Kuokkovieras || Crim

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Heinä 2012, 17:20

Sumea katse seurasi, kun punaturkki kävi istumaan viimein itsekin pöydän ääreen vieraansa seuraksi. Samoin pysähtyivät kaikki lohikäärmeen toimet, mutta jatkuivat hyvin pian sen jälkeen, kun Ivorin ahteri tavoittu tuolin kannen, ja ehkä jokseenkin kulmien alta katsova häiritsevä katse käytiin kohdistamaan omaan lautaseen.
Demoni vakuutteli, ettei olisi alistamassa käärmettä lemmikikseen. Hyvä. Erittäin hyvä, sillä jos jotain Dagnir vihasi, niin villiksi kuuluvien eläinten alistamista kodin vahdeiksi. Olipa kyseessä mikä tahansa elukka hyvänsä. Lohikäärmeen mielestä jopa koirat pitäisi laskea vapaiksi metsään mutta toisaalta, nuo seuraeläimiksi koulutetut hännänheiluttajat eivät olisi tehneet muuta tuossa tilanteessa, kuin karanneet ja palanneet myöhemmin taas takaisin koteihinsa ja olleet ruokaa vailla. Käärme tuhahti itsekseen, jatkaen taas syömistään.

Dagnir ei voinut kieltää, etteikö Ivorin pyyntö olisi alkanut kuulostaa kannattavammalta. Peräti jopa houkuttelevammalta sen myötä, kun koirademoni kertoi mitä käärme siitä palkakseen saisi, jos sen aikaa viipyisi tuon tontin lähellä jotta sivurakennukset valmiiksi saisi.
"Pistithän varmasti merkille, ettei ruokahaluni ole pienin mahdollinen", Dagnir huomautti virnistäen, palaten taas lautasensa äärelle, "Oli miten oli, voisin auttaa sinua metsästämäänkin, jottei ruokintani jää täysin toisen hengellisen harteille", käärme sitten ehdotti, kuin jo ohimennen mainiten, että suostuisi toisen pyyntöön.
"Vaikkei minun välttämättä kannattaisi, syystä tai toisesta, jäädä tänne norkoilemaan kanssasi, suostun silti pyyntöösi", sarvipää tuumi, saaden viimein lautasensa tyhjäksi ja koska ahne oli, kävi nappaamaan vielä yhden lämpimän, paistetun kalan kätösiinsä, "Pidän sinusta. Persoonana. Se riittää minulle syyksi auttaa sinua sen ajan, kun apua tarvitset. Mutta pidä mielessäsi, etten sinua orjallisesti seuraa, vaan teen asiat niin kuin itse haluan, enkä niin, kuin joku minun käskee tekevän" käärme jatkoi saarnaansa, käyden sitten puheittensa jälkeen ojentamaan vielä puhdasta kättään Ivorille kätelläkseen tuota sovitun myötä.
"Toivon, että tämä sopimus käy myös sinulle, kuomaseni".
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja suskari » 28 Heinä 2012, 18:57

Ivor hymähti pienesti Dagnirin huomauttaessa ettei hänen ruokahalunsa mikään pienin mahdollisin ollut. Ei sitä Ivor meinannutkaan edes mielessään etenkin kun oli nähnyt lohikäärmeen oikean muodon koon. Tosin ei Ivor itsekkään mikään pieni ollut.
"Vähätteletkö metsästys taitojani?" Ivor kysyi toista kulmaansa kohottaen, mutta ei oikeastaan erityisen vihaisesti tai loukkaantuneesti kunhan murjaisi pientä vitsin poikasta. Mutta Ivor oli tyytyväinen Dagnirin hyväksyessä hänen ehdotuksensa hieman epäsuorasti, mutta hyväksyipä kuitenkin. Ivor saisi itse ainakin paljon helpotusta rakennus urakassaan kun ei jatkuvasti ylinmääräisiä olisi.

"Hyvä kuulla että suostut, olen kieltämättä oettu." Ivor kävi myöntämään että oli kieltämättä otettu siintä että Dagnirin kaltainen eläin, inmihillinen sellainen suostui auttamaan häntä. Pieni hymy kävi demonin kasvoilla lohikäärmeen ottaessa vielä lisääkin kalaa vaikka olikin saannut jo lautasensa tyhjäksi. Hyvä että joku arvosti ruokaa.
"Kiitos ja en, en aijo pitää sinua orjana enkä lemmikkinä, kuten sanoin saat mennä miten tahdot... kunhan et taas yritä oikeassa muodossasi talooni sisään." Ivor naurahti viimeiselle kommentille pienesti. Hän ei todellakaan katsoisi hyvällä jos Dagnir päättäisi jälleen päätään tunkea ovesta sisään ja rikkoisi jotakin vahingossa.
Dagnirin ojentaessa kätensä pöydän yli demonin suuntaan kohotti Ivor pienesti kulmiaan, mutta hymähti sitten ystävällisesti nostaen kätensä lohikäärmeen suuntaan ja kätteli tuota.
"Käy oikein hyvin Dagnir, tahdotko jäädä yöksi vai lähdetkö omaan kotiisi?" Ivor kysyi ystävällisesti lohikäärmeeltä aikomatta kuitenkaan pakottaa lisko mihinkään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 28 Heinä 2012, 19:18

Kättely suoritettiin molempien osapuolien hymyillessä toisilleen ystävällisesti.
Täten myös Dagnir oli saanut väliaikaisen katon päänsä päälle. Vaikka olihan tuolla oma kotoluolansakin, mutta se, kuten monet muut, olivat usein täyteen aarteita tupattu, jolloin suuren käärmeen olo ei ollut mitä mukavin. Ivor soi myös tilaisuuden käärmeen tutustua jälleen tarkemmin näitten kaksijalkaisten elämään, mitä sarvipää itse ei pitänyt ollenkaan pahana. Edellistä seikkaa lohikäärme ei kuitenkaan ääneen maininnut, vaan tyytyväisenä kaikkeen piti suunsa kiinni.
Jos vain sallit, jäisin mielelläni yön ylitse pitämään sijojani tänne. Aarteeni toisaalla kun eivät tuppaa kaipaamaan lohikäärmettä päälleen nukkumaan. Repivät suomuja, ruojakkeet, Dagnir sihisi. Ei uhkaavasti, mutta omalla tavallaan vitsikkäästä.

Niin jatkui kalojen popsinta ja demonin ja lohikäärmeen jutustelu myöhään yöhön saakka, kunnes molemmat painuivat pehkuihinsa. Ivor omaan petiinsä, Dagnir takaisin lohikäärmeeksi palauduttuaan tontin pihamaalle, viileään ulkoilmaan tuhisemaan jääden.


//Happy ending \o/ //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron