Ylpeyden hinta.

Satamakylästä löytyy myös muutama majatalo ja kapakka, joissa väsyneet seilorit voivat levähtää tai matkalle lähtevät viettää viimeistä iltaansa maissa. Myös kauppoja ja puoteja löytyy muutama.

Valvoja: Crimson

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 26 Syys 2014, 13:10

Eikä aikaakaan, kun varjo alkoi liikkua. Ihmissuden näkö oli paljon terävempi, joten Ed saatttoi hyvin laskea luvun tuosta jouksta ainakin viisi tai kuusi? Viholliset tuntuivat olevan tavallisia ihmisiä, ainakin hajun perusteella. Jostain kaukaa hänen sisällään huusi ääni. Ääni, joka käski tekemään jotain. Tapa ne! Murskaa ne! Ääni nauroi hänelle. Nauroi hänen pelolleen.
Edward näki kuinka Leonalta lähti pian jalat. Tuo yritti kurkottaa häntä kohti ja mies yritti napata parhaansa mukaan naisesta kiinni, mutta hän ei saanutkaan kiinni. Edward saattoi vain katsoa ja nähdä tuli kaaren, joka loimusi hetken ilmassa. Tulta. Leona hallitsi tulta! Miksi kaikkien piti aina hallita tulta? Ed huokaisi ja lähti nopein askelin kohti maassa kiemurtelevaa naista. Uusi viusahdus iski vasten ihmissuden herkkiä korvia. Edward ei pitänyt äänestä ja samoin äänestä, joka purkautui, kun nainen loi tulta. Tai pikemminkin tulipallon. Valon ohjaamana mies saattoi nähdä pääkallon. Oliko se sitten eläimen tai ei mies ei välittänyt. Hän oli saanut tarpeeksi ja Leona oli muutenkin pulassa. Näytti pahasti siltä, että nuo mitkä lie olivatkaan halusivat juuri naisen.

Ihmissusi huomasi kuinka Leonan pelokkaat silmät katsahtivat häneen. Tällä kertaa Edwardin jalat toimivat moiteettomasti. Hän juoksahti naisen luo, nosti tämän ylös ja tönäisi hellästi kauemmas, kun uusi viusahdus kuului. Leonan sijaan Edward sai ympärilleen mukavan narun tai köyden. Alkoi muistuttamaan sitä, kun hän oli tukehtua eräässä vankityrmässä. "Juokse! Kutsu perheesi tai jotain!" Ed huusi, kun hän yritti päästä irti, mutta varjoissa olevat näyttivät pitävän hyvin kiinni, joten Edwardilla ei ollut muuta vaihtoehtoa. "Lola... Olen pahoillani... Kuvasi minusta taitaa särkyä nyt pahasti..." mies sanoi hiljaa pahoittelevaan sävyyn.
Hän ei antiasi noiden viedä naista, jos nämä aikoisivat tehdä tällä jotain pahaa. Kaikilla oli oikeus elää. Myös ihmissusilla...

Silloin kuun himmeässä valossa Edin olemus muttui. Aluksi tuntui vain, että hän kasvoi hieman, mutta kun korvat putkahtivat ulos hänen päästään sekä häntä varjojen siimeksestä kuului hengähdys. Oliko pelästynyt tai lieko yllättynyt, mutta pian tuo joukko saisi todeta, että tämä mies ei ollut mikään tavallinen tallaaja. Ihmissusi oli muuttunut suden ja ihmisen välimuotoon, jotta jotkut saattaisivat tunnistaa mikä hän oikeasti oli. Ruskea karvoitus peitti Edward kehoa, joka oli nyt oikein kookas ja massava. Suden kuono välkähti, kun suun sisältä pilkotti rivi valkoisia hampaita. Edward siirsi vihreät silmänsä kohti tunkeilijoita. "Olisitte kuunnelleet ajoissa." hänen äänensä oli osittain mörinää ja ihmisen puhetta.
Ensimmäinen asia minkä ihmissusi teki oli, että hän repi sen saakelin narun itsensä yltä ja sehän napsahti oikein helposti. Seuraavissa sekunneista suuri kokoinen olento oli hypännyt vihollistensa joukkoon. Kuului huudahdus. Edwardin ulvaisu ja muuta sekavaa. Ihmissusi katsoi ihmisiä ympärillään, mutta hän oli olento, jota ihmisten piti pelätä. Hän muutti ihmisten elämän helvetiksi, niin kuin hänen elämänsä oli muutettu.

//Venyihän se. >< Anna palaa Ed!
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 26 Syys 2014, 14:53

Mies tönäisi naisen kauemmas, joka sai sekalaisen tuneen aikaiseksi, yrittikö Edward suojata häntä ? Mutta miten ? Toki mies oli osoittanut olevansa vahva mutta millä tuo pärjäisi pohjoisen eliittisotureille ? Leona oli hyökkäämässä toisen apuun tuon kuitenkin käskiessä punapäätä pakenemaan, tai edes pyytämään apua. Samalla nainen kurkotti maasta isomman kiven, ja aikeissaan heittää tuon majatalon ikkunaan, kääntyi hän katsomaan köysissä rimpuilevaa miestä. Mitä tuo tarkoitti sanoillaan, miten hänen näkemyksensä pelastajastaan voisi muuttua ? Hetken katsottuaan punapää kasasi kuitenkin ajatuksensa heittäen kiven majatalon ikkunasta läpi. "ROTTIA KANNELLA !" Nainen karjaisi tottumaan tapaansa, jos laivalle hyökättiin puhuivat he aina rotista kannella.

Katse sinkoili joka suuntaan ja Leona teki parhaansa saadakseen valoa tilanteeseen, hätäpäissään tuo leimautti uuden, isomman tulikaaren sen verran korkealle ettei se osuisi kehenkään, ja tuo näki tutut hahmot valossa. Viisi vartiaa jotka olivat holhonneet häntä pienestä pitäen, olivat nyt tulleet isäntänsä käskystä noutamaan naisen kotiin. Leonan katse kuitenkin hakeutui äkkiä takaisin Edwardiin, joka ei ollut enään Edward.
Punapää järkyttyi nähdessään toisen ihmissuden muodossa, tuo ulkomuoto oli porautunut kaikista parhaiten naisen verkkokalvoille kapteenin lokikirjasta. `Ehdottoman vaarallinen, tappaja, peto.` Kaikki ne varoitukset soivat naisen korvissa, ja lopulta silkka järkytys vei jalat alta. Punapää romahti polvilleen maahan katsoen kyynelten täyttämillä silmillään pedon hyökkäämistä joukon kimppuun.
Samassa majatalon ovi pamahti auki kolmen piraatin rynnätessä pihamaalle. Kahdella heistä oli soihtu, jotka nuo heittivät lähemmäs ihmissuden ja sotilaiden kahakkaa nähdäkseen tapahtuman paremmin.
Bernie juoksi miekka kädessään Leonan vierelle kahden muun tarkkaillessa tilannetta kauempaa. Raitaparta veti nuorempansa väkisin takaisin jaloilleen, läimäyttäen tuon avokämmenellä takaisin todellisuuteen. Punapää havahtui järkytyksestään, nyt ei ollut aikaa nössöillä.
"Ihmissusi ! Etsikää hopeaa, muu ei auta !" Kuului selvästi vanhemman miehen huuto, se oli smith, laivan kapteeni. Tuo jos kuka tiesi mikä taruolentoihin tepsii, mutta muiden juostessa kohti majataloa, pysäytti nainen noiden matkan. "Ei !" Hän huusi nostattaen pienen tulimuurin piraattien ja talon väliin. "Smith, vartiat joista kerroin !" Punapää karjaisi osoittaen kahakasta karkuun päässyttä metsään pinkovaa vuohipukin kallon omaavaa ihmishahmoa. Kapteeni koitti parhaansa mukaan arvioida tilannetta, päätyen sitten ratkaisuun.

"Ensin vartiat, sitten susi." Smith totesi, ja Leona laski tulensa, nainen tiesi ettei tässä olisi enään argumentoinnille varaa, ihmisudet olivat uhanneet aikoinaan Smithin ja tuon rakkaimpien elämää, eikä kapteeni aikonut tuntea sääliä yhtäkään vastaavaa kohtaan.
Leona juoksi joukon kärkipäässä loikaten ensimmäisenä sekamelskaan taistelemaan. Tuolla ei ollut aseita mutta hämärässä ja näin hämmentävässä tilanteessa hänen ketteryytensä ajoi saman asian. Nainen kaatui tarkoituksella maahan kovasta juoksusta, liukuen kostella nurmella Linnunkalloisen jalkojen välistä tuon seläntaakse. Äkkiä punapää pyörähti maassa takaisin jaloilleen potkaisten vastustaan polvitaipeeseen, saaden tuon romahtamaan polvilleen. Äkkiä pisamaposkinen tarttui linnunkalloa ranteesta kiinni vääntäen tuon koko käden selän taakse. Lintukalloinen ei ollut kovin roteva ja täten helpompi vastus Leonalle itselleen. Punatukka kuitenkin epäröi vahingoittaa vartiaa, nuo olivat kuitenkin olleet iso osa hänen lapsuuttaan, vaikkakin pelottavia olivat he aina pitäneet tuon turvassa.
Epäröinti tuli kalliiksi punatukan saadessa kovan iskun päähänsä, tuo kaatui maahan nähden linnun kalloisen pakenevan. Kaksi karkuteillä, kolme jäljellä. Yksi miehistönjäsenistä otti ilmalennonen hyökätessään karhunkalloista vastaan, mutta seuraava hyökkäys pysähtyi karkean matalan äänen huutaessa pimeydestä. "PERÄÄNTYKÄÄ!" Leonan oli vaikea tunnistaa tuota ääntä, mutta hän veikkasi sarvikalloista.

//Btw, älä pliis tapa mun kallovartioita :D Susikalloista saa myllyttä koska ironia :D//
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 26 Syys 2014, 15:17

Leona näytti tajuavan pian tilanteen ja huutavan apua, mutta tippuikin pian maahan takapuolelleen. Edward tunsi pienen pistoksen, syyttävän äänen. Hänen katseensa kuitenkin kiinnittyi miehiin. Hän puski näitä ja työnsä pois. Oikeastaan hänen tekniikkansa näytti olevan pelkkä tuuppiminen. Ei hän oikeasti halunnut satuttaa ketään, elleivät nämä uhanneet hänen henkeään, jolloin peto puolusti hänen henkeään. Joku osui Edwardin käteen puukollaan. Siihen syntyi haava, mutta se katosi pikku hiljaa. Karvainen peto avasi kitaansa ja murisi. Edward yritti vain pelottaa toisia. Hän ei halunnut satuttaa ketään. Hän saattoi jo aistia apujoukkojen tulemisen, mutta sitä mitä toisten suista tuli oli eri asia. Hän oli ihmisten ilmoilla ja siksi muuttuminen oli hyvin vaarallista. Hän oli muuttunut vain pimeyden turvin.

Ihmissuden ulvaisu ei auttanut yhtään asiaa, kun hän kuuli jonkun huutavan hopeaa. Silloin jos milloin, herkkällä päällä oleva Edward muuttui. Hän ei ollut enää se sama lempeä ja hyvä Ed. Hän oli peto, jota Leonan ns. isä pelkäsi ja vihasi. Ihmissusi puski päällään vartijoita pois tieltään. Heitti yhden jopa ilmaan, kenties susikalloisen. Susi. Kävi ihmissuden mielessä. Aaah. Kuka kehtasikin tappaa hänen veriveljensä rakasta rauhaa? Ihmissusi kahmaisi susikalloisen miehen käteen ja murskasi sen yhdellä pursituksella. Susimainen nauru kuului matalalla, kun mies huusi kivusta. Peto liikkui aivan liian nopeasti ja pian hän tönäisi taas yhden miehen. Ei hän erottanut oliko tällä kalloa vai ei, joko mies oli Leonan omia tai sitten vihollinen. Pedolle kaikki tarkoittivat vihollista. Muodonmuutos vaihtui suden muotoon. Neljä jalkaa kulkivat nopeammin kuin koskaan.

Äkkiä ilman halki kajahti matala ääni, joka käski perääntymään. Nyt jäljelle jäi vain ihmissusi. Peto nousi takaisin kahdelle jalalle ja sen hengitys höyrysi viileässä ilmassa. Vihreät silmät välkkyivät, kun massava olento alkoi ottaa askelia. Peto katsoi vihollisia, ne hamusivat hänen henkeään ja tahtoivat saada hänet tuonelaan. Sitähän ihmissusi ei sallisi. Silti sen päässä alkoi huutaa Edward ääni. Ei! Et saa tehdä heille mitään pahaa! Käsken sinua lopettamaan! Ihmissusi ravisteli päätään ja karjaisi ja hyökkäsi kohti. Äkisti peto jarrutti, otti pari kolme loikkaa taakse päin pimeyteen ja jäi seisomaan siihen.
Pedon vihreät silmät muuttuivat surullisiksi, kun se katsoi ihmisiä. Edward tuijotti Leonaa. Hänen vihreät silmänsä loistivat. "....Minähän sanoin..." hän totesi hiljaisena. Ehkä vähän katuvana. Mies nosti leukansa ylös ja tuijotti vanhinta.
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 26 Syys 2014, 16:40

Veret seisauttava nauru pääsi ilmoille ihmissuden murtaessa susikalloisen käden, ja Leona alkoi varmistua siitä ettei tuo peto ollut Edward. Ehkä Smith oli oikeassa, ehkei ihmissusissa ollut eroja ? Pian toinen oli neljällä jalalla hämmentävässä soppaa, mutta kuin ihmeen kaupalla vartiat pääsivät pakenemaan paikalta.
Nyt miehistön katseet kääntyivät petoon, jokaisella oli käsissään pientä terävää hopeasta. Ainoa jonka ase oli oikean miekan kokoinen oli Smith joka piteli käsissään hopeista miekkaa.
Hopea kuitenkin oli aina hopeaa koosta riippumatta ja pinemmätkin aseet haavoittaisivat tai jopa tappaisivat ihmissuden.

Leona katsoi tilannetta parahtaen epätoivoisesti susipedon karjaisun perään, tuon hyökätessä kohti hänen rakkaimpiaan. Smith oli ainoa jonka katseessa ei näkynyt tippaakaan pelkoa, ja vanha mies astui omiensa ja pedon väliin, valmiina iskemään pedon hengiltä.
Miekka kuitenkin halkaisi vain ilmaa pedon perääntyessä äkisti. Osasiko tuo odottaa iskua vai mitä oli käynyt ? Punapää katsoi täristen kookasta petoa, jonka katse tuntui muuttuvan. Kuun valo peilasi kimaltaen tuon vihreistä silmistä jotka näyttivät nyt kuuluvan Edwardille.

Ihmissusi totesi surullisen tuntuisena sanoneensa, ja tuon sanat pitivät paikkansa, Leonan näkemys miehestä oli muuttunut. Pedon kääntäessä katseensa kohti Smithiä, tunsi punapää olonsa toivottomaksi, mitä hänen muka kuuluisi tehdä tällaisessa tilanteessa ? Tajuaisiko kapteeni ettei tämä olento välttämättä ollut samanlainen kuin muut kaltaisensa ?
Ei, Smith ei ymmärtänyt, vaan tuo sanaakaan sanomatta hyökkäsi kohti ihmissutta. Punapää ei kuitenkaan aikonut katsoa sivusta kun joku teurastettaisiin, ja hänen silmissään Edward ei ollut tällähetkellä uhka. Onnekseen sinisilmän jalat olivat vanhusta nopeammat, ja tuo kerkesi poimia maasta vielä kytevän soihdun, ottaen sillä miekan pistävän iskun vastaan.
Iästään huolimatta Smith ei ollut heikko, vaan tuon voimakas isku porautui soihdusta läpi, ja miekka hipoi naisen omaa rintakehää, luojanlykky kun puu ei sallinut terän tulevan pidemmälle. Iskun voimasta Leona liukui jopa hieman taaemmas, hieman lähemmäs petoa.

Smithin ilme oli hämmentynyt ja vihainen, mitä nainen luuli tekevänsä ? "JUOKSE !" Leona parkaisi katsoen vielä viimeisen nopean vilkaisun pedon silmiin. Samassa kaksi miehistön jäsenistä ampaisivat pedon perään, mutta eivät seuranneet tuota pihamaata pidemmälle.
"Smith anna minun selittää-" Leona aloitti irroittaen otteensa soihdusta, mutta Smithin kärsivällisyys oli käytetty. "Ymmärrätkö yhtään mitä teit ? Mitä olen sinulle kertonut ? Tajuatko koinka moni on vaarassa tekosi takia ?" Kapteeni puhui kovalla suivaantuneella äännellä, äänellä joka kuului kauas. Mies huokaisi turhautuneena irroittaen miekkansa soihdusta. Pettynyt katse tuntui vielä lävistävän punapään ennenkuin kapteeni kääntyi kävelemään takaisin sisälle.
Kaksi suden perään juossutta tönäisivät paheksuvasti Leonaa noiden seuratessa kapteeniaan sisälle, mutta kolmas tarttui ymmärtäväisen oloisena naista olkapäästä.
"Olin hänelle velkaa." Nainen sanoi katsoen kyynelehtivin silmin raitapartaista ystäväänsä. "Parasta että menet hiljaksiin huoneeseesi." Mies vastasi rauhallisena takaisin, kävellen Leonan kanssa majataloon sisään. Talossa ei ollut vielä paljoa, mutta yksi patja huoneensa lattialla oli riittävä. Punapää meni sanaakaan sanomatta ottamaan pöydältä kynttilän, paperia ja kynän, suunnaten sitten yläkerran huoneeseensa...

-------------

Edwardin näkemisestä oli kulunut vain muutama päivä, noin viikko kenties ? Mutta noiden päivien aikana kyseinen mies oli ainoa johon Leona oli pystynyt keskittymään. Punapää oli poistunut huoneestaan lähinnä hakemaan tietoa ihmissusista, toki hän oli raahannut yläkertaan itselleen kalusteitakin, mutta sen lisäksi hän oli vain tasapainotellut hyvän ja pahan välillä niin sanotusti.
Leonan huoneessa ei ollut vielä paljon kalusteita, mutta siellä oli olennaisimmat elementit. Heti oven jälkeen sisäänastuttaessa vasemmalla puolella seinäävasten oli kirjahylly, johon oli työnnetty pitkä työpöytä kiinni. Työpöydästä noin puolenmetrin hajuraolla oli leveä parisänky, nainen ei tyytynyt pienempään kun oli kerrankin tilaa ja varaa valita. Sängyn vierellä oli pyöreä pieni yöpöytä jonka vierellä taas oli kulmaan vinoon laitettu kolmen istuttava sohva.
Ison pyöreän ikkunan edessä roikkui maahan asti ylettävät verhot, ja ikkunan ulkopuolella oli leveä ikkunalauta joka kestäisi vaikka istumista. Leona olikin ainoa joka oli tahtonut toiseen kerrokseen majailemaan. Tuo oli ilmeisesti siis ainoa joka oli tajunnut kuistin yläpuolella olevan huoneen olevan isoin huone.

Tämäkin ilta, kuten muutkin illat ja päivät olivat olleet, etenivät levottomasti. Punapää oli lukenut ja piirtänyt huoneessaan koko päivän, hän oli tehnyt tarkempia kuvia, hätäisiä luonnoksia ja epämääräisiä töherryksiä joita oli ripoteltu pitkin huonetta, osa oli rutattu ja heitetty nurkkaan, ja osa oli vain pudonnut maahan. Kirjahyllystä oli pudonnut ja pudoteltu kirjoja naisen etsiessä vauhdilla oikeaa opusta käsiinsä. Ihmissusi, sudet, taruolennot, pedot, kaikilla noilla, ja useilla muilla otsikoilla varusteltuja kirjoja oli pitkin huonetta, ja suurin osa oli auki.
Lattialla pyöri myös lappuja joihin oltiin eritelty moneen otteeseen Edwardin tapaamispäivän tapahtumat. Epäilyttävät, sekä rauhoittavat ilmeet olivat piirretty ja kirjoitettu. Hyökkäävät sekä puolustavat eleet, kaikki mikä puolsi tai kiisti toisen olevan murhanhimoinen peto. Tuntien lukemisen jälkeen Leona oli kuitenkin havahtunut illan hämärtyvän. Tuo huokaisi syvään sytytellen kynttilöitä huoneeseensa. Joku huusi alakerrasta veden olevan lämmintä, ja nainen riisui ottaen pyyhkeen ylleen. Olihan tuo aikakin rentoutua edes hetkeksi. Kynttilöiden valossa tuo astui käytävän kautta viereiseen pesuhuoneeseen johon hänelle oltiin tehty lämmin kupliva kylpy. Rentoutuneen huokaisun saattelemana punapää upottautui saippuaveteen alkaen pesemään itseään.

Punapää todella nautti olostaan kylvettyään niin pitkään että vesi muuttui haaleanlämpöiseksi, jolloin tuo nousi ammeesta. Puristellen hiuksensa kuivemmiksi tuo veti pyyhkeen ympärilleen mennen takaisin huoneeseensa. Majatalo tuntui jo hiljenneen, muut taisivat olla jo unten mailla.
Pisamaposki veti huoneensa oven kiinni pudottaen pyyhkeensä lattialle papereiden sekaan. Tuo kääntyi työpöytänsä vastapäätä olevalle vaatekaapille vetäen ylleen keveän toppimallisen yöpaidan joka tuli takapuolen yli. Tottakai tuo kiskaisi alushousutkin jalkaan. Laiskasti Leona käveli ikkunan luo laskien sen hieman rakoselleen, tuntien kylpeminen oli saanut kehon lämpötilan korkeaksi ja ikkunan raottaminen esti hikoilun. Työpöytää kohti mennessään pisamaposki nappasi yöpöydältään hiusharjan, jolla tuo alkoi harjaamaan takkuun menneitä punaisia hiuksiaan.
Hiukset harjattuaan tuo pudotti käsistään kosteaksi muuttuneen harjan lattialle, pyöräyttäen yhä kosteat hiuksensa toisen olan yli. Hiukset kastelivat samalla tuon yöpaitaa, muttei se naista kiinnostanut. Tuota kiinnosti vain kuva joka oli jäänyt kesken.
Punapää tarttui jälleen kynään piirtäen susipetoa jonka toisella laidalla niin uhkaavan näköistä hirviötä puolustivat kuvat Edwardin lempeistä kasvoista. Aikansa tuherrettua, vei väsymys kuitenkin voiton, ja tajuamattaan nainen lyyhistyi pöytää vasten nukkumaan.

//Lava on teidän maestro :D
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 26 Syys 2014, 17:21

Edward tuijotti hopeaa, joka välkkyi pimeydessä. Hän tunsi olonsa uhatuksi, mutta eihän hän mistään pääsi karkuun. Kun vanhin sitten päätti siinä kaikessa hirveydessään lähteä kohti häntä heiluen miekkansa kanssa. Edwardin silmät suurenivat, kun Leona hyppäsi heidän väliinsä pelkän soihdun kanssa. "Mitä-!" ihmissusi ei edes ehtinyt sanoa sanottavaansa loppuun, kun nainen huusi jo hänen päälleen. Juokse! Kävi käsky ja Edwardin pelokkaat ilmeet kertoivat tarpeeksi hän kääntyi ja hyppäsi nopeasti pimentoon ja juoksi karkuun. Hän juoksi niin lujaa kuin jaloista pääsi. Hän saattoi kuulla äänet ja kuinka hänen peräänsä vielä rynnättiin.
Kun askelia ei kuulunut enää, hän saattoi kuulla vanhan miehen huudon. Ihmissusi laskeutui polvilleen ja pidätti pahaaoloaan. Hän tiesi varsin hyvin, mitä oli tehnyt. Hän tiesi varmasti, että hänestä ilmoitetaisiin tai muuta. Edward nousi hitaasti ylös ja käveli pois, kunnes vilkaisi nopeasti olkansa yli. Mies laski katseensa ja pian ihmisen paikalla käveli susi.

***

Tapauksesta oli kulunut muutama päivä. Edward oli elänyt tavalliseen tahtiinsa. Hänen omatuntonsa kuitenkin jyskytti hänen päässään. Äänet kuiskivat hänelle. Peto kuiski hänelle. Edward hautasi päänsä hitaasti käsiensä suojaan. "Olkaa hiljaa..." hän mutisi itsekseen ja sulki silmänsä. Ihmissusi nukkahti siihen nähden unta. Unta siitä yöstä taas. Kun hän oli tappanut kaikki. Kaikki rakkaimpansa. Nyt Leonan perheen johdosta hän oli saanut taas yhden muistutuksen omasta menneisyydestään. Omasta häpeästään ja vihaamastaan pedosta.
Äidin pelokkaat ilmeet. Isä joka ei enää hengittänyt ja kaikki ne. Kaikki kyläläiset, jotka hän oli surmannut. Unessa kaikki muuttui äkisti pimeäksi. Kuiskaukset alkoivat pikku hiljaa voimistua. Sinä atpoit meidät! Sinä iski minua päähän. Sinun kätesi! Kuole! Hirviö! Sinun ei koskaan pitänytkään elää! Silti ne äidin ristiriitaiset sanat kaikuivat kovempina kuin koskaan. Edward. Minä rakastan sinua, enkä minä koskaan hylkäisi sinua. Äkisti Edwardiin tarttui punainen käsi ja toinen. Käsiä ilmestyi ja alkoi vetää häntä syvemmälle ja syvemmälle. Edward yritti päästä pois, kurkottaa johonkin, mutta pian nuo kädet työnsivät hänet syvälle. Niin syvälle, ettei hän pystynyt enää nousemaan ylös.

Ihmissusi havahtui säpsähtäen hereille. Hän tuijotti maata silmiensä edessä ja hengitti syvään. Hikipisarat tipahtelivat alas maahan, kun Edward tunsi oman kehonsa tärisevän taas. Hän katsoi käsiään ja hetken hän saattoi nähdä niiden päällä sen päivän veret. Ihmissusi nousi seisomaan hitaasti ylös ja otti tukea puusta. Hän piteli kehoaan, joka tärisi. Mies sulki silmänsä hetkeksi, ennen kuin hän muuttui sudeksi ja lähti tallustamaan hämärää vasten.
Edward ei tiennyt miksi, mutta kai kiinnostus sekä anteeksi pyytäminen vetivät sutta kohti majataloa, jossa käynyt muutama päivä sitten. Hän näki valon kajastavan sen yhdestä ikkunasta. Edward muuttui sekunneissa sudesta ihmiseksi ja tuijotti pimeyden turvin ikkunaa. Hän näki punaisten hiusten viuhtovan puolelta toiselle. Leona oli ainakin hereillä, muuten majatalo tuntui olevan hiljainen. Ed alkoi äänettömästi kävellä kohti raotettua ikkunaa ja kurkkasi sen sivulta sisään. Hän saattoi nähdä sen sekasorron mikä vallitsi huoneessa.

Kaikissa niissä papereissä näytti olevan susi jonkinmoisessa muodossa. Kirjoutus pöytään katsahtaessaan, hän näki itsensä. Niin tavallisen kuin itsensä ihmissutena. Tuoltako hän näytti? Noin... Hirviömäiseltä.... Edward laski katseensa, mutta nosti sen samalla, kun nosti kätensä ja avasi ikkunaa hieman lisää. "Lola...." Edward kuiskasi ja tuli hitaasti ikkunasta kajastavan valon näkyviin. Hän oli avannut ikkunan ja piti siitä kiinni. Ihmissuden surkea ilme kertoi jo aika paljon, mitä hän koki.
"...Olet aika taitava piirtämään... Olenko minä tuo?" Edward kysyi osottain yhtä kuvaa hänen kasvoistaan. Hän katsoi sitten ihmissuden kuvaansa. Sutta, joka paljasti hampaansa ja oli valmis syömään saaliinsa. "En arvannutkaan, että näytän noin hirviöltä..." ihmissuden kuiva naurahdus. Hänen sydäntä särkevästä ilmeestä saattoi nähdä, kuinka asia satutti. "Minä tulin vain sanomaan anteeksi... Toivon, ettet survaise minuun nyt mitään hopeaa...." mies toivoi ja laski kätensä irti ikkunasta.
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 26 Syys 2014, 18:09

Auki jääneestä ikkunasta tuli kylmää sisään, ja aikansa nukuttuaan nainen havahtui hitaasti viileään. Tuo ei kuitenkaan noussut tuoliltaan, vaan jäi hiljaa katsomaan piirrustuksiaan pöydällä. Ajatusten ailahtelevilla laineilla kelluminen kuitenkin katkesi kuullessaan jonkun kutsuvan häntä. Leona säpsähti hieman, luullen ensin kuulleensa harhoja, mutta katsoessaan ikkunaan tuo näkikin pakkomielteensä. Edward oli tullut ikkunasta sisään, tosin mitäpä muutakaan kautta jos tuo tahtoisi naisen nähdä. Ei ainakaan etuovesta.
Punapää nousi hitaasti seisomaan nostaen toisen kätensä olkapäällensä lepäämään. Leona ei uskaltanut sanoa sanaakaan, tuijotti vain sekalaisten tunteiden hämmentämänä haikeaa näkyä edessään. Mies kehui tuon piirrustuksia, kysyen oliko hän näissä monissa kuvissa mitä lattialla oli. Edelleenkään pisamaposki ei uskaltautunut avaamaan suuta, vaan nyökkäsi hiljaa myöntäväksi vastaukseksi.

Edward ei varmaan ollut ennen nähnyt ihmissuden muotoansa, eikä ollut ehkä ymmärtänyt miten pelottava näky tuo oli. Vaikka mies naurahti kuivasti, ei se peittänyt pahaa oloa tuon sisällään. Se paistoi jo vahvasti ulospäin, Leona itsekkin tunnisti tuon katseen, katse mikä on jos tuntee itsensä hirviöksi. "Edward--" Tuo aloitti sympatia äänessään. "En aio sinulle pahaa." Nainen jatkoi uskaltautuen nyt lähemmäs ikkunaa, painaen sen kiinni. Näin lyhyessä ja kevyessä yöpuvussa alkoi jo paleltaa, ja iho nousikin hieman kananlihalle lähempänä ikkunaa. Pelko ja kaipuu kaihersivat samaan aikaa naisen rintaa, tuo oli toivonut näkevänsä miehen uudemman kerran, mutta entä jos tuo muuttuisi jälleen ?
"En vain ymmärrä..." Nainen sanoi katsoen haikeana miestä silmiin. "Ihmissuden kuuluisi olla tappaja, vaarallinen peto, mutta sinä pelastit minut ? En vain ymmärrä." Leona sanoi kävellen sitten hieman lähemmäs sänkyä, keräten papereita lattialta. Pian tuolla olikin jo pinkka piirrustuksia käsissään, ja tuo käveli takaisin Edwardin luokse.
"En usko että tämä mies on hirviö." Punapää sanoi ojentaen sivun johon hän oli piirtäny miehen lempeimmät ilmeet jotka olivat hänen mieleensä painuneet.
"Mutta miksi tämä oli käydä perheeni kimppuun, sen tahdon tietää." Tuo jatkoi vakavoituen, samalla ojentaen toisen paperin palan jossa oli kuva susipedosta. Leona laski lopun pinkasta sänkynsä laidalle, mennen sitten vaatekaapille ottamaan lämpöisen aamutakin päälleen. "Pahoittelut epäsoveliaasta asuvalinnasta, mutta on yö." Nainen sanoin nyt hymyillen hetken. "Istu alas." Nainen sanoi viitaten kädellään sohvalle, jääden itse sängyn laidalle istumaan.

"Syntymän vai tapaturman kautta ?" Leona kysyi suorasukaisesti viitaten siihen miten toisesta oli tullut ihmissusi.
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 26 Syys 2014, 19:04

Edward katsoi ojennettua paperia, jossa oli häenn lempeä katseensa. Leona kysyi häneltä, ettei hän ymmärtänyt. Vähän ajan päästä nainen ojensi toisen paperin, jossa oli hänen ihmissusi muotonsa ja kysyi miksi hän oli hyökännyt hänen perheensä kimppuun. Edward naurahti kuivasti katsellessaan papereita ja saattoi nähdä, kuinka tuskainen ilme hänellä juuri sinä hetkenä oli. Mies kuitenkin ryhdistäytyi. "Meidät ihmissudet väärin käsitetään. Emme hallitse itseämme kun on täysikuu... Minun tapauksessani... Olen kävelevä aikapommi, muutkin ihmissudet pelkäävät minua." Edward aloitti rauhallisesti. Hänen katseensa näytti olevat poissaoleva.
"Minä en tee sitä omasta tahdostani. Jokaisella ihmissudella on niin. Meidät väärinkäsitetään siksi, että emme oikeasti halua tehdä kenellekkään pahaa... Mutta meidät valtaa peto, sisäinen verinen hirviö." Edward totesi laksien piirrustukset takaisin kirjoitus pöydälle. Hän antoi kasvoilleen haikean hymyn.

Ei se mitään, ei hän välittäisi missä asussa nainen kulki. Ei häntä kiinnostanut juuri tällä hetkellä. Kun Leona kysyi oliko tämä ihmissusi tullut maailmaan jo ihmissutena vai oliko se tapaturma. "Sitä voisi sanoa jumalan langettamaksi tuomioksi." Edward naurahti kuivasti taas, kallistaen päätään. "Tapaturma se oli. Minut yllätettiin ja raadeltiin. Ensimmäisenä täysikuuna muutuin ja...." loput saattoivat jäädä hirstoriaan. Edward mietti halusiko hän kertoa menneestään tytölle joka osittain pelkäsi häntä, niin ettei saanut sanojaan suustaan. "Voin kyllä sanoa sen, että kun me muutumme, emme ole enää sama itsemme. Ihmissuden luonto on puolustaa omaa henkeään ja se näkee kaiken vihollisena. Niin olen tajunnut näin lyhyen ajan, kun olen ollut ihmissusi." mies sanoi ja huokaisi pitkä veteisesti. Hän istui kirjapöydän äärellä sijaitsevaan tuoliin, koska nainen varmaan asettuisi itse sängylle.

"Minä tiedän minkälainen hirviö olen. Olen aina tiennyt siitä asti kun muutuin... Niin minun äitinikin sanoi." unen ja menneisyyden kuvat alkoivat välkähdellä ihmissuden päässä. "Mutta ei hätää. Minä hallitsen jotenkin oman itseni. En kylläkään koskaan hallitse sitä täydenkuun aikaan. Petoakaan en hallitse tietyissä tilanteissa." ihmissusi sanoi. "Jos olen hermostunut, stressaantunut tai väsynyt, menetän herkemmin hallinnan omasta itsestäni ja pelkään pahinta." mies veti syvään henkeä. Hänen oli vaikea puhua näistä asioista, mutta ehkä toinen ymmärsi, miksi ihmissudet olivat sellaisia minkälaisia olivat.
"Taistelen siis itseäni vastaan jatkuvasti. Ihmettelen kyllä miksi yhä elän." Ed sanoi karkeasti ja nappasi taas kuvan itsestään, jossa hän oli peto. Verenhimoinen peto.
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Syys 2014, 01:42

Leonan teki pahaa katsoa toisen tuskaiseksi vivahtelevaa ilmettä, ja samalla tuon päänsisällä kaksi mielikuvaa tasapainottelivat kilpaa, toinen jossa ihmissusi nauroi pahansisuisesti murtaessaan vartian käden, vartian huutaessa tuskissaan, ja toinen jossa kuunvalossa kimmeltävät vihreät silmät katsoivat pahoillaan takaisin.
Sydän otti pientä hyppyä toisen todetessa olevan pelottava jopa toisille ihmissusille, ja ajatus siitä miten pahaksi tuo voisi äityä sai punapään miettimään milloin seuraava täysikuu olisi, siihen ei kai mennisi edes kauaa.
Leona kuunteli joka sanan, painaen ne tarkkaan mieleensä. Sisäinen peto valtaa heidät, tuo kuulosti tutulta. Leonan kasvoilla kävi kärsivä nytkähdys oikean käden samalla tarttuessa tuon vasempaan, palaneeseen käteen. Tuo muisti mielessään sen kivun ja tuskan minkä hänen demoninsa oli aikoinaan aiheuttanut, ja tuo muisti myös kaiken tuhon mitä se oli tehnyt. Pian pisamaposki kuitenkin vastasi toisen haikeaan hymyyn hieman vaivaantuneella hymyllä. Kenties Edwardin sisäisen pedon kanssa ei voinut tehdä kompromissia, toisin kuten demoni oli tehnyt ja tullut osaksi naisen olemusta.
Leona hymähti halveksuvan kuuloisena toisen mainitessa jumalan, hän kyllä ymmärsi mitä mies tarkoitti, mutta punapää oli niin vahvasti päättänyt ettei jumalilla ole tekemistä tämän mailman kanssa, ei tuo voinut kuin halveksia koko sanaa.

Mies jätti jotain kertomatta, jotain jäi salattavaksi, kenties liian kivuliasta puhuttavaksi, tai sitten liian pahaa kerrottavaksi. Leonan katse putosi hetkeksi lattian rajaan tuon miettiessä pitäisikö hänen jatkaa hiljaisena oloa vai kuunnella, mutta jokin naisen päänsisällä käski kuitenkin avata suunsa. "Mutta puolustit minua. Ja peräännyit kun aijoit hyökätä Smithin kimppuun." Pisamaposki selitti kääntäen ikäänkuin kannustavan katseen mieheen.
"Hirviöt puolustavat toisiaan." Leona tuhahti hiljaa. Tuo käsitti myös sen kivun kun omat vanhemmat, he joiden pitäisi tukea ja rakastaa, pitivät hirviönä. Nainen toivoi osaavansa sanoa jotain lohduttavaa, mutta sanat tuntuivat juuttuvan kurkkuun, ja Edwardista paistoi läpi miten vaikeat nämä asiat olivat hänelle puhuttavaksi, ja punapää arvosti sitä että toinen vaivautui kuitenkin kertomaan.
Toisen viimeinen lause vihlaisi syvältä sydämen pohjalta, joku noin lempeä ja ystävällinen tuntui miltei toivovan kuolevansa. "Joskus saatat hävitä taistelun.--" Leona sanoi tarttuen vieressään olevaan piirrustukseen jossa susipeto itse näytti lempeältä. "--Mutta voit vielä voittaa sodan." punapää sanoi lätkäisten kuvan lempeäkasvoisesta ihmissudesta toisen kuvan päälle. Hetken aikaa naisen katse suorastaan huusi, hän tahtoi auttaa toista ymmärtämään ettei ollut hänen syynsä että tuon sisällä eli peto. "Ja sano vain Leona." Nainen totesi vielä perään kuulostaen vähän maansa myyneeltä. Hänelle oli jokseenkin kova pala myöntää oikea nimensä, varsinkin näin uudelle tuttavalle.

Nimensä sanottuaan hieman arka katse vilahti punapään silmissä, ja äkkiä hän kääntyikin ympäri keräten kirjoja ja papereita lattialta. Samakai se olisi siivotakkin. "Ihmissudet ovat minulle uusi tuttavuus." Leona selitti pinoten papereita. "Enkä suostu uskomaan sinusta pahaa." Tuo totesi kohauttaen olkapäitään. "Smith taas, hän on nähnyt ja kokenut ihmissusien kanssa liikaakin, siksi tuon näkökenttään ei sinun kannata eksyä. Ikinä." Leona selitteli käyttäen ennemmin termiä ihmissusi kuin mitä kaltaisesi, punapää ei tahtonut leimata toista verenhimoisten petojen kaltaiseksi. Ei edes puheessa.
Saatuaan sylinsä täyteen kirjoja ja papereita, nosti nainen ne työpöydälleen, oli siinä vinopino tietoa jos toista ihmissusista. "Olen lukenut paljon, ja jokaisessa kirjassa tuntuu olevan vähän eri teoria. Mutta oletko miettinyt, jos ihmissuden peto tulee ajankanssa enemmän ja enemmän osaksi sinua, opit pärjäämään sen kanssa, ikäänkuin, kouluttaisit sen." Leona ihmetteli, ja tuon äänestä saattoi erottaa että hän käytti teoriansa pohjana enemmän omaa kokemustaan kuin kirjatietoa.
Ja hetken puhuttuaan itsekseen mielessään, löysi punapää oikeat sanat toisen lohduttamiseksi. "Muista kuitenkin aina että sinä et ole paha, sinussa vain asuu pahaa, eikä se ole syysi, olet itse isäntänä talossa, mutta tällähetkellä se paha vain asustaa liian monessa huoneessa." Pisamaposki sanoi hymyillen nyt ensimmäistä kertaa rennosti koko keskustelun aikana. Sinisilmä alkoi hahmottaa toisen tilannetta paljon paremmin.

"Kiitos kun kerroit tarkemmin, olin jo sekoamisen partaalla tiedon etsimisessä." Nainen naurahti istahtaen takaisin sängynlaidalle.

//Iiii en kestä :D
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Syys 2014, 10:32

Edward oli kertonut sanomansa ja Leona päätti viimein vastata hänelle. Niin, hän oli puolustanut toista. Leona vielä lisäsi siihen, että hirviöt puolustivat toisiaan. Edward ei sanonut siihen mitään, katsoi vain eteensä lasittuneena. Joskus hän saataisi vähitä taistelun tai voittaa sen. Miten vain. Edward tiesi jo oman kohtalonsa ja asemansa. Sitten nainen totesi siihen, että hän voisi kutsua toista ihan Leonaksi. "Leona sitten." Edward sanoi hymyillen. Hän vaihtoi hieman asentoaan ja kuunteli hiljaisena oman sydämensä tykytyksiä.
Ihmissudet olivat uusi tuttavuus. Leonan toteamus kohotti hieman Edin päätä. Nainen keräsi kirjoja ja toi ne pöydälle. Edwrad katsoi kirjoja, moni kertoi ihmissusista. "Teorioita sinä sanot." Edward naurahti taas vähän kuivasti. Kun Leona kuvaili, että ajan kanssa hänestä voisi tulla yhtä petonsa kanssa. Ajatus ei sinänlänsä kuulostanut hullummalta. "Ehkä minusta tuleekin vielä sen kanssa yhtä, ehkei..." Edward sanoi, kaikki aikanaan. Naisen vielä yrittäessä sanoa rohaisevia sanoja, ihmissusi nuuhkaisi hitaasti ilmaa.

Leonan hihkaisesta lempeästi, että hän oli nyt auttanut toista pääsemään vähän peremmälle ihmissusien rotuun. Edward ei ottanut sitä kamalasti pahakseen. Hän tunsi vähän iloa siitä, että joku edes näytti ilahtuvan hänen rotunsa tonkimisesta sen verran. Hän ei pistänyt sitä pahakseen, vaikka vähän toinen nauroikin. Voisihan sille vähän edes nauraa. Ed hymyili hitaasti. "Niin, jos saan kertoa vielä sen...." Edward aloitti vähän niin ja näin. "Minä hallitsen muodonmuutokseni... Siis voin muuttua suden muotoon milloin haluan, mutta..." ihmissusi kallisti vähän kohottaen harteitaan. "Siis, minulla on kaksoispersoona, joka on juuri tuo peto. Hmm... miten minä nyt selitän sen. Muuta ihmissudet pelkäävät minua siksi, ettei täysikuu vaikuta siihen. voisin muuttua nytkit ja pitää ihmismäisen muotoni." Edward totesi ja huokaisi sitten. Hän nousi hitaasti ylös.
"Voisin kuitenkin sanoa, että ihmissudet eivät oikeasti halua pahaa kellekkään... Olen itsekin törmännyt toiseen rotuni edustajaan. Hänkin pelkää itseään ja muiden puolesta." ihmissusi sanoi ja lopetti saarnansa tai puheensa.

Äkistä mies värähti ja käänsi päätään kohti Leonan huoneen ovea. "Minusta tuntuu, että minun täytyy lähteä." ihmissusi sanoi vähän hädissään. Hän kuuli talon sisältä ääniä.

//Kitty, kestä vielä ><
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Syys 2014, 13:57

Edwardilla oli vielä jotain sanottavaa, ja punapää kallisti kysyen päätänsä, odottaen mitä tuolla oli sanottavaa. Mies kertoi kykenevänsä hallitsemaan muodonmuutoksen, se oli kyllä tullut jo melkein selväksi kun tuo oli muuttunut ja hyökännyt vartioiden kimppuun. Tosin suden muodossa tuo ei ollut kauaa, vaan pedon muodossa, jota mies vertasi kaksoispersoonaan. Täysikuu ei kuitenkaan vaikuta siihen, hän voi muuttua milloin mielii.

Kuulema muutkin ihmissudet olivat pohjimmiltaan lempeitä, ja pelokkaita petomaisen puolensa takia, mutta Leona ei juurikaan välittänyt siitä tiedosta. "Kinkkisen kuuloinen tilanne." Pismaposki totesi vähän kuin itselleen. Leona nousi ylös huomatessaan takkutukankin nousevan. Toinen tuntui hätkähtävän, ehdottaen lähtemistään. Mitä tuo luuli kuulleensa ? Leonan korvat eivät erottaneet askelten ääniä.
"Odota." Nainen vaati tarttuen toista kädestä kiinni. "Mistä löydän sinut ?" Sinisilmä uteli vilpittömästi, hän todella tahtoi tutustua tuohon mieheen paremmin.

Tiedonsaanti jäi kuitenkin taka-alalle huoneen oven auvetessa. "Leona sinun kannattaisi mennä nuk--" Oven avanneen piraatin lause jäi kesken tuon nähdessä nuoren miehen punapään huoneessa, tuon miehen hän tunnisti. Sekunttiakaan empimättä piraatti heitti tikarin huoneen halki, terän upotessa ikkunankarmin läpi seinään asti, oli pakotiet suljettu. "Bernie, hän on ystävä, okei ?" Leona kysyi astuen lähemmäs piraattia, näyttäen samalla toiselle että pitäisi olla hiljaa, eikä missään nimessä huutaa. Bernien lojaaliteetit eivät vain kuitenkaan ollut kohti Leonaa ja uutta tuttavuuttaan vaan kohti kapteenia.
"Sori Leona... IHMISSUSI ON TÄÄLLÄ !." Mies totesi huutaen sitten niin että talo raikui. Samantien yläkerrasta alkoi kuulua juoksevia askelia kohti toista kerrosta. Punapää katsoi vihaisena miestä joka oli nyt hänen luottamuksensa pettänyt. Pian oven takana seisoikin taas kolmen porukka, ja smith asteli hopeinen miekka vyötäisillään portaita alas.

Punapää asettui omiensa ja Edwardin väliin. Taas hän oli pattitilanteessa. "Smith, anna minun selittää." Leona sanoi nähdessään kapteeninsa.
Kapteeni ei kuitenkaan näyttänyt kiinnostuvan ehdotuksesta, vaan tuo viittoi miehillensä että peto oli saatava kiinni ja ulos naisen huoneesta. Bernie nappasi ensin punapään pois edestä kantaen tuonkin käytävälle. Punapää huusi ja rimpuili, saaden vain jälleen epätoivoisen vilkaisun kohti Edwardia. `Ole niin kiltti ja hillitse itsesi` Leona rukoili mielessään, hän saattaisi kyetä kääntämään tilanteen päälaelleen.

//Mä yritän :D tulipas lyhyenläntä :P
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Syys 2014, 14:20

Mistä miehen löytää. Ihmissusi ei ajatellut sanoa mitään, mutta mutka tuli matkaan. Edward näki kuinka miehen ilme muuttui hänet nähdessään. Nainen vielä aneli pitämään tämän salaisuutena, mutta mies ei kuunnellut. Ensin hälytys ja hänen tiensä ulos päätyi siinä samassa. Tikari pitäisi sen tiukasti paikallaan ja ihmissudella ei ollut tarpeeksi minuutteja valttinaan repiäkseen sen pois. Kuului askelten kaikuminen ja hopea välkähti ihmissuden silmissä. Ed tiesi, ettei voisi vahingoittaa ihmisiä, nämä olivat Leonan perhe. Perhe, jonka luottamus horjui ja pelko kasvoi. Hopea kuitenkin olisi hänen loppunsa, jos sillä leikattaisiin hänen sydämmensä. Siitä parantuminen veisi hyvin pitkään. Sama jos ihmiselle tehtäisiin haava tavallisella aseella.
Leona asettui hänen eteensä ja vaati tilaisuutta selittää, mutta kukaan ei kuunnellut. Nainen otettiin pois tieltä ja tulilinja oli vapaa. Naisen rimpuillessa tuo katsahti ihmissuteen. Leonan katse oli aneleva, Ed hymyili surullisesti katsoesaan toisen vientiä ulos.

Edward katsoi miehiä, jotka olivat valmiita räjähtämään hänen päälleen. Joku heistä uskalsi tulla ihmissuden lähelle, mutta mies ei juurikaan reagoinut siihen. Hän seisoi hievahtamatta paikallaan ja odotti, kun toinen mies tarttui hänen käsiinsä ja pakotti hänet maahan. Inahdus pääsi ihmissuden suusta, kun kädet väänettiin selän taa. Joku antoi köyttä, jolla sitoa hänen ranteensa yhteen selkänsä taa. Edward olisi kyllä saanut itsensä rimpuiltua irti, mutta hän ei halunnut satuttaa ketään. Hän hillitsisi itsensä. Vihreät silmät tuijottivat lattiaa, kun yksi niistä miehistä oli laittanut polvensa hänen selkänsä päälle. Ensinnäkin asento oli hyvin epämukava ja vanhimman katse tuntui porautuvan Edwardin läpi ja ulos.
Vanhin mies kohotti hopea miekkaansa kohti ihmissuden kasvoja ja sipaisi sillä Edwardin poskea. Ihmissusi nytkähti kun polttava tunne käväisi hänen poskellaan ja pieni, lämmin veri tipahteli puiselle lattialle. Edward ei ollut kertonut mitään Leonalle omasta kirouksestaan. Vain ihmissudestaan, joten hän olisi aika kiipelissä, jos se aktivoituisi nyt.

Edward hoki mielessään, ettei saanut menettää itseään nyt. Mieka välähti taas ilmassa ja sivalsi nyt hänen olkaansa haavan, johon ihmissusi vastasi heikolla huudahduksella. Hän ynisi kivun kiertäessä pitkin kehoa. Valkeat hampaat muuttuivat terävimmiksi ja vaarallisiksi. Edward alkoi taas näyttää enemmän petomaisia pirteitään. Hän ei voinut itselleen mitään. Pedon kädet alkoivat kahlita häntä taas, mutta hän taisteli vastaan. Vanhus tuntui katsovan häntä silmästä silmään. Halveksunta oli suuri tämän silmissä. Edward käänsi katseensa pois ja yritti pitää äänensä kurissa, joka muistutti matalaa murinaa.
Ihmissusi haukkoi uudestaan henkeään, kun miekka teki syvemmän haavan samaa olkaan. Hän alkoi nähdä pikkuhiljaa valkoista. Hopeasta lähtöisin kipu oli ihmissuden sietokyvylle korkea. Samalla kun hopea poltti sen leikkasi myös hänen lihaansa ja poltti vähän lisää. Edward ei liikkunut, mutta hänen kehonsa tärisi. Hän nosti lopulta katseensa ylös vanhukseen ja antoi katseensa kiertää pitkin miesten kasvoja. Vihreät silmät suurenivat miekan tällä kertaa noustessa ilmaan. Nytkö se oli menoa?

//Ihihihihihihihihih.... En taida pysyä nahoissani
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 28 Syys 2014, 16:31

Leona riuhtoi itseään irti toisesta suorastaan eläimellisellä raivolla, mutta se ei auttanut, toinen piti liian tiukasti kiinni. Lopulta punapää näytti rauhoittuvan vaikka totuus oli toinen. Taktiikan vaihto oli paikallaan. Siniset silmät koittivat seurata mitä huoneessaan tapahtui, mutta Benrie oli raahannut tuon liian kauas oviaukosta. Leona kuitenkin kuunteli tarkkaavaisesti mitä huoneessa tapahtui, ja tuo veikkasi että Edward olisi jo köysissä. Toivottavasti hän ehtisi paikalle ennenkuin kukaan tekisi mitään katumisen arvoista.
Punapään korviin kantautui heikko huudahdus, ja tuo tunnisti sen lähteeksi Edwardin. Leona nytkähti hieman hätääntyneenä, turvautuen lopulta hieman alhaiseen keinoon päästäkseen irti Bernien otteesta.
"Tiedätkö Bernie, tämä on niitä kertoja kun en ole niin innoissani olemassaolostasi, mutta olen kuitenkin pahoillani." Punapää sanoi tarttuen kiinnipitävistä käsistä, ja pienellä hengenvedolla tuo sai kuumennettua kämmeniään sen verran että ne polttivat kipeästi. Eivät kuitenkaan pahasti. Mies murahti kivuntakia, ja päästäen säikähtäneenä pisamaposkesta irti, joka taas nappasi käytävänpöydältä vaasin, iskien sillä Bernietä päähän niin että tuo putosi lattialle tajuttomana.

Leona ampaisi vauhdilla käytävältä omaan huoneeseensa, jossa tuo näki jo susipojan vuotavan lattialle vertaan. "Lopeta!" Leona karjaisi määräävään äänensävyyn, johon Smith ei näyttänyt osoittavan kovinkaan kummoista kiinnostusta.
"Katso." Tuo sanoi kylmäverisesti, osoittaen miekkansa kärjellään toisen eläimelliseksi muuttuvia piirteitä. "Nuo uppoavat vielä lihaasi jos emme lopeta sitä tähän." Smith selosti upottaen sitten uudemman viillon toisen olkapäähän. Naisen teki pahaa katsoa Edwardin kärsimystä sivusta Leonan katseessa oli jälleen epäröintiä, hänen ei ollut helppo nousta isähahmoaan vastaan, veljiään vastaan puolustaakseen miestä johon tuo oli vasta tutustumassa. Mutta ei naiselle ollut sen helpompaa katsoa kun viatonta kidutettiin.
Äkkiä punapää säpsähti takaisin tilanteen tasolle Smithin kohottaessa miekkansa ilmaan, tuo aikoi lopettaa petona näkemänsä ihmisen tyylillä. "Käskin lopettaa !" Leona huusi kuulostaen nyt itsekkin pelottavalta. Miekan lähestyessä ihmissutta syöksähti punapää väliin, tönäisten Smithiä olkapäästä niin että tuon miekka otti uuden suunnan ja uppoutui vaatekaapin seinään. Samalla nainen ryntäsi Edwardin luo heittäen sängyllään olleella kirjalla miehestä kiinni pitävää piraattia silmäkulmaan, saaden tuon perääntymään. Punapää kahmaisi ihmissuden syliinsä, tuo katsoi kauhulla haavoja Edin kädessä, suunnaten sitten raivoisaksi muuttuneen katseensa kapteeniin.
"Mikä sinusta on tullut !?" Tuo huusi kyyneleiden valahtaessa poskille. "Jätä Edward rauhaan, hän on viaton !" Punpää huusi pienen paniikin alkaessa kaikua äänestään. Hän ei ollut koskaan noussut näin suorasti uhmaamaan kapteeniaan, ja jopa loput miehistönjäsenistä jähmettyivät ihmettelemään mikä heidän tytölle oli tullut.
"Viaton ? Katso sitä se on peto !" Smith karjaisi raivoissaan, hän ei tuntunut tajuavan mitään syytä ihmissuden suojelemiseen, vaan tuo riuhtaisi hopeisen miekkansa irti kaapista. Leona hellitti halaavan otteensa Edwardista asettuen tiiviisti tuon eteen.
"Jos aijot tappaa hänet saat lävistää kaksi hirviötä kerralla." Leona sanoi kyynelehtien, tuo todella pelkäsi ajatusta siitä että Smith menettäisikin järkensä ja lävistäisi tuon ensin ja Edwardin sitten.

//AAAAA !
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Syys 2014, 17:34

Edward kuuli Leonan käskevän huudon. Hän käänsi vihreät silmänsä naiseen. Ei toisen olisi tarvinnut tulla väliin. Hän oli ansainnut lopetuksen tällä tavalla. Ihmisten kädestä. Leonan isä tai tuo vanha mies sanoi häntä pedoksi. Hirviöksi. Hän oli varmasti nyt sellainen, mutta hopean vaikutus sai hänet aina näyttämään pedomaisia piirteitään enemmän.
Kuitenkin miekan lähestyässä häntä Leona syöksyi kohti kapteeniaan. "Leona!" Edward henkäisi silmät suurina, kun nainen sitten heitteli kirjoja häntä pitelevän piraatin päälle ja sai tuo lopulta työnnettyä pois tieltä. Leona kahmaisi hänet syliinsä ja huusi itku kurkussa isälleen ja veljilleen. Ihmissuden silmät painuivat hetkeksi kiinni, kun hän kuunteli hiljaa toisen sydämmnen lyöntejä ja kuunteli huutokisaa, mitä tytär ja isä pitivät. Naisen päästäessä irti Edwardista ja astuessa hänen eteensä sanoen isälleen, että tuon piti surmata kaksi hirviötä samaan aikaan. Edin vihreät silmät välkähtivät ja hän murahti niin kovaa, että se sai osan miehistä varpailleen. Samaan aikaan mies repi itsensä irti köysistä ja nousi hitaasti ylös. Vanhus piteli hopea miekkaa kädessään valmiina iskuun, kun Edward työnsi vähän voimalla naisen syrjään. Hänen ilmeensä oli tyyni.

Ihmissuden huulille kaartui pienoinen hymy. "Älä ole Leonalle vihainen. Hän ei ole tehnyt mitään pahaa, hän on niin tietämätön, ettei ymmärrä vielä kuinka vaarallinen maailma on." Edward sanoi ja vilkaisi sitten naisen sinisiin silmiin. Olen pahoillani Leona. Ihmissuden katse sanoi tarpeeksi kuin tuhat sanaa.
Edward otti yhden askeleen lähemmäs vanhusta. Kapteeni näytti ottavan varautuneen asennon, kohotten hopeisen miekan kohti häntä. "Minä olin puolivuotta sitten ihminen. Tavallinen ihminen." toinen askel lähemmäs miekkaa. "Sitten ihmissusi hyökkäsi päälleni ja muutuin." kolmas askel. Vanhus näytti valmiustuvan iskuun. "Minä tapoin ihmisiä... Enkä voi hyvittää syntejäni enää. Kuolleet eivät palaa, vaikka tekisit mitä" viimeinen askel ja ihmissusi tunsi polttavan tunteen hopeisesta miekasta kyljensä sivusta. Siihen oli ilmestynyt pieni sivaltaen tehty haava, josta vuosi verta. Edward katsoi vanhusta ja hymyili silmät kihelmöiden. Tapa minut, jos se tuo tyydytystä sinulle. Miehen huulet liikkuivat hitaasti, kun hnä tuijotti hyvin syvään, lähes sieluun asti porautuvalla katseella ihmiseen.

Hän oli aikoinaan kuullut, että ihmissuden katse saattoi olla hyvinkin pelottava. Äkisti Edward tunsi uudestaan kyljessään pienen paineen. Se ei ollut hopeaa, joku oli heittänyt tikarin hänen kylkeensä. Ihmissusi ei siitä välittänyt, vaan repi sen irti kyljestään ja murahti pienesti. "Hei, hei." Edward sanoi ja hyppäsi äkisti läpi ikkunan. Hän mätkähti maahan pihalle. lasisirpaleiden saattelemana. Hän nousi siitä ylös vähän yskien ja pidellen kylkeään. Mies kaivoi vielä vähän taskujaan ja heitti kulta kolikon pihalle, ennen kuin lähti kaksin kerroin metsän siimekseen katsomaan tapahtumia. Ihmissusi mätkähti läheisen puun juureen, joka ei ollut kamalan kaukana talosta. Hän oli vielä lähistöllä, mutta hän ei jaksanut lähteä karkuunkaan. Olisi ollut kyse vain minuuteista niin stressaavassa tilanteessa.

//Ajattelin, ettei tää vielä tähän lopu, ehkä Leona tulee vielä vilkaisemaan ja sitten tapahtuu? >o> OMg! *Pyörtyy*
Mori
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Kitty » 28 Syys 2014, 20:14

Äkkiä Leona kuitenkin kuuli kovan murahduksen takaansa, ja säikähtäessään kääntyi katsomaan takanansa olevaa Edwardia joka oli itsensä köysistä repinyt. Mitä tuo aikoi ? Punapää katsoi hämmentyneenä miestä joka nousi ylös lattialta, sitten hämmentynyt katse kääntyi kapteenia kohden. Enempää leona ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä Edwardin työntäessä tuon syrjään. Ahdistavan tyynen näköisenä mies käveli ohitse pisamaposken horjahtaessa seinäävasten.
Leona loukkaantui verisesti kuullessaan toisen smithille suuntaamat sanansa, punapää oli ehkä silloin tällöin heikkouskoinen mutta tietämättömästä tuo piti itseään kaukana. Mitä toinen edes ajoi takaa tuolla käytöksellä ? Anteeksi pyytävä katse kuitenkin sai naisen hätääntymään, ei kai tuo nyt tekisi mitään mitä katuisi myöhemmin.
Leonan polvet tuntuivat tutisevan hieman miehen mennessä niin päättäväisenä kohti kuolemaa. Tuo oli jälleen pelottava, eikä turvallisen oloinen Edward. Punapää hätkähti nähdessään kuinka Smith sivalsi toisen kylkeä. "Smith älä..." Nainen huokaisi ottaen askeleen lähemmäksi, kuitenkaan uskaltamatta mennä väliin, ihmissuden hullun hymy haavan saadessa oli karmivaa katseltavaa.

Punapää ei kyennyt edes huutamaan enään tähän hätään, hän vain veti suuremman henenvedon peittäen käsillään suunsa. Edward oli saanut ikkunan pielestä tikarin kylkeensä. Leona katsoi miestä joka ei näyttänyt tikarista välittävän, se ei tainnut olla hopeaa. Samalla katse kävi ikkunan luona olevassa piraatissa joka oli heittänyt tikarin. Punapää hämmentyi ihmissuden todetessa vain heihei, ja seuraava asia mitä tuo tajusi oli pirstaloitunut ikkuna ja haavoitettu mies pihalla.
"EDWARD !" Leona karjaisi ikkunasta ulos, nähden miehen pakenevan kyyryssä yskien. Punapää tiesi ettei tuo tulisi pääsemään pitkälle, saatika sitten selviämään. Anteeksi pyytävä katse kohtasi Smithin joka ei sanonut sanaakaan, katsoi vain halveksuvasti ja pettyneenä. Leona ryntäsi vaatekaapilleen heittäen aamutakkinsa pois, ottaen pitkäliepeisen ulkotakin mukaansa.
"Mitä kuvittelet tekeväsi ?" Smith kysyi naisen harppoessa kohti alakertaa. "Lähden perään." Leona totesi päättäväisenä saaden kapteenin seuraamaan itseään. Nainen kiskoi takkiaan päälle portaissa, kiskoen muutaman napin keskeltä kiinni. Äkkiä tuo nappasi polvien alle jäävät saappaat portaiden loppupäästä käsiin, hyppien ne kävellessään jalkoihinsa. Ulko-oven avattuaan Smith kuitenkin tarttui punapäätä käsivarresta.
"Jos nyt menet olet omillasi." Mies sanoi, ei niin että nainen ei olisi tervetullut kotiin, vaan niin ettei kukaan lähtisi vaarantamaan henkeään jos jotain tuolle kävisi, hän olisi omillaan pedon perässä. Leona ei kuitenkaan välittänyt varoituksesta, vaan tuo riuhtaisi kätensä irti, juosten kohti metsän laitaa jonne Edward oli kadonnut.
Punapää nosti lieken kämmenelleen nähdäkseen paremmin pimeässä, eikä tuon tarvinut pitkään juostakkaan nähdessään puunjuureen lyyhistyneen hahmon. "Edward !" Nainen sanoi huoli äänessään, tuo ryntäsi miehen viereen polvistuen tuon luokse.
"Olen niin, niin pahoillani Edward, en voinut tietää." Tuo selitti hädissään kyyneleiden yhä valuessa silmistään. Leona himmensi liekkinsä pois, jättäen kaksikon kylmään kuun valaisemaan maisemaan. Pisamaposki tonki takkinsa taskuja tarttuen sitten niiden pohjalta löytyneeseen ohueeseen silkkihuiviin. "Sidon haavasi." Tuo sanoi kurkottaen harson kanssa lähemmäs toisen haavoittunutta olkapäätä.

//AAPUVA ! Jännää :O ps.saa raapia :P
Kitty
 

Re: Ylpeyden hinta.

ViestiKirjoittaja Mori » 28 Syys 2014, 21:27

Edward tuijotti puiden lehtien seasta kajastavaa heikkoa valoa. Ainut hänen lohtunsa oli tuo kuu. Hän ja kuu. Hopean vaikutus tuntui olassa vielä. Haavaa poltti sekä se oli erityisen kipea. Kyljen haavasta hän vähät välitti, mutta sen alkuperäinen haava myös poltteli. Hetken päästä mies sulki silmänsä, kunnes räväytti ne taas auki kuullessaan oman nimensä. Leonan ilmestyttyä hänen näkökenttäänsä ihmissusi yskäisi. "Ei sinun tarvitse selittää minulle mitään." mies totesi tyynesti ja hymyili toiselle rohkaisevasti, mutta käänsi lopulta katseensa pois. Meneisyyden haavat satuttivat yhä ja ne tuntuivat taas auenneet, juuri kun ihmissusi oli päättänyt jatkaa elämäänsä. Hänen päässään kaikui toisen ihmissuden sanat. Meidän täytyy selviytyä tässä karmeassa maailmassa.
Edward havahtui viimein Leonan ääneen. Tämän käsi läheni miestä paha enteisesti, sillä Ed tunsi sen. "Älä koske minuun!" hän huudahti. Hänen äänensä oli osittain susimainen karjaisu, kuin puhe. "Älä... Kiltti koske minuun..." Edward pyysi, hänen kehonsa tärisi. Pimeässä ei nähnyt miehen ulkonäköä kunnolla, hänen onnensa. Miehen vasempaa puoleen oli alkanut muodostua violetteja läikkiä ja ne alkoivat höyrytä. "...Sinun ei tarvitse sitoa haavojani.... Ne paranevat ajan myötä." Ed totesi vähän hampaiden välistä, ettei huutaisi taas. Sillä kipu oli alkanut.

Edward ynähti pienesti ja kierähti selin naiseen. "...S-sinun... Olisi parasta vain mennä takaisin..." ihmissuden ääni särisi ja se alkoi muuttua pikku hiljaa möreäksi, urinaksi. "...Leona... Ole kiltti ja PAKENE NYT!" siinä samassa miehen keho nousi nopeasti pystyyn. Edward avasi suunsa ja sieltä kuului ainoastaan kova ulvonta. Ihmissusi höyrysi. Peto tuijotti silmillään ensin eteensä, kunnes se kääntyi tuijottamaan naista.
Ihmissusi ei muuttanut muotoaan, mutta ihmismuodossakin saattoi huomata susimaisia piirteitä. Kuten esim. terävät kynnet, hampaat ja suipohkot korvat. Peto ei edes näyttänyt liikkuvan, kun se oli jo naisen edessä yrittämässä lyödä toista mahaan. Jos totta puhuttiin, se halusi puraista tai käyttää hampaitaan, mutta eräs siellä sisällä kielsi ja vastusti osittain.

Peto hyppäsi pari askelta taakse päin ja otti uudestaan askelia. Se oli verenhimoinen peto. Ihmissusi. Se ei antaisi yhden pikku äänen käskeä sitä hiljentämään. Ei koskaan. Siinä samassa juoksun aikana ihmisen paikalla oli kaksinkertainen susi, joka hyppäsi kohti naista yrittäen kaataa tuon vasten maata. Ihmissusi nauroi, sen keho höyrysi ja se kärsi kiroustaan, joka sai sen tuntemaan epämiellyttävää kipua. Hyökkäyksiä yritettiin saattaa mahdollisimman paljon perille. Huolimatta siitä, oliko vastus nainen vai mies. Kunhan hän saisi upottaa kyntensä tuohon lihaan ja raadella toisen hengiltä.
Ihmissusi ärisi niin, ettei ollut mitään rajaa. Kuitenkin sen keho jäykistyi ja pysähtyi. Ihmissusi murisi ja ärisi, ravistellen päätään. Kuun valo osui juuri kun suden muodossa oleva hahmo kutistui ja muuttui ihmismäiseksi höyryäväksi kasaksi maassa. Edward makasi maassa, hän saattoi haistaa oman verensä ja hän tunsi kipunsa, mutta hän oli saanut taltutettua itsensä edes jotenkin.

//En halua raapia Leonaa, koska sekin muuttaisi tämän ihmissudeksi eikä Edward halua raapia muutenkaan ketään. *Koiranpentu ilme*
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kapakat, majatalot, puodit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron