Haaste

Acarin toimet, tai pikemminkin pentujen piipittävä valitus ei jäännyt huomaamatta ulkopuolisilta, etenkään pentujen emolta joka sattumoisin oli sama nuori naaras joka kumppaninsa oli menettänyt Acarin kautta hetki sitten. Tosin mikään yllätys tuo ei ollut sillä naaras oli tullut hakemaan jälkeläisiään turvaan, pois alfa parin ulottuvista kun pahin oli jo käynnyt toteen.. Acar oli käynnyt hänen pienokaistensa kimppuun! Naaras tuijotti suuremman uroksen toimia hieman kauempaa pupillit kapeina viiruina keräten selvästikkin rohkeutta hyökätä massiivisen uroksen kimppuun. Suurempaa harkintaa se ei kuitenkaan vaatinut vaan naaras jännitti lihaksensa ja syöksähti panssarivaunun tavoin uroksen kylkeä päin saaden tuon jopa horjahtamaan ja päästämään otteensa pienokaisesta. Naaras astui poikastensa ja suuremman uroksen väliin sähisten äänekkäästi paljastellen uhkaavasti hampaitaan.
"Uskallatkin hyökätä puolustus kyvyttömien kimppuun!" Naaras sähähti agresiivisesti kääntyen poikasiaan kohden, otti muutaman suuhunsa hieman miten sattujaan ja ohitti ketterämpänä vanhempansa kevyesti kadoten metsään. Kaikkia pentujaan naaras ei saannut mitenkään mukaansa ja nuo yrittivätkin hieman kömpelöhkösti juosta piipittäen äitinsä perään vaikka tuo olikin jo kadonnut metsään.

Zara puolestaan kaueumpana odotti kärsivällisesti kumppaninsa paluuta tuijottaen sinne suuntaan minne tuo oli kadonnutkin poikasia etsimään. Tuskin tuolla enää kauaa menisi niiden vintiöiden pois pyyhkimisessä.

//Pahoittelen jumittamista ^^`//

// Ei se mitään ^^ //

Acar laski poikasen maahan ja piteli sitä käpälällään aloillaan, aikoen rusauttaa sen niskan poikki yhdellä puraisulla. Mutta Acar ei ollut tosiaan ottanut huomioon poikasten emoa. Alfa oletti, että pieni naaras olisi lähtenyt karkuun jo aikoja sitten, jättäen poikasensa huolehtimaan itsestään, joten isku kylkeen tuli täytenä yllätyksenä. Acar horjahti, melkein kaatuikin, ja päästi irti avuttomasta poikasesta. Saatuaan tasapainonsa takaisin, Acar katsoi haastavana naarasta ja sähisi.
"Nuo pennut eivät ole alfaparin, pieni naaras! Niillä ei ole oikeutta elää laumassa!"
Acar uhosi ja heilautti päätään, yrittäen napata kiinni karkaavasta naaraasta, mutta se katosi lehvistön sekaan, jolloin alfauros haukkasi vain palan ilmaa.

Mutta kaikkia poikasiaan naaras ei ollut saanut mukaansa. Acar kuunteli piipitystä, poikasten yrittäessä kutsua emoaan auttamaan. Alfa kääntyi katsomaan jäljelle jääneitä, ne pitäisi tuhota, ennen kuin pikkuiset katoaisivat alukasvillisuuteen. Vaikka poikaset olivat pieniä ja pitivät meteliä, niitä oli monta, mikä oli niiden paras keino selviytyä. Acar sähähti vihaisena ja loikkasi muutamalla askeleella lähimmän poikasen kimppuun. Nopeasti alfauros tarttui pelosta kiljuvaa poikasta niskasta ja puri. Nopea rusahdus kertoi poikasen menehtyneen. Acar kääntyi, hyökätäkseen seuraavan kimppuun, ja huomasi poikasten piiloutuvan tiheikköön. Acar murahti ja lähti perään, napaten vielä toisenkin poikasen, mutta enempää se ei saanut kiinni. Pieniä matelijoita oli vaikea löytää tiheästä aluskasvillisuudesta, vaikka Acar niitä etsikin. Lopulta se kuitenkin luovutti ja karjaisi vielä, osoittaakseen johtajuutensa, ja lähti sitten takaisin oman naaraansa luokse.

Acar jolkotti takaisin Zaran luokse ja lempeästi tönäisi päällään kumppaniaan, tullessaan tämän vierelle.
"Tunkeilija jälkikasvuineen on hoidettu."
Acar kehräsi matalalla äänellä ja hiukan tönäisi myös kuonollaan Zaran vatsaa, kuin varmistuakseen, että sen oma, vielä syntymätön jälkikasvu olisi kunnossa.

Zara

Zara nosti päätään jalkojensa välistä kun tuttu uros saapui näkyviin ja vaikutti saanneen työnsä tehtyä, ja siihen naaras saikin myöntävän vastauksen alfa uroksen puskiessa tuttavallisesti päätään naarasta vasten kertoen että petturi pentuineen oli hoidettu. Zara ei voinnut olla hymyilemättä.
"Hienoa, lepää nyt ja syö jos olet nälkäinen?" Zara kehotti urostaan sillä uskoi Acarin olevan nälkäinen ja ehkä lievän levonkin tarpeessa kaiken juoksemisen jälkeen. Zara itse ainakin veti itsensä mukavasti pitkällensä kyljelleen kiven päälle jääden tapittamaan jonnekkin tyhjyyteen.

"Saitko hoideltua sen naaraan?" Zara kysyi äkisti nostaen aavistuksen päätään maasta katsoen Acarin päälle lievästi toivekkaana. Naarailla kun tuppasi olemaan kyky synnyttää ja tuo voisi pahimmillaan luoda oman lauman. Josta voisi tulla pahoja ongelmia heille ja pahimmillaan ongelmia haltoiden kanssa.

Acar oli tiennyt alusta asti, ettei alfauroksen asema ollut helppo. Hän sai jatkuvasti olla puollustamassa vaivalla hankkimaansa kruunua, joten tällainen pieni nujakointi ei tuntunut isolla uroksella juuri missään. Mutta silti, sekin väsyi kaiken taistelemisen jälkeen. Juuri nyt Acar halusi vain lepuuttaa väsähtänyttä ruumistaan ja nauttia ateriasta, vielä kun ehti. Zara vaikutti myös tyytyväiseltä kumppaninsa paluuseen. Acar rojahti kyljelleen maahan, ottaen sitten mukavan asennon ja veti kynsillään aikaisemmin hakemaansa raatoa lähemmäs. Vihdoinkin oli aika syödä.

Acar repi itselleen sopivan kokoisia paloja, purren helposti rikki myös isoja luita. Zaran kysymys sai kuitenkin uroksen murahtamaan vähän ärtyneenä.
"Melkein..Se pieni naaras katosi jonnekkin. Etsin sen huomenna."
Acarin äänestä kuuli, ettei asiasta enää keskusteltu. Alfauros ei liikkuisi tänään enää mihinkään, vaikka sitten Zara käskisi.
"Mutta ainakin sen poikaset ovat menneet, eikä uusia synny, sillä pienellä naaraalla ei ole omaa urosta."
Acar jatkoi, syötyään ensin taas hieman. Se ei ollut enää turhan huolissaan asemastaan. Reviirin rajoilla ei ollut paljonkaan piilopaikkoja, Acar uskoi löytävänsä petturinaaraan nopeasti.