Haaste

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Haaste

ViestiKirjoittaja Forte » 25 Tammi 2012, 15:13

// Suskarille peliä :> //

Acar oli kiistaton laumansa alfauros. Se oli isokokoinen ja voimakas old lacerta ja käännytti yleensä muut urokset pois jo pelkällä mahtailulla. Mutta joskus senkin oli kohdattava kaltaisensa uros, yhtä voimakas, itsepintainen ja helposti suuttuva, kuin Acar. Se päivä koittaisi vielä, mutta siihen asti, kukaan tai mikään ei voisi pitää Acari erossa kumppanistaan. Varsinkin, kun pian tulisi uusia poikasia. Niitä syntyisi alkukestästä, joten Acar piti erittäin hyvää huolta Zarasta aina näihin aikoihin.

Oli varhainen aamu, Acar oli ollut yön poissa ja etsimässä jotain saalista kumppanilleen. Se oli saanut etsiä pitkään, sillä talvella ei ollut niin helppoa löytää peuroja tai lintuja. Vaikka lauma elikin tyytyväisenä ja sulassa sovussa lohikäärmeiden kanssa, tähän aikaan vuodesta välit olivat lievästi kireät, koska molemmat havittelivat samoja saaliita. Tietysti aina oli vaihtoehtona lähteä ihmisasutuksen pariin varastamaan karjaa, mutta Acar ei halunnut ottaa sitä riskiä, ei näin lähellä pesimiskautta. Se ei kestäisi, jos lauma hävitettäisiin uudelleen. Se oli ollut kammottava kokemus. Mutta toistaiseksi nyt kaikki oli hyvin, Acar oli saanut nähdä nuorten poikasten kasvavan isoiksi ilman yhtään ihmisten aiheuttamaa häiriötä. Saalistus oli lisäksi onnistunut, Acar kantoi kuollutta peuraa Zaralle. Se söisi vain sen verran, mitä Zara suostui jättämään yli, toiseen saalistukseen ei olisi aikaa lauman partioinnista. Acar jolkotti tyytyväisenä lauman läpi, ja alfauroksen tyytyväisyys tarttui muihinkin. Silloin niiden ei ainakaan tarvinnut olla huolissaan, että jokin olisi hullusti tai että Acar aikoisi kurittaa jotakuta.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Helmi 2012, 22:31

Zara

Kevät oli saapumassa pikku hiljaa hyisen talven jälkeen, vaikka ilma olikin vielä hyistä ja lunta oli vielä paksustikkin siellä täällä oli Zaran raskaus jo pitkällä, jonka näki jo naaraan vatsasta kun tuo makasi hiljaa maassa nauttien auringon suomista lämpimistä säteistä silmät kiinni painettuna, kuten muukin laumalaisista. Nuoremmat taas paikoillaan malttaneet olla vaan kuluttivat energiaansa telmimällä toistensa kimpussa hyvinkin rajun näköisesti sivusta katsottuna, mutta jos tuossa olisi ollut tosi kyseessä olisi veri lentänyt hyvinkin lahjakkaasti kahden valtavan eläimen ottaessa yhteen. Niimpä kukaan ei oikeastaan puuttunut nuorten telmimiseen. Zara kuitenkin avasi silmänsä kun viidennen aistin vaistoamana ja naaras kohotti kullan väriset silmänsä tummaan, suureen ja arpiseen urokseen, joka kantoi mukanaan peuraa. Zaran kasvoille levisi pieni huomaamaton hellyyttävä hymy kun uros lähestyi naarasta kuin innokas koira konsanaan joka toisi isännälleen aamulehteä ja saisi palkaksi vain vähän rapsutusta. Suloista~ Etenkin tuollaiselta äkäpussilta kuin Acar.
Zara nousi ylös seisomaan uroksen lähestyessä ja kun Acar oli tarpeeksi lähellä tuuppasi naaras kevyesti ja ystävällisesti uroksen lihaksikasta kaulaa päänsä sivulla pienen matalan murinamaisen äänen kera.
"Ei sinun olisi tarvinnut." Zara huomautti kumppanillensa tuon tuomasta saaliista, mutta ymmärsihän uroksen huolehtivaisuuden toisaalta hyvin. Viime vuodet olivat olleet todella rankkoja lajin säilymisen suhteen ihmisten hyökkäilyn takia, kuten myös muiden petoelämien takia joille pienet lacerta vauvat olivat helppoa saalista.

Zara laski katseensa kuitenkin torumisestaan huolimatta alas saaliiseen ja laski päänsä alas syödäkseen siintä mitä vain jaksoi, ja alku lähtikin hyvin käyntiin.. kun niskassa tuntui tujotus. Zara nosti päätää ja huomasi uroksen, hyvin suuren sellaisen, tujoittavan häntä ja lähti sitten lähestymään kiinnostuneen näköisenä. Zara ajatteli tuon ensin havittelevan ruhoa alkaen päästämään kurkustaan varoittavaa sähinää ja murinan välimuotoa hieman hampaitaan paljastaen. Lihojen sijaan ja Zaran varoituksista huolimatta tuo lähti kiinnostuneena tutkimaan naarasta nuuskien tuota. Zara ei pitänyt uroksen eleestä laisinkaan ja siirtyi kauemmas sähisten pää alas painettuna, sekä terävät hampaat paljastettuna. Uros ei vaikuttanut välittävän naaraan kielteisistä eleistä vaan yritti uudestaan lähemmäs välittämättä yhtään siintä että vieressä seisoi Zaran oma pari.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Forte » 17 Helmi 2012, 22:29

Niinkin suuresta järkäleestä kuin Acar tuli hetkessä säyseä kuin kissanpentu, kun hän vain näki kauniin kumppaninsa. Zara oli hänestä niin kaunis, varsinkin nyt, kun naaraalla oli maha pyöreänä poikasista. Acar piti mahdollisimman hyvää huolta, että hänen tuleva jälkikasvunsa saisi mahdollisimman hyvän aloituksen. Paras tapa siihen oli pitää huolta tulevasta emosta, joka vielä kaiken lisäksi oli Acarin oma kumppani. Uros oli hyvin säyseä, miltei alistuva, Zaraa kohtaan, varsinkin nyt tuodessaan saalista. Kyse ei ollut pelkästään ruuasta, se oli myös lahja, jolla lujitettiin kahden yksilön välistä suhdetta. Oli tärkeää, että saalis kelpasi Zaralle, sillä vaikka oli hyvin epätodennäköistä, että Zara vaihtaisi kumppania, se oli mahdollista, eikä Acar halunnut ottaa sitä riskiä. Mutta ainakin naaras vaikutti tyytyväiseltä jo nähdessään Acarin. Iso alfauros heilautteli pitkää häntäänsä puolelta toiselle ja laski saaliin kumppaninsa eteen, tönäisten sitä vielä lähemmäs, kuin osoittaakseen, että ruho oli kokonaan Zaran. Acar murahteli rauhallisena ja kutsuvana, Zaran tullessa lähemmäs ja kiehnätessä päätään vasten uroksen paksua kaulaa.
"Tuon sinulle joka vuosi tähän aikaan ruokaa ja sanot aina samaa. Tiedät hyvin, miten paljon välitän hyvinvoinnistasi."
Acar vastasi hyvin matalalla ja tummalla äänellä.

Zaran alkaessa ruokailemaan, Acar käpertyi maahan ja odotti saavansa jotain pieniä rippeitä ruhosta, kuten pään tai jalat. Uros oli melko väsynyt saalistuksen jälkeen, pitkä väijyminen ja juokseminen kulutti tähän aikaan vuodesta paljon energiaa, jota vaadittiin lämmöneristykseen. Siksi Acar ei mielellään tehnyt mitään ylimääräistä, ei edes antanut selkäsaunoja nuorille, villeille yksilöille niin paljon. Mutta isot, sukukypsät urokset olivat asia erikseen. Pienet yksilöt välttelivät suosiolla Acaria, eivät lähteneet haastamaan moista lihaskimppua, mutta aina välillä alfauroksen paikkaa, ja naarasta, tavoitteli joku melkein Acarin kokoinen uros. Acar nosti äkkiä päätään ja sen koko keho jännittyi, uroksen kuullessa Zaran sähinän. Samantien Acar oli jaloillaan, ottaakseen selvää, mikä häiritsi hänen kumppaniaan. Ei ollut vaikea huomata suurta, voimissaan olevaa urosta, joka lähestyi heitä. Acarille oli samantien selvää, ettei urosta kiinnostanu ruho, vaan Zara. Naaraan peruuttaessa taaemmas sähisten, Acar astui eteenpäin ja päästi vielä kovemman, äkäisen sähinän kurkustaan. Ääni kertoi kaiken tarpeellisen; häivy heti. Mutta selvästi vieras uros ei ollut tullut vain mahtailemaan, se tiesi Acarista ja olosuhteista huolimatta, oli nähtävästi valmis haasteeseen. Acar ei käynyt suoraan kimppuun, yleensä pelkkä mahtailu riitti, ääntely, suuri koko ja voimien esittely sai aina kilpailijat katoamaan. Ehkä se tehoaisi tähänkin. Mutta jos ei, tuloksena oli auttamattomasti taistelu, sillä Acar ei luopuisi Zarasta. Ja kamppailu saattoi johtaa kuolemaan, jopa laumalaisten kesken.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 19 Maalis 2012, 17:55

Zara ei vastanut mitään uroksen sanoihin, sillä uskoi Acarin tietävän itsekkin vastauksen. Zara arvosti kovasti Acarin panosta tulevien poikasten suhteen joka vuosi ja sitä miten tuo vaaransi omaa henkeään tuomalle naaraalle ruokaa että Zara olisi voimissaan niin kauan kuin poikaset maailmaan päättäisivät putkahtaa. Joten ei Zara ollut lähi vuosina ainakaan kumppaniaan vaihtamassa.. Tässä laumassa ollut yhtäkään tuollaista voimakasta järkälettä, joka pitäisi kutsumattomat vieraat poissa, eikä myöskään noin kultaista urosta joka jaksoi Zarasta pitää huolta... ja etenkin poikasista.

Zaran varoittava ja uhmakas shinä ei tuntunut tehoavan alkuunkaan tähän mahtailijaan, joka yritti kovasti hellää tuttavuutta tehdä naaraseen siintäkin huolimatta että alfa naaraan puoliso oli vieressä ja Zara itse oli vielä kantava. Vieraan uroksen huomio kiinnittyi Zarasta Acariin vasta sitten kun massiivinen uros oli noussut ylös ja päästänyt selvääkin selvemmän varoitus äänen johon nuorempi vastasi sähisten takaisin hyökkäävästi paljastaen hampaansa.
"Etköhän ala olemaan turhan vanha hoitamaan penskojasi? Painuisit jo eläkkeelle vanhus!" Nuorempi ärähti uhkaavasti Acarille saaden sivussa olevan Zaran naurahtamaan hieman huvittuneesti nuoremman puheisiin.
"Jos kyse on iästä.. enköhän minä ole liian vanha jo sinulle?" Zara kysyi nuoremmalta katsoen tuon päälle varsin merkittävästi ja johon nuorempi vastasi pienellä loukkaantuneella mulkkauksella tuhahtaen kääntäen katseensa Acariin varsin tuimana.
Zara katsoi kahden uroksen päälle käveli sitten Acarin luokse pukaten tuota varoen poskesta.
"Anna olla, turha haastaa riitaa." Zara sanoi Acarille katsoen tuon päälle pyytävästi, mutta ei siksi etteikö olisi nähnyt lähentelyään vääränä vaan siksi että tämä uros uhittelustaan huolimatta oli heidän lapsensa.. ja selvästikkin tullut isäänsä. Zara oli sanomassa jotakin vielä nuoremmalle kun tuo ottikin ja hyökkäsi kohden vanhempaansa samalla kun Zara itse ehti juuri ja juuri pois välistä.

//Tulin muute miettineeksi että voisiko tässä pelissä vetää Zaran lauman kahtia joissa osa jättää haltiat ja osa jää Zaran puolelle? Syystä en ole ihan varma vielä, mutta ainahan sitä voi suunnitella x)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Forte » 24 Maalis 2012, 21:04

// Vaikuttaa hyvältä juonenkäänteeltä ^^ //

Acar oli tietoinen, että kyseinen haastaja oli hänen oma jälkikasvuaan, mutta hän ei kohdellut nuorta, sukukypsäksi tulosta urosta yhtään sen hellemmin kuin vieraita yksilöitä, jos ne yrittivät anastaa hänen paikkansa. Nuorten urosten luonteeseen kuului haastaa laumanjohtaja, sillä jos ne ikinä halusivat kumppanin ja omia pentuja, niiden pitäisi joko syrjäyttää alfauros tai lähteä laumasta ja perustaa oma. Joten, niin julmalta kuin se saattoi vaikuttaa, Acar teki juuri niin, kuin isän kuului tehdä nuorille urospennuilleen; löylyttää tämä. Acar ei antaisi poikasen jäädä enää laumaan, jos tämä häviäisi, sillä uuden hyökkäyksen riski olisi liian suuri. Se aiheuttaisi jännitystä lauman sisälle ja levottomuutta voisi syntyä laajemmin. Loppujen lopuksi, päätösvalta olisi kuitenki Zaralla ja hän päättäisi hävinneen yksilön, oli se kumpi tahansa, kohtalosta. Mutta Acar ei ollut luovuttamassa ilman taistelua. Mahtailu, joka yleensä ajoi kilpailijat häntä kopien välissä takaisin omalle paikalleen, ei enää tehonnut. Nuori haastaja selvästi halusi mitellä kunnolla. Mahtaisikohan Acarin kokemus viedä voiton nuoremman staminasta?
"Sinulla on paljon opittavaa. Teit virheen haastaessasi minut, ja saat tuntea sen nahoissasi."
Acar vastasi haasteelliseen uhkaukseen ja läjäytti hännällään maata voimakkaasti, saaden karikkeen ja kevätlumen pöllähtelemään.

Zaran pyytäessä Acaria lopettamaan, alfa olisi mielellään totellut naaraansa pyyntöä ja jättänyt asian sikseen. Mutta se ei voinut, ei enää, kerta oli jo vastannut uhkauksiin. Ja lisäksi nuori haastaja oli myös päättänyt aloittaa taistelun varoituksetta. Acarista lähti voimakas karjahdus, haastajan hyökätessä sitä kohti. Tämä ei ollut Acarin ensimmäinen taistelu, se tiesi, miten taltutettiin suoraan edestä hyökkäävä vastus, niin moni tyhmyri oli yrittänyt hyökätä suoraan edestä, vaikka Acarin heikkoja kohtia olivat sen vatsa ja peräpää. Etupää oli täynnä kynsiä ja hampaita, sekä asuinpaikka myös tarkoille silmille. Haastaja oli liian iso jotta sitä voisi tarttua kurkusta ja heittää yli, kuten normaalisti Acar teki näissä tilanteissa, joten alfauros kääntyi nopeasti sivuttain ja löi ruoskamaisella hännällään haastajaa kasvoihin, pysäyttääkseen hyökkäyksen. Isku ei aiheuttanut erityisemmin kipua, se vain häiritsi ja sai toisen, mitä luultavimmin, sulkemaan silmänsä siksi aikaa, että Acar pääsisi hyökkäämään takaisin. Se tähtästi yleensä kurkkuun ennen kuin löytäisi vastustajan heikot kohdat.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Touko 2012, 12:32

//Anteeksi kamalasti jumitus ^^` Ja tein muuten tälläisen. Värittääkin aijon, mutta kysyn että onko tuo sinusta yhtään Acarin näköinen? Takinmainen on sitten Zara.//

Zara

Nuoremman liskon kokemattomuus kaksintasteluista koitui hieman nuoremman Old Lacertan kohtaloksi kun vanhempi, hyökkäyksen vastaan ottamisen sijaan, kääntyikin ympäri läimäyttäen nuorempaa kasvoihin voimakkaalla hännällään. Nuorempi sähähti säikähtäen ottaen askelia taaemmas vanhemmasta ja kun tuo sai lopulta suuren uroksen näkyviinsä oli tuo jo hyökkäämässä kurkkua kohden. Tosin oli nuoremmallakin valtti hihassa, tuo nousi takajaloillesa seisomaan pelastautuen näin vanhemman leuoista ja siirtyi nuorena sekä ketteränä pois vanhemman ulottuvilta. Paikoilleen nuorempi aikonut suinkaan jäädä vaan hyökkäis samantien kohden Acarin vahvoja takajalkoja aikoen purra tuota jaloista. Jos jopa saisi niinkin pahaa vahinkoa aikaiseksi että vanhus menettäisi hieman tasapainoaan! Se jos mikä olisi kohtalokasta noin isolle körmylle.

Zara seurasi taistelua sivusta jännittyneenä eikä puuttunut tilanteeseen mitenkään, vaikka pieni ääni päässä kehottikin naarasta puuttumaan taisteluun ja puolustamaan kumpaakin taistelun osa puolta. Ei, sen sijaan Zara seisoa jökötti paikoillaan pitkän ruoskamisen hännän vain heiluessa hiljaa edes takaisin hermostuneena. Kuitenkin nuoremman osa puolen yrittäesä iskea leukojaan Acariin tuon sivusta suoraan jalkaan päästyi naaraan suusta varoitus huuto.
"Acar!" Kuului naaraan suusta kun tuon ruumis nytkähti pienesti vaistomaisesti, mutta Zara muistutti itseään ettei saannut mennä hätiin vaikka.. jompi kumpi menettäisi henkensä tässä taistelussa. Tässä taistelussa tultaisiin ratkaisemaan tämän lauman lopullinen herruus!

//Tahdotko Acarin kohdalle siihen mitään erikoista? :3//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Forte » 09 Touko 2012, 21:02

// Se on todella hieno, Acar on juuri niin järkäle, mitä ajattelinkin ^^ hyvin hienoa työtä, kiitos. Ehkä joitain taisteluarpia, muistoja voitetuilta vastustajilta? //

Acar yritti parhaansa mukaan pysyä haastajan ja Zaran välissä, vaikka eihän haastaja varmaan alfanaarasta satuttaisi. Ei ainakaan, ennen kuin Acar olisi selätetty. Acar ei kuitenkaan antaisi voittaa itseään helpolla, se oli taistellut tiensä huipulle ja yksi yli-innokas kloppi ei sitä pois ajaisi. Kun taistelu oli alkanut, sitä ei pysäyttäisi mikään, ei vaikka taivaalta sataisi tulta. Kun kaksi niin isoa Old Lacertaa ottivat yhteen, sitä ei voinut olla huomaamatta. Maa pöllysi ruohosta ja mullasta, vihaiset sähähdykset ja karjahdukset täyttivät ilman ja veren metallinen tuoksu ilmestyi nopeasti. Acarin leuat napsahtivat voimalla, haastajan loikatessa juuri ja juuri kauemmas ja kiepsahtaessa ympäri, hyökäten uudelleen. Acar oli hetken aikaa sekaisin siitä, mihin haastaja aikoi iskeä.

Alfauroksen pää nytkähti hieman, sen kuullessa Zaran huutavan omaa nimeään. Samalla sivusilmästä Acar huomasi haastajan lähteneen uudelleen hyökkäykseen, kohti jalkoja. Acar oli liian iso ja kömpelö vain hypätäkseen syrjään, mutta alfauroksella oli aina jokin jekku hihassaan, eikä tämä ollut poikkeus. Iskua ei voinut väistää, haastaja oli liian nopea, joten äkkiä Acar heilautti pitkän häntänsä suojaamaan jalkojaan, jolloin haastajan hampaat pureutuisivat siihen. Kivuliastahan se oli, muttei vaarallista, häntä selviäisi puremasta, mutta mitä luultavimmin haastaja ei. Nimittäin kun haastaja saisi otteensa Acarin hännästä, Acar saattoi helposti kääntyi hieman ja iskeä hampaansa kaikkein herkimpään alueeseen, nimittäin vastustajan kaulaan ja niskaan.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Heinä 2012, 10:44

//Koska foorumi on näköjään poistanut muutaman vastauksen niin yritän muistaa ja kirjottaa lyhyesti mitä viimeeksi on tapahtunut.//

Acar iski häntänsä väliin ja nuorempi sai purra sitä tuon kankun sijasta, nuorempi olikin päästämässä irti hännästä kun tajusi Acarin jälleen hyökkäävän ja tällä kertaa todellakin tappaminen mielessään. Nuorempi ei ehtinyt tehdä enää mitään kun tunsi valtavan uroksen leukojen puristuvan kaulansa ympäri murskaavalla voimalla. Tuskan parkaisun kera, joka oli epämääräistä sähinää, nuorempi päästikin irti hännästä yrittäen kynsiä vanhempaansa saadakseen tuon irti. Se ei tehonnut Acarin luja ote piti ja nuori uros tunsi kuinka happi ei enää kulkenut..

"Jätä hänet rauhaan!" Kajahti huuto ilmassa samassa kun nuori naaras syöksähti kuin tyhjästä paikalle, iski omat hampaansa Acarin kuonoon auttaen samalla nuoremman uroksen irti alfa uroksen otteesta. Nuorempi kompuroi taaemmas, mutta ei vielä selvästikkään aikonut luovuttaa. Zara nosti päätään ja katsoi nuorta naaraan alkua kysyvästi ennen kuin avasi suunsa.
"Miksi sinä noin teit? Tajuatko että vaarannat elämäsi?" Oli Zaran kysymys nuoremmalleen, joka uhmakkaasti alkoi uhoamaan että aikoisi selvästikkin uhmata alfa parin asemaa samalla kun Acar itse asettui puolustamaan yksin kumppaniaan.


//Toivottavasti muistin kaiken..//

Zara

Alfa naaras oli enemmän kuin huolissaan puolisostaan, joka joutui nyt taistelemaan kahta aikuista vaikkain nuorta old lacertaa vastaan, ja Acar alkoi olemaan jo vanha vaikka tuskin tuo sitä kävisi ääneen myöntämään. Ikä ei kuitenkaan koskaan tullut yksin. Mutta niin se ikä alkoi Zaraakin painamaan.
"Olette kumpikin tyhmiä.." Zara humautti kaksikolle, joka yhdessä tuumin hyökkäsivät kohden Acaria ilman minkään näköistä armoa. Naaras koitti päästä Acarin kurkkuun iskemään samalla kun uros yritti sivusta upottaa hampaansa tuon päähän ellei olisi saannut seuraa. Zara ei aikonut tätä enää sivusta katsoa, etenkään jos joutuisi katsomaan oman kumppaninsa kappaleiksi repimistä. Ei, Zara hyökkäsi nuoremman uroksen kimppuun raskaudestaan huolimatta ja painoi tuon allensa iskien hampaansa tuon kylkeen repien terävillä hampaillaan ammottavan haavan tuon kylkeen. Nuorukainen sähähti perääntyen katsoen uhmakkaasti vanhempaa naarasta ja hyökkäsi tuota kohden myrkky hampaat ojossa valmiina iskemään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Forte » 22 Heinä 2012, 20:08

Acar tunsi jokaisen konstin ja liikkeen, jolla nuoret urokset yrittivät selättää alfan ja aiheuttaa vakavia vammoja. Hän tunsi nuo kaikki liikkeet, joten Acar pärjäisi yhtä surkeaa, täynnä itseään olevaa urosta vastaan. Mutta nyt niitä olikin kaksi, tuo röyhkeä naaras oli asettunut haastavan uroksen puolelle. Se oli sopimatonta ja ennenkuulumatonta. Acar tappaisi pienen naaraan tästä hyvästä, se oli tehnyt suuren virheen. Mutta alfauroksen piti saada selätettyä molemmat haastajat. Acar karjui vihaisena ja nousi takakäpälilleen, pitääkseen haastajien leuat kaukana herkästä kurkustaan. Paljon pienempi naaras ei ylettynyt enää Acarin leukoihin, mutta saattoi iskeytyä kiinni palastuneeseen vatsaan ja rintakehään, joten Acar laskeutui nopeasti, hyökätäkseen itse. Tietysti silmällä oli pidettävä myös nuorta urosta.

Acar oli suunnitellut kukistavansa hankalamman, eli uroksen, ensin, mutta pelästynyt ulvahdus pääsi alfauroksen kurkusta, sen nähdessä oman puolisonsa hyökkäävän uroksen kimppuun. Acarin koko raivo pääsi irti, tämä ei ollut enää kamppailua johtajuudesta, nyt tästä tuli henkilökohtaista. Acar unohti täysin haastavan naaraan ja lähti niin raivoissaan kohti nuorta urosta, ettei mikään pysäyttäisi sitä. Mikään tai kukaan ei koskisi Acarin alfanaaraaseen ja pentuihin. Acar karjui vihaisena, aikeenaan iskeä koko ruumiinpainollaan nuori haastaja kauemmas. Kun Acarin kokoinen olento iskeytyi päin, se oli kuin pieni pala hyökyaaltoa, ja murskaisi heikoimmilta luita.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 30 Heinä 2012, 21:20

Zara oli jo ottamassa nuoren hyökkäystä vastaan kun kuuli takaansa karjahduksen, joka ei lähtenyt tasan tarkkaan kenestäkään muusta kuin Acarista. Zara ei ehtinyt mitään sanomaan puolisollensa kun tuo jo syöksyi kohden koko painollansa nuorta urosta joka lähti jarruttamaan saman tien omaa hyökkäystään. Acar oli suuri kokoinen ja painoi huomattavasti enemmän kuin haastajansa, joten nuoremmalla ei todellakaan ollut aikomusta jäädä tuon runnomaksi! Niimpä tuo kävi väistämään vanhemman tulevaa iskua ja onnistuikin siinä joten kuten Acarin vain onnistuessa iskemään ruhonsa päin nuoren uroksen takaruumista päin. Se kuitenkin riitti mainiosti kaatamaan nuoremman maahan kyljellensä jääden sinne sähisemään kivusta tuskissaan. Jotakin oli selvästikkin mennyt iskun voimasta nuoremmalta ja millä suurimmalla todennäköisyydellä nuoren uroksen jalka, joka näytti olevan hyvin epäluonnollisessa asennossa. Zara katsoi sitä sydän itkien lapsensa puolesta, mutta näin lauma toimi, näin he välttivät kapinalliset nuoret typerykset ja myös sen uhan että lauma menisi kahtia ja toinen puolisko ryhtyisi kapinoimaan haltoita vastaan pahimmassa tapauksessa... josta saattaisi seurata vakavia ongelmia haltoiden kanssa.

Nuorempi naaras ei jäännyt katsomaan tätä näytelmää sivusta vaan ennen kuin Acar ehti edes ajattelemaan nuoren uroksen niskojen rikkomista kävi naaras uhmakkaasti Acariin kiinni häntään repien tuota kauemmaksi.
"Pakene rakas!" Huusi urokselle, joka katsoi nuorta naarasta hämillään mutta kävi kampeamaan itsensä ylös loukkaantuneesta jalastaan huolimatta. Zara katsoi nuoreen naaraaseen kysyvästi.. Rakas? Oliko tuo omin lupinensa valinnut itselleen puolison, oliko noilla jo kenties pentuja!? Zara katsoi murhaavasti naaraaseen, mutta siirsi sen kuitenkin nlkuttaen pakenevaan urokseen ja syöksähti tuota kohden upottaen hampaansa tuon keski selkään pompatessaan tuon päälle koko painollaan seisomaan. Jo valmiiksi loukkaantunut uros ei pystynyt pitämään itseään pystyssä moisen painon alla vaan kaatui maahan samantien valittaen kivusta jolloin Zara pääsi helposti iskemään neulan terävät hampaansa tuon herkkään vatsaan alkaen repimään sitä auki kaiksesta vastustelusta huolimatta.

Nuori naaras kauhistui moisesta ja jätti Acarin hännän rauhaan juosten kauemmas ja oli selvästikkin tekemässä lähtöä, tuo kuitenkin pysähtyi katsoen murhaavasti Acariin.
"Tämä ei jää tähän!" Naaras murahti suru ja tuska äänessaan kun tuo lähti juoksemaan karkuun paikalta metsän suojiin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Forte » 30 Heinä 2012, 23:02

Acarin leuat napsahtelivat kiinni kuin voimakkaat teräaseet, hampaat sahaten toisiaan vasten. Yksikin osuma, ja Acar repisi nuorelta haastajalta vaikka koko pään, jos oli tarve. Hän ei sietänyt tällaista käytöstä, edes omilta pennuiltaan, oli sitten kyseessä naaras tai uros. Nuori uros oli kieltämättä nopea ja ketterä, sen onnistuessa pitää Acarin leuat kaukana elintärkeästä eturuumiistaan, mutta alfa ei ollut lähelläkään luovuttamista, vaan jatkoi nopeita hyökkäyksiään. Ja lopulta, voimakkaat leuat puristuivat haastajan jalan ympärille, vääntäen sitä kuin kuivaa oksaa. Kuului rasahtelua, jänteiden poksahdellessa katki, ja haastaja rojahti maahan. Acar katseli vihaisena ja häijynä kaatamaansa nuorta urosta. Tuo todellakin kohtaisi loppunsa, Acarin leuat olisivat viimeinen asia, mitä haastaja tulisi näkemään. Alfauros nosti päätään ja päästi ilmoille voitokkaan karjunnan. Se kertoi muulle laumalle, että Acar oli vielä voimissaan, sitä ei kannattaisi haastaa, jos halusi välttyä samalta kohtalolta.

Acar sähähti äkkiä ja katsahti taakseen, nähdessään nuoren naaraan kiinni hännässään. Purema ei juurikaan tehnyt kipeää, eikä aiheuttanut vakavia vammoja, mutta ärsyttävää se oli. Ja vielä ärsyttävämpää oli naaraan ääni.
"Mitä?! Olet pariutunut tuon kanssa?!"
Acar oli raivoissaan, vain alfapari lisääntyi. Tämä oli loukkaus alfaparia kohtaan, ja mikäli noilla kahdella oli pentuja, Acar tappaisi ne heti. Acar murisi uhkaavasti naaraalle, kuullessaan Zaran käyneen haastajan kimppuun.
"Sinun kumppanisi kohtaa loppunsa..ja sinä myös, pieni naaras.."
Acar sähisi, verivana tippuen hampaittensa välistä. Naaras sentään oli järkevä, ja päästi hännästä irti, kadoten metsän varjoihin. Acar ei lähtenyt perään, yksinäinen old lacerta ei pitkään pärjäisi. Ja alunperin tuo uros oli haastanut hänet, joten se kärsisi. Uhkaavin askelin Acar tömisteli lähemmäs.
"Väisty, kumppanini. Haluan tappaa tuon pienen uroksen itse.."
Acar kierteli uhrinsa ympärillä, hänellä ei ollut kiirettä, haastaja ei pääsisi mihinkään, kituisi vain paikallaan. Sitten, nopeasti kuin käärme, Acar iski leukansa haastajan kalloon.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Heinä 2012, 17:41

Zara vilkasi kumppaniinsa tuon pyytäessä puolisoaan väistämään tehdäkseen itse lopetuksen tälle kurjalle luopiolle, joka oli pettänyt alfa parin mitä verisemmällä tavalla. Hankkia nyt pentuja ilman lupaa! Lupaa sai kysyä, mutta sitä piti anoa ja kertoa harvinaisen pätevä syy miksi. No Zara väisti kumppaninsa edestä ja jäi sivusta seuraamaan kuinka nuori pienempi uros tulisi saamaan lopetuksensa Acarin voimakkaiden leukojen välistä. Zara tosin oli jo ehtinyt repimään syvät haavat uroksen vatsaan ja tuon jalka oli poikki, joten uros ei pakeneisi enää minnekkään siispä tuo yritti viimeisenä oljenkortena huutaa äidiltään armoa että tuo käskisi Acaria lopettamaan. Jokin Zaran sisällä sääli lastaan, mutta tuon rikos oli liian vakava että naaras suostuisi sitä antamaan anteeksi joten alfa naaras ingoorasi tuon avun pyynnöt ja tuijotti ilmekkään värähtämättä tuon pelon sekaista katsetta.

Acar lähti kiertämään nuorta urosta joka yritti päästä ylös valittaen, mutta sehän oli aivan turhaa kun Acar kierroksensa jälkeen iski voimakkaat leukansa nuorukaisen päähän saaden tuon parahtamaan hädissään. Muutama hätääntynyt pyristely nuorukaisen osalta vielä ennen kuin kuului rusahdus ja nuoren uroksen elämä oli päättynyt ilman täyttäessä syvä hiljaisuus vain lintujen laulun rikkoessa sen.
"Oletko kunnossa kulta?" Zara kysyi pidettyään muutaman sekunnin hiljaisuuden ja käveli Acarin luokse puskien päätään lohduttavasti tuon lihaksikasta ruumista vasten varoen kuitenkin mahdollisia haavoja. Vaikkei massiivinen uros näyttänyt satuttaneen itseään pahemmin.
"Ne mahdolliset kakarat pitää etsiä.. en tahdo ylinmääräisiä suita." Zara sanoi melkein jopa katkeran kuuloisesti.. jos pentuja olisi ne saisivat nopean tuskattoman lopun Zaran ja Acarin leuoissa.

//Jos nyt laitat Acarin seuraavassa vastissa niitä pentuja etsimään, joita siis on, niin ajattelin/suunnittelin että tämä nuori naaras olisi tullut pelastamaan edes muutaman lapsensa. Loput jäävät oman onnensa nojaan. Naaras itse pakenee muutama poikanen suussaan, josta sitten voinkin laittaa käyttäntöön "kapinallisen" lauman.//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Forte » 31 Heinä 2012, 19:40

Acar rusensi haastajan pään, kuin pähkinän, ja jäi katselemaan kuollutta. Se saisi jäädä paikoilleen, varoituksena ja esimerkkinä kaikille muille nuorille uroksille. Acar oli vielä elämänsä voimissa, se olisi alfauros ja tekisi pennut vielä pitkään. Veri valui pitkinä vanoina Acarin leuoilta ja pisaroi maahan. Äskeisen raivon ja adrenaliinipiikin jälkeen, alfauros rauhoittui yllättävän nopeasti, Zaran tullessa hänen vierelleen ja puskiessa päällään. Acarin kurkusta pääsi mielihyvästä kertova urahtelu ja uros kääntyi koskettamaan päällään Zaran päätä.
"Olen. Voitin haastajan, minulla on edelleen paikka sinun rinnallasi."
Acar kehräsi syvällä ja matalalla äänellä. Mikään ei tulisi alfaparin väliin, Acar taistelisi Zarasta kuolemaan asti, kukaan muu uros ei tulisi koskemaan hänen naaraaseensa.

Mutta nyt oli paljon tärkeämpää tekemistä, kuin miettiä tulevia haastajia. Pitäisi löytää pienet, alfaparin ulkopuolella syntyneet pennut, jotka Acar tappaisi.
"Älä huoli, löydän heidät. Sinä lepäät ja pidät huolen meidän tulevista pennuista."
Acar kosketti kuononpäällään Zaran vatsaa vihjailevasti ja lähti sitten etsimään niitä lauman sisällä syntyneitä yksilöitä. Acar nuuhki maata ja ilmaa, hän tiesi, millaisista paikoista pennut pitivät. Ne piiloutuivat koloihin ja kallioiden rakoihin, kun vanhemmat olivat muualla. Acar lähti kiertämään reviirin rajoja, etsien kaikista mahdollisista piiloista näitä äpäräpentuja.
Forte
 

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Elo 2012, 09:59

Zara ei voinnut olla hymyilemättä puolisonsa sanoille, niin tuo oli edelleenkin rakkaan puolisonsa rinnalla ja se sai alfa naaraan ylpeäksi itsestään. Tässä laumassa ei ollut vielä tullut ainuttakaan haastajaa joka olisi uskaltanut tulla Acaria vastaan ja voittanut. Ja Zara toivoi ettei koskaan tulisikaan, ei ennen kuin ikä veisi voiton kummastakin osapuolesta. Sitten vasta olisi aika antaa lauman johtajuus nuoremmille.

Zara katsahti kysyvästi Acarin päälle tuon ilmoittaessa että aikoisi yksin lähteä äpärä pentujen perään, sillä jos niitä oli niin ne olisivat ainoat, ja käski Zaraa jäämään pitämään omasta kunnosta ja myös omista tulevista poikasista huolta. Kysyvän katseen päälle kuitenkin tuli pieni lempeä hymy Acarin koskettaessa kuonon päällä naaraan vatsaa.
"Tule sinäkin lepäämään sitten." Zara sanoi Acarille ennen kuin tuo poistui paikalta etsimään mahdollisia ylinmääräisiä pentuja, jotka tulisivat olemaan vain uhka Zaran omille näiden tulevaisuuden kannalta. Naaras seurasi hetken aikaa puolisonsa menemistä, kunnes kääntyi ruhon puoleen jonka Acar oli aikaisemmin tuonnut Zaralle syötäväksi, jota naaras kävi syömään hyvällä ruokahalulla välittämättä pahemmin lähistöllä makaavasta toisesta ruumiista. Se pitäisi viedä jossakin välissä pois ennen kuin alkaisi houkuttelemaan haaska eläimiä.. etenkin lohikäärmeitä, joiden naapurina Old lacertat nyt olivat. Zara ei noita pesällensä kaivannut.

Naaraan saatua vatsansa täyteen tuo asettui maakaamaan mukavasti lähistölle varjoon suojaan auringolta, joka lämmitti jo melko mukavasti. Acarille Zara oli jättänyt myös syötävää jos tuo jotakin haluaisi taistelun jälkeen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Forte » 01 Elo 2012, 11:43

Acar kulki nopein askelin, välittämättä sen suuremmin saamistaan haavoista, jotka tuntuivat yhä mitättömämmiltä hetki hetkeltä. Muut lauman jäsenet katselivat alfaansa uteliaina, tämän kulkiessa läpi lauman. Tunnelma oli yllättävän rauhallinen ja rento, lauman jäsenet tunsivat olonsa huojentuneiksi, kun alfauros oli edelleen yksi ja sama. Se kertoi tilanteen olevan normaali, eikä mitään ongelmaa ollut. Eikä kukaan toinen uros tullut lähellekkään Acaria, ellei näyttänyt sarjaa alistumiseleitä. Mutta nyt alfalla oli paljon tärkeämpää tekemistä, hänen pitäisi löytää vieraat pennut, ennen kuin joku lauman naaras adoptoisi ne. Acar ei uskonut näkevänsä nimittäin haastajan puolisoa enää. Vaikea sanoa, oliko alfa väärässä vai ei.

Acar nuuhki kallionkoloja ja siirsi onttoja puunrunkoja tieltään, etsien pentuja. Mutta naaras oli piilottanut ne hyvin, Acarilla kului hyvä tovi niiden muksujen nappaamiseen. Mutta lopulta hän kuuli piipitystä, pienokaisten kaivatessa emoaan ja jotain syötävää. Niiden huonoksi onneksi piipitys toi paikalle vihaisen alfan. Poikaset välttelivät vaistomaisesti muita old lacertoja, paitsi vanhempiaan, joten Acarin näkeminen sai ne piiloutumaan koloihinsa. Muutama hassu kivikasa ja puunrunko ei estäisi Acaria nappaamasta pentuja. Vihaisena sähisten uros kaivoi kallionkoloa suuremmaksi, saadakseen päänsä mahtumaan aukosta ja ylettyäkseen nappaamaan poikasia yksi kerrallaan. Ne eivät päässeet pakoon, elleivät olleet todella nopeita. Yksi poikasista huusi kauhusta, Acarin tarttueassa sitä hännästä ja vetäessä ulos piilosta. Loput kohtaisivat ihan saman kohtalon.
Forte
 

Seuraava

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron