Kaikki ei ole miltä näyttää|| Nipustin

Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Kaikki ei ole miltä näyttää|| Nipustin

ViestiKirjoittaja Nya » 15 Joulu 2011, 12:03

Azure

Nainen tuli ulos tönöstään ja haukotteli. Aamu oli leuto ja luntakaan ei näkynyt, kuin hyvin ohut peite. Azuren takaa juokshti ulos viitisen sutta. Nainen murahti eräälle äksypussille. Dark murisi jo aamusta ja haukahti aggresiivisesti. " Haluan toimintaa! Haluan toimintaa!" Dark ulisi ja venytteli jäseniään. Hige kiirehti valkoista sutta kohti ja pomppasi ilmaan. Kuului "Muks" ääni kun Hige rojahti Tobin päälle. Valkoinen susi kiehnäsi irti toisen alta. Azure piteli päätään ja huokaisi syvään "Että noiden kanssa. Eivät koskaan lopeta." Azure roikutti päätään ja vetäsi naamaansa kädellään. "No nyt riittää! Nyt te kaikki painutte takaisin pehkuihin! Kun ette osaa käyttäytä!" Azure huusi ja murisi uhkaavasti laumalleen. Jokainen niistä lopetti ja tallusti lähisen puun luo. Mutta nainen ei alunnut niiden menevän siihen. "Mennään kallioille. Aurinko paistaa kauniisti siellä." Azure hymyili ja koko lauma siirtyi kallioiden lähettyville. Azure otti esiin viulunsa ja rupesi soittamaan sävellystään.

Dark nousi hiljaa ylös vilkaisi toisiin ja luikki pois. Rox, lauman vanhin heräsi ja huomasi Darkin kadonneen. Se nousi ylös ja lähti perään. Muut jäivät nukkumaan tyyväisinä. Dark hölkkäsi kallioille ja nuuhki ilmaa. Outo haju leijui siellä ja sitä Dark seurasi. Rox etsik ja nuuhki ilmasta Darkin hajua. Rox alkoi olla huolissaan että hänen oma pikku veljensä joutuisi pian ongelmiin. Dark kuuli kauka oman emäntänsä soiton, se toi turvan tunteen sudelle. Jokin liikkui liian lähellä. Aivan liian lähellä. Dark murisi hiukan ja alkoi hidastaa tahtiaan.

//Nipustin tänne ;)
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 15 Joulu 2011, 12:36

Lyron

Aamu oli valjennut mitä kauneimpana ja musta susi oli noussut jo kukonlaulun aikaan lähteäkseen jaloittelemaan. Kun aurinko paistoin näin lämpimästi talven ensimmäisinä päivinä, elivat nämä niitä viimeisiä päiviä kun lämmöstä saattoi nautistekella; ja paras paikka siihen olisi kalliot.
Lyron hölkytteli kepeästi metsäpolkuja ristiin ja rastiin, eikä aina edes seurannut polkuja vaan välillä ketterästi loikki mättäiltä toisille. Metsässä kulkiessaan mies ei koskaan mieluusti ollut haltian hahmossaan, eikä tämäkään päivä ollut poikkeus.

Kun viimein kalliot häämöttivät edessä Lyron kuulosteli jo vähän kauempaa että kalliot taisivat olla tänään suosittuja. Kuului omituisia ääniä ja liikuttuan oikeaan tuulensuuntaan, Lyron myös haistoi toisia susia. Ei sillä, että kaikki olisivat aggressiivisiä toisille susille, mutta kannatti olla varovainen. Joku ei välttämättä tahtoisi jakaa kallioiden lämmintä auringonottopaikkaa.
Lyron kuuli kuinka joku oli lähtenyt liikkeelle ja meni matalaksi erääseen pusikkoon. Varovaisesti se koitti nähdä maanrajasta kuka sieltä tulisi ja kuuli kuinka askeleet lähenivät. Pian näkökenttään ilmestyykin neljä tassua, sekä kuuluu nuuskuttelua. Toisen oli täytynyt saada hänestä vainu.
Lajitoverin aggressiivisyyttä oli vaikea arvoida pelkän paikallaan olelun suhteen joten Lyron uskalsi kyllä astelle esiin. Mitään sanomatta Lyronin tullessa esille puskan takaa, uros katsoo tiiviisti toista urosta joka oli juuri saapunut paikalle. Jos tämä osoittautuisi aggressiiviseksi voisi Lyron haasteen ottaa vastaan ja lähettää yhden pentusen emänsä helmoihin uikuttamaan.
Niin ja sitten olisi tietysti vapaana paikka kallioillakin, ja Lyron voisi mennä viettämään toivomaansa loikoilua lämpimässä.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 16 Joulu 2011, 10:21

Azure

Nainen soitti viuluaan hetken, kunnes avasi silmänsä. Dark?! Ja Rox? Mihin he ovat kadonneet? Nainen ajatteli luiskahti oksalta maahan ja haukahti kuuluvasti. Se oli kutsu hänen laumalaisilleen. Sitä ääntä tosiaan voisi luulla oikean suden ääneksi. Toinen haukku kuului kaikuvana kallioilla.
Dark tapitti vanhempaa urosta. Se näytti tutkivan häntä aivan kuin hän sitä. Rox oli jo jonkin aikaa vainunnut Darkin. Se arvioi että hajun mukana tuli myös toisen vanhemman suden haju. Dark oli vasta pentu, eikä Roxkaan pystyisi estämään tulevaa tappelua jonka Dark lopulta järjestäisi.
Dark tuli hieman lähemmäs vanhempaa sutta. Se nuuhkaisi nopeasti ja murahti. Dark kuitenkin jännitti lihaksensa äkkiä, sillä kaukana kuului tuttu kotoisi haulahdus. Azuren ääni kaikui ja kutsui laumansa jäseniä palaamaan. Dark oli kuitenkin itsepäinen ja hyökkäsi. Se hyökkäsi typeryydessään vanhempaa sutta kohti. Ihan yht'äkkiä. Rox kuuli kutsun, mutta se tunsi velvollisuuden jäädä ja puuttua tappeluun, kun Dark jäisi alakynteen. Se juoksahti ja näki kuitenkin kauhukseen Darkin hyökkäävän kohti vanhempaa sutta.

Azure hymähti. Ei kuulunut mitään. Jolloin Azure alkoi huolestua, hän vijelsi muut sudet hereille ja murahti heille. Hige kuunteli ja sulki silmänsä keskittyen paremmin. Se aukaisi silmänsä ja muarhti vahvistaen havaintonsa. Azurekin kuuli sen. Susien ääniä. Tappelun ääniä. "No niin! Nyt me menenne pieksemään sen tollon ja sen toisen törpö, joka tappelee Darkin kanssa!" Azure karjaisi ja lähti juoksemaan. Sudet perässään hän kiisi pitkin metsiä ja tuli kallioiden rajalle. Koko lauma kuunteli nuuhki ilmaa, nainen mukaan lukien. Darkin, Roxin ja muun suden hajut sekoittuivat yhteen. Azure mietti hetken, putäisikö mennä vai ei. Lopulta hän päätti että Darkin oli saatava opetus. AUre käski lauman odottamaan. Kyllä Rox tulisi hakemaan apua tai suojelisi Darkia.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Joulu 2011, 17:56

Lyron

Noh, ehkä puskassa piileskelylään ei ollut paha idea. Tämä tulos oli nuori ja kokoematon, ehkä jopa tyhmä. Se kävi hampaitaan näytellen ja muristen Lyronia päin ja "vanhus" ei voinut muuta kuin huokaista. Tilanne huvitti miestä jollain kummalla tasolla.
Toisen käydessä hyökkäykseen Lyron hypähtääkin kettärästi iskun alka pois. Saman mies toistaa jokaisen uuden hyökkäysyrityksen jälkeen, laskien että luulisi nuoren suden vain ärsyyntyvän tästä ja käyden entistä kovemmin hyökkäykseen. Pakoon loikkimiseksi Lyronin hyppimistä ei voinut edes kuvailla, sillä suden siirtyminen meni aina puolta sekunttia ennen kuin toisen mustan suden hampaat napsahtivat kohtaan missä Lyron oli ollut. Sitä paitsi vaikka Lyron oli susis hahmossaan tämän kuonolta sekä kasvoilta oli huomattavissa huvittuneisuutta. Melkein kuin toinen olisi virnuillut.
Lopulta Lyron kyllästyi tähän pikku leikkiin ja toisen ensin syöksyttyä iskuun, Lyron väisti tietysti, mutta sitten huitaisi nuorempaa sutta niin että olisi saanut tämän isolla tassullaan kaadettua. Miehen ideana oli kaataa toinen selälleen ja alistaa asettamalla tassunsa niin ettei Dark pääsisi ylös.
Lyronin korvat havaitsivat myös lähenemisen ilman että vanhus missään välissä irrotti katseensa Darkista. Niitä oli useampi. Vaikka ne kaikki olisivat tämän kokoisia ja näin nuoria sekä kokemattomia, voisivat ne ylivoimalla saadakin Lyronin hankalaan asemaan. Onneksi hänen oma laumansakin tulisi kiireesti johtajan kutsusta jos tästä syntyisi epäreilu taisto. Tai ehkä muut eivät edes olleet vihamielisiä, vaan hakemassa laumasta eksynytty nuorukaista.

//Koitin kovasti olla autohittaamatta tuota selätystä niin kirjotin sen tolleen vähän hassusti että saat itepäättää onnistuiko se:)//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Joulu 2011, 11:10

Azure

Darkia ärsytti se että toinen väisteli koko ajan, mutta sensijaa että hän olisi alkanut rähinöimään, Dark alkoi mietiskellä ja ennakoida toisen liikkeitä. Dark yritti koko ajan ja uudestaan ja uudestaan. Mutta turhaan, toisella oli iso etumatka taopeluissa ja oli häntä paljin vahempi. Äkkiä se sitten tapahtui. Toinen hyökkäsi ja selätti Darkin. Susi murisi ja näytti hampaitaan. Se aikonut luovuttaa vielä, Dark ei näyttänyt kaulaansa ja yritti turhaan väännellä itseään ylös.
Rix oli koko ajan seurannut tilannetta, kunnes toinen oli selättänyt Darkin. Rox tuli esiin ja alkoi murista. "Irti! Päästä Hänestä irti!" Rox murisi ja näytti hampaitaan varautuneena. Kuitenkin äkkiä istahtaen maahan. Rox tuijotti Darkia. "Saat kohta katua tekosijasi... Emäntä on täällä!" Rox murahti ja Dark nopeasti pyörähti jaloilleen häntä luimussa ja korvat alhaalla se tuijotti Roxia. Rox kuunteli ääniä, se odotti. Dark katsoi vanhempaa mustaa sutta. "Älä kerro stä emännälle... Hänen kanssaan ei kannata alkaa ryttyilemään!" Dark murahti ja hänen kasvoilleen tuli suden omaien virnistys. Rox mulkaisi Darkia, joka meni taaemmas miettimään sanojaan.

Azure käski Tobin käydä hakemassa eräs asia ja kun susi oli tuonnut sen hän otti sen kevyesti harteilleen ja lähti kävelemään kohti susien taistelupaikkaa. Azure katsoi että muut sudet pysyisivät yhdessä. Azure sai näkökenttäänsä kolme sutta. Kaksi mustaa ja yhden harmaan.

Dark pelästyi nähdessään Azuren se pelkäsi. Azure katsoi ja laski viikatteensa alas harteiltaan. "Mitäs mitäs? Täällähän on käyty oikein kunnon tappelu... Kukahan sen on voinut aloittaa?" Azure hymyili ja mulkaisi Darkia. Rox meni naisen taakse ja tarkkaili tilannetta. Azure vilkaisi toiseen mustaan suteen. "Kuka olet? Ja näytä minulle toinen muotosi muodon muuttaja." Azure vaati, hän oli nähnyt ja haitanut heti että kyseessä oli muodon muuttaja. Nainen läiskäisi äkkiä Darkkia kuonoon. Susi ulisi ja piteli kuonoaan. Se tärisi ja näytti hyvin pelokkaalta. "Ääliö! Mikä saa sinut aina tekemään tälläisiä temppuja??" Azure murisi ja näytti suden hampaitaan. Sutten naisen katse suuntautui toiseen. Azure otti viikatteensa ja mulkaisi toista. "Ja sinäkin olet vastuussa tästä! Huomasit varmaan että Dark on sinua paljon nuorempi! Mikä siinä on niin vaikeaa?!" Azure karjaisi ja hymähti.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 19 Joulu 2011, 12:50

Lyron

Lyron oli ilmeeton pidellessään sätkivää natiaista tassunsa alla ja kun toinen harmaa loikkasi piilostaan ei Lyron edes vaivautunut katsomaan tätä päin. "Hän voisi nousta itsekkin heti ylös kun vain rauhottuisi ja tajuaisi etten pidä hänestä kovin lujasti kiinni", musta susi sanoo toisesta nuoremmasta sudesta joka kohta luikkiikin jaloilleen ja häntä koipien välissä harmaan luokse. Haha! Mahtoi olla toisilla kova kuvi laumassaan kuin noin nöyräksi vetää!

Pian paikalle astelee ilmeisesti noiden toisten emäntä, ihan sievä ruskeahiuksinen ihminen, joka kantoi olallaan viikatetta, vaikka selvästi oli muodonmuuttaja, Lyron ei ymmärtänyt mitä hienoa toinen näki haltiamuodossaan, eläimenä oli paljon hauskempaa.
Siinä sai vihaiseksi heittäytynyt nuorukainen kunnon läksytyksen neidolta joka vaikutti muuten kovin hentoiselta ja sitten nainen alkoi rääkyä Lyronillekkin. Lyron ei edelleenkään ole ollenkaan peloissaan joten ilme pysyy aika peruslukemilla, ehkä pieni nenän nyrpistys, joka aiheutui pomottelusta.
"Itseppä pentu luuli itsestään liikoja. Tarkasta hänet. Et löydä hänestä vaurioita, koska minä en olisi niin raukka että kävisin pikkuisia pentuja vastaan." Lyronin susihahmo sanoo ääni pursuillen pistävyyttä.
Aaa, toinen myös aisti että Lyronkin oli muodonmuuttaja, hänen täytyi siis aisteiltaan olla hävintään yhtä hyvä kuin Lyron itse, se teki susihaltiaan vaikutuksen joten tämä päätti totella neidon pyyntöä. Ensin musta susi näyttää nousevan takajaloilleen ja sitten yhdessä hujauksessa kaikki musta pakenee hiuksiin ja valkoinen mahanalus leviää ihoksi. Nyt tuon pienen lauman edessä seisoi komea, pitkä, ikäisekseen hyvin nuorekas haltiamies, ihan synnyin asussaan, koska susimuodostaan muuttuessa ei tietenkään ole vaatteita. "Nimeni on Lyron, tulen Metsän Oikeus -laumasta, enkä aikonut tapella."
Viimeksi muokannut Nipustin päivämäärä 21 Joulu 2011, 22:51, muokattu yhteensä 1 kerran
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Joulu 2011, 11:14

//Korjaus: Azurella on ruskeat ei mustat hiukset.

Azure

"Oikeus-laumassa? Jaaha..." Nainen pohti ja hymyili äkkiä. "Olen Azure ja laumallani ei ole nimeä, eikä sillä ole väliä. Mutta haltia muotosi lisäksi pystyt myös muuttumaan ihmiseksi? Olenko oikeassa? Sr kyllä harvinainen taito muuttaa muotoaan enemmän kuin kaksi hahmoa..." Azure hymyili ja äkkiä hän kääntyi Darkia päin. Hän murahti ja meni suden tasolle. "Nyt pyydät antreksi tai saat läksytyksen!" Azure laittoi kätensä puskaan ja tuhahti. Nainen katsoi suttaan,joka raahusti hieman nolostuneena Lyron eteen. Se katsoi hieman tätä ja murahti hieman. Azure vilkaisi nopeasti Darkia ja pudisti päätään. Musta susi kiusaantui ja haukahti sitten anteeksi pyytävästi. Azure nyökkäsi ja hyväksyi anteeksi pyynnön. Dark näytti helpottuneelta ja meni toisten pariin. Azure kääntyi Lyroniin päin. "Anteeksi tämä mekastus. Dark saa luvan pysyä poissa hankaluuksista" Nainen nauroi ja pörrlitti Roxin päälakea.

Azure istu kallion reunalla ja katsoi ala. "Missä sinun laumasi on nyt tai tällä hetkellä?" Azure kysyi ja virnisti. Hän vilkaisi Tobin, Higen ja Darkin touhuihin. Sudet leikkivät ja selättivät toisiaan. Äkkiä Sethiä tönäistiin, joka tönäisi Azurea. Naien horjahti reunan yli ja putoisi. Sudet järkyttyivät ja menivät reunalle katsomaan. Ne uikuttivat hädissään. Mutta Azuren käsi oli saanut otteen reunasta ja tämä näytti hyvin äreältä. "Mitäs tämä on? Leikkisitte hieman kauempana reunasta." Nainen sanoi ja hänen kätensä muuttuivat. Valkoiset sudentassut ja ruskeat korvat ilmestyivät. Nainen vetäii itsensä ylös ja murahti vain hieman. Azure huokaisi päästyään turvalliseti takaisin maan päälle. "Hän tapitti nyt Lyronia ja naurahti hieman. "Läheltä liippasi!" Hän hymyili.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 21 Joulu 2011, 22:49

Anteeksi:< muistelin siitä esittelyn kuvasta toisin, Lyronkin pahoittelee. Ehkä se näki sen hiukset varjossa mustempana:3//

Lyron

"Metsän Oikeus -laumassa." Lyron korjaa neidon mumisten, kun tämä selostaa esittäytyessään. Hah! Ehkei toisen vainu ollutkaan niin kovin hyvä, mitä Lyron oli ajatellut. Mies ei todellakaan voinut muuttua enää ihmiseksi, hän ei itseasiassa edes liiemmin pitänyt ihmisistä, ainakaan ihmismiehistä. Nämä olivat tunkeilijoita ja vieläpä kaiken lisäksi rumia. Ihmisnaisista taas löytyi sieviä poikkeuksia.
"Ei, en osaa. Olen vain susi ja haltia." Mies sanoo muuttuen lauseensa alussa takaisin sudeksi, koska alastomuus oli kovin kiusallista muiden kaksijalkaisten ollessa pukeutuneita.

Lyron oli ilmeetön Darkin ryömiessä pyytämään anteeksi, ja samalaisena ilme pysyi kun toinen lopulta sai pyydettyä ja emäntä vapautti pennun. Ei ylimielinen, ilkeä, huvittunut, lempeä, vain ilmeetön.
Kun neito taas pyytää anteeksi Lyron kumartaa pienesti susimuodossaan siirtämällä toista etutassuaan eteen ja nojaamalla sen suuntaan. Anteeksipyyntö hyväksytty. Neito oli ihan hyvä johtaja laumalleen, melkein kuin äiti, rakastava ja silti kurissa pitävä. Rakkaudessa täytyi olla rajoja, Lyron sen tiesi jos kuka.

He siirtyivät kallion reuonoille jossa Lyronkin oli alunperin halunnnut loikoilla ja naisen istuessa reunalle Lyron meni makuulleen vähän matkan päähän naisesta, samalla miettien vastausta Azuren kysymykseen. "Missä kukin tahtoo olla. Osa on varmaan kotiluolassa." Lyron vastaa rennosti ja nuolaisee muutaman kerran toista etutassuaan makuultaan.
Kohta muutamat pennut saivat neidon mukiloitua alas jyrkänteeltä. Lyron nousi salamareflekseillä ylös ja olisi onnistunut pelastamaan neidon jos tämä sitä olisi tarvinnut mutta kun mies näki että toinen roikkui kuitenkin laidalta ja pääsi sudeksi muututtuaan omin voimin ylös Lyron menee uudestaan makuulleen ja nuolee nyt vuorostaan toista etutassua.
Naisen iloiseen hengähdykseen kun tämä pelastui kalliolta Lyron vastaa päänkohotuksella ja hymyn tapaisella.
"Oletko kaikkien näiden pentujen emo, vai miksi ne ovat niin nuoria? Kuinka saatte mitään aikaiseksi kun tuon ikäiset toheltavat? Omassa laumassani on vanhempia jäseniä pitämässä huolta nuorimmaisista.." Lyronin puheenaihe syntyi lähinnä kohteliaisuudesta, mutta mukana oli hitunen kiinnostuneisuutta.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 29 Joulu 2011, 13:26

Azure

Nainen katsoi toista. Hän naurahti. "Ne ovat nuori, mutta oikein mukavia! Ei niiden iällä ole mitään väliä. " Azure henkäisi ja piti hieman taukoa, kasvojen ilme meni vakavaksi. "Olen ehkä niille emo, mutta eniten johtaja ja emäntä, sain heidät eräältä vanhalta ja ystävälliseltä laumalta, ne kuitenkin kuolivat kuukauden kuluttua luovutuksen jälkeen. Olen onnellinen että minulla on heidät..." Azure meni makaamaan ja katsoi taivaalle kurkottaen sinne päin. "Olenhan itsekkin melko nuori, eikä ikä eläintä tee vaan teot. Minä itse olen kuin mikäkin rasavilli peto, jota ei voi ihan helposti kesyttää, sellaisiksi ovat taineet myös hieman sutenikin muovautua. Ei voi mitään. Olet siis itsekkin laumasi johtaja." Azure vaihtoi puheen aihetta ja hymyili hieman.
Hetken miettien asioita Azure huokaisi. "Kuulehan osaatko sinä olla ihan oma itsesi ilman että esität jotakin roolia?" Azure nousi ylös ja katsoi hieman riehuvia susiaan. "Nyt te tolvanat! Rauhoittukaa edes hetkeksi!" Azure näytti vähän ärtyneeltä ja katsoi sitten lopulta jalkaansa kiehnäävää Higeä. "Aijotko taas tehdä jotakin kepposia?" Azure hymyili ja nosti suden ylös. "Eikä se käy..." Nainen laski sutensa alas ja tämä lysähti tämän polvea vasten.
Azure katsoi Lyronia. Hän ei ketään tahtonut vakuuttaa tai muutenkaan olla mitenkään mieliksi. Azure vain oli oma itsensä ja toinen saisi hyväksyä hänet tai ei. "Mitenkäs johtaja aikoo viettää päivänsä tänään?" Azure hymyili. Hän näki toisen silmistä pienen kiinnostuksen, muuten kaikki oli kohteliasuutta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 12 Tammi 2012, 13:08

Lyron Brell

Totta, ei nuoruus ollut aina haitta, joskus nuori veri oli myös hyväksi. Mutta silti, nuin nuorena kasvattaa monia pentuja. Lyron oli itse elämänsä aikana pelastanut monia pentuja huostaansa, mutta hänellä olikin paljon elämää takanaan, sekä muita apuna kasvattamisessa. Kun nainen vielä lisäsi hellästi että oli onnellinen siitä että hänellä oli pennut. Lyron hymyili lempeästi myös ajatellessaan kuinka onnellinen oli omasta laumastaan. Vaikka Lyron harvoin tunteistaan puhui, ei siksi että niitä peittelisi, lähinnä siksi ettei hänestä siihen ollut tarvetta, rakasti hän omaa laumaansa todella paljon. Aina hänestä puhuttiin hyvin kunnioittaen koska hän oli pelastanut hätää näkeviä ja "vähä osaisia" laumansa suojiin, mutta todellisuudessa myös Lyron oli löytänyt samalla oman pelastuksensa. Häntä ei oltu luotu olemaan yksin, vaikka joskus hän oli siihen uskonutkin. Hänen laumansa oli hänen turvansa ja tukiverkkonsa. Heitä hän ei koskaan vaihtaisi. Lyron siis tiesi mistä neito puhui.


Musta susi oli hiljaa ja juuri kun aikoi sanoa jotain nainen esitti kysymyksen, joka sai miehen vastaamaan salamana ilman pitkää harkinta aikaa, joka edelliseen oli kulunut. "Anteeksi kuinka?" Toinen kysyi kasvoillaan aika epätodellinen ilme. Ei kukaan oikeasti kysyisi tuollaista tuntematta ollenkaan ja suoraa päin näköä. "En minä ole kukaan muu kuin mitä olen." Lyron sanoo hitaasti ja selkästi, kuin olisi selittänyt vähäälyisemmälle, ei tarkoituksenaan loukata, vaan korjata väärinymmärrys.

No naisesta ainakin itsestään näki että tälle olisi varmasti mahdottomuus esittää mitään roolia vaikka pitäisikin. Tavallaan se oli arvostettava luonteenpiirre, toisaalta sillä tavalla saattoi myös saada itsensä pahaan pulaan aika ajoittain.


"Jos te haluatte palata omaan rauhaanne voin mennä muualle etsimään loikoilu paikkaa jossa nauttia auringon viimeisistä säteistä ennen kuin se painuu nukkumaan koko pitkäksi talveksi", Lyron tarjoutui koska toiset olivat olleet täällä ensin ja se oli vain reilua.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 12 Tammi 2012, 15:17

Azure

Naisen silmät olivat painuneet kiinni. Ne rävähtivät auki, kun Lyron ehdotti asiansa. "Ei tarvitse." Azure sanoi painottavasti ja torjui ystävällisen elkeen. "Minä oli vain pienellä kierroksella... Katsos ulkoilukin on tärkeää. Ja taidan kyllä pian suunnata kapakkaan... Hakemaan hieman seuraa." Azure naurahti. Nousi ylös ja haukotteli hitusen. Lihakset pitäisi sada virkeiksi. Viikate heilahti naisen olalle ja tämä hymyili lempeästi. "Oli mukava tavata... Lyron. Ja olisi kivaa myös tavata taas ja ehkä myös koko laumasi." Hän huitaisi kädellään hitaasti ilmaan. Viisi nuorta sutta suuntasivat nopeasti Azuren luo. Ne katsoivat mustaa vanhempaa sutta. "Näkemiin... Ne haukahtivat ja lähtivät Azuren perään. Nainen käännähti vielä toisin päin vilkaisi että kaikki olivat kossa ja huusi: "Nähdään..." Pian hän katosikin kallion ja metsän reunalle.

Sieltä kuului ääniä. Azure kuritti vielä Darkia ja kehui Roxia. Äänet vaimentuivat, kun nainen jatkoi matkaansa kohti kotia javsiitä kohti kapakkaa.

//Olikohan se sitten tässä? Kuitenkin kiitos pelistä.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Tammi 2012, 10:47

//Hassua, sillä olin kyllä aikaisemmin kirjoittanut tänne jo pelin jatkamisesta, mutta viestiä ei näy missään....
Luulin vaan ettet sinä ollut joutanut vastata mutta joo'o, kuitenkin:
Haluaisitko vielä jatkaa peliä Lyronin kanssa jos kaksikko lähtisi sitten kapakkaan? :) Lyronia ei yleensä kiinnosta juominen taikka ihmisten kylät paljon lehmän läjää enempää, mutta voisihan olla että sinun kaunottaressasi olisi jotian sellaista joka saisi Lyronin huutamaan toisen perään, sopimaan tapaamisesta illan saapuessa toisen mökille, ja kaksikko lähtisi kahdestaan viettämään iltaa:3 Haluaisin Lyronille kokeilla tämmöistä "treffi" juttua, saisi mahdollisuuden pelata romanttisempaa ropea vaikkei Lyron kovin romanttinen oikein tunnetasolta olekkaan.
Kiltti:3 //
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Tammi 2012, 11:57

//Voi kyllä tämä ehdotus on hyväksytty. Pientä romantiikkaa... Treffit... Ääh! Jäin omiin ajatuksiini. Mutta Azure varmasti haluaisikin treffata Lyronin kanssa. Pieni kiinnostus oli noussut hänen päähänsä jo muutenkin. Joten miksei. Kirjoittele, niin minäkin kirjoittelen. Romanssia tosiaan saisi tulla tämän naisen elämään.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Tammi 2012, 13:11

Lyron Brell

Neito teki lähtöä, kutsui laumansa luokseen ja ilmoitti Lyronillekkin lähdöstään. Lyron inhosi ihmisten kylässä liikkumista. Haltiana meinasi päästä hengestään pelkästään länsäolonsa takia, mutta onneksi sutena ihmiset pelkäsivät liikaa että olisivat tulleet päätään aukomaan. Kuitenkin, kaiken tämän inhon lävitse, Lyronin sisältä nousi esiin halu lähteä neidon mukaan. "Odota!" Mies haukahti toisen perään ja juoksi vähän lähemmäs toisten jäljessä että näki nämä taas, "Mitä jos minä tulisin seuraksesi? Palaan hakemaan sinua illan saapuessa, ensi hämärän aikaan." Vaikka Lyron esittikin alun kysymyksenä, hän ei silti tuntunut yhtään ehdottavan mitään, ennemminkin ilmoittavan. Hän tulisi joka tapauksesse, jos neito tahtoi hänen seuraansa olisi neito valmiina illan hämärtyessä kun Lyron häntä tulisi hakemaan.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Nya » 25 Tammi 2012, 10:53

Azure

Nainen pysähtyi, kääntyi toisin päin ja katsahti hitaasti juoksevaan suteen. Toisen ehsotus kuulosti pikeminkin ilmoitukselta, kuin ehdotukselta. Mutta se sai naisen hymyilemään. "Sovittu. Taloni on metsän reunalla. Kyllä sinä sinne löydät." Azure väläytti kauniin hymyn ja kyykistyi Lyronin tasolle, rapsutti tätä leuan alta. "Ajattelitko tulla haltiana vai sutena? Alasti vai turkissa?" Azure naurahti ja nousi seisoman. "Toivon että tulet haltiana, vaikka sinua katsottaisiinkin murhaavasti. Kyllä minä hoidan ne mulkoiliat. Tai jos tulet sutena, noh kyllä varmaan tiedät miten siinä käy.." Nainen tuumi ja naurahti. Hän heilautti kättään. "Ja tuletkin sitten!" Hän uhosi ja katsoi kärsimätöntä laumaansa. Sitten hän lähti kotia kohti.

Illemmalla sudet mussuttelivat juuri saatujaan ruokiaan. Azure istui pöydän ääressä vasta pestynä, tavalliset vaatteet päällä. Nainen tarkaili ikkunasta ulos. Hän nousi ja erehtyi katsomaan tuolille asetettua hametta. Viimeksi hän oli sellaista käyttänyt kuusivuotiaana. Nainen hymähti ja puki päälleen valkoisen pitkän takin. Hän mebi ulos odottamaan ulos nojaten seinään. Lyron tulisi varmaankin pian.
Nya
 

Seuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron