Kirjoittaja Dogster » 05 Heinä 2011, 22:02
Lasse
Vai ei muka ketään, niin oli Lassekin uskonut ennen kun oli nukahtanut, ja kummasti tuo ihmeellinen tyttö oli tähän tupsahtanut ja huutanut kurkku suorana. Nytkin tuo masentui, ja Lassen kasvot synkistyivät, että hän inhosi itkemistä. Se oli heikoutta, häntä ei hyväksytty peikkojen joukkoon sen takia. Ei niin että hän sinne enää kaipasikaan, näin olisi paras. Sitten toinen räjähtikin, ja Lasse perääntyi heti sähähtäen, kädet maassa ja hampaat irveessä. Tarvinnut huutaa! Kyllä Lasse isoilla korvillansa kuuli ihan hyvin muutenkin!
"Nyt kyllä lähden!", tuo ärähti kovaan ääneen, kääntyen kannoillansa ja loikaten suoraan puuhun, jatkaen matkaansa kuin liito-orava. Kaarna raapi jälleen hänen paljaita jalkojansa, vaikka parkkiintuneet olivatkin tälläisessä menossa. Puolipeikko ei välittänyt, jääköön vain se tyttö vampyyrin ruuaksi! Kunhan ei jäisi siihen paikkaan haisemaan ja mätänemään... ties mitä tauteja siitäkin tulisi! Vilunväreet juoksivat pitkin selkää, ja blondi pysähtyi hetkeksi. Kamala sentäs. Tuo raaputti niskaansa, miettien hetken. Samalla hän istahti alas oksalle, pohtimaan tätä pulmaa ankarasti. Se oli hänen kolonsa, jonka luokse tuo tyttö houkuttelisi kaikki örrimörkit jos jäisi siihen istumaan... Mutta toisaalta, ei hän toista saisi siitä liikkumaankaan kipeällä jalalla.
"Eääärh! Mokomatkin nuoret ihmistytöt jotka eivät yhtään ajattele toisia vaan aiheuttavat huolia toisille!", tuo alkoi riehumaan oksalla itsekseen, takoen jalkaa siihen. Ikävä kyllä oksa ei moista kestänyt, vaan katkesi, vieden Lassen mukanaan. Puolipeikko huudahti paniikinomaisesti, mutta iski sitten kyntensä puuhun, jarruttaen kymmenen metrin pudotustaan niin että hän pysähtyi metriä ennen maata... tosin hän oli joutunut kiertämään molemmat kätensä ja jalkansa rungon ympärille. Blondi huokaisi helpotuksesta, asettaen jalkansa varovaisesti maata vasten, katsellen ympärillensä. Korvat nytkähtivät, hän kuuli jotain, ja kääntyi samantein äänen suuntaan...
"Hei. Nouse nyt ylös siitä, en ala riskeeraamaan pesääni, mutten todellakaan ala kantamaan sinua!", puolipeikko totesi tytölle, heti kun oli palannut metsien siimeksistä. Ilme oli tuima, ja hän todellakin näytti siltä että voisi potkaista tyttöä kohta pohkeeseen ellei nousisi. Lenkatkoon sitten, kunhan seuraisi!
"Ei ole pitkä matka hypellä, joten alas tulla."
[[Huh, ja takaisin pelaamaan <3]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals ||
Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita."I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"
Ava (c) Minä.