Ympäri käydään yhteen tullaan


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 28, 2017 6:25

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Haukansilmä naurahti pienesti kreivin mainitessa kakaroidensa oppimaan laskeutumaan jaloilleen, jos hän mokomat tarpeeksi useasti tiputtaisi sylistään. Ehkei se ihan niin toiminut, mutta hyvä että siniverinen edes yritti pysyä keskustelussa mukana. Sentään tuo kykeni kuuntelemaan ja vastaamaan, pysyen mukana keskustelussa.
Jälleen se ilme synkkeni ja eliitti jäi tuijottamaan tyhjään, kun Arethdriel Lorythasia kehui omalla tavallaan. Eihän hän vastaankaan voinut väittää, mutta tuntui silti... oudolta, ahdistavalta, jopa pahalta puhua Seyristä muiden kanssa – jos Iriadoria ei laskettu – ja varsinkin häiritsevältä, kun kyse oli kreivistä. Darius ei vieläkään luottanut siniveriseen niin paljon, että lähtisi tuon seurassa avautumaan ihan jokaisesta asiasta ja varsinkin puheet, jotka koskivat Seyriä, hän piti enemmän kuin mielellään pimennossa. Ties vaikka tämä kaikki olisikin vain Aranin ja Arethdrielin juoni saada lisää tietoa Lorythasista kenraalin kautta, kun eivät hänen tai Iriadorin ajatuksia kyenneet lukemaan, kiitos Yliparantajan.

"Niin kai voisit", Pienesti asentoaan korjaileva eliitti hymähti siniveriselle, joka ei vaikuttanut enää kauan kykenevän tilanteen tasalla pysymään. Ja sekös sai Dariuksen ahdistumaan, sehän tästä puuttuisi, että Areth tajuttomaksi vaipuisi.
"Enhän minä siitä voisi kieltäytyä, vaikken tittelistä itse pitäisi", Haukansilmä jatkoi, "Pysy nyt vain hereillä, Areth––", sen pidemmälle Darius ei ehättänyt jatkaa, kun siniverinen jo silmänsä sulki ja tajuttomaan tilaan vaipui. Turhaan eliitti koitti kreiviä herätellä ja tuon nimeä toistella, ei haavoittunut enää hänelle vastannut. Ääneen eliitti jäi manailemaan itsekseen, varmistellen, että Areth oli elossa. Kyllähän tuo oli, mutta tajuton, eikä aikaa liennyt paljon tuhlattavana. Kreivi vuotaisi vielä kuiviin tai kylmettyisi niin pahasti, että ei enää tuosta heräisi koskaan, jos he täällä liikaa aikaa tuhlaisivat.

Haukansilmä katsoi siniverisen viitan kunnolla tuon ympärille, lähtien sitten koittamaan antaisiko katto periksi, jos sitä lähtisi hakkaamaan. Vauhtia ottaen eliitti sai kiinni seinämän ulokkeesta ja siitä kiipesi näppärästi ylemmäs sitä luolan kattoa kokeilemaan. Eihän siitä mitään tullut, kallion ollen liian paksua, ainakin Dariukselle. Ehkä joku Fritzin kaltainen apina olisi siitä itsensä läpi hakannut, mutta heidän ainoa poispääsy oli kielekkeen kautta. Ja valitettavasti ulkoseinämää pitkin he eivät päässeet kiipeämään ylös, seinämän ollen liian jyrkkä eikä siitä löytynyt pahemmin kädensijaa. He olivat loukussa, kunnes joku tulisi auttamaan...

Darius oli palannut Arethdrielin viereen, tovin itse hypittyään ja lämmiteltyään liikkumalla. Eipä se liikkuminenkaan paljon auttanut, pakkasen purren heti takaisin, vaikka vaatetta olisi ollut kuinka paljon päällä. Sentään tuuli ei tänne yltänyt, mutta se oli pieni lohtu kurjassa tilanteessa. Väsymyskin alkoi painaa päälle, eliitin tietäen kyllä, ettei saisi katsettaan ummistaa. Hänen piti pysyä hereillä. Jos ei muuten, niin suojellakseen Arethdrielia. Tosin kuka tai mikä tänne nyt tiensä löytäisi?
Se olikin hyvä kysymys, kun myrskytuulen huminaan sekoittui selvä tömähdys, joka sai koko pienen luolan värähtämään. Oliko kallio aikeissa antaa myöten lumen painolle? Meinasiko luola sortua niskaan? Siltä se hetken vaikutti, haukankatseen tuijottaen ylös arvioivasti. Mutta ei se katto alas romahtanut, sen sijaan kuulosti siltä, kuin joku tai jokin olisi kielekkeelle laskeutunut ja sisään luolaan suunnannut.
Darius nousi heti sijoiltaan nähden hahmon, varjon, vetäen keihäänsä esiin. Keihään kärki nousi terävästi kohden hahmoa joka sisään luolaan tuli, haltian vain tuijottaen väsyneellä katseella henkilöä edessään. Lopulta päätään pudistaen, asettaan laskematta hän avasi suunsa.
"Et ole siinä... Olet vain harhaa...", haavoittunut mutisi lähinnä itsekseen, koittaen niillä viimeisillä voimillaan pysyä pystyssä ja ryhdissä.



// :D:D:D:D:D NOH! DELI senkin pyromaani. Ei leikitä tulella. Qira on <3 Ainakin mun kuningatar. Ota pallo taas. HOT POTATO //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Joulu 28, 2017 10:37

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Puolikäärme oli lähtenyt seuraamaan vaistojaan Quinnia kohti lumimyrskyä uhmaten. Nelisiipihän ei periksi antanut, vaalean serpentin naamioituessa harvinaisen hyvin lumen sekaan kun se eteenpäin liisi ja tähysi, aina siihen asti kun jostain alempaa tuiverrus toi mukanaan häilyvän verenhajun, jota peto lähti äkkiseltään seuraamaan. Puolipeto saapuikin jyrkänteen laitamalle, jossa selvästi oli otettu yhteen joku tovi sitten. Hajut olivat tuoreita, mutta lumi oli ehättänyt peittää jo ruumiita ja taistelun jälkiä alleen enemmän ja vähemmän. Tänne se omituinen polku kuitenkin oli Vaernin tuonut... mitä tietenkin pisti huolettamaan, että Haukansilmälle olisi voinut jotain sattuakin.
Siihen taistelukentän laidalle serpentti lopulta laskeutuikin ja paikkansa haki, lumen lähtiessä epäilyttävästi valumaan hiljakseen jonnekin alemmas lohikäärmeen jalkojen lomasta, mitä turkoosit silmät seurasivatkin tarkoin. Siitä valkeanpitkä kaula ojentui pian myös lähemmäs hankea, lohikäärmeen käydessä puhaltamaan sieraimistaan terävän puuskan, joka puhalsi lumet tuoreiden ruumiiden yltä pois hieman kauempaa.
Ihmisiä. Erilaisiin haarniskoihin sonnustautuneita. Ja pian tarkka katse erotti myös muutaman haltian, hopeaharjaksisen huolen noustessa taivaanrajaan saakka kun hän erotti lumesta tutun sinisen tabardikankaan ja haarniskan. Nuohan kuuluivat Siniselle Kuiskaukselle, eikö?!

Värähtävä ujellus karkasi Puolikäärmeen kurkusta, kun hopeaharjaksinen vilkuili hätääntyneesti ympärilleen muutaman kerran käydessään nyt paremmin tarkastelemaan ruumiita. Mutta ei hän löytänyt niiden seasta tuttuja kasvoja, eikä Winderiä... ei punaisia hiuksia, ei ketään tuttua. Hetkeksi puolipeto sulki taas silmänsä ajatellakseen selkeämmin - senhän olisi pitänyt itse menehtyä jos Darius olisi jo kaatunut. Ehkä haavoittunut Kuiskauksen joukko oli jossain lähellä myrskyä suojassa? Mutta miksi Winder olisi häntä tänne erikseen kutsunut, jos noilla ei varsinaista hätää enää ollut? Ja heidän välinsä kun olivat olleet jälleen niin hiljaiset viimekertaisten tähden...
Vaikeana se suuri pää kääntyi pian suuntaan jonne lumi oli valunut, Lorythaksen vaihtaessa muotoaan ja lähtiessä varovaisesti askeltamaan samaiseen suuntaan. Pois lumeen peittyneeltä polulta. Se hiilestä ja tuhkasta sotkuinen, lähestulkoon musta takki heilui tuulessa, Vaernin vetäessä kaulushuiviaan ylemmäs kasvojensa suojaksi, jatkuvasti silmällä pitäen maata. Lisää verijälkiä, jotka tuntuivat valuneen lumen seassa jo alemmas osittain. Ja samoin oli tehnyt koko jyrkänteenreuna, joka oli syystä tai toisesta romahtanut osin alas, lumen ollessa selkeästi tästä matalampaa kuin muualta. Uskaltautuipa sarvipää kurkkimaan alemmaskin, juuri ja juuri erottaen kummallisia kynsien jälkiä kallionseinässä, sekä osin romahtaneen kielekkeen reunan. Kosken pauhu alempana kyllä piti huolen, ettei alempaa juuri mitään muuta kuulunut... eikä Lorythas halunnut alkaa tässä huutaa, jos lähettyvillä joku olisikin vielä mukamas tässä säässä väijynyt, tai jos ääni olisi aiheuttanut asteen tai toisen lumivyöryn.

Mutta jonkun hän aisti auroineen alempaa, hopeaverisen ollessa kahden vaiheilla aikoisiko yrittää alas katsomaan. Mitä menetettävää hänellä muka oli? Paitsi no, tipahtaa hyytävään veteen, mutta sekin koskiseikkailu loppuisi lyhyeen jos hän vain muuttaisi muotonsa taas kolossaaliseksi lohikäärmeeksi.
Meni syteen tai saveen, taittoi Lorythas selästään parin niitä erikoisempia koukkumiekkoja, lyöden ne terävästi kallioon kiinni ja lähtien siitä laskeutumaan varovaisesti alemmas niiden varassa lähinnä roikkuen. Oli se helpompaa kuin lentävässä lohikäärmeessä roikkuminen – mutta kivi oli talven jäljiltä liukas, ja lopulta petti halkeillen koukkujen alta, hopeaverisen tipahtaen lyhyen matkan alemmas. Lorythas sai kuitenkin miekkansa tuettua siihen kielekkeen reunaan kiinni uudemman kerran, otteensa ollen vähällä lipsahtaa jo irti niistä miekoista, mutta päättäväisenä sarvipää kampesi itsensä jaloilleen takaisin, vilkaisten ylös. Sinne oli ihan turha yrittää kiivetä uudestaan takaisin... alaspäin oli ollut vielä suhteellisen helppoa, mutta ilman köyttä ja apua tästä ainoa reitti eteenpäin olisi enää alas kosken puoleen laskeutuminen.

Turkoosi katse suuntasi luolan puoleen, joka vei suojaan tuulelta ja jatkui ties minne, puoliverisen livuttautuen kapealta sijaltaan hämärään suojaan aseensa taittaen takaisin paikoilleen. Eihän täällä lämmin ollut, mutta luola piti häijynä pihalla ujeltavan puhurin kaukana. Kasvoipa täällä jotain hohtavia jäkäliäkin, joista Lorythaksen olisi tehnyt mieli taittaa kotiin matkaan muutama tutkittavaksi. Mutta niiden kasvien takia hän ei ollut tänne kuitenkaan tullut, vaan sen, jonka Puolikäärmeen silmät selvästi erottivat pian peremmältä luolasta.
"Darius", hopeakäärme henkäisi hiljaa seisahtuessaan sijoilleen, huolestuen silminnähden kun näki missä kunnossa Winder oli. Sarvipää ei tehnyt elettäkään lähestyäkseen aseensa häntä kohden kohottavaa kenraalia, mutta nosti kuitenkin kätensä nostamaan sen huivin alas harteiltaan, paljastaen kasvonsa ja sen sinisen tutun hohkan takinkauluksesta nyt kunnolla paremmin Haukansilmälle, joka selvästi hänen todenperäisyyttään epäili. Se sai sarvipään kallistamaan päätään pienesti surkeana, Seyrin siirtäessä eteenpäin taittuviin sarviinsa takertuneita hapsia pois kasvojensa tieltä.
"Se olen minä", Lorythas totesi rauhalliseen ääneen, yhä sijoillaan vain seisten, vaikka hänen olisikin tehnyt mieli vain juosta toisen luo ja painaa Darius lämpimään syleilyynsä suojaan ja turvaan kaikelta, "Löysin sinut... Aiedail. Minä kuulin kutsusi".



//:DDDD Deli tarttee semmosen pikku lohiksen sytkäriks itelleen niin se voi alkaa vakituiseks pyromaaniks sit kaupungissa. Theo kulkee vaahtosammuttimen kans perässä sitten. Qira on vähän tommonen <3 OTIN PALLON. SÖIN SEN//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Joulu 28, 2017 11:49

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Ei Haukansilmä halunnut uskoa olevansa niin sekaisin uupumuksesta, että olisi jo harhoja nähnyt. Mutta ei hänen päähänsä myöskään mahtunut ajatus siitä, että Lorythas oikeasti olisi tullut. Tosin, miksi tuo ei olisi tullut? Mutta taas toisaalta, miksi tuo tuli? Tietenkin sitä saattoi taas lähteä itsesäälissä rypemään ja ajatella, ettei hän ollut hopeakäärmeen arvoinen, varsinkaan viimetapahtumien myötä, mutta juuri nyt sellainen tuntui harvinaisen typerältä tavalta kuluttaa aikaa ja energiaa.
Lorythas puhui, toistaen eliitin nimeä. Keihäs pysyi yhä ylhäällä, Haukansilmän tuijottaen uupuneesti sarvipäistä... tuolla oli sarvet? Kai ne takaisin olisivat kasvaneet aikanaan, mutta tuskin noin nopeasti? Ja ne olivat erilaiset... Oliko hopeakäärme sittenkin vain kangastus, vai kenties kosken näkkien lumous, yritys houkutella haltia hyiseen kuolemaansa?

Seyr vakuutteli olevansa oma itsensä, mutta oliko siihen sitten luottaminen? Hetken eliittikenraali näytti siltä, että oli aikeissa jopa hyökätä puoliverisenkuvajaisen kimppuun, kunnes Lorythas kutsui häntä jälleen nimellä, sillä, jonka itse oli Haukansilmälle antanut. Mainiten myös, kuinka kutsun oli kuullut.
Darius henkäisi väristen, kaiken sen epäilyksen ja kylmän ulkokuoren valahtaen pois yltä, haltian näyttäen siltä että oli vähällä itkeä. Ja sitä hän oikeastaan oli, keihään lopulta tipahtaen luolan kylmälle lattialle kolisten, Haukansilmän kuroen umpeen heidän välisen matkan ja heti ensitöikseen kietaisi kätensä Lorythasin ympärille, painautuen puoliveristä vasten.
"A'maelamin", eliitti henkäisi lähes kuiskaten, entistä paremmin painautuen puoliveristä vasten. Tuon lämpö oli suorastaan lumoava, tervetullut sen kaiken uupumuksen ja kylmyyden tilalle. Ei Dairus edes tiennyt, mistä niin raskaan ja kurjan olon oli itselleen taas kasannut harteille, mutta heti kun Seyrin lähelle pääsi, tuntui se kaikki jälleen katoavan ja haihtuvan pois mielestä. Vaikka he yhä olivat siellä kylmässä surmanloukussa, joka pelastuksen vihollisilta oli tarjonnut, olo oli silti turvallinen, levollinen, nyt kun Lorythas oli paikalla.

"Anna anteeksi", Haukansilmä jatkoi, tietämättä mitä oikeastaan anteeksi pyyteli. Tuntui vain siltä, että hänen piti se ääneen sanoa.



// Deli kietasee Pumpkinin harteille ja ne lähtee kahdestaan rällästään. Taskari vielä mukaan, sitä voidaan käyttää sytkärinä pikkupolttoihin. Theo on vaan että plz no. QIRA ON TOMMONEN<3 ELÄ PERKELE SITÄ PALLOO SYÖ EI ME VOIDA PELAA JOS SÄ SEN HOTKASET! SYLJE SE ULOS //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Joulu 29, 2017 12:47

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Varovainen hymy kohosi Lorythaksen kasvoille, puolikäärmeen pysytellen sijoillaan ja antaen Dariuksen lähestyä ensin häntä. Tässä tilanteessa ei ensimmäisenä houkuttanut saada kenraalilta iskua kylkiluiden väliin...

Turkoosinlempeä katse seurasi hohtaen, kuinka Winderin ilme ja olemus kuitenkin muuttuivat, aseenkin tipahtaen eliitin käsistä alas luolan kiviselle lattialle. Kylmästä punaposkisen Seyrin kasvoille nousi samantien lämpimämpi hymy, sylinsä avautuen lähemmäs harppovalle tummatukalle, jonka sarvipäinen painoi tiukkaan halaukseen nokista takkiaan vasten. Että tuo olikin kohmeinen, sen kylmän joka Dariuksesta uhkui saaden Lorythaksen hehkumaan vain entistä paremmin valoa ja lämmintä ympärilleen.
"Olen tässä nyt. Kutsustasi, ihan sinua varten", hopeakäärme hymisi rauhallisesti haltialle, kevyesti niitä tummia hiuksia sukien paremmin ojennukseen kaikessa rauhassa, ennen kuin leukaansa painoi niitä vasten silmänsä kostuen, "Ja olen iloinen siitä että tulin, vaikka hetken kutsuasi epäröin". Mitä jos hän olisikin vain palannut takaisin kotiin... Vaern ei olisi itselleen antanut anteeksi, jos sen olisi tehnyt; suurin kiitos lieni Bennettin, joka hänet oli matkaan saattanut ja epäilyksen mielestä karkottanut tiehensä.

"Haisen varmaan ihan kalalta...", Puolikäärme naurahti heleästi, ennen kuin tilanne turhan itkuiseksi hänen makuunsa olisi taas yltynyt, ja saanut purskauttamaan johonkin ilon ja surun välisiin kyyneliin.
"Olimme merenrannalla vielä ennen kuin myräkkä yltyi tällaiseksi, ja purkamassa kalasaaliita kun kuulin äänesi...", Seyr selitti, käsillään hieroen lämpöä Dariukselle siinä samalla, jotta silmäpuoli kohmeisuudestaan ja tokkurastaan heräilisi, "N-näin... ylhäällä ruumiita - osa heistä oli sinun miehiäsi, Aiedail, tunnistaisin unissanikin joukkojesi haarniskat ja värit... olen niin pahoillani". Sen sanominen tuntui pahalta tässä yhteydessä tietenkin, mutta Vaern ajatteli Dariuksen tahtovan tietää asiasta, vaikka se mieltä lannistaisikin.
"En tiedä mitä on sattunut, en tiedä haluanko tietääkään... mutta olen onnellinen siitä että olet yhä elossa. Kuinka ihmeessä olet tänne tipahtanut...?", siitä viimein katse otti kohotakseen paremmin niitä tummia hiussuortuvia ja Winderin kaulusta tarkkailemasta silmäilemään peremmälle luolaa, Seyrin hätkähtäen syleilynsä kanssa säikähtäneenä tajuttomalta vaikuttavan tutun merkille pistäessään, "M-miksi kreivinnekin on täällä?!". Ei Lorythas muistanut että kreivi noin kalpea olisi ollut! Ja nyt kun hän tarkemmin viileää ilmaa haisteli, erottui selvä veren haju täältäkin, joka sai hopeahapsen huolestumaan jälleen ja näyttämään jopa järkyttyneeltä.
"Kauan... kauan te olette täällä ehtineet olla?!".



//Voi apua, hirvee paloletku puuhka :DDDD Tää ois kyl kuvan arvonen setti kun jaksais piirtääkin vielä. Theo on et hänen vaahtosammuttimensa ei riitä loputtomiin lopettakaa hyvän sään aikana. Qira ko tulee lanteitaan ketkuttaan nii kylä lähtee. ENKÄ SYLJE PALLOA POIS. SE ON MINUN NYT//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 29, 2017 1:25

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Eliitti lähes parahti, surkuhupaisana, hopeakäärmeen mainitessa saapuneensa kutsusta, ihan vain häntä varten. Ei haltia löytänyt sanoja kuinka kiitollinen olikaan puoliveriselle, taas, kun tuo lämpönsä kanssa hänet tuli kylmästä pelastamaan. Oli Seyr kuulemma epäröinyt lähtöä, mikä oli Dariuksen mielestä ymmärrettävää – niin heidän väliensä kuin myös säänkin takia, mutta onneksi puoliverinen oli tullut. Kenraali saatikka sitten kreivi olisivat tuskin täältä elossa päässeet pois, ellei hopeakäärme olisi saapunut. Darius ehkä, mutta kreivi olisi tänne menehtynyt myrskyn aikana.
Kreivistä puheen ollen, muistui myös heikossa hapessa oleva siniverinen kenraalin mieleen, Dariuksen vetäytyen lopulta pienesti kauemmas Lorythasista, jääden kuitenkin tuota halaamaan. Ei hän millään olisi halunnut yhtään tämän kauemmas lämpimästä siniliekistä, mutta nyt ei varsinaisesti ollut aikaa jäädä halailemaan.

"Ehkä onni onnettomuudessa siis, etten haista mitään juuri nyt", Darius naurahti pienesti, uupuneesti, Lorythasin kertoessa kalastusreissustaan ja mahdollisesta hajusta, joka sen mukana tuli.
Ilme synkkeni pienesti Lorythasin kertoessa nähneensä ruumiita, sotilaita jotka kuuluivat kuiskaukselle. Kadutti entistä enemmän, että hän oli Fritzin yllyttänyt hyökkäykseen. Hän saisi kuulla tästä vielä, mutta ne haukut ja mahdolliset rangaistukset eivät olisi mitään sen rinnalla, että hänen vastuulla oli nuorien sotilaiden kuolemat ja pahimmillaan jopa kreivin kuolema.

"Olimme matkalla piilopaikkaan kreivin kanssa", Darius aloitti vastaamaan Seyrin kysymystulvaan, samalla kun tarttui puolipetoa käsistä ja veti tuon mukanaan peremmälle luolaan, lähemmäs Arethdrielia, jotta siniliekki voisi myös kreiviä lämpöönsä herätellä, "Törmäsimme viholliseen – Fritz miehineen ja toinen eliitti, Artania joukkoineen heidän seurassa. Päädyimme yhteenottoon, jonka johdosta ajauduin erilleni muista Arethdrielin kanssa, kielekkeen reunalle. Ainoa vaihtoehto oli joko hypätä tai antautua, voit varmaan arvata kumman ennemmin valitsin".

"En saanut yhteyttä muihin, eikä hänkään, ennen kuin tajunsa menetti", Darius jatkoi, samalla kun aseensa lattialta poimi ja lopulta kyykistyi jälleen siniverisen viereen, tuota tarkkaillakseen. Elossa yhä, hyvä, mutta kuinka kauan, se oli sitten seuraava kysymys. Harmi, ettei Lorythas ollut enkeliystäväänsä mukanaan tuonut, se hujoppi olisi varmasti jo saanut kreivin tolpilleen.
"Enkä ole varma, kauanko olemme täällä olleet... Ajantajuni katosi jo yhteenoton aikana", Eliitti selitti, vilkaisten sitten huolestuneena Lorythasiin, "Ethän... Nähnyt Iriadoria?".
"... Ja sarvesi... Kuinka?",
oli lisäkysymys hopeaveriselle, haukankatseen tarkkaillen kumppaninsa uutta sarvikruunua.



//PALOLETKUPUUHKA IDD :D:D: ehkä mä piirrän, sarjassamme 5min taidetta. Theo uhkaa kohta kuttuu taas Qiran paikalle ja sitten ei ole enää kellään kivaa! KYLÄ LÄHTEE INDEED. PALLO POIS SIELTÄ, ÄLÄ PAKOTA MUO TUNKEEN NYRKKIÄ ALAS SUN KURKUSTA //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Joulu 29, 2017 5:44

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Katse tarkkaili kalpeaa Cúthalionia hetken, palaten takaisin Dariukseen kun tuo häntä lähti peremmälle kiskomaan ja kertomaan mitä oli sattunut. Vihollisen kenraalit olivat haltioiden kimppuun hyökänneet, Fritzin nimen kuullessaan Puolikäärmeen kulmien kurtistuen aavistuksen - hän kun ei pitänyt sattuneista syistä siitä miehestä lainkaan. Artaniasta Seyr ei kuitenkaan voinut mitään sanoa; hän oli kerran nähnyt kyseisen tahon vieraillessaan Scarlingtonin luona, eikä voinut moittia kenraalin asiallisuutta silloin, kun tuo oli hätyytellyt lohikäärmeensurman matkoihinsa sotkemasta heidän tapaamistaan. Yhteenoton seurauksena Winder oli kuitenkin itsensä ja kreivin onnistunut pelastamaan tänne, turvaan viholliselta, mutta harvinaisen surkeaan loukkoon kun otti vuodenajan huomioon. Vielä ei kumpikaan haltioista henkeään ollut kuitenkaan ilmeisesti heittänyt, Lorythaksen ollessa silti huolissaan etenkin Arethdrielin kunnosta, joka vaikutti takkiinsa saaneen pahemman kerran.
Siinä missä Haukansilmäkin, kyykistyi hopeaverinen kreivin vierelle, turkoosilla kajollaan valaisten paremmin tummatukan leposijaa ja ympäristöä. Tuoden kätensä ja itsensä lähemmäs siniveristä voidakseen lämpöään siten jakaa lähemmäs Arethia, joka vaikutti kylmästä ja haavoistaan hyytyneen sijoilleen.

Aavistuksen arempi katse kääntyi Dariukseen joka tiedusteli niistä uusista sarvista, jotka Puolikäärme nyt omasi. Miten senkin nyt olisi selittänyt... Lorythas oli ollut harvinaisen sekaisin kun Yliparantaja oli paikalle saapunut ja apuaan tarjonnut kruunatulleen. Liekö Vaern olisi malttanut mieltään enää ja rauhoittunut, kun ne häijyt kivut olivat painaneet ja kunniansa oli lakaistu maanrakoon, hänen ollessa valmiiksi niin heikkohermoinen ja epävakaa jottei tarvinnut kuin sormia napsauttaa, ja se ilkeä puoli halusi repiä ja riistää muilta. Ruoka eikä juoma ollut maittanut, Loryn ollessa riuduttanut itseään itkien valmiina jopa oman loppunsa kohtaamaan, kun Shyvana oli saapunut valittuaan paijaamaan. Yksi sopimus, yksi lupaus, ja Seyr oli saanut kruununsa ja ylpeytensä takaisin, joka oli lohduttanut hopeaveristä äärettömän paljon. Ne sarvet olivat hänelle tärkeämmät kuin saattoi uskoa ja nyt entistä komeampien sarvien omistaminen jopa jollain tasolla joka aamu ihailtuna nostatti itsevarmuutta entisestäänkin. Pönkitti myös egoa ja itseriittoisuutta, mutta sitähän Lorythas ei itselleen myöntänyt, että oli saattanut heittäytyä nokkavaksi ihan silkkaa ilkeyttään aina välillä kun lohikäärmeveri alkoi ylpeyttään kiehua peilin edessä, ja lopulta sekoitti Puolikäärmeen pään täysin. Siinäpä se syy olikin, miksi Seyr heijastavia pintoja ympäri käänsi ja vältteli... hän pelkäsi itseään enemmän kuin mitään muuta, ja sen puoliverinen oli huomannut paremmin vasta uudet sarvensa saatuaan...
"Tein sopimuksen Taivaanturmelijan kanssa", Seyr nielaisi, hieman katuvana kenraalista poispäin katsahtaen.
"Hän kasvatti ne takaisin, kruunasi minut henkilökohtaisesti kuten itse silloin sanoi... s-se oli ihan oma toiveeni. Ja parhaaksi itselleni... enhän minä ilman niitä osannut olla. Saati edes ajatella enää järkevästi...", Lorythas sopersi asettuessaan samalla polvilleen maahan, katuvansurullisen ilmeen palatessa uudemman kerran hopeaverisen kasvoille, "Anna anteeksi että olen edes harkinnut hengestäni luopumista sen jälkeen kun Briariin palasin... Adrammelechin lahjan myötä sain edes jonkinlaisen tasapainon mieleeni takaisin ja kykenin antamaan sen... häijyn puoleni olla". Sen myöntäminen tuntui pahalta, vaikka osan totuudesta Puolikäärme pitikin vain itsellään...

"Mutten nähnyt Iriadoria. En ketään muutakaan tuttua kasvoa. Olisin varmasti aistinut teidän lisäksenne muitakin jos he olisivat olleet lähempänä, jälkennekin olivat jo hautautuneet lumeen suurimmalta osin...", Lorythas tuhahti aihetta vaihtaen, käyden kuromaan käteensä läheiseltä seinältään palan siihen takertunutta jäkälää, jota Vaern kävi repimään pienemmiksi palasiksi. Se haisi hänen nenäänsä voimakkaasti, ehkä kreivi reagoisi ja havahtuisi sen katkuun jos Puolikäärme yrittäisi sitä käryttää varovasti toisen lähellä.
"Toivottavasti tämä toimii", Vaern tuhahti lähinnä itsekseen, pienen liekin puhaltaen kiinni siihen jäkälään, jota tulta ja kuumuutta kestävillä nahkahanskoillaan pidellen toi lähemmäs Arethdrieliä, toisella hanskallaan suojaten etteivät liekit siniveriseen sentään tarttuneet, mutta käry pääsi pienen kepeän puhalluksen avulla kulkeutumaan kreivin kasvoille. Ja niinhän siinä kävi, että hetken kuluttua uneensa vaipunut tummatukka muutaman unisen hymähdyksen päätteeksi silmiään raotti ja sitä katkua kävi yskimään, ensimmäisiä kunnon elonmerkkejään osoittaen vähään aikaan. Arethdriel kyllä tunsi se kummallisen lämmön lähellä, noteeraten kuulevansa jälleen edes jotenkuten myös - mutta päällimmäinen kysymys mielessä lieni äkkiseltään, oliko Darius onnistunut jotenkin tekemään heille tulen? Jahkaa kurkkua ja keuhkoja särkevältä yskinnältään selviäisi, voisi hän sitä yhtähyvin kysyä ennen kuin ehättäisi mihinkään uudestaan kuukahtaa olon ollessa yhä kovin heikonpuoleinen...



//Munki piti, mut mun piirtopöydän kynä on jossain mysteerisessä kolossa piilossa siivouksen jäljiltä, etten jaksanu sitä ettiä enää eilen//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Joulu 29, 2017 9:16

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Selitys sarville ei tullut ihan heti puoliveriseltä, tuon selvästi miettien mitä sanoisi ja arkaili aloittamisen suhteen. Mutta lopulta Lorythas kertoi, miten sarvensa oli saanut takaisin. Kuulemma hän oli tehnyt sopimuksen Yliparantajan kanssa ja siitä hyvästä se lisko oli palauttanut puoliveriselle kruununsa ja ylpeytensä. Darius kurtisti kulmiaan pienesti, hän ei voinut sanoa pitävänsä kuulemastaan, mutta ei hänellä ollut varaa Lorythasia arvostellakaan. Johan hän itsekin oli palveluksen jos toisenkin velkaa naaraalle, tosin kaiketi ne velat olivat jotenkin tasaantuneet, kun hän oli Seyrin kanssa auttanut kuolevaisenkehoon kirotun Yliparantajan takaisin kotiin? Ei Haukansilmä ollut varma asiasta, joten hän yhä odotti koska se punapää taas päättäisi hänen elämäänsä ilmestyä ja mahdollisesti kaiken pilata.
Joten, Darius ei sanonut mitään Lorythasin kertomaan, nyökkäsi vain ymmärtäväisesti. Tietenkin hänellä olisi ollut kysymyksiä ja kommentteja asian suhteen, mutta parempi pysyä hiljaa ainakin nyt. He saattaisivat keskustella asiasta myöhemminkin ja ennen kuin Darius edes ehti miettiä mitään fiksua vastattavaa puoliveriselle, siirtyi Lorythas jo seuraavaan aiheeseen.

Pieni helpotus laskeutui ylle, sarvipäisen kertoessa ettei ollut Iriadoria nähnyt kaatuneiden joukossa. Kuulemma puolipeto ei myöskään ollut aistinut muita lähellä, joten olettaa saattoi, että he olivat jatkaneet matkaa turvaan. Elleivät sitten olleet jääneet kiinni ja joutuneet vangeiksi. Se selviäisi vain piilopaikkaan pääsemällä. Darius halusi uskoa muiden päässeen turvaan, mutta se pieni negatiivisuuteen taipuvainen ääni takaraivossa käski odottamaan jo pahinta. Eliitti kuitenkin koitti sen äänen hiljentää, keskittymällä nyt Lorythasin puuhiin tuon jäkälää seinästä repiessä.
"Uskon heidän jatkaneen matkaa piilopaikkaan... Tai jos pahasti ovat selkäänsä ottaneet, he pitävät varmasti suojaa jossain matkan varrella", Darius aprikoi ääneen, samalla kun seuraili, kuinka puoliverinen jäkälän tuikkasi tuleen ja savulla koitti kreiviä herätellä tilanteeseen.

Kyllähän Arethdriel vaikutti tilanteeseen virkoavan, hitaasti, lopulta lähtien yskimään. Antoi tuon nyt rauhassa tilanteeseen heräillä, ennen kuin mitään päivittäisi tapahtumista kreiville. Darius hymähti pienesti, seuraillen siniveristä hetken, ennen kuin uupunut katse nousi jälleen Lorythasin puoleen, haltian hymyillen syystä tai toisesta. Uupuneesti tosin, mutta hän hymyili. Jostain syystä puoliverisen katsominen ja silkka läsnäolo pakottivat väsyneen eliitin hymyilemään.
"Kiitos", Silmäpuolinen lähes kuiskasi hopeaveriselle, samalla hivuttautuen toisen lähelle. Tuntui tärkeältä kiittää puolipetoa nyt, kun tuo oikeasti oli paikalle tullut, kaikesta huolimatta.



// Söin sun kynän kostoks siitä pallosta //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Joulu 30, 2017 5:20

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Yhä palava jäkälänpala painettiin käden alle vasten kivistä maata, sen hetken sihisten ja lopulta sammuen nahkaisen hansikkaan alle. Lorythaksen katse tarkkaili Arethdrieliä, joka sotkuiseen hihanpieleensä yski ja hiuksiaan kasvojensa tieltä siirteli syrjään jopa aavistuksen hätääntyneenä. Eihän kreivi samantien älynnyt tajuntaansa menettäneen, joten tällainen herääminen toi pienen järkytyksen mukanaan, kun ajantajukin oli kadonnut tyystin unessa viipymisen ohella. Korvissa soi yhä, katseensa ollessa yhä sokea, siinä missä olo oli heikko ja kylmä puri ytimiin asti, mutta sentään näin hereille havahtuminen toi edes jotenkin turvallisemman olon pintaan.
Lorythaksen katse nousi pian kreivistä Dariukseen, joka häntä kiitti ja lähemmäs hivuttautui, Puolikäärmeen nostaessa toisen kätensä haltian harteille lämmittämään ja painamaan tuota paremmin vasten, "Mitä vain, sinun vuoksesi". Lämmin hymy kohosi sarvipäisen kasvoille, entistäkin mukavamman tunteen kohotessa mieleen Haukansilmän tähden, vaikkei tilaisuus tällaiseen ollutkaan juuri nyt se parhain.
"Tässä", Puolikäärme tuhahtikin, ojentaen yhä lämpimän kaulushuivinsa Dariukselle, "Laita tämä yllesi, tiedät kyllä etten sitä itse tarvitse".

"Odota... tunnen tuon äänen", siniverinen köhisi, sokean katseensa kohottaen Puolikäärmeen puoleen, "Seyr?", hetken pohdintansa päätteeksi Areth ehdotti, Lorythaksen siihen naurahtaen.
"Suo anteeksi karu tapani herätellä", hieman harmitellen hopeaverinen tokaisi, ihmetellen niitä siniverisen vaaleita silmiä. Kreivi ei vaikuttanut katsekontaktia ottavan lainkaan hänen kanssaan, ja nyt lähempää kun tuon kasvojakin tarkasteli, tajusi Seyr paremmin ne arvet toisen kasvoilla. Ja voi kuinka se sai sydämen hakkaamaan rinnassa lujemmin, puolipedon katseen laajentuen harmistuneena niitä arpia silmäillessään...

"E-ei... se mitään", Arethdriel yskäisi asentoaan korjaten, "En kaiketi vain odottanut... ensimmäisenä tapaavani sinua täällä". Tosin, oliko se enemmän tai vähemmän odotettua, kun tiesi Winderin ja Seyrin omistavan sen omituisen siteen keskenään. Ehkä Darius olikin kutsunut lohikäärmeensä tänne heidän avukseen!
"Kautta maaäidin... että oletkin lämmin...", kreivi henkäisi viittaansa entistä paremmin käpertyen, tuntien sen Puolikäärmeen hohkaman lämmön lähinnä kasvoillaan sillä hetkellä. Hän olisi halunnut vain painautua lähemmäs puolipetoa... mutta eihän siniverinen niin viitsinyt tehdä.


//NO TÄÄ EI NÄEMMÄ PASTENNU SI KOKO OFFII TÄNNE ASD!!! Etkä nyt syö mun kynää, tai minä soitan Nigirille että tulee haukkaamaan sinua pyllystä kun seuraavan kerran käyt vessassa//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 30, 2017 7:05

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

"Olen siitä kiitollinen, vaikken varsinaisesti voi tuollaista ajatusmallia suositella", Haltia naurahti Lorythasille, joka ilmoitti tekevänsä mitä vain Haukansilmän vuoksi. Tietenkin se lämmitti sydäntä ja Darius oli siitä kiitollinen, mutta ei hän olisi halunnut olla tavallaan "taakka" lohikäärmeelle. Tosin, Lorythas sen siteen heidän välille oli solminut ilman Dariuksen lupaa ja tietämystä, joten kaiketi hänen oli vain hyväksyttävä se, että puoliverinen peto oli valmis uhrautumaan hänen puolestaan tilanteessa jos toisessakin - vaikka se ei todellakaan kuulostanut hyvältä eliitin korvaan.
Asiaa ei sen pahemmin mietitty, kun Lorythas kävi tarjoamaan kaulahuivinsa Dariukselle. Haukansilmä otti sen vastaan mukisematta, kerta kurkkua oli jo särkenyt kylmän takia pidemmän tovin. Ja voi kuinka lämpimältä se vaatekappale tuntuikaan, puhumattakaan siitä lämmöstä josta hopeaverinen hohkasi muutenkin. Darius olisi kirjaimellisesti voinut nukahtaa tähän ja varmasti olisikin nukahtanut, ellei olisi pitänyt kreivin perään huolehtia.

Lopulta Arethdriel liittyi keskusteluun, heti ensimmäiseksi tunnistaen Seyrin äänen. Puoliverinen ja siniverinen vaihtoivatkin sanoja hetken, Dariuksen pysyen hiljaa sijoillaan, nauttien puolipetonsa lämmöstä ja keräten samalla ajatuksiaan.
"Kutsuin hänet", Darius lopulta vastasi kreiville, tuon päiviteltyä kuinka lämmin Lorythas olikaan. Eihän eliitti voinut kuin olla samaa mieltä siniverisen kanssa, Lorythas oli saanut koko luolaan eloa silkalla läsnäolollaan ja lämmöllään.
"Ehkä olisin voinut kutsua aikaisemmin, jos olisin kehdannut", Darius jatkoi, vilkaisten sanojensa välistä Lorythasiin pehmeästi, "en vain halunnut sotkea häntä ja Briaria meidän ja vihollisen yhteenottoon".

"Voisitko viedä meidät pois täältä?"
, Eliitti seuraavaksi kysyi puoliveriseltä, yhä tuohon katsoen ja nojaten, "En usko että haluat meidän kassa turhan kauan aikaasi viettää tässä luolassa".
"Ja pelastaisit hänen henkensä samalla"
, Darius jatkoi, Arethdrieliin nyökäten, "Arethdriel tuskin kestää pitkään, ellei pääse parantajan pakeille. Tietenkin lämpösi auttaa paleltumista vastaan, mutta hän otti yhteenotossa pahemmin osumaa, kuin minä".
"Voin kyllä palkita sinut, jos apusi maksua vaatii"
, Haukansilmä lisäsi hymisten, kasvojaan painaen pienesti vasten Lorythasin kaulaa.


// ADWDFWD. SÖIN JO. JA APUA EI MITÄÄN NIGIREITÄ NIIDEN HAI HYÖKKÄYSTEN JÄLKEEN :D:D:D KUUMOTTAA LIIKAA //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Tammi 28, 2018 12:55

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

"No se selittääkin", kreivi hymähti pienesti hymyillen, vaikka kylmä taittoikin sen tyytyväisyyden samantien kasvoiltaan tiehensä. Kaikki kivutkin olivat kadonneet jonnekin, kaiketi yhtälailla sen hyisen olon sekaan - hyvä jos sormet edes kunnolla liikkuivat, vaikka Arethdriel yritti niitä toisiaan vasten hieromalla saada heräilemään kohmeestaan. Varsin olematon yrityshän se oli, hyvä jos keho kunnolla totteli mieltä edes, vaikka tuntuikin roudastaan hiljalleen sulavan kun puolipeto oli paikalle ilmestynyt lumoavan lämpönsä kanssa.
Sarvipäinen seurasi huolestunein silmin vuoroin Dariusta ja kreiviä, huokaisten vain pitkään kun Winder lisäsi ettei häntä paikalle ollut halunnut kutsua vihollisten tähden. Ymmärrettäväähän se oli, vaikka tuntuikin pahalta – jos Seyr olisi sattumaltakaan tullut paikalle, olisi hän tietenkin asettunut Haukansilmän puolelle. Ystäviä nuo olivat, siinä missä Fritziä ei taidettu suosia muualla kuin omiensa tykönä...
Aavistuksen katseensa kuitenkin kirkastui ystävän seuraavasta kysymyksestä, sarvipäisen kohottaen toista kulmaansa hienoisesti. Totta kai hän veisi kaksikon täältä pois… vaikka kukapa häntä olisi syyttämässä, vaikka kyläpäällikkö päättäisikin jättää nuo tänne kataluuttaan! Ei hän voisi pettää Dariusta, omaa ratsastajaansa siten nyt kun tänne oli saapunut onnekseen. Sentään hänen ei kaupunkia tarvitsisi lähestyä millään tavalla, ja siniverisistä se huomaavaisempi oli kyseessä… Aranin tapauksessa Seyr olisi saattanut heittäytyä juuri nyt harvinaisen julmaksi.

"Minäkö muka palkkiota tarvitsisin...", Puolikäärme hymähti vinosti hymyillen, varovaisesti leuanpielensä laskien lepäämään Haukansilmän päätä vasten, kun tummatukkainen lähemmäs oli jälleen tullut, "Tietenkin minä teidät täältä kotiin lennän, miksi ikinä tänne mukamas hylkäisin kun näin kauas jo tulin". Tuskin kotonakaan kukaan isäntäänsä odotti, paitsi pölypallerot ja nuhjuiset nurkat, jotka olisi pitänyt siivota jo ajat sitten.
Lentämään haltioista ei kyllä kuntonsa puolesta ollut, ja Lorythas tiesi, kuinka vaikeaa se sattuneista syistä Winderille ylipäätään oli. Aikaakaan ei ollut turhanpaljoa tuhlattavana, ja sen sijaan että Seyr olisi edes harkinnut kenraalin ja kreivin kiikuttamista noiden omien luo, jos jostain lähistöltä olisikin äkännyt, veisi hän parivaljakon aina takaisin kylään saakka turvaan ja parsittavaksi. Takaisin kartanolle, vaikka joku sitten kimppuun kävisikin – mutta taitaisivatpa nuo saada huutia jälkikäteen ennemmin, kuin kartanon puutarhaan ilmestyvä liskopeto.
Harmiksesi tosin en kyllä kelpuuta sinua tuossa kunnossa selkääni”, sarvipää naurahti vitsaillen Winderille, ennen kuin arvioivan katseensa toi paremmin Arethdrielin puoleen, ”Sopiiko minun edes palata kartanollenne sen… viimekertaisen jälkeen”, Puolikäärme jatkoi selvästi aremmin, saaden kreivin laiskasti raottamaan paremmin katsettaan auki.

Jos meille apusi suot ja kotiimme saakka lennät… eivät sanani riitä ilmaisemaan kiitollisuuttani, saati oikeuta ketään ajamaan sinua kylästäni tiehensä”, kreivi puhui hitaasti käheällä äänellään, saaden sanoillaan pienen hymyn kohoamaan Puolikäärmeen huulille.
Syötän Istralille henkilökohtaisesti jokaikisen joka… joka edes harkitse nostavan kättään sinua vastaan…”, kreivi hymähti heikosti huvittuneena. Puolueeton tai puolueellinen, arvostaisi takuulla jokainen kyläpäällikön tekoa ja näkisi kreivin ja kenraalin pelastamisen jalona eleenä. Ehkä aavistuksen puolueellisena sellaisena – mutta Arethilla oli kutina että Seyr olisi tehnyt samoin kenen tahansa ystäväksi laskettavien kohdalla. Vaikka kuka hän oli mitään edes olettamaan, kun oli oppinut tuntemaan Seyristä lähinnä sen välittävän puolen.


//NIGIREITÄ! JA SE REAPER LEVIATHAN MÖRKÖ MYÖS! Et enää koskaan pyyä muo kylään kun sanon että sitten pelataan subnauticaa kahestaan maratonina//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 28, 2018 1:33

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Eliitti hymähti pienesti puolikäärmeelle, tuon palkkiosta pohtiessa. Totta kai Darius halusi korvata vaivannäön, vaikkapa taisi Lorythas heitä auttaa ilman minkäänlaista porkkanaa. Ei se ollut Lorythaksen asia saatikka paikka heitä aina auttaa, kun pulaan joutuivat – variskin jos asiaan liittyi vihollisen kanssa yhteen ottamiset. Darius ei halunnut riskeerata sitä, että Seyr leimattaisiin heidän liittolaiseksi ja siten ihmiset saisivat syyn hyökätä Briariin. He kun kaikki tiesivät tasan tarkkaan sen yhden hullun, joka enemmän kuin mielellään olisi Briarin käynyt teurastamassa.
"Ehkä niin on paras...", Darius virnisti, puolipedon ilmoittaessa ettei aikonut kelpuuttaa Haukansilmää selkäänsä, haltian ollen tässä kunnossa. Ehkä hyvä niin, lentämisestä tuskin tulisi mitään, kun he olivat tässä kunnossa ja myrskykin vielä pauhasi pihalla. Putoamisen riski oli aivan liian suuri tässä tapauksessa, joskin lentäenhän sitä olisi helpoiten perille päässyt.

Mutta sitä ei kuitenkaan jääty edes harkitsemaan sen enempää. Sen sijaan Lorythas kyseli, oliko hänellä rahkeita edes palata kartanolle viimekertaisen jälkeen, mikä oli kyllä fiksu kysymys. Ja mikäli siniverisen sanoja oli uskominen, ei heillä ollut hätää sen suhteen. Mikäli Seyr heitä auttaisi ja täten kreivin ja kenraalin hengen pelastaisi, oli tuolla kaikki oikeus kartanolla oleskella ja siniverisen kiitollisuudesta nauttia. Varmasti kreivitärkin olisi siitä kiitollinen, jahka saisi asiasta kuulla.
Siinä lämmön viimein herätellessä kroppaa kylmyyden koomasta, alkoi joka paikkaan kolottaa ja vihloa. Jokainen ruhje ja haava toivat erilaisin kivuin itsensä ilmi, Dariuksen koittaen huomaamattomasti niitä testailla kosketuksellaan. Ei hän verta vuotanut niin paljon, mitä Arethdriel, mutta kyllähän sitä sieltä täältä tuntui valuvan. Mitään eliitti ei kuitenkaan omasta kunnostaan kommentoinut, haluten keskittyä lähinnä vain kreivin tilaan ja hoitamiseen. Tuo heistä palavammin apua tarvitsi.

"Meidän pitäisi pitää kiirettä", Haukansilmä huomautti, vaikkei kyllä tehnytkään mitään sen eteen että olisi sijoiltaan liikkunut saatikka edes valmistautunut lähtöön. Siinä oli vain niin mukava olla, Lorythasin kyljessä, nauttia siitä lämmöstä ja toisen läsnäolosta. Niin mukava, että siihen olisi voinut vaikka nukahtaakin, kaiken sen uupumuksen ja rasituksen puskiessa niskaan.
"Vaikka en yhtään odotakaan kreivittäresi tapaamista", Darius lisäsi, lähinnä itsekseen mutisten, tietäen kyllä saavansa Erudessalta selkäänsä kun tuo kuulisi miten tähän tilanteeseen oli päädytty. Hyvä jos ei useammaltakin taholta saisi satikutia ja rangaistuksia, siitä hyvästä että kreivin hengen oli mennyt vaarantamaan.


// VOI SAATANA :DDDD Jos sä välttämättä haluat että kiljun koko ajan ja sitten en saa unta tai vaadin nukkuu sun kainalos ni pelataan vaan joo, saat sit kuunnella ku kiljun unissani ku jättivonkaleet meinaa syödä mut avomerellä //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Tammi 29, 2018 7:16

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

Nopea, myöntyvä nyökkäys suotiin Dariukselle – heidän todellakin pitäisi pitää kiirettä. Kaksikko oli tuhlannut täällä aikaansa jo enemmän kuin tarpeeksi, kreivinkin alkaessa näyttää taas siltä silmiään laiskasti räpsytellessään, että tuo menettäisi tajuntansa ja jäisi sijoilleen alta aikayksikön jälleen pian. Sentään kylmä tyrehdytti verenvuotamista ja kipuja, mikä omalla tavallaan lohdutti haltioiden haavojen ja vammojen suhteen Lorythasta. Mutta selvisivätkö nuo haltioiden kylään saakka takaisin tuossa kunnossa… se oli täysin toinen seikka, jota Puolikäärme ei olisi halunnut juuri nyt miettiä lainkaan, eikä tuskin Dariuskaan.
Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli vain istua tässä kaikessa rauhassa ja antaa Dariuksen istua siinä kyljessä, turvassa ja lämpimässä, piti nyt kuitenkin toimia.
Jaksatko auttaa hänet ylös…?”, hopeahapsi tuhahti Dariukseen paremmin katsahtaen, ”Sen verran, että saisit nostettua hänet ja itsesi käpälälleni… enköhän mahdu taipumaan sen verran tähän että pääsette kyytiini helposti. Eihän se mielekkäin tapa matkustaa ole, mutta luulen ettette muutenkaan mukavuusseikoista juuri nyt välitä…”.
Säästä viis, tiedät kyllä ettei yksi lumituisku minua pysäytä…”, Puolikäärme naurahti kepeästi. Ei sää se pahin seikka juuri nyt ollut, vaan aika, jota vastaan pitäisi otella.

Varovaisesti Seyr nojautui lähemmäs kreiviä, kädellään asetellen äkkiseltään paremmin sitä tummaa viittaa siniverisen ylle suojaaman luolan suuaukolta välillä puhaltelevalta puhurilta. Samalla petopuoli pisti paremmin merkille sen verilammikon toisen jaloissa, joka viitan reunoja oli alkanut käydä sotkemaan ja tahri yhtälailla kyläpäällikön sormet.
Leuka painettiin lähemmäs omaa rintaa huolestuneena, turkoosien silmien silmäillen hajamielisesti tummatukkaisista sitä enemmän siipeensä ottanutta, sarvipään todellakin pohtien mahtaisiko kreivi kyläänsä enää selvitä takaisin elossa. Voi olisipa Leto ollut täällä juuri nyt...
"Hän on vuotanut jo turhakseenkin...", hopeahapsi tuhahti hiljaisella äänellä Haukansilmälle, katseensa pitäen kuitenkin jälleen kovin vastaanottamattoman näköisessä Arethdrielissä, "Rukoile Jumalia pitämään hänet elossa kotiin saakka".

Nyt, jos koskaan, Lorythaksen oli pakko kingetä Winderin viereltä ylös. Takkinsa suoristaen yllään nopealla nykäisyllä, ennen kuin askeleensa veivät hopeaverisen siihen luolan osin sortuneelle sisäänkäynnille, alas vilkaisten. Kaiketi siitä oli fiksuinta livuttautua alemmas ja vaihtaa muotoa siten, että valtava serpentti pääsi kiertymään kallion reunamalle ja seinään kiinni hetkeksi, ylös kun oli yhä turha enää yrittää.
"Tulen ihan kohta takaisin", Puolikäärme hymyili vielä nopeasti kenraalin puoleen rohkaisevasti, Vaernin lähtiessä hakemaan sitä serpenttimäistä illuusiota ylleen jälleen. Nelisiipinen lohikäärme haki sijaansa alhaalla pauhaavan kosken yltä, nirhaisten itseään vähän sinne ja tänne jos sattui lipsumaan kivistä pintaa vasten. Mutta ei se valkeanhopeista petoa näyttänyt haittaavan, kun sen päämääränä oli päästä lähemmäs kallionkupeessa olevaa luolaa, jossa haltiat piilottelivat. Pitkänomainen kaula taipuikin sievästi alemmas, sinisilmäisen suojaten siivillään luolan suuaukkoa samalla, kun Vaern kurkisti paremmin tasanteen puoleen valmiina liitämään tästä matkaan heti kun saisi tummatukkaiset matkaansa.



//Kainaloon saa aina tulla <3 Voidaan kirkua sitten yhessä, mä oon niin heikkohermonen sen pelin kanssa nyt kun se mato meni syömään mun aluksen kerran kun en saakeli kuullu sitä äänibugin takia, ja siinä se sitten oli pussaamassa mun pyllyä. Musta tulee ko Iri ja en suostu lähellekään lätäkköjä sen jälkeen ko kahestaan pelattais :D//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 29, 2018 9:41

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

"Eiköhän se onnistu", Darius nyökkäsi Lorythasille, tuon kysellessä jaksaisiko eliitti auttaa siniverisen ylös sijoiltaan. Kyllä hän kykenisi siihen, varsinkin nyt, kun vähän lämpöä oli saanut. Tietenkin olo oli uupunut ja paikkoja kolotti, mutta kyllä Haukansilmältä vielä energiaa löytyisi.
Seyr aikoisi kuljettaa heidät käpälässään, mikä lieni paras vaihtoehto tähän väliin. Ainakin he olisivat turvassa ja lämpimässä, vaikkei se tosiaan ehkä mukavin tapa matkustaa ollut.
"Mukavuus lienee viimeinen asia mielessä", Darius hymähti, siinä itsekseen jo valmistautuen liikkeelle lähtöön. Vaikka ei mieli olisi tehnytkään.
Haukansilmä hymähti pienesti, hopeakäärmeen mainitessa Arethin vuotaneen jo turhankin paljon verta. Tottahan se oli, ei sitä olisi tarvinnut Dariukselle erikseen kertoa, eikä Haukansilmä täten jaksanut siihen tietoon reagoida sen kummemmin. Mitä nopeammin he vain lähtisivät liikkeelle, sitä varmemmin parantajat voisivat vielä pelastaa siniverisen – jos tuo vielä pitkään vuotaisi, edes parantajat eivät saisi kreiviä enää heräämään.

Siinä missä Seyr, nousi myös eliitti ylös sijoiltaan. Lorythaksen lähtiessä kohden luolan suuaukkoa, Darius kävi noukkimaan panssarinpalasensa ja kiinnitteli ne nopeasti sijoilleen, jottei mokomia jälkeen olisi tarvinnut jättää. Sen jälkeen Haukansilmä kääntyi siniverisen puoleen, kyykistyen noukkimaan tuon käsivarsilleen. Olisi ollut täysin kohtuutonta vaatia Arethdrielia nousemaan omille jaloilleen enää tässä tilanteessa. Kreivin toinen käsivarsi nostettuun oman niskan taakse, ennen kuin eliitti ujutti käsivartensa tuon selän taa ja polvitaipeisiin, nostaen lopulta nuoremman ylös. Ottihan se jo voimille tässä vaiheessa, Haukansilmän siinä itsekseen jotain kiroillen ja mutisten, samalla kun lähti kävelemään ulos luolasta.

Lorythas odottikin heitä jo, kaikessa kauniissa kokonaisuudessaan. Darius askelsi raskaasti, jokaista askeltaan varoen, ulos luolasta ja sille tasanteelle, odottaen sitten että nelisiipi käpälänsä heitä kohden ojentaisi. Arethdriel laskettiin ensimmäisenä pedon käpälälle, tilanteen muistuttaen turhankin paljon sitä, kun Iriador piti pelastaa Pimeästä paikasta. Ja siitä tuli taas mieleen itse Iriador, eliitin ollen yhä huolissaan punapäisestä kumppanistaan, mihin ikinä tuo olikaan sitten joutunut...
"Koita katsoa, näkyisikö Iriadoria matkalla...", Darius huomauttikin Lorythasille vielä, kättään ojentaen pedon kuonolle sitä silittääkseen, ennen kuin itsekin tuon kämmenelle astahti ja antoi lohikäärmeen viedä heidät turvaan, parhaaksi katsomallaan tavalla ja nopeudella.


// TULEN <3 SNUGGLEEN. Ja voi saatanan mato :D:D:D Meidän pitää kyl pelaa sitä, saadaan kyl traumat, but it will be worth it //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3843

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Tammi 29, 2018 11:43

Re: Ympäri käydään yhteen tullaan

MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Edellinen

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia