Kirjoittaja Nya » 10 Elo 2012, 10:12
Azure
Naisen hiukset menivät tuon juostessa aaltoilevina ja sekaisin menneinä. Poni häntä oli liiankin kireällä tänään, Nainen sai tehdä töitä roppa kaupalla, jotta pysyisi suunnitelemassaan aika taulussa. Hän nosti pienen Azuman syliinsä ja tuuditti tätä, kun hän ruokki tyttö lastaan. "Olet syötävän söpö Azuma." Azure sanoi virnistys kasvoillaan. Pieni Lyndon leikki vauvan kehdossa pienellä susipehmolelulla. Azure laski Azuman sinne, hän istahti penkille kehdon viereen, jossa niin iloisina Azuma ja Lyndon niin leikkivät. Hän mietti, hänen oli pitänyt luopua susi laumastaan ja anaa näiden mennä. Nuo olivat kuitenkin niin kiintyneitän Azureen että kävivät katsomassa häntä ja lapsia joka päivä. Sudet olivat olleet juuri aamulla käymässä. Nainen tiesi että voisi antaa lastensa tapertaa susien seassa, kun ne haitelivat lasten tuoksuja ja katsoivat kuinka ne kasvoivat päivä päivältä. Susien seura oli hyväksi lapsille, sen Azure oli jo synnytyksesta saakka huomannut, sillä olivathan lapset Lyronin. Muodonmuuttaja haltian, joka pystyi olemaan susi ja haltia. Tuo sama haju sekoitettuna hänen hajuunsa sai naisen selkäpiitan väreilemään. Nainen mietti, siitä oli nyt kaksi kuukautta, heidän syntymästään. Kätilönä oli ollut sokea tyttö, Azure. Naista niin huvitti, voi että. Täällä on siis toinenkin Azure, en olekkaan ainoa. Azure mietti ja pyyhki otsa hiuksiaan sivuun. Hän näytti nauttivan lastensa leikistä. Mutta yksi asia vain huoletti. Lyron. Lasten isä ei ollut vieläkään näyttäytyny ja Azure oli haistanut ne tuhanne kerrat sen hajun, joka ei kuulunut Lyronille. Hän oli arvellut että tämä oli Lyronin joku laumasta, joka kaitsi häntä ja lapsi yötä päivää. Mutta hän halusi nähdä Lyronin, miehen hellän ja rakastavan ilmeen lapsiaan kohtaan. MIksi Lyron ei sitten tullut, olihan hänellä kiireitä oman laumansa takia, mutta silti. Kyllä vaikka illalla olisi aikaa käydä. Azure kurtisti kulmiaan ja mutisi jotakin kirouksia itsekseen.
Nainen nousi seisomaan otti Lyndonin syliinsä ja kutitti tätä kevyesti mahasta. Tuo nauroi ilisena ja pirteänä. Azure nauroi hymyillen, hän oli hyvin onnellinen. Sitten hän laski lapsen takaisin kehtoon ja leikki heidän kanssaan. Lasten jokellus täytti koko talon. Se sai Azurenkin nauramaan, vaikka lapset eivät osanneekaan vielä puhua, jota nainen olisi niin toivonut, mutta turhaan kahden kuukauden ikäisiä nyt hoputtaa puhumaan. Hän huokaisi naurun purskahduksen jälkeen. Nopeasti nainen suoristikin selkänsä ja tuijotti ulos. Hän näytti yllättyneeltä. Nainen haistoi hänet. HÄNET. Azure asteli varovasti ovelle, mutta muisti ettei Lyron varmastikkaan tajuaisi kuka tässä seisoi, vaikka haju olisi sama. Sillä Azuren ulkomuoto oli toden totta vaihtunut hyvin erillaiseksi. Naisella oli pitkä aaltoileva hiukset. Ne olivat kuitenkin saman kastanjan väriset. Hänen asunsa oli muuttunut, nainen käytti yhä kylläkin housuja, mutta ei silloin kun hän oli pukeutunut pitkään ruskeaan hupulliseen takkiin, tumman vihreään vyöhön, sekä violettiin paitaan, joka kävi hyvin mekkona tuon ruskean takin alla, sen jälkeen oli violetti laahus, ja mustat polvien yläpuolelle ylettyvät saapaat. Lyron ei varmana tunnistaisi häntä. Azure avasi oven ja näytti vieattomalta ja hieman pelokkaalta. "Kuka siellä?" Nainen kysyi pehmeällä äänellä. Hänen silmissään kiilsi kuitenkin se oikea virnmistys, joka olisi halunnut tulla esille Lyronin nähdessään.
//Here we come! Oh, wait! Azure!!! Tule jo! Yritä nyt kantaa ne vauvatkin tänne! Joo eipä mitiä hätiä, en ota pahasta mitän pientä hittausta :))