Look, it has your eyes! Look! This one has your hair!


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Elo 09, 2012 7:20

Look, it has your eyes! Look! This one has your hair!

//Azure ja vauvat tänne:3 Niin ja tietysti myös Nya;D//

Lyron "Tuore Isä" Brell

Sana oli kiirinyt metsissä. Kallioiden lähistöllä asuvalle Azure neidolle oli syntynyt lapsosia. Uutisilla ei yleensä mennyt kuin tovi, levitä koko metsän tietoon, mutta koska kyseessä oli ennemminkin juoru, tiesi koko metsä kaksikertaa nopeammin. Lyronkin oli saanut kuulla vauvojen syntymisestä. Kaksi. Niitä oli kaksi. Tyttö ja poika. Kaksi vauvaa.
Lyron oli nyt kaksin kertainen isä. Alfan oli vain saatava aikaa ajatella mitä mieltä oli asioista ennen kuin tämä saattoi mennä tapaamaan Azurea. Hän ei haluaisi pettää toista menemällä paikan päälle ilman yhtään sen enempää vastauksia kun heidän viime näkemisellään. Lyronin täytyi ajatella kaikkia vaihtoehtoja laidasta laitaan, joten kyllä tämän täytyi silloin käydä läpi tuntemuksensa siitä ettei koskaan tunnustaisi lapsia omikseen ja kääntäisi näille selkänsä. Mutta eikö silloin ajan kanssa joku kuitenkin osaisi yhdistää lapset Lyroniin, esimerkiksi ulkonäön perustella. Tai ehkä joku lapsista omaisi jopa susimaisuuksia tai jopa saman kyvyn mikä isälläkni oli!

Lyron oli nyt pohtinut asiaa kokonaiset kaksi kuukautta. Tasan kaksi kuukautta hänen jälkeläistensä syntymästä. Hän oli jakanut salaisuutensa erään hyvän ja vanhimman ystävänsä kanssa ja pyytänyt tätä vahtimaan Azurea sekä vauvoja kellon ympäri. Lyronin täytyi olla varma ettei näille kävisi mitään ennen kuin saisi edes nähdä nämä. Nyt Lyron uskoi omaavansa vastaukset kaikkiin kysymyksiin joita Azurella olisi ja viimein alfa tunsi olonsa mukavaksi lähteä kohti neidon asumusta.
Tuore isä juoksi koko matkan niin kovaa ettei edes oikein ehtinyt tajuta matkan pian jo loppuneen ja hän seisoi hengästyneenä Azuren mökin edustalla. Suloinen vauvojen jokeltelu ja nauro kantautui Lyronin korviin ja tämän uljaat suden korvat nousivat ihan pystyyn kuuntelevaisen näköisinä ja silmät olivat apposen auki. Myös häntä nousi koreasti ylös ja jopa heilui vähän. Ääni kuului hänen lapselleen. Hänen, ei kenenkään muun. Sudet olivat tunnetusti hyvin perherakkaita olentoja eikä Lyronin tarvinnut muuta kun heittäytyä vaistoilleen ja tämä asteli suorinta tietä ääntä kohti. Vauvan naurin kanssa kuului naisen naurua ja Lyron hymyili susi hahmossaan.

//Anteeksi tälläinen autohitti että päätin että siellä nauretaan:I Halusin vain kuvailla Lyronia viattoman suloisena pikku sutena:3//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Pe Elo 10, 2012 10:12

Azure

Naisen hiukset menivät tuon juostessa aaltoilevina ja sekaisin menneinä. Poni häntä oli liiankin kireällä tänään, Nainen sai tehdä töitä roppa kaupalla, jotta pysyisi suunnitelemassaan aika taulussa. Hän nosti pienen Azuman syliinsä ja tuuditti tätä, kun hän ruokki tyttö lastaan. "Olet syötävän söpö Azuma." Azure sanoi virnistys kasvoillaan. Pieni Lyndon leikki vauvan kehdossa pienellä susipehmolelulla. Azure laski Azuman sinne, hän istahti penkille kehdon viereen, jossa niin iloisina Azuma ja Lyndon niin leikkivät. Hän mietti, hänen oli pitänyt luopua susi laumastaan ja anaa näiden mennä. Nuo olivat kuitenkin niin kiintyneitän Azureen että kävivät katsomassa häntä ja lapsia joka päivä. Sudet olivat olleet juuri aamulla käymässä. Nainen tiesi että voisi antaa lastensa tapertaa susien seassa, kun ne haitelivat lasten tuoksuja ja katsoivat kuinka ne kasvoivat päivä päivältä. Susien seura oli hyväksi lapsille, sen Azure oli jo synnytyksesta saakka huomannut, sillä olivathan lapset Lyronin. Muodonmuuttaja haltian, joka pystyi olemaan susi ja haltia. Tuo sama haju sekoitettuna hänen hajuunsa sai naisen selkäpiitan väreilemään. Nainen mietti, siitä oli nyt kaksi kuukautta, heidän syntymästään. Kätilönä oli ollut sokea tyttö, Azure. Naista niin huvitti, voi että. Täällä on siis toinenkin Azure, en olekkaan ainoa. Azure mietti ja pyyhki otsa hiuksiaan sivuun. Hän näytti nauttivan lastensa leikistä. Mutta yksi asia vain huoletti. Lyron. Lasten isä ei ollut vieläkään näyttäytyny ja Azure oli haistanut ne tuhanne kerrat sen hajun, joka ei kuulunut Lyronille. Hän oli arvellut että tämä oli Lyronin joku laumasta, joka kaitsi häntä ja lapsi yötä päivää. Mutta hän halusi nähdä Lyronin, miehen hellän ja rakastavan ilmeen lapsiaan kohtaan. MIksi Lyron ei sitten tullut, olihan hänellä kiireitä oman laumansa takia, mutta silti. Kyllä vaikka illalla olisi aikaa käydä. Azure kurtisti kulmiaan ja mutisi jotakin kirouksia itsekseen.

Nainen nousi seisomaan otti Lyndonin syliinsä ja kutitti tätä kevyesti mahasta. Tuo nauroi ilisena ja pirteänä. Azure nauroi hymyillen, hän oli hyvin onnellinen. Sitten hän laski lapsen takaisin kehtoon ja leikki heidän kanssaan. Lasten jokellus täytti koko talon. Se sai Azurenkin nauramaan, vaikka lapset eivät osanneekaan vielä puhua, jota nainen olisi niin toivonut, mutta turhaan kahden kuukauden ikäisiä nyt hoputtaa puhumaan. Hän huokaisi naurun purskahduksen jälkeen. Nopeasti nainen suoristikin selkänsä ja tuijotti ulos. Hän näytti yllättyneeltä. Nainen haistoi hänet. HÄNET. Azure asteli varovasti ovelle, mutta muisti ettei Lyron varmastikkaan tajuaisi kuka tässä seisoi, vaikka haju olisi sama. Sillä Azuren ulkomuoto oli toden totta vaihtunut hyvin erillaiseksi. Naisella oli pitkä aaltoileva hiukset. Ne olivat kuitenkin saman kastanjan väriset. Hänen asunsa oli muuttunut, nainen käytti yhä kylläkin housuja, mutta ei silloin kun hän oli pukeutunut pitkään ruskeaan hupulliseen takkiin, tumman vihreään vyöhön, sekä violettiin paitaan, joka kävi hyvin mekkona tuon ruskean takin alla, sen jälkeen oli violetti laahus, ja mustat polvien yläpuolelle ylettyvät saapaat. Lyron ei varmana tunnistaisi häntä. Azure avasi oven ja näytti vieattomalta ja hieman pelokkaalta. "Kuka siellä?" Nainen kysyi pehmeällä äänellä. Hänen silmissään kiilsi kuitenkin se oikea virnmistys, joka olisi halunnut tulla esille Lyronin nähdessään.

//Here we come! Oh, wait! Azure!!! Tule jo! Yritä nyt kantaa ne vauvatkin tänne! Joo eipä mitiä hätiä, en ota pahasta mitän pientä hittausta :))

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Syys 08, 2012 5:30

Lyron Brell

Lyron asteli Azuren luokse tämän pehmeästi huhuillessa kukahan siellä mahtoi olla. Hän tiesi kyllä, Lyron arveli sillä Lyronilla oli, miten sen nyt ilmaisisi mukavasti, hyvin tunnistettava ominaistuoksu. "Minä vain", Lyron vastasi yhtä pehmästi ja meni varovasti maahan vauvojen läheisyyteen niin että ne eivät säikähtäisi valvatan kokoista sutta ja ennen kaikkea ettei Lyron vahingossakaan voisi vauvojen vaikkapa ryömiessä talloa näitä jalkoihinsa. Hyvin, hyvin, hellästi suuri suden kuono tökkösi vuoroin molempia lapsia poskelle ja sitten se nuolaisi varovaisesti myös Azuren poskea. Lyron oli tainnut isäksi tullessaan muuttua samalla myös hyvin varovaiseksi ja helläksi, liekkö salaa opetellut moista taitoa!

Lyron oli onnellinen tarkkaillessa lapsia. Ne toivat jo noin nuorina hänelle mieleen itsensä sekä sievän Azuren. Ja nyt kun Lyronin ajatukset taas palasivat Azureen tämä tajusi toisen muuttuneen aika paljon. Tavallaan Lyron oli pitänyt toisen poika-tyttö ulkomuodosta, mutta Azure oli kyllä ähtä kaikki sievä yhä myös tälläisena. Lyronilla ei ollut mitään ongelmia tunnistaa Azure missään vaiheessa, mutta jos mies olisi ollut vain joku metsään eksinyt ihminen olisi varmaan saattanut luulla erehtyneensä henkilöstä. Mutta ei Lyron.
Lyron saattoi oikeasta suunnasta tuullessa haistaa miltein pesäkololta asti oliko Azure kotona, puhumattakaan sitten siitä etteikö tunnistaisi Azurea hajusta näin läheltä. Mutta myös haltian katseesta oli apua. Lyron erotti helposti Azuren kasvonpiirteistä että tämä oli tosiaan itsensä.

Lyron oli odottanut vauvojen näkemistä näin kauan vain että hänellä olisi kaikki vastaukset Azurelle, mutta nyt vauvoja katsellessaan Lyronista tuntui että se oli ollut suorastaan typerää. No, sentään hän oli valmis ihan mihin vain Azuren kysymykseen.
"Lauman täytyy siirtyä Azure, enkä tarkoita vain metsässä", Lyron aloitti ilmoitusasiansa, sillä sitä varten oli odoteltu niin pitkään tulla tänne ja sen hän siis myöskin aikoi kertoa, "Vaan pois Cryptistä. Se on vain väliaikaista, mutta onnistuimme suututtamaan haltiakuninkaan niin pahasti etten voi mitenkään jättää laumaani tänne hengenvaaraan. Siksi olisi myös hyvä, ettet kertoisi kenellekään, että kuka lasten isä on. Jos et lupaa minulle tätä, en ehkä enää koskaan kykenä nukkumaan silmäystäkään eläen aina pelossa että haltiakuningas löytää teidät kolme ja tekisi teille jotain pahaa."
Lyron ei tarkoittanut että lauma lähtisi nyt heti, mutta halusi kuitenkin kertoa Azurelle että muutto olisi edessä pian että se olisi sitten muuton tapahtuessa pienempi shokki, ja ei Lyron tarkoittanut olla myöskään ilonpilaaja, mutta hänestä asia oli parempi puhua halki heti, ettei myöhemmin vierailun aikana tarvitsisi mainita mitään masentavaa ja voisi keskittyä vain ihailemaan vauvoja.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti La Syys 08, 2012 8:50

Azure

Nainen oli ehkä hieman pettynyt siihen että mies oli tunnistanut hänet, mutta eipä voinut mitään. "Sinua on sitten hankalaa huijata." Azure nauroi ja katseli suden touhuja. Hänkin sai suukon poskellee, josta hän oli melko kiitollinen. "Eivätkö he ole suloisia?" Azure sanoi hymy leveästi huulillaan. Azure oli ajattellut ´pitää hiuksensa vaikka hetkenn pitkinä ja ne voisivat taas joskus ehkä vuoden päästä leikata lyhyiksi. Mutta nyt nainen halusi pitää niitä vähän pitempinä.
"Halusin tehdä pienen muutos leikin, vaihtelu virkistää, mutta ehkä pian taas leikkaan lyhyiksi hiukseni, en oikein ole vieläkään tottunut tuntamaan hiuksia selässä asti. Mutta samallainen ihminen tämänkin ulkonäön alla on." Azure sanoi ja hymyili lämpimästi, hän nosti Azumin syliinsä, joka tuijotti sutta suurilla silmilään. "Azumi taisi juuri leimautu isäänsä, tuosta katseesta ei ihan noin vain pääse irti." Azure naureskeli ja vei tytön lähemmäs sutta. Tyttö koski pienillä käsillään toisen turkkia ja naurahti. Sitten Azure veiu tytön takaisin kehtoon. Nyt oli selitysten vuoro.

Lyron alkoi selittämään, miksei ollut käynyt täällä. Hän katsoi sutta hetken, mutta nainen vain nyökkäsi. "Niin?" Azure sanoi ja pudisteli päätään. "Ei hätää, en sano nimeäsi, en kenenkään muun kuullen kuin omien lasteni ja veljeni. Tosin veljeni on yleensä sisäänpäin vetäyttynyt tyyppi, joten eipä sen kamalaampaa vaaraa." Azure kohautti olkiaan ja nappasi sitten pienen Lyndonin syliinsä. "Katso Lyron! Hän on ihan kuin ilmetty isänsä! Kuinka suloinen Lyndon onkaan. Aivan isänsä näköinen! Eikö vain?" Azure sanoi antaen eskimo pusun pojalle. "Siirrytään vähän helpompiin asioihin, tai no ne saattavat olla ehkä vaikeimpia. Haluan tietää miksi kuningas on vihainen sinulle ja laumallesi? MIten kauas te lähdette? Ja viimeiseksi kuinka kauan joudumme odottamaan taas jälleen näkemistäsi? Entä lapsesi?" Azure sanoi, mutta hänen kasvoillaan oli hellä ilme, se ei ollut kireä, mutta kärsimätön se oli. Niin Azure ei ollut kyllä yhtään muuttunut. Nainen virnisti, polvistui lattian tasolle ja päästi Lyndonin konttaamaan pitkin lattiaa isänsä luo. Poika liikkui vaivatta neljällä jalalla, aivan kuin koiraeläin. Hän tunki pienet kasvonsa isänsä turkkiin ja nuuhki sitä rauhallisesti. "Iä!" Poika sanoi nopeasti kasvojensa tullessa esiin. Lyndon kikatti ja siihen kikatukseen yhtyi Azumin pikkuinen tytön ääni.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Loka 20, 2012 6:57

Lyron

Lyronin korvat menivät alistuvasti luimuun ja tämä nosti toisen etukäpälänsä "pakenevasti" ilmaan kun Azure toi pienen avuttoman Azuman hänen lähelleen, niin että pikkuinen tyttö vauva jopa siveli suden silkkistä turkkia. Lyron ei selvästikään oikein tiennyt miten olisi sillä niinkin valtavassa olomuodossaan hän saattaisi helposti vahingossakin murskata pikkureisen otuksen, vaikka olihan se nyt turvallisesti äitinsä sylissä eikä sentään maassa ryömimässä. Kuitenkin Lyron oli kovin onnellinen ja ihastunut vauvasta, vaikka ensin menikin hämilleen.

Azure vei kauniin pienen vauvan uinumaan kehtoon ja tällä kertaa nappasi syliinsä Lyndonin, poika vauvan, nimetty isänsä mukaan. Kyllä, vauva näytti aika paljon Lyronilta ja olihan se suloinen. Kovasti Lyron toivoi että nekin voisivat omata muuntautumisen taidon niin että hän voisi käyttää pienoisia laumassaan, muttei voinut. Muut pennut olivat niin paljon suurempia, ne olisivat voineet murskata pikkuruiset ihmis-haltiavauvat. Puolihaltia! Ensimmäistä kertaa Lyron todella havahtui tajuamaan että niinhän se oli. Hänen lapsensa olivat puolihaltioita. Eivät koskaan ihmisiä, eivät koskaan haltioita... Onneksi niillä tulisi aina olemaan hänen sekä heidän äitinsä tuki.

Sitten Lyronin ajatukset keskeytti kysymystulva. Lyron vastasi tyynesti - tapansa mukaan: "Varmaan vain meren ylitse, johonkin saareen, en ole vielä ihan varma yksityiskohdista. En tiedä kauanko, mutta en voi tuoda laumaani takaisin ennen kuin tiedän sen olevan varmasti turvassa." Viimeinen kysymys sattui syvälle Lyronin sydämeen. Ei mies ollut tunteiden vellottaja, mutta silti tämä sattui. Kuinka kauan hän joutuisi tosiaan olemaan poissa lastensa luota? Ne olivat kuitenkin osa häntä. Kuinka kauan, ehkä vuoden ehkä useampia, joka tapauksessa siihen mennessä lapset olisivat jo isoja eivätkä ehkä tunnistaisi edes Lyronia isäkseen. Nyt Lyronin "pahin pelko" kävi toteen, sillä pikkuinen Lyndon konttasi ketterästi maassa vipeltäen suoraa isänsä luokse ja painoi päänsä tämän turkkiin. Lyron oli täysin aloillaan, hievahtamattakaan, ettei vain vahingossa satuttaisi pientä, mutta katsellessaan Lyndonia suden silmissä paloi rakkaus ja kasvoilla oli lempeä hymy. Kun molemmat lapset alkoivat jokeltaa iloisesti, kuin naureskellen, Lyron teki ensimmäistä kertaa vuosisatoihin päätöksen, jota ei ollut miettinyt kolmea sekunttia pidempään. Aluksi Lyron ei ollut edes varma oliko tarkokittanut ääneen sanottavaksi sen mitä nyt sanoi. "Minä otan toisen heistä mukaani."
Susi ihmetteli suuresti tätä äkillistä päätöstä mutta niin hän voisi tuntea vähemmän syyllisyyttä lähtemisestä ja voisi vahtia edes toisen lapsen henkeä alati. Ja sitä hän todella halusi. Kasvattaa toisen lapsista osana laumaa. Kysymyksiä tulisi, jotkut eivät suvaitsisi puolihaltia vauvaa laumaan, mutta Lyron taistelisi vaikka jokaisen lauman jäsenen kanssa pienokaisen hengen vuoksi. Ei päätös toisaalta ollut niin kummallinen, sudethan ovat hyvin perhe- ja laumarakkaita joten oli oletettavaa että Lyron tahtoisi olla yhteyksissä jälkikasvuunsa.
"Azuma, hän voisi kasvaa osana laumaa, hän olisi siellä joka päivä muistutamassa minua sinusta, kaikesta täällä Cryptissä. Ennen kaikkea, muistuttamassa minua siitä että minun täytyy palata joskus." Lyron ei ollut mikään romantikko, mutta nämä sanat kumpusivat jotastain hyvin syvältä harvinaisesta osasta Lyronin rakastavaa luonnetta.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ma Loka 29, 2012 6:28

Azure

Azure sai vastauksena, mutta oli kuitenkin hieman tyytymätön, mutta se mitä Lyron äkkiä ehdotti. Oli järkyttävää naisen korvissa. "Otat toisen heistä mukaasi!?" Azure huudahti ja tuijotti suloisia lapsiaan. "He ovat vasta noin pieniä..." Nainen sanoi ja kiristeli hampaitaan. Azuma siis. Azure mietti hetken ja yritti rauhoittua samalla. "Entä sitten Lyndon? Kyllä minä hyväksyn tämän asian, kunhan et ole liian kauan poissa. Sillä he ovat sisaruksia. Entä jos oletkin liian kauan poissa ja Lyndon ei enää musita tai tunnista omaa sisartaan. Eikä edes isäänsä?" Minä pelkään heidän puolestaan. en tahdo että omat lapseni eivät tunnista toisiaan sisariksi." Azure sanoi vakavana ja nappasi Azuman syliinsä. Hän suukotti tyttöä poskelle. Tyttö leikki äitinsä hiuksilla. "Mutta... Minä suostun kyllä tuohon pähkähulluun ideaasi... Noh tunteepahan toinen lapsistasi sinut.. Toivon vain että voisimme olla yhdessä ihan tavallisena perheenä. Mutta ei se käy. Sinulla on laumasi ja minulle on ainoastaan heidät... Luovun kyllä Azumasta, mutta en vielä. Sitten kun lähdette, tulet hakemaan hänet täältä. Mutta jos lähdette tänään... On minun kai annettava hänet mukaasi." Azure sanoin surullinen ilme kasvoillaan.

//Sori hieman sekava.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Marras 14, 2012 4:41

"Emme me lähde vielä tänään", Lyron sanoi ensin kuunneltuaan Azuren puheita hiljaa, ehkä jopa hituisen vain katuvan näköisenä. "Äänestämme asiasta vasta tänä iltana, mutta minun vain täytyi kertoa sinulle. Ja nähdä pikkuiset..." Lyron katseli silmissä sädehtien pikkuisia lapsosia ja häntäkin särki sydämestä erottaa ne toisistaan, mutta se oli ainut järkevä ratkaisu jonka Lyron oli vain keksinyt.
"Emmekä me ole poissa ikuisesti!" Lyron painotti "Ja kun palaamme voivat pikkuiset nähdä taas toisensa ja --" suden lause keskeytyi ja tämä katsoi huuleensa puraisten maahan. Se mitä hän oli aikonut sanoa oli että heistä kaikista voisi tulla onnellinen perhe, mutta hän oli tajunnut ettei se tule tapahtumaan joten nyt Lyron sanoikin jotain mikä tuntui ehkä juuri nyt väärältä mutta oletettavasti oli kaikille parhaaksi: "Tai ei. Ehkä lapsille olisi kivuliaampaa myöhemmin saattaa heidät yhteen ja sitten repiä erilleen taas. Ehkä olisi parasta jos Azuma tulisi asumaan aina osana minun laumaani ja Lyndon osana sinun laumaasi..."
Lyron arvasi että tämä surestuttaisi varmasti Azurea eikä tätä olisi helppo käsitellä, mutta kaikki vain oli niin sekavaa. Nämä yhtä vahvat tunteet riepottelivat Lyronia erisuuntiin ja tämä oli hukassa. Hänen vaistonsa eivät enään vastaneet eikä järki osannut valita. Hassuinta tässä tilanteessa oli se että molemmat voimat huusivat hiljaa Lyronin mieleen sanaa perhe, mutta niin eri merkityksissä...
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti To Marras 15, 2012 2:32

Azure nyökkäsi helpottuneen oloisena, mutta hänben kasvoillaan paistoi edelleen huoli lapsiensa tulevaisuudesta. Naisen kasvot tarkastelivat suden silmiä, kun tuo aloitti lauseensa ja jonka sitten päätti sydäntä riipaisevasti. "Miten niin kivuliaampaa? Miten niin muka heidät erotettaisiin udestaan? Aijoitko sinä pitää ikuisesti salassa kuka on Azuma veli? Entä jos he tapaavat sattumalta ja huomaavat yhden näköisyytensä. MIten sitten selität Azumalle tapahtuneen?" Azure tiivasi vakavan näköisenä. Hän ei kestänyt ajatusta siitä, että hänen lapsensa kasvaisivat tietämättä toisistaan. "Minä lupaudun tuohon hulluun ideaasi, mutta en halua että lapseni kasvavat tietämättä toisistaan... Haluan vain että he tietävät totuuden ja sen, että heillä on joku, jonka luo voi mennä jos jompi kumpi nyt kuolla kupsahtaa." Azure sanoi ja paijasi tyttärensä hiuksia, tuon nukkuessa äitinsä sylissä.
Nainen puraisi huultaan. "Eikä... Eikä minulla ole enää laumaani. Ne ovat nyt vapaita tekemään omana laumanaan mitä tahansa haluavat. Minä olen niille enää läheinen ystävä. MInulla ei ole kuin muuta kuin veljeni ja Lyndon, kun sinä otat Azuman. Haluan kuitenkin, että olet Azumalle rehellinen, kun hän kysyy äidistään, sekä onko hänellä sisaruksia. Sitä minä vaadin. Jos tulet joskus käymään, ota Azuma mukaasi. Minustakin olisi kivaa nähdä hänet." Azure sanoi. Hänen huulilleen levisi haikea hymy.

"Unelmoin perheestä. Lapsista ja rakkaudesta. Minun kohdallani se ei vain taida onnistua. Hahhaaha. Eikä mikään ihme. Olenhan minä tälläinen sekaverinen puolikas. Niin kuin on lapsemmekin..." Nainen supisi ja sulki hetkeksi silmänsä. Päässä takoi ja ääni huusi sisällä. ÄLä mene! Jää! Ollaan kaikki onnellisia pienenä ja onnellisena perheenä! Minä rakastan sinua! Azure hätkähti ja nosti Azumaa paremmin syliinsä. Hänen silmänsä kiiluivat.
Lyndon tuijotti mustaa sutta. Pojan tummat silmät tarkkailivat vanhempia. "...Isä..." Lyndon sanoi ja työnsi pienen hennon kätösensä kehdon laitojen välistä. Azure kääntyi. "Lyndonin ensimmäinen sana!" Azure sanoi ja pirteä hymy valloitti naisen kasvot. "Lyndon sinä sanoit isä! Lyron kuulitko!?" Azure nauroi ja laski Azuman kehtoon ja otti vuorostaan Lyndonin. "Isä." Lyndon sanoi uudestaan ja tuijotti hyvin tiukasti mustaa sutta. Azure vain halasi poikaansa. Hänen silmiinsä nousivat kyyneleet. Niissä oli onnea ja ripaus haikeaa ja vahvaa surua.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ma Marras 26, 2012 10:14

Lyron olikin arvellut ettei hänen ehdotuksensa käynyt Azurelle ja oli tästä hassulla tavalla helpottunut. Nyt hän oli yrittänyt toimia "järkevästi" muttei voinut koska nainen kielsi sen asettaen näin ehdon Azuman luovuttamiselle. Lyronin täytyi aina olla rehellinen tyttärelleen ja ottaa tämä mukaan tapaamaan äitiään. Se oli sovittu, sillä rehellisesti niin Lyron halusikin tehdä, vaikka kaikki voimat hänen sisällään olivatkin ristiriitaisia.

Lyron muuttui sekunneissa haltiaksi, kauniiksi puhdasrotuiseksi haltiaksi, ja kaappasi Azuren tämän valittaessa sekarotuisuuttaan syvälle syliinsä painaen tämän pään olkaansa vasten. "Älä ikinä sano minun lapsiani sekaverisiksi puolikkaiksi!" Yllättäen Lyronin ääni ei ollut pehmeä tai lohduttava vaan ennemminkin nuhteleva ja totinen, "He ovat juuri sitä mitä he ovat! Sinun ja minun lapsia. Sinun ja minun poika ja tytär. He ovat täydellisiä!"
Ehkä tämä äkillinen asenne johtui siitä että Lyronia, sekä hänen laumaansa oli kiusattu siitä että he olivat friikkejä, sekasikiöitä ja kummajaisia. Hän oli aina ummistanut kuulevat korvansa moisilta puheilta eivätkä ne häntä satuttaneet, niin, näin siis jos hän itse oli niiden kohteena. Mutta auta luojaa jos haukkujen kohteena oli Lyronin perhe, rakkaat tai lauma, se sai miehen raivon partaalle ja villipedon tässä heräämään.
Lyron päästi Azuren syleilystään, mutta piti molemmilla käsillään kiinni neidon olkapäistä ja katsoi tätä silmiin. "Sinäkin olet täydellinen juuri noin. Olet Azure. Se sinä olet. Täydellin ja täysin kokonainen Azure."

Sitten heidän herkän hetkensä keskeytti suloinen pieni huudahdus ja Azurekin palasi iloiseksi itsekseen kiljahdellessaan että oliko mies kuullut ja että siinä olivat heidän poikansa ensimmäiset sanat. Lyronin olisi tehnyt mieli naurahtaa että hän kuuli kyllä olihan hän sentään haltia ja kuuli myös vähemmällä ilakoinnilla, muttei halunnut lannistaa Azurea joten nyökkäsi vain todeten että oli kuullut. Lyron hymyili ja kumartui Lyndonin luokse ottaakseen pojan syliinsä nyt kun siihen pystyi koska oli haltiamuodossaan.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ti Marras 27, 2012 6:47

Azure

Naisen katse oli haikea, kun hän katsoi Lyronia, joka piteli pientä poikaansa hellästi sylissään. "Tiedän kyllä." Azure kuiskasi hiljaa ja hymyili. Hän otti Azuman ja silitti työn hiuksia. Tytön katse oli kysyvä. Azure painoi tytön posken omaa poskeaan vasten. "Äiti rakastaa sinua..." Azure kuiskasi. Hän muisti nuo sanat, jotka hänelle oli sanottu, kun hän oli vielä pieni tyttö. Nainen hymyili hellästi ja suukotti tyttärensä otsaa. "Toivottavasti Azumasta ei tule liian minunlaiseni, muuten saastat olla pulassa. Hahaha." Azure naurahti ja silitti tytön poskea. "Minä kun olin lapsena niin rasavilli, että vanhempieni oli vaikeaa pysyä perässäni. Hyvä kun saivat pakolla sisälle..." Azure muisteli hymy huulillaan. Hänen katseensa pientä Azumaa kohtaan oli todella äidin rakkautta.
Ovelta kuului koputusta. Azuren pää kääntyi ovelle. "Sisään?" Nainen sanoi ja katsoi sitten Lyronia, hän nousi ja laski tytön takaisin kehtoon. Azure haki jonkin näköisen viltin. Hän kietaisi sen Lyronin ympärille. "Nyt näytät hieman enemmän siistimmältä, kuin siltä että hyppelisit alasti ympäri taloa." Azure nauroi. Ovi avauti ja heikko tupakan haju levisi sisälle. Tumma hahmo astui esiin. Azuren silmät katsoivat hahmoa. "Kezhia. Tervetuloa. Tässä on lasteni isä. Lyron. Lyron, tässä on isoveljeni Kezhia." Azure esitteli miehet toisilleen. Musta hiuksinen Kezhia katsoi sinisillä silmillään miestä. "Terve." Tuo huikkasi ja otti lähettyviltä tuolin. Hän katsoi Lyronia. "Sori, haisee hieman... Yritin polttaa ennen kuin tulisin sisään, mutta haju vaan tarttuu niin vahvasti." Kezhia rupesi selittämään. Azure mulkaisi isoveljeään. "Niin Lyron. Olemme sopineet yhdessä Kezhian kanssa, että kun Lyndon kasvaa hieman isommaksi, niin hän menisi Kezhian opetukseen. Kuten taistelu taitoja ja sun muuta. Kezhia osaa myös hieman haltiakieltä, joten ajattelin, että hän voisi opettaa sitäkin Lyndonille." Azure selvensi.

Hän hymyili Lyronille ja mulkaisi isoveljeään. Kezhia näytti vain virnistyksensä.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti To Marras 29, 2012 5:18

Kun ovelle koputettiin Lyron käännähti katsomaan ovelle päin ja jos tämä olisi ollut sudenhahmossa olivat niskakarvat nousseet pystyyn, korvat olleet kuulostelevina ja keho matalalla, mutta koska Lyron oli juuri nyt haltiana, tätä oli äärimmäisen vaikea lukea sillä vaikka mies olisikin niin sanotusti höristänyt korviaan se ei olisi näkynyt ja kyyryyn mies ei vaistomaisesti vajoa haltiamiehenä.
Lyron otti vastaan peitteen joka kiepaisi ympärilleen näin ollen samalla muistaen että oli tosiaan alasti. Lyronille siirtyi myös haltianhahmoonsa tavallista parempi hajuasti, kuin suden aistit, ja tupakan haju joka tulvahti huoneeseen sai Lyronin kurtistamaan kulmiaan ja nyrpistämään nenäänsä. Haju oli liian voimakas ja etova. Myös pikkuinen Lyndon hänen sylissään näytti irvistävän - liekkö poika vain matkinut isäänsä vaiko todella oli vain samaa mieltä.
Kezhiaksi tuo haisuli esiteltiin, samalla kun Azure kertoi kuka Lyron oli. Vaikka tuo mies tervehti Lyronia, Lyron ei vastannut tervehdykseen. Hänestä mies haisi pahalle eikä tämä muutenkaan oikein pitänyt tämän olemuksesta.
"Olitte sopineet, ja minulta ei näin ollen siis kysytä", Lyron sanoi ja liikahti hieman omituisesti, johtuen siitä että jos hän olisi ollut suden hahmossaan olisi liike näyttänyt uhkaavan asian kiertämiseltä, mutta oikein tehnyt samaa haltialle, "Lyndon on minun poikani myös. Itse asiassa ainostaan sinun ja minun - Ei tuon haisulin!" Lopettaessan lauseensa Lyronista näki ettei tämä ollut oma viilipytty itsensä vaan jokin kiuhutti tätä. Samalla kun Lyron sanoi nuo sanat hän tiukensi hellästi otettaan Lyndonista. "En luota tuohon mieheen!" Lyron sanoi melkein huutaen Azurelle telepaattisesti ettei ylimääräinen huoneessa kuulisi. "Ja kuka muu olisi parempi opettamaan pojalle haltiaa, kuin itse haltia - hänen isänsä, eli minä." Lyron sanoi sitten ihan ääneen, mutta haltiakielellä ja nämä sanat olivat tuijottavasta katseesta päätellen osoitettu Kezhialle.
Lyron oli kuin ehta susi, äärimmäisen laumaansa leimautuva ja laumaansa puolustava, ei ihme että tämä oli näin huolissaan kuullessaan tälläisiä uutisia näin lyhyellä varoitusajalla.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti To Marras 29, 2012 6:05

Azure

Naisen ilme oli tunnistamaton, hän mulkoili isoveljeään ja sitten hän vahti Lyronin liikehtelemistä. Azure sai ajatuksiinsa miehen ajatukset. Nainen pudisti vain päätään. Hän on hieman oma laatuinen... Sinun pitää vain tutustua häneen paremmin. Azure ajatteli ja hymyili hieman. Hän katsoi veljeään. Kezhia tuijotti hiljaa sinisillä silmillään, jotka eivät olleet mitkään tavallisimmat. Hän hymähti ja virnisti sitten. "Ai, että se ei oikein käy sinulle jos opetan jotakin sisaren pojalleni?" Kezhia kysyi pieni vivahde riidan aloittamisesta äänessään, tosin sitä hän ei kyllä nyt kerkisi tekemään tai aloittamaan. "Lyron!" Azure huudahti äkkiä, kun mies tuntui tuohtuvan hänen ärsyttävälle isoveljelleen. "Ymmärrät kai, jos sinä olet kauankin poissa, et voi opettaa Lyndonille asioita. Siksi haluan näin varmistua, että lyndon nyt osasi jotakin, kun tulet takaisin. Varmuuden vuoksi, on velvollisuuteni äitinä toivoa lapselleni turvaa ja opetusta." Azure sanoi rauhallisesti. Jäähdyttäen veljensä kiehumis pisteessä olevan pään.

"Hillitkää nyt ihmeessä päänne. Ei lasten edessa saa alkaa riidellä! Jos haluatte tapella, menkää ulos!" Azure murisi varoittavasti. Ihmissuden veri virtasi sisarusten suonissa, tosin Kezhia taisi omistaa sitä hitusen enmmän, koska hän oli mies ja muistuttu melkoisesti isäänsä. Sitä joka hylkäsi heidät.
Kezhia hymähti. "Ei mulla ole aikaa tappeluun nyt... Olin menossa hoitamaan pari asiaa, kun haistoin täältä päin vähän erillaisen hajun... Tulin vaan kattomaan." Mies yritti selittää mutta sai osakseen vain siskonsa mulkaisun. Azure katsoi Lyroniin. "Minä vain toivon, ettet ole kauaa poissa. En halua, että Lyndonille tulee hylätty olo, en halua, että hän alkaa vihata omaa isäänsä. Tiedän kyllä, että haluat opettaa poikaasi omin käsin, haluat turvata hänen elämänsä omin käsin, mutta ei se kaikki toimi, jos et anna joidenkin muiden auttaa. Minä luotan omaan veljeeni ja jos hän tekisi jotakin väärin, saisi hän turpaan minulta..." Azure vakuutteli ja katsoi Lyndonia. Poika oli selvästi tullut ihan isänsä näköiseksi. "Teitä on vaikea erottaa... Hahaha." Azure naurahti ja katsoi sitten Kezhiaa. "Ole hyvä ja poistu, olihan sinulla kiire?" Azure pyysi. Mies lähti muitta mutkitta jatkamaan matkaansa.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ti Joulu 18, 2012 10:49

Kun Azure suuttui Lyronin kiivastumisesta rauhoittui uros sen verran että oli muuten ulkoisesti oma tyyni itsensä paitsi silmistä. Silmissä näkyi kiivas kiihko ja ristiriitaisuus, ennen kaikkea katse ei hievahtanutkaan hetkeksikään Azuren veljestä, jota uros piti jotenkin renttuna.
Azure puhui molempia kuumakalleja rauhoittavasti ja Lyron kuuli ja ymmärsi joka sanan, muttei hellittänyt katsettaan tuosta miehestä ennen kuin tämä oli ulkona talosta. "Minä en vain pidä tuosta tyypistä", Lyron lausahti kun ovi oli viimein suljettu Azuren pahalle haisseen veljen perästä. "Ymmärrän että haluat Lyndonille parasta, mutta harkitse tarkasti onko tuo, tuo, tyyppi nyt sitä sitten!"
Lyron nosti kätensä hiuksiinsa ja vei kätensä syvälle mustiin kutreihin ja lopulta hieman stressaantuneen oloisena veti hieman hiuksiaan. Pyyhe luonnollisesti valahti lattialle kun molemmat kädet olivat kiireisiä muualla eivätkä pitelemässä tuota kankaan kappaletta intiimien alueiden suojana.

Sitten Lyron yhtäkkiä käännähti Azurea päin aivan kuin eri miehenä nimittäin erittäin toiveikkaan ja ilostuneen näköisenä kuin olisi juuri saanut maailman parhaimman ja nerokkaimman idean. Eleen vahvistukseksi Lyron tarttui Azuren käsiin hellästi ja katsoi tätä hymyillen suoraa silmiin: "Minähän voin, kuin voinkin opettaa Lyndonia. Kirjeitse. Lähettäisin pojalle kirjekyyhkyn - välimatkan takia varmaankin tosiaan kirjehaukan - jos toisen, niin että poika oppii tuntemaan minut, muistaa etten ole hylännyt häntä ja ennen kaikkea oppii elämän arvoja sekä haltiakieltä!" Lyron laski Azuren käsistään ja levitteli nyt käsiään ympärilleen viuhtoen, "Azure... Tämä on minulle todella kummallista. Perhe on sudelle -kuten minä itse- kaikki kaikessa ja minä tunnen oloni hyvin epämukavaksi siitä etten voi itse opettaa pojalle metsästystä ja taistelutaitoja ja muuta mitä tämä varmasti tarvitsee..." Lyron ei ollut enää niin iloinen ja toiveikas - ei oikeastaan iloinen ollenkaan. Kasvoilla paistoi ennemminkin turhautuminen ja riittämättömyys.
"Voisinpa ottaa teidät kaikki mukaan... Mutta ei lauma kestä varsinkaan tälläisen osahajoamisen alla montaa elätettävää, jotka eivät itse kykenisi saalistamaan ja ennen kaikkea joilla ei ole edes eläinhahmoa. Jos talvi pääsee puremaan, voin suurella ruhollani suojata pienen Azuman, mutta entä jos sinä ja Lyndonkin olisitte siellä ja minun turkkini ei olikaan tarpeeksi lämmin. En nimittäin voi pyytää ketään kantaamaan minun taakkaani, joten olen tässä umpikujassa..."
Lyron huokaisi syvään avautumisensa lopuksi, hänelle ei ollut kovin luonnollista puhua niin paljon niin vähässä ajassa. Lyron hieroi silmiään ja nojasi kämmeniinsä siinä seistessään. Miestä tosiaan riivasi enemmän kuin tuo osasi verbaalisesti kertoakaan tämä valitseminen ja lähteminen ja tavallaan perheen hylkääminen.

"Minun on varmaan pakko alkaa lähtemään, on vielä paljon rakennettavaa lautan kanssa ja muuta valmisteltavaa ennen lähtöä. Azuman haen sitten kun olemme lähdössä", Lyron huolehti asioita hyvin järjestelmällisesti koottuaan itsensä. Azuren puoleen kääntyessään Lyron katsoi naista selittämättömästi. Katseessa oli rakkautta, välittämistä mutta myös jonkin sortin syyllisyyttä sekä monia muita tunteita joita ei kaikkia voinut edes luokitella. Ilman kummempia varoituksia Lyron harppoi Azuren luokse ja sulki tämän pehmeään suudelmaan samalla kun sanoi ajatuksiensa avulla naiselle "Kaikki järjestyy."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Nya

Viesti Ke Joulu 19, 2012 9:24

Azure

Nainen kuunteli Lyrinon selitykset ilman mitään tuskan häivähdystäkään, kyllä hän tiesi, ettei se onnistuisi. Kyllä hän tiesi etteivät he voineet olla yhdessä. Kyllä hän tiesi, joten... Ei sitä tarvinnut selittään. Azure kietoi kätensä miehen paljaalle selälle. "Kyllä minä tiedän..." Nainen kuiskasi hiljaa, hänen silmissään tuikki pienet valopisteet. Haikeus.
"Minä tiedän ettet pysty ottamaan meitä mukaasi ja hyväksyn sen että lähetät kirjeitäsi, tiedän. Omistanhan itsekkin ripuksen suden verta. Veressäni juoksee edelleenkin ihmissuden veri." Azure sanoi ja hymyili. Hän halasi miestä tiukasti. "Haluaisin vain olla aina näin, en haluaisi, että lähdet aina pois ja jätät meidät... Yritän opettaa Lyndonia parhaani mukaan. Niin että hänestä tulee yhtä hyvä kuin isästään." Azure naurahti ja pörrötti otsahiuksiaan.

Hän tunsi miehen lämpimät huulet omillaan ja vastasi siihen kaikella rakkaudella, mitä löysi itsestään. "Minun sydämmeni on aina kuulunut sinulle, joten... Pidä siitä hyvä huoli." Azure sanoi ja vei miehen käden hänen pampailevan sydämmensä päälle. Lyndon oli edelleenkin isänsä sylissä ja tuijotti isoilla silmillään vanhempiaan. Vaikka hän oli vasta kaksikuukautinen vauva, hän ymmärsi tunteen, joka huokui heistä kahdestä. Yhtä paljon ymmärsi pieni Azumakin. "No niin, eiköhän sinun olisi aika lähteä. Muuten oletko jo kertonut laumaullesi että sinulla on lapsia laumasta ulkopuolisen naaraan kanssa? Etteivät saisin hepulia kun tuot Azuman." Azure sanoi ja pärskähti lauman reagtiolle, kuitenkin hiljentäen itsensä. Hän otti Lyndonin isänsä sylistä. "Lyndon sanoi isälle hei, hei." Azure kehotti hiljaa hymyille. Poika vain tarrasi isänsä hiuksiin ja tuijotti tiivisti miehen silmiin. Sittenm Lyndon päästi irti. Azure laski pojan kehtoon. "Minun pitää alkaa hieman siivota" Azure sanoi ja poimi ensi alkuun lakanan lattialta. Ei häntä haitannut kamalasti edes Lyronin alastomuus, hän oli tottunut näkemään sen.

//Olisko se tässä? No mutta kiitos kuitenkin otetaanb sitten joskun hieman myöhemmin uudestaan, joko silloin kun lapset ovat kahdeksan vuotiaita tai sitten jo lähellä täysikää. Kummin vain.

Ritari
Ritari

Viestit: 1227

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Joulu 19, 2012 10:13

Puheet Azuren sydämen omistamisesta kirpaisivat Lyronia, sillä jättämällä tuo tänne ei ollut Lyronin tapa pitää jostakusta huolta, mutta nyt oltiin umpikujassa. Lyron nyökkäsi kommentiksi Azuren sanoihin, ei siihen sen enempää tarvittu ja pitihän miehen jostakin ottaa takaisin äskeinen puheripuli.
Lyron naurahti pienesti kun Azure yritti ilmeisesti keventää niin raskasta tunnelmaa joka heidän yllään vallitsi vitsailemalla lauman saavan hepulin kun Lyron kertoisi saaneensa jälkeläisiä laumanulkopuolisen naaraan kanssa. Lyron oli samalla hyvin kiitollinen tästä kevennyksestä joka johdatti pois kipeämmistä aiheista. "Kerron kyllä ja uskon ettei minua ristiinnaulita tai polteta kokossa", Lyron hymyili kevyesti.
Kun Azure nosti Lyndonin syliinsä ja pikkuinen poika päättikin tarrata kiinni isänsä kauniisiin pitkiin hiuksiin Lyronin poskille kohosi pieni puna ja tämä melkein lapsekkaasti päätään kallistaen katsoi Lyndoniin. Tälläiset suloisuuden hetket olivat humanoidi muodossa vähän kummallisia, eikä Lyronin hiuksiin ollut kukaan tarttunut, ainakaan tuollainen suloinen pieni taapero. Lyron hymyili rakastavasti Lyndonille ja sanoi hyvin pehmeästi hyvästit Lyndonille haltiakielellä.
Ennen lähtöään, Azuren alkaessa puhella siivoamisesta, Lyron kävi sanomassa myös Azumalle heipat sitten haltia otti talon sisällä valtavan suden hahmon. Susi kumartui hyvin, hyvin, hellästi nuolaisemaan molempia lapsia ja sitten susi kääntyi Azuren puoleen joka oli poiminut lakanan juuri lattialta ja nuolaisi sitten vielä tätäkin. Hyvästien jälkeen Lyron ryntäsi ulos mökistä ja juoksi metsään, josta vielä kääntyi kerran ennen puskiin katoamista katsomaan Azuren mökkiä. Ihan tyhmäähän se oli, sillä pitäisihän hänen kuitenkin tulla vielä takaisin ainakin hakemaan Azuma mutta silti tämä tuntui niin viralliselta hyvästiltä. "Näkemiin", Lyron lausahtikin koreasti haltiakielellä ennen kuin juoksi sitten takaisin laumansa pariin metsien siimekseen.

//Juu kiitti kivasta pelistä:) Ja totta kai pelataan sitten myöhemmin uudestaan kun lapset vähän kasvaa ja voihan olla että Lyron tulee itse käymään Azuren kanssa pois saarelta jos eivät muuten vielä palaa, tapaamassa äitiä ja Lyndonia:3
Ilmoittele sitten vain kun susta on uuden pelin aika niin järjestetään!:)//
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia