Ylpeyden hinta.

Satamakylästä löytyy myös muutama majatalo ja kapakka, joissa väsyneet seilorit voivat levähtää tai matkalle lähtevät viettää viimeistä iltaansa maissa. Myös kauppoja ja puoteja löytyy muutama.

Valvoja: Crimson

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 28 Syys 2014, 22:15

Pisamaposki veti kätensä takaisin toisen karjaistessa kiellon, häneen ei saanut koskea ? Leona tunnisti toisen äänessä taas susimaisen sävyn, ja toisen pyytäessä uudemman kerran olla koskematta, tunsi punatukka itsensä niin arvottomaksi ja turhautuneeksi sillä hetkellä, mitä hän voisi auttaa jos ei saisi edes sitoa toisen haavoja. Pienen tunteen kuohahduksen ansiosta nainen käräytti silkkiliinan savuna ilmaan, nähden siten vilaukselta jotain outoa. Aivan kuin miehen kehossa olisi ollut violettia ? Edward puhui hampaidensa välistä kertoen että haavat kyllä paranisivat, ja tuo alkoi kuulostaa tuskalliselta.

Mies käänsi selkänsä naiselle mongertaen että tuon pitäisi häipyä, Leona oli kuitenkin jo tullut liian pitkälle, hän ei uskonut tuon pystyvän yllättämään enään millään tapaa. Samalla uteliaisuus alkoi painaa päälle, ja nainen nostatti uudemman kerran pienen liekin käteensä, nähden nyt selvät pyöreät violetit jäljet toisen vasemmalla puolella. Nainen säikähti näkyä nousten jaloilleen, liekkikin hävisi kämmeneltä. Mies oli kerennyt varoittaa, mutta punapää oli ollut liian jääräpäinen kuunnellakseen, ja nyt taisi olla liian myöhäistä. Höyryävä peto ulvoi niin että Leonan oli peitettävä korvansa äänen voimakkuuden takia. Sydän tykytti mahdotonta tahtia rintakehässää toisen muututtua enemmän pedon näköiseksi, häijyn terävät hampaat ja kovaa rakennetta omaavat kynnet, korvat muuttuivat suipommaksi.
Hetken aikaa piraatti sai vetää henkeä, kunnes peto kääntyi katsomaan häntä.
Leona nielaisi raskaasti katsoen edessään olevaa. "Edward ?" Tuo kysyi ääni väristen. Vastaus tuntui kuitenkin olevan harvinaisen selvä, punapää tunsi kovan iskun osuvan kasvoihinsa, vaikkei tuo ollut kerennyt edes erottaa toisen liikkeitä. Nainen kaatui maahan mailman pyöriessä hetken ympärillä, päässä humisi, tuo ei tainnut olla enään Edward.

Nainen puisteli päätään, nousten samalla ylös vieressä olevasta kannosta tukea ottaen. Punapää kerkesi kääntää katseensa takaisin petoon, vain nähdäkseen tuon muuttuneen kokonaan. Tästä tulisi vaikea taistelu, Ihmissusi pärjäsi hänelle nopeudessa.
Peto hyökkäsi uudemman kerran, ja Leona onnistui niukin naukin väistämään toisen. Naisen sydän tykytti korvissa asti, puolet isompi peto vastuksena oli aina pelottava kohdata. Ihmissusi nauroi, tuota samaa ahdistavaa veretseisauttavaa naurua kuin silloin vartian käden murtaessaan. Leona meni lukkoon ja sai jälleen kovan iskun, tälläkertaa käteen. Iskun voimasta nainen horjahti sivusuunnassa parkaisten kivusta. Koko oikeaa kättä vain kihelmöi, mutta se jäi sivuseikaksi uuden iskun osuessa naista kasvoihin. Huuleen tuli isompi vekki ja punapää sylki verta pyrkiessään maasta ylös.
Tuo ei kuitenkaan enään kyennyt tekemään paljoakaan, käsillään punnertaessa tuo tunsi vain jonkun iskeytyvän kylkeensä voimalla joka sai naisen lennähtämään puutavasten. Pää kolahti voimakkasti runkoon ja punapää valahti takaisin kyljelleen sammaleiseen kylmään märkään maahan. Tuo hengitti raskaasti ja epätasaisesti, katsoen sumenevin silmin karjuvaa petoa. Karmaiseva ajatus siitä että tuo peto pistelisi hänet poskeensa kävi mielessä, mutta jokin tuntui häiritsevän petoa.
Aivankuin sen sisällä käytäisiin huutokilpailua, tuo ravisteli päätään, ja pian tuo muutti muotoaan.
Leona katsoi hiustensa alta höyryävää ihmishahmoa maanrajassa, oliko nyt kehon alkuperäinen omistaja paikanpäällä ?
"Edward.." Leona henkäisi tuskaisen kuuloisella äänellä, suussa maistui veri ja jokapaikkaan sattui, puhumattakaan kylmästä ja märästä joka pisteli pitkin muutenkin vähäpukeisen naisen kehoa. Silmissä alkoi sumentua, isku päähän oli ollut liian luja.

Punapää koitti vielä kurkottaa kohti miestä, mutta käsi lävähti maahan tajunnan pimentyessä.

//Hah, little puppy nom nom <3
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 29 Syys 2014, 12:20

Näkymä oli jotain niin painajaisen tapaista, kun mies avasi silmänsä. Hän edelleen oli korkean kipunsa kalvaama, mutta silti Edward nousti hitaasti päänsä nähdäkseen mitä oli tullut taas tehtyä. Hän jähmettyi siinä samassa. Leona makasi naama maahan kohdistettuna, käsi kohti häntä. Ihmissuden oma keho alkoi täristä. "...Leona..." hän sanoi hitaasti. Mies alkoi hitaassti nousta kontalleen. Ihmissusi nytkähti kivustaan. Hän katsoi taas uudestaan naista. "Leona?" Edward toisti hitaasti ja kurkotti kättään kohti naista, mutta se pysähtyi äkisti, kun välähdys menneessä heräsi taas eloon. Verinen käsi. Veriset ruumiit. Aivan kuin piha olisi äkisti valaistui ja sieltä täältä löytyi ruumiita. Lapsia, naisia ja miehiä. Eläimiä ja muita. Joka paikassa oli verta.
Ei! Eieieieiei! EI!Hänen päässään huusi, kun Edward kurotti uudestaan naiseen. Hänen hengityksensä oli mennyt kiihtyneeksi ja hänen silmänsä kirvelivät. "Leona...?" Ed kysyi uudestaan, kuitenkaan pystymättä koskemaan toiseen. Kyyneleet alkoivat vihrähdellä hänen poskilleen. Oliko? Oliko toinen kuollut? Hän oli taas satuttanut. Satuttanut. Tappanut.

Edward haukkoi henkeään ja puraisi sitten kättään, enää pystymättä käsittelemään tunteitaan ja kipuaan. Veri tirskahti hänen suuhunsa ja ulos. Ihmissuden keho tärisi kauttaaltaa, kun Edward tuijotti toista. Hän ynisi hiljaa, kunnes se muuttui suden karjumiseksi. Mies lyyhistyi hitaasti kontalleen ja yritti hillitä ylijyrääviä tunteitaan. Kaikkialle sattui. Hän oli ihan rikki. Ihan tarpeeksi rikki. Edward keräsi hitaasti itsensä kasaan. Hän nousi hitaasti polvilleen ja siitä hän ponnisti itsensä hitaasti ylös. Ilmassa tuoksui veri, hänen verensä, joka tipahteli haavoista ja etenkin hänen kädestään.
Edward katsoi naista hetken, pyyhki silmiään ja tarttui Leonan hentoon kehoon hitaasti, varovasti. Hän nosti toisen ylös maasta syliinsä. Mies katsoi toisen runnottuja kasvoja ja niille kasvoille taisi tipahtaa pari kyyneltäkin. Hän oli taas menettänyt itsensä.

Edward suuntasi haparat askeleensa kohti taloa. Lopulta majataloon oven eteen päästyään, hän laski Leonan maahan. Asetti tämän mahdollisimman hyvin makuulle ja tuijotti ovea edessään. Hiljaisuus sisällä kertoi liikaa. Häntä tarkkailtiin. Häneen oli varauduttu. Ihmissusi kumartui hitaasti Leonan ylle ja siirsi tämän hiuksia pois tuon kasvoilta. Pyyhki vertä tuon kasvoilta ja avasi suunsa. "Hei, hei Leona. Sinun ei tarvitse enää kärsiä."
Sitten haavoittunut ja kirottu mies lähti hitaasti pois. Hän ontui ja poti vieläkin korkeaa kipuaan, mutta violetit läiskät alkoivat hitaasti kadota hänen kehostaan, jolloin käveleminen helpottui ja Edward pääsi nopeammin pois. Hänen ei tarvitsisi enää nähdä Leonaa. Hän ei halunnut satuttaa ketään. Ehkei hän enää tulisi tänne. Ihmisten lähettyvillä hän oli aivan liian alttiina kontrollinsa menettämiseen. Joten ei. Hän ei enää tulisi tänne tai mihinkään kylään. Enää koskaan. Leonan ei tarvitsisi enää koskaan tavata häntä.

Edward oli tehnyt päätöksensä ja siinä vaiheessa hän oli saapunut väsyneenä metsän reunamille. Vielä vartti ja hän luhistui maahan. Kädessä oleva purema jälki oli jo melkein kadonnut samoin kyljessä oleva haava, mutta hopeasta tulleet haavat eivät kadonneet yhtä nopeasti. Hän avasi silmänsä ja tuijotti taivasta vihreillä, väsyneillä silmillään.
Näin olisi parasta. Ei enää ihmisten ilmoille, ei enää koskaan. Edward ei ollut ihminen, joten hän ei voinut sinne. Hän oli ihmissusi, ei ihminen eikä susi oikeastaan. Kummin vain, hän oli silti hirviö. Murhaaja.

//Ja näin! Olen tehnyt kauniin päätöksen, ellet sitten halua jatkaa, mutta tähän asti kiitos! .3
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 29 Syys 2014, 13:03

Leona oli vaipunut synkkään tajuttomuuteen, pimeään uneen josta ei heti puistelemalla heräisi. Ajatusmailma oli kokonaan poissa päältä eikä nainen kyennyt reagoimaan toisen kutsuun. Kuun kylmässä valossa Edward kantoi loukkaantunutta naista pois metsästä, pois pimeästä, kohti turvaa. Punaiset hiukset leijailivat pistävän kylmässä tuulessa, ja miehen asettaessa tuon hellästi takaisin maahan, kävi tajuttomuuden ja tajunnan raja hälvetymään hetkeksi. Toisen pyyhkiessä hiuksia kasvojen tieltä, ja siistien verta tuon suupielistä ja poskelta, näki punapää utuisen hahmon. Tajunta ei ollut selkeää, eikä pisamaposken ilmeet liikahtaneet tuon raottaessa silmiään pieneksi hetkeksi. Hän koitti erottaa edes kasvonpiirteitä, mutta raskaalta tuntuvat silmät painuivat takaisin kiinni. Hän ei jaksanut taistella vastaan.

Samaan aikaan majatalossa oltiin tarkkaavaisia. Kukaan ei astunut ovesta ennenkuin peto oli poistunut pihasta, ja tuon lähdettyä ovi aukesi hitaasti.
Pieni joukko varkaita astui ovesta katsomaan tajutonta porukan jäsentä, ymmärtäen tuon kuitenkin olevan elossa. Hetken aikaa joukko katsoi johtajaansa joka seisoi pettymys kasvoillaan naisen edessä, kunnes yksi heistä kantoi punapäisen yläkerran vuoteeseen, ei kuitenkaan Leonan huoneeseen, siellähän oli ikkuna pirstaleina ja kylmä ilma pääsi sisään. Varovasti punapäinen peiteltiin lämpimiin lakanoihin, ja muiden mennessä nukkumaan jäi kapteeni naisen sängyn viereen odottamaan toisen heräämistä.
Ei tuon tarvitsisi selitellä tekojaan. Smithillä oli jo kova aavistus siitä mikä syy naisen teoille löytyi, tällähetkellä pää asia olisi tuon parantuminen.

// Asd, kyynel, *taputtaa käsiään liikuttuneena* Lisää maestro ! :D Kiitos ihanasta pelistä <3
Kitty
 

Edellinen

Paluu Kapakat, majatalot, puodit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron