Kirjoittaja Lotdow » 31 Joulu 2011, 19:24
//Mysterious kera lohikäärmeensä
Crit
Lunta. Sitä suorastaan tulvi taivaasta, niin sakeana pyrynä että oli melkein vaikeaa nähdä eteensä. Sitäpaitsi Mor vuorten huipuille oli kertynyt niin sankasti pilviä, ettei lentäminen onnistunut usealta lohikäärmeeltäkään. Tai sitten kukaan ei vain halunnut mennä kylmään ilmaan lentämään vaan kaikki pysyivät mielummin luoliensa lämmössä. Vain tuuli teki ulisevaa ääntä, muuten täysin hiljaisille vuorille. Sitä oli melkeinpä hauska kuunnella, tuntui välillä siltä kuin se puhuisi. Kenties se puhuikin mutte tuskinpa kukaan maallinen olento sitä ymmärtäisi. Ei ainakaan lohikäärme, joka oli vaihteeksi hyvin täynnä itseään ja heilutteli tyytyväisenä häntäänsä yhden luolan suojissa.
Crit asteli edestakaisin ja venytteli vähän väliä siipiään. Tuon päässä ei varmaan muuta liikkunut kuin ne samat iänikuiset haaveet koko Cryptin hallitsemisesta. Hähän oli paikan paras lentäjä ja vielä lohikäärme. Tarvitsisiko johtaja muka muuta kuin taitoa? Lohikäärme murahti ajatuksilleen ja asettui istumaan luolan reunalle seuraamaan lumen tanssia. Vauhdikas tanssi olikin, taisipa olla kyseessä tango tai tarantella. Crit istuskeli ylväänä paikallaan, katse suuntautuneena kaukaisuuteen. Hetkessä tuon valtasi tavaton tarve levittää siivet ja nousta ilmavirtojen mukaan. Eipä lohikäärmeellä ollut muuta tekemistä, joten tuo kääntyi luolan perää kohti, otti vauhtia ja loikkasi ilmoihin siivet lumipyryä halkoen.
Tuskin tarvitsi siipiä edes liikuttaa kun tuuli hoiti loput. Siivet levällään ja häntä auki lohikäärme kaarteli lumen pyrytyksessä ja päätti yrittää lentää vastatuuleen. Crit kääntyi ilmassa ja lähti räpyttämään tuulta vastaan, joka ei osoittautunut odotettua hankalammaksi. Vaikka olihan se huomattavasti hankalampaa kuin myötätuuleen lentäminen, mutta pieni haaste oli aina paikallaan. Lohikäärme otti kohteekseen yhden ulokkeen vuoressa, joka ei ollut kovinkaan kaukana ja taisteli sitten tiensä sille.
Kun lohikäärmeen jalat olivat tukevasti vuoren pinnassa kiinni, tuo sulki siipensä pieneen suppuun ja ravisteli lumet yltään.
"Olen paras", tuo totesi hiljaa, mutta tyytyväisenä. Crit asettui lumen peittämälle ulokkeelle istumaan ja kiersi häntänsä jalkojensa ympärille. Seuraavaksi hän voisikin varmaan tehdä syöksylaskun alaspäin, sehän se vasta olikin hauskaa puuhaa.
//Argh, sormet ihan kohmeessa kun pihalta tulin, montakohan sataa kirjoitusvirhettä -.-