Kirjoittaja Aksutar » 11 Maalis 2012, 12:13
Black, Edna, Nimue
Matka kallioille ei kestänyt niin kauaa, kuin Edna olisi uskonut. No, tyttö oli totutellut ajatukseen, että metsä oli suuri ja tietyt paikat metsästä sijaitsivat kaaaukana sen uumenissa. Ei ilmeisesti. Kun kallioille oli päästy, alkoi itse opetus. Tällä kertaa kaksintaisteluharjoitus, jossa Ednan piti hoitaa hyökkäys ja Black puolestaan torjui tuon yrityksen. Tavoitteena oli saada edes yksi osuma velhoon. Mikä sinänsä oli huvittava vaatimus noviisilta. Edna kuitenkin osasi jo hallita omaa pääelementtiään jotenkuten. Tulipallot, tulen syökseminen kämmenestä ja jopa leijuvan tulipallon tekeminen ei ollut noidanalulle ongelma.
Taistelu olikin kirjaimellisesti tulista kaksikon välillä, vaikka vanhempi velho ei käynyt sormeakaan nostamaan nuorempaa kohden. Tuon hyökkäysten torjuminen oli liiankin helppoa. Mutta myöntämään kävi, mitä nopeammaksi Ednan tahti muuttui, sitä keskittyneemmin velhon piti torjua tuon hyökkäyksiä.
Kalmaa kumpikaan osapuoli ei vielä huomannut. Tosin, kukapa nyt tummanpuhuvaa koiraa olisi kalliomaisemasta huomannut sivusilmällä?
Nimue oli parinviikkoisen yhteenoton jälkeen vetäytynyt viettämään hiljaiseloa omissa piiloissaan. Enkeli oli saanut eukkoon aikaan pahempaakin jälkeä, mutta sitä ei onneksi nähnyt kaavun alta. Päällisin puolin eukko näyttikin yhtä hyvinvoivalta, mitä yleensä.
Juuri nyt hän oli lumoamassa lohikäärmeensilmää, jonka vähän aika sitten oli vihdoista viimein saanut hankittua. Tänään piti olla se päivä, kun Nimue ottaisi tuon käyttöön mutta sitten yllättävä kutsu keskeytti eukon ajatuksen kulun ja näin myös lumoamisen. Ghost kutsui noitaa. Eukko kuunteli kutsua päässään, miettien sitten pitkään vastaisiko kutsuun vai ei.. Mieli ei kyllä tehnyt, hänellä oli muutakin tekemistä! Lisäksi eukko oli yhä katkera demonille, joka oli luolalta livistänyt kuin mikäkin rotta uppoavasta laivasta.
Toisaalta taas, tuskin Ghost ilman syytä kutsuisi.. mikäli tuo olisi kuolemassa ja kutsui apua, voisihan eukko mennä paikalle katsomaan ja virnuilemaan toisen tuskalle, poistua sitten paikalta. Maksettiin potut pottuina. Tosin, Nimue epäili että demonilla oli vain jotain asiaa Noh, lohikäärmeensilmä löysi tiensä takaisin kaavun taskujen kätköihin, sauva napattiin käteen ja pian eukko oli kadonnut pienestä piilostaan, ilmestyen suoraan Ghostin viereen.
Eukko katsoi demonia kysyvästi, mutta läheltä kantautuvat taistelun äänet saivat naisen vilkaisemaan eteenpäin.. ja näky oli mitä sopivin. Hans oli lähtenyt leikkimään oppilaansa kanssa. ja aavekoirakin näytti olevan paikalla, ehkä turhankin lähellä demonia ja velhotarta.
Katso ettei koira lähde perään Nimue totesi puoliksi kuiskaten Ghostille, samalla kun muutti muotonsa vastaamaan täydellisesti Prinsessa Lilyn ulkomuotoa. Nyt kun hän oli nähnyt prinsessan, osasi hän myös muuttua tuon näköiseksi.. ja sekös sopi suunnitelmiin enemmän kuin paremmin.
Kun valeasu oltiin ylle vedetty, lähti Nimue kävelemään kohden veljeään, ohittaen aavekoiran. Koiran ohi kävellessään prinsessaksi tekeytynyt velhotar tapautti koiraa pari kertaa päälaelle, antamatta tuolle kuitenkaan sen pahemmin huomiota. Eiköhän koira saisi Ghostista seuraa, mikäli Demoni ei tällä kertaa päättänyt livistää. Tuskin, kerta paikalla oli Hans. Henkilö jolle tuo niin palavasti halusi kostaa. Mutta ei niin palavasti, mitä Nimue.
Edna huomasi ensimmäisenä lähestyvän prinsessan, lopettaen hyökkäyksensä heti. Black puolestaan kummasteli nuoremman pysähtymistä, kunnes vilkaisi taakseen ja näki Lilyn mitä tuo täällä teki? Lily tuli velhon luo ja pyysi, että saisi keskustella tuon kanssa kahden. Asia oli tärkeä, eikä voinut odottaa enää yhtään. Black vilkaisi nopeasti Ednaan ja sitten takaisin Lilyyn, joka ei vaikuttanut omalta itseltään oliko tuolla jokin hätänä? Lopulta velho kuitenkin pyysi Ednaa odottamaan tässä, samalla kun käveli kauemmas juttelemaan prinsessan kanssa Tai no, henkilön jota hän luuli prinsessaksi