Need protection by ladies?

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Niehku » 03 Syys 2011, 00:07

Elwyn

Hetken kuluttua Shann tulikin toisen haltianeitosen avuksi ylhäältä kallioilta. Tullessaan tuo kaatoi nopeasti jälleen yhden ninjan ja nyt henkivartijat taistelivat enää neljää vastaan. Asetuttaan Elwynin taakse, aloittaakin Shann vinoilun.
"Hah! Etpä!" Elwyn huusi takaisin naurahtaen huvittuneena toiselle. Nauttisi Elwyn itsekin tuon lauseen sanomisesta hänen tilassaan.
"Että jaksatkin... Ei edelleenkään voida tietää, mitä sinun reitilläsi olisi voinut olla. Sitä paitsi, saamme nämä hoideltua." Elwyn lisäsi pyykkäämisasiaan ja piti kaksi ninjaa torjumisetäisyydellä. Ihan kuin ei raivostuttaisi jo muutenkin. Hän uskoi, ettei tarvitsisi käyttää loitsuja, jotka veisivät vain turhaan energiaa, sillä olihan matkaa jäljellä, eikä sitä koskaan tiennyt, mitä eteen seuraavaksi tulisi.
Elwyn sai katkaistua toiselta viholliseltaan ranteen katki, jolloin miekka tippui maahan. Ninjan huutaessaan tuskaa, välittämättä sen enempää mitä ympärillä tapahtuisi. Niimpä haltia käyttikin tuota pientä tilaisuutta hyväkseen ja pian lensikin myös pää hienossa kaaressa kauemmas sen isäntäkehosta.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Syys 2011, 10:01

Shann

Yhdessä kaksi kaunista nuorta haltia neitoa saivat tapettua heitä ahdistelleet ninjat. Kaksikon ympärillä vain lepäsi nyt suuri verilammikko ja eritavoilla kuolleita ninjoja. Toisilta oli pistetty sydän rinnasta, kun taas toisilta puuttui pää kokonaan. Shann potkaisee erästä hänen jalkojensa eteen vierinyttä veristä päätä kauemmas ja lähtee astelemaan kohti vaunuja. "Jatketaan nyt matkaa ennen kuin tämän neron reitti aiheuttaa meille enemmän ongelmia!" Juuri kun Shann on vankkureiden vieressä, hänen päänsä vierestä suhahtaa nuoli. Nuoli osuu vankkureiden kylkeen, mutta se oli taidettu yrittää tähdätä haltia taistelijan päähän. Shann huomaa ylempänä vuoren rinteellä vielä kolme ninjaa joista kahdella oli varsijouset. Shann lähtee raivoissaan Kuunterä taisteluasennossa juoksemaan kohti rinnettä ja kipuamaan ylös. "Elwyn ala tulla!" Shann komenta toista seuraamaan ylös. Ninjoilla saattoi olla etulyöntiasema näiden omalla kotikentällä, vuorenrinteellä.
Shann saavuttaa juuri ninjojen kanssa saman korkeuden ja saa haavoitettua yhtä jousiampujaa kun hän tajuaa ainoan katanan kanssa heiluvan ahdistelevan itseään katanalla. No onneksi Elwyn oli ihan kohta myös täällä, jäisi tällekkin jotain.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 18 Syys 2011, 16:12

Elwyn

"Ole sinä vain hiljaa." Elwyn tiuskasi toiselle vankkureiden vierellä. Pian nuoli suhahtikin aivan Shannin pään vierestä ja päätyi vaunujen kylkeen. Myös hopeahiuksisen huomio kiinnittyi ylös kivikolle, jonka laella olikin vielä kolme ninjaa.
"No en kun ajattelin jäädä tänne!" haltia huusi toiselle vastaan juostessaan aivan tämän perässä. Pian oli myös Elwyn rinteellä miekka valmiina iskuun, tuo ottikin juuri sen katanalla heiluvan ninjan taisteluun. Muutaman kerran miekat kalisivat yhteen ja murhaavat katseet seurasivat toisiaan, kunnes ninja olikin hyvin lähellä saada haavan neitosen käsivarteen. Sen jälkeen mies sai osuman ensin reiteen, jolloin tuo alkoi sitä voivotella. Sen aikana Elwynin miekka oli lävistänyt vihollisen.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Syys 2011, 21:12

Shann

Kuten punapää olikin toisesta uskonut, tämä oli tullut ja lähistänyt siististi viimeisen katanalla uhkailleen ninjan. Näkyvillä ainakaan oli enään yksi varsijousella varustautunut ninja, jota kohti Shann nyt nosti miekkansa kun tunsi kuinka hänen tukipisteensä alkoi kallistua taakse. Takajalan alla ollut kallio oli hyvin haurasta ja antoi periksi kevyen Shannin alla. Punapää kirosi huonoa tuuriaan tien kunnon kanssa ja yritti kaikahtaa eteenpäin niin ettei tipahtaisi. Jos hyvä onni kävisi hän ei putoaisi, eikä myöskään kuolisi varsijouseen koska Elwyn varmaan hoitelisi tarkka-ampujan.
Sekarotuisen yritys keikahtaa eteenpäin onnistui, mutta Shann sai huomata että hänen jalkansa alla ollut kohta ei ollut ainoa heikko, vaan kalliosta murenee miltein Shannin pituudelta. Juuri ja juuri Shann saa otten sormillaan kallion reunasta ja jää siihen roikkumaan tyhjän päälle. Hän ymmärtää että hänen sormensa pääsisivät hetkessä lipsumaan pois kallion reunuksesta ja silloin alla odottaisi pudotus aika korkealta kalliotieltä asti. Siitä voisi ehkä onnekas jäädä eloon ja silloinkin vain jos sattuisi saamaan välittömästi hoitoa. Kukapa täällä olisi hoitamassa? Punapää puristaa sormet punaisina kalliota, mutta silti hänen sormensa lähtevät liukamaan...
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 02 Loka 2011, 20:52

Elwyn

Shann ottikin itselleen viimeisen vihollisen hoideltavaksi. Elwyn kääntyikin siis jo valmiiksi mennäkseen alas takaisin rinnettä. Kallio kuitenkin narahti siihen malliin, että myös haltia tunsi sen. Ninjakin alkoi huolestua kun alkoi kuulua epäillyttävää ryminää taustalla. Ninja yritti siitä huolimatta ampua varsijousellaan punatukkaista naista, mutta Elwyn iski miekkansa ensin tuon eteen. Shann yritti kenties hypätä tai jotain, jottei putoaisi. Toisin kuitenkin kävi, toinen haltia otti ja tipahtikin aimo putouksen ja jäi roikkumaan kallionreunalle. Samassa rytäkässä myös ninja ja Elwyn humahtivat alaspäin. Ninja aikoi selvästi paeta hyvän sään aikana. Haltia vilkaisi ensin nopeasti Shannia, sitten taas vihollista. Haltia teki nopean päätöksen ja kamppasikin taitavasti ja äkkiä ninjan, jolloin tuo putosi sinne suuntaan, jossa myös toinen henkivartijoista roikkui. Elwyn rojahti polvilleen ja tarttui molemmin käsin kiinni Shann'in ranteista, tuo ei olisi varmasti voinut odottaa enää hetkeäkään apua. Samassa takaa vieri suuria kiviä ja oli lähellä, ettei yksi sellainen osunut Elwyniin, jolloin molemmat neidot olisivat pudonneet.

Hetkinen. Elwyn auttoi Shannia? Tuota, joka oli naljaillut hänelle aikaisemmin. Se ajatus kuitenkin vain välähti mielessä, sillä olisi Elwynkin iloinen Shannin asemassa. Niimpä haltia mutkitta yritti vetää kaikin voimin toista.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 14 Loka 2011, 19:05

Shann

Kun sormet olivat vetäneet viimeisiään ja Shann oli ollut sata varma putoavansa tulikin yllättäen apua. Elwyn oli tarrannut Shannin käteen ja kiskoi tätä kaikin voimin. Onneksi Shann oli kyvyt eikä näinkään suureksi taakaksi edes toisen haltia neidon voimille.
Shann oli ymmällään. Hän ei tiedä olisiko itse tullu Elwynin avuksi, jos tämä olisi hänen asemassaan. Mutta onnellinen punapää kuitenkin oli saamastaan avustaan.
Kaikkein vaikein ja katalin sana oli karata monta kertaa Shannin nielusta ilmoille, mutta hänen ylpeytensä vielä toistaiseksi oli niskanpäällä. Shann oli ollut vain ilkeä ja vähättelevä Elwynille. Naljaillut ja pomotellut. Miksi toinen auttoi? Ehkäpä Elwyn oli hyvä persoona toisin kuin Shann itse. Ei, näin Shann ei tahtonut ajatella. Hänkin oli oikeasti oikeudentajuinen ja mukava. Hän ei antaisi oman asennevammansa pilata taas uutta orastavaa suhdetta! Ei, ei enää!
"Kiitos." Kuuluu hentoinen ääni kun Elwyn sai Shannin kiskottua kalliolle. "Anteeksi." Seuraa toista kaunista sanaa ja Shann suoristautuu jo ylös ja luo katseen Elwynin silmiin. Sekarotuisen silmissä ei ole enää sitä tulista ärsyyntyneisyyttä taikka jäätävää välinpitämättömyyttä. Ennemminkin nolostuneisuutta ja lämpöä. Kiitos, sekä anteeksipyyntö olivat vilpittömiä.
"Olisimme kaikki murskana kivien alla jos olisimme menneet minun reittiäni... Tie oli huonommassa jamassa kun oletin... Kiitos."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 21 Loka 2011, 17:30

Elwyn

Hopeahiuksinen haltia oli saanut kiskottua toisen takaisin ylös. Hänen täytyi kelata jälleen mielessään, samalla nousten takaisin seisomaan mitä oli mennyt tekemään. Pian kuitenkin ajatukset keskeytyivät yhteen sanaan, joka oli kuulunut hiljaa, mutta kuitenkin kuulunut ja se oli sanottu. Punapään katse kohtasi Elwynin oman, ei niin vakavan ilmeen. Hän tuijotti suoraan Shannin silmiin, kuultuaan sen toisen sanankin, Elwyn hymähti suupielten noustessa kauniisti kaareen ylöspäin. Hän uskoi toisen silmistä, että tämä oli todellakin tarkoittanut mitä oli sanonutkin reippaasti.
"Totta." Elwyn sanoi ytimekkäästi Shannin todettua pahemman vaaran. Kuitenkin, haltia ei alkanut naljailla siitä toiselle. Olihan tuo pyytänyt anteeksi ja kiittänyt. Haltia ojensi jälleen tuolla harvinaisella hymyllään käden toista kohden.
"Uskon, että jatkamme parempaan suuntaan ja unohdamme tämän?"
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 02 Marras 2011, 21:36

Shann

Hetken punapään saattoi melkein nähdä jopa liikuttuvan, kun Elwyn ojensi kättään ja sanoi nuo sanat, mutta nopeasti Shann ravistaa liikutuksen tiehensä. Sama aina vahva Shann seisoo nyt ryhdikkäästi aloillaan ja hymy on kiivennyt sekarotuisen huulille. Yhä hymyillen ja Elwyniä silmiin katsoen Shann tarttuu toisen ojennettuun käteen ja puristaa sitä, sopimuksen, uuden alun, anteeksi annon ja yhteistyön merkiksi. "Se olisi kunnia, Elwyn." Punapää vielä vastaa toisen sanoihin. "Toivottavasti voisimme todella unohtaa tapahtuneen."
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 20 Marras 2011, 17:40

Elwyn

Loppuun ei varmaan olisi tarvinnut enää mitään sanoa, joten Elwyn ehkä jopa naurahtikin myös Shannin todettua, että olisi hyvä unohtaa tämä ikävä tapahtuma. Sama kunnia oli lähellä myös Elwyniä, hän todella toivoi, ettei enää tulisi kummaltakaan minkäänlaista riitaa.

Alas päästyään vaunuille Elwyn tarkisti kaiken olevan kunnossa.
"Tuosta vielä onneksi pääsee jatkamaan." hän totesi kuljettajalle, myöskin punapäälle osoittaen tietä. Kivivyöry oli osittain peittänyt tietä, muttei onneksi kokonaan. Rosvoja tuskin tulisi vähään aikaan vastaan. Vankkurit ja henkivartijat jatkoivat matkaansa paremmissa tunnelmissa.
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Joulu 2011, 19:09

Sha'lannae Aryawél

Tytöt saivat sovun ja matka todella saisi viimein jatkua ja pääsisi joskus päätökseensä.
Punapää nyökkää kumppaninsa sanoille ja sitten viittaa vankkurit liikkeelle heidän peräänsä. "Matkaa ei ole pitkästi." Hän myötäilee ja hetken katseltuaan maata Shann nostaa katseensa hänen vierellään kävelevään Elwyniin, hänen kumppaniinsa.
"Olet taitava, yksi parhaista joita olen nähnyt. Missä olet opetellut? Toimistko yksin vai jossain ryhmässä?" Shann yrittää avata keskustelua loppu matkaksi ja naisesta näki ettei tämä ollut tottunut aloittamaan keskustelua tai ollut hyvä keskusteluissa yleensäkään.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 22 Joulu 2011, 22:33

Elwyn

Haltia nyökkää toiselle. Hyvä vain, että pääsevät pian vuorten toiselle puolelle, täällä kun on niin vaarallista. Elwyn syventyi jälleen omiin mietteisiinsä. Hän kelasi yhä viimeisiä tapahtumia, jotka olivat tapahtuneet kovin nopeasti. Ihmeellistä kuinka luonne saattaakin muuttua niin äkkiä. Nimittäin Shann, joka oli antanut itsestään alussa niin pomottelevan kuvan, on tuo nyt aivan toinen henkilö. Sitä ajatellessaan saattoi hopeahiuksisen kasvoilta näkyä pieni hymy.

Shann kysyi Elwynin taistelukoulutuksesta, mistä oli moista taitoa saanut. Haltia katsoi toista.
"Kiitos. Lapsena katselin isäni harjoittelua, hän kun oli yksi parhaimmista sotureista. Kaipa siitä on periytynyt jotain minullekkin. Hänen kuoltua aloitin ensin armeijassa, josta etenin palkka-ja salamurhaustöihin. Nykyisin työskentelen välillä yhä armeijassa, mikäli minua tarvitsevat. Yleensä toimin yksin tai ystäväni kanssa." haltia vastasi.
Viimeksi muokannut Niehku päivämäärä 30 Tammi 2012, 19:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 08 Tammi 2012, 12:35

Sha'lannae Aryawél

Sekarotuinen kuunteli toisen kertomusta katsoen välillä heidän kulkusuuntaansa ja välillä vilkaisten matkakumppaniinsa. "Minä taas opin paljon katsellessani äitiäni. Hän oli hyvä, todella erinomainen oikeastaan, perin tämän miekan häneltä", Shann sanoo ja nyökkää kohti Kuunterää, "Se on eräänlainen sukukalleus."
Shannia ei toisaalta harmittanut ettei hänellä ollut kumppania jonka kanssa matkustaa, hän tykkäsi siitä kun kukaan ei ollut väittämässä vastana ja kaikki tehtiin ainoalla oikealla tavalla, hänen tavallaan. Mutta kyllähän juttuseura matkoilla voisi olla mukavaa, ja jos se seura olisi vieläpä etevä ja tottelevainen jonka kanssa ei tarvinnut taistella johtajuudesta joka oli tietysti Shannin.
Viimeksi muokannut Nipustin päivämäärä 31 Tammi 2012, 17:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 30 Tammi 2012, 19:46

Elwyn Arthendálion

Hopeahiuksinen yllättyi kuulemastaan, että äitinsä oli tyttöä opettanut. Harvoin sitä nimittäin naiset olivat niin hyviä taistelijoita. Haltia vilkaisi toisen näyttämää miekkaa.
"Se on oikein nätti. Minunkin miekkani on periytynyt esi-isiltäni. Se on hyvin vanha, mutta silti kestänyt ihmeen hyvin." Elwyn sanoi katsoen välillä jalkoihinsa ja välillä taas kauas eteensä.

Niin, olihan yksi hyvä puoli yksin matkaamisessa, että todellakin sai päättää miten tekisi minkäkin asian. Se taas on toinen juttu, että silloin pitää tehdä oikea päätös, ettei epäonnistuisi. Sitä saattaa miettiä jälkeenpäin epäonnistuttuaan, että jos olisi ollut joku viisaampi jakamassa toista tietoa, olisiko käynyt toisin? Se on se kokemus ja virheet, joista oppii. Toivottavasti ne virheet eivät kävisi liialliseksi vahingoksi.

//Muokkasin edellistä lähettämääni viestiäni, koska muokkasin Elwynin esittelyä ja näin ollen myös menneisyys muuttui. Pahoittelut, jos se vaikutti siun lähettämään viestiin sen perään... Niin ja siksi suosittelen sen lukaisemista :D Oon mie Lucanyakin muokannut, tosin en noin kovasti.//
Niehku
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 04 Helmi 2012, 22:52

Sha'lannae Aryawél

Shann alkoi huomata että todella teki itse itselleen, sekä muille, niin kovin vaikeaksi pitää hänestä. Moni taisi haluta olla hänen ystävänsä, mutta hän itse ajoi heidät pois olemalla turhan jääräpäinen. Elwynkin oli todella mukava, he olivat tavallaan samankaltaisia ja jos Shann vain voisi antaa olla, heiltä sujuisi yhteistyökin saumattomasti.
Näitä asioita pohtiessaan punapäältä meni vähän ohi toisen kertoessa miekastaan mutta Shann kuitenkin täysin huomaamattaan nyökkäili ja seurasi katseellaan toisen tekemisiä, näyttäen siltä että kuunteli. Hyödyllinen taito kerrassaan.

Vaarallisen solan läpi oltin selvitty, kylä jonne iso kiho oli ollut matkalla häämötti jo edessä. Hassua miten saattue oli päässyt perille vain yhteen väijytykseen joutuen! Niin, sana taisi kiertää nopeasti ettei kyseistä vankkuria ollut ryöstäminen.
Vaunut pysähtyvät ja mies sisällä pyytää nähdä henkivartijansa. Tytöille ilmoitetaan että nämä tekivät työnsä hyvin, välittämättä aikaisemmista erimielisyyksistä. Hän myös maksaa molemmi tytöille näiden palkkiot urakasta.
Shann vähän epäili ettei mies halunnut heidän seuraavan ihan kylään asti, etteivät tytöt saisi mitään vihiä siitä miksi herra sinne oli halunnut matkustaa. Tosin eihän se Shannia juuri liikuttanut - keikka mikä keikka, hänen osuutensa oli ohitse.
"Tämä taitaa tarkoittaa että paluumatka alkaa", Sekarotuinen aloittaa hiljaisuuden jälkeen joka oli syntynyt vaunujen pois lipumista katsellessa, "Tahtoisitko... niin tavallaan... mennä yhtä matkaa?" Punapäisestä kiivasluontoisesta haltiasta, kuten Shann, näki helposti milloin tätä nolotti ja tämä oli yksi niitä hetkiä. Kysymisen täytyi todella vaatia ponnisteluja, mutta Shann ei tavallaan halunnut kulkea yksin jos hänellä oli vaihtoehtona tutustua paremmin Elwyniin.

//Tämän ropenhan voisi jättää kauniisti sinun seuraavaan viestiin jossa kaksikko lähtee "kävellemään kohti auringonlaskua". Vai? :3//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Niehku » 08 Helmi 2012, 16:19

Elwyn Arthendálion

Hopeahiuksinen ei luonteeltaan ollut jääräpäinen, ainakaan niin pahasti kuin matkakumppaninsa. Hän oli vain niin välinpitämätön, että tuon hiljaisuus ajoi muita pois. Eihän kenestäkään ollut mukavaa, jos toinen vastaili kertomuksiin mutinalla tai ei ollenkaan. Elwyn tapaa tajuta sen virheen, mutta liian myöhässä. Kaikilla on omia heikkouksia, jotkut eivät ole fyysisesti vahvoja, toiset eivät loista sosiaalisissa tilanteissa ja jotkut ovat vaan itseänsä täynnä. Mutta ainahan voi yrittää rohkaistua ja korjata asioita.

Ikävä välikohtaus jäi onneksi matkalaisten viimeiseksi. Yllätykseksi henkivartijoiden palkkaaja tuli vaunuista ulos aikaisin ja vapautti naiset tehtävästään. Mies halusi jatkaa matkaansa ilman ylimääräisiä, luottaen turvallisuuden jatkuvan kylään saakka. Todellakin yksi syy moiseen saattoi olla, ettei tuo halunnut naisten näkevän hänen tarkkaa päämääräänsä. Mikäs siinä, tekisi Elwyn itsekin niin.

Vankkurit jatkoivat matkaansa jättäen kaksi neitosta jälkeensä. Haltia ei ollut yllättänyt toisen kysymyksestä, eihän yhteistä paluumatkaa voinut periaatteessa välttää, ellei toinen menisi samaan kylään kuin vaunut tai pinkoisi edellä vuorille, joka olisi lapsellista.
"Mikäpäs siinä. Lähdetään." Elwyn vastasi toiselle ystävälliseen sävyyn. Niin parivaljakko lähti kulkemaan samaa reittiä takaisin vuoren toiselle puolelle.

//And the happy end xD kiitokset mukavasta pelistä :3//
Niehku
 

Edellinen

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron