Sivu 1/1

Kallion murusia

ViestiLähetetty: 01 Joulu 2013, 17:50
Kirjoittaja Ay
//MaiAnn//

Evgenia


Sää oli vilpoinen, mutta se ei haitannut nuorta neidon ulkoiluliikkumista. Sisäinen tila alkoi olla hänelle liian tunkkainen ja ahdas. Vaikka hän piti todella kovasti luolastaansa. Yksi vanhemmista lohikäärmeistä oli löytänyt sopivan ihanan kolon hänelle. Sitä ennen hän asui monesti sielä minne jalat eivät jaksaneet kuljettaa häntä tai ihmisten majoituksessaansa. Jollakin tavalla se oli outoa, että asui aikalailla lähellä vanhempien lohikäärmeiden kanssa. Ainakin oli turvallista asua ja jollakin tavalla myös hyvä, että löytäisi takaisin omaa synnyinkehoonsa ja mieleen. Eugenia enemmäkseen moitteli itseäänsä, että hänen oma mietteensä ratkaisivat asian ja miksi oli edelleen haltiamaisempi.
Nyt ainakin oli hyvä mennä vähäksi aikaa jonnekkin muualle. Sellaiseen paikkaan missä kukaan ja noin vain törmäisi lohikäärmeeseen. Yli buukkaus ei ollut hyvä, koska se toisi vain tressiä. Nuori nainen pukeutui moni kerroksiseen vaatetukseen niin kuin hän yleensä pukeutui ollessan kaksijalkainen. Hiukset harjattiin ja katsottiin luola kolo jäi siistiksi. Eihän sitä koskaan tiennyt milloin palaisi takaisin, mutta kun palaisi niin oli mukava tulla takaisin siistiiseen taloon.

Tuuli otti hiuksista kiinni ja aloitti repoitella vaalean hopeisia hiuksien tanssittamisen. Automaattisesti nuuskittiin ilmaan ennen kuin lähti lentoon. Lentämistä hän on harjoitellut säännöllisesti, mutta ennen kaikkea niin et ei Marduk näkisi hänen lentoharjoituksiaansa. Nyt hänen taidonsa ovat parantuneet ja eikä juuri nytkään pelottanut lentää pitkiä matkoja. Evgenia oli alkanut nauttia suunnattomasti lentämisestä ja tanssia taivaalla. Se oli niin kauniin näköistä miten hänen helmansa liikkuivat taivaalla. Tanssiminen sinne ja tänne niin se oli rattoisaa. Omissa aatoksissaansa ei hän huomannut, että oli lentänyt pois päin vuoriltaansa. Sen sijaan laskeutui kallioille. Katseli kallioilta et missä oli mitäkin suunnassa saattaisi olla. Kalliot olivat suuren kokoiset ja sai kävellä ja loikkia kuin pieni lapsi olisi ollut. Jännitti mitä toisen kallion huipun takana saattaisi nähdä. Olo oli niin iloinen alkoi hän hyräillä.

Re: Kallion murusia

ViestiLähetetty: 03 Joulu 2013, 19:06
Kirjoittaja MaiAnn
Mari

Mari oli lähestulkoon täysin toipunut muutama päivä takaperin koetusta kahakasta. Kun on maannut sängyn vankina monta päivää teki mieli välillä lähteä ulos raikkaaseen ilmaan, niin Mari päätti lähteä ulos tarkemmin sanottuna kallioille kiipeilemään. Vähän verryttelemään voimiaan. Parin pyrähdyksen jälkeen Mari oli saapunut kallion juurelle ja siitä sitten lähdettiin kiipeämään ylemmäs. Kiipeämiseen jouduttiin käyttämään sekä käsiä että jalkoja. Ai että tuntui hyvältä kun sai vähän liikkua ja koetella voimiaan.
Vaikka pelkkä kiipeäminen ylöspäin ei vienytkään Marin voimia äärirajoille, kiipeäminen oli melkein yhtä helppoa kuin käveleminen tasaisella maalla. Muutaman kilometrin jälkeen Mari pysähtyi istumaan tasanteelle ja oikoi raajojaan. Olo oli hyvin vetreä ja virkeä, Mari kellahti selälleen ja katseli taivaalla ajelehtivia pilvilauttoja.

Re: Kallion murusia

ViestiLähetetty: 08 Joulu 2013, 19:24
Kirjoittaja Ay
Kallion huipun toiselle puolelle näkyi sitä ja tota. Kallio maisema jatkuin hyvin laajalle alalle. Kuin minne menisikin olisi kalliota ja sitä materiaalia ei katoisi minnekkään. Kuitenkin joissakin koloissa näkyi vihreyttä. Ihmeelistä ete sellaisessa paikassa voisi kasvaa jonkinlaista vihreyttä. Mihinkään kallion puimuun ei ole jäänyt minkäälaista vesi lammikkoa missä voisi sammuttaa janonsa. Onneksi Evgenialla ei ollut oikein jano, mutta jos olisi niin hänen täytyisi lennähtää pikaisesti missä olisi vettä. Varpailla jaloilla hän kiipeli kallion pinnalla ja hyvärili hyvän tuulisesti. Välillä hän saattoi nousta kukkalle ja katselle tyhjää kallio aluetta.
" Juhuuu!!! " Huudahtaen ja kysellen muuten vain äänähtää.
Hän halusi kuulla miten hänen äänensä oikein kulki maastossa. Pienen kaikkua kalliot antoivat naisen huudahduksesta. Parin matkan jälkeen hän teki sen uudelleen. Nyt ääni vastasi hieman eritavalla. Jokainen pinta toi omanlaisen sanoman ja mikä oli hauskaa. Asia kertoi myös sen paikassa oli monen erilaisia kaltaisia kallion huippuja.