Falling apart

Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Re: Falling apart

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Huhti 2015, 20:37

Ruoka maittoi kumallekin osapuolelle. Sitä molemmat söivätkin hyvällä ruokahalulla. Edward tosin söi paljon enemmän, mitä Adannna. Voisi laittaa ensin sukupuolen piikkiin, sitten lihaksien ja lopukset hänen rotunsa, mutta sitähän ei sanottu. Hän söi minkä söi ja sillä siisti. Hyvä ruoka ja seura ja kaikki oli hyvin. Kiitoksetkin kiiteltiin ruuan jälkeen. "Niin oli, harmi, että siitä jäi noin paljon jäljelle, mutta eiköhän sille löydy ruokailijoita, kun me olemme lähteneet." hän totesi ja rapsutti niskaansa ja pyyhki lopulta suupieliään. Mies nousi seisomaan ja pudisteli housujaan. Paitaa hän ei vieläkään pitänyt, koska se oli edelleen Adannalla, mutta mitä se häntä haittasi. "Voimme varmaanki jatkaa?" ihmissusi kysyi ja ojensi kätensä vetääkseen naisen jaloilleen.
Olisi parasta jatkaa matkaa hyvin pian, huomenissa Edward ei ehkä enää pystyisi kulkemaan rinnan naisen kanssa. Päivä saattaisi mennä kaaottiseksi, jos selviäisi mikä hän oli. "Adanna... En voi jatkaa kanssasi huomenna enää matkaa..." Edward sanoi pahoittelevasti. "Mielestäni olet tarpeeksi lähellä metsän reunaa, jatkaaksesi yksin matkaa. En muutenkaan tule mielelläni kyliin tai kaupunkeihin. ulkonäkö on niin rähjäinen." hän nauroi.

Edward lähti liikeelle olettaen naisen seuraavan perässä. Hän haisteli hiljalleen ilmaa ja vilkaisi välillä taivaalle. Kuinka paljon hänellä oli aikaa? Kun tulisi yö, hänen täytyisi jättää Adannan yksin, sillä enää aamuyöllä ei ollut turvallista jäädä. Hänen kehonsa saattaisi muuttua milloin tahansa ja pysyä siinä 24 tuntia. Sutena ei niinkään ollut hasumpi olla, mutta jos muutos tapahtuisi jonkun toisen silmien edessä, ei se olisi kovin nättiä.
Edward muutenkin voisi pitää naista silmällä suden muodossaan ja tarvittaessa suojella tätä salaa vielä tämän yksinäisen matkan ajan.

//Lyhyt tuli :3
Mori
 

Re: Falling apart

ViestiKirjoittaja DailyStar » 10 Huhti 2015, 23:10

Adanna naurahti. Se oli kyllä totta, muita hyvin halukkaita tulisi kun kerran tuollaista herkkua oli tarjolla! Hän tarttui ojennettuun käteen ja nousi jaloilleen. Nopean hameen puhdistuksen jälkeen Adannakin oli valmis jatkamaan matkaa.
Edwardin sanat yllättivät naisen tyystin. Hän oli hieman olettanut, että Edward olisi saattanut hänet kotiin saakka ja hän olisi voinut tarjota jotakin kiitokseksi. Vanhemmatkin olisivat olleet kiitollisia saadessaan tyttärensä turvallisesti takaisin.
Uutisen alkuyllätyksen jälkeen Adanna sai jalkansa liikkeelle ja kiiruhti miehen rinnalle. Edward vaikutti entistä levottomammalta.
"Harmi..." Adanna sanoi oikeasti pettyneenä. "Mutta jos olet sitä mieltä, ettet voi saattaa minua pidemmälle, niin turha minun on sanoa vastaan."
Naurahdus kuulosti surumieliseltä ja se sai Adannan ärsyyntymään. Ei hänen kuulunut roikkua toisen miehessä kuin olisi halunnut omistaa tämän. Yhteisestä loppumatkasta ei saanut myrkyttyä vaivaantumisella.

Yhtäkkiä Adanna keksi jotakin ja alkoi penkomaan yrttipussiaan.
"Ole hyvä. Jälkiruoaksi" hän sanoi ja ojensi miehelle kuivatun mintun lehvän hymyn kera. Tämän hän taitoi. Yrtit olivat auttaneet hänet monet kerrat ja nyt se sai tuoda iloa jälkiruokana.
"Sääli, ettei ketunleivät kasva vielä. Niitä olisi kiva syödä" Adanna sanoi haaveilevasti. Onneksi niihinkään ei ollut enää kauaa. Pian koko metsä alkaisi viheriöidä ja luoda uutta elämää.
"Mutta minttu on hyvä korvike. Onneksi kuivatin niitä viime kesänä paljon. Äiti välillä kyllä ärsyyntyi, kun lehdet olivat jatkuvasti tiellä" hän naurahti ja kaivoi itselleenkin lehden. Raikas mintun maku levisi suuhun ja sai Adannan kaipaamaan mintunlehdistä keitettyä teetä. Teetä ja tuoretta leipää veljen jauhamista jauhoista...
DailyStar
 

Re: Falling apart

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Huhti 2015, 06:02

Adanna hyväksyi heiman surumielisesti hänen pyyntönsä, jolloin Edward tunsi hieman sääliä naista kohtaan. Adannan alakuloinen ääni selitti, ettei hänellä ollut mitään sanomista vastaan, jolloin miehen mieli saattoi ehkä hieman rauhoittua. Ehkä juurikin sen takia, että hän ei mahdollisia epäilyksiä herättänyt? Eihän? "Hyvä, ajattelin kertoa sen nyt, niin et saa sätkyä, kun sanon hyvästit." edward sanoi ja jatkoi pikku hiljaa matkaansa vähän reippaamin. Tosin Adannan sanat pysäyttyivät. Eihän nainen ollut keksinyt mitään ihmeellistä? Mutta kyse olikin pelksätä jälkiruuasta ja hänelle tarjottiin mintun lehteä. Ihmissusi saattoi vain kohottaa kulmiaan, ottaessaan mintun lehden vastaan hölmistyneenä. Adannan laittaessa lehden suuhunsa ja imeskellessä sitä, Edward nuuhkaisi vain kuivattua lehteä ja nuolaisi pienen maistiaisen. Hän itse ei koskaan ollut enen syönyt minttua, mutta hyvältä se tuntui maistuvan. Raikkaalta ainakin. Hän laittoi sen suuhunsa ja sai raikkaan maun täyttämään suunsa. Mintu oli todellakin ihmeellinen yritti?
Adanna kertoi, että jos ketunleipiä olisi ollut, hän olisi ottanut niitäkin. Ketun leipiä, mies kohotti taas kulmakarvojaan. Hän oli syönyt niitä joskus kesällä, kun oli ollut tylsää, mutta ne olivat hänen mielestään kirpeitä. Edward myös muisti syöneensä niitä lapsena, kun oli metsään päässyt.

Adannan kertomukset olivat suloisia, välillä hauskoja ja välillä vähän mysteeriksi jääviä. Ne eivät kuitenkaan haitanneet Edwardin menoa. Enemmänkin se kuulosti hauskalta ja oli viihdyttävää. "Vai niin." hän totesi toisen kertomukseen ja hymähti lempeästi. Ruskeat hiukset heilahtivat tuulen tempaistessa ne mukaansa ja mies käänsi päänsä ylös kohti taivasta. Aika kului niin himskatin nopeasti. Hän tutki ympäristön katsellaan läpi ja tarkasteli mahdollista yöpymispaikkaa. tällä kertaa vain Adannanlle.
Päivän taittuessa illaksi mies pysähtyi hyvälle ja turvalliselle paikalle. Ei liian aukea, mutta ei myöskään liian tiheä. "Älä tee missään nimessä tulta." edward neuvoi ja katseli puita ympärillään. "Olisi riski tehdä tuli, kun valo houkuttaa ties mitä kulkijoita." hän sanoi ja lainasi ehkä opettajansa sanoja. Sitten Edward kallisti ystävällisesti päätään ja tarttu naisen käteen. puristi sitä lempeästi. "Olen pahoillani, etten voi jatkaa kanssasi matkaa enää ja olen hyvin pahoillani, etten pysty jäämään edes yöksi... on vain parempi itsesi kannalta, että en ole täällä yön pimentyessä liian pimeäksi." hän totesi ja päästi hellästi irti naisen kädestä ja perääntyi. "Saat pitää paitani. en minä sitä tarvitse, minulla on myös lisää niitä... Ah ja... me emme taida enää nähdä... Joten... Älä etsi minua tai yritä edes kysyä." Edward sanoi ja perääntyi vielä lisää, kunnes katosi metsän tummuuteen.
Ainostaan hänen äänensä enää kertoi hänen olevan siellä. "Ole kiltti, äläkä lähde perääni. On paljon turvallisempaa vain jäädä. Mene suoraan huomisesta lähtien, löydät kotisi kyllä." hän totesi, kunne sääni hiipui kokonaan ja ihmissusi oli poissa kuin tuhka, joka lensi tuulen mukana kauas ulottumattomiin.
Mori
 

Re: Falling apart

ViestiKirjoittaja DailyStar » 17 Huhti 2015, 06:15

Matka kului liian nopeasti. Aivan liian pian Edward pysähtyi paikalle, jossa Adanna tulisi nukkumaan laskeutuvan yön ajan. Miehen neuvot kuulostivat huolehtivilta ja Adannan huulille levisi pieni hymy. Hän punastui hiukkasen Edwardin tarttuessa hänen käteensä, muttei vastustanut kosketusta. Miehen sanat saivat kuitenkin hänen hymynsä hieman hyytymään. 'Parempi minun kannaltani...?' hän ajatteli ja kurtisti kulmiaan.
Ennen kuin hän ehti sanoa mitään mies vetäytyi kauemmas ja katosi metsän pimeyteen. Vain ääni kuului enää ja sekin katosi nopeasti. Aivan kuin miestä ei koskaan olisi ollutkaan.
"Hyvästi..." Adanna sanoi äänettömälle metsälle surumielisesti. Olihan hän ollut aiemminkin yksin metsässä, mutta nyt häntä pelotti hieman. 'Ei mitään hätää, kaikki on ihan hyvin, eikä minua kukaan syö' nainen ajatteli etsiytyessään puun juurakkoon makaamaan. Hän ei kuitenkaan voinut karistaa tunnetta siitä, että joku tarkkaili häntä. Toivottavasti se oli vain mielikuvitusta...

Adanna kääriytyi viittaansa ja katsoi taivaalle, jonne oli alkanut kerääntyä pilviä. Pian pienet kosteat lumihiutaleet leijailivat taivaasta kostuttaen kaiken mihin koskivat.
'Räntää... se nyt vielä tästä puuttuikin' Adanna ajatteli ja kietoi viitan tiukemmin ympärilleen. Sentään hänellä oli Edwardin paita ja talviviittansa, joten hän kyllä pärjäisi. Eikä kestäisi kovinkaan kauaa, ennen kuin hän löytäisi tuttuun osaan tässä metsässä.
Jossain vaiheessa hänen onnistui nukahtaa ja suurien kosteiden hiutaleiden leijaillessa alas, Adanna nukkui ilman unia.

---

Amulla Adanna heräsi valkeaan näkymään. Ilmeisesti talvi oli tullut jättämään hyvästit, sillä maassa oli sentin paksuinen kerros lunta. Nainen nousi ylös ja venytteli kylmän jäykistämiä lihaksia. Tänään hän päätti kävellä niin kauan, että löytäisi tutun paikan. Vasta sitten hän sallisi itsensä levätä.
Hitaasti hän aloitti matkansa. Lumi oli peittänyt tasaisesti kaiken muuttaen metsän ulkomuotoa hirmuisesti. Mutta onneksi Adanna tiesi vielä mihin suuntaan mennä, muuten hän olisi ollut eksyksissä alta aikayksikön.
Naisen helmat kastuivat nopeasti märässä lumessa, joka oli kuin vesi olisi ollut vain hieman kiinteämmässä muodossa. Kuin olisi kävellyt vesilmmikossa, siltä se tuntui. Vesi luikersi jopa tossujen sisään jättäen paleltavan olon varpaille. Tälläinen kevät ei tosiaankaan ollut Adannan lempiaikaa. Aurinko lämmitti kuitenkin mukavasti, joten lumet ehkä ehtisivät sulaa päivän aikana.
DailyStar
 

Re: Falling apart

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Huhti 2015, 15:47

Yö oli pitkä, kylmä ja sateinen. Niin myös Edward koki sen, kun hän katseli hiljaa suden muodossaan naista. Ruskea susi ei kuitenkaan katsellut naista pitkään, vaan katosi pois. Hänen piti löytää itselleen yösija ja pian. Hän ei halunnut kastua litimäräksi, varsinkaan suden muodossaan. Märkä turkki ei ollut mukava, se oli hyvin epämiellyttävä ja ravistelu sateessa sai suden vain ärtymään.

***

Aamun sarastaessa susi liikkui hitaasti, ehkä kilometrin päässä naisesta. Hän nuuhki aina silloin tällöin ilmaa ja mietti mihin suuntaan nainen oli menossa. Edward päätti mennä vähän lähemmäs ja tarkastaa tilanteen. Loskainen ilme ei haitannut sutta ollenkaan, sen tassuista ei kuulunut yhtään ääntä, mistä se oli hyvin ylpeä. Hän oli hyvin äänetön kävellessään suden muodossaan. Täysikuukin pysyi mukavasti taivaalla, mutta ei se pilvien lomasta näkynyt. Varsinkaan, kun oli kirkasta. Yöllä Edward saisi vielä olla susi, mutta sen kilahtaessa ohi kahdentoista, hän saattaisi ottaa ihmisen muodon taas.
Äkisti suden korvat värähtivät, kun se suuntasi katseensa naisen suuntaan. Hän näki melko kauas, mutta joutui jolkottelemaan jonkin aikaa, että löysi Adannan katseellaan. Nainen ei näyttänyt olevan erityisen iloinen, mutta mitä sitä yksin hymyilemään. Toisaalta ihmissutta häiritsi se haju, joka leijaili lähettyviltä. Se haisi toiselta sudelta, eikä se tuntunut olevan kovinkaan nuori susi. Vihreät silmät välähtivät, kun se näki harmaan suden piilostaan. Se oli laskenut katseensa naiseen ja varmasti aikoisi haukata palasen ihmislihaa. Nälkäinen se näytti ainakin olevan.

Samaan aikaan, kun harmaa susi juoksi piilostaan kohti Adannaa syöksyi Edward omastaan. Suurempi kokoisempi, ruskea turkkinen susi syöksyi suoraan naisen eteen rynnistävän harmaan suden päälle. Vinkaisu ja ärinä täyttivät hiljaisen metsän. Edward paljasti valkeat hampaansa ja puraisi suden koipeen. Se vingahti, mutta yritti vielä pyrkiä pakoon. Raapaisten ruskeaa sutta kylkeen, mutta ihmissusi pyöräytti harmaan ilmaan ja puski sen vasten puuta. Lopulta vihreät silmät tuijottivat naista. Edward käänsi hitaasti päänsä ja katsoi harmaata. Se liikkui hitaasti, mutta alistuvasti. Asenne kertoi kaiken, se ei hyökkäisi enää. enemmänkin se lähti juosten pakoon, mitä haavoiltaan pääsi.
Edward enemmänkin vuosi verta, mutta haava alkoi huomaamattomasti parantua. Ruskea susi murisi naiselle, kuin varoittavasti tulla lähemmäs ja sitten se hitaasti perääntyi takaisin metsän suojaan. Edward ei halunnut paljastua, joten hän käyttäytyi mahdollisimman eläimellisesti. Niin, ettei hänessä ollut mitään inhimmillistä. Hän lähti nopeaan juoksuun ja toivotta onnea naisen tielle. He eivät toivottavasti tulisi enää tapaamaan. Ei ennen, kuin mies olisi saanut itsensä ja voimansa aisoihin.

//Kiitos ja kummarrus. Mukava peli oli :)
Mori
 

Re: Falling apart

ViestiKirjoittaja DailyStar » 17 Huhti 2015, 20:20

Adanna oli viapunut ajatuksiinsa, mutta havahtui hätkähtäen säikähdyksestä. Harmaa susi syöksyi häntä kohti, muttei ehtinyt edes lähelle, kun toinen, suurempi ja ruskea, syöksyi ensimmäisen päälle. Adanna seisoi paikoilleen jähmettyneenä yllätyksestä ja kauhusta tuijottaen susien lyhyttä taistelua. Ruskea onnistui voittamaan harmaan suden ja hävinnyt linkutti pois haavoittuneena.
Ruskean tuijottaessa Adannaa naiselle tuli omituinen tunne siitä, kuin olisi nähnyt nuo metsänvihreät silmät jossakin. Suden perääntyessä takaisin metsän suojiin hänen silmänsä levisivät hämmästyksestä.
Adanna aikoi juuri kutsua Edwardia nimeltä, mutta aisti ettei mies halunnut olla juuri nyt hänen lähellään. Nyt hän ymmärsi miehen äkillisen eroamisen ja levottomat vilkaisut taivaalle.
Adanna lausui mielessään siunauksen miehen poluille ja jatkoi matkaansa. Hän kulki nyt paljon levollisemmin mielin. Jotenkin hänellä oli sellainen olo, että Edward vartioisi hänen matkaansa. Ehkä he tapaisivat joskus uudemman kerran. Jos onni olisi myötä.

//Erittäin mukava ensimmäiseksi peliksi, jonka sain loppuun. Kiitos itsellesikin :D
DailyStar
 

Edellinen

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron