Vastakohdat.


Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Kesä 12, 2011 7:26

Vastakohdat.

Eve

Neidon hiukset hulmusivat tuulessa. Tyttö ei enää vain jaksanut isäänsä! Aina siskon kimpussa. Ei hyvällä, vaan pahalla. Juoppo mikä juoppo. Neiti oli jättänyt hevosensa, ja nyt, hän ei enää tiennyt missä hän oli! Eikä ihmisiä, tai olentoja missään. Nilkkaankin koski julmetusti. Se oli nyrjähtänyt, kun joku, oli lähtenyt neidin mielestä seuraamaan. Eihän siellä oikeasti ollut mitään. Mieli teki tepposiaan, nuorillakin. Neitoa pelotti. Myöskin väsytti ja ärsytti, että oli pitänyt jättää hevonen jonnekkin. Jospa se lähtisi kotiin, ja sitähän se juuri tekikin. Vuorten juurtet alkoivat hahmottua neidin silmissä. Millä puolella hän oli? Mitä jos täällä on haltioita, tai vihaisia ojentoja. Ei potkut tehnyt mitään jälkeä. Ja kuinka kaukana hän oli kotoa. MIten tässä kävisi, eihän hänellä ollut kuin leivän kanta, eihän sillä pärjäisi sitä aikaa, mitä neiti joutuisi täällä ehkä olemaan. Eikä minkäänlaisia metsästystaitoja löytynyt.

Tyttö oli luovuttanut, ja istahatanut kivelle. Nilkkaa särki, ja eläviä olentoja ei maillahalmeilla. Sittenpä tyttö kyllästyi ja huusi jotakin pahaa. Apua tarvittaisiin...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Kesä 13, 2011 11:26

Lasse

Oli puolipeikolla mukavaa, kun hän oli viimein nukahtanut ilman että pelotti. Toisaalta sekin uni katkesi järkyttävään huutoon, joka sai pojan pongahtamaan ylös piilopaikastansa kovalla vauhdilla huudahtaen hädissään. Huppu oli valmiiksi alhaalla, ja pojan oli pakko katsoa siihen pieneen koloon jossa oli nukkunut, kasvot kalvenneena, pupillit kutistuneena, sydämmen jyske koventuneena. Sitten hän katsoi siihen suuntaan josta huuto kuului, tajuten että oli jälleen törmännyt uuteen neitoon. Mikä ihmeen tyttömagneetti häneen oli viime aikoina istutettu, kun ei yhteenkään mieheen törmännyt viime aikoina!? Lasse oli pongahtanut tytöstä vajaan metrin päähän, eli oli vähän turhan lähellä ainakin hänen mielestään. Silmät osuivat toisen silmiin, ja Lasse jumittui samantein, jäätyen täsmälleen paikoillensa. Aivan kuin hän olisi toivonut, että toinen ei näkisi häntä jos hän pysyisi aloillansa. Turha toive varmaankin, mutta silti, ei Lasse muuta ajatellut kuin sitä että oli jälleen törmännyt johonkuhun, ja hän tahtoi karkuun, mutta miten tästä pääsisi karkuun, hän ei ehtisi kääntymään, ja selän kääntäminen näin läheltä ei käynyt. Lisäksi eteenpäin loikkaamalla hän vain kaataisi toisen!

[[Tässä ollaan \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ti Kesä 14, 2011 6:58

Eve

Huudon jälkeen, neidon eteen ilmestyi jonkinlainen olento. Hän ei ollut varma mikä. "Hei..." tyttö aloitti, ettei vaikuttaisi tyhmältä, siinä vain istuessaan. "Eikai tämä ole joku miettimiskivi? Voinhan tästä lähteäkkin..." neito sanoi, ja nousi, mutta kaatui, kun oli jo unohtnut nilkkansa, joka oli nyrjätänyt. Tyttö mutisi jotain, ja katsoi jotenkin pelästynyttä... peikoltahan se näytti, mutta haltiaakin löytyi. Neidon mielestä tämä oli hyvinkin outoa. Ihme kyllä, joku oli vastannut rukoukseen, että löytyisi joku joka auttaisi, jos tuo ei lähtisi pakoon. Nyt neito tuijotti tuota, ja hymyili. Siniset silmät tuijottivat tuota. Ja silmätkin näkyivät hymylevän, joten tyttö oli yhtähymyä. Muttakun mieleen tuli tuon pelästynyt katse, neito laski katseensa maahan. Eihänhän voiut noinvain toisten puuhia mennä keskeyttämään huutamalla ja raivoamalla. Vaaleat hiukset laineilivat rennosti tuulessa. Ja tyttö näki parhaaksi olla hiljaa, mutta mieli pakotti pyytämään anteeksi "Anteeksi jos keskeytin puuhasi... En tarkoittanut pelästyttää. En olisi saanut huutaa ja tulla noinvain haahuilemaan tänne..." neito selitti nolona, katse maassa. Tyttö odotti että tuo lähtisi pakoon, tai löisi, koskatuo ei ihan ihmiseltä vaikuttanut. Nyt neito alkoi katua, että edes syntyi. Jos häntä ei olisi olemassa, hänen isänsä ei voisi lyödä, ja hän ei olisi sen takia tullut tänne. Menneisyyttä ei voi perua...

[[Tuli vähän töksähtelevä... :/ ]]
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Pe Kesä 17, 2011 12:42

Lasse

Lasse oli yhä jähmettynyt, 'Voi hyvä luoja älä vain näe!', ja kun tyttö alkoi puhumaan 'Ei ei ei, ole vain joku sekopää kuten aina!', oli hänen kasvoiltansa kaikki väri kadonnut 'Voi ei hän puhuu minulle!'. Puhui ja hymyili, Lasse veti päätänsä kauemmas, ja tuon noustessa, tai ainakin yrittäessä, hän peruutti kovaa vauhtia potkien jaloillansa itseänsä kauemmas. Ilme kuvasti suoranaista pakokauhua, joka kuitenkin laimeni hänen kuullessaan toisen pahoittelut. Mitä ihmettä... Metku, tämä oli varmasti metku! Lasse ponkaisi jaloillensa, katsoen ympärillensä valppaana, odottaen että jostain kävisi isokin mies kimppuun. Kohta puolipeikko kiipesi parin kiven päälle parilla nopealla loikalla, siniset silmät haravoiden tarkkaan jokaisen kiven varjon, jokaisen pienen kolon ja kulman, ja laskeutui sitten alas, selkä tiukasti isoa kiveä vasten, ja katse epäilevänä niin tytössä kuin kaikkialla muuallakin. Kulmat olivat lievästi kurtussa, huulet alhaalla valmiina vetäytymään hampaiden edestä leveään irvistykseen. Kohta tuon kurkusta kuului selkeä murahdus, kuulon mukaan lähistöllä ei ollut ketään heidän lisäkseen.
"Mitä asiaa sinulla on tänne, häh? Nyt on yö, ja kaiken maailman vampyyrit liikkuvat juuri nyt. Tuolla jalalla et pääse karkuun.", tuo töksäytti, samalla kun veti huppunsa naamallensa. Pakokauhun tilalle oli astunut pienen asteen kiukku, olihan hänet herätetty kesken kaiken!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Kesä 19, 2011 12:59

Eve

Toinen vain seisoi ja tuijotti tyttöä. Näytti siltä, että eteen pompannut poika lähtisi juoksemaan, tai löisi. Mutta tyttö pysytteli rauhallisena ja tällä hetkellä istui. Tuuli heilutteli tytön hiuksia kevyesti hetken ennenkuin kunnon tuulen puuska heilautti tytön hiukset päälaelle. Tyttö naurahti, ja siirteli hiuksensa takaisin paikalleen. Kun Lasse ponkaisi jaloilleen, tyttö säpsähti, ja perääntyi. Muttakun tuo nousi keveästi kiville, neito hymyili, ja yritti selittää jotenkin, ettei täällä ollut muita kuin nämä: "Ei täällä ketään ole". Neito säikähti, kun tuo murahti. "No.. no... en vain jaksanut kuunnella isääni. Hän on niin juopunut. Liikkukoot? Kuka välittää!? Ei haittaisikaan, vaikken pääsisi karkuun. Kukaan ei kai huomaisi?" tyttö sähähti vihaisesti. Miksi tuota kiinnosti, miksi tämä liikkui täällä. Lähtisi vain nyt karkuun. Ei tyttö perään lähtenyt! Ymmärtäisihän tuo sen! Eihän neito tuolle mitään pystynyt tekemään. Neitopa painoi päänsä alas, ja mumisi jotain. Uskomatontahan tämä oli! Neito oli hukannut itsensä, ja hevosensa. Jopa taittanut nilkkansa. Kauankohan neito istui tässä? Kauan, oli neidon ennuste.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Heinä 05, 2011 10:02

Lasse

Vai ei muka ketään, niin oli Lassekin uskonut ennen kun oli nukahtanut, ja kummasti tuo ihmeellinen tyttö oli tähän tupsahtanut ja huutanut kurkku suorana. Nytkin tuo masentui, ja Lassen kasvot synkistyivät, että hän inhosi itkemistä. Se oli heikoutta, häntä ei hyväksytty peikkojen joukkoon sen takia. Ei niin että hän sinne enää kaipasikaan, näin olisi paras. Sitten toinen räjähtikin, ja Lasse perääntyi heti sähähtäen, kädet maassa ja hampaat irveessä. Tarvinnut huutaa! Kyllä Lasse isoilla korvillansa kuuli ihan hyvin muutenkin!
"Nyt kyllä lähden!", tuo ärähti kovaan ääneen, kääntyen kannoillansa ja loikaten suoraan puuhun, jatkaen matkaansa kuin liito-orava. Kaarna raapi jälleen hänen paljaita jalkojansa, vaikka parkkiintuneet olivatkin tälläisessä menossa. Puolipeikko ei välittänyt, jääköön vain se tyttö vampyyrin ruuaksi! Kunhan ei jäisi siihen paikkaan haisemaan ja mätänemään... ties mitä tauteja siitäkin tulisi! Vilunväreet juoksivat pitkin selkää, ja blondi pysähtyi hetkeksi. Kamala sentäs. Tuo raaputti niskaansa, miettien hetken. Samalla hän istahti alas oksalle, pohtimaan tätä pulmaa ankarasti. Se oli hänen kolonsa, jonka luokse tuo tyttö houkuttelisi kaikki örrimörkit jos jäisi siihen istumaan... Mutta toisaalta, ei hän toista saisi siitä liikkumaankaan kipeällä jalalla.
"Eääärh! Mokomatkin nuoret ihmistytöt jotka eivät yhtään ajattele toisia vaan aiheuttavat huolia toisille!", tuo alkoi riehumaan oksalla itsekseen, takoen jalkaa siihen. Ikävä kyllä oksa ei moista kestänyt, vaan katkesi, vieden Lassen mukanaan. Puolipeikko huudahti paniikinomaisesti, mutta iski sitten kyntensä puuhun, jarruttaen kymmenen metrin pudotustaan niin että hän pysähtyi metriä ennen maata... tosin hän oli joutunut kiertämään molemmat kätensä ja jalkansa rungon ympärille. Blondi huokaisi helpotuksesta, asettaen jalkansa varovaisesti maata vasten, katsellen ympärillensä. Korvat nytkähtivät, hän kuuli jotain, ja kääntyi samantein äänen suuntaan...

"Hei. Nouse nyt ylös siitä, en ala riskeeraamaan pesääni, mutten todellakaan ala kantamaan sinua!", puolipeikko totesi tytölle, heti kun oli palannut metsien siimeksistä. Ilme oli tuima, ja hän todellakin näytti siltä että voisi potkaista tyttöä kohta pohkeeseen ellei nousisi. Lenkatkoon sitten, kunhan seuraisi!
"Ei ole pitkä matka hypellä, joten alas tulla."

[[Huh, ja takaisin pelaamaan <3]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti To Heinä 07, 2011 8:07

Eve

Toinen ilmoitti häipyvänsä. "Minua ei kyllä haittaa. Mä pärjään itsekkin!" tyttö mutisi, ja tiesi että ei pärjäisi. Tyttö jäi istumaan, ja poimi kukkasen kivenjuurelta. Tyttö nyppi kukasta terälehdet yksitellen, kuin purkaisi vihaansa kukkaan. Tyttö mutisi jotain ja polkaisi kiveä, jolloin nilkkaan koski kipeästi. Tyttö puri hammasta, ettei häiritsisi toisen unia enää. Tyttö pyöritteli päätään yliliijoitellusti. Ärsyttävä hippiäinen... neito manasi mielessään.

Poika palasi jo hetkisen päästä. Tyttö mulkaisi poikaa, ja käänsi päättäväisesti päänsä pois, mutta nousi kuitenkin. "Ei minua tarvi kantaa! Vaikka kuinka kipeä olisin, osaan kyllä kävellä!" tyttö tiuskaisi epäkohteliaasti toiselle.

[[ :) kesti sori, ja lyhyttä näin aluks heti, mut vähän töötööt olo :p ]]
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Heinä 07, 2011 9:57

Lasse

"Sen takia käskinkin kävelemään! Kuuroko olet!?", Lasse ärähti tasan yhtä lujaa, heittäen hupunkin pois päästänsä. Kasvoja kuumotti kiukun takia, ja arvattavaa oli että tumman ja paksun viitan sisällä tuli melko äkkiä kuumakin. Varsinkin kun oli tälläisen tuittupään kanssa.
"Olisit kiitollinen että edes autoin sinua, senkin ihmisen äpärä, isä jos näkisi niin antaisi pitkin korvia!", olettaen tietenkin että hänen isäänsä kiinnostaisi edes tämän vertaa poikansa menemiset. Toisaalta kyllä Lasse pystyi jo arvaamaan, että jos joku metsäpeikoista tai haltioista näkisi hänet auttamassa ihmistä, niin tulisi turpaan... ylipäätään toisten auttaminen olisi oiva tekosyy läksyttämiseen metsäpeikkojen tapauksessa.
"Niin että nosta se pieni ruhosi ylös niin mennään!", tuo jatkoi, osoittaen toista jo pienesti sormellansa ja näyttäen selkeästi hapanta naamaa kun toinen ei suostunut edes seisomaan nousta, vaikka selkeä käsky kuului. Naiset!

Lasse ei jäänyt paljoa enää jankkaamaan, hän käänsi selkänsä ja alkoi kävellä - tällä kertaa hitaasti - kohti metsää. Oma olisi toisen vika jos ei nyt tulisi, tämän enempää Lasse ei toisen asioihin puuttuisi. Mutta kun se pesäkolo olisi saatava turvaan...

[[Samaa täältäkin suunnalta... Nyt alkoi sitten vastituttamaan :'DD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti La Heinä 09, 2011 10:04

Eve

Neito mulkaisi toista. Eihän tuollaisen kanssa pystyi puhumaan järkevästi?! Toinen heitti huppunsakkin pois, ja näytti kiukkuiselta. Tytön teki mieli tönäistä toista. Oliko tuolla oikeutta tulla räyhäämään tälle kuin viimestä päivää?! No tämä käveleskeli toisen pesän lähettyvillä, mutta mistä neito tiesi että toisen pesä sijaitsi täällä? Ruhosi? Miten tuo kehtasi? Miehet aina täynnä itseään!

Toinen käänsi selkänsä, ja lähti kävelemään. Neito seurasi toista nilkuttaen. "Miksi minä seuraan tuota?" tyttö mutisi itsekseen. Kaunotar huhuili hevostaan, joka oli oletettavasti kotipihalla seisomassa. Sen neito tiesi, mutta jos se olisi jäänyt harhailemaan jonnekkin. Kun vastausta, eikä hevosta muutenkaan kuulunut, neito luovutti, ja askelsi pojan perässä illistäen toiselle. Pahuksen tuttuilija!

// vähän tää inspis kadoksissa, mut tällasta tuli :) //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Heinä 13, 2011 12:13

Lasse

Poika vilkaisi olkansa takaalta kun kuuli mutinaa, luimistaen korviansa.
"Jos et tiennyt niin me suippokorvat kuullaan turhankin hyvin... jos olisit hiljaa saattaisin kuulla sydämmenlyöntisikin.", Lasse murahti toiselle. Aivan sama miksi tuo arpinaamaa kutsuisi, ei toinen voisi heittää enempää löylyä kiukaalle, haukkumasanat olivat hänelle arkipäivää. Hänhän oli likainen pelkuri, puoliverinen, mustaa verta puhtaiden rinnalla. Ainut asia josta hän osasi olla ylpeä oli se seikka, että hänen kuulonsa voitti peikkojen ja haltioiden kuulon leikiten. Sekä hyppyvoimansa joka tuntui vain kehittyvän ajan myötä... tosin se saattoi olla vain kuvitelmaa, ehkä Lasse tuli vain paremmaksi koordinaationsa kanssa.

Pieni hetki metsässä, ja kohta lasse pysähtyi, nuuhkien ilmaa. Näky oli varmasti huvittava, haltian näköinen tummaihoinen arpinaama nostamassa nenäänsä yläilmoihin ja nuuskien... Kohta hän kuitenkin osoitti yhteen suuntaan.
"Katso tuonne ja koeta vislata.... eikö sillä tavalla hevoset yleensä tule omistajiensa luokse?"

[[Huhhuh, nyt jos sais kaikkiin viimein vastattua jälleen :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti To Heinä 14, 2011 8:00

Eve

Toinen huomautti suippokorvista, ja sydämmenlyönneistä. Neitoa kiinnosti tuon lörpötykset sentin verran. Tyttönen käveli toisen perässä kädet puuskassa nilkuttaen. Lopulta neito huokaisi."Jos... siis eikö tämä ole tyhmää?" tyttö kysyy, tarkoittaen toisilleen tiuskimista, ja muutenkin.

Toinen pysähtyy ja haistelee ilmaa. Hetken päästä toinen jo osoittaakin jonnekkin. Neito purskahti nauruun. "Ei ihan." tyttö sai sanotuksi kohtauksensa jälkeen. Tyttö maiskutteli, ja kohta tuon osoittamasta suunnasta kuului hirnahdus. "Turvassa se siis on." neitokainen mutisee, ja tähyilee hirnahduksen suuntaan

Ja neidon kutsujen, ja maiskutelujen jälkeen, suuri hevonen asteli pää alhaalla alistuen puiden seasta, mutta jäi kauas näistä, koska paikalla ei ollut vain tuttu rakas omistaja, vaan joku muukin, joka ei ollut ihminen. Oliko tuo olio varastanut rakkaan omistajan? Hevosen korvat liimautuivat niskaan. Fransu loi vihaisen mulkaisun poikaan. Omistaja naurahti. "Noh poika. Rauha..." joka selvästi tarkoitti, ettei olisi vaaraa, mutta hevonen ei luotanut tuohon muukalaiseen. Tyttö asteli hevostaan päin, käsi ojossa. Fransu hörähti, ja asteli rakkainta vastaan.

// ^-^ vastailet aina ku kerkeet. ei mulla täällä mitään kiirettä ole :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Heinä 16, 2011 6:51

Lasse

"Tyhmää tai ei, helkutin tehokasta ainakin.", Lasse murahti takaisin. Miksi hänen pitäisi mukamas olla ystävällinen, tuohan se oli hänet herättänyt, tunkeutunut hänen kotinsa lähettyville, ja sättinyt vaikka mistä, eikä ollenkaan tajunnut asemaansa! Lasse luimisti korviansa tuolle naurahdukselle, ja sitten maiskuttelulle, ja ravisti päätänsä. Tuntui inhottavalta korvissa tuo ääni. Hän kuuli myös hirnahduksen, nyökäten nopeasti ja peittäen sitten korvansa tuolta maiskuttelulta. Miten ärsyttävä ääni!

Hevonen tuli kunnolla esiin, ja luimisti heti korvansa Lasselle. Lasse päästi kurkustansa murinaa, joka ei selkeästikkään kuulunut haltialle, pikemminkin ihmissudelle jonka suu oli puoliksi veden alla. Sormet nytkähtivät samantein, ja Lasse psytyi tuntemaan sormienpäidensä kynnet, ja kuinka niitä kihelmöi, hän tahtoi hyökätä toisen kimppuun kohta ja repiä siltä silmät ja korvat päästä, mutta samaan aikaan toinen luonne, hänen päällinen luonne, tahtoi saada hänet pakoon, karkuun koko paikasta ja pois tuon olennon luolta. Eve onneksi päätti mennä katsomaan hevostansa tarkemmin, ja tuo kaviokalle näytti rauhoittuvan myöskin. Lasse kyyristyi maata vasten, vetäen hupun päähänsä.
"Noin, sait rakkaan konisi takaisin, joten minä häivyn. Äläkä enää tunge koloni lähelle, siellä pyörii tarpeeksi porukkaa!"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Heinä 17, 2011 12:58

Eve

Neitokainen hymähtää toiselle. Toinen ei näyttänyt pitävän maiskuttelusta, ja tyttö tirskahti pienesti. Lasse murisi hevoselle, ja tyttö säpsähti, ja kääntyi toiseen päin. "Shh..." kuului terävä käsky. Jos tuo pelle murisisi hevoselle, se todennäköisesti karkaisi. Neitokainen kääntyi takaisin hevoseensa, ja loi suloisen hymyn. Tyttö ei huomannut takana olevaa, joka halusi vahingoittaa hevosta, ja jos olisi huomannut, olisi poika saanut kuulla kunniansa.

Tyttö lähestyi hevosta, ja tarkat korvat kääntyilivät puolelta toiselle. Käsi silitti hellästi pehmeää turpaa, mutta tuo outo hyypiö tuolla sanoi jotain, ja suuri pää nousi vauhdikkaasti korkealle. "Ei se ole koni! Ja en minä voinut tietää että istun jonkun hyypiön pesän lähelle!" tyttö karjaisi poikaan kääntyen, ja toista osoitaen. "Saisit pysyä hiljaa, jos vain haluat haukkua ystävääni!" neito polkaisi jalkaa, ja kääntyi takaisin rauhattomaan hevosee, ja nappasi korkealta ohjat. Tyttö etsi jotakin, jonka päältä pystyisi nousemaan hevosensa selkään, ettei nilkkaan koskisi, mutta lähettyviltä ei löytynyt mitään. Tyttönen kääntyi taas toiseen, ja katsoi silmät sirillään, kunnes huomasi suurehkon kiven. Neito lähti kävelemään sen luo, ja kapusi sen päälle. Kohta tyttö istuikin hevosensa selässä, näyttäen pikkutytöltä.

// Tääkö loppu nyt tähän? :p //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1943

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Heinä 20, 2011 4:40

Lasse

"Shhh itsellesi, hevonen on käymässä päälle ja oletat että pysyn aloillani enkä sano mitään?", puolipeikko ärähti heti kun tyttönen meni hyssyttelemään hänelle. Jos jokin selkeästi tahtoo käydä kimppuun, niin Lasse tottavieköön kyllä paljasti hampaansa tuolle! Ainakin siksi aikaa kunnes kääntyi ja juoksi karkuun minkä jaloistaan pääsi... Antaisivat Lassen edes esittää rohkeaa.

"Haise pahalle, sinä lähdit kylästä, sinä eksyit hevosestasi, sinä se huusit keskellä yötä niin että vainajatkin siihen herää, sinä loukkasit jalkasi. Sinä sinä sinä, keskity tekemään edes jotain järkevää, eli käänny ja palaa sinne pieneen kylääsi... tai parempaa, juokse keskelle metsää ja koeta saada pari haltiaa kimppuusi, olisi asiat varmasti paremmin jos kerta elämän vastoinkäymisillesi et jaksa tehdä mitään. Aina pitää valittaa ja ulvoa.", Lasse saarnasi toiselle, ja ennen kuin kuunteli yhtäkään vastalausetta, hän loikkasi ilmaan, karkuun toiselta, puuhun. Siniset silmät katsoivat hupun alta terävinä, ja puoliverinen lähti loikkimaan puita pitkin kuin ylisuuri orava, jolle oli tuikattu tuli hännän alle. Tytöllä ei olisi mahdollisuuksiakaan seurata hevosensa kanssa häntä tiheässä metsässä, joten ainakaan Lasse ei joutuisi kuuntelemaan valituksia. Mutta mitä jos tuo palasi hänen pesällensä? Sitä ei Lasse voisi sietää... ehkä pitäisi etsiä uusi kolo asuttavaksi.

[[Meikän osalta loppu, anteeksi pienet jumitukset koko ajan ^^' Kiitos pelistä kuitenkin. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ke Heinä 20, 2011 9:45

[[En sitten enää kehtaa vastata. :3 mutta kiitos itsellesikkin.]]

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö