Falling apart


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Maalis 16, 2015 3:21

Re: Falling apart

Adanna jäi miettimään Edwardin sanoja. Miten he pystyisivät kulkemaan koko matkan kahdessa ja puolessa päivässä vaikka hänelle nousisi korkea, näkyjä aiheuttava kuume? Silloinhan hän kävelisi pitkin puita, jos yrittäisi liikkua. Kulmat hieman miettimisestä kurtussa hän kulki muutaman askeleen Edwardin takana.

Hän havahtui ajatuksistaan Edwardin kysyessä hänen suorapuheisuudestaan.
"Siis kyllä, yritän kertoa aina kaiken suoraan. En pidä valehtelusta vaikka olenkin tottunut siihen. Minun perheessäni on monta ihmistä, jotka valehtelevat miltei kaikesta mahdollisesta. Se alkoi tuntua pahalta, joten minä aloin kertoa totuuden. Kaikesta mahdollisesta ja vaikka totuus sattuisi minuunkin" hän kertoi tyynenä. Tämä aihe saattoi tuntua hieman vaikealta muiden ymmärtää, mutta Adannalle se oli arkipäivää.
"Enkä ole välinpitämätön. Se sairaus, kuumesairaus, ei ole minun kohdallani kuolemanvakava, joskus vain tulee normaalia korkeampia kuumetiloja ja yskää on miltei jatkuvasti. Mutta sen sairauden takia ei ole mitään muuta nuhatautia tullut ikinä. Jotenkin se taitaa pitää kaikki muut flunssat poissa" Adanna naurahti iloisesti. "Mutta se kuume ei ole kuitenkaan riippuvainen vartalon heikkenemisestä. Yksikin kaunis kesäpäivä olin ollut ihan kotona ja järjestellyt yrttejä, kun yhtäkkiä tunsin oloni huonoksi ja aloin näkemään harhoja. Äiti oli se joka silloin tajusi laittaa minut sänkyyn lepäämään. Onneksi se kesti vain pari tuntia."
Adannan iloisuus kätki taakseen huolen siskonsa voinnista. Vaikka kaikesta muusta hän puhui hyvin vapautuneesti, niin se oli aihe, jota hän karttoi mahdollisuuksien mukaan.

Aurinko laskeutui hiljalleen alemmas, hämärän aikaan oli kuitenkin vielä monta tuntia. Adanna asteli rennosti oksien ja juurakkojen päältä. Muutaman kerran hän oli kompuroinut tapansa mukaan miltei kaatuen, mutta juuri ja juuri hän oli pysynyt pystyssä, saaden vain sydämensä tykyttämään hurjasti.
"Kyllä minä jaksan" hän vastasi Edwardin kysymykseen ja loikkasi kiven ylitse. Se oli kuitenkin huono päätös, sillä hän meinasi taas kerran kaatua. Hiljaa kiroten hän kompuroi takaisin kävelyyn.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Maalis 18, 2015 10:58

Re: Falling apart

Vai piti muut taudit loitolla, sepäs oli mielenkiintoista. Adannan kuvaillessa tautinsa luonnetta Edwardille tuli vain mieleen toinen persoonansa sekä oma kirouksensa. Ne olivat kaksi asiaa, jotka eivät kellon ajoista välittäneet. Ikävää, mutta se oli nyt osa hänen pientä elämäänsä, johon lukeutuivat niin onnettomuus kuin toivo uudesta paremmasta elämästä. Edward hymähti itsekseen naisen sanoilla. Vaikka kyse ei olisikaan kehon heikkenemisestä, oli parempi vain varmistaa ettei sellaisia kohtauksia tullut. Vähän niin kuin Ed itse. Hän pysyi loitolla tilanteista, jotka saivat hänet herkäksi omiin pimeisiin puoliinsa, mutta aina ei voinut tunki kaikesta. Varsinkaan jos seura osottautui epämiellyttäväksi tavalla, joka sai ihmissuden alttiiksi oman lujuutensa heikkenemiseen. Ne olivat kuitenkin asioita, joita ei pitäisi murehtia nyt. Olisi parempi murehtia sitä, jos Adanna saisi kuume hepulin ja pökertyisi jonnekin pusikkoon kuokkimaan loppu yöksi. Ihmissudelle olisi liiankin helppoa kantaa yksi kevyt nainen käsivarsillaan, mutta toisaalta se saattaisi herättää ehkä epäilyksiä, varsinkin jos hän kantaisi naista koko päivän laskematta. Eikö se olisi jo outoa?

Adanna vastasi myöntävästi jaksavansa jatkaa matkaa, joten Edward myös teki niin. Hän käveli rauhassa eteen päin aina vilkaisten taakseen, jotta naisen ei tarvinnut kompuroida hänen perässään. Tämä ajatus kuitenkin tuntui mahdottomalta, mitä pitemmäksi mentiin. Adanna näytti olevan luonnostaan hyvin kömpelö kävellessään maastossa. Toisaalta alkoi olla jo niin hämärää, ettei ihmisen silmät nähneet kovin tarkasti tummaa maastoa. Ihmissusi huokaisi ja hän kääntyi kohti naista. "Ota minua kädestä kiinni. Silloin tiedät missä olen ja kuljet perässäni, jonka myötä vältät isoimmat esteet." hän sanoi ja tarjosi kättään. Vihreät loistavat silmät katsoivat hämärästä naisen omiin silmiin. Edward odotti kärsivällisesti. Matka taittuisi nopeammin, jos hän johtaisi Adannaa, niin tämän ei tarvitsisi kompuroida niin paljon. "Näköni on hyvä pimeässä, joten sinun ei tarvitse pelätä jos et näe. Olen tässä." hän käytti rohkaisevia sanoja hymyillen.
Matkan jatkuessa metsän hämärä muuttui pikkuhiljaa pimeydeksi, mutta ihmissuden silmät erottivat edelleen terävästä maastonsa. Hänen kuulonsa oli herkistynyt entisestään, sillä yöllä oli turvatonta kulkea. Mies vilkuili ympärilleen ja johdatti Adannaa. Hän pysähtyi lopulta melko tiheään alueeseen. Siinä oli suojaavia puut ympärille ja maa oli kuivaa jalkojen alla. "Yövytään tässä, mutta emme aijo tehdä nuotiota. On liian vaarallista sytyttää sitä. Se saattaa herättää liikaa huomiota." Ed sanoi ja kyykistyi. Hän taputti tyytyväisenä maata ja käveli sitten lähimmän puun luo. Siihen hän nojautui ja risti kätensä paljaan yläkroppansa ympärille. "Aamulla saat ruokaa. Nyt on aivan liian vaarallista kiinnittää huomiota mihinkään, varsinkaan verellä. On parasta, että menet nukkumaan." ihmissusi sanoi ja sulki silmänsä. Pian kuului syvää tuhinaa. Hän oli jo unessa. Oikeastaan Edward oli puoliksi valveilla, koska hän tarkkaili kuuloaistillaan ympäristöään.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti To Maalis 19, 2015 12:12

Re: Falling apart

Adanna huomasi hieman hämärästi Edwardin huolehtivan hänestä taas hämärän laskeutuessa ja pimentäessä hiljalleen ympäristöä. Hän oli jo muutaman minuutin tuntenut olonsa kuumeiseksi, mutta hän ei aikonut sanoa siitä mitään miehelle. Olihan hänen olonsa vielä toistaiseksi niin hyvä, että hän pystyi kulkemaan eteenpäin. Hän tarttui ojennettuun käteen punastuen ja toivoi hämärän piilottavan sen. Edwardin silmät olivat niin kauniit ja intensiiviset...
Pimeyden laskeuduttua Adanna kulki tukeutuen täysin miehen varmaan käteen joka puristui hänen kätensä ympärille. Viimein he pysähtyivän keskelle tiheää puustoa. Adanna laskeutui helpottuneena maahan. Hän ei olisi jaksanut enää kovin paljoa, sen verran pahaksi oli kuume jo yltynyt. Näkyjä ei onneksi ollut vielä tullut, mutta se nyt oli vain ajan kysymys.
Adanna ei käynyt heti yöpuulle vaan odotti ensin että Edward nukahti. Hän ei uskaltanut vielä niin paljoa luottaa tuohon mieheen, jonka oli vasta sinä samaisena päivänä tavannut. Kuullessaan miehen hengittävän syvään hän uskalsi käydä itsekin makuulle. Ei kestänyt kovin kauaa, että hänkin vaipui syvään uneen.

Kuumeiset unet olivat aina outoja. Ne olivat täynnä mitä eriskummallisempia asioita; puolikkaita ihmisiä, liikkuvia puita, puhuvia kiviä. Omituisia muotoja, jotka sekoittuivat värien kanssa hämmentäväksi pyörteeksi, josta ei muistanut seuraavana aamuna mitään.
Muutaman kerran Adanna heräsi yön aikana kietomaan viittaansa tiukemmin ympärilleen kylmyyden kulkiessa hitaasti luihin ja ytimiin saakka. Aamuyön hämärinä tunteina hän kulki unissaan aivan Edwardin viereen. Miehen lämpö sai hänet hymyilemään onnellisesti hänen käpertyessään pienelle kerälle tämän kylkeen kiinni.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Maalis 23, 2015 5:29

Re: Falling apart

Edward nukkui, hän tiesi silti, että Adanna oli hänen jälkeensä vasta uskaltanut nukahtaa. Hän avasi hitaasti silmänsä ja vilkuili muutaman kerran ympärilleen. Sen jälkeen Edward nukahti hyvillä mielin. Yön jatkuessa pimeänä ja viileänä kaksikko nukkui toisiaan vasten. Olisi varmaan tullut jauhot suuhun miehen mielitietyllä, mutta tätä ei tarvinnut kerto hänelle. Ei hän silti tätä halunnut kertoa, saisi vain aikaan sen, että tyttö harmistuisi tai tulisi mustasukkaiseksi, mikä olisi ihan söpöä.
Aamun valjetessa Ed heräsi, hän hytisi hieman, mutta tunsi kuinka Adanna nojasi häntä vasten. Ihmissuden ilme näytti tyyneltä, kun hän liukui hitaasti naisen alta. Hän katsoi ympärilleen ja kokeili naisen otsaa. Hän hymähti pienesti ja nosti naisen syliinsä mahdollisen hellästi ja huomaamattomasti. Hän lähti kulkemaan nainen sylisään pitkin metsää. Olisi ollut varmaankin helpompaa, jos hän olisi muuttunut sudeksi ja kantanut naisen selässään. Olisi ollut paljon helpompaa, jos Edward olisi voinut tehdä niin. Jostain syystä häntä ihmetytti, ettei kukaan heistä, jotka hänen olivat nähneet, luulleet häntä vain muodonmuuttajaksi. Oliko ihmissuden olemus liian todennäköinen?

Edward ei tiennyt vastausta, hänen täysi kysyä sitä itse ja paljastaa itsensä, mutta toisaalta hän ei halunnut. Hän ei halunnut kenenkään enää tietävän. Ihmisten kanssa piti olla varovainen. Heiltä sitä hopeaa kyllä löytyisi, mutta toisaalta kaikki ihmissusien tekemät kauhut olivat ihmisille jo tarpeeksi pelätäkseen niitä. Hän pysyisi siis kaukana siitä.
Mies katsoi aamun aurinkoa, joka hiljalleen kurkki puiden lomasta. Miehen hengitys höyrysi viileässä ilmassa ja hän veti ilmaa hitaasti keuhkoihinsa. Pieni värähdys kävi kehossa viileän ilman tullessa sisään, eihän hänellä ollut paitaa, mutta mitä se häntä haittasi. Parempi, että se olisi naisella, joka kärsi kuumataudista.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Maalis 23, 2015 8:27

Re: Falling apart

Adanna tunsi unen läpi kuinka hänet nostettiin syliin. Hän ei kuitenkaan herännyt, tuhahti vain hieman ja painoi kasvonsa Edwardin lämmintä rintaa vasten. Unessa hän luuli olevansa taas pieni tyttö ja keikkui isän sylissä iltahämärässä takan äärellä. Uni toi pienen hymynpoikasen naisen huulille.
Yön kylmyys oli osaltaan auttanut kuumetta laskkemaan ja hentoinen tuulenvire viilensi Adannaa entisestään. Joskus vuosia sitten, kun hän oli vielä asunut kotonaan, hänen oli pitänyt laskea pikkusiskonsa viileään veteen, jottei tämän ruuminlämpö nousisi liian korkeaksi. Kesäisin hän oli tehnyt samaa itselleen, makoillut virtaavassa vedessä kuumekohtauksen sattuessa. Joskus hän jopa ui vaatteet päällä pahimpien helteiden aikaan, kuumeinen aurinko kuivatti vaatteet sopivan nopeasti, ettei hänen tullut sentään kylmä.

Auringon säteet kutittivat Adannan nenää ja saivat hänet nousemaan unen valtakunnasta takaisin oikeaan maailmaan. Hiljalleen hän alkoi tulla taas tietoiseksi ympäristöstään. Kuumekin oli jo laskenut ja hän tunsi olonsa taas hyväksi. Ennen silmiensä avaamista hän yritti tajuta pienen keinumisen syytä. Tieto siitä, että hän oli oikeasti jonkun sylissä sai hänet avaamaan silmät nopeasti selälleen. Auringon valo sai hänet kuitenkin räpyttelemään niitä muutamaan otteeseen ennenkuin hän todella näki mitään. Hitaasti hän käänsi kasvonsa Edwardin kasvoja kohti.
"Huomenta..." hän sanoi hiljaa ja hymyili. Hän oli vielä sen verran unelias ettei tajunnut tilanteen olevan hieman nolostuttava.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti To Huhti 02, 2015 1:31

Re: Falling apart

Edward kantoi naista käsivarsillaan hyvin hiljaisena. Hän mietti mistä olisi parasta mennä ja mikä tie olisi lyhin. ei hänkään sentään kaikkea muistanut. Kaikki palautui aina mieleen, kun käveli polkuja pitkin. Edward ei vielä huomannut Adannan heräämistä vaan katsoi suoraan eteensä. Hän näytti hyvin keskittyneeltä, mutta naisen sanoessa huomenta, hänen keskittyminen siirtyi naiseen. "Huomenta..." Ed totesi ehkä vähän hämmentyneenä. Miksi hän tunsi hämmennystä, ehkä se, että nainen oli herännyt hänen oletuksiaan paljon nopeammin vaikutti hänen hämmennykseensä. Ihmissusi kuitenkin hymyili naiselle lämpimästi, tämän herättyä. Hän katsoi tuon silmiin ja nosti kuitenkin katseensa takaisin eteensä. "Pystytkö kävelemään. Minusta olet varmaan siinä kunnossa, että pystyt kävelemään?" ihmissusi kysyi kohteliaasti ja pysähtyi. Hän laski hitaasti naisen jaloilleen. Hän tuki vielä tämän seisomista siltä varalta, jos tämä ei pysyisikään pystyssä.
Edward huokaisi helpotuksesta, että Adanna oli sentään jaksanut kävellä niin pitkän matkan. "Tänään meidän pitäisi kävellä vähän lisää." hän sanoi vinkaten silmäänsä hymy suullaan. Matka oli ihmiselle pitkä, niin kuin aina. Sudelle se oli paljon helpompi.

Edward lähti jatkamaan matkaansa eteen päin. "Nukuitko hyvin?" hän kysyi ohi mennen, koska oletti, ettei olisi kiva kulkea hiljaisuudessa. Toisaalta mies ei oikein osannut oikein keskustella, tai siis keskuteleminen oli hallinnassa, mutta siitä oli niin kauan aikaa.

//Tulipas tynkä, mutta I'm back!
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Huhti 06, 2015 12:52

Re: Falling apart

Adanna hymyili suloisesti Edwardille tämän laskiessa hänet takasin maan pinnalle.
"Olen jo aivan kunnossa, älä huoli" hän sanoi iloisesti ja venytteli hieman. Ilma tuntui aavistuksen kylmemmältä nyt, kun ei ollut enää käsiä ympärillä lämmittämässä. Ei se kuitenkaan tyttöä haitannut. Heräsipähän kunnolla.
Edwardin hymy sai Adannan punastumaan hiukan. Hän oli tosiaan ihastunut mieheen. Harmi, että tällä oli jo joku. Toivottavasti tuo joku todella välitti miehestä, tämä tuntui ansaitsevan sen.

"Nukuin oikein hyvin, kiitos kysymästä" hän vastasi miehen kysymykseen ja tutkaili ympäröivää metsää. Mikään ei vielä näyttänyt tutulta, mutta ei kestäisi luultavasti kauaa, että he pääsisivät tuttuihin maisemiin.
"Näin kyllä todella omituisia unia. Onneksi ei tullut painajaisia" Adanna sanoi mietteliäästi. Kuume saattoi joskus tehdä tepposia unimaailmalle, mutta joskus se oli jotain aivan muuta.
"Oletko sinä koskaan yrittänyt tulkita unia?" hän kysyi yhtäkkiä.

//Tere tulemast takasin :3
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Huhti 07, 2015 8:13

Re: Falling apart

Adanna sanoi nukkuneensa hyvin, mikä sai miehen hymyilemään lempeästi. "Se on hyvä kuulla." hän totesi ja virnisti naiselle. Naisen mainitessa nähneesä outoa unta ja kysyen häneltä, oliko hän tulkinnut koskaan uniaan. Edward vakavoitui ja tuntui kylmettyvän. "Olen minä tulkinnut... Uneni... Eivät ole kovin miellyttäviä..." hän totesi hieman kylmähköllä äänen sävyllä. "En puhuisi sellaisesta mielelläni, mutta joskus saatan kyllä nähdä hyviä uniakin, mutta ne ovat harvassa." ääni särähti ja mies käänsi kasvonsa pois. "Tässä maailmassa harvoin näen hyviä unia." mies totesi ja jatkoi matkaansa.
Muutaman tunnin kuluttua Edward käänsi katseensa Adannaan. "Pidetään tauko, on varmaan hyvä tauko syödä jotakin, tai uuvumme kokonaan." hän kehotti ja kuulosteli ympäristöään. "Pysy tässä, käyn nopeasti saalistamassa jotakin... Eiköhän täältä löydy." sen enempää empimättä mies juoksahti metsän suojaan ja muutaman metrin päästä, kun hänen siluettinsa ei enää erottunut oksien läpi hän muuttui sudeksi.
Susi kiisi pitkin maastoa ja käytti kaikkia aistejaan saaliin saamiseen. Hän löysi myös sellaisen. Edward juoksahti nopeasti oikealle, kunnes hidasti askeliaan ja asettui aivan matalaksi. Hän alkoi hitaasti ryömiä siinä asenossa kohti villisikaa, joka joi kaikessa rauhassa purolla. Tietämätön villisika sai elämänsä kauheimman hetken, kun suuri ruskea susi hyppäsi sen selkään. Työnsi sen maahan ja upotti kyntensä sen lihaan sekä ilkeät hampaansa sen kaulaan. Villisika rimpuili, mutta sitä enemmän Edward puri hampaitaan villisian kaulaan ja tukehdutti sen. Lopulta villisika kuoli ja Edward raahasi suurta villisikaa suden muodossaan. Hän raahasi sitä niin kauan, kunnes haistoi Adannan hajun.

Silloin susi muuttui ihmiseksi, joka tarttui villisikaan. Hän pyyhki nopeasti suunsa, koska sen ympärillä oli villisian verta. Hän joutui oikein urakalla nuolemaan sitä pois ja lopulta hän oli sujut suunsa kanssa. Edward raahasi villisikaa kohti naista. "Adanna, olen täällä." Edward huhuili ja hymyili lempeästi samalla vilkaisten villisikaan. Ehkä hän voisi vain valehdella, sen olevan jokin kuollut ruho, jonka oli onneksi löytänyt.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ti Huhti 07, 2015 9:03

Re: Falling apart

Adanna tajusi osuneensa kipeään kohtaan. Edwardin äänensävy kylmeni niin paljon... Adanna säikähti hieman ja sulki suunsa. He jatkoivat matkaa painostavan hiljaisuuden vallitessa. Adanna ei edes uskaltanut kysyä oliko hän sanonut jotain mitä hänen ei olisi pitänyt. Kunppa hän osaisi lukea ajatuksia tai jotain sellaista, tälläiset tilanteet helpottuisivat niin paljon.
Pää hieman painuksissa nainen seurasi Edwardia askeleen jäljessä. Miten kummassa hän oikein onnistui löytämään juuri ne sanat, jotka iskivät toiseen niin pahasti ja jättivät jälkeensä ikävän hiljaisuuden, jota ei uskaltanut alkaa rikkomaan.
Parin tunnin kävelyn jälkeen Edward ilmoitti käyvänsä metsästämässä jotakin heille syötäväksi. Adanna ei edes ehtinyt nyökätä vastaukseksi, kun mies jo juoksi metsään ja katosi näkyvistä. Syvä huokaus pääsi Adannan huulilta tämän katsellessa ympärilleen löytääkseen itselleen paikan jossa lepuuttaa jalkojaan. Pian löytyi kaatunut puunrunko miltei hänen vierestään ja sen päälle Adanna sitten istuutui.

Minuutit kuluivat hitaasti ja lopulta hän kyllästyi hiljaisuuteen, jonka rikkoi vain silloin tällöin linnun kirkas laulu. Adanna vihelsi muutaman kerran samankaltaisen sävelmän ja hetken hiljaisuuden jälkeen lintu vastasi. Pieni hymy levisi Adannan kasvoille hänen viheltäessä uudestaan sävelmän. Taas kerran lintu vastasi. Näin he keskustelivat jonkin aikaa, vaikkakaan tuskin kumpikaan ymmärsi toista. Aivan liian pian Adanna kuuli linnun lehahtavan pois jättäen hänet yksin. Miten tylsää.
Hän alkoi hyräilemään vanhaa laulua, jonka oli kuullut joskus vuosia sitten äidiltään. Jos hän olisi joskus oppinut soittamaan huilua, tai edes olisi omistanut sellaisen. Tälläiset hetket sujuisivat niin paljon nopeammin. Lopulta hän kaivoi päällyshameensa alta muistivihkonsa ja hiiltyneen tikun, jota käytti kynänä, ja alkoi täydentämään siinä olevia tietoja. Muutaman kuvankin hän ehti raapustamaan ennen kuin kuuli Edwardin äänen.
Adanna nousi nopeasti ylös ja sujautti vihon ja tikun takaisin hameen alle. Hän hypähteli miehen luokse ja hihkaisi iloisesti nähdessään komean villisian ruhon, jota mies raahasi.
"Wau! En olekaan maistanut villisikaa aikoihin!" hän nauroi ja unohti kokonaan aiemmin vallinneen painostavan hiljaisuuden. Hän oli hämmästynyt siitä, miten Edward oli löytänyt niin upean saaliin, muttei kuitenkaan kysellyt siitä mitään. Tuskin tämä kuitenkaan oli ketään metsästäjää murhannut saadakseen saaliinsa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Huhti 07, 2015 9:26

Re: Falling apart

Adannan ihaileva ääni sai Edwardin huojentumaan. Onneksi tyttö ei kysellyt sen syvällisempiä tietoja villisian saamisesta. "Pystytetään nuotio, niin saamme sen paistettua." hän totesi ja raahasi villisian hieman lähemmäksi. Todellisuudessahan ihmissusi saattoi kantaa mokoman ruhon, mutta ihmisen voimilla se ei käynyt, joten hänen täytyi tyytyä esittämisen osaan.
Edward oletti Adannan keräävän puita, joten hänkin rupesi niitä keräämään. Hyvän kasan saatuaan kuivia oksia, hän kokosi niistä hieman monttumaiseen kuoppaan turvallisen nuotion. Mies otti maasta kiven ja katsoi, ettei nainen ollut liian lähellä. Ed kaivoi piikiven jostain housujen suojasta ja raapaisi sitä kiven kuivaan kylkeen. Muutaman kerran sitä sai raapaista, jotta kipinät saattoivat tarttua kuivaan oksaan ja alkaa edetä siitä edes päin. Nuotio syttyi hiljalleen. "Jos se lakkaa palamasta yritä puhaltaa hieman tai käytä näitä." hän ojensi kiven ja piikiven. "Mutta älä satuta itseäsi." Hän pyysi. Sillä aikaa Edward siisti villisian. Hänellä ei ollut aseita, mutta naisen huomaamatta mies käytti suden kynsiään. Hän avasi eläimen mahan, poisti elimet ja muut asiat sen sisältä, irrotti nahan ja pään hän jätti paikoilleen. Ihan sen takia, ettei hänen käytöksensä ollut liian epäilytävää.

Eihän kukaan ihminen päitä irrotellut paljain käsin. Joskin Edwardin tekeminen oli jo melko riskaabelia. Ihmissusi etsi lähistöltä muutaman tukevan kepin, jotka olivat tarpeeksi pitkiä ja kestäviä. Hän tyrkkäsi ne nuotion sivulle ja kolmannen hän työnsi villisian lävitse ja asetti sitten muka puuskien kaikkine voimineen kahden kepin päälle. Nyt villisika saisi paistua kaikessa rauhassa. Ed istahti alas ja pyyhki käsiään paitaansa. Hänen kannatti olla varuillaan, sillä veri todellakin houkutti monia saalistajia paikalle. "Kohta syödään ja sen jälkeen jatketaan matkaa." hän sanoi lempeä hymy kasvoillaan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ke Huhti 08, 2015 1:25

Re: Falling apart

Adanna kiiruhti keräämään puita poltettavaksi nuotioon. Jotkut oksista oli aivan liian kosteita, mutta kunhan niitä kuivatti hetken nuotion lämmössä, niin niistäkin saisi poltettavaa. Hetken päästä hän palasi takaisin Edwardin luokse reilun sylillinen oksia muassaan pysytellen kuitenkin sen verran etäällä syttyvästä nuotiosta ettei liekit polttaisi häntäkin. Hymyillen hän nyökkäsi ja otti vastaan piikiven ja kiven.
"En minä nyt niin kömpelö ole" Adanna naurahti Edwardin pyynnölle. Vaikkakaan Edward ei ollut niin kaukana sanojensa kanssa. Oli hän polttanut useammankin kerran itsensä, mutta siitä oli jo vuosia. Silmä tarkkana hän vahti liekkkiä, joka lepatti ja söi hiljalleen kasvavassa määrin kuivia oksia tieltään. Hitaasti liekki suureni ja nieli yhä useamman puun sisälleen. Adanna lisäili oksia rauhakseltaan, varoen, ettei vain tukahduttaisi liekkiä vahingossakaan.
Nuotio alkoi lämmittää mukavasti ja pian sen lämpö riittäisi paistamaan lihan. Kosteat oksat alkoivat höyrytä nuotion vierellä kuivuen hurjaa vauhtia liekkien suuretessa. Adanna vilkaisi välillä Edwardia, joka työskenteli villisian ruhon kanssa. Häntä hieman mietitytti, kuinka mies sai kaadettua villieläimen ilman aseita. Ohimennen hänen ajatuksissaan kävi typerä miete, jonka hän ravisti nopeasti pois. Ei se olisi mahdollista...

Hän seurasi hymyillen arvostavasti kuinka Edward nosti puhkuen villisian riisutun ruumiin iloisesti rätisevän nuotion päälle. Adanna sujautti muutaman uuden oksan lihojen alle ja istuutui maahan jonkin matkan päähän Edwardista.
"En malta odottaa! Tämä on tosiaankin ensimmäinen kerta vuosiin, kun pääsen maistamaan villisikaa. Viimeksi se oli muistaakseni silloin, kun veli asui vielä kotona..." Adanna sanoi haikeasti.
"Eräs karju oli kulkeutunut naapurien maille ja se oli ruvennut tappamaan jostain syystä heidän kanojaan. Naapurin isännän piti tappaa se ja muistan vieläkin, kuinka seurasin peloissani suolistusta tallin kulmalta. Isä auttoi häntä ja sai palkkioksi hieman lihaa, josta äiti sitten teki herkullista keittoa. Se oli niin hyvää" hän kertoili ja piirsi samalla tikulla maahan villisian hahmoa.
"Mutta siitä on hirmuisen kauan. Olin silloin vähän yli kuusivuotias ja nyt olen jo yli kaksikymmentä. Eli..." Adanna laski nopeasti päässään. "Siitä on kuusitoista vuotta. Pelottavaa kuinka nopeasti aika kulkee."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Huhti 08, 2015 8:59

Re: Falling apart

Adanna tuntui innostuvan villisian syönnistä, mikä lohdutti Edwardia sen verran, että se sai hänet vain naurahtamaan. Adannan kertoesssa menneisyyden villisiastaan ihmissusi nojasi käsivarsiinsa ja katsoi hiljaa ylös taivaalle. Hän säpsähti nähdessään kirkaalla taivaalla heijastuvan kuun. Se tuntui olevan hyvin lähellä täyttä kuutta. Edward tuijotti taivasta ja laski katseensa nopeasti alas. Ehkä hän oli kuvitellut, mutta katsoessaan uudestaan, hän näki sen. Hemmetti, sehän olisi huomenna. Adanna olsii vielä hänen mukanaan, ellei hän jättäisi naista jonnekin. Se ei toki olisi mukavaa, mutta niin hän kai joutuisi pahimmassa tapauksessa tekemään.
Adannan sanat saivat kuitenkin miehen katsomaan tähän. "Ahaa... No sitten varmaan olet iloinen siitä, että pääset syömään sitä taas." Ed kysyi pää kallellaan ja hymy huulillaan. Hän yritti peittää huolestumisensa pokerinaamalla, mutta ei naisen seurassa sellaista pystynyt tekemään kovinkaan hyvällä suorituksella.

Aika tosiaan katosi kuin vettä sormien välistä. "Niin, aika kuluu hyvin nopeasti. Sitä vain huomaa, että aika menee ja itse tuntee vain seisovansa paikallaan ja yhtäkkiä onkin vanha, kun elämä on valunut ohi." hän totesi ja mutristi huuliaan. Ei hänen tällaista pitäisi puhua nuorelle naisellle, joka oli vasta elämänsä alussa. "Anteeksi... Minä en tarkoittanut masentaa." Edward pyysi anteeksi ja kallisti päätään kiusaantuneena. "En vain pysty ajattelemaan mitään sellaista, mutta jatka toki. Kertomuksiasi on mukavaa kuunnella." hän sanoi ja hymyili. "Tai... Voisin kertoa itsestäni hieman?" hän kysyi arasti, koska ei tiennyt itsekkään miten kertoa itsestään. Tietenkään hän ei kertoisi olevansa ihmissusi, mutta jotain hän voisi kertoa.
"Tulen hyvin uskovaisesta perheestä. En itse koe itseäni kovinkaan uskovaiseksi, mutta työskentelin kirkon leivissä vähän aikaa." hän kertoi ja hymy levisi hänen huulilleen. "Sitten koin, ettei se työ ollut ehkä minua varten, joten ajattelin jättää kirkko työs ja ruveta metsästäjäksi tai vaeltajaksi. Nyt olen päätynyt tähän tilanteeseen ja törmäsin sinuun." ihmissusi totesi ja naurahti kevyesti. Voisi siis sanoa, että Edwardista oli tullut vaeltaja, mutta ei sellainen, joksi Adanna mahdolliseksi häntä luuli. Ei, hän oli yksinäinen susi, keskellä maailmaa, jossa häntä pelättiin. Niin taruolentojen kuin ihmisten keskuudessa.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti To Huhti 09, 2015 6:27

Re: Falling apart

Adanna hymyili onnellisena.
"Olen tosiaankin iloinen" hän naurahti ja piirsi villisian viereen miehen hahmon. Hän huomasi Edwardin äänensävyssä pienen muutoksen ja se sai hänet katsahtamaan mieheen uteliaana. Tämä vaikutti hermostuneelta.
"Ei se mitään. Välillä minullakin on ollut tuollainen olo" Adanna vastasi Edwardin anteeksipyyntöön. Varsinkin pikkusiskon kanssa... Kunpa hän löytäisi Luljetalle sopivan lääkkeen. Oli niin paljon kaikkea mitä hän halusi näyttää tälle; kääpiöiden ja ihmisten kaupungin, metsän ihmeet, kiertävän sirkuksen... Liikaa asioita ja niin vähän aikaa. Ehkä aika oli jo kulunut loppuun, eikä hän tiennyt siitä mitään...

Adanna havahtui ajatuksistaan kuullessaan Edwardin sanat.
"Kerro toki!" hän hihkaisi ja istuutui mukavammin kasvot mieheen päin. Oli aina yhtä mukavaa tietää uudesta tuttavuudesta jotakin uutta. Hän yllättyi kuullessaan Edwardin tulevan perheestä, joka oli hyvinkin uskonnollinen. Se ei tuntunut sopivan miehen olemukseen lainkaan. Pieni tirskahdus pääsi Adannan huulilta.
"Tiedätkös, en olisi millään arvannut sinun tulevan sellaisesta perheestä. Mitä mieltä he olivat sinun lähtemisestäsi? Olivatko he vihaisia? Vai hyväksyivätkö he asian tuosta noin vain?" Adanna kyseli kiinnostuneena. Hänen vanhempansa eivät olleet aluksi kovin myötämielisiä tytön matkaamisen kanssa, mutta joutuivat taipumaan tajuttuaan, ettei tämä palaisi kotiin kuin lyhyiksi ajanjaksoiksi kerrallaan. Ja silloinkin mukanaan aina vain uusia yrttisekoituksia ja lääkkeitä, joita kokeilla pienen sisaren kuumeen heikentämään ruumiiseen.

//Tuli hiukan lyhyt, mutta sen siitä saa kun kiireessä yrittää kirjoittaa ennen kouluun lähtöä ^^`
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti To Huhti 09, 2015 3:19

Re: Falling apart

Mitä mieltä lähtemisestä he olivat? Olivatko he vihaisia? Vai hyväksyivätkö he asian noin vain? Hänen katseensa oli alsittunut maahan. Edward ei saanut sanaa suustaan. Olivatko he vihaisia vai hyväksyivätkö he asian? Mitä hän kertoisi? Eivät tietenkään, he kuolivat takiani, he vihasivat minua. He halusivat minun lähtevän, mutta... Minä. Ajatukset tuntuivat sekavilta, mutta mies pakotti kasvoilleen lempeän hymyn. "Minun vanhempani hyväksyivät asian. He kokivat, että matkailu tekee minulle hyvää ja saan tuoda heille tuliaisiakin välillä." valheita, valheita ja valheita. Kuinka hän saattoi? Hän ei voinut sentään paljastaa itseään, ei todellakaan, joten mies rypi tässä valheessaan. Ehkä itsestään kertominen oli virhe. Edward sortui siihen aina naisten seurassa, kun ei muutakaan keksinyt. Hänen täytyi kestää se kuin mies.
"Mutta usko pois, minä tulen todella uskonnollisesta perheestä." Edward vaihtoi sulavasti aihetta ja naurahti siihen kevyesti, vaikkei se kevyeltä tuntunut rinnassa. Villisika alkoi näyttämään aika kypsältä ja mies noukki maasta pienen oksan, jolla tökki kuumaa lihaa. Se näytti juuri sopivalta, joten Edward päätti ottaa villisian pois ja varovasti. "Autatko minua, se saattaa olla hyvin painava ja kuuma, mutta varo silti käsiäsi." hän kysyi ja meni toiselle puolelle keppiä, jossa villisian liha roikkui. Hän nosti ensin ja odotti kaikessa rauhassa, josko Adannan jaksaisi nostaa toisen puolen.

Varovasti laskien villisian maahan, Ed törkki lihaa kepillä ja sai siihen ujutettua muutaman kylki palan ja ojensi sen tytölle. "Siinä ei tosin ole mitään mausteita, joten en voi luvata, että se olisi yhtä hyvää kuin ihmisten ilmoilla." hän sanoi ja virnisti. Ihmissusikin otti palan ja söi kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Liha oli hieman kuumaa, joten hän puhisi siihen ilmaa.

//Ei siitä tullu lyhyt :3
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Pe Huhti 10, 2015 6:26

Re: Falling apart

Adanna seuraili Edwardin kasvojen ilmeitä ja huomasi heti, että hänen kysymyksensä olivat taas koskeneet jotakin jota ei olisi saanut mennä sorkkimaan. Hetken ajan miehen kasvoilla näkyi ahdistus, jonka tämä peitti pelottavan hyvin lempeällä hymyllä, joka ei aivan yltänyt silmiin saakka. Voi kunpa hän olisi kysynyt jotain aivan muuta!
"Jaa..." Adanna sanoi hiljaa ja hymyili nopeasti. Edwardilla oli ilmiselvästi jotakin salattavaa, mutta Adanna tiesi, ettei joihinkin pitänyt mennä sekaantumaan. Perhe oli Edwardille selvästikin kielletty aihe, vaikka tämä yrittikin peitellä sitä ja hymyili kuin mikään ei olisi pielessä.

Villisika levitti herkullista tuoksua nuotion yllä ja se sai veden herahtamaan kielelle. Ilmeisesti Edwardkin oli huomannut sen ja pyysi häntä auttamaan.
"Ah, kyllä" Adanna nousi seisomaan ja tarttui keppiin. Villisika painoi yllättävän paljon ja Adannalla oli vaikeuksia pitää sitä ylhäällä, mutta onneksi hänen ei edes tarvinut. He laskivat paistuneen lihan hellästi maahan nuotion viereen ja pian naisella oli kädessään mehevä kylkipala.
"Kiitos" hän sanoi ja nuuhkaisi hymyillen käsissään olevaa aarretta. Yksi suupalallinen riitti osoittamaan, että liha oli erinomaista ja täydellisesti paistunut. Adanna nautti ruuastaan täysin siemauksin repien hampaillaan kuuamahkoja lihansuikaleita suuhunsa. Vaikkei siinä ollutkaan mitään mausteita, se ei itse asiassa haitannut. Lihan maku tuli paremmin esiin.
Syötyään kylkipalat loppuun Adanna vilkaisi nopeasti Edwardia ja ujutti keppiinsä lisää lihaa. Mieskin näytti nauttivan ruuasta. Pitkään hetkeen Adanna ei ollut saanut mitään näin hyvää syödäkseen. Hän ei osannut metsästää eikä eläimen tappaminen tuntunut mukavalta, vaikka niiden liha olikin hyvää. Adanna ei vain tahtonut riistää henkeä keneltäkään.
Saatuaan viimein vatsansa täyteen Adanna huokaisi tyytyväisenä ja nuoli sormensa puhtaiksi.
"Se oli hyvää" hän snaoi hymyillen onnellisena Edwardille.

//Huhhuh ^^` no hyvä juttu
EdellinenSeuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia