Kirjoittaja Mori » 09 Maalis 2015, 23:01
Nuori nainen kiitteli kovasti ja kertoi veren olevan peuran. Niin se myös vähän haisikin, peuralta. Tyttö uteli hänen nimeään, mikä oli mukavaa. "Olen Edward. Hauska tutustua. Sinun nimesi on?" ihmissusi kysyi hymyillen nyt paljon pirteämmin. Hän venytti samalla vähän niskaansa ja katseli vielä ympärilleen. "Anteeksi epäkohteliaisuuteni, mutta mekkosi tahrima veri on vielä niin tuoretta, että se haisee kilometrien päähän." Ed totesi, kuin ei mitään. Olikohan hän alkanut unohtaa pikkuhiljaa, etteivät ihmiset haistaneet samalla tavalla kuin ihmiset. Kenties. "Joten minusta olisi parempi, että riisut sen ja upotat sen ensimmäiseen vesilammikkoon, minkä näät." samaan aikaan kun hän puhui naiselle, Ed riisui melko pitkähkön paidan päältään ja ojensi sen naiselle. Paita ylettyisi tyttöä polviin asti, koska heillä oli pituuseroa, jonkin verran. "Siihen asti, kun saat omia vaatteitasi päälle, käytä tätä. Et varmastikaan halua enää muita villieläimiä perääsi?" kysymys oli hempeällä tavalla ilmaistu. Edward hymyili naiselle rohkaisevasti, eikä häntä haitannut, jos hän nyt joutui olemaan hetken ilman paitaa. Hän kyllä hoitaisi itselleen jostain kätköstään uuden.
Paljastettu ylävartalo oli lihaksikas ja jykevä. Se oli ihailtavan hyvässä kunnossa, mutta siellä täällä näkyi pieniä nirhamia ja arpia. Jos jollakulla ei ollut arpia, oli tuo joko hyvin onnekas tai vähän kokenut aatelisto, joka oli kasvatettu pumpulissa. Sen Edward kyllä tiesi varsin hyvin, koska oli nähnyt sellaisia nuoria naisia ja miehiä. Hän oli mielummin siihen suuntaan, että henkilö oli ylpeä arvistaan ja omasta elämästään. Hän halusi muutenkin muuttua tässä elämässä. Hän halusi unohtaa menneet, vaikka kantaisi sitä hautaansa asti.
Edward katseli naista hetken, ennen kuin kääntyi. "Voit vaihtaa vaatteesi tuolla. Siellä on suojaisempaa, enkä aio katsoa. Hän osoitti kohti puiden oksia ja pensaita, jotka olivat tarpeeksi tiheä verho naisen vaihtaa vaatteitaan. Toki ihmissusi ottaisi vastaan kielteisenkin palautteen, ettei nainen haluaisi käyttää hänen paitaansa. Toisaalta olo viisaampaa olla herättämättä enää yhtään talven yli nälkiintyneitä petoja, joten Ed toivoi hartaasti naisen työntävän mekon johonkin lampeen. Niin veren haju saataisiin edes laimennettua, eikä nainen olisi enää vaarassa joutua pedon suuhun.