Nelijalkaiseten leikki paikka


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Maalis 25, 2009 11:49

Nelijalkaiseten leikki paikka

//Suskari tänne Kalmarin kanssa. Anteeksi pieni viivästys//

Safilye

Sää oli mahtava, vaikka tuntui valkoisessa turkissa saden pisaruutta. Aamu kosteus oli pessyt kallioiden selät mikä näkyi tummepana värityksenä. Väritys kertoi myösen, että oli todella varallista leikkiä hullun rohkeata tai joutuu satuttavaksi henkilöksi. Susi juoksi metsän siimeksestä isoiden kallioiden eteen. Silmät pyöreänä aluksi hän katsoi, kunnes lopulta jatkoi loikkien matkaansa ylöspäin. Suden vahvat käpälät eivät tuntuneet lipeän mitenkään. Ketterätsi valkoinen susi ulvahti tervehtäen uutta aamua. Uusi päivä ja uudet kujeet. Kujeista ei ollut oikein tietoa minkalainen tulisi täksi päiväksi.
Makeasti hän haukotteli katsellesta, kuinka aurinko nousi. Koko päivän susi ei liikkunut. Aurinko paistoi, mutta jostain syystä päivä oli usvainen. Olivatko aamu kaste pesemässä kallioiden selkään. Sen susi tunsi ytimessäänsä koko päivän oli odottanut auringon nousua, mutta nyt aurinko antoi kuulle tilaa kestämään sumeuden. Susi alkoi astella, kun oli istunut monisen tuntia. Nälkä alkoi jo kurmailla vatsastaansa. Niin hän päätti mennä etsimään ruokaa, vaikka uskoi kallioden kolosta löytyvän yhtään mitään, kuin metsä oli antimiä täynnä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4001

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Maalis 27, 2009 5:11

Kalmankoira

Aurinko oli nousemassa parhaillaan, mutta onneksi sentään tuo ilmassa leijuva usva esti auringon säteitä pahemmin vahingoittamasta muutenkin aavekoiran herkkiä silmiä. Oikeastaan usvan takia hän olikin lähtenyt ihan tähänkin aikaan ulos. Ei hän normaalisti tähän aikaan liikkunut enää, nukkumassa olisi tai ainakin käymässä.
Koira pomppi kiveltä kivelle ketterästi, vaikka tassut liukuivat liukkailla usvan kousteuden liukkailla kivillä ja tippuminen oli välillä hyvinkin lähellä, tai ainakin näytti siltä. Viellä muutaman kiven pompittuaan koira sitten pysähtyi eräälle lättänälle kivelle, joka nojasi toista kiveä vasten käyden sitten makaamaan siihen, pitäen pään kuitenkin ylhäällä. Eriparisilla silmillään koira sitten etsi jo valmiiksi itselleen piilopaikkaa auringolta jos tuo tulisi yllättäen esille. Sellainen löytyikin varsin läheltä. Pieni luolan tapainen juuri ja juuri hänen mentävä. Koira hymähti pienesti ja asetti mustan päänsä tassujensa päälle lepäämään katsellen alas. Metsää vaikka kuinka pitkälle, mutta jossakin kauempana eroittui juuri ja juuri ihmisten asumukset. Kalma nyrpisti nenäänsä, muuttei suinkaan tuolle ihmisten asumukselle vaan hajulle joka lemahti voimakkaana läheltä olevasta rotkosta. Verta, mutta vaikka ties kuinka vanhaa jo, selkeästi mätääntyviä ruumita/ruumis oli tuon rotkon pohjalla. Voi parkaa jos sinne oli tyhmyyttään pudonnut. Kalma siitä vähät välitti.

//Anteeksi kesto. Foorumi takkuili eilen koko päivän, joten en päässyt tänne.//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Maalis 27, 2009 5:36

//Et ole ainoa jolla on käynnyt sama ongelma eilen//

Safilye

Koko päivä on ollut sumuista, kuin yö olisi ollut vuoden yllä. Täyden kuu loisti kaunniilta tänä iltana. Sumu hälveni pois. Mikä helpotti todella paljon suden metsästämistä. Lopulta hän näki mehevän linnun lentäneen tyhmäpäisesti kallion päälle. Kielellään hän lipoili hampaitaan ja huuliaansa. Nopeasti hän juoksi ja hyppi kallioilta toiselle saadakseen linnun kiinni. Lintu herpaantui lennähti lentoon. Ruskeat silmät huomasivat ja lihasten voi mittavuus muuttui. Vahvat takajalat ottivat vauhtia maasta ja hampat kalahtivat kiinni. Linnun kaula oli jäänyt hampaiden väliin. Pehmeästi hän laskeutui alas. Nopeasti samassa paikassa susi alkoi nyppiä sulkia pois. Nypityttään sulat pois susi pääsi linnun makupaloihin. Veri tartui valkoiselle turkikselle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4001

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Maalis 27, 2009 9:19

Kalmankoira

Aamu vaihtu päiväksi ja päivä kääntyi hitaasti illaksi, Kalma oli nukahtanut kiven päälle jo aamun pikku tunneilla ja alkoi nyt aukomaan hitaasti silmiään, jääden sitten tapittamaan eteensä silmät puoli ummessa... Hetken koira siinä makaili kunnes nousi seisomaan ravistellen itseään hiukan, kääntyi ja hyppäsi alas kiveltä pehmeästi ääntäkään päästämättä. Pitkä haukotus karkasi koiran suusta ja koira saattoi jopa tuntea nälän vatsassaan... No silloin ei auttanut muu kuin lähteä vatsan täytettä etsimään.
Jonkin aikaa kierreltyään pitkin kallioita täysin tuloksetta sai koira nenäänsä veren hajun, mutta tällä kertaa se oli tuoretta. Vesi melkein herahti aavekoiran suupielille ja koira joutui nuolemaan huuliaan. Mitään kummoisempia ajattelematta koira lähti jolkottelemaan tasiasesti hajua kohden ja kun se viimein pääsi paikan päälle.... Pettymys oli aikamoinen tuo hukka oli pyydystänyt linnun josta ei varmastikkaan kahdelle ole mitään jaettavaa. Mutta miksi pitäisi kysyä?

Koira lähti varmoin liikkein lähestymään sutta ja tuon saalista pää alhaalla ja lopulta sitten juoksi, yrittäen napata tuon linnun suden nenän edestä itselleen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Maalis 27, 2009 10:45

Safilye

Liha maistui hyvältä. Susi söi pienesti leikkisesti. Välillä iloisesti heilutti linnun sisäelimet ulos. Miten helposti oli syödä sisäelimiä. Mehevät lihat ja emmeet menivät suikkelasti nälkäiseen vatsaan. Ruoka rauha ei kestänyt kauan, kun läheisyyteen tuli toinen. Ruskea silmät kääntyivät katsomaan toista varuillaan. Koiraa hän ei ole aijemmin nähnyt. Kuitenkaan hän ei jättänyt sattumaan varaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.
Kun ei tiennyt mitä toisen mielessä oikein liikkui. Kuoleen linnun se pisti suuhunsa hän sai hyökkäyksen päälle. Säikähdys refleksi oli pelastus hänelle ja uhri sai jäädä itselleen ainakin vielä. Valkoinen susi missä kaulassa oli verta hypähti pari toiselle kalliolle. Naaras jäi katsomaan pistävin toista silmille.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4001

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 28, 2009 4:01

Kalmankoira

Koira jarrutti tuon suden väistäessä ja kääntyi sitten katsomaan tuota valkoista sutta hiljaa... Siinä musta koira hetken aikaa tapittu tuota ruskea silmäistä sutta pää hitusen kinkallaan. Nopea jalkainen kaveri... Kai tämä sitten pitäisi hoitaa ystävällisesti? Koira otti muutaman varovaisen askeleen tuota sutta kohden ja jäi sitten jonkin matkan päähän seisomaan häntä laiskasti heiluen puolelta toiselle ystävällisyyden merkkinä. ...Mikäli toinen tajusi sitä.
"Riittäisikö siitä minulle?" Kalma kysyi olettaen ainakin että tuo susi ymmärtäisi puhetta. Tämä saari kun pursusi kaiken maailman otuksia, joten puhuva susi ei olisi mikään ihme. Tapella hän taas ei halunnut tuon kanssa, sillä se olisi ollut varsin turhaa hänen kannaltaan. Hän kun ei pelkillä hampailla kuolisi, eikä tuon hukan saaminen hengiltä kiinnostanut yhtään.
Niin Kalma sitten jäi odottamaan tuon suden vastausta sikäli mikäli tuo oli ymmärtänyt mitä hän sanoi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Maalis 28, 2009 7:15

Safilye

Susi ei näyttänyt minkäälaista alistumista. Valpaana susi katsoi toista. Joka ikinen liikkeen hän merkitsi muistiinsa. Eka hyökkäys häntä kohti ja sitten hännän heilutusta. Mitä kummaa toinen yritti eleillään sanoa hänelle. Onneksi toinen puhui hänelle mikä helpotti toisen luottavuus vaikutti. Vaikutus oli iso ainakin naaraan mielestä. Ruskeat silmät kääntyivät katsomaan saalistaansa ja mietti pitäiskö hän antaa. Oliko toinen niin epätoivoinen saamaan ruokaa. Valkoinen susi heitti saalistamansa tähteet toiselle. Aina kannatti syödä parhaat ensimmäisen, kun tietää mitä itelle tapahtui tai toiselle.
Puhumisesta olleen susi ei puhunnut toiselle vaan katsoi, vaikka naaras olisi halunnut puhua samalla ymmäryksellä, kuin toinen.
" Olisit heti sanonnut, että haluat ruoka. " Susi ulvahti susien kiellelle toiselle.
Se oli toinen asia osaksiko toinen sutten kieltä. Itse ei muuta osannut puhua. Olihan hän susi, suden tavat ja käyttäytymiset. Koira hän ei ollut eli hän ei osaa haukkua vaan ulvoa, kuin susi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4001

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 28, 2009 8:50

Kalmankoira

Kas toinen ymmärsikin puhetta kun kerran viskasi hänelle tuon linnun. Kalma koppasi sen ilmasta käsin leukoihinsa ja asettui sitten maahan makaamaan lintu tassujensa välissä, käyden jäystämään lihaa linnusta irti luineen päivineen. Häntä eivät enää voinneet "lintu luu" -ongelmat vaivata enää suolistossa. Olihan hän jo kuollut. Eikä hän paljoa välittänyt niistä parhaimmista paloista, hänelle kelpasi kaikki kunhan se olisi syötävää. Ihmisten ruokaan sitten oli toinen juttu, sen suhteen koira oli nirso kuin mikä.
Kalma katsahti toiseen puhuessa hänelle ja lopetti hetkeksi aikaa syömisensä vain vastatakseen tuolle valkoiselle sudelle. "...Ei teistä susista koskaan tiedä." Kalma vastasi ehkä aavistuksen töykeästi ja kääntyi sitten takaisin ateiansa puoleen. Kyllä hän nyt hukkien kanssa osasi puhua. Oli tullut opeteltua tässä vuosien saatossa ihan vahingossa.
"...Ja kiitos." Kalma kiitti, vaikkakin jälki kädessä. Mutta kiitos sekin kuin ei koskaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti La Maalis 28, 2009 9:04

Safilye

Se helpotti sutta, että koira osasi suttien kieltä. Mikä häpäisevää, jos osasi sudein kieltä ja samoin olla edes tekemisessä susien kanssa. Toistaalta hän ymmärsi miksi piti peletä susia, mutta hänen kaltaisia oli enään muutava. Ihmisten pitäisi tietää paremmin eron ihmisudesta ja niiden erilleen lohkatuista sudeista. Helpoa se ei ollut, kun ihmisen ajatukset ei helposti muutu. Koko massan täytyisi muuttua, mutta miten vaihdat tietoisuuden suuren massa paljouden. Huomatessaan miten toinen söi hullun lailla. Nähtävästi toisella oli kovakin nälkä. Rauhallisena hän saattoi nuolaisemaan valkoista turkiaan verestä minne kieli ulostuikaan.
" Ole hyvä vain. " Susi tokaisin suden kiellä.
Se oli ihme naaraan kasvoissa, että toinen osasi kiittää ruasta. Harvat enään osasi kiittä ruasta. Pestyään turkkinsa puhtaaksi ylettyi hän katsahti taivaalle missä kaunis täysikuu valosti maata.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4001

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 29, 2009 1:25

Kalmankoira

Kalma ei sitten enää sanonut mitään tuon valkoisen suden kiitokselle, vaan söi lintua mahaansa minkä ehti ja lopulta tuosta linnusta ei ollut muuta jäljellä kuin iso sulka kasa. Kalma nousi ja alkoi putsaamaan turkkiaan verestä pehmeällä kielellään välittämättä tuosta toisesta sen pahemmin ainakaan tällä hetkellä. Eihän koira ja susi muutenkaan koskaan ole ollut ylimpiä ystäviä koskaan olleetkaan, vaikka toisilleen sukua olivatkin. Kun turkki oli putsattu kaikin puoli nousi koira seisomaan ja käveli muutaman askeleen sinne tänne mietteliään näköisesti, kunnes pysähtyi kääntyen tuon suden puoleen.
"...Kelpaako seurani sinulle?" Kalma kysyi pienesti häntään huiskaten pari kertaa hännällään laiskasti puoleta toielle. siitä oli pitkä aika kun hän oli viimeeksi aikaa viettänyt koiraeläimen kanssa ja omien seura kelpasi välillä ihan hyvin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Maalis 29, 2009 5:03

Safilye

Saatuaa veren pois valkoisesta turkista. Susi kävi maaten märälle kallion pinnalle. Haukotteli makeasti. Hänellä oli vielä nälkä, mutta hetken hän saattoi odottaa. Voisi taas lähteä etsimään ruokaa. Nyökkäämällä hän antoi luvan jäädä seuraansa.
" Oletko kova matkustelemaan? " Susi kysyi susien kiellä.

//Töks ja lyhyt//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4001

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 29, 2009 5:33

Kalmankoira

No olipas mukava hukka kun sieti tavallisen- tai ei niin tavallisen- koiran jäädä luoksensa. Suoranainen ihme ettei poskeensa yrittänyt laittaa häntä, mutta periaatteessa se olikin melkein mahdotonta. Olihan hän astraali olento, eli aave. Ja olihan tuo jo syönnyt... Kuitenkin toisen kysymys sai koiran kallistamaan hieman päätään. Matkalija? Mitä se tuota oikein kiinnosti? No ei siihen vastaaminen vaarallista hänelle ollut, joten Kalma vastasi pienesti huokaisten: "Onhan sitä tullut." Niin olihan sitä tultu matkusteltua vaikka missä, muttei kuitenkaan missään loma meiningeissä. Hän oli paennut kuolemaa jo vuosien ajan ja päätynyt tänne saaren pahaiselle. Ainakin toistaiseksi hän on saannut olla turvassa vampyyrinmetsästäjiltä ja muiltakin vihollisiltaan.
"Mikä noin kiinnostamaan?" Kalma kysyi sitten sudelta ja pomppasi tuon kanssa samalle kivelle. Hetken koira tapitti sutta hiljaa kunnes nykäsi tuota leikkimielisesti ja satuttamatta laisinkaan korvasta hypäten sitten alas häntä heiluen ja pomppien leikkisästi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Maalis 29, 2009 8:12

Safilye

Olisi hänen pitänyt arvata, että toinen oli kulkija kuin itse susikin. Itsekkin oli seikkailia ja mitenkään hän ei voisi jäädä yhteen paikkaansa. Nekin olivat perhe syistä miksi Safily ei voinnut jäädä yhteen päähän.
" Koska jäätkö häätämään minua pois, kun en ole omilla alueilla. " Susi sanoi.
Vaihtaessa tasapainoa, kun hän kääntyi katsomaan koiraa, joka hypähteli vieressäänsä. Sai koira hänet horjattamaan häntä pois kiveltä hymylläänsä. Susi valahti pehmeästi toiselle kivelle. Naaraan kasvoille ilmeentyi leikkisä ja häntänsä viskasi yhden kerran. Ketterästi hän hypähti koiran viereen. Käpällään hellästi osuis toista ja lausi;
" Hippa! "
Sanottuaan hän hypähti samalle kivelle missä makoili.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4001

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 30, 2009 8:56

Kalmankoira

Kalma oli aavistuksen yllättynyt, mutta hyvässä mielessä kun tuo susi hyväksyi hänen leikki kutsunsa noin vain vaikkei häntä pahemmin edes tuntenut... Mutta kuitenkin aavekoira naurahti kevyesti kun susi tökkäsi häntä tassullaan hännän huiskaten pari kertaa puolelta toiselle iloisesti. Toinen hyppäsi kivelle ja ennenkuin toinen ehti kummoisemmin mitään tajuamaan Kalma istui jo tuon vieressä.
"Buu." Kalma hymähti hieman ilkikurisesti ja tökkäsi sitten toisella tassullaan pienesti suden kylkeä ja hyppäsi sitten alas kievltä ottaen muutaman laiskan juoksu askeleen eteen ja kurkkasi sitten jonkin matkan päästä olkansa yli tuota sutta häntä huiskaten iloisesti ylhäällä pörröisenä. Kalma pomppi muutaman kerran sinne tänne iloisena ja yritti houkutella toista väkisin seuraamaan häntä ja jatkamaan leikin alkua.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1580

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Maalis 30, 2009 9:13

Safilye

Luultavasti tunsi itsensä turvassa toisen toisella kalliolla, mutta ei. Toinen oli jo ehtinyt istahtaa hänen viereen, kun oli kääntymään hetkeksi katsomaan kuuta. Ääni ilmoitti asiasta toinen oli hänen viessä jo sanat mukana. Tökkäyksen hän tunsi ja tipahti pyllylteen kivetsä alas. Ompa nopea pekka. Susi ajatteli.
Hän kääntyi katsomaan suu myrtyssä. Se ei kuitenkan auttanut tilannetta laisinkaan. Hetken aikaan hän katsoi minne oikein toinen hyppelehti. Samalla hän nousi jaloilleensa. Nopeassa tahdissa syöksähti toisen perään. Mielessään hän myönsi, että toinen oli nopea. Nähtävästi toinen aikoo läähdyttää Safilyen kuolleeksi. Siihen hän ei antaisi itsensä mennä. Pienensti hän lisäsi oman normaaliseen juoksuun.
Seuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia