Re: Ylpeyden hinta.
Lähetetty: 28 Syys 2014, 22:15
Pisamaposki veti kätensä takaisin toisen karjaistessa kiellon, häneen ei saanut koskea ? Leona tunnisti toisen äänessä taas susimaisen sävyn, ja toisen pyytäessä uudemman kerran olla koskematta, tunsi punatukka itsensä niin arvottomaksi ja turhautuneeksi sillä hetkellä, mitä hän voisi auttaa jos ei saisi edes sitoa toisen haavoja. Pienen tunteen kuohahduksen ansiosta nainen käräytti silkkiliinan savuna ilmaan, nähden siten vilaukselta jotain outoa. Aivan kuin miehen kehossa olisi ollut violettia ? Edward puhui hampaidensa välistä kertoen että haavat kyllä paranisivat, ja tuo alkoi kuulostaa tuskalliselta.
Mies käänsi selkänsä naiselle mongertaen että tuon pitäisi häipyä, Leona oli kuitenkin jo tullut liian pitkälle, hän ei uskonut tuon pystyvän yllättämään enään millään tapaa. Samalla uteliaisuus alkoi painaa päälle, ja nainen nostatti uudemman kerran pienen liekin käteensä, nähden nyt selvät pyöreät violetit jäljet toisen vasemmalla puolella. Nainen säikähti näkyä nousten jaloilleen, liekkikin hävisi kämmeneltä. Mies oli kerennyt varoittaa, mutta punapää oli ollut liian jääräpäinen kuunnellakseen, ja nyt taisi olla liian myöhäistä. Höyryävä peto ulvoi niin että Leonan oli peitettävä korvansa äänen voimakkuuden takia. Sydän tykytti mahdotonta tahtia rintakehässää toisen muututtua enemmän pedon näköiseksi, häijyn terävät hampaat ja kovaa rakennetta omaavat kynnet, korvat muuttuivat suipommaksi.
Hetken aikaa piraatti sai vetää henkeä, kunnes peto kääntyi katsomaan häntä.
Leona nielaisi raskaasti katsoen edessään olevaa. "Edward ?" Tuo kysyi ääni väristen. Vastaus tuntui kuitenkin olevan harvinaisen selvä, punapää tunsi kovan iskun osuvan kasvoihinsa, vaikkei tuo ollut kerennyt edes erottaa toisen liikkeitä. Nainen kaatui maahan mailman pyöriessä hetken ympärillä, päässä humisi, tuo ei tainnut olla enään Edward.
Nainen puisteli päätään, nousten samalla ylös vieressä olevasta kannosta tukea ottaen. Punapää kerkesi kääntää katseensa takaisin petoon, vain nähdäkseen tuon muuttuneen kokonaan. Tästä tulisi vaikea taistelu, Ihmissusi pärjäsi hänelle nopeudessa.
Peto hyökkäsi uudemman kerran, ja Leona onnistui niukin naukin väistämään toisen. Naisen sydän tykytti korvissa asti, puolet isompi peto vastuksena oli aina pelottava kohdata. Ihmissusi nauroi, tuota samaa ahdistavaa veretseisauttavaa naurua kuin silloin vartian käden murtaessaan. Leona meni lukkoon ja sai jälleen kovan iskun, tälläkertaa käteen. Iskun voimasta nainen horjahti sivusuunnassa parkaisten kivusta. Koko oikeaa kättä vain kihelmöi, mutta se jäi sivuseikaksi uuden iskun osuessa naista kasvoihin. Huuleen tuli isompi vekki ja punapää sylki verta pyrkiessään maasta ylös.
Tuo ei kuitenkaan enään kyennyt tekemään paljoakaan, käsillään punnertaessa tuo tunsi vain jonkun iskeytyvän kylkeensä voimalla joka sai naisen lennähtämään puutavasten. Pää kolahti voimakkasti runkoon ja punapää valahti takaisin kyljelleen sammaleiseen kylmään märkään maahan. Tuo hengitti raskaasti ja epätasaisesti, katsoen sumenevin silmin karjuvaa petoa. Karmaiseva ajatus siitä että tuo peto pistelisi hänet poskeensa kävi mielessä, mutta jokin tuntui häiritsevän petoa.
Aivankuin sen sisällä käytäisiin huutokilpailua, tuo ravisteli päätään, ja pian tuo muutti muotoaan.
Leona katsoi hiustensa alta höyryävää ihmishahmoa maanrajassa, oliko nyt kehon alkuperäinen omistaja paikanpäällä ?
"Edward.." Leona henkäisi tuskaisen kuuloisella äänellä, suussa maistui veri ja jokapaikkaan sattui, puhumattakaan kylmästä ja märästä joka pisteli pitkin muutenkin vähäpukeisen naisen kehoa. Silmissä alkoi sumentua, isku päähän oli ollut liian luja.
Punapää koitti vielä kurkottaa kohti miestä, mutta käsi lävähti maahan tajunnan pimentyessä.
//Hah, little puppy nom nom <3
Mies käänsi selkänsä naiselle mongertaen että tuon pitäisi häipyä, Leona oli kuitenkin jo tullut liian pitkälle, hän ei uskonut tuon pystyvän yllättämään enään millään tapaa. Samalla uteliaisuus alkoi painaa päälle, ja nainen nostatti uudemman kerran pienen liekin käteensä, nähden nyt selvät pyöreät violetit jäljet toisen vasemmalla puolella. Nainen säikähti näkyä nousten jaloilleen, liekkikin hävisi kämmeneltä. Mies oli kerennyt varoittaa, mutta punapää oli ollut liian jääräpäinen kuunnellakseen, ja nyt taisi olla liian myöhäistä. Höyryävä peto ulvoi niin että Leonan oli peitettävä korvansa äänen voimakkuuden takia. Sydän tykytti mahdotonta tahtia rintakehässää toisen muututtua enemmän pedon näköiseksi, häijyn terävät hampaat ja kovaa rakennetta omaavat kynnet, korvat muuttuivat suipommaksi.
Hetken aikaa piraatti sai vetää henkeä, kunnes peto kääntyi katsomaan häntä.
Leona nielaisi raskaasti katsoen edessään olevaa. "Edward ?" Tuo kysyi ääni väristen. Vastaus tuntui kuitenkin olevan harvinaisen selvä, punapää tunsi kovan iskun osuvan kasvoihinsa, vaikkei tuo ollut kerennyt edes erottaa toisen liikkeitä. Nainen kaatui maahan mailman pyöriessä hetken ympärillä, päässä humisi, tuo ei tainnut olla enään Edward.
Nainen puisteli päätään, nousten samalla ylös vieressä olevasta kannosta tukea ottaen. Punapää kerkesi kääntää katseensa takaisin petoon, vain nähdäkseen tuon muuttuneen kokonaan. Tästä tulisi vaikea taistelu, Ihmissusi pärjäsi hänelle nopeudessa.
Peto hyökkäsi uudemman kerran, ja Leona onnistui niukin naukin väistämään toisen. Naisen sydän tykytti korvissa asti, puolet isompi peto vastuksena oli aina pelottava kohdata. Ihmissusi nauroi, tuota samaa ahdistavaa veretseisauttavaa naurua kuin silloin vartian käden murtaessaan. Leona meni lukkoon ja sai jälleen kovan iskun, tälläkertaa käteen. Iskun voimasta nainen horjahti sivusuunnassa parkaisten kivusta. Koko oikeaa kättä vain kihelmöi, mutta se jäi sivuseikaksi uuden iskun osuessa naista kasvoihin. Huuleen tuli isompi vekki ja punapää sylki verta pyrkiessään maasta ylös.
Tuo ei kuitenkaan enään kyennyt tekemään paljoakaan, käsillään punnertaessa tuo tunsi vain jonkun iskeytyvän kylkeensä voimalla joka sai naisen lennähtämään puutavasten. Pää kolahti voimakkasti runkoon ja punapää valahti takaisin kyljelleen sammaleiseen kylmään märkään maahan. Tuo hengitti raskaasti ja epätasaisesti, katsoen sumenevin silmin karjuvaa petoa. Karmaiseva ajatus siitä että tuo peto pistelisi hänet poskeensa kävi mielessä, mutta jokin tuntui häiritsevän petoa.
Aivankuin sen sisällä käytäisiin huutokilpailua, tuo ravisteli päätään, ja pian tuo muutti muotoaan.
Leona katsoi hiustensa alta höyryävää ihmishahmoa maanrajassa, oliko nyt kehon alkuperäinen omistaja paikanpäällä ?
"Edward.." Leona henkäisi tuskaisen kuuloisella äänellä, suussa maistui veri ja jokapaikkaan sattui, puhumattakaan kylmästä ja märästä joka pisteli pitkin muutenkin vähäpukeisen naisen kehoa. Silmissä alkoi sumentua, isku päähän oli ollut liian luja.
Punapää koitti vielä kurkottaa kohti miestä, mutta käsi lävähti maahan tajunnan pimentyessä.
//Hah, little puppy nom nom <3