//MaiAnn//
Evgenia
Sää oli vilpoinen, mutta se ei haitannut nuorta neidon ulkoiluliikkumista. Sisäinen tila alkoi olla hänelle liian tunkkainen ja ahdas. Vaikka hän piti todella kovasti luolastaansa. Yksi vanhemmista lohikäärmeistä oli löytänyt sopivan ihanan kolon hänelle. Sitä ennen hän asui monesti sielä minne jalat eivät jaksaneet kuljettaa häntä tai ihmisten majoituksessaansa. Jollakin tavalla se oli outoa, että asui aikalailla lähellä vanhempien lohikäärmeiden kanssa. Ainakin oli turvallista asua ja jollakin tavalla myös hyvä, että löytäisi takaisin omaa synnyinkehoonsa ja mieleen. Eugenia enemmäkseen moitteli itseäänsä, että hänen oma mietteensä ratkaisivat asian ja miksi oli edelleen haltiamaisempi.
Nyt ainakin oli hyvä mennä vähäksi aikaa jonnekkin muualle. Sellaiseen paikkaan missä kukaan ja noin vain törmäisi lohikäärmeeseen. Yli buukkaus ei ollut hyvä, koska se toisi vain tressiä. Nuori nainen pukeutui moni kerroksiseen vaatetukseen niin kuin hän yleensä pukeutui ollessan kaksijalkainen. Hiukset harjattiin ja katsottiin luola kolo jäi siistiksi. Eihän sitä koskaan tiennyt milloin palaisi takaisin, mutta kun palaisi niin oli mukava tulla takaisin siistiiseen taloon.
Tuuli otti hiuksista kiinni ja aloitti repoitella vaalean hopeisia hiuksien tanssittamisen. Automaattisesti nuuskittiin ilmaan ennen kuin lähti lentoon. Lentämistä hän on harjoitellut säännöllisesti, mutta ennen kaikkea niin et ei Marduk näkisi hänen lentoharjoituksiaansa. Nyt hänen taidonsa ovat parantuneet ja eikä juuri nytkään pelottanut lentää pitkiä matkoja. Evgenia oli alkanut nauttia suunnattomasti lentämisestä ja tanssia taivaalla. Se oli niin kauniin näköistä miten hänen helmansa liikkuivat taivaalla. Tanssiminen sinne ja tänne niin se oli rattoisaa. Omissa aatoksissaansa ei hän huomannut, että oli lentänyt pois päin vuoriltaansa. Sen sijaan laskeutui kallioille. Katseli kallioilta et missä oli mitäkin suunnassa saattaisi olla. Kalliot olivat suuren kokoiset ja sai kävellä ja loikkia kuin pieni lapsi olisi ollut. Jännitti mitä toisen kallion huipun takana saattaisi nähdä. Olo oli niin iloinen alkoi hän hyräillä.