excaecati fata || Crim


Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Kesä 08, 2012 8:33

Iriador huokaisi syvään, nojaten paremmin kämmeneensä. Tuttu koputus oveen kuitenkin sai pään nousemaan irti kämmenestä ja kääntymään niin, kuin punatukka olisi olkansa yli katsonut. Eihän hän mitään nähnyt, mutta suunnaten toisen korvansa paremmin tulijaa kohden, saattoi nuorempi erottaa itseään lähestyvät askeleet paremmin ja arvioida kuinka kaukana ne itsestään olivat. Ja ellei joku toinen sattumalta osannut koputtaa täysin samalla tavalla punatukan oveen, oli kyseessä takuulla Darius. Toisen ääni viimeistään sai nuoremman varmistumaan arvailuistaan, jolloin myös pää kääntyi takaisin ikkunan suuntaan ja valahti taas vasten kättä.
Dariuksen toteamukseen hänen näöstään nuorempi ei käynyt kommentoimaan mitenkään. Pelkkä asian mainitseminen sai jo pelkästään Iriadorin olemuksen muuttumaan masentuneeksi, enemmän turhautuneeksi. Uusi huokaus päästettiin ilmoille, samalla kun käsi kävi sokkona hapuamaan Dariuksen tarjoamaa taskumattia vierestä. Muutaman hudin jälkeen Iriadorin onnistui napata kunnon ote pullosta, jolloin nuorempi myös uskalsi viedä sen suun huulilleen ja kulauttaa viskiä kurkustaan alas.

Taskumattia käytiin tarjoamaan takaisin sen omistajalle.
Luulisi, että sinulla on parempaakin tekemistä mutta mikäli todella mielit jäädä ihailemaan kanssani ikkunasta avautuvaa maisemaa, olet tervetullut jäämään, Iriador totesi, viitaten pienesti ikkunan suuntaan. Vitsaillen jo omalla näkövammaisuudellaan enemmän tai vähemmän mielellään nuorempi kuitenkin antoi ymmärtää, ettei hänen maailmansa yhden aistin menettämiseen kaatunut. Ja eihän se kaatunutkaan. Teki vain punapään elämästä yhtä surkuhupaisaa helvettiä toistaiseksi.
Tulitko kenties kertomaan ettet tee sokealla sotilaalla yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan? Että potkit minut nyt pois riveistäsi samalla tavalla kuin nakkaisit kiven järveen? punatukka sitten kysyi, uudemman kerran turhautuneisuuteensa vaipuen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 09, 2012 12:46

Iriador kävi tarraamaan taskumattiin mukisematta. Ryyppy varmasti kelpasi, ainakin Dariukselle oli kelvannut reippaammin, kun oman silmänsä oli menettänyt. Kun taskumatti löysi tiensä takaisin silmäpuolen käteen, kävi kenraali ottamaan naukun itselleen. Sotilaan sarkastinen huomautus sai kenraalin hymähtämään pienesti.
Oikealla puolella sää on harmaata, synkkää. Tiedä sitten mitä vasemmalla puolella ikkunaa tapahtuu Darius murjaisi samalla kun kurottautui vetämään itselleen jakkaran Iriadorin vierelle.

Iriadorin seuraava toteamus sai kenraalin hiljentymään hetkeksi. Katse käväisi nuoremmassa, samalla kun taskumattia tarjottiin taas tuon käden lähelle.
Hassua kuulla sinun puhuvan järvistä... mutta oli minulla kerran kuuro sotilas Darius tokaisi lopulta Nopeasti hän sopeutui liikkumaan riveissä, kun muut jäsenet oppivat miten hänen kanssaan toimia. Tosin, se on aivan eri asia kuuleeko toinen puhettasi, kun voimme telepaattisesti kommunikoida. Näön menettäminen on eri asia, mutta pointtini on, ettei ketään pois riveistä heitetä, mikäli nuo ovat valmiita sopeutumaan muutoksiinsa ja yrittävät parhaansa. Kuiskaus on kuin perhe, jokaista tuetaan, jokaisen erikoisuudet niin vahvuudet kuin heikkoudetkin otetaan huomioon ja niihin mukaudutaan.
Mutta se riippuu täysin sinusta
Kenraali jatkoi. Äänensä oli tasaisen lempeä, ehkä isällinenkin, mutta silti tuo puhui selvästi nyt työasioiden saralta, eikä kuin ystävä ystävälle Jos olet halukas jatkamaan, annamme sinulle aikaa totutella uuteen tilanteeseesi ja tuemme sinua siinä missä muitakin kuiskauksen jäseniä. Autamme, koulutamme ja etsimme sopivan roolin sinulle.
Ei se ura niin helposti lopu. Ei ainakaan tässä eliittisiivessä. Mikäli itse päätät mieluummin jäädä neljän seinän sisään itkemään, se on sinun päätöksesi. Emme voi pakottaa sinua jatkamaan Ironista kuinka silmänsä takia masennellut kenraali piti nyt moista puhetta sotilaalle, joka oli koko näkökykynsä menettänyt.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Kesä 09, 2012 2:44

Punapää keskittyi kuuntelemaan toisen saarnaa, samalla kun kävi hapuilemaan taas käteensä taskumattia. Kuuro sotilas ei jaksanut nuoremman korviin kuulostaa yhtä eksoottiselta kuin sokea, mutta ansaitsi kyllä kunnioituksen Iriadorin mielessä. Ei varmasti ollut helppoa edetä ryhmän mukana, jos ei kuullut varsinaisesti mitään muuta kuin ääniä päässään. Mutta kaikkeen tottuu, kuten kenraalikin sen oli äsken todennut enemmän tai vähemmän epäsuorasti.
Nuorempi tuhahti, nojaten sitten irti kädestään ja painoi päänsä vasten nojatuolinsa selkänojaa. Toinen käsi nousi asettelemaan mustaa liinaa paremmin näköelinten eteen, kun sen alalaidasta pieni valon häilähdys kävi särkemään pelkästään jo suljettuja silmiä.

Dariuksen puhuttelun ja hetken hiljaisuuden jälkeen Iriador kuitenkin hymähti.
Jos todella olet antamassa minulle mahdollisuuden, voin yrittää sopeutua sokeanakin joukkoonne. Mutten lupaa mitään - erityisestikään sitä, ettäkö prosessista tulisi helppo, nuorempi totesi, ottaen viimein kädessään jo hetken pyöritellystä taskumatista ryypyn. Punatukka tiesi, ettei joukkoon sopeutumisesta tulisi todellakaan helppoa. Hän tarvitsisi kokonaan uudenlaisen koulutuksen selviytyäkseen muiden mukana niin nopeassa kuin hitaassakin tahdissa. Pitkänkantaman aseet saatiin ainakin unohtaa - ellei sokkona ampumisesta yllättäen ollut tullut sitten uusi tapa sotia fiksusti.
Tai että kaiken alusta aloittaminen jaksaisi viehättää kovin kauaa, Iriador kävi vielä lisäämään hetken mietittyään.

Voin rehellisesti myöntää, etten olettanut aamulla herätessäni, että viettäisin loppuelämäni vailla näköä, Iriador totesi astetta katkerammin ja vaipui jälleen nojaamaan toiseen käteensä, Tai että jokin suomunahka kävisi tappamaan Poldoran.
Iriadorin tympeille huokauksille ei tullut loppua, kun nuorempi pelkästään ajatteli onnetonta tilannettaan, ehtien jo melkein toivoa, että olisi käristynyt monen muun tapaan tuona hetkenä kun vanhin oli liekkinsä vapauttanut kidastaan. Silti punapää oli onnellinen, että oli jäänyt henkiin menetyksistään huolimatta. Ei pelkästään itsensä takia, vaan myös Dariuksen - joka olisi repinyt eräänlaisen kumppaninsa menetyksestä pelihousut jos toisetkin silpuksi.
Taas niska suoristettiin ja pää kääntyi nyt hieman Dariuksen suuntaan.
Kuinka muut voivat? Saiko kukaan muu elinikäisiä vammoja? Iriador kysyi uteliaisuuttaan, myös sitä että välitti niin kuolleista, haavoittuneista kuin naarmuitta selviytyneistä.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 09, 2012 3:17

Mikään ei ole helppoa. Koskaan, kenelläkään. Sinulle annetaan niin kauan aikaa kuin vain tarvitset. Sinä aikana kun et ole vielä kykenevä osallistumaan toimeen antoihin, keksitään sinulle muuta tekemistä. Nyt olet kuitenkin lomautettuna, kunnes olet psyykkisesti ja fyysisesti valmis aloittamaan koulutuksen Darius kävi toteamaan nuoremmalle, tuoden näin esille ettei tuolta vaadittu ihmeitä. Toipuminen veisi aikansa, koulutus veisi aikansa ja sokean kanssa toimiminen veisi myös aikaa totutella muilta. Mutta mikäli Iriador jatkaisi, ei tuota pois potkittaisi. Niin kauan kuin nuorella itsellään oli selviytymis- ja taistelutahtoa, ei tuota pihalle potkittu. Darius kuitenkin tiesi, jos Iriador alkaisi pidemmän päälle vollottamaan menetystään eikä suostuisi vuosiin edes yrittämään eteenpäin, oli kenraalin pakko poistaa ylimääräinen painolasti joukoistaan.
Mutta näillä näkymin, ei Iriador aikonut luovuttaa. Hyvä.

Iriadorin huomautuksiin näkönsä ja ratsunsa menettämisestä Darius tuhahti pienesti. Kuten todettu, ei Darius ollut kovin hyvä lohduttaja. Hyvä jos oli siskojaan osannut aikanaan lohduttaa, kun veli kuoli. Ei hän osannut edes itseään lohduttaa. Muuta kuin viinalla. Surullista.
Kukapa sitä olisi osannut odottaa Kenraali tokaisi lopulta jättäen asian sikseen. Vaikka päässään hän työsti ajatuksia tuon aisansaralta eteenpäin
Sinä olit vakavimmin loukkaantunut. Sotilas joka jalkansa poltti tulee vielä muutaman päivän pysymään vuoteessa, mutta kykenee pienen levon jälkeen palaamaan riveihin Haukansilmä vastasi korkeahaltian kysymykseen.
Mutta ensi kerralla kuningas saa luvan lähettää lohikäärmeisiin erikoistuneemman rykmentin vuorille, mikäli vielä sitä samaa liskoa haluaa havitella Darius lisäsi tuoden näin esille, ettei itse aikonut enää vaarantaa miestensä henkeä samassa tehtävässä. He olivat epäonnistuneet, siitä Darius ei pitänyt, mutta vanha kenraali tiesi, etteivät he tulisikaan onnistumaan tuossa tehtävässä. Piti osata luovuttaa, vaikka Kenraali itse vihasi luovuttamista yli kaiken.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Kesä 09, 2012 3:46

Pienen hymyn saattoi erottaa nuoremman huulilta.
Hyvä niin, Iriador totesi lyhyesti, Parempi ettei kenenkään muun tarvitse kärsiä haavoistaan pitempään, punatukka vielä jatkoi. Ei sarkastisesti, sillä korkeahaltia itse kärsi mieluummin kaikkien muiden vaivat, kuin olisi katsellut vierestä kuinka joku toinen nilkutti koipeaan tai olisi käynyt hänen sijastaan sokeutumaan.

Sen käärmeen tappaminen olikin liian lähellä ollakseen edes totta, Iriador sitten herjasi. Jos vain vuorten valtias ei olisi astunut aluettaan puolustamaan pieneltä, vilisevältä haltialaumalta, kaikki olisi sujunut kuin tanssi ja valkea serpentiini oltaisiin saatu lopetettua siihen paikkaan. Kuningas olisi ollut tyytyväinen mitä tuo ei varmastikaan tällä hetkellä epäonnistumisesta ja menetyksistä ollut ja kuiskaus olisi voinut jatkaa perinteisempiä kuvioitaan taas rauhassa. Ilman sokeaa nuorukaista riveissään tai niitä lukuisia menetyksiä, joita tänään oltiin koettu.

Pelkkä paikoillaan istuminen tylsistytti ja tuntui siltä, kuin Iriador olisi juurtunut nojatuoliinsa kiinni. Hän ei ollut kävellyt vielä varsinaisesti yksin nyt, kun oli näkönsä menettänyt. Vaikkei ehkä olisi ollutkaan kannattavaa, ei nuorempi silti tahtonut olla yrittämättä. Rohkaisuryypyn turvin taskumatti käytiin ensin ojentamaan Dariukselle, jonka jälkeen Iriador nousi tuolistaan seisomaan. Aluksi tuo horjui hetken paikoillaan, kunnes tajusi ottaa hieman tukea ikkunan vierestä toisella kädellään, jonka jälkeen nuorempi uskalsi lähteä astelemaan eteenpäin, yhä seinästä tukea ottaen ja tuota suuntaviivanaan pitäen. Hetken astelunsa jälkeen punapäällä ei kuitenkaan ollut enää mitään käsitystä siitä, missä päin huonetta liikkui.
Tiedätkö ennen kuin se liekki sai minut sokeutumaan, Iriador sitten aloitti ja hymähti, Olit viimeinen asia jonka näin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 09, 2012 5:07

Käärmeen tappaminen oli kyllä lähellä, sitä Darius ei käynyt myöntämään. Kenraali hymähtikin myöntävästi, jättäen asian sikseen. Häntä ei huvittanut puhua siitä. Epäonnistumisesta. Ei ainakaan nyt, ehkä muutaman päivän päästä kenraali oli valmis käsittelemään asiaa paremmin henkilön jos toisenkin kanssa. Siitä tultaisiin vielä puhumaan, aivan varmasti.
Iriador ojensi taskumatin takaisin omistajalleen ja nousi sitten ylös tuolilta. Darius seurasi tätä tapahtumaa sivusta, ollen valmiina ottamaan kiinni jos korkeahaltia meinaisi kompuroida. Kuitenkin, Darius itse ei noussut ylös ja ollut heti hyysäämässä sokeaa kumppaniaan. Hän itse ei olisi tykännyt siitä, jos joku olisi heti ottamassa kiinni käsivarresta. Mieluummin hän halusi säilyttää arvonsa ja selvitä itse. Darius uskoi Iriadorin olevan kutakuinkin samalla linjalla.

Punapään kävely oli hieman hakosessa, ihmekös, mutta hyvin tuo tukea saatuaan näytti astelevan. Darius hymähti jälleen kuullessaan Iriadorin sanat. Kenraali nousi ylös ja käveli lähemmäksi nuorempaansa.
Kai sitä olisi voinut nähdä jotain kauheampaakin tai parempaa Kenraali totesi laskiessaan toisen kätensä Iriadorin olalle. Toinen käsi nousi pian perässä ja kenraali kävi vetämään nuoremman vasten itseään halaukseen.
Oletko nukkunut yhtään? Oli kysymys nuoremmalle kenraalin pidellessä yhä kiinni Iriadorista, antaen tuolle kuitenkin mahdollisuuden työntää haukansilmän kauemmas itsestään jos ei läheisyyttä kaivannut.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Kesä 09, 2012 9:09

Iriador naurahti pienesti. Mielummin hän Dariusta katseli, kuin ympäriltään sisältäpäin kuolleeksi hiiltyneitä tovereitaan. Tai kivenmurikoita. Tai sitä valtavaa hohkaavaa kitaa. Jos Darius ei olisi punapäätä mukaansa tempaissut ja näin saanut nuorempaa katsomaan muualle, olisi Iriadorkin oletettavasti hiiltynyt niille sijoilleen. Ja näin myös punapää tahtoi uskoa, jonka takia uskoi kenraalin pelastaneen henkensä ja että oli nyt vanhemmalleen velkaa. Sitä nuorempi ei käynyt kuitenkaan ääneen mainitsemaan. Ei nyt. Ei ehkä koskaan, ellei sitä erikseen käytäisi vaatimaan.
Mielummin minä sinua katselen, kuin jotain muuta, punatukka totesi sitten samalla kun Darius veti hänet halaukseen. Iriador joutui irrottamaan kätensä seinästä, jolloin olo tuntui turvattomalta, mutta samalla turvalliselta, kun mustatukka piteli nuoremmastaan kiinni.

Punapää tuhahti. Ei yrittänyt pakoon toisen syleilystä, vaan seisoi rauhassa siinä missä olikin ja nosti toisen kätensä hipaisemaan kenraalin omaa.
En ole nukkunut, tuo lopulta myönsi, "Yritin kyllä, mutta päätäni särkee liikaa. Silmiäkin polttaa armottomasti yhä, pieninkin valonlähde kun tuppaa ärsyttämään - eikä tämä liina kasvoillakaan erityisemmin miellytä", Iriador vielä lisäsi selvitykseksi. Ei hän saisi unta järkevästi kirveelläkään kipujensa kanssa, ellei joku ryhtyisi häntä huumaamaan lääkkeillä tai alkoholilla täysin. Tuskallinen ja turhauttava yö olisi tästäkin huolimatta enemmän tai vähemmän väkisinkin edessä, tahtoipa Iriador sitä tai ei.
"Kuinka itse voit? Et tainnut ottaa pahemmin vahinkoa siellä rinteillä?", nuorempi rohkeni kysyä, vaikka arvelikin toisen olevan mieleltään rappeutuneessa kunnossa sillä hetkellä, eikä tuo välttämättä tahtonut puhua asiasta juuri nyt. Mutta koska Iriador ei Dariusta voinut nähdä, oli hänen sanoin varmistuttava siitä että toinen voi hyvin.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Kesä 09, 2012 11:02

Hymähdys. Ainoa reaktio punatukan toteamukseen siitä, mitä tuo mieluummin katseli. Joku nainen olisi varmasti repinyt tilanteesta, noista sanoista, jotain romanttista irti, mutta se ei ollut lainkaan Dariuksen tapaista.
Ote Iriadorista hellitti pienesti nuoremman käydessä myöntämään, ettei ollut nukkunut. Yrittänyt kyllä, muttei silmiensä takia saanut unta. Harmi, tosin eipä Iriador vaikuttanut kovin väsyneeltä. Joko tuo osasi peittää väsymyksensä tai sitten nuoremmalla ei vielä ollut tarvetta nukkua. Darius kuitenkin uskoi, ettei Iriadorille tulisi vaikeuksia nukkua, kun väsyttämään alkoi.
Kyllä se siitä Oli ainoa vastaus nuoremmalle.

Korkeahaltia kävi kyselemään Dariuksen vointia. Se oli kenraalin mielestä melko sivuseikka, mutta ymmärsi että Iriador halusi sen tietää. Jos ei muusta syystä, niin sen takia ettei voinut nähdä miltä kenraali näytti.
Fyysisesti en. Käsien iho punoittaa pienesti kuumotuksesta, kuten korvanpäätkin, mutta sen suurempaa vahinkoa ei minulle käynyt Kenraali kävi kertomaan, antaen näin nuoremmalle varaa arvailla miten haukansilmä saattoi voida psyykkeensä osalta. Se tuskin oli vaikea arvata.
Mutta sinun pitäisi koettaa levätä.. Saat pitää tämän jos siitä yhtään iloa on vielä ennen kuin yrität nukkumaan mennä Darius aloitti astuessaan kauemmaksi Iriadorista, ojentaen tuon toiseen käteen vielä puolillaan olevan taskumatin Minun pitää mennä.. Tulen katsomaan sinua taas kun ehdin. Lupaan yrittää järjestää aikaa mahdollisimman pian
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Kesä 09, 2012 11:59

Oli helpotus kuulla, että kenraali oli säästynyt pahemmilta vammoilta. Vaikkei Iriador välttämättä olisi pelkkiin sanoihin tahtonut luottaa, vaan olisi tahtonut jonkin kuvan vielä sanojen vakuudeksi, ei hän voinut mokomaa käydä tässä tilanteessa itselleen vaatimaan. Näköä ei ollut, eikä kuvia tulisi olemaan jatkossa muuten kuin unissa. Kuulemaansa oli nyt pakko luottaa silläkin verukkeella, että se saattoi olla valetta. Mutta valheet punapää oppisi tunnistamaan, jahka niitä tuolle riittävästi ensin käytäisiin tarjoamaan.
"Vaikken välttämättä tahtoisi, luotan silti sanoihisi", Iriador kävi toteamaan vanhemmalleen.

Taskumatti iskettiin Iriadorin käteen siinä toiveessa, että siitä jotain iloa olisi nuoremalle ennen nukkumaan menoa. Punapää hymähti, muttei kuitenkaan käynyt kiittämään. Kyllähän hän mielellään viskin alas kurkustaan kaataisi, vaikkei hänellä murheitansa ollutkaan tapana alkoholiin hukuttaa. Ehkä pieni sekava tila auttaisi jopa nukahtamaan helpommin näin aluksi. Ei auttanut kuin yrittää.
Pieni hymy käväisi Iriadorin huulilla, kun kenraali lupasi järjestää uudelle tapaamiselle aikaa mahdollisimman pian.
"Se olisi mukavaa. Ei sinun tarvitse silti juosta luonani jatkuvasti pakonomaisesti - pärjään kyllä", nuorempi kävi toteamaan. Kun lyhyet hyvästit oltiin toivoteltu, seurasi Iriador hetken keskittyneenä paikallaan Dariuksen askelia, jotka kävivät huoneen ovelle. Oven sulkeutuessa miehen perässä, lähti punapää varovasti harhailemaan ympäri huonetta, tylsyyttään yrittäen muodostaa mokomasta karttaa päänsä sisälle ja viskiä välillä nauttien.

***

Muutama päivä oli kulunut siitä, kun lohikäärme jahdissa oltiin oltu. Iriador majaili yhä sairastuvilla, mutta oli päässyt jo jaloittelemaan huoneensakin ulkopuolelle. Punatukalle oli myös lahjoitettu näköongelmiinsa hopeoitu, lähes itsensä mittainen sauva, jolla oli helppo tunnustella ympäristöä, missä milloin kulkikin. Kun sairastuvilla liikkuminen oli alkanut sujua, pääsi punapää kokeilemaan myös ulkona liikkumista ja lopulta saattoi talsia sotilastuville saakka vierailemaan - jopa ilman saattajaa.
Silmien särkeminen ja ylimääräinen polttelu oli myös melkein kaikonnut. Pimeys auttoi hoitamaan valonarkoja silmiä, mutta yhä pieninkin valonlähde, jopa valoisampi hämärä, sai ne särkemään armottomasti.

Nyt tumma liina oltiin kuitenkin uskallettu riisua alas kasvoilta yön ajaksi. Uusi aamu sarasti jälleen ja aurinko taivaalta valaisi yön jälkeen kosteaa kaupunkia. Vaan yksi huone oli yhä hämärän vallassa, nimittäin Iriadorin, joka ei ollut vielä jaksanut sängystään ylös vääntäytyä. Tuo veteli koiranunta peittonsa kätköissä, vain punaiset kutrit sängyn laidan ylitse valuen ja välillä liikahdellen kun nuorempi asentoaan paranteli silloin tällöin. Dariuksesta ei ollut kuulunut tai näkynyt mitään näiden muutamien päivien aikana, joka oli saanut Iriadorin odottamaan esimiehensä tapaamista yhä enemmän ja enemmän. Onneksi punatukalla oli sellainen kutina, että tämä odotus palkittaisiin pian. Sieti vain toivoa, että se kutina piti myös paikkaansa.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 10, 2012 8:20

Kului päivä, kului toinenkin. Darius ei yksinkertaisesti ehtinyt muutamaan päivään käymään Iriadorin luona. Hyvästit oltiin heitetty viime kerran jälkeen ja kenraali oli luvannut tulla käymään mahdollisimman pian. Sen hän myös aikoikin tehdä. Kaikkia kuluneita päiviä kenraali ei ollut viettänyt työnteossa. Itse asiassa yhtenä päivänä hän oli pitänyt vapaata. silti tuo oli koko päivän ollut menossa, sillä hän aikoi yllättää Iriadorin. Kenraali oli hankkinut nuorelle sotilaalle yllätyksen, josta tuo toivottavasti tulisi pitämään. Yllätyksen, joka varmasti tulisi hyödylliseksi sokealla.
Nyt kenraali kuitenkin suuntasi kohden Iriadorin huonetta sairastuvalla. Nopea, vakaa askel kulki käytävien läpi, pysähtyen tutun oven eteen. Taas sama koputus ja sisään astuttiin ilman lupia. Huoneessa oli hämärää. Päivänvalossa kulkeneen piti hetken totutella hämärään huoneeseen, ennen kuin alkoi erottamaan kunnolla mitä neljä seinää pitivät sisällään.

Ja sinä vain nukut täällä Kenraali totesi nähdessään Iriadorin sängyllä röhnöttämässä Päiväkin on niin lämmin että sinun pitäisi olla hankkimassa rusketusta.
Kenraali käveli ikkunalle ja kurkisti verhojenraosta ulos. Ei kuitenkaan raottanut niitä liikaa, ettei auringon valo käynyt Iriadorin silmiin.
Nouse jo ylös. Minulla on sinulle jotain. Mutta jotta saat sen, sinun pitää lähteä kävelylle kanssani Darius tokaisi kävellen nyt sängyn vierelle, ollen valmis joko repimään Iriadorin ylös sängystä väkipakolla tahi auttamaan tuota pukeutumaan, mikäli nuorukainen päättäisi omatoimisesti nousta.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Kesä 10, 2012 9:25

Iriador havahtui koiranunestaan hereille, kun oveen käytiin koputtamaan. Tuttu koputus takasi jälleen sen, kuka huoneeseen oli astumassa. Ovi avautui ja askeleet kävivät sisälle huoneeseen. Iriador haukotteli vällyjen välissä, käyden sitten hymähtämään kenraalin kommentille siitä kuinka hän vielä sikeitä veteli ja kuinka nuoremman tulisi olla ulkosalla auringossa hankkimassa itselleen rusketusta.
"Enkö muka ole riittävän ruskettunut jo ennestäänkin mielestäsi?" punapää kävi mumisemaan peiton alta, kääntäen samalla kylkeänsä niin, että olisi kenraalin nähnyt - mikäli ei sokea olisi ollut. Silmät kävivät rekisteröimään pienimmänkin valon säteen vielä ärsyttävänä, jonka takia peitto käytiin nostamaan kasvojen suojaksi kuin kilpi konsanaan, kun Darius verhoja venytteli ikkunan luona.

Kenraali ilmoitti lopulta, että hänellä oli jotain Iriadorille, mikä saikin nuoremman vetämään peiton alas kasvojensa tieltä.
"Minulle?" Iriador totesi kysyvästi, samalla uteliaasti nakatessaan peiton nyt kunnolla pois päältään ja vääntäytyessään istumaan sängyn laidalle. Mistä kumman syystä Darius alaistaan nyt kävi hemmottelemaan? Eihän Iriador ollut tehnyt mitään ansaitakseen jotain erityistä. Ja tämä oli yksi niistä lukuisista syistä, joittenka takia nuorempi ei myöskään mustatukan sanoja voinut totena pitää.
"Älä viitsi. Lasket kai leikkiä?" korkeahaltia kävi tuumaamaan, samalla kun toinen käsi nousi hieromaan väsyneitä silmiä hellästi ja nuorempi yritti itseään saada paremmin vireille.
"Tämä on takuulla jokin typerä yrityksesi vain saada minut haukkaamaan raitista ilmaa, eikö olekin?" Iriador totesi jälleen haukotellen. Käsi lähti kuitenkin hapuilemaan sängyn vierelle raahatulta tuolilta vaatteita syliin. Yölliset vaatteet lensivät ruttuun lattialle ja siviilivaatteet vedettiin yksi kerrallaan sitten niskaan - mutta sen sijaan että nuorempi olisi osoittanut mitään merkkejä siitä että olisi Dariuksen mukaan lähtenyt, kävi tuo nuokahtamaan takaisin kyljelleen sängylleen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Kesä 10, 2012 10:12

Hymähdys oli jälleen vastaus nuoremman kysymykseen rusketuksesta. Ehkä oli, ehkä ei. Darius katsoi, ettei tuohon kysymykseen tarvinnut kumminkaan vastata. Tuskin Iriador siihen nyt kunnon vastausta odottikaan. Tieto yllätyksestä sai nuoremman kuitenkin nousemaan ylös sängystä. Korkeahaltia näytti olevan epäuskoinen kuulemastaan, eikä ottanut uskoakseen tästä tiedosta. Kenraali virnuili itsekseen.
Niin, lahjani sinulle on raitisilmamyrkytys. Toivottavasti nautit siitä Kenraali myhähti samalla kun seuraili Iriadorin pukeutumista. Ehkä astetta pervommin vilkuillen. Mutta kukapa sitä nyt olisi huomannut, varsinkaan Iriador. Ilkeää, ehkä, mutta Darius ei nyt jaksanut leikkiä kilttiä.

Pukemisesta huolimatta kävi nuorempi kaatumaan takaisin sängylle. Darius katsoi Iriadoria hetken hiljaa, kunnes tuhahti ja käveli tuon luokse.
Olet sinäkin yksi kuollut lahna Darius tokaisi kiskaisten nuoremman ylös sängystä välittämättä oliko kohtelu rajua vai ei.
Kun nuorempi oli kiskottu ylös, kävi Darius asettelemaan mustan liinan nuoremman silmille niin, ettei tuo sentään kuolisi valonarkojen silmiensä takia päivänvalossa. Tuon jälkeen Iriadorin toiseen käteen iskettiin sokeansauva. Darius itse otti Iriadorin toisesta kädestä kiinni ja lähti kiskomaan tuota eteenpäin, ripeästi, mutta pitäen silti huolen ettei Iriador kaatuillut saatikka törmännyt mihinkään.
Matka vei ulos huoneesta, ulos sairastuvalta raikkaaseen ulkoilmaan. Sieltä matka jatkui nyt hitaammin kohden talleja, mutta sitä Iriador ei voinut nähdä. Aavistaa ehkä, jos muisti yhtään reittejä kaupungissa, mutta muuten ei voinut sanoa mihin he olivat menossa. Vasta tallien lähestyessä, saattoi ilmassa haistaa eläinten hajun ja.. no, lannan lemun.

Joko arvaat missä päin olemme..? Darius kysyi kaksikon lähestyessä vielä talleja.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 01, 2012 11:09

// crim tha awesome löysi kadonneet viestit googlen kautta joten nyt sitten kopioimme kadonneet kappaleet yhteen ja postaamme yhtenä pitkänä viestinä. numero 1 = crimin viesti pätkä. numero 2 = minun viesti pätkä
p.s en jaksanu kursivoida vuorosanoja//



1. Raitisilmamyrkytys. Ja sitten haukuttiin vielä kuolleeksi lahnaksi. Kyllähän kala kuoli, jos sen pinnalle liian pitkäksi aikaa nosti. Ja Iriador varsinaisena epäkalana oli varmasti kuollut jo aikoja sitten, kun ei kylpemään ollut uskaltautunut sitten viimeisen uittokertansa.
Kenraali kävi kuitenkin repimään nuoremman ylös sängystä enemmän ja vähemmän kovakouraisesti, mikä sai Iriadorin älähtämään pienesti hetkellisen Dariuksen tarraamiin kohtiin sattumisen vuoksi. Punatukka ei käynyt pistäämään kuitenkaan vastaan, vaan kiltisti nousi jaloilleen seisomaan ja sen jälkeen odotti, että Haukansilmä oli saanut mustan liinan aseteltua hänen kasvoilleen. Hiukset käytiin vielä nostamaan pois liinan välistä ja sitä käytiin kiristämään, jonka jälkeen sokeansauva käteen ja menoksi.

Iriador sai olla sauvansa kanssa tarkkana, kun kynnyksiä oli vastassa siellä ja täällä. Varaa kompastua tässä vauhdissa ei ollut, sillä se tulisi tekemään kipeää jos Darius ei onnistuisikaan nappaamaan punapäästä kunnolla kiinni ennen kuin naama saavuttaisi lattian. Sokeansauva kolahtelikin silloin tällöin milloin mihinkin, jonka takia Iriador sai olla väistelemässä ja loikkimassa pitkin jo entuudestaankin tuttua käytävää.

Viimein askelten käydessä pihamaalle, hidastui myös vauhti, ja vain hetken verran punatukka pysyi kartalla siinä missä mentiin. Vaikka tuttu maasto näin sokeana oli täysin uusi, käveli Iriador yllättävän tottuneesti sauvansa kanssa eteenpäin - välillä tosin kompuroiden, mutta pääasia oli että pystyssä pysyi. Pian nenään erottui tuttu tuoksu. Niin tuttu ettei siitä saattanut erehtyä. Se oli myös jollain tapaa kotoisia, mutta toi kuitenkin ikäviä muistoja jo Poldorasta mieleen.
"Kysytkin vielä, kyllä minä tallien hajun tunnistan", Iriador puuskahti, "Raitisilmamyrkytykseesi kuuluu siis myös ratsastaminen, hmm? Miten arvon herra kenraali kuvitteli kuolleen lahnan pysyvän ratsailla?" nuorempi jatkoi vielä itsekseen virnistellen.



2. Iriador kävi puuskahtaen toteamaan tuntevansa tallien hajun. Hyvä, ei sentään hajuaistiaan ollut menettänyt. Darius naurahti pienesti Iriadorin kysellessä, liittyikö tähän reissuun myös ratsastaminen ja miten kenraali oli ajatellut saada sokean sotilaan pysymään ratsailla.
Kohta saat tietää Lause meinasi tulla muodossa kohta näet, mutta Darius muutti sanojaan ennen kuin ne ulos suusta ehtivät. Iriador tuskin arvostaisi, jos hänelle moisia kommentteja heittäisi. Nyt kun nuori sotilas oli sokea.
Kaksikko saapui talleille, jossa eläimet pitivät jos jonkinlaisia ääniä. Aina taruolennoista tavallisiin hevosiin. Matka vei tallien läpi laidunten puolelle, yhdestä portista sisään, kunnes he viimein pysähtyivät.
Odota tässä. Haluan että tapaat erään uuden tuttavan Darius totesi ottaen askeleen jos toisenkin kauemmas Iriadorista, päästäen samalla lyhyen, terävän vihellyksen. Lähemmäs asteli kaksi isokokoista olentoa. Toinen niistä oli Blue, toinen uusi tuttavuus

Kun Darius palasi Iriadorin luokse, kulki tuon vierellä suurikokoinen, nelijalkainen olento. Darius piti kiinni riimunarusta kiinni taluttaessaan tätä olentoa lähemmäksi Iriadoria. Kenraali pysähtyi aivan Iriadorin viereen, Punatukka saattoikin tuntea suurikokoisen olennon uteliaan turvan pyörivän lähettyvillään.
Se on ArasLhûg Darius aloitti puheensa kertomalla olennon rodun, samalla kun otti kiinni Iriadorin vapaasta kädestä ja ohjasi sen kohden olennon turpaa, jotta tuo saattoi antaa sarvipään haistaa kättään ja silittää tuon kuonoa Tällä hetkellä tiettävästi ainoa nuori yksilö Cryptissä. Harvinaisia, siksi kalliita
Se on jo koulutettu, mutta omistajaa sille ei ole annettu.. tai se ei ole valinnut ketään. Se on kuitenkin sinulle Kenraali kertoi, antaen nyt olennon ja Iriadorin tutustua toisiinsa. Darius kuitenkin pysytteli lähellä, mikäli eläin päättäisi osoittaa äkillisiä aggression merkkejä. Blue oli aitauksessa juuri sen takia, jos tämä olento villiintyisi, olisi yksisarvinen alta aikayksikön tuon edessä, suojelemassa isäntäänsä ja siten myös Iriadoria.



1. Punatukka hymähti. Hän ei todellakaan ollut valmis ottamaan lisää kolhuja - jos Darius todella oli aikonut hänet ratsastamaan viedä, saisi kenraali lähteä matkaan ilman häntä. Talleille saavuttua Iriador alkoi erottaa eläinten äännähdyksiä ja kavioiden kopsetta ympäriltään. Käsky kävi lopulta odottaa, jolloin korkeahaltia iski sauvan vasten lattiaa ja jäi paikoilleen seisomaan. Olisi tyhmää lähteä pokkuroimaan ympäriinsä sokeana. Eläimet voisivat härnääntyä nuoremman pyrkiessä eteenpäin ja Iriador kompuroida esteisiin, joihin saattaisi itsensä teloa pahemmin - kuten talikkoihin.
Darius päästi terävän vihellyksen ilmoille, kuin kutsuakseen jotain. Ja mitäpä muutakaan, kuin ratsuja. Talleillahan he olivat. Iriador erotti useamman nelijalkaisen lähestyvän, toinen niistä oli oletettavasti Blue kun Dariuksesta oli kyse - mutta mikä olikaan tämä toinen olento? Sitä korkeahaltia ei osannut käydä millään tapaa arvaamaan..

Nuorempi hymähti hiljaa eläimen työntäessä turpansa ehkä turhankin lähelle uuden tuttavansa kasvoja, käyden sitten puhaltamaan lämmintä ilmaa vasten haltian kasvoja. Iriador olisi tahtonut siirtyä pois toisen hönkimisen tieltä, muttei kuitenkaan tehnyt niin. Eläin olisi saattanut pillastua äkillisistä liikkeistä tai luullessaan tulleensa heti hylätyksi vaihtoehdoksi, muuttua aggressiiviseksi.
Iriador oletti Dariuksen luokseensa taluttaneen eläimen olevan pelkkä tavanomainen hevonen - kunnes kenraali kävi mainitsemaan sen rodun, jonka punapää tiesi olevan kaukana hevosesta. Haukansilmä kävi nostamaan sokean toverinsa käden vasten peuramaisen eläimen kuonoa. Selvästi tavallista hevosta isompi, sarvikruunun omaava eläin tuijotti punapäätä rauhallisesti tumman sinertävillä hohtavilla silmillään, hätkähtäen hieman kun Iriador kävi tuon turpaa silittämään erittäin varovaisin liikkein.
"Sääli etten saata nähdä sitä", nuorukainen kävi toteamaan lyhyesti.
Punapäästä tuntui heti siltä, kuin hänellä olisi ollut elikon kanssa jonkinnäköinen yhteys. Kuin siinä missä korkeahaltia, pystyi myös eläin tulkitsemaan uuden toverinsa mieltä jollain käsittämättömällä tapaa, joka oli Iriadorille kokonaan täysin uudenlainen kokemus ja ylipäätään tapa yrittää kommunikoida jonkin eläimen kanssa.

Kenraalin käydessä lopulta mainitsemaan nuoren Araslhûg yksilön kuuluvan nyt Iriadorille, kävi eläin vaativasti puskemaan turvallaan vasten punapään kättä, joka sai nuoremman horjahtamaan hieman taemmas. Iriadorin tasapaino kuitenkin piti, mutta mies joutui siirtämään toista jalkaansa tueksi taemmas, ettei olisi nurin lentänyt peuran yllättävästä liikkeestä.
"Minulle?!" nuorempi kävi hämmentyneenä kysymään Dariukselta selvitessään säikähdyksestään, "Tuoko eläin on minun? Ja sinä ostit sen?!" Iriador vielä ihmetteli. Vaikka korkeahaltia ei ehtinyt ääneen mainitsemaan sarvipään koskaan tulevan korvaamaan Poldoraa millään tapaa, kävi araslhûg kuitenkin sen tuolla omalla ihmeellisellä mielen tulkinnan tavallaan tajuamaan nuoremmasta ja riuhtaisi riimunarun kenraalin käsistä nopealla nykäisyllä irti. Sarvekkaalle, terävät kaviot omaavalle elukalle oli paha pistää vastaan ilman että vahinkoja kävisi. Sen tiesi myös Iriador, joka ei juuri muuta voinut kuin paikallaan seistä mieltään osoittavan eläimen edessä, joka kävi mylvimään ja polkemaan kavioitaan tallin lattiaa vasten.
Punapää ei kauaa odottanut, että joku yrittäisi hänen ratsuaan taltuttaa, vaan koki sen jo omaksi vastuukseen vaikkei vieläkään olisi tahtonut hyväksyä otusta omakseen. Vaikkei nuorempi nähnyt missä riimunaru sarvipään mukana heilahteli, kävivät molemmat kädet ojentumaan vaistomaisesti kuitenkin tuota kohden. Silläkin uhalla että ne olisivat voineet sarviin seivästyä tai punapää otuksen jalkoihin jäädä. Riimu hipaisi kättä, jolloin Iriador kävi siihen myös tarraamaan lujasti kaksin käsin kiinni ja esti uuden ratsunsa vauhkon käyttäytymisen. Mylvintää nuorempi ei kuitenkaan saanut lopetettua kunnes vasta kun keksi mielessään käskeä elikon pitää turpansa ummessa, jolloin eläin kävi muutenkin olemukseltaan rauhoittumaan silminnähtävästi.


2. Kenraali antoi Iriadorin ja tämän uuden ratsun tutustua toisiinsa rauhassa. Mikäli olento hyväksyisi Iriadorin isännäkseen, ei noiden välistä tutustumista saanut häiritä. Sääli se kuitenkin oli, ettei Iriador nähnyt tätä majesteettista olentoa. Darius hymähti pienesti.
Sinulle. Vain ja ainoastaan sinulle Darius totesi, vastaamatta kuitenkaan oliko itse ostanut tuon vai ei. Totta kai hän oli, harvalla oli edes varaa moiseen eksoottiseen ratsuun. Mutta siitä ei tarvinnut mainita sen enempää Iriadorille. Se miten Darius käytti rahojaan, oli viimeinen asia mikä Iriadorille kuului.
Yllättäen araslhûg tempaisi itsensä irti kenraalin otteesta. Tuo ei lähtenyt väkisin kiinni pitämään, sillä oli huomattavasti turvallisempaa antaa olennon riuhtoa itsensä kauemmaksi, mikäli tuo halusi, kuin jäädä pitämään kiinni riimunarusta. Sarvet ja sorkat olivat vaarallisia, varsinkin kun tästä yksilöstä ei osannut vielä luonnetta sanoa. Iriador kuitenkin puuttui yllättäen peliin, aiheuttaen Dariukselle melkein sydänkohtauksen. Hulluko tuo oli?! Taisi järki lähteä samalla kun näkökin! Kuitenkin suuremmilta vahingoilta vältyttiin, araslhûgin käydessä rauhoittumaan tulevan omistajansa käsissä.
Darius seurasi tilannetta sivusta. Vaikka hänen olisi tehnyt mieli puuttua, ei kenraali sitä tehnyt Ehkä näin oli paras. Täytyihän Iriadorin ansaita olennon kunnioitus, ennen kuin luottamusta voitiin alkaa rakentamaan.

Blue oli tullut lähemmäksi, mutta sekään ei käynyt puuttumaan tilanteeseen. Ori seuraili tilannetta valppaama, samalla kun araslhûg alkoi viimein rauhoittua kuin salamaniskusta.
Sehän taitaa pitää sinusta Darius lopulta totesi seuraillen Iriadoria ja araslhûgia sivusta, astumatta lähellekään sitä syntyvää kytköstä noiden kahden välillä.
Sillä ei ole vielä nimeä Se on sinun tehtäväsi antaa sille nimi jonka se hyväksyy. Jokin mikä sopii naaraalle Katse kävi tarkistamassa kumpaa sukupuolta olento edusti.
Kasvattajat kutsuivat sitä yksinkertaisesti Neidoksi

1. Oli yllättävän helppoa pidellä astetta rajumpaa eläintä paikoillaan, kun ei nähnyt tuota. Iriador tuskin olisi uskaltanut astua pillastuneen araslhûgin tielle, jos tuon olisi silmillään saattanut erottaa. Hän olisi pysynyt suosiolla kauempana ja odottanut että eläin itse rauhoittuisi, kuin astellut rauhassa tuon luo, sydämen kuitenkin jyskyttäessä rinnassa, ja tunkenut kätensä naaraan sarvien ja hampaiden ulottuville vain yhden narunpätkän tähden.
Punapää piteli hiljaa riimusta kiinni ja sarvin kruunattu olento tuijotti tulevaa isäntäänsä yhtä rauhallisesti, kuin oli aikaisemminkin tehnyt ensi kertaa nuoremman nähdessään. Tosin, se testasi vähän väliä kuinka lujasti Iriadorin ote naruista piti riuhtomalla päätään pienesti sinne tänne, ei kuitenkaan liian rajusti. Se näytti tajuavan toisen olevan sokea, jonka takia ei käyttäytynyt niin rajusti, kuin olisi ehkä saattanut tehdä jonkun toisen käsissä. Riimua se ei kuitenkaan saanut korkeahaltian käsistä enää irti.

Iriador kuunteli Haukansilmän antamia kommentteja ja piteli yhä riimua nykivää eläintä paikoillaan. Vai piti se Iriadorista. Ja sille pitäisi vielä antaa nimi. Iriador hymähti hiljaa ja päästi sitten riimunarusta irti.
En halua sitä, punapää totesi ykskantaan. Hän ei halunnut uutta ratsua. Ei varsinkaan Dariukselta. Kenraali sai tehdä araslhûgille mitä tahtoi, mutta Iriador ei sitä itselleen ottaisi. Ilmeisesti naaraspeura oli asiasta toista mieltä.
Ketku eläin kävi jälleen tajuamaan tilanteen liian nopeasti, omalla tavallaan ja kävi puskemaan kiivastuksissaan yhdellä terävällä liikkeellä Iriadorin nurin tallin kovalle lattialle. Nuorempi älähti kaatuessaan maahan ja sauva kädestä lennähti sievässä kaaressa kauemmas. Käden syrjä, jolla punapää onnistui kaatumisensa vastaan ottamaan viimehetkellä, aukesi ikävästi ja sotki verisen tahran tallin lattiaan. Korvat kävivät myös erottamaan kuinka peura ilmeisesti otti ikävän nopean kuuloisia askelia nuorempaa kohden.
Selvä on! sokea sotilas kävi huutamaa aivan eteensä jalkojaan polkemaan jääneelle elikolle ääneen lattialta käsin, Pidän sinut - mutta et koskaan tule korvaamaan Poldoraa täysin pahuksen hullu, punapää jatkoi lähes sihisten, loppua kohden puheen muuttuessa lähinnä muminaksi, josta vain korkeahaltia itse sai selvää. Naaras oli luonteeltaan selvästi vaativa ja kiivas, mutta nopea päästään, eikä suotta selvästi käynyt kenenkään kimppuun. Sen luottamus ja kunnioitus piti ansaita, ja Iriador oli hyvällä vauhdilla jo osoittanut vastahakoisuudestaan huolimatta nuorelle araslhûg naaraalle sen kaipaamia merkkejä isännällisyydestä.

Molemmat omaa mieltään osoittavista, niin arvaamaton naaras kuin punatukkainen sokea olivat ylpeitä olentoja, eivätkä helposti käyneet nöyrtymään kenenkään edessä. Silti sarvipään jalkojen polkeminen alkoi hiljalleen hyytyä. Iriadorin yhä ollessaan käteensä nojaavana maassa, naaras alkoi osoittaa nöyrtymisen merkkejä korkeahaltialle, lopulta asettuen kokonaan aloilleen ja kumartaen päällään alaspäin anteeksipyytävästi ja kunnioitusta osoittavasti tuon edessä.
Nuorempaa pelotti, vaikkei tuo sitä ääneen käynyt myöntämäänkään tai ulospäin näyttämään millään tapaa. Eläimen tallomaksi tuleminen oli ollut liian lähellä ja yhä mahdollista, jos sarvipäinen naaras päättäisi jälleen osoittaa kiivastumisen merkkejä. Nyt se kuitenkin kävi turpaansa työntämään Iriadorille pahoitellen, johon nuorempi vastasi silittämällä pienesti tuon pehmeää kuononpäätä.
Nashira, Iriador ilmoitti hetken hiljaisuuden jälkeen, Hyvän onnen ja kuulumisten tuoja - se olkoot nimesi.



2. Iriador kävi kieltämään itseltään ratsun. Kenraali vilkaisi nuorempaa kysyvästi. Mikäli tuo ei sitä halunnut, ei Darius voinut pakottaa alaistaan ottamaan lahjaa vastaan. Ratsu oli kuitenkin niin harvinainen, kaunis ja hyväkuntoinen, että sen sai varmasti myytyä eteenpäin. Silti, olihan se melko röyhkeää kieltäytyä lahjasta. Iriador ei tainnut tajuta sitä, tai sitten tuo ei vain välittänyt.
Eläin kuitenkin oli toista mieltä tämän omistajaprosessin suhteen ja kävi osoittamaan mieltään odottamattomalla tavalla. Tämän äkkinäisen mielenosoituksen johdosta Iriador kaatui maahan, satuttaen kätensä kovaan lattiaan. Darius oli puuttumassa peliin, kun Iriador huudahti. Punapää totesi ottavansa olennon, mutta tokaisi myös ettei tuo tulisi koskaan korvaamaan Poldoraa.
Darius peruutti. Tilanne rauhoittui, ainakin hetkeksi. Vaikka tilanne oli yhä uhkaava ja ennen kaikkea vaarallinen Iriadorin osalta, ei Darius käynyt yhäkään puuttumaan peliin. Tämä oli olennon ja Iriadorin välinen asia.

Nashira oli nyt tämän naaraan nimi. Darius hymähti, samalla kun uskaltautui lähestymään nyt Iriadoria, aikeissa auttaa tuo ylös.
Ei sen tarkoitus olekaan korvata Poldoraa Kenraali totesi ottaessaan kiinni Iriadorista ja auttoi nuoremman ylös Se on uusi ratsusi valitettavasti vanhaa et takaisin saa. Joten älä ole Nashiralle vihainen siitä, minkä kohtalon Poldora joutui kärsimään. Se oli hieno ratsu ja varmasti ystävä sinulle. Pidä hänet sydämessä, mielessä, älä nykyhetkessä, tässä.



1. Nashiraksi nimetty naaras kävi väistymään taaemmas, kun Darius saapui auttamaan nuorempaansa ylös maasta. Apu oli tarpeen. Säikähdyksen vallannut kroppa värisi pienesti, eikä Iriador olisi saanut itseään kammettua näin pian itse kiviseltä lattialta ylös ilman kenraalin apua.
Kun pystyyn oltiin päästy, pudisti punatukka vaatteitaan hieman tallin töhnistä vielä ehjällä kädellään ja piteli toista, kirveleviä haavoja saanutta kättään edessään, koskematta sillä enää minnekään jotteivät haavat likaantuisi enempää. Se pitäisi puhdistaa ja sitoa, jahka takaisin sairastuvalle päästäisiin. Muuten se tulehtuisi ja koko käsi olisi astetta käyttökelvottomampi muutaman ikävän päivän.

"Korvike se on", punapää totesi sitten, "Ja tulee olemaan niin kauan kunnes nousee samalle tasolle Poldoran kanssa niin ratsuna kuin ystävänä", nuorempi vielä lisäsi Haukansilmän viimeisimpään kommenttiin. Iriadorista oli väärin lähteä tarjoamaan hänelle tälläistä lahjaa vain muutaman päivän jälkeen siitä, kun tuo oli edellisen ratsunsa menettänyt typerälle lohikäärmeelle. Se vain tuntui pahalta.
Araslhûg olisi pelkkä korvike, kunnes tosissaan yltäisi samoille linjoille itseään reilusti alemman olennon kanssa, jota Iriador oli rakastanut yli kaiken. Ja sille linjalle tuolla arvaamattomalla sarvipäällä oli vielä matkaa. Vaikka olikin onnistunut jo sijoillaan nousemaan tempauksillaan ja nöyrtymisellään nuoremman asteikolla. Viharakkaussuhde tässäkin olisi tiedossa aluksi, kuten nuoren Poldoran kohdalla aikoinaan - mutta siitä päin kehitys olikin sitten kokonaan toinen juttu..

"Miksi ostit sen?" Iriador suuntasi sanat lopulta Haukansilmälle, "Tavallinen hevonenkin olisi riittänyt. Tuskin pysyn edes ratsailla, joten mihin minä ratsua edes tarvitsen. En tarvitse mitään eksoottista ja kallista ollakseni iloinen - saatikka minkäänkaltaista erityiskohtelua vaikka sokea olenkin", nuorempi lausahti, "En edes sinulta", tuo kävi vielä lyhyesti lisäämään Dariukselle telepaattisesti, ettei herättäisi ylimääräistä kummastusta kenties lähistöllä töitään tekevissä tallipojissa tai muissa ylimääräisissä kuulijoissa.
"Anteeksi, että kieltäydyin aluksi - ja kiitos. Olen sinulle pahasti velkaa tästä kaikesta".



2. Minä en sitä korvikkeeksi tarkoittanut Darius hymähti Iriadorin sanoihin Se on oma päätöksesi kohteletko eläintä huonosti vain sen takia, ettet pidä sitä samana mitä edellinen ratsusi. Mikäli haluat olla niin luupäinen, tulee sinulla varmana olemaan hankalaa näin omapäisen olennon kanssa.
kun Iriador oltiin autettu ylös, käveli kenraali hakemaan tuon sivulle lentäneen sokeansauvan ja toi sen takaisin Iriadorille. Punapää tuskin olisi sitä itse löytänyt. Ainakin Darius epäili.
Korkeahaltian seuraaviin kysymyksiin Darius hymähti pienesti.
Sinäkö olisit muka ratsastanut tavallisella hevosella? Hevosen kouluttaminen sokeankäyttöön on huomattavasti hankalampaa, mitä näiden otusten. Saat opetella hevosmieheksi, ratsain tulet tämän kanssa olemaan tehokas vastus. Olento sattui olemaan markkinoilla, enkä käynyt tuhlaamaan hetkeä. Jokainen, joka ratsunsa menetti eilen, on saanut uuden joko minun tai armeijan kustantamana. Yksi sotilaista halusi mieluummin käydä kylästä hakemassa perheensä toisen ratsun, mutta muuten muutkin saivat uuden hevosen Telepaattiseen viestiin ei käyty vastaamaan mitään, Iriador sai itse päätellä mitä mieltä Kenraali mahtoi olla tuosta lisäyksestä.

Etkä sinä velkaa jää mitään. Kenraalina minun tehtäväni on varmistaa, että jokaisella alaisellani on tarvittavat ja hyvät varusteet. Oli kyseessä sitten uudet sukat tai ratsu Darius totesi samalla kun kävi taputtamaan Bluen kaulaa, yksisarvisen tullessa omistajansa luokse.
Sille on opetettu jo perusasioita.. mutta lopusta, tarvittavasta koulutuksesta vastaamme me.. joko hankimme kouluttajan tai koulutamme sen itse tehtäviin, joita sen pitää osata tehdä sinun ratsunasi Kenraali lisäsi vilkaisten Nashiraan.



1. Iriador otti sauvansa vastaan ehjään käteensä, jottei sotkisi sitä verellään. Sokeansauva jouduttiin kiepauttamaan kuitenkin pideltäväksi kainaloon, kun Nashira kävi kuonoaan aluksi tunkemaan taas punapään silitettäväksi, lopulta jättäen sarvekkaan päänsä varovasti nuoremman olalle lepäämään. Naaras oli yllättävän tarkka siinä, ettei käynyt terävillä sarvillaan seivästämään uutta isäntäänsä.
En minä sitä huonosti kohtele, Iriador totesi viimein Dariuksen lopettaessa saarnansa, samalla kun silitti naaraspeuran kaulaa, Pidän siitä parhaan mahdollisen huolen ja kohtelen sitä, kuten kuuluu. Opin arvostamaan sitä kuten se minua vain ajan kanssa väkipakolla tuloksia ei saa aikaan näin vaativan eläimen kanssa.
Araslhûgin karva tuntui pehmeältä ja mukavalta kättä vasten, mikä yllätti Iriadorin täysin. Tuon takia nuorempi ei myöskään lopettanut Nashiran silittämistä eikä naaraskaan osoittanut merkkejä siitä, ettei se pientä hellimistä pahakseen pistänyt. Peura pikemminkin painoi päätänsä paremmin korkeahaltiaa vasten, välillä tuhahtaen tyytyväisenä.

Punapää päätti jättää uudesta ratsustaan vaahtoamisen kenraalille sikseen. Tällä kertaa asiat oli vain hyväksyttävä juuri niin kuin ne olivat. Mukisematta. Nashirasta tulisi varmasti hyvä ratsu ja ystävä sokealle, kunhan Iriador oppisi olennon ja sen luonteen aluksi tuntemaan siinä missä ratsu ratsastajansa. Se jatkaisi siitä, mihin Poldoran kanssa oli jääty ja siitä tulisi pätevämpi ratsu, kuin yksikään toinen maanpäällä! Siitä Iriador tahtoi pitää huolen, nyt kun hänellä vastaavaan tilaisuuteen oli mahdollisuus.
Punatukka siirsi naaraspeuran päätä pois ja lähti muuten tunnustelemaan käsillään rauhallisesti paikallaan kököttävän Nashiran kokoa. Erityisesti tuon päätä, sarvia ja korkeutta, kun otus siihen soi tilaisuuden.
Jos minusta ratsastajaa tahdot, tahtoisin kouluttaa sitä jatkossa itse, punapää sanoi lopulta, Senkin takia, että oppisin tuntemaan sen. Taidan kyllä väkisinkin tarvita apua näköni takia, mutta tahdon itse olla sen kouluttamisessa aina mukana mikäli se ei mielestäsi mahdoton ajatus ole.


2. Darius seuraili yhä mielellään sivummalta Iriadorin ja Nashiran tutustumista. Olento näytti pitävän hellyydenosoituksista ja Iriador jakoikin niitä harvinaisen avoimesti. Darius ei nähnyt syytä puuttua tilanteeseen, joten Kenraali jatkoi oman, huomionkipeäksi ryhtyneen ratsunsa taputtelemista.
Se on sinun eläimesi nyt. Sinä saat päättää kuka sitä kouluttaa ja osallistutko itse siihen. Voi myös olla, ettei Nashira hyväksykään ketä tahansa itseään kouluttamaan. Valitse siis tarkoin, ketä olento suostuu tottelemaan ja kenen kanssa se on valmis työskentelemään. mutta älä anna sille liikaa valtaa, sen pitää kuitenkin tietää paikkansa Kenraali kävi vastaamaan Iriadorin puheisiin, antaen näin punapäälle itselleen vapaat kädet olennon koulutuksen suhteen.
Darius ei siihen puuttuisi, ellei tarve vaatisi. Hän ei tunnetusti ollut erikoistunut eläinten kouluttamiseen, vaikka olikin aikaan Bluen kouluttanut täysin itse. Ja hyvä ratsu yksisarvisesta oli tullutkin. Mutta se oli eri asia, jaksaisiko, saatikka osaisiko kenraali toista kertaa käydä läpi koulutusprosessin, varsinkin kun ratsu, jota piti kouluttaa, ei ollut hänelle tarkoitettu. Myönnettäkööt, että Darius oli käyttänyt ehkä hieman.. rajumpia metodeja Bluea kouluttaessa.

Mutta eiköhän tyttösi ole saanut jo tarpeeksi hellyyttä. Muut haluavat tavata sinut myös, nähdä miten voit.. kuiskauksen sotilaat siis Darius totesi lopulta ehdotellen näin lähtöä talleilta Lisäksi kätesi haava pitää hoitaa. Aina sinä olet telomassa itseäsi jossain.



1. Iriador nyökkäsi pienesti toisen sanoihin, virnistäen sitten pienesti jälkimmäiselle kommentille.
Tai sitten olet vain kateellinen, etten helli sinua yhtä lempeästi, punapää kiusasi telepaattisesti Haukansilmää, naurahtaen ja vakavoituen sitten.
Kyllä nuorempi ymmärsi kenraalin pointin. Iriador ei ollut ollut näinä muutamina päivinä kuin omissa oloissaan tai yksityisen hoitajansa seurassa, joka tuolle myös oli oppaana ja silminä toiminut niin sairastuvilla, kuin sen ulkopuolellakin. Oli ymmärrettävää, että muita kuiskauksen jäseniä kiinnosti yhden nuorimman jäsenensä vointi nyt kun Iriador oli käynyt itsensä loukkaamaan pahemmin. Lisäksi haavassa muhivat liat särkivät kättä, minkä takia punapää olisi voinut uittaa kämmenensä syrjää ensimmäisessä puhtaassa vesiastiassa joka vastaan tuli.
Itsensä telominen on taitolaji, punatukka hymähti, heilauttaen pienesti haavoja saanutta kättään, Eikä tämä ole vielä mitään. Pelkkiä pintanaarmuja mutta ymmärrän kyllä. Tahdon itsekin vaihtamaan kuulumisia muiden kanssa.

Punatukka soi Nashiralle vielä muutaman taputuksen, kunnes luovutti ratsun tallipojalle, joka kävi naaraspeurasta huolehtimaan. Iriador voisi tulla katsomaan Nashiraa myöhemmin uudestaan, jos sille tuulelle sattuisi. Kouluttamaan sitä nuorimies ei kuitenkaan saattaisi alkaa, ennen kuin pystyisi itse liikehtimään vaivattomasti ympäriinsä, mutta tuttavuutta tuo voisi älykkään eläimen kanssa hieroa senkin edestä.
Raitisilmamyrkytys yrityksesi ei ottanutkaan niin kovasti keuhkoihin, punatukka totesi hymyillen Dariukselle, Toivon, ettei sinulla enää ole muita yllätyksiä varalleni. Lahjoittamastasi ratsusta riittää sulateltavaa muutamalle päivälle.



2. Pieni virne nousi kenraalin kasvoille telepaattisen viestin myötä. Oliko Darius kateellinen? Ehkä tiedostamattaan. Sitä hän ei käynyt ääneen toteamaan, eikä kyllä telepaattisesti. Hymähti vain pienesti, antaen näin ilmi että oli kuullut viestin, mutta ei tiennyt miten siihen vastata. Ehkä sekin jo kertoi jotain Dariuksen aatteista, kerta hän ei käynyt vastaamaan heti suoralta kädeltä kieltävästi.
Sitten sinun pitäisi olla kruunattu mestari siinä Darius tokaisi Iriadorin huomauttaessa itsensä telomisen olevan taitolaji. Eihän Iriador telonut itseään sen enempää kuin kukaan keskiverto sotilaskaan. Jostain syystä kenraali vain rekisteröi Iriadorin haaverit paremmin mieleensä, kuin muiden alaistensa miksiköhän, se ei liennyt ihme.

Iriador jätti hyvästit uudelle ratsulleen, jonka jälkeen suunta kävi kenraalin opastuksella poispäin talleilta. Tallipoika pitäisi huolen Nashiraksi nimetystä araslhûgista, kunnes Iriador ilmaantuisi jälleen kuvioihin.
Ei enempää yllätyksiä, ainakaan tänään Darius tokaisi Iriadorin sanoihin Katsotaan sitten huomenna uudestaan Oli lisäys, jota seurasi pieni, nopea suudelma nuoremman sotilaan otsalle, kun kukaan ei ollut näkemässä. Ehkä riskialtein veto, mitä Darius saattoi tehdä siinä tilanteessa.
Matka kuitenkin vei nyt takaisin sotilastuvalle, jossa Iriadorin haava hoidettiin kuntoon ja muutkin kuiskauksen jäsenet saivat vihdoista viimein päästä vaihtamaan kuulumisia sokeutuneen toverinsa kanssa.
Edellinen

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö