Paras lentäjä? || sovittu


Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Joulu 31, 2011 7:24

Paras lentäjä? || sovittu

//Mysterious kera lohikäärmeensä

Crit


Lunta. Sitä suorastaan tulvi taivaasta, niin sakeana pyrynä että oli melkein vaikeaa nähdä eteensä. Sitäpaitsi Mor vuorten huipuille oli kertynyt niin sankasti pilviä, ettei lentäminen onnistunut usealta lohikäärmeeltäkään. Tai sitten kukaan ei vain halunnut mennä kylmään ilmaan lentämään vaan kaikki pysyivät mielummin luoliensa lämmössä. Vain tuuli teki ulisevaa ääntä, muuten täysin hiljaisille vuorille. Sitä oli melkeinpä hauska kuunnella, tuntui välillä siltä kuin se puhuisi. Kenties se puhuikin mutte tuskinpa kukaan maallinen olento sitä ymmärtäisi. Ei ainakaan lohikäärme, joka oli vaihteeksi hyvin täynnä itseään ja heilutteli tyytyväisenä häntäänsä yhden luolan suojissa.

Crit asteli edestakaisin ja venytteli vähän väliä siipiään. Tuon päässä ei varmaan muuta liikkunut kuin ne samat iänikuiset haaveet koko Cryptin hallitsemisesta. Hähän oli paikan paras lentäjä ja vielä lohikäärme. Tarvitsisiko johtaja muka muuta kuin taitoa? Lohikäärme murahti ajatuksilleen ja asettui istumaan luolan reunalle seuraamaan lumen tanssia. Vauhdikas tanssi olikin, taisipa olla kyseessä tango tai tarantella. Crit istuskeli ylväänä paikallaan, katse suuntautuneena kaukaisuuteen. Hetkessä tuon valtasi tavaton tarve levittää siivet ja nousta ilmavirtojen mukaan. Eipä lohikäärmeellä ollut muuta tekemistä, joten tuo kääntyi luolan perää kohti, otti vauhtia ja loikkasi ilmoihin siivet lumipyryä halkoen.

Tuskin tarvitsi siipiä edes liikuttaa kun tuuli hoiti loput. Siivet levällään ja häntä auki lohikäärme kaarteli lumen pyrytyksessä ja päätti yrittää lentää vastatuuleen. Crit kääntyi ilmassa ja lähti räpyttämään tuulta vastaan, joka ei osoittautunut odotettua hankalammaksi. Vaikka olihan se huomattavasti hankalampaa kuin myötätuuleen lentäminen, mutta pieni haaste oli aina paikallaan. Lohikäärme otti kohteekseen yhden ulokkeen vuoressa, joka ei ollut kovinkaan kaukana ja taisteli sitten tiensä sille.

Kun lohikäärmeen jalat olivat tukevasti vuoren pinnassa kiinni, tuo sulki siipensä pieneen suppuun ja ravisteli lumet yltään.
"Olen paras", tuo totesi hiljaa, mutta tyytyväisenä. Crit asettui lumen peittämälle ulokkeelle istumaan ja kiersi häntänsä jalkojensa ympärille. Seuraavaksi hän voisikin varmaan tehdä syöksylaskun alaspäin, sehän se vasta olikin hauskaa puuhaa.

//Argh, sormet ihan kohmeessa kun pihalta tulin, montakohan sataa kirjoitusvirhettä -.-
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Joulu 31, 2011 7:57

//Jep, tullaaan

Dúath Raug

Tuulinen keli ja musta lohikäärme joka uhmasi tuulten mahtia. Uhkarohkeasti syöksyi musta siluetti aina alas kunnes kaartoi takaisin ylös. Se lähestyi vuoria mutta ei vielä nähnyt niitä vaikka tarkkanäköinen olikin. Innoissaan tuulen kasvavasta nopeudesta tuo päästi ilmoile reimukkaan mutta samalla uhmakkaan karjaisun joka kaikui vuoristossa ja kulkeutui tuulen mukana kauas. Tuo syöksyi vastatuuuleen ja teki uhmakkaita äkkikäännöksiä. Välittämättä tuulen ujeltavista vastalauseista tuo syksyi suoraan ylös vahvojen siipiensa kannattelemana ja ilmestyi pian pilvien yläpuolelle. Siellä tuo pysäytti vauhtinsa ja muutaman sekunnin ajan leijui lähes paikoillaan.

Vain nuolensuhinamainen ääni kuului kun suuren lohikäärmeen vauhti kiihtyi hurjaksi. Tuolla vauhdilla ja niin huonossa näkyvyydessä olisi taitavankin lentäjän helppo loukata itsensä. Rau ei kuitenkaan ollut taitava, se oli paras. Ainakin omasta mielestään. Se aistit varoittivat uhkaavaa vauhtiä lähestyvästä kalliosta mutta ei tuo vielä aikonut hidastaa. Maata kohti syöksyminen oli mahtavaa.

Pian tuo ilmestyi alemmas ja huomasi vain nopeasti toisen lohikäärmeen pudoteessaan sen ohi. Nopeasti tuo levitti siipensä ja kaartoi takaisin ylöspäin. Jälleen se lehahti vauhdilla toisen ohi ja heitti voltin ilmassa ennen kuin laskeutui sulvasti toista hiukan korkeammalla olevalla ulokkeelle tarkkaillen toista salaperäisesti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Joulu 31, 2011 10:01

Crit

Tuskin pitäisi olla mikään haukka jotta olisi nähnyt kuinka toinen lohikäärme teki ilmassa voltin ja jäi ilmeisestikkin jonnekkin Critin taakse. Violetti lohikäärme heilautti häntäänsä, vilkaisemattakaan taakseen. Kukahan tuokin luuli olevansa? Jokin huippuvakooja tai jokin kenttätiedustelija? Turhan näkyvästi ainakin oli paikalle tullut jos vakoilla oli ajatellut.
"Onko sinulla jotain sanottavaakin vai huvikseenko selkääni tapitat?" Criti kysyi halveksivalla äänensävyllä ja piti katseensa hetken aikaa vielä kaukaisuuteen ennenkuin kääntyi ympäri. Musta lohikäärme, pah, mikä kulunut väri. Siitäkin Crit olisi voinut ruveta saarnaamaan mutta jätti asian toistaiseksi. Ehkä jos toinen osoittautuisi nokkavaksi tai ärsyttäväksi hän voisi ruveta herjaamaan tulijaa. Crit rapsutti alaleukaansa eturaajallaan ja katsoi toista.
"Mitä sinä siinä toimitat? Eikö täälläkään saa enää olla rauhassa?" lohikäärme murahti siirtämättä katsettaan. Hän ei yksinkertaisesti ollut lohikäärme siitä toista arvostavasta päästä, vaan piti itseään parempana - aina.

Crit teki helpon hypyn kohti toista ja nousi ilmaan. Tuo pysähtyi aivan toisen eteen ja piti katseensa edelleen samassa kohdassa. Kaipa siinä oli pinetä rehvastelua, mutta miksei olisi. Olihan hän sentään Cryptin paras lentäjä, ainakin omasta mielestään ja kyllä useimmat lohikäärmeet tähän myöntyivät.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Joulu 31, 2011 10:54

Dúath mulkoili toista koko ajan. Ei paranisi enempää ruveta ärsyttäämään sillä jo toisen ensimmäiset sanat ottivat urosta päähän. Nyt oli tuo kuitenkin päättänyt antaa samalla mitalla takaisin. "Pidä sinä lisko turpasi kiiinni ja kerro kuka helvetti puhuu minulle tuohon sävyyn?" Tuo sanoi töykeästi ja tuijotti toisen silmiä hyvin ilkeästi. Toinen oli hyvin ärsyttävä ja luultavasti uros tekisi sen selväksi.

"Minä liikun missä huvittaa eikä tuollasiten surkimuksien kannata ruveta opäätään aukomaan. Voi tulla rumaa jälkeä." Tuo uhosi mutta sanat olivat totta. Suuttuessaan lohikääre olisi tappavan vaarallinen.
Pian toinen loikkasikin uroksen eteen ja rupesi kenties jopa rehvastelemaan. Eipä tuo tätä haitannut. Helposti tuo olisi voinut nyt näyttää omia taitojaan mutta eipä sillä ollut tapna ruveta vieraille typeyksille esittelemään mitään. Toinen oli vain typerys joka taisi luulla itseään paremmaksi kuin Rau.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Tammi 01, 2012 2:29

Crit

Musta lohikäärme todella kävi Critin hermoille. Mieleen tuli muutama erittäin ilkeä kommentti, mutta tuo piti suunsa kiinni. Crit päätti, ettei vajoaisi teräväkielisen muukalaisen tasolle. Niimpä Crit tyytyi vain pyöräyttämään silmiään ja tuhahtamaan vähättelevästi tämän naurettaville uhitteluille. Olisihan sitä parempaakin tekemistä kuin kuunnella halpamaisia solvauksia. Crit levitti siipensä viestittäen, että oli aikeissa lähteä lentoon, eikä aikoisi kuunnella enää mustan muukalaisen puheita. Niin tuo siis ponnisti ilmaan jättäen mustan, uhkaavan lohikäärmeen ja tämän saat omaan arvoonsa.

Lohikäärme suuntasi takaisin sinne mistä oli lähtenytkin, luolaansa jonne voisi tarvittaessa käpertyä nukkumaan. Taas tuo kuitenkin jäi vain luolansuulle istumaan ja ravistelemaan ylimääräiset lumet niskastaan. Tuskinpa hänen tarvitsisi enää tänään mitään erikoista tehdä, kneties tuo piipahtaisi haltioiden luona. Kuitenkin se muukalainen jäi vielä mietityttämään.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Tammi 01, 2012 4:11

//Hmm, mieleen tuli pieni juonenmuutos. En välttämättä haluaisi heti aluksi tuolle miun lohikselle vihamiestä joka huijarista luultavasti tulsi. Ajattelin sellaista että ne lentäsivät juuri molemat rinnakkain kohti maalia kun ikisi lumivyöry ja veisi lähempänä rinnettä lentäneen Raun mennessään. Mitäs sanot tuolaisesta muutoksesta? Itseläni tuo ainakin insapus hiukan vielä paremmin...

Dúath murahti toiselle. Se vaikutti juuri sellaiselta lohikäärmeeltä joka ei todellakaan missän tapauksessa olisi Raun mieleen. Ei vaan toinen vaikutti juuri sellaiselta jonka voisi mieluusti repiä kappleiksi. Kuitenkaa ei musta lohikääre viitsinyt tuntemattoman kimppuun juri ilman mitää erioisen hyvää syytä hyökätä. Ei se kuitenkaan typerä ollut.

Toinen lähtikin pian ja se huojensi urksen mieltä huomattavaksi. Tuo ei halunut nyt menettää hermojaan mokoma typerän mahtilija vuoksi.
Paikoiltaan tuo ponnisti ilmaan ja levitti siipensä lähtien lentämään korkealle ennen kuin kääntyi taas syöksyyn ja vauhti kiiihtyi jälleen ja kuului vain nuolimainen suhina tuuulen ujelluksen joukossa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Tammi 01, 2012 1:10

//Crit ei todennäköisesti sitten lähde ketään pelastamaan, vaan on voitonriemuinen, mutta suunnitelma käy silti hyvin. (:

Crit

Siinäpä lohikäärme taas lensi. Crit pyöräytti silmiään ja toivoi että olisi voinut värjätä toisen lohikäärmeen suomut. Musta oli käytetty väri, tai sittens en väristen lisääntyminen oli noussut huimasti. Lohikäärme seurasi toisen menoa arvioiden toisen lentokykyä. Hyvähän tuo kai oli, mutta Crit piti silti itseään parempana. Lohikäärme pudisti päätään ja heilautti häntäänsä. Asiastahan piti ottaa selvää.

Crit loikkasi ilmaan ja suuntasi oikopäätä mustan lohikäärmeen vierelle. Tuulessa ja tuiskussa oli hieman vaikeampaa kuulla mitään kuin siellä ulokkeella mutta lohikäärme aloitti aikaa tuhlaamatta keskustelun.
"Hei, sinä! Alotettiin varmaan vähän väärällä jalalla, nimeni on Crit", Crit esittäytyi puolihuutaen jotta toinen kuulisi. Tuskin Critkään kuuli omia siiveniskujakaan nyt. Hän odotti että toinen saisi oman nimensä sanottua.

//Blaah, lyhyt.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Tammi 01, 2012 5:09

//Juu, eipä tarvitsekaan mutta noin jää ainakin oikea voittaja selvittämättä kun toinen putoaa vahingossa pelistä ::D

Dúath teki tuulessa uhmakkaita kierteitä ja voltteja. Joku vähäkin huonompi lentäjä olisi saattanut menettää itsensä hallinnan ja kieppua uulen voimasta kuolemaan, tai ainakin satuttaa itsensä pahasti. Kuitenkin tuo musta sinisin symbolein koristeltu lohikäärme nyt kieppui ilmassa välittämätä tuulen ulvovista vastalauseista. Tuo rakasti haasteita etenkin lentämiseen liittyen eikä piitännut pätkääkään siitä kuinka virtaukset sitä paiskoivat.

Pian ilmestyi se erittäin ärsyttävä lohikäärme tuon vierelle ja Raun leikkisä kieppuminen tasaantui normaaliksi lentämiseksi. "Dúath Raug on nimeni, sano vain Rau." Tuo huusi takaisin ja päästi ilmoille karjaisun. Se ilmoitti toiselle että parempi jatkaa juttutuokiota jossain hiukan suojisemmassa paikassa.

Saman tien tuo kääntyikin nuolensuhina syöksyyn ja putosi alas. Juuri ennen vuprta se levitti siipensä ja liisi läheisee luolaan odottamaan jos toinen olisi kuullut sen karjaisun.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Tammi 02, 2012 9:15

Crit


Lohikäärme päästi ilmoille oman, vähän kimakamman puoleisen karjaisunsa vastaukseksi. Tuo kääntyi ilmassa ja seurasi toista hillitymmällä tyylillä luolaan. Taas tuo joutui ravistelemaan lumet pois ennenkuin kävi istumaan toisen viereen. Ennenkuin nuorempi sanoi mitään tuo naurahti hieman.
"Aikamoista lentoa. Mistä moiseen olet oppinut?" Crit kysyi ja käänsi päätä toisen suuntaan. Oliko hän oikeasti niin tylsistynyt että aloitti keskustelun ennenkuin haastaisi toisen kilpaan. Sehän tässä oli lohikäärmeen tarkoitus saada aikaan. Mielummin hän tosin lentäisi kilpaa sellaisen kanssa, joka ajattelisi hänestä positiivisella tyylillä. Mutta väliä hällä, voisihan sitä kisata vaikka veri roiskuen. Mutta mielummin ei, jos lentokisa otettiin, niin silloin lennettiin eikä tapeltu. Mitä järkeä siinä sitten olisi.

Crit veti häntänsä jarlojensa ympäri ja nosti hännän päässä olevan lehden hampaidensa tasolla. Tuo alkoi näykkiä sitä vähän rapsuttaakseen kutisevia suomuja. Kohta tuo laski häntänsä takaisin maahan ja käänsi katseensa kohti Rauta.
"Mitäs sanot, kisataanko?" tuo kysyi pitempää aikaansa tuhlaamatta. Hänellä olisi parempaakin tekemistä jos toinen ei kisaan haluaisi lähteä.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Tammi 03, 2012 2:32

Dúath seurasi tarkkaan kun toinen tuli sen luo istumaan. Se tarkkaili koko ajan ärsyttävää lohikäärmettä joka nyt ei sitten ollutkaan mukamas niin äryttävä. Kyselikin jo Raun lentotaidoista. Ennen vastaamista tuo kuitenkin heilautti aseistetun häntänsä eteensä niin että se päästi inhotavan äänen raahatessaan kiveä vasten. Uros itse ei siitä välittänyt. Tuon jälkeen se nosti jalkansa ja kaivoi hampaansa väliä rennosti eikä pitänyt mitään kiirettä vastaamisen kanssa kunnes lopulta "Hmm, olen elänyt suurimman osan elämästäni ilmassa ja siinä se taito sitten karttuu." Tuo vastasi ja laski etujalkansa takaisin maahan kääntäen sitten salaperisen ja fiksun katseensa toisen silmiin.

Toinen ehdotti kilpailua ja kyllähän tuo toiselle kävisi vallan mainiosti. Pääsisipä ainakin todistamaan kykynsä toiselle ja näyttämään kuka taivasta oikeasti hallitsi. Tuo oli mestari syöksyissä ja lentoketteryydessä. Oli se nopea lentäessä suoraankin mutta mieluiten sinisymbolein koristeltu musta uros lensi uhkarohkeasti metsissä ja ties missä. "Kyllähän se sopii. Parempi kuitenkin sitten varautua pettymään ystäväiseni." Tuo sanoi ja nousi ylös heilauttaen häntänsä ilmassa taakse. Sen silmiin syttyi kilpailutahdon liekki.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Tammi 03, 2012 1:20

Crit

Lohikäärme suorastaan pomppasi jaloilleen ja murahti vähemmän leikkisästi:
"Ole sinä vain valmis pettymään. Vastassasi on nimittäin näiden vuorien paras lentäjä!" Hänellä oli paljon kokoeroa toisen kanssa, joka oli hänelle hyvä juttu. Hän pystyisi puikkelehtimaan jokaisesta pienestäkin raosta kun toinen joutuisi kiertämään ne kauempaa. Crit suuntasi katseensa lumisateeseen ja mietti jotain hyvää reittiä. Kauempanahan siaitsi se uloke joka oli turvallisesti lumensuojassa. Sille oli tuskin koskaan kertynyt lunta. Se voisi olla hyvä maali. Crit heilautti häntäänsä kohti lumisadetta ja kysyi:
"Tiedätkö sen lähes lumettoman ulokkeen tuolla kauempana? Se sopisi maaliksi ja tämä on lähtöpaikka." Ehdotus oli ainakin Critin mielestä hyvä. Jos siis toinen osaisi paikalle, eikä eksyisi matkalla.
"Älä sitten lennä väärään suuntaan", Crit naurahti ja valmistautui loikkamaan lentoon heti kun he saisivat starttimerkin. Senkin pitäisi tosin tulla toisen suusta.
"Huutaako jompikumpi hep?" lohikäärme kysyi vilkaisematta toista.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Tammi 03, 2012 2:30

Dúath Raug

Dúath murahti toiselle ja naurahti päälle. Vai kuvitteli toinen itsensä paremmaksi. "Jaa, varmaan vaan näiden vuorian. Minä olen syöksylennon ja metsälennon mestari muttta en tässäkään varmasti jää toiseksi..ainakaan sinulle." Tuo sanoi jokseenkin töykeästi. Uros asteli ulos luolasta ja haisteli ilmaa. Mysrky oli pahentunut muttei se tuota varmasti tulisi haittaamaan. "Tiedän. Älä sinä törmää kallioon." Tuo sanoi ja karjaisi sitten lujaa. "Hep." Se syöksyi alas päin ja kiihdytti vauhtia. Näin se sai kunnon kiihdytysnopeuden kunnes kääntyio suoraan ja syöksyi nyt taidokkaasti vuoretan välissä kaikkea mahdollista väistellen kohti niiden maalia. Se ei todellakaan aikonut hävitä. Ei sellaiselle ärsyttävälle pikkulhikäärmeelle joka piti itseään mestarina.

//Lyhyt :(
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Tammi 03, 2012 3:47

Crit

"Korjaan. Koko Cryptin ja sitä ei ole kukaan rohjennut kiistää ja ne jotka ovat ovat hävinneet aina", lohikäärme murahti. Crit paljasti hampaansa töisen töykeälle käytökselle ja raapaisi maata. Ärsyttävä, lapsenmielinen ja henkisesti 6-v kitisijä! Crit ei löytänyt mitään muita luonteenpiirteitä kuin ne ja teennäisyyden. Toinen luuli muka olevansa jotain niin hienoa, mutta ajallaan tuokin tulisi näkemään että koko Cryptin väestä inhosi tuota.

Heti kun toinen päästi heidän lähtömerkkinäs tuo ampaisi kalliota apuna käyttäen matkaan. Kaikki neljä siipeä vihmoivat eri tahtiin ilmaa, asvattaen vauhtia kokoajan. Crit pystyi menemään melkeinpä kakista mahdollisista ohuista kohdista läpi, kun taas Raun piti väistellä. Hänhän ei jäsi kakkoseksi. Tuo näki edessäpäin jo maalin, vaikkakin huonosti kaiken sen lumisateen keskellä.

Lohikäärme ehti vilkaista sivulla kohoaville vuorille ja näki uhkuvat kerrokset lunta. Eipä olisi ihme jos ne kerrostumat tulisivat vielä tämän päivän aikana alas. Crit oli kenties keskittynyt hieman muuhunkin kuin kisaamiseen, mutta pysyi silti lujassa tahdissa. Tosin se musta variksenruoka olisi varmaan myös lähellä. Kohta Crit erottikin jo vasemmalla, rinteen puolella, lentävän lohikäärmeen.

//Nu problem.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Tammi 03, 2012 9:41

Uros oli juuri löytänyt henkilön jota tulisi varmasti inhoamaan hyvin paljon. Luuli muka olevansa Cryptin paras lentäjä, niiin varmaan. Ehkä joku olikin sen saattanut toisdelle myöntää mutta vain koska Dúath ei liieemmin esitellyt mestarillisia taitojaan eikä hirveän moni ollut tuota nähnyt. Se oli maestari lentämisessä ja jos joku sen kiistätisi niin saisi se tuta Raun raivon. Uroksen vihakaan ei kuulunut niihin kaikista lievimpiin. Suuttuessaan tuo oli tappavan vaarallinen varjotulineen ja aseistettuinen kroppineen. Myös sen lento- ja taistelutaidot ilmassa olivat mahatvia. Olisihan se lohikäärmeen mielestä mukavaa joskus hallita omaa laumaa ja sillä ilmaista oma mahtavuutensa. Kuitenkin tuo oli vielä liian nuorekas perustamaan laumaa saatikka hankkimaan puolisoa. Eikä tuo ollenkaan oikein pitänyt poikasten ärsyttävistä tavoista.

Dúath huomasi Critin ja virnuili itsekseen. Ei toisella olisi oikeasti mitään mahdollisuuksia vaikka se niin luulikin. Rau tulisi voittamaan leikiten ellei sitten mitään tapaturmaa kävisi kuten hyvin oli mahdollista kun lennettiin lumimyrskyssä vuorilla. Rau päästä karjahduksen ilmoille kertoen toiselle että se voisi jo luovuttaa. Rau voittaisi ylivoimaisesti.

Juuri oli uros kiihdyttämässä maalia kohti nähdessään sen jo ihan piene hetken päässä mutta sitten tapahtui jotain mitä tuo ei tajunnut odottaa vaikka olisi pitänyt. Rau lensi rinteen vierellä ja se oli vaarassa sille mikä vuorelta pian niskaan iskisi. Lumivyöry tuli kohti ja lohikäärme ei ehtinyt kuin yrittää kääntyä ylös kun putoilevat kivet osuivat ja saivat tuon lumen mukaan. Se katosi sekä näkyvistä että kilapilusta. Voittajaa ei tuolla kertaa saataisi ratkaistua.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Tammi 03, 2012 10:03

Crit

Lohikäärmeet lensivät. Vieri vieren, kuonot tismalleen samalla kohdalla ja molemmat tavoittelivat selvästikkin voittoa. No kukapa ei havittelisi, olihan tämä sentään kilpailu. Jyrähdys sai Critin kääntämään vasitomaisesti päätään. Lumivyöry! Loihkäärme ampaisi korkeamalle lentoon ja syöksyi sitten lumen mukana kimpoavia paakkuja väistellen maaliin.

Tuon kynnet viilsivät viivat kallioon kun tuo pyörähti ympäri ja huomasi olevansa yksin. Hän oli siis voittaja.
"Hah! Tiesin sen", Crit totesi häntä tyytyväisenä heiluen ja rinta koholla. Tuo päästi ilmoille kovan karjaisun ilmoitukseksi voitostaan. rauta tuo ei kuitenkaan nähnyt. Toinen oli tainnut mennä lumen mukana, mutta voitonhuuman viemänä, ja tuskinpa muutenkaan, Crit ei mennyt toista etsimään. Kisa oli kisa, ja kisassa oli säännöt. Voitto kotiin kävi mitä kävi. Sitäpaitsi, jos toinen oli nyt ollut niin olevinaan niin kai tuo pois itsensä hommaisi. Critiä ei edes kiinnostanut oliko toinen tukehtunut lumen alle vai ei. Elämä oli rankkaa ja julmaa, piti joko olla voitokas tai olla kuollut. Lohikäärme istahti paikalleen ja jäi katselemaan josko toinen saapuisi. Jos ei niin mikäs siinä, eipähän tarvitsisi kuunella häviämisen tuskia.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Seuraava

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö