Kirjoittaja Anonymous » 09 Helmi 2008, 22:19
Winifred.
Nuori puolidemoni lensi siivillään kohti vuoria, tyttön onneksi oli jo aurinko kadonnut melkein kokonaan niin hän ei ainakaan saanut vihaisia ihmisiä peräänsä. Ihmisä jotka vain haluaisivat kostaa, tappaa, tai myydä hänet jonnekkin tai jollekulle. Wini väisteli muita lentäviä otuksia, kuten noitia, lintuja ja joitain taruolentoja. Wini teki nopeita syöksyjä kohti maata nähdäkseen missä oli menossa. Välillä tuulen noustessa Winin lentoa vastaan hän laskeutui puiden latvojen lähelle ja liiti eteenpäin lähemmäksi ja lähemmäks vuoria. Yllättäen Wini joutui piiloutumaan, kun muutama ihmissotilas oli ratsain liikkeellä, eikä olisi kovin hyvä jos Wini jäisi heille kiinni, mielummin tavallisille ihmisille tai kauppiaille, kuin sotilaille. Wini istui pimeän peittämänä kuusen latvalla ja seura kun sotilaat menivät menojaan synkkään metsään, sotilaiden kadotessa pimeyteen Winin oli taas turvallista jatkaa matkaansa määrän päähänsä. Winin oli pakko nousta ylemmäksi, kun ihmisen rakennukset alkoivat olla tiheämpään mitä aikaisemmin olivat olleet. Vihdoin Wini näki edessään kohoavat vuoret, nyt oli vain se että piti tutkia luolia j etsiä tiettyä lohikäärmettä. Vuorten huipuilla oli paljon lunta, mutta se ei paljoa hidastanut Winiä, vain huipuilla oleva kylmyys esti Winiä lentämästä kovin lujaa, ettei puolidemoni jäätyisi. Wini tutki luolia toinen toisensa jälkeen ja muutamissa luolissa oli lohikäärme, jotka Wini onnistui herättämään mutta sai pettyä ettei löytänyt vieläkään etsimäänsä lohikäärmettä. Muutamat lohikäärmeet osasivat neuvoa hiukan mihin suuntaan Winin oli mentävä. Yhdessä vaiheessa Winin oli pakko pysähtyä miettimään missä luolissa oikein oli jo käynyt ja mitä ohjeita hän oli saanut. Lopulta oli enään yksi luola tutkimatta, mitkä hänelle oli neuvoilla rahoitettu. Wini liisi sisälle luolaan ja laskeutui jaloilleen. Wini teki loitsun, jolla hän vaihtoi itselleen mustan kaavun ylle ja sen alle tuli sininen mekko. Wini ei halunnut näyttää yhtään uhkaavalta ja aseetkin hän peitti huolellisesti kaavun alle. Wini käveli syvemmälle ja syvemmälle luolaan, kunnes näki nukkuva lohikäärmeen. Wini luki mielessään loitsun ja natpautti sormiaa, napsahdus kuulosti siltä, että olisi kirkon kellon sisällä, kuuri kun niitä kelloja soitettiin. Luola tärisi hiukkasen, mutta Wini ei itse kylläkään kuullut sitä.
//Akuma tänne!!//