päässä niin kauan kun tuo taas tulisi järkiinsä.

Demonin päätä vedettiin alemmas että eukko ja demoni olivat pituus erostaan huolimatta samalla tasolla jolloinka eukko laski rohtuneilla huulillansa suudelman demonin otsalle, joka sai Ghostin puolestaan irvistämään inhosta. Hän tottunut hellimiseen, eikä myöskään pitänyt siintä! Tosin pieni suudelma oli tois sijainen asia kun velhotar päättikin painaa demonin rintakehäänsä vasten halaillakseen ja mumisten itse jotakin mitä Ghost ei jaksanut tai välittänyt kuunnella. Ei, sen sijaan demoni olikin aikeissa potkaista velhotarta vatsaan terävä kyntisillä jaloillansa, mutta ei ikinä tehnytkään sitä vaikka jalka nousikin iskemään jo valmiiksi. Ei, sen sijaan jalka laskettiin alas missä se olikin ollut. Jos hän nyt alkaisi kapinoimaan voisi tuo ruuvinsa menettänyt nainen seota vielä hieman lisää. Lisäksi Nimuen tappaminen vaikeuttaisi hieman Blackin tappamista ja kostoa..
"Olisi ihan kiva jos päästäisit irti.." Ghost sihahti hampaiden välistä, kuten sanottu demoni ei ymmärtänyt hellyyden osoitusten päälle pätkääkään.

Tomtom tarrasi aavekoiran kädestä kiinni tehden ranteeseen sormellaan viillon josta alkoi vuotamaan verta pitkin käsivartta ja jopa lattialle muutamia pieniä pisaroita. Tosin se ei ollut suurin ihmettelyn aihe kun vanhempi velho nykäisi Kalman lähemmäs Blackiä, jonka oli nostanut istumaan kuin sätkynuken konsanaan, ja ojensi Kalman verta vuotavan käden Blackille. Käsky kävi juoda, tai ainakin Kalma niin oletti.. Meni jonkin aikaa ennen kuin Black sai itsensä toimimaan ja vihdoinkin Black kävi juomaan toverinsa verta ottaen kädestä kiinni, jolloin Tomtom itse perääntyi kauemmas. Kalma seurasi hiljaa tyynenä velhon juomista. Ainoa asia jota tuo piti silmällä oli ettei Black pääsisi puremaan, hän ei kiitos vain itse haluaisi vampyyriksi muuttua. Ihmiskehon huonompia puolia.. hän saattoi muuttua vampyyriksi tai ihmissudeksi jos mokomat pääsisivät puremaan häntä kerrankin.
Rico vilkasi Ednan päälle vaistoessaan tuon ahdistuneisuuden ja inhon Blackin toimia kohtaan. Olihan se kieltämättä inhottavaa nähdä inhimillinen olento juomassa verta kuin peto konsanaan ja Edna tuskin oli tottunut moisiin näkyihin. Niimpä Rico vaihvikkaa siirsi kätensä Ednan alaselälle ja alkoi silittelemään tuota lohduttavasti sanaakaan sanomatta. Eikä Rico toivonutkaan Ednan sanovan tähän eleeseen yhtään mitään sanovan, rikkoisi vielä tämän pienen ystävällisen eleen sanoillansa.

Black sai lopultakin tarpeekseen juomisesta ja Kalma siirsi kätensä omalle puolellensa pidellen haavaa josta tuli vielä minimaallisesti verta. Kalma itse oli hieman kalpeahkon näköinen toiminpiteen jälkeen, ei kuitenkaan kuoleman kalpea.. hieman nuutuneen ja väsyneen näköinen vain. Tosin parissa tunnissa Kalma olisi taas aivan normaali, joten Kalma ei käynnyt mitään valittamaan vaan siirtyi hieman kauemmas jääden katsomaan ystävänsä päälle joka sängyn reunalle oli noussut. Kalma olisi totta kai tehnyt mieli kysyä ystävänsä vointia mutta sen sijaan että olisi mitään sanonut jäi tuo hiljaiseksi.. ilmasta suorastaan pystyi aistimaan Tomtomin ja Blackin välillä olevan kireyden.
"Menenkö kertomaan Lilylle?" Kalma sitten kysyi rikkoakseen hiljaisuuden ja tarkoitti kysymyksen totta kai Blackille.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Huhti 2012, 18:21

Eukon mumina loppui Ghostin avatessa suunsa kaiken tämän päätteeksi. Demoni totesi irtipääsemisen olevan melko mukava juttu, mutta siihen eukko ei mitään vastannut. Hetken tuo piti kiinni vielä demonista, ennen kuin päästi irti tönäisten jopa miehen kauemmaksi, lähtien sitten kävelemään kauemmaksi demonista, mumisten jälleen omiaan. Enää eukko ei kuitenkaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota demoniin tai tuon läsnäoloon, velhotar näytti jälleen uppoutuneen täysin omiin maailmoihinsa. Ja puhuvan jälleen kerran itsekseen.


Huoneessa vallitsi hiljaisuus, pienen hetken. Edna säpsähti pienesti Ricon kosketusta, mutta ei käynyt sanomaan mitään. Pieni ääni pään sisällä käski läimäistä miestä poskelle sillä samalla sekunnilla, mutta loppupeleissä Edna tiesi sisimmässään, ettei Rico sitä pahuuttaan tai pervouttaan tehnyt. Joten mustalainen vilkaisi nopeasti kohden puolisonsa jälkeläistä, sanomatta sitten mitään.
Hiljaisuuden rikkoi Kalma, kysyen pitäisikö tuon käydä kertomassa Lilylle.
ei! Black ärähti, mutta Tomtom rääkäisi heti perään.
Mene! Ihmeessä! Käy hakemassa prinsessa tänne, jotta he saavat viettää laatuaikaa keskenään. Josko tämä tuhkamuna vielä lapsen hankkisi! Tomtom aloitti saarnansa, jonka seurauksena Black kohotti vihaisen katseensa opettajaansa Kohta alkaa olla liian myöhä, Hans kulta. Kansamme kuolee sinun myötäsi!
ehkä nyt ei ole sopiva hetki keskustella siitä aiheesta..? Edna puuttui puheeseen.. hänen mielestään aihe oli sekä loukkaava, että myös epäsivistynyt käytäväksi tässä tilanteessa. Tomtom puuskahti.
Helppohan sinun on sanoa, kun oma kansasi ei ole katoamassa maan päältä Tomtom huomautti mustalaiselle, jonka jälkeen katse kääntyi takaisin Kalmaan.
Hae prinsessa
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Huhti 2012, 19:05

Hetki jos toinenkin kului vielä Nimuen tiukassa otteessa, joka tuntui suorastaan ikuisuudelta demonista, kun eukko lopultakin laski irti tönäisyn kera ja Ghost jäi muutaman horjuvan askeleen jälkeen tapittamaan naista hiljaa kun tuo lähti omiaan höpisten taapertamaan muualle. Eukko ei ilmeisesti aikonut enää demonista välittää vaan touhotti omiaan, joten Ghost hymähti ja raahasi itsensä jonnekkin nurkalle käpertyen itse lepäämään ja nukkumaan. Ehkä hullua, mutta tässä kunnossa ei demoni halunnut ulos mennä.

Rico ei kauaa kättään pitänyt Ednan selällä kun laski kätensä pois omalle puolellensa jääden hiljaa seuraamaan huoneen muita tapahtumia, joita Kalma olikin onnistunut järjestämään yhdellä turvan avaamisellaan. Jälleen kerran. Black ärähti kieltävän vastauksen kumppanillensa, joka hieman säikähti moista vastausta velhon suusta. Ei sentään tarvitsisi huutaa kyllä hän vähemmälläkin kuulisi. Kalma olikin kiltisti myöntymässä velhon sanoihin kun Tomtom rääkäisyllään ilmoitti että prinsessa pitäisi hakea heti ensinmäisenä paikalle että Lily ja Black saisivat viettää yhteistä aikaa, että Black tajuaisi lapsen hankkimisen tärkeyden. Kalma meni melko hiljaiseksi siinä vaiheessa ja tuijotti Tomtomia hyvin sanattomana osaamatta sanoa mitään tuolle ikääntyneelle miehelle. Edna kuitenkin sai sanottua ja ilmoitti täysin tosi asian sen suhteen ettei tämä puheen aihe ollut oikein ajankohtainen tähän väliin.. Tomtom kuitenkin oli täysin toistamieltä asian suhteen ja Ednalle huomauttaessaan tämän faktan kääntyi tuo aavekoiran puoleen ja käski hakemaan prinsessaan. Kalma vain kohotti toista kulmaansa laiskasti katsoen vanhuksen päälle tekemättä mitään elettä toteuttaakseen tuon käskyä. Black oli se joka tätä koiraa määräsi, ei Tomtom..

Kalma kääntyi Tomtomista Blackin puoleen käyden istumaan miehen viereen sängylle katsoen tuota hetken aikaa kun salaman iskusta näytti muistaneen jotakin.
"....Nimue näytti minulle kapakassa jotakin outoa vihreää silmää." Kalma töksäytti yht`äkkiä muistettuaan tuonkin asian. Se oliko tieto tärkeä, ei Kalma tiennyt mutta halusi nyt ilmoittaa jos vaikka olisikin.
"Tämän avulla voin leikkiä petoa, joka käy prinsessoja kaappaamaan. -noin hän minulle sanoi kun näytti sitä." Kalma täsmensi hieman, joka oli oikeastaan syy miksi Kalma oli halunnut nyt kertoa tästä silmästä.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron