Paras lentäjä? || sovittu


Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Tammi 04, 2012 1:12

//Hihhii, vedänmpä tähän vähän jännitystä mukaan X)

Dúath Raug

Lohikäärme jäi täysin lumen ja kivien väliin ja vyöryi huimaa vauhtia sen mukana alas rinnettä. Se tiesi etä olisi voittanut. Vaikka eipä se nytkään hävinnyt ollut. Kisa oli jäänyt kesken vaikkei toinen niin varmasti luulisikaan. Toinen uros luuli voittaneensa mutta vielä josku Rau näyttäisi kuka oli oikeasti mestari. Lohikäärmee panssariin oli ilmestynyt haavoja kivien repiessä sen suomuja. Tästä tuo ei selviäisi haavoitta. Siipiäkään se ei ollut ehtinyt laskostaa suojaan ja lumi ja kivet repivät niitä. Onnekseen uroksella oli vahva nahka ja siivet joten ei tuo hirveän pahasti itseään loukkaisi. Haavoja siihhen tulisi mutta se oli ihan sama tuolle.

Putoaminen pysähtyi ja uros jäi lumi- ja kivimassojen alle. Se kaivoi kuitenkin itsensä juuri sopivasti ylös kuullakseeen oisen voitokkkaan karjunnan. Luultavasti Rau olisi mennyt ylös ja sanonut että niiden täytyisi josksu ottaa uusinta voittajan selville saamiseksi. Nyt tuo kuitenkin raivostui. Toinen luuli voittaneensa vaikka todellisuudessa kisa oli keskeytynyt luonnonvoimien takia. Raivostunut uros ei lentänyt. Se ei juurikaan nyt ajatellut. Osittain se kiipesi vuoren rinnettä välillä lehäyttäen siivillään vauhtia. Verinen uros näytti karmivalta ja hyvin pelottavalta raovsta liekehtevinen silmineen. Toinen varmasti tajuaisi toisen nähtyään että nyt oli leikki kaukana. Tuon murinasta ja silmistä huomasi että tuo tahtoi repiä ärsyttävän uroksen kappaleiksi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Tammi 04, 2012 9:04

//Hahaa, hyvä idea! Taisteluun miehet >:D

Crit

Lohikäärme suuntasi katseensa alas kun näki toisen tulevan lumesta. Tuo heilautti hermostuneena häntäänsä kun huomasi toisen taisteluntahtoisen katseen. Crit tuijotti silmästä silmään ja hyväksyi haasteen päästämällä ilmoille uuden karjaisun ja huutamalla perään:
"Oletko huono häviäjä? Näithän itse että voitin." Toinen tietysti ajatteli että lumivyöryn väliin tulo oli keskeyttänyt kisan, mutta mitään sellaista ei oltu missään vaiheessa ennen kisaa sovittu. Pienempi lohikäärme katseli kuinka toinen lähestyi, ei niin lujaa ettei Crit ehtisi valmistautua iskuun, jos sellaista edes tulisi. Kuitenkin tuo perääntyi kauemmas ulokkeelle, antaakseen toiselle tilaa tulla taistelukentälle. Crit raapi kynsiään maata vasten varmistaakseen niiden olevan terävät. Kohtakan kaikelle mahdolliselle tulisi käyttöä jos ja kun toinen tulisi ylös. Tapellaan vain. Crit ajatteli.

Ensimmäistä iskua tuli aina miettiä ja tehdä sopivaa stradegiaa toista vastaan. Tämä otus oli aika iso, joten suoraan päin pläsiä ei kannattaisi juosta. Toisaalta se oli haavoittunut, ei pahasti, mutta olipahan kuitenkin. Se varmaan vaikeuttaisi toisen lentämistä. Iskut olisi siis parempi tehdä ylhäältä päin, suoraan selkään. Crit ei paljastanut aikeitaan katseellaan tai liikkeillään. Kunhan valmistautui.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Tammi 04, 2012 1:12

Dúath Raug

Uros murisi ja sen suusta pääsi jo pientä liekkiä tulemaan. Vielä se ei kuitenkaan tulivoimaansa näyttänyt sillä toinen tajuaisi muuten varoa sen mustaa tulta. Uros ei viitsinyt enä kiivetä. Kyllä se lentää jaksaisi, raivo vain oli ajanut sen kiipeämään ylös. Jotenkin se oli paljon vihaisemman oloistakin. "Pidä sinä vaan se ruma turpasi kiinni ja tunge se sinne hevosenahteriisi!" Tuo murisi toiselle ja sitten irrottautui kallionseinästä. Se lensi lopun matkaa ja laskeutui sitten kielekkeelle kynnet kiveen kalahtaen. Se paljasti ilkeät hampaansa ja murisi hyvin äänekäästi. Häntä viuhui puolelta toiselle ja uros valmistautui repimään ärsyttävän pikku-uroksen kappaleiksi. Tai ehkä se pitäisi toisen hengissä jotta pääsisi joskus toiste voittamaan tuon. Sitten joskus kun toinen paranisi raivostuneen lohikäärmeen hyökkäyksestä. Raulla ei ollut aikomustakaan hillitä itseään kuten ärsyttävän ja puheliaan haltian kanssa. Ei, nyt se aikoi jatkaa niin kauan että toinen kuolisi tai antautuisi tai pakenisi.

Uros päästi ilmoille lujan karjaisun joka kaikui tuule mukana ja sitten tuo hyökkäsi. Ensin se yritti raapaista toista kuonosta, sitten lokat ilmaan ja huitaista toista tappavan terävällä hänäällään jonka jäljkeen tuo aikoi tarttua toisen siipeen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Tammi 04, 2012 5:07

//(yksikään) Hahmomme eivät taida pitää toisistaan, huomaan ma.

Crit

Vai että tappeluun sitä päädyttiinkin. Tuo karjui ihan ythä lailla samalla mitalla mitä toinen, joka oli varmastikkin luullut ettei hänestä ääntä lähtisi. Crit oli llut monessa tappelussa ja selvinnyt tuota kusipäätä mahtavampiakin vihollisia vastaan olleista taisteluista. Hänhän ei antaisi toisen tehdä itseensä naarmuakaan.

Lohikäärme näki heti kun toinen yritti raapista häntä kuonoon. Crit oli siihen jo yhden arven saanut, joka oli verettänyt koko hänen hengityksensä ja vetänyt tuon suonen poikki. Siitähän hän oli selvinnyt kuin ihmeellä. Häntää oli vaikeampi varoa, muttei sekään mahdotonta. Tuo painautui maata vasten ja kierähti sivulle, kuullen vain mustan kakan hännän suhahduksen korvissaan. Siivet tuo painoi niin tiiviisti kylkiään vasten ettei toisella ollut mitään mahdollisuutta saada edes kynsiään siiven ja ruumiin välille.

Crit pysyi hetkellisesti vähän kauempana toisesta ja päätti toteuttaa oman toimintasuunnitelmansa. Tuo loikkasi ilmaan, jättäen pinemmät siipensä suppuun ja lensi toisen yläpuolelle, josta tähtäsi hännällään pistävän iskun kohti toista. Tämä tappelu jatkuisi varmaan kunnes kolme vanhinta tulisivat heidät pysäyttämään.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Tammi 04, 2012 7:03

//Juu, eivät taida. Mitä tarkoitit kohdalla mustan kakan? Meinas ruveta naurattamaan :)

Dúath Raug

Lohikäärme murisi toiselle hyvin lujaa ja sen kurkusta karkasi välillä pieniä karjaisujakin. Se oli raivona mutta koko ajan se taktikoi mielessään ja arvioi itseään pienempää ärsytystä. Uros ei todellakaan aikoisi taistelua lopettaa. E vaikka ne jouuisivat taistelemaan vuoden ympäri. Se ei tuollaista pikkunilkkiä vastaan aikoisi hävitä, ei missään tapauksessa.

Lohikäärme huomsi toisen hännän lähestyvän mutta tuo teki ovelna ja nopean tempun. Se loikkasi pystyyn ja siitä ilmaan jolloin toisen häntä suhahti vain muutaman sentin päästä uroksen vatsasta. Nyt Rau yrittikin yllätyksenä tarttua pienemmän rintaan ja vetää alas yrrittäen paiskata sen kiven ja oman painonsa väliin. Uros yritti myös viiltää toista kaksi kertaa nopealiikkeisillä hännänsivalluksilla.

//Lyhyt :( Kauankohan näilläkin menee tapellessa xD
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Tammi 04, 2012 8:10

//^^' oh god.... Tätä Critin ajatusmaailmaa katsos... tätä ajatusmaailmaa :D

Crit

Muistot palasivat Critin mielene kun toinen tarrasi häntä rinnasta. Tuo oli mennyt kerran tekemään virhesiirron yhden vanhemman lohikäärmeen kanssa, ja oli melkein tukehtunut tappelussa liiskaantuessaan maan ja lohikäärmeen väliin. Pienen paniikin saattelemana tuo riuhtaisi itsensä irti toisen otteesta mutta sai samalla viillot vatsasuomuihinsa toisen hännästä. Crit perääntyi kauemmas ja vilkaisi haavojansa. Toinen oli pelkkä naarmu mutta pisti kuin paperiviilto sormessa, toinen oli syvä eikä sekään mikään miellyttävän oloinen.
"Pahus", hän murisi ja heilautti häntäänsä hermostuneesti. Hänen kannattaisi ilmeisesti keksiä uusi taktiikka ja tuo vilkuili sivuilleen, nähden vain ihmisten mittaisia kiviä. Siitä tuo saikin idean ja noepasti suunitelman tehden tuo lähti kirmaamaan ympyrää.

Heti kun tuo oli sinkoilut sinne tänne tuo otti itselleen ihmismuodon. Sihinän ja ratinan saattelemana lohikäärme oli kadonnut ja nyt ihmismuodossa oleva Crit istui kivenmurikoiden takana ja tasasi hengitystään. Tuo katsoi käsissään olevia pitkiä kynsiä ja aprikoi miten toimisi seuraavaksi. Ainakaan toinen ei varmaan tiennyt minne hän oli sujahtanut, eikä saisikkaan. Crit tarvitsi aikaa miettiä mitä tekisi nyt.

Hän ei hievahtanutkaan, eikä edes viitsinyt antaa kyntensä koskea maata jottei herättäisi huomiota. Tuo teki pienen vilkaisun kiven takaa ja näki toisen. Hetkessä tuo vetäytyi takaisin piiloonsa. Luovuttanut hän ei ollut, eikä aikonutkaan. Eikä edes pitänyt toistaan parempana. Ajatus hänellä ei vain kulkenut jos hän joutuisi joko väistelemään tai hyökkimään kokoajan. Crit nielaisi ja nousi seisomaan.

Lohikäärme palasi oikeaan muotoonsa taas ja hyppäsi suoraan kohti toisen niskaa. Kynnet ojossa, hän aikoisi tehdä nopean piston ja vetäytyä taas vähän matkan päähän. Sen jälkeen voitaisiinkin turvautua tuleen, jos tarve tulisi.

//Näähän tappelee varmaan Cryptin loppuun asti x) ja älä murehdi pituudesta "pituus ei ole tärkeintä vaan se että kerrot viestissäsi kaiken oleellisen", näin olen kuullut. :)
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ke Tammi 04, 2012 9:33

//Heh, mietinkin sitä mutta kuitenkin :D
Dúath Raug

Uros murisi kun toinen repäisi itsensä irti. Sen naamalla oli kuitenkin hyvin huvittunut ja häijy ilme kun se oli osunut toiseen. Nyt se laskeutui alas mutta sitten se pirulainen lähtikin jo kiertämään ympyrää. Jos ei olisi satanut ja tuuullut niin kauheasti niin tuo olisi erottanut minne toinen uros katosi mutta edes tarkkasilmäisenä se ei voinut mitään huonolle näkyvyydelle. Se kuuli vain rätinän ja sitten se olikin jo kadonnut. Muuttunut luultavasti ihmiseksi. Niinkö paljon se nyt pelkää. Eipä olekaan kummoinen lisko. Tuo ajatteli ja naurahti omilli aatteilleeen. Rau luotti itseensä eikä vielä tehnyt elettäkään etsiäkseen toisen.

Sitten toinen jo hyökkäsikin. Rau ehti juuri kääntyä mutta toisen hyökkäys osui aiheuttaen vain pienen naarmuun joka ei edes tuntunut paljon miltään. Uroksella oli kova panssari. Toisen lähtiesä perääntymään kuului lohikäärmeen suusta hyvin uhkaava ääni. Se latasi tulipalloa. Mustaa tulta joka pallona ammuttyuna oli hyvin tarkka ja vaarallinen. Kuului pieni laukaisemisen ääni kun tulipallo lähti kohti toista urosta. Tietenkin toisella olisi homaa väistää tarkka laukaus.

//Juu, hyvä vaan kun ei joskus inspaa pitkää kirjoittaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Tammi 04, 2012 9:50

Crit

Lohikäärme katsoi kuinka tulipallo lähti tätä kohti. Oli näitä juttuja ennenkin nähty ja hetkessä Crit latasi oman tulensa valmiiksi. Violetit lieskat lähtivät mustia vastaan vauhti kiihtyen. Kuului pamahdus, joka kaikui kauas vuoristoon. Tulien osuessa yhteen oli syntynyt niin kova vastavoima että moelmmat lieskat olivat suorastaan räjähtäneet taivaan tuuliin. Koko taistelutanner oli mustunut ja savusi. Liekeistä ei näkynyt enää jälkeäkään. Crit ei ollut satuttanut itseään, mutta voima oli saanut tuon hetkellisesti kumoon. Violetit suomut olivat vähän mustan tuhkan peitossa, mutta se ei haitannut. Lumisade pyyhki niitä kuitenkin pois. Crit katsoi toista irvistäen pirullisesti.
"Mitä nyt Rau? Eikö tulesi tehonnutkaan?" tuo kysyi ja heilautti häntäänsä. Eihän uskonut että violetit olisivat haastajan palloa räjäyttäneet, mutta tapahtunut oli tapahtunutta. Toisen tuli taisikin olla aika paloherkkää.

Crit mietti taas uutta hyökkäyskeinoa. Molemmille oli kaiketi jo käynyt selväksi ettei tulipalloja kannattanut enää toisia päin läjäytellä tai he molemmat hukkuisivat lumivyöryn alle. Eihän Critiä haittaisi vaikka toinen lumen mukana menisi, mutta itse hän pysyisi mielellään hengissä.
"Jos et usko, että voitin kisan ja haastat siksi riitaa, niin voimme aina mennä Kolmen vanhimman puheille. Eivätköhän he osaa ratkaista asian", tuo sanoi, josko toinen olisi niin lapsellinen että tappelisi vain häviönsä vuoksi. Miksi Crit ei yhtään ihmettelisi vaikka asia olisikin fakta.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ti Tammi 10, 2012 8:59

Dúath Raug

Uros murahti. Toinen sinkosi oman tulipallonsa vastaan. Ei se kuitenkaan haitannut. Rau tiesi kuinka räjähtävästio sen tulipallot käyttäytyivät osuessaan johonkin voimalla. Yhtään ei Rau välittänyt siitä ettei pallo ollut osunut. Oli tuonkin päälle tuhkaa ja nokea lentänyt mutta sitä ei huomannut. Paitsi ehkä sen siniset symbolit saattoivat olla hiukan tummuneet. Rau vain seisoi jyevästi ja tuijotti mystisellä ilmeellä Crittiä. "Minä kyllä tiedän miten tuleni käyttäytyy. Sinä et kuitenkaan ymmärrä miten vaarallista sillä on leikiä. Minä en käytä tavallista tulta." Tuo sanoi ja murahti. Toisen herja ei nyt jaksanut ärsyttää. Rau taistelisi muutenkin.

Yhtäkkiä Rau rupesi nauramaan. Sen keskittyminen ei kuitenkaan herpaantunut vaikka niin saattoi luulla. "Mene vain puhumaan niille papparaisille. Minä en niitä kuuntele. Kuulun niihin lohikäärmeisiin joilla ei ole kunnioitusta niitä kolmea kohtaan, tiedä se Crit. Lisäksi taistelen koska annoit siihen erittäin hyvän syyn. Sinun luulosi ovat väärtä." Tuo sanoi j murisi. Sen naamalla oli erittäin häijy virne.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Tammi 10, 2012 11:39

Crit

Lohikäärme pärskähti ja katsoi toista vihaisena. Tuo oli niitä idiootteja joilla ei siis ollut mtiään kunnioitusta Kolmea vanhinta kohtaan. Niitä harvoja paskiaisia. Niitä harvoja hemmetin kusipäitä paskiaisten ja kusiaisten läjistä. Mutta mitä hän tässä murisemaan, oma oli toisen häpeä ja ajallaan Rau tulisi sen huomaamaan. Päivänä jona se tulisi katumaan aiempaa käytöstään ja kaikkea mitä oli tehnyt aiemmin. Päivänä jona Raug kokisi vanuuden viisauden. Crit oli itsekkin tätä nuorempaa luokkaa joka viisastuisi vasta vanhetessaan, mutta toistaiseksi hän ei yrittänyt käyttyä ylimielisesti, niinkuin olisi muka jotain hienoa ja suurta. Hänelle riitti että hän oli omalla maailman kartallaan hyvissä vaiheissa, omisti luotettavan ystävän, taisteli jonkin puolesta ja tiesi mihin uskoa. Raugilla ei sen sijaan ollut ilmeisestikkään mitään, paitsi tyhjä pääkoppa. Crit melkein toivoi toisen puolesta että sinnekkin tulisi jotain sisältöä vuosien kuluessa. Sillä tuolla naamalla ei saanut edes kalaa, ystävistä puhumattakaan. Pienempi lohikäärme tunsi taistelun hellittäneen hetkeksi, vaikka huomasikin Raugin olevan kokoajan varuillaan. Hyökkäystä ei ollut tulossa, olikohan toinen päättänyt lopettaa hyvän sään aikana. Hyvän sään joka ei suinkaan tarkoittanut sitä että Crit olisi saanut rage-kohtauksen, vaan sitä että mräkkä tästä yltyisi ja kohta molemmat kuolisivcat vuosikausien lumipyryssä. Tällä hetkellä näytti siltä että sään ennustajat olivat kerrankin oikeassa.

Crit tutkiskeli toisen itsevarmaa ja kohtalaisen pelottavaa olemusta. Taas yksi. Hän ei antanut kuitenkaan toisen hämätä itseään, muttei myöskään ajatellut lähteä uuteen hyökkäykseen. Mitään rauhan sovintoa toiselta oli kuitenkin todennäköisesti turha odottaa, joten ehkä he vain taistelisivat kunnes se maailmanloppu tulisi. Tai siinä vaiheessa kun joku vuoristokiipeilijä tulisi heille kirjeen kera ilmoittamaan että sota oli ohi ja ettei tarvitsisi enää tapella. Eihän se toki mikään sota ollut mistä he tappelivat. Itseasiassa Crit ei edes tiennyt miksi toinen oli menettänyt viimeisetkin järjen rippeensä - joita ei ollut misään vaiheessa, ja lähtenyt mielipuolen tavoin tappeluun. Toisesta ei tosiaankaan ottanut minkäänmoista tolkkua. Friikkiä. Ajallaan Crit kuitenkin kyllästyisi toisen mikälie kukkoiluesitykseen ja lähtisi tylsistyneenä pois. Jos Rau aikoisi mennä esittelemään muka niin hienoa olemustaan pihalle, kannattaisi samalla toivoi että kaikki kriitikot olisivat tehneet itsemurhan. He kyllä tekisivät muutenkin heit jos näkisivät toisen.

Lohikäärme heräsi hetkellisistä ajatuksistaan ja kuvitelmistaan Raug pullistelemassa lihaksiaan yleisöä ja mainetta saadakseen. Naurettava ajatus. Crit katsoi hetken aikaa alati yltyvää tuutla ja jostain päin vuoria kuului selvää jyrinää. Ei ukkonen, vaan lumivyöryjä. Ilmeisestikkin jos he pitäisisvät kamalaa mekkalaan, sattuisi sellainen heidänkin kohdalle. Ainakin lumi kerrostui harvinaisen äkkiä eri paikkoihin, jonka tuuli sitten pyyhkäisi paakkuina sivulle. Pitäisikö tätä nyt pyörremyrskyksi kutsua? Tuskin. Crit vilkaisi toista lohikäärmettä. Tämä oli aivan jörjettömän naurettavaa. Lohikäärme istahti alas ja alkoi poistamaan likaa etujalkansa kynsien alta. Hän nuoli ja kynsi vuoronperään, kunnes siirtyi seuraavaan jalkaan. Tuo rullasi häntänsä etujalkojensa ympärille ja nosti päänsä ylös, ettei niska jumittuisi.
"Kuule Rau. Jos minulta kysytään tämä on aivan naurettavaa hommaa, enkä tahdo jatkaa sitä, ainakaan täällä. Ajattele mitä muut lohikäärmeet ajattelisivat jos tietäisivät. Pilaisimme molemmat lohikäärmeiden maineen", tuo selosti ja ilmaisi lauseissaan kannattavansa taistelun lopettamista. Hän pystyi melkein näkemään kikattavat kaksijalkaiset katsomassa jokaista ohi menevää lohikäärmettä.

Lunta sinkoutui sinne ja tänne ja jostain kuului uutta jyrinää. Tällä kertaa lähempää. Lumi se vain taas jatkoi matkaansa alas, koska harvemmin näin korkealla ukkostaisi. ja miksi ihmeessä talvella ukkostaisi - ei, pakko sen oli olla lumivyöry. Nehän olivat melkein yleisiä täälläpäin. Kuin arkea, niitähän voisi melkeinpä laskea kilpaa. Crit tuhahti omille ajatuksilleen, jotka tuntuivat harhailevan ympäriinsä kuin kakarat lastentarhassa. Mahtoikohan Raug olla minkä ikäinen, tuskin ainakaan 500-vuotias. Ei sen ikäinen noin käyttäytyisi, ellei sitten olisi paha henkinen vika lohikäärmeessä. Yleensähän he menivät arvokkaasti ympäriinsä, viisauksia ladellen ja toinen toistaan arvostaen. Critlle ja Raulle oli tässä tapauksessa kyllä käynyt jotain hyvin hassua. Johtuiko se siitä että he olivat ottaneet kilvan liian tosissaan, siitä että Crit oli nuori ja nenäkäs, siitä että Raug käyttäytyi vähintään yhtä huonosti kuin Crit, vaiko sitten siitä etteivät he tulleet toimeen keskenään. Monta olisi vaihtoehtoa.
"Sovitaanko että oli tasapeli, koska lumivyöry pisti kilvan poikki?" Crit ehdotti, kynsiään putsaten. Hän todella toivoi että se saisi toisen järkiinsä. Jos ei niin sitten Crit haukkuisi toisen lyttyyn, kertoisi että tuolla oli henkisiä ongelmia ja painuisi muualle. Tämmöinen se elämä vain sattui olemaan. Mutta jos Rau oli vain ylkuumentunut kilvasta ja käyttäytyi sen takia typerästi, saattai Crit harkita vielä pientä juttupaussia ennenkuin joutuisi lähtemään takaisin haltioiden luokse. Hän oli luvannut tavata Varnefindonin tänään. Crit ei ainakaan uskonut Rau olevan yhtä typerä kuin millaisen kuvan oli lohikäärme antanut. Kenties tuossakin elikossa piili se lohikäärmeen ylväs viisaus ja luja mieli. Sellainen jota Crit arvostaisi.

//MIGHTY! MIKÄ VASTAUS! Elämäni pisin! Hurrah! :D
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti La Tammi 14, 2012 8:33

//Tsiisus mie säikähin x) Kauhea tekstimäärä, onnitteut vain. Itse en ikinä jaksaisi tuollaista kirjoittaa//

Dúath Raug

Lohikäärme päästi kurkustaan huvittunutta murinaa edelleen. Se oli vieläkin hyvin helposti suuttuvassa tilassa ja hyökkäisi pienimmästäkin ärsytyksestä. Toinen oli yhtä typerä kuin uros itsekin mutta se sentään tajusi arvostaa vanhempia. Raun ikävin tapa oli juuri se että tuo kunnioitti vain itseään eikä tulisi ikinä olemaan Vanhimpien ystävä. Ne vain luulivat itseään kaikista parhaiksi koska ovat sattuneet elämään hyvän ja pitkän elämän. Rau ei ikinä tulisi noita arvostamaan tai kumartamaan. Tämä oli lohikäärmeistä oikea paholainen ja sillä olikin enemmän vihollisia kuin ystäviä. Kuka tietää vaikka tuota joskus pelättäisiin housut tutisten. Dúath Raug aikoi saada nimensä tunnetuksi vaikka sitten pelottavassa mielessä.

"Minulle on ihan sama vaikka lopettaisimme. Sinä et tahdo kuitenkaan kuolla ja olet oikeassa paikasta. Tässä kelissä jopa mestarilentäjille on hankala liikkua." Tuo vastasi ja heilutti häntäänsä hiukan äkäisesti edelleen. Se kkuitenkin rupesi rauhoittumaan koska näköjään toinen päättikin olla ärsyttämättä räjähdysaltista urosta enempää. Ihan viisas veto. "Se on sovittu Crit. Otamme uusiksi joskus. Toivottavasti vasta silloin kun molemmat osaavat miettiä sanojaan." Tuo sanoi ja kuulosti nyt erittäin fiksulta. Tuo kuitenkin tarkoitti sanojaan ja lehati toisen eteen. Se nosti teräväkyntisen jalkansa toisen eteen jotta nuo voisivat kätellä sovinnon merkiksi. Ele oli ihmismäinen mutta kyllä lohikäärmeetkin noin saattoivat tehdä
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Su Tammi 15, 2012 12:04

Crit

Niellen kaiken sen ylimaalisen ylpeytensä, Crit päästi pihoille helpottuneen inahduksen. Lohikäärme luuli tappelun lähtevän taas käyntiin Raun hypätessä eteenpäin ja pienempi pyllähti istumaan säikähdyksestä. Kyseessä olikin vain kätelly. Luojan kiitos. Crit ajatteli ja ojensi oman kätensä kättelyyn. Rauha, ja sitten joskus taas uusiksi, kerralla jolloin Crit pitäisi typreän kielensä kaukana solvauksista. Loppujen lopuksi, kun toista ajatteli tarkemmin oli tuo nimensä veroinen lohikäärme. Olihan heillä molemmilla vielä paljon opittavaa elämästä mutta molemmat olivat varmastikkin vähintään taitolentäjän tittelin arvoisia. Omalla tavallaan Crit ei edes halunnut selvittää kumpi olisi parempi.
"Joten, nyt kun päästiin puhumaan niin saanko udela oletko yhteyksissä tuolla alhaalla riehuvaan sotaan?" Crit kysyi mielenkiintoaan ja samalla vähän varmistukseksi ettei toinen olisi ihmisten puolella. Se ei olisi hyväksi hänen maineelleen.
"Itse olen haltioiden puolella", hän vielä ilmaisi äkkiä, yrittäen löytää samalla mukavan istuma-asennon.

Lumipyry senkuin yltyi ja Crit nousi ylös. Nyt olisi parempi etsiä suoja ja jatkaa keskustelua siellä.
"Tedätkö mitään lähellä olevaa luolaa?" lohikäärme kysyi Raugilta ja tiirasi tiheään lumisateeseen. Sen läpi pystyi näkemään vain lisää lumipyryä ja joitakin heikosti näkyviä vuorten huippuja ja sellaista. Crit oli tässä vaiheessa hieman hukassa.

//:D Nyt päästiin ehkä paremman ystävyyden alkuun?
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Su Tammi 15, 2012 8:14

Dúath Raug

Uros kätteli toista ja nyökkäsi. Se oli rauhoittunut ja ehkä ajatuksissaan hiukan huvittunut toisen säikähdyksestä. Kuitenkaan se ei sanonut mitään. Molemmat tuntuivat olevan erittäin herkästi ärsyytntyviä ja molemmillla oli haukkumisen lahja. Sen takia nämä kaksi olivat varmaan jo heti aluksi tulleet huonosti juttuun. Kuitenkin Rausta tuntui kuin se saattaisi nyt alkaa sietämään itseään pienempää. Tietenkään se ei pitäisi toista yhtä hyvänä kuin itseään mutta niin tuo ajatteli aina. Silti uros päätti hetkeksi hylätä uhmakkuutensa ja itsepäisyytensä. Olisi parempi olla väleissä lohikäärmeiden kanssa kuin taistella. Varsinkin koska lajia oli niin vähän enää jäljellä.

"Olen virallisesti puolueeton mutta periaatteessa haltioiden puoleella." Tuo ilmoitti. Sitten toinen jo sanoikin suojan etsimisestä. Uros kaivoi mielestään ja muisti tiputtautuneensa yhden luolan hi aiemmin. "Tiedän yhden. Tule perässä." Tuo sanoi. Kuitenkaan se ei lähtenyt vaan peruutti kielekkeen reunalle. Siinä se virnisti ja pudottautui. Sen vauhti kiihtyi ja se putosi luolan ohi. Kuitenkin tuo levitti siipensä ja liisi ylöspäin. Pian se jo olikin luolassa ja odotti toisen saapumista.

Luolaan ei satanut lunta joka oli hyvä. Siellä näkisi paljon paremmin kuin ulkoan. Lisäksi tuolla oli mukava tuulensuoja. Ja ainakaan lumivyöryistä ei tulisi olemaan haittaa.

//Mahdollisesti :D Olisitko muuten kinnostunut pelaamaan lohikäärmeroolipelissä?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Tammi 16, 2012 5:00

Crit

Lohkäärme siirtyi Raugin perässä alemmalle tasolle luolaan. Tosin Crit ei vaivautunut pudouttautumaan luolan alapuolella, vaan sujahti suoraan sisään. Vihdoinkin he pääsivät eroon kaikesta siitä tuulesta ja tuiskusta. Crit käänsi päätään kumaraan ja nuoli rintasuomujaan.
"Hyvä, minäkin olen haltioiden puolella", hän sanoi ja heilutteli häntäänsä muutamaan kertaan, ennenkuin nosti taas leukansa ylös. Lohikäärme silmäili toisen ruumista ja tutki kuviointia. Loppujenlopuksi aika komea lohikäärme, nyt tosin veren tahrima, mutta mitäpä pienistä.
"Oletko kotoisin täältä?" Crit kysyi, taas saadakseen aihetta keskusteluun. Tylsäähän tässä olisi vain paikallaan istua. Lohikäärme pyöri ja hyöri paikallaan, yrittäen keksiä uudelleen jonkin hyvän asennon. Hän ei mielellään kipeyttäisi paikkojaan. Rentotuneena Crit pystyi vihdoinkin asettumaan aloilleen makuulteen ja ilman pelkoa olemaan toisen vieressä.

//Anteeksi, pätkä. Mutta joo, en ole ajatellut ottaa TNF:än lisäksi muita roolipelejä :)
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Viesti Ma Tammi 16, 2012 10:10

Dúath Raug

Rau vilkaisi toista sen tullessa luolaan. Kuitenkan tuo ei vastannut kysymykseen ennen kui pääsisi itsekin mukavaan asentoon. Se pyörähti pari kertaa paikoillaan ja totesi luolan seinustan tarpeeksi mukavasti. Kuitenkin tuon suusta kuuului pieni murina ja varoittamatta se laski tulta. Musta tuli lämmitti kiveä nopeammin kuin tavallinen ja lisäksi näytti jokseenkin upelata vaikka mustaa olikin. Ollessaan tyytyväinen paikkansa lämpöön. Tuo asettautui siihen maate ja kietoi häntänsä eteensä. Siivet olivat pieneen tilaan laskostettuna ja roikkuivat osittain maassa.

"Olen mutta aika kaukaa. En tarkalleen tiedä mistä, olen matkustellut niin paljon. Kuitenkin Cryptissä olen pyörinyt koko ikäni." Tuo vastasi ja tutkaili nyt itsekin toista hiukan tarkemmin. Veikeän näköinen eikko se kieltämättä oli. "Entäs itse?" Tuo esitti vastakysymyksen. Tietenkin se tahtoisi tietää myös jotain toisesta kun kerran keskustelemaan ruvettiin.

//Eipä tuo haittaa :D
EdellinenSeuraava

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia