Takiainen || Agna


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Kesä 08, 2017 8:46

Re: Takiainen || Agna

Aberec

Vampyyrin antama kuvailu siitä, miltä kaikki näytti hänen silmiinsä verenhimon vallassa, kuulosti haltian korvaan huolettavalta. Hän ei ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, miten eläimelliseksi verenhimo saattoi tehdä jotkin lajit. Tytön kuvailu kuulosti miehen mielestä hieman samankaltaiselta siihen nähden, mitä hän oli kuullut ihmissusista: silloin kun keho ottaisi pedon muodon, ei henkilö enää erottaisi vihollista ystävästä, vaan tappaisi silmittömästi kaiken. Vampyyri oli tietenkin hieman hienovaraisempi laji - tappoi juodakseen eikä vain huvikseen, ainakin yleensä - ja se ajatus lohdutti Aberecia hieman. Olihan heillä turvanaan nyt muutama fasaaninraato. Velorina kysyikin linnuista kuultuaan, saisiko juoda niiden verta jo nyt. Haltia näytti epäröivän, sillä hän ei tiennyt, riittäisikö linnuista sitten tarpeeksi pitkäksi aikaa juotavaa, vaikka voisihan hän hätätapauksessa yrittää lähteä etsimään lisää riistaa aseineen sateisesta metsästä. Miestä vain huoletti, mahtoivatko eläimet liikkua näin rankalla sateella. Sitten hänelle vasta kiire tulisikin, jos vampyyrityttö joisi kaikki veret jo nyt, eikä sade lakkaisikaan.

"Toki, jos sinusta tuntuu siltä, että tarvitset sitä jo nyt", haltia päätti sitten kuitenkin myöntyä ja arveli, että Velorina osaisi kyllä säännöstellä omaa juomistaan. Silti hän lisäsi vielä: "Käytäthän niitä säästeliäästi, sillä ulkona ei välttämättä ole hyvään toviin lisää verta käytettäväksi."
Aber nosti säkin syliinsä, poimi sieltä yhden velton fasaanin ja ojensi sen sitten voipuneen vampyyrin syliin, odottaen sitten, että tyttö joisi siitä, jotta voisi laittaa linnun takaisin pussiinsa. Velorina näytti vallan viattomalta nojaillessaan kylmän nihkeän luolaman seinään, eikä Aberec millään voinut kuvitella hänestä olevan vaaraa. Lisäksi tyttö oli haavoittunut, vaikka haltia olikin ymmärtänyt, että vampyyrit pystyivät parantamaan haavansa toisinaan uskomattoman nopeastikin; se teki heistä vaikeasti tapettavia. Haltian nahka sen sijaan... se ei paikkaisi itseään. Parempi siis näin päin.
"Tuntuuko yhtään paremmalta?" mies kysyi, kun Velorina oli juonut linnusta haluamansa määrän verta.
"Mihin minä vien sinut sen jälkeen, kun sade lakkaa? En usko, että voin päästää sinua palaamaan kotiin yksin", Aber rohkaistui sitten toteamaan vaikka olikin edelleen epävarma siitä, miten tämä päivä tulisi sujumaan. Kuinkahan vahva tyttö oli haavoittuneena? Riittäisikö, jos hän sitoisi tytön raajat toisiinsa ja suun eteen jonkun riepuriekaleen, mikäli pahin skenaario kävisi toteen? Aberec ei kehdannut toistaiseksi ehdottaa moista, sillä tyttö olisi varmasti kokenut sen vähintäänkin ahdistavana, ja ehkä sopimattomanakin, vaikkei haltialla ollut muuta mielessään kuin kotiovelle selviäminen. Hänellä ei ollut hajuakaan missä vampyyri asui, mutta hän saisi tämän varmasti saatettua tarpeeksi lähelle niin, että olisi varma, ettei tyttö joutuisi enää hankaluuksiin. Vaikka hän olikin rodultaan hankala tapaus, koki Aber nyt olevansa hänestä vastuussa, kun retki kerran oli jo alkanut. Hän oli pitänyt huolta myös haltioiden halveksimasta hobitista ja piilotellut häntä kotonaan, ja toisaalta hän oli myös auttanut ihmisten kuninkaan hovivelhon takaisin kylänsä liepeille sen jälkeen, kun oli löytänyt tämän lähes hukkuneena joesta. Kumpikin seikkailu oli ollut tapahtumarikas ja vaarallinen, mutta niille oli haltiamiehen sydämessä lämmin paikka. Eikä hän aikonut kieltäytyä tästäkään käänteestä.

//Tuntuu nololta kiittää viesti toisensa jälkeen hirmu pitkistä odotusväleistä, mutta olen niiiin kiitollinen kärsivällisestä peliseurasta ♥ Nyt on tosiaan kokeet ohi taas tältäerää :p
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Kesä 09, 2017 9:45

Re: Takiainen || Agna

Velorina

Velorina sai linnun syliinsä ja luvan juoda sen verta jo nyt. Parempi näin, sillä päivän parin sisällä veri linnun sisällä hyytyisi. Toki kyllä hän oli hyytynyttä verta toisinaan lusikoinut ruuakseen, kuin vanukasta kerrassaan, mutta sillä ei ollut yhtä janon tyydyttävä vaikutus. Tottuneesti tyttö käänteli lentua etsien eläimen valtimon ja iski sitten pienet terävät kulmahampaansa sen lihaan. Rautainen maku tyydytti oloa huomattavasti.
Juotuaan tarpeekseen sylki Velorina höyheniä suustaa, mitä oli linnusta irronnut hänen ruokaillessa ja ojensi sen sitten takaisin Abericille. Nyt vampyyrityttö saattoi rentoutua paremmin heidän suojansa kylmää seinää vasten.

"Tuntuu, kiitos." Tyttö vastasi haltian kysymykseen, pyyhkien suupielistään verta. Mies päätti udella minne tuo veisi hänet, kun sade lakkaisi. Velorina näytti miettivän hetken, tuskin mikään tavallisen kylän parantajat ottaisi vampyyria hoitoon ja muutenkin haavoittuneena janon yltyminen keskellä viatonta kyläpahasta ei olisi mikään paras idea.
"Tuota... pimeäänpaikaan?" Velorina vastasi varoivaisen kuuloisena, kyseinen paikka kun oli tunnettu pimeistä ollennoistaan ja vaaroistaan, sekä ei hän yllättyisi jos Aberecin kaltainen haltia säikähtäisi kuulemastaan. "En enää asu siellä, mutta muutama ystäväni pitäisi minusta siellä huolen." Velorina selitti.

//Ei sun tarvi joka kerta kiitellä :D //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Kesä 15, 2017 8:14

Re: Takiainen || Agna

Aberec

Haltia seurasi vallan haltioituneena vampyyrin juomisprosessia, niin pienieleistä ja siistiä se oli - täysin erilaista kuin mies oli kuvitellut. Hän oli nähnyt mielessään veren roiskuvan ja valtavien kulmahampaiden halkovan lihaa, mutta ne olivat pienet, kuin neulaset tytön suloisenpyöreiden huulten lomassa. Kertakaikkisen kummallista. Kun Velorina oli lopettanut, Aberecin täytyi nojautua taaksepäin ettei hän näyttäisi yhtä kiinnostuneelta kuin oli. Häntä olivat aina kiehtoneet erilaiset rodut, jopa ihmiset, vaikka hänen pitikin pitää kaikki kiinnostuksensa ihmisiä kohtaan omana tietonaan turvallisuutensa takia.
"Näytätkin ehkä hieman virkeämmältä", haltia totesi tytön suorastaan lapsekkaita kasvoja tutkaillen, muttei ollut varma, kuvitteliko virkoamisen vain päässään.

Velorina kertoi potentiaalisen parantolan löytyvän pimeältä puolelta, kuten mies oli pelännytkin. Hän huokaisi syvään, mutta hymyili sitten tytölle surkuhuvittuneesti.
"Olkoon sitten niin. Vien sinut sinne", hän lupasi ja sulki nyöreillä lintusäkin nostakseen sen syrjään, vampyyrin ulottumattomiin, vaikka tiesikin hänen olevan tarpeeksi kohtelias kysyäkseen ennen kuin alkaisi hamuilla lintuja. Sitten mies otti mukavamman asennon vastakkaiselta seinämältä, kuin missä tyttö istui, joskaan se ei ollut kauhean kaukana, sillä heidän kallionkolonsa ei ollut mitenkään suuri. Hän kallisti uteliaana päätään ja kysyi sitten:
"Oletko syntyjäsi Cryptistä, vai oletko saapunut tänne jostain? Teetkö jotain työksesi?" Aber kysyi kysymyksiä lämpimikseen, ja toisaalta puhtaasta kiinnostuksesta. Ja ehkä Velorinakin tuntisi olonsa mieluisammaksi saadessaan ajatellakseen muuta, kuin selässä ammottavat, sidotut vasamanaukot.
"Ajattelin, kun olet pukeutunut niin erityisesti. En ole nähnyt tuollaisia vaateparsia haltioiden kylässä. Pukeutuvatko muutkin vampyyrit yhtä näyttävästi?" haltia jatkoi kiinnostuneena ja vilkaisi tytön hattua, jossa oli komea hopeasolki, vaikkei se muuten ollutkaan enää suoraa räätäliltä toimitetun näköinen. Aberecista tuntui hassulta, että tytön vaatetus oli niin huomiotaherättävä, ottaen huomioon miten epäpidettyä rotua hän oli. Toisaalta suhtautuminen vampyyreihin saattoi olla Pimeässä paikassa aivan toinen, ja toisaalta vaateparsi saattoi näyttää vain maanläheisen haltian silmiin vieroksuttavalta.

//Vähän välillä kumminkin B)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Pe Kesä 16, 2017 10:21

Re: Takiainen || Agna

Velorina

Aberec suostui viemään hänet pimeäänpaikkaan, vaikka näytti siltä, että oli kuulut sen mitä oli pelännyt. "Voit kyllä viedä minut lähimaastoonkin, ei sinun tarvitse sinne asti tulla." Vampyyrityttö lisäsi, vaikkei ollut itse varma kuinka hyvin selviäisi yksin perilel saakka.
Kaksikko saattoi tytön aterioinnin päätteeksi rentoutua paremmin odottamaan kaatosateen lakkaamista, jonka ohella haltia päätti udella Velorinasta hieman enemmän. "Kyllä, synnyin Cryptiin yli kaksisataa vuotta sitten." Tyttö vastasi ja hymähti iloisesti, miehen udellessa hänen työstään. Varovasti Velorina ujutti selkänsä takaa jousisoittimensa, joka oli levännyt suojassa sateelta ja muulta kosteudelta hänen viittansa alla. Soitin näytti harpun ja luutun yhdistelmältä. "Olen minstreli." Vampyyrityttö kertoi ylpeänä. "Kierrän ympäri maata, viihdytän kaikkia sen voin taata." Velorina riimitteli ja soittipa pienen sävelenkin säestykseksi.

Aberec kehui vielä vampyyritytön pukeutumista näyttäväksi, se sai hienoisen punan kohoamaan tytön kasvoille, kun tämä tuijotti miestä. "Tämä vanha vaateparsi? Muut vampyyrit eivät varmaan tahdo erottua joukosta niin paljon, mutta mistrelinä ehkä pitää olla hieman näyttävä." Velorina kertoi.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Kesä 18, 2017 11:21

Re: Takiainen || Agna

Aberec

Aberec kohensi istuma-asentoaan kun Velorina ehdotti, että hänet vietäisiin vain johonkin hämäräperäisen kylän liepeille.
"Nooh, me selvitämme asian sitten kun pääsemme lähelle Pimeää paikkaa. Tarkastamme tilanteen", hän tokaisi ja yritti kuulostaa huolettomalta. Hän ei ollut koskaan käynyt järin lähellä pimeää puolta, sillä piti sitä epämiellyttävänä alueena - kuten varmasti moni muukin. Itsemurhakandidaattien hommaa. Paikka suorastaan kuhisi palkkamiekkoja ja kaiken maailman puskaritareita, jotka odottivat toinen toistaan nälkäisempinä ryöstettäviä uhreja. Luvattu mikä luvattu, mies pohti ryppy kulmiensa välissä.

Velorinan kertoessa lyhykäisyydessään tarinaansa, Aber nojautui kiinnostuneena eteenpäin polviaan vasten. Hänen kätensä oli kiedottu jalkojen ympärille, ikään kuin se olisi pitänyt hänet lämpimämpänä. Tyttö oli vuosissa melko saman ikäinen kuin hän itsekin, mikä sai haltian hämmästymään.
"Näytät aika hyvin säilyneeltä niin vanhaksi", hän naurahti, vaikka hyvähän hänen oli puhua, sillä eivät haltiatkaan vanhenneet fyysisesti nopeasti. Tämä vampyyritar näytti kuitenkin reilusti alle kaksikymmenkesäiseltä, vasta orastavalta naisenalulta, joten vampyyrit kai ikääntyivät vielä paljon hitaammin.
"Minstreli!" Aberec hengähti hämmästyneenä heti sen jälkeen, kun Velorina oli paljastanut ammattinsa. Mies tuijotti silmät selällään hassun näköistä harpunkaltaista, joka ilmestyi vampyyrin viitan alta naisen syliin, ja hymy levisi hänen kasvoilleen, kun Velorina saatteli sanansa ilmoille parin nuotin siivittämänä.
"Olen totisesti yllättynyt", Aberec nauroi ja antoi pienet aplodit pienenpienelle esitykselle. "Minun pitää joskus kuulla sinun laulavan ja soittavan! Epäilen, että olet tällä hetkellä siihen liian väsynyt", hän jatkoi ja tarkkaili tuota eriskummallisen näköistä soitinta. Haltia ei ollut aiemmin nähnyt mitään vastaavaa, vaikka torilla esiintyikin vähän väliä soittokuntia, joilla oli kaikenlaisia härpäkkeitä mukanaan.
Velorinan kommentoidessa pukeutumistaan, haltia nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Niin varmaankin. Se sopii sinulle oikein hyvin. Minä olen surkea käyttämään värejä pukeutumisessani, mutta toisaalta metsästäjän lienee parempi pysyä piilossa katseilta", hän hymähti sitten surkuhuvittuneesti ja nojautui takaisin luolan nihkeään seinämään.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ma Kesä 19, 2017 10:57

Re: Takiainen || Agna

Velorina

Velorina pisti merkille, että Aberec totesi hänen säilyneen hyvin sen sijaan, että olisi nuoren näköiseksi, sitä moni tuppasi tekemään ja se ärsytti sisäisesti naiseksi jo vartunutta vampyyrityttöä. Toinen oli hyvin huomaavainen ja sai Velorinan hymyilemään. "Noh, sitä vampyyriksi muuttuminen tuppaa tekemään." Tyttö totesi hymähtäen.
Metsästäjä oli yllättynyt Velorinan ammatin valinnasta, jota tämä nyt tuolle riimittelyn muodossa esitteli. "Mmh, sormet ovat hieman kohmeessa." Tyttö totesi, hän kyllä oli hieman väsynyt. "Mutta jos oloni tästä kohenee voin ehkä soittaa sinulle ihan ilmaiseksi." Se oli vähintä mitä vampyyrityttö saattoi tehdä kiitokseksi.

Velorina nauahti heleästi Aberecin harmitellessa omia vaatteitaan, vaikka eivät ne tosiaan kaivanneet räikeitä värejä, jos toinen metsässä eläinten perässä hiippaili. "Metsästät siis elannoksesi?" Tyttö tiedusteli vuorostaan.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Syys 25, 2017 8:55

Re: Takiainen || Agna

Aberec

Haltia kohautti harteitaan hymyillen, kun Velorina totesi nuoren ulkomuodon olevan ominaista vampyyreille. Niinhän Aberec oli arvellutkin, kunhan oli vitsaillut. Vaikkakin Velorinan äänenpainosta päätellen hän oli myös ymmärtänyt vitsin. Nuori vampyyriminstreli myös tarjoutui antamaan Aberecille privaatin ilmaisesityksen, mikäli hänen olonsa kohenisi myöhemmin. Musiikillisen, siis. Aber virnisti itsekseen.
"Olet varsin antelias. Se olisi oikein miellyttävää, mutta tärkeintä on saada sinut ensin kuntoon", haltia vastasi toppuutellen. Hän pohti jo päässään reittiä pimeälle puolelle. Tärkeintä olisi ensin löytää oikeat ilmansuunnat, ja sitten he pystyisivät suunnistamaan. Siihen vaadittaisiin kuitenkin sateen lakkaamista ja taivaan näkymistä. Ropinan vaimenemisesta päätellen sade ei enää ollut lainkaan niin rankka, kuin jokunen tovi sitten, joten he saattaisivat hyvinkin pian olla valmiita jatkamaan matkaa. Aber ei tiennyt, pystyisikö Velorina kävelemään vammoiltaan, joten saattaisi olla, että hän joutuisi uudelleen kantopuuhiin.

"Kyllä, tein siitä itselleni työn kun tulin aikuisikään. Pääasiassa metsästän vain omiin tarpeisiini, mutta joskus teen keikkoja toisia varten, jos he ovat liian heikkoja metsästäkseen itse. Sillä tienaan käsirahani. Se ei ole paljoa, mutta pitää minut hengissä", haltia luennoi ja hymyili sitten. "Metsästäminen on minulle niin luonnollista, etten voisi kuvitella tekeväni muuta. Se on luontoäidin antama lahja, joka pitää minut hengissä. Pyrin käyttämään kaikki hänen antinsa perinpohjaisesti, joten en jätä ruhoja makaamaan metsään." Haltiat ylipäätään olivat luonnonläheisiä, ja Velorina luultavasti tiesi sen jo ennaltaan, mutta Aber päätti puhua suunsa puhtaaksi nyt, kun kerran kysyttiin. Tai jotain sinnepäin. Mies kehotti sitten Velorinaa odottamaan hetken ja kävi luolan ulkopuolella varmistamassa, miltä sää näytti. Jalkojen suoristaminen tuntui hyvältä. Pisarat tippuivat enää satunnaisina ryöppyinä puiden oksilta, mutta muuten kohina oli hävinnyt tihkuksi. Pilvet näyttivät hitaasti kerääntyvän pois. Haltia ryömi takaisin koloon.
"Taivas alkaa aueta. Taidan tietää, mihin suuntaan minun pitää viedä sinua - ja sinä voit varmaan auttaa matkan varrella. Pystytkö kävelemään, vai kannanko minä sinua?"
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Edellinen

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia