Kirjoittaja Kitty » 22 Syys 2014, 19:36
Leona
Iltapäivä alkoi hämärtymään satamakaupungin laidalla jossa nuori nainen kantoi yksikseen pienestä sekatavarakaupasta ostamiaan tarvikkeita hevoskärryjen perään. Harmaa vanha ja laiska hevonen hörähteli kostean sumuisella kadulla, välittämätttä kärryjen pienistä nytkähtelyistä sen kyytiin lastattaessa tavaraa.
Kärryjen perälle oli jo nosteltu kaksi patjaa, joiden petivaatteet olivat laatikossa patjojen edessä. Laatikon vierellä oli lopputilan täyttävä pieni lipasto ja sen edessä oli pyöreä puinen pöytä. Pöydän viereen oli kaadettu puisia yhden istuttavia penkkejä, mutta sitten punapäinen nainen oli jäänyt yksin lastaamaan, kaupan omistajan kertoessa tuon joutuvan vielä asioille.
Leona oli tottunut fyysisiin hommiin eikä asia häntä haitannut. Tuo kantoi penkkien viereen laatikoita jotka sisälsivät tuoppeja, lautasia sekä lyhtyjä. Aivan kärryjen laitamille tuli vielä kaunis puulla kirjailtu lipas jonka sisällä oli pullo hienoa ja kallista punaviiniä, ja punaviinipullon vierellä yksi kuviolasista muotoiltu viinilasi. Lippaan vierelle nainen nosti vielä yhden tuolin, lähtien sitten hakemaan viimeistä laatikkoa jossa oli muutama kirja, sekä lähialueen kartta.
Tänään oli se ilta kun osa miehistöstä asettuisi metsän likeltä ostettuun majataloon jonka he aikoisivat kunnostaa, ja kapteeni oli päättänyt että iltaa juhlistettaisiin hienolla viinillä.
Joku muukin oli kuitenkin kiinnostunut hienosta viinistä näemmä. Kun pisamakasvo käveli takaisinpäin kärryille näki tuo karskin näköisen miehen lipas käsissään, tuo oli raottanut kantta ja katsonut sen sisällön. Lippaan rinnalla kaikki muu kärryssä näytti arvottomalta.
Nainen katsoi tilannetta arvioiden miehen raskaasta varustuksesta ettei tuon kanssa alttaisi rupattelemaan niitä näitä.
"Sinuna laittaisin lippaan takaisin." Nainen sanoi uhkaavaan äänen sävyyn, vetäen hihansa ylös. Hän tuskin näyttäisi uhkaavalta vaikka tekisi mitä, mutta yrittää kannattaisi ainakin.
"Sinuna antaisin asian vain olla--" Mies sanoi katsoessaan naiseen joka oli hänet huomannut. "--Pikkuneidille voi käydä huonosti jos kyydissä on arvolastia." Tuo vielä lisäsi sulkien lippaan virneen kera.
"Tämä on viimeinen varoitus, näpit irti tavaroistani !" Nainen ärähti tosissaan, johon mies vastasi ivallisella naurulla.
"Ihan varmasti." Mies naurahti vielä ennenkuin tuo käänsi selkänsä naiselle, lähtien kävelemään lipas käsissään.
"Voi hyvä luoja." Punatukka kuiskasi itsekseen laskien kirjalaatikon maahan. Oli hänelläkin ylpeytensä, varkaalta ei varasteta. Leona otti ripeän harppauksen kärryjen luo, napaten yhtä tuolia selkänojasta kiinni, harppoen se käsissään miehen perään.
Pitkät saappaat hipoivat toisiaan naisen ottaessa muutaman isomman askeleen, ottaen vauhtia takaaltapäin, ja niin tuo iski kaikilla voimillaan tuolin korston selkään. Joko lyönti oli mahdottoman voimakas, tai tuoli huonommin tehty, mutta se meni palasiksi miehen selkään osuessaan, aiheuttaen korston muutaman horjahtavan askeleen ettenpäin selkä kyyryssä. Punapää jäi vain hieman ällistyneenä tuijottamaan selkänojaa mikä oli ainoa asia mitä tuolista jäljelle jäi hänen käsiinsä.
Leonan huonoksi onnekseen tämä kelju ei kuitenkaan kaatunut maahan, saati jähmettynyt siihen makaamaan. "Saatanan akka !" Tuo karjaisi päästäen lippaasta irti, ja hyökäten kohti punapäätä. Vihainen karjaisu havahdutti naisen, ja tuo huomasi liian myöhään ettei kookas vastus ollutkaan maaten maassa, vaan hyökkäsi kohti tarttuen pisamaposkea kurkusta kiinni. Sekunneissa naienen oli vihaisen miehen ja seinän välissä. "Sanoinhan että sinulle voi käydä huonosti." Mies murisi hampaidensa välistä.
Leona kiemurteli tuskissaan miehen kuristavassa otteessa, mutta turhaan, tuo ei hellittäisi. Punapää oli niin paniikin omaisesti keskittynyt saamaan happea, ettei tulen tekeminenkään onnistuisi. "Selkääni sattuu, josko tehtäisiin tilit tasan." Korsto sanoi uudemman kerran, päästäen naisen kurkusta irti ja tarttuen tuon kauluksiin.
Maisema pyörähti ympäri naisen silmissä tuon ottaessa ruhtinaallisen ilmalennon katukiville, Leona pyörähti maassa kyljelleen tuntiessaan viimeisenkin ilman pakenevan kovan kivun saattelemana keuhkoista. Mies potkaisi häntä vatsaan ja kovaa.
Tämän jälkeen korsto tarttui taas punapään kauluksiin, nostaen tuon maasta ja paiskaten vauhdilla toista seinää vasten. Kivulias huuto karkasi pisamaposken huulilta tiilien hieroessa selkää, ranka oli kopsahtanut ensimmäisenä ja sekös se kipeää tekikin.
"Joko alkaa selkään sattumaan !?" Mies huusi niin että sylkeä lensi naisen kasvoille. "Haista paska." Nainen sai huokaistua, tuon ääni jo kertoi että kipeää teki, liian kipeää. Nainen kuitenkin säilytti uhmakkuutensa ja tarttui miestä ranteista, sylkäisten tuon kasvoille.
//Morii tseh tseh !//