Kirjoittaja Crimson » 22 Loka 2014, 19:09
Del yritti kiskoa itseään ainokaisella kädellään ylös, mutta kun kiviä alkoi taas rönsyillä kielekkeen reunasta irti, tyytyi suurikokoinen haltia taas vain osaansa roikkumisen kanssa. Del ei halunnut tipahtaa, siitä viimeisen varmistuksen mies sai vilkaisemalla kädettömältä puoleltaan alas tuonne kiviseen hautaan. Ylös piti päästä kuitenkin äkkiä, sillä pakkasherran voimat eivät enää riittäneet omaan kannattelemiseensa pitkään, painovoiman tehdessä mahdottomaksi pyrkiä yksin ylös. Jokseenkin paniikinomainen ähkäisy karkasi Delin suusta, ajatuksien karatessa myös samalla sekunnilla ylöspääsystä muualle, kun juuri yllättäen vetäytyi maasta hieman irralleen roikkumaan miehen painon alla. Kohta se olisi menoa. Näinkö se kaikki sitten päättyisi?
Yllättäen ylempää joku kävi kuitenkin tarraamaan valkohapsisen käsivarteen, saaden Delathosin nostamaan katsettaan tähän tulijaan - joka oli Darius. Kenraalin merkittävä katse porautui punaisiin silmiin, miehen tietämättä kuinka tähän nyt olisi pitänyt reagoida. Minkä näki sen hetken myös pohjoisenhaltian hämmentyneiltä kasvoilta. Hän oli odottanut Winderin olevan se viimeinen henkilö, joka edes harkitsi auttavansa kuurapartaa kaiken sen jälkeen, miten Del oli kenraaliaan kohdellut. Mutta tuossa tuo nyt oli, ja jokin takaraivossa käski luottaa Haukansilmän apuun nyt sen sijaan, että Del olisi tyytynyt spekuloimaan miehen motiiveja viimeiset sekuntinsa.
Del tarrasi nopealla liikkeelle Dariuksen käsivarresta, hämmentyneisyyden vaihtuessa taas taistelutahdoksi valkohapsen kasvoilla. Yhdessä Winderin avulla, pakkasherra kävi nousemaan kielekkeen laidalta, ja heti kun tilaisuus siihen suotiin, kampesi Del omilla jaloillaan itseään paremmin ylös. Koko tilanne otti kuitenkin päättyäkseen kehnosti, lähelle päässeen vastapuolen sotilaan käydessä survaisemaan miekkansa kenraalin sokeasta kulmasta tuota kohti.
"Winder!", Pakkasherra ehti tokaista, terän kuitenkin jo leikatessa Haukansilmän lihaa, miehen parkaistessa aivan siinä jäähaltian naaman edessä, mikä sai kylmät väreet lyömään pitkin pidemmän osapuolen selkää.
Del kampesi kätensä irti Haukansilmän otteesta, antaen kenraalille enemmän varaa liikkua, vaikka se tekikin pohjoisenherran ylöspääsemisestä hieman hankalampaa hetkellisesti. Siinä missä kuuraparta kävi nousemaan omille jaloilleen, kaatui kenraalia haavoittunut sotilas puolestaan alas, mutta sen sijaan että tilanne olisi päättynyt tähän, kävi Darius ottamaan taas osumaa itseensä. Hyökkääjän miekka jäi törröttämään Dariuksen lihaan, joka teki tuosta lähelle päässeestä sotilaasta aseettoman, mutta vain siksi hetkeksi, kun Del päätti käydä tarraamaan paljain käsin haarniskoituun mieheen kiinni ja erottaa tuon kauemmas Winderistä. Ennen kuin vastapuolen sotilas ehti valkohapsisen haltian toimiin mitenkään reagoimaan, väänsi Delathos pienempänsä niskat nurin silkalla raa’alla voimalla.
Pohjoisenhaltian silmät kiilsivät verenhimosta tummanpunaisina, Delin poimiessa käteensä vielä ensimmäisen kuolleen sotilaan miekka, jolla Winderiä oli ehditty haavoittaa. Se sai kelvata paremman puutteessa, kun oma miekka lepäsi kädenulottumattomissa maassa siinä suunnassa, mistä vihollisjoukkojen komentaja kävi huutamaan sotilaitaan käymään eliitin kimppuun. Delathos oli valmis puolustamaan Dariusta, vaikka kohti tuleva ylivoima ja energian puute alkoivat hiljalleen hidastaa myös kokeneen palkkasoturin vaistoja. Mutta Del ei aikonut pysähtyä, ennen kuin tämä sotku oli saatu päätökseen.
Myös Iriador pisti taistelun muuttumisen merkille. Vaikka sokea olikin saanut käydä omaa kamppailuaan hieman etäämmällä maagin tapettuaan, kiinnittyi punapään huomio täysin jonnekin muualle vihollisten huutojen myötä. Darius oli selvästi ottanut suurempaa osumaa, mikä ajatuksena sai Iriadorin keskittymään sen pienen hetken kumppaninsa etsimiseen taistelun keskeltä.
Se pieni ajatuksien karkailu kuitenkin kostautui, Iriadorin kanssa sillä hetkellä yhteen ottaneen iskiessä miekan terän kevyiden panssareiden lävitse nuoremman reiteen. Sillä hetkellä kun pistävä kipu käski sokeaa väistämään taemmas, joutui punatukkainen luovuttamaan Winderin etsimisen suhteen ja keskittymään taas oman vastustajansa pieksemiseen, joka ottikin pian kaatuakseen muutaman muun seuraksi maahan. Seuraavaa kaatunutta seurasi aina vain uusi vastustaja, mutta se ei riittänyt paniikin herättämiseen sokeassa – mutta päähän kuiskatut sanat turhankin tutulla äänellä saivat Iriadorin säpsähtämään ja vetäytymään näkymättömänä kauemmas koko tilanteesta kesken kaiken.
Darius oli pulassa. Eikä tuo todellakaan ollut missään Iriadorin lähistöllä niin, että punapää olisi voinut vain juosta kumppaninsa avuksi.
”Tulen sinne”, telepaattinen viesti lähetettiin Dariukselle, sokean kuulostaessa siltä että todellakin aikoi kiirehtiä apuun päästäkseen. Miekat työnnettiin takaisin huotriinsa, Iriadorin kirjaimellisesti teleportatessa keskelle koko tanteretta. Punainen aura kävi vyörymään kaikkien jalkojen alta sillä murto-osa sekunnilla, punapään onnekseen löytäessä kaksi muista eristettyä hahmoa kielekkeen reunalta, joista toisen sokea kävi tunnistamaan Haukansilmäksi. Darius ei turhan hyvässä hapessa vaikuttanut olevan, joka huolestutti Iriadoria entisestään…
Ilmeisesti ihmiset tajusivat yrittää pitää muita kuiskauksen jäseniä kauempana kenraalista, mutta punapäätä nuo eivät kyenneet kuitenkaan pysäyttämään. Vaikkei mitään nähnytkään, oli nopeasti paikasta toiseen siirtyvä Iriador useimmille kuitenkin varsin paha vastus, eikä moni nuoren sotilaan perässä tuntunut pysyvän nytkään. Välittämättä reittä viiltävästä kivusta, tai varsinaisesti edes omasta hengestään, hyökkäsi punapää suoraan vihollisen kimppuun, kaataen piiloterillä fataalisti kaulaan pistäen muutaman turhan lähelle Dariusta päässeen sotilaan alas. Tuon jälkeen punakutrinen poimi ketjusirpin toiselta kyljeltään, terävien sirppien lähtiessä pirstomaan ilmaa vastustajia päin, jotka ottivat suosiolla perääntyäkseen kauemmas, elleivät jääneet ottamaan tappavista teristä ensin osumaa. Epäonniset, jotka kävivät maata vasten vetäytymään tyhmyyttään, saivat Iriadorin iskemään sirpit noita kohti ketjuja näppärästi heilauttaen, jonka jälkeen sokea keskittyi taas vihollisen kaukana pitämiseen. Sokea pisti kaikkensa peliin, vain puolustaakseen Haukansilmää niin kärkkäästi kuin kykeni, saaden vihollisen hajauttamisella myös Kuiskauksen muille sotilaille sijaa lähestyä kenraalinsa avuksi.
//DELI MENEE OSINGOILLE VÄKISIN. KUKAAN EI SITÄ TULE ESTÄMÄÄN, TAI MUUTEN TULEE TURPAAN. Pyllyjä! Deli voi tulla läpsimään Dariuksen pyllyä//