Falling apart


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Maalis 09, 2015 1:54

Falling apart

Edward

Normaali päivä, normaalissa maailmassa. Normaalissa ja normaalissa, sotaahan täällä vietettiin. Edward istui paksun puin oksalla ja heikutteli jalkojaan, hän tunsi itsensä sinö hetkenä taas nuoremmaksi. Silloin aikoinaan, kun hän vielä ihmisten ilmoilla ja häntä rakastettiin. Menneet olivat menneitä, sitä mies itselleen useasti yritti selitellä, toisaalta tämä menneisyys kalvasi häntä paljon enemmän kuin mikään. Edward hyppäsi alas puusta, venytteli raajojan ja pompi, jotta saisi lihaksensa lämpiämään. Kenkiä kun mies ei omistanut. Toisaalta hän oli iha tyytyväinen, ettei hänellä ollut niitä. Hän sai tuntea maan suoraan jalkojensa alla, mikä sai miehn aina vähän paremmalle tuulelle.
Ihmissusi lähti liikkeelle jolkotellen. Hän otti aamupöivän lenkin, vaikka päivän aikana sitä tulikin juostua ja kuntoiltua minkä vain jaloistaan pääsi. Saaliin perässö ehkö enimmäkseen. Osittain myös siksi, että Edward ei halunnut viipyä missään aina liian kauaa. Hänellä oli o koti, erään toisen sydämmessä. Mikä riitti vallan hyvin tälle onnettomalle ihmissudelle, joka oli jo kerran petetty rakkauden suhteen. Hän osasi kuitenkin järkeillä, ettei yhden rakaussuhteen päätyminen merkinnyt muiden uusien rakkausten menetystä. Siitähän vain oppi.

Kevään sulattama kallio tuli miehen paljaiden jalkojen alle, vaikka auringon säteet olivat vielä heikkoja, ne olivat ehtineet lämmittää kalliota sen verran että kivi jalkojen alla tuntui mukavalta. Ihmissudi pysähtyi kalloille. Hän istui alas ihailemaan näkymiä korkealta kohti pian vihertävää metsää. Luonto oli aina saanut Edin tuntemaan olonsa rauhalliseksi. Nyt jos koskaan, mies kaipasi pitkästä aikaa kirjojen lukua. Kuinka kaun siitä viimeksi oli, kun hän oli koskenut kirjaan, saatika sen sivuihin. Lähes vuosi, ellei kauemmin. Edwardin oli myös pakko myöntää itselleen, että hänen ajantajuntansa oli alkanut mennä turruksi, hän ei enää tunnistanut viikonpäiviä. Tai oikeastaan tiennyt mikä päivä se oli, ne olivat hänelle vain päiviä, vältellä ihmisiäja muita olentoja. Yksinäinen susi tosiaan.

//Dailystar ja Adannatänne kiitos!
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Maalis 09, 2015 2:57

Re: Falling apart

Adanna

Adanna juoksi minkä jaloistaan pääsi. Hän kirosi mielessään varomattomuuttaan samalla kun loikkasi kompastellen juurakon ylitse. Hänen perässään jolkotti kevyesti urossusi, aivan kuin leikitellen hänen kanssaan. Muutaman kerran se oli jo näykkäissyt naisen pohjetta hätyyttäen tätä kiihdyttämään kulkuaan. Ei hän susia tavallisesti pelännyt, mutta eivät ne olleet aivan hänen ensimmäisiä valintoja lemmikiksi.
Adanna oli juossut jo puolen tunnin ajan sutta pakoon. Hän oli onnistunut kaatumaan suoraan eläimen saaliin päälle ja tämä oli tietenkin luullut naisen olevan varastamisaikeissa. Matala murina oli säikäyttänyt Adannan syvästi ja hän oli pyrähtänyt juoksuun susi perässään. Muutaman minuutin jälkeen oli seuraan liittynyt toinenkin susi ensimmäisen jättäessä leikin kesken ja palatessa takaisin saaliinsa luokse. Ilmeisesti toinen susi luuli hänen olevan loukkaantunut kaiken sen veren takia mitä naisen etumuksessa oli. Tämä ei kuitenkaan edes vilahtanut Adannan mielessä kaiken sen pelon takia.

Liian nopeasti puut harvenivat ja katosivat Adannan ympäriltä ja nainen meinasi juosta suoraan rotkoon. Hän sai hidastettuaan vauhtiaan juuri ja juuri ennen reunaa, mutta sulava lumi oli tehnyt reunan pelottavan liukkaaksi. Hän tunsi jalkansa liukuvan väärään suuntaan ja kirkaisten Adanna putosi rotkon reunan ylitse. Viime hetkellä hän sai kiinni seinämästä ulkonevasta kivestä. Jos hän ei vielä ennen putoamistaan ollut täydellisessä paniikissa, niin nyt hän ainakin oli.

//Täällä ollaan ^^
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Maalis 09, 2015 6:23

Re: Falling apart

Kaiken sen rauhan keskeytti jokin, joka lähestyi hyvin kovaa vauhtia. Ihmissusi kuuntli tarkemmin. Äänet muodostuivat erilaisita askelista, juoksuaskelista, oksien havinasta ja loskan äänestä. Hän saattoi haistaa suden ja ihmisen. Edward mietti oliko se metsästäjä suden perässä, mutta mitä lähemmäs tämä seurue tuli, sitä varmemmin hänestä tuntui ettei se ollut niin. Kuului kovsmpia ääniä ja mies nousi pystyyn hän tajusi, että seuruehan oli tulossa kallioille ja edessä avautui aava näkymä alas. Oliko se kenties kaksikymmentä metriä alas tai enemmän. Mies kuitenkin lähti liikeele ja samassa muutaman metrin päässä kuului kirkaisu. Nainen! Oli ensimmäinen ajatus ja ihmissusi pinkaisi juoksuun. Hänen eteensä ilmestyi susi, joka huomasi Edwardin. Vihersilmä silmäili nopeasti kaikkialle, välittämättä sudesta. Hän etsi katseellaan naista, missä hän oli. Oliko tuo sitten mennyt ja tippunut? Jos niin oli, hän ei pystyisi pelastamaan tätä enää. Susi kuitenkin näytti olevan erityisen kiinnostunut kallion tietystä kohdasta.
Edward huomasi sormet, jotka pitelivät kallion reunasta kiinni. "Pidä kiinni!" mies huudahti, mutta susi tuli eteen, se osoitti selkeästi, että naisen sormet olisivat sen. Toisaalta sen päätös muuttui nopeasti, kun mies miehekkäästi taklasi suden ja heitti metsään, jossa se vingahti ja lähti juoksemaan pois paikalta. Siitä ei olisi ihmissudelle pelkoa.

Ed tuli nopeasti kallion reunalle ja katsoi sen yli alas. Siellä riippui paniikkia poteva nainen. Mies tarttui tämän käteen, joka piteli kalliosta kiinni. "Minä nostan sinut nyt." Ed sanoi huojentuneena ja yritti tarttua naisen toiseen käteen. "Ojenna kätesi, en anna sinun pudota." hän lupasi ja nyökkäsi rohkaisevasti. Toisen käden saatuaan mies nosti naisen helposti pois. Hän laski tämän hellästi ja kauas kallion reunalta. "Oletko kunnossa? Sinussa on verta." Edward sanoi, mutta nuuhki hetken ja ymmärsi ettei se ollut ihmisen verta. Hän katsoi naista hetken. Pitäisikö hänen nyt vain kadota paikalta vähin äänin?
Ihmissusi seisoi kuitenkin paikallaan ja ihmetteli, mitä tekisi seuraavaksi. "Susi taisi luulla sinua helpoksi saaliiksi tuon veri määrän takia." Edward totesi. Hän tiesi varsin hyvin suden ajattelu tavan, olihan hän ihmissusi.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Maalis 09, 2015 9:43

Re: Falling apart

Adanna kuuli miehen huudon reunan paremmalta puolelta. Tämä käski hänen pitää kiinni. Miten typerää, mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä jalkojen roikkuessatyhjän päällä? Pelko kuitenki pyyhki viisastelun pois ja nainen puristi reunaa henkensä uhalla.
Adenna pystyi vian korvakuulolla tulkitsemaan mitä tapahtui tasaisella maalla. Suden vaimentunut vinkaisu kuulosti tulevan kauempaa ja pian miehen kulmikkaat kasvot kurkistivat reunan ylitse häneen. Miehen kädet, jotka puristuivat Adannan käsien ympärille olivat lämpimät ja suuret, ja vetivät hänet nopeasti turvaan. Jalat pettivät naisen alta ja hän rojahti maahan istumaan täristen hieman. Pitkään aikaan hän ei ollut ollut tuollaisessa vaaratilanteessa.
"Olen kunnossa..." hän sai sanottua hieman hengästyneenä.
"Se on vain yhden peuran verta... Törmäsin siihen ja sen takia sain suden perääni" hän jatkoi ja katsoi ensimmäistä kertaa kunnolla miestä. Tämän ruskeat, pörröiset hiukset olivat suloisen näköiset.

"Kiitos hirmuisesti! En usko että olisin selvinnyt, jos et olisi tullut auttamaan" Adanna sanoi ja hymyili kiitollisena. Jaloissakin alkoi jo olla voimaa pienen lepohetken jälkeen ja hän nousi hieman kompuroiden seisomaan. Pikaisen tarkastuksen jälkeen hän totesi olevansa kunnossa, mitä nyt mekko tarvitsisi kunnon pesua. Se verimäärä ei luultavasti lähtisi muuten kuin tuntikausien hinkkauksella ja kiroamisella. Kunpa hän vain olisi ollut vähemmän kömpelö, niin mitään tälläistä ei olisi sattunut.
"Tuota, anteeksi jos tungettelen, mutta mikä sinun nimesi on? Olisi mukava tietää, kun kerran pelastit minut..." Adanna kääntyi takasin miehen puoleen uteliaana. Tässä vaikutti olevan jonkinlaista eläimellistä voimaa. Hän ei pystynyt varmasti arvioimaan miehen ikää. Ehkä saman ikäinen kuin hän, tai hieman vanhempi. Toisaalta eihän aina ulkonäköön pystynyt luottamaan. Saattoihan mies olla hyvinkin Adannaa kymmenen vuotta vanhempi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Maalis 09, 2015 11:01

Re: Falling apart

Nuori nainen kiitteli kovasti ja kertoi veren olevan peuran. Niin se myös vähän haisikin, peuralta. Tyttö uteli hänen nimeään, mikä oli mukavaa. "Olen Edward. Hauska tutustua. Sinun nimesi on?" ihmissusi kysyi hymyillen nyt paljon pirteämmin. Hän venytti samalla vähän niskaansa ja katseli vielä ympärilleen. "Anteeksi epäkohteliaisuuteni, mutta mekkosi tahrima veri on vielä niin tuoretta, että se haisee kilometrien päähän." Ed totesi, kuin ei mitään. Olikohan hän alkanut unohtaa pikkuhiljaa, etteivät ihmiset haistaneet samalla tavalla kuin ihmiset. Kenties. "Joten minusta olisi parempi, että riisut sen ja upotat sen ensimmäiseen vesilammikkoon, minkä näät." samaan aikaan kun hän puhui naiselle, Ed riisui melko pitkähkön paidan päältään ja ojensi sen naiselle. Paita ylettyisi tyttöä polviin asti, koska heillä oli pituuseroa, jonkin verran. "Siihen asti, kun saat omia vaatteitasi päälle, käytä tätä. Et varmastikaan halua enää muita villieläimiä perääsi?" kysymys oli hempeällä tavalla ilmaistu. Edward hymyili naiselle rohkaisevasti, eikä häntä haitannut, jos hän nyt joutui olemaan hetken ilman paitaa. Hän kyllä hoitaisi itselleen jostain kätköstään uuden.
Paljastettu ylävartalo oli lihaksikas ja jykevä. Se oli ihailtavan hyvässä kunnossa, mutta siellä täällä näkyi pieniä nirhamia ja arpia. Jos jollakulla ei ollut arpia, oli tuo joko hyvin onnekas tai vähän kokenut aatelisto, joka oli kasvatettu pumpulissa. Sen Edward kyllä tiesi varsin hyvin, koska oli nähnyt sellaisia nuoria naisia ja miehiä. Hän oli mielummin siihen suuntaan, että henkilö oli ylpeä arvistaan ja omasta elämästään. Hän halusi muutenkin muuttua tässä elämässä. Hän halusi unohtaa menneet, vaikka kantaisi sitä hautaansa asti.

Edward katseli naista hetken, ennen kuin kääntyi. "Voit vaihtaa vaatteesi tuolla. Siellä on suojaisempaa, enkä aio katsoa. Hän osoitti kohti puiden oksia ja pensaita, jotka olivat tarpeeksi tiheä verho naisen vaihtaa vaatteitaan. Toki ihmissusi ottaisi vastaan kielteisenkin palautteen, ettei nainen haluaisi käyttää hänen paitaansa. Toisaalta olo viisaampaa olla herättämättä enää yhtään talven yli nälkiintyneitä petoja, joten Ed toivoi hartaasti naisen työntävän mekon johonkin lampeen. Niin veren haju saataisiin edes laimennettua, eikä nainen olisi enää vaarassa joutua pedon suuhun.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ti Maalis 10, 2015 9:48

Re: Falling apart

"Minun nimeni on on Adanna. Ilo on minun puolellani" Adanna vastasi kysymykseen hymyillen ystävällisesti. Hän huomasi miehessä pienen muutoksen iloisempaan suuntaan. Edwardin sanat saivat hänet kylläkin hämmentymään. Veri haisisi kilometrien päähän? Mistä mies sen tiesi? Samassa Edward riisui paitansa ja ojensi sen hänelle saaden Adannan katsomaan silmät pyöreinä lihaksikasta ylävartaloa. Ed oli todellakin hyvässsä kunnossa.
"K-kiitos..." Adanna sai sanottua ja otti paidan vastaan punastuen hieman. "Ei sinänsä, että minua haittaisi vaihtaa tässä. Kunhan vain katsot poispäin." Oli naisella sentään jonkinlaista siveyttä, ei hän aikonut paljastelemaan miehen edessä. Hän käänsi selkänsä Edwardille.

Adanna riisui päällimmäisen paitansa ja totesi veren tarttuneen myös aluspaitaan. Miten harmillista... Hän kuitenkin riisui toisenkin paidan ja päällyshameen ja vetäisi nopeasti miehen pitkän paidan ylleen. Se laskeutui miltei polviin saakka ja oli hyvin lämmin.
"Näytät muuten hyvältä. Mitä oikein olet tehnyt, jotta olet saanut tuollaisen vartalon?" hän kysyi hymyillen hämillisenä. Ei mies hänen päänsä sisään pääsisi, mutta kuka tahansa pystyi tulkitsemaan hänen sanansa juuri siten kuin ei olisi sopivaa. Aivan kuin hän olisi vaivihkaa yrittänyt ehdottaa jotakin. Joskus Adannaa harmitti täydellinen rehellisyys, jota hän harrasti.
"Voit kääntyä" Adanna ilmoitti ja siloitteli paitaa siistimmäksi. Hän kaivoi laukustaan pitkähkön narun ja vetäisi sen vyötärölleen. Nyt paita näytti enemmän naiselle sopivalta.
"Suuret kiitokset! Satutko tietämään, missä olisi lähin puro tai lampi?" hän kysyi ja nosti vaatteensa maasta. "En ole ollut koskaan tässä osassa metsää ja sinä taidat tuntea ympäristöä paremmin kuin minä."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Maalis 10, 2015 12:03

Re: Falling apart

Nainen totesi, ettei häntä hävettänyt vaihtaa asuaan tässäkin. Edward ei ottanut sitä pahakseen. Hän vain piti katseensa poissa. Adanna kehui hänen kroppaansa. Harvoin sitä tapasi niin suorapuheista henkilöä, varsinkin naista. Hän kuunteli, kuinka nainen vaihtoi asuaan. Edward jäi tuijottamaan alavaa maisemaan taas. Hän ketseli sitä, pian tulisi vihreys ja lämpö voimakkaampana mitä se nyt oli. Adannan avatessa suunsa, sai kysymys miehen kallistamaan päätään. Edward peitti kasvonsa käsillään, jotta estäisi itseään ajattelemasta mitään tyhmiä ajatuksia. Loppujen lopuksi hän oli vain mies.
"No siis tuota..." Ed aloitti kiusaantuneena. Kukaan ei ennen ainakaan suoraan sanonut hänen olevan hyvä kroppainen yms. "Metsässä kun liikkuu paljon, niin kyllähän keho siinä vahvistuu." osa totuudesta kuitenkin oli jätetty varjoihin. Ihmissuden geenit ja veri olivat ehkä myös osasyynä hänen hyvä kuntoisuuteensa. Pystyivätkö ihmissudet edes tulemaan läskeiksi? Varmasti, jos ei liikkunut. "Kiitos kehuista...." hän kiitti vielä perään. Adanna antoi luvan kääntyä ja niin Ed myös teki. Hän katseli hetken naista, mutta vastasi tuon kysymykseen helposti. "Muutaman metrin päässä tästä on puro. Se on riittävän suuri, että voit pestä vaatteitasi siinä." ihmissusi totesi ja nuuhki hetken ilmaa. Vedestä ei tietenkää tulut hajua, mutta sen puron pieni virtaus synnytti ääniä, jotka ihmissuden tarkat korvat saattoivat tunnistaa.

Edward katsoi Adannaa ja hymyili tälle. "Seuraa perässä." hän kehotti rohkaisevasti ja suuntasi puroa kohti kuulonsa perusteella. Paidattomana oli hieman vilpoista vielä, mutta oli parasta, ettei saalistajia tullut perään. Muuten saattaisi käydä hassusti. Puron kirkas vesi välähteli auringon valon osuessa siihen. Edward vilkaisi peräänsä ja huitoi Adannaa. "Tuossa on puro, paras upottaa veriset vaatteet mahdollisimman pian." hän kehotti, koska tunsi veren hajun omassakin nenässään erittäin voimakkaana ja kovi sen hieman epämiellyttäväksi kokemukseksi. Varuillaan oleva ihmissusi kuulosteli ympäristöä. Vihreät silmät tutkivat maasto ja mahdollisia liikkeitä. Jokainen lihas olisi valmis hyökkäämään.
Edward kuitenkin rentoutui naisen nähden, hän ei halunnut nättä vaaralliselta taikka pelottavalta. Hän halusi naisen tuntevan turvallisuuden, ilman että tietäisi mikä mies oli oikeasti miehiään. Ihmisten pahin painajainen ihmissusi. Oikeastaan Ed uskoi siihen, ettei suurin osa ihmissusista kuitenkaan oikeasti halunneet satuttaa ketään. Se oli vain suden luonto, joka janosi verta ja raakuutta. Kuin demonin riivaama henkilö, joka riehui miten sattui.

Ihmissusi kyykistyi purolle ja hörppi hieman kirkasta, virkeää vettä. Kylmä vesi sai miehe hytisemään, mutta tuo ravisti hieman itseään, kuin koira ja virnisti hyväntuulisena.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ti Maalis 10, 2015 1:53

Re: Falling apart

Adanna vastasi Edwardin hymyyn ja asteli tämän perään syvemmälle metsään. Puut näyttivät alastomilta ja surkeilta ilman lehtiä, mutta pian ne saisivat keväisen viherryksen ylleen.Adanna katseli edellään kulkevaa miestä pieni puna poskillaan. Tämän selkälihakset olivat uskomattoman hyvännäköiset ja Adannan piti ravistaa mielestään siveettömät ajatukset, jotka yrittivät hiipiä hänen mieleensä.
Hän näki pienet värähtelyt lihaksissa Edwardin astellessa itsevarmasti juurakkojen ylitse. Pian he saapuivatkin puron luokse ja Adanna tepsutti sen äääreen.

"Hyi kun kylmää!" hän naurahti laskiessaan vaatteet veteen. Vesi tuntui suoraaan jäästä sulaneelta, mitä se luultavasti olikin. Urheasti hän kuitenkin hinkkasi verta pois jäätävässä virrassa. Vesi värjäytyi vaalean punervaksi ja hitaasti peuran veri huuhtoutui pois. Mitä kauemmin hän huuhteli vaatteita, sitä punaisemmaksi hänen omat sormensa tulivat. Hiljalleen alkoi tunto kadota sormista ja hänen oli pakko nostaa kädet pois vedestä puhallellakseen lämpöä niihin.

"Olet aivan kuin koira, tiesitkös?" Adanna huomautti Edwardille tämän ravistellessa itseään. "Melkein kuin jokin lempeä, iso koira."
Suloinen hymy levisi naisen huulille.
"Jos olisit oikea koira, niin varmasti pitäisin sinut." hän sanoi iloisesti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Maalis 10, 2015 11:13

Re: Falling apart

Puro välähteli auringon sädehtiessä siihen, mikä piristi Ediä paljon. Hän tarkkaili, kuinka vesi muuttui pikkuhiljaa purppuraksi, kun Adanna liotti vaatteitaan siinä. Kylmällä vedellä veri lähti parhaiten. Se ei jättäisi läiskiäkään jos olisi onnekas. Adannan kädet punertuivat sitä mukaa, kun vesikin. Nainen veti pian vaatteet kuiville ja puhalteli käsiinsä lämpöä. Edward pudisteli päätään. "Anna ne tänne. Minä lämmitän niitä." hän totesi ja ojensi avosylin omat, suuret kätensä kohti naisen omia.
Hän lämmitti kohmeisiksi muuttuneita käsiä omillaan ja kuunteli naisen puhetta. "Hahaha, niinkö ajattelet." Ed totesi, kun Adanna sanoi hänen muistuttavan koiraa. Nainen lisäsi siihen vielä, että jos hän olisi koira, hän varmasti pitäisi Edwardin. Mies kohotti katseensa naisen omiin. "Kiltisti sanottu, mutta olen valitettavasti jo erään tärkeän henkilön koira." hän heitti vitsillä. Sekin puolet totuudesta. Edward oli ihmissusi, totta kai hän muistutti koiraa. Mitäs muutakaan. Hän ei voinut kuitenkaan taata lempeää koiraa jokaiselle isännälleen. Tällä hetkellä Edward oli ilman omistajaa ja se oli ihan hyvä. Jos Adannan kuvausta koirasta jatkettaisiin pidemmälle.

"Kas noin, lämpenivätkö ne yhtään?" ihmissusi kysyi päästäen naisen kädet irti omistaan. Hän hieroi kämmeniään yhteen, koska ne olivat naisen käsien jälleen viilentyneet. "Vesi on vielä tähän aikaan kylmää. Pian kuitenkin saapuu kesä." hän sanoi hymy suullaan. Kesän odottaminen oli aina hauskaa, sillä auringon valo virkisti ja muutkin olennot alkoivat liikkua enemmän ulkona. Toisaalta se myös merkitsisi haltijoiden ja ihmisten partioita.
Edward katseli hetken vaatteita. "Ne ovat tarpeeksi puhtaat." hän totesi ja tarttui vaatteisiin ja puristi ylimääräiset vedet pois. Kirkas vesi tipahteli alas puroon. Edward ojensi vaatteet takaisin naiselle. Hän nousi hitaasti ylös ja kuunteli taas ympäristöään.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ke Maalis 11, 2015 12:59

Re: Falling apart

Edwardin kädet olivat uskomattoman lämpimät, aivan kuin kädet olisivat olleet nuotion loimussa. Adanna yllättyi siitä. Hän oli luullut miehen käsien olevan hieman viileät kylmähkön ulkoilman takia.
"Harmi, toivottavasti se tärkeä henkilö pitää hyvää huolta sinusta" hän sanoi ja hymyili ystävällisesti. "Hieman harmillista. Ihastuin sinuun jo vähäsen."
Ja taas hän sanoi ääneen kaiken. Joskus totuus tuli ilmi tuolla lailla vahingossa, kun taas joskus sitä sai pakottaa tulemaan. Voi kunpa olisi ollut jälkimmäinen tällä kertaa.
"Kyllä, aivan kuin sormeni olisivat olleet tulessa. Sinulla on niin kuumat kädet" Adanna vastasi Edwardin kysymykseen naurahtaen iloisesti.

Adanna otti kosteat vaatteet takaisin ja totesi niiden todella olevan jo puhtaat. Verestä oli jäljellä enää miltei huomaamattomat tahrat, joita ei löytänyt ilman tarkempaa tutkimusta. Adannakin nousi seisomaan ja räpsäytti paitaa muutaman kerran lennättäen pienen pieniä vesipisaroita ympäriinsä.
"Onneksi kesään ei tosiaankaan ole enää kauaa. Saa kulkea ohuemmissa vaatteissa eikä tarvitse murehtia varpaiden jäätymisestä yön aikana" hän nauroi ja riisui naruvyön.
"Voitko taas kääntyä? Laitan nämä takaisin päälleni niin saat paitasi takaisin" Adanna pyysi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Maalis 15, 2015 11:07

Re: Falling apart

Adannan kertoessa ihastumisestaan häneen oli ihmissuden pakko vain naurahtaa. "Kiitos kohteliaisuudesta, en kuitenkaan tunne itseäni kovin puoleensa vetäväksi henkilöksi." hän vastasi ystävällisesti aurinkoisella hymyllään. Adanna kuvaili käsiensä olevan kuin tulessa, joka huvitti Edwardia. Hän ei koskaan ollut kuullut, että joku käyttäisi tämän muotoisia sanoja kuvaillakseen käsiensä lämpöisyyttä. "Selvä, hienoa kuulla, kunhan et polta niitä." ihmissusi nauroi.
Kesään oli vielä jonkun matkaa, mutta kevät olikin juuri sitä toivon heräämistä lämpöisestä kesästä. Naisen mainitessa varpaat, meni ihmissuden huomio lähes automaattisesti omiin likaisiin varpaihin. Ne olivat paljaat jalat, koska Ed ei sinä yönä ollut ottanut mitään muuta kuin vaatteet. Mihin hän kenkiä tarvitsi, kun oli susi muoto jossa kävellä.

Adannan ravisti vaatteitaan ja pyysi häntä kääntymään, mutta hän ei tehnyt niin kuin pyydettiin. Edward tuijotti naista hämmentyneenä. "Puetko ne päällesi?" mies kysyi hitaasti. "Nehän ovat vielä ihan märät. Ei ravistamisella saa vaatteita kuivaksi. Lisäksi ne ovat jäätävän kylmät." hän mainitsi ja tunsi tarvetta saarnata naiselle lämpimien vaatteiden ylläpitämisestä. "On parempi, että pidät vain paitani yllä siihen asti, että omat vaatteesi ovat oikeasti aivan kuivat. Näinä päivinä ei ole viisasta saada tautia." ihmissusi totesi ja nyökytteli päätään.
Hän seisoi naisen vierellä ja tarkkaili hiljaa maastoa. "Missä asut. On parasta, että menet nopeasti kotiisi kuivattamaan vaatteesi ja vaihtamaan vaatteesi. En tarvitse paitaani. Minulla on kyllä niitä." Edward kertoi ja lähti sitten liikkeelle. Auringon valon läpäistessä hiljalleen oksien raot ihmissusi käveli rauhallisesti aina välillä kuunnella ja haistellen ympäristöään. Hän saattoi naisen mielestä ehkä olma kuin koira, mutta sitä lähemmäksi mies ei antanut naisen arvata. Hän ei kertoisi itsestään enää kenellekään tuntemattomalle. Nyt kun hän oli saanut edes jonkinlaisen järjestyksen elämäänsä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Su Maalis 15, 2015 1:04

Re: Falling apart

Edwardin naurussa kuului kesän lämpö ja aurinko ja se sai Adannankin hymyilemään. Hän jäi tuijottamaan miestä tämän jäädessä katsomaan hämmentyneenä häntä. Pian hän tajusi Edwardin olevan huolissaan hänestä. Se tuntui jotenkin suloiselta.
"En minä saa tautia. En ole koskaan saanut mitään" hän sanoi iloisesti, mutta vakavoitui miehen lähtiessä kävelemään poispäin. Hän vaihtoi pikaisesti vaatteensa ja värähti tuntiessaan märän kankaan ihollaan. Hän juoksi Edwardin kiinni ja ojensi tälle tämän paidan.
"Ota se takaisin. En mielellään haluaisi syyttää itseäni siitä, että sinä saisit jonkun flunssan. Kuten sanoin aiemmin, minä en ole koskaan saanut minkäänlaisia tauteja, koska perheessäni kulkee eräs kuumetauti" hän sanoi nopeasti yhteen pötköön. "Ja vastaukseksi kysymykseesi, asun metsänreunassa lähellä ihmisten kaupunkia. Sinne on muutaman päivän matka, varsinkin minun eksymistahdillani."

Adannalla oli tunne siitä, että Edward yritti työntää häntä pois. Häntä harmitti se hiukan, mutta toisaalta ihmiset ovat erilaisia eivätkä kaikki välttämättä pidä seurasta.
"En kai loukannut sinua jotenkin?" Adanna sanoi hiljaa. Se ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kiitos hänen totuudenmukaisen puheensa, mutta tällä kertaa se olisi todella ollut harmi. Hän nimittäin piti Edwardista eikä olisi halunnut pahoittaa tämän mieltä.
"Anteeksi, jos olen tehnyt niin" nainen pysähtyi ja laski katseensa maahan. Muutama letistä karannut suortuva heilahti hänen poskilleen. Tämä päivä ei tainnut olla niitä parhaimpia päiviä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Maalis 16, 2015 10:15

Re: Falling apart

Vai ei ole koskaan sairastanut? Suvussa kiersi jokin kuumetauti. No sittenhän oli parasta panna lämmintä päälle. Ei se sitä tarkoittanut, että voisi hillua märissä ja kylmissä vaatteissa. Vaikka ei sairastuisikaan koskaan, mutta jos suvussa kiersi jokin kuumetauti niin sehän tässä voisi sitten tulla.
Adanna kipitti hänen peräänsä ojentaen hänen paitaansa ja selittäen, ettei hän halunnut ihmissuden sairastuvan flunssaan. "Ei. Minä en tarvitse sitä nyt. Sinä tarvitset sitä paljon enemmän ja kielsinkö sinua laittamasta kosteita vaatteita päällesi. Hölmö." Ed totesi väsyneesti silti niin lempeästi. Hän otti paitansa naiselta ja pisti sen naisen päälle. "Äläkä yritä ottaa sitä pois päältäsi." hän varoitti ja taputti naista päälaelta. Adanna kysyi loukkasiko hän Edwardia. Edward näytti taas hämmentyneeltä, hän pudisti päätään. "Et loukannut. Minä en vain pidä siitä, että sinun kaltaisesi nainen sairastuu vaikka siihen kuumetautiin." hän mainitsi ja jatkoi matkaansa. Metsän reunoille siis. Selvä. Jos Ed olisi mennyt yksin, hän olisi päässyt sinne päivässä. Ihmissusi kun oli ja susihahmossa hän pääsi juoksemaan paljon kovempaa ja sellasia reittejä, jota ihminen ei päässyt kulkemaan.

Refleksin omaisesti mies kääntyi taas kohti naista. "Sinun ei tarvitse olla pahoillasi, enemmänkin minun pitäisi olla pahoillani, sillä jouduit seuraani. En ole kovin sosiaalinen enkä mielelläni tuo kamalan lähelle kyliä. Ihan turvallisuus syistä." taas tuli lipsautettua liikaa. Edward ei sitten vastaisi vain Adannan kysymyksiin, kuka hän oli tai mistä hän tuli. Kysymyksiä, joita hänelle esitettiin. Niihin hänen oli vaikeaa vastata ilman, että hän paljastuisi ihmissudeksi. Aistivatkohan ihmiset koskaan, kenen kanssa he kulkivat. Elivätköhän he vain kuplissa, joissa maailman rikkoi yleensä jokin, joka ei käynyt maailman kuvaan. Epänormaalit asiat. Yliluonnollisuus.
Ihmissusi katseli hiljaa taivaalle. "Jos kuljemme itään ja menemme siitä pohjoisempaan, pääsemme metsän reunoille..." mies mutisi hiljaa ja vilkaisi Adannaa. "Siihen menee sinun kanssasi noin kaksi ja puoli päivää." hän sanoi matkan pituuden ja odotteli kaikessa rauhassa naisen reaktiosta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Maalis 16, 2015 1:32

Re: Falling apart

Adanna punastui syvästi Edwardin sujauttaessa paidan takaisin hänen päälleen. Kukaan mies ei ollut koskaan osoittanut näin suurrta huolta hänen terveydestään. Miehen taputtelu päälaelle tuntui kuitenkin alistavalta ja se sai Adannan mutristamaan huuliaan. Aivan kuin Edward olisi kohdellut häntä lapsena! Mutta tämän kieltävä vastaus loukkaantumiseen sai hänet taas hymyilemään.
"Vai turvallisuussyistä..." Adanna toisti hiljaa miehen sanoja. Olikohan tämä puolueeton ja jonkinlaisissa riidoissa molempien puolien kanssa, kun kerran ei kylien lähellä mielellään kulkenut? Se ei kylläkään käynyt järkeen.

Edwardin paita oli kyllä lämmin ja toi lämpöä jopa kosteiden vaatteiden päältä. Paidan hihat olivat liian pitkät Adannalle ja ne ylsivät reippaasti hänen sormiensa ylitse.
"Kaksi ja puoli päivää siis... Luulin tästä olevan pitempi matka, mutta sinä selvästikin taidat tuntea metsää paremmin kuin minä. Hetkinen! Sinä saatat minut sinne?" Adannan silmät levähtivät selälleen, kun hän viimein tajusi miehen tulevan mukaan. Joskus hän oli raivostuttavan hidas huomaamaan asioita.
"Aivan oikeastiko? Siinä tapauksessa, tuota... Luulen meillä menevän hieman kauemmin, jos kuume taas tahtoo nousta..." hän sanoi hiljaa, enemmän itselleen kuin Edwardille. "Eli noin kolme päivää..."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Maalis 16, 2015 2:30

Re: Falling apart

Kyllä, Ed oli oppinut jo muutaman lyhyemmän matkan puolessa vuodessa metsässä asuessaan. Hän ei juurikaan metsästä poistunut, koska kylät olivat aivan liian vaarallisia niin hänelle kuin muillekin. Adanna sanoi, että matkaan saattaisi kulua enemänkin, josa hänells nousisi kuume. Mies katsoi naista. "Siksi pyysin, ettet laittaisi niitä märkiä vaatteita päällesi. Luuletko, että ihan huvikseni sättisin sinua lämpimien vaatteiden pidosta." hän mutisi ja naurahti siihen kevyesti. "Mutta jos matkamme tuppaa venymään. Ei hätää, vaikka sairastuisitkin lupaan, ertä matkamme pysyy maksimissaan kahdessa ja puolessa päivässä." Ed sanoi tyytyväisenä. Se miten se pysyisi kahdessa ja puolessa päivässä jäisi Adannan oman mietiskelyn painolle.
Ihmissusi pysähtyi hetkeksi, otti hieman vainua ja koordinoi hieman maamerkkien avulla. Hän lähti taas hetken päästä liikkeelle katsoen Adannan kävelyä. Nainen ei ollut idas eikä melko nopeakaan. Ei se haitannut, hän oli laskenutkin, että matkaan menisi enemmän. Ihminen ei ollut yhtä kestävä kuin ihmissusi eikä jaksaisi kulkea yöllä, koska tarvitsi lepoa. Onneksi ei sentään ollut täydenkuun aika, silloin hän olisi joutunut jättämään naisen oman onnensa nojaan. Ehkei kirjaimellisesti, mutta naiselle kyllä. Edward olisi varmaanki seurannut naista susimuodossaan ja pitänyt vaarat poissa tämän lähettyviltä.

"Adanna." mies aloitti. "Ihan vain kysyäekseni, oletko aina näin suorapuheinen? Tai sitten vain välinpitämätön oman terveytesi takia?" hän ei taroittanut sitä ilkeällä tavalla, mutta hä halusi tietää syyn. Ihmissusi ei ollut milloinkaan tavannut henkilöä, joka ei kättäisi omaa järkeään. Kosteat vaatteet siis häiritsivät edelleen miehe mieltä. Hän ei voinut sille mitään. Oli luononollista Edille olla huolellinen näistä heikommista roduista. Ihmissusi jaksoi kulkea kauan ja saattoi elää ilman ruokaa jopa viikkoja pelkän veden voimalla. Onneksi talvi oli ollut leuto, joten ruuan hankkiminen ja saalistaminen ei ollut ongelma.
He olivag kulkeneet ehkä muutaman kilometrin, kun mies katsoi taivaalle. Päivä oli muuttunut jo iltapäiväksi. Kello saattoi ola ehkä kolme, kuuden maissa alkaisi hämärtää. Olisi varmaankin parempi löytää nyt hyvä ja suojaisa yöpymispakkka. "Päivä alkaa olla jo puolillaan. Jaksatko kävellä vielä? Voimme sen jälkeen etsiä hyvän yöpymispaikan." Edward selosti ajatuksiaan. Hän viittoi jatkamaan ja käveli hiljalleen pitkit metsä teitä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Seuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia