Need a hand, buddy? || CrimSON

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Kesä 2013, 21:52

Sepän virne sai vastaavan leviämään myös humanoidimuodossaan olevan käärmeen kasvoille. Ase kädestä laskettiin takaisin muiden joukkoon pöydälle ja Dagnir astahti lähemmäs rastapäistä.
Seppä ilmoitti takovansa aseen käärmeen toivomusten mukaisesti, johon sarvipää vastasi aluksi vain tyytyväisesti myhäillen. Uros oli jo pitkään toivonut saavansa jotain erikoista. Jotain, minkä voisi lukea aarteeksi. Jos lohikäärme jotain keräili, niin lumottuja asioita. Maagisia esineitä, joihin hänellä oli kirjaimellisesti muodostunut jonkin sortin himo. Aarteita, joiden arvoituksia käärme saattoi itsekseen ratkoa omaan tylsyyteensä aikansa. Kiiltäviä asioita, joista Dagnir niin kovasti piti.

Vai toiveitteni mukaisesti, Dagnir totesi lähinnä itselleen, käyden raapimaan toisella kädellään omaa käsivarttaan, joka rätisi kuin pahainen liekki suomujen käydessä ottamaan vastaan käärmeen kynsien terät. Mitä Dagnir halusi mahdolliselta keräilyesineeltään? Uros muuttui sekunneissa mietteliääksi, käyden puolestaan haromaan hieman hiuksiaan. Hän ei uskaltanut vaatia liikoja vaikka ehkä olisi tahtonutkin sillä epäili, ettei Kalikaan aivan kaikkea saattanut tehdä. Aseitten luontiin oli omat sääntönsä, sen Dagnir tiesi, vaikkei alan ammattilainen ollutkaan.
Jonnekin ympäristöön eksynyt katse palasi lopulta takaisin sepän puoleen.
Tee minulle jotain.. käytännöllistä, Dagnir aloitti, Mutta silti uniikkia. Tahdon jotain, mitä kenelläkään muulla ei vielä ole. Jotain kiiltävää ja yksityiskohtaista, josta näkyy taitavan sepän kädenjälki.

En tahdo rajata toiveitani liikaa. Haluan, että sepän päätökset määräävät tässä tapauksessa, lohikäärme selitti, käyden laskemaan toisen kätensä pienempänsä hartialle ja kumartuen lähemmäs Kalin korvaa, Haluan, että se on yllätys, Dagnir ilmoitti mystisesti, avaamatta kertaakaan puheensa aikana suutaan.
Lopulta sarvipää suoristi selkänsä ja katsoi Kalia.
Minä juoksen pienen haltiasi perään ja katson, ettei tuo taita itse paljain käsin omia niskojansa. Sinä puolestasi taot minulle lumotun aseen omien mieltymystesi ja taitojesi mukaan, Dagnir yksinkertaisti, ja ojensi kättään sepälle, kuten humanoideilla oli tapana tehdä tällaisissa tilanteissa, Onko meillä sopimus?


//>3< <3~//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2013, 22:23

Kali jäi jälleen kaikessa rauhassa odottamaan Dagnirin vastausta, joskin sepän olisi tehnyt mieli hoputtaa käärmettä päätöksessään. Delathos saattoi olla jo ties kuinka kaukana, kunnes tämä keskustelu päättyisi. Toisaalta, Kali ei tiennyt kuinka hyvä lohikäärme oli jäljittämään, joten ei kai vielä ollut syytä panikointiin?
Lohikäärme kävi miettimään, mitä toivomaltaan aseeltaan mahdollisesti halusi. Kali ei itse pistänyt rajoituksia, sillä kykeni aika lahjakkaasti toteuttamaan kaiken. Tai niin itse ainakin uskoi, vielä hän ei ollut törmännyt mahdottomaan tehtävään! Pian Dagnir kävi kuitenkin kertomaan, että halusi jotain käytännöllistä, mutta silti uniikkia. Aseen, jota kukaan muu ei varmasti vielä omistanut, jotain kiiltävää ja yksityiskohtaista. Kalin aivot kävivät saman tien raksuttamaan ajatuksien kanssa, kykenemättä vielä muodostamaan minkäänlaista selvää ideaa lohikäärmeen toiveiden suhteen. Tietenkin mieleen heräsi myös kysymys, mitä ihmettä lohikäärme aseella teki, mutta mikä seppä oli sitä kyseenalaistamaan!

Hartialle laskeutunut käsi sai osakseen vilkaisun, ennen kuin sepän vihreä katse kääntyi takaisin lohikäärmeen puoleen, tuon käydessä nojautumaan lähemmäksi, sepän korvanjuureen. Pienet kylmänväreet kulkivat pitkin selkää tuon miellyttävän äänen myötä, Kalin kuitenkaan sen pahemmin näyttämättä sitä outoa, kihelmöivää aaltoa, joka kehon läpi oli kulkenut.
Ja yllätyksen sinä myös saat Kali kävi myhäilemään takaisin, ennen kuin Dagnir vetäytyi taas kauemmas rastapäisestä.
Näin oli sopimus muodostettu, Dagnirin suostuessa kiiruhtamaan Delathosin perään ja siitä hyvästä Kali takoi lohikäärmeelle uniikin, maagisen aseen. Hymähtäen seppä laski katseensa miehen kasvoista eteen ojennettuun käteen.
Eiköhän meillä ole Kali tokaisi, käyden ronskin reilusti nappaamaan kiinni lohikäärmeen kädestä, kätellen tuota kunnolla, sinetöiden näin sanallisen sopimuksen.
Nyt, kipitäppä Delathosin perään, ennen kuin se typerys hukuttautuu lumeen Kali tokaisi kävellessään ohi Dagnirin, kohti työpöytää ja siinä samassa käyden pari kertaa, reippaasti läpsäisemään miestä takalistolle, aivan kuin passittaakseen tuota vielä fyysisin keinoin eteenpäin.


// >3< <333 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Kesä 2013, 23:08

Seppä kävi tarraamaan miehisen ronskisti käärmeen tarjoamaan käteen sitoakseen sopimuksensa, nostattaen ohessa sarvipään kasvoille vinon virneen. Hän saisi haluamansa, se oli lohikäärmeelle tässä tapauksessa tärkeintä. Entä mitä jos Kali ei pitäisikään omaa osuuttaan sopimuksesta? No, sen seppä osasi varmasti päätellä itsekin.
Minä pidän lupaukseni - toivottavasti sinäkin, käärme totesi virneensä lomasta, hymisten sanojensa perään jälleen mystisesti. Lohikäärme osasi olla myös häijy, ja Dagnir todellakin aikoi pitää huolen siitä, että Kali menettäisi kaiken Delathosta myöten, jos hän ei asettaan saisi.
Sinulla on elinikäsi aikaa, joskin oletan, ettei kaltaisesi taitavan sepän tarvitse vastaavaa aikaa yhden aseen takomiseen käyttää, sarvipää totesi hymähtäen, Minä tiedän, kun olet valmis. Silloin minä tulen hakemaan omaisuuteni luotasi.

Rastapään lätkäisyt takalistolle saivat Dagnirin kurtistamaan silkasta huvittuneisuudesta kulmiansa ja hymisemään hetken sijoillaan.
Jos ja kun se on minusta kiinni, niin katson, ettei haltiasi taita edes hiustaan omasta päästään seurassani, tummanahkainen sarvipää totesi silmäillen hetken Kalin perään, lähtien sitten poistumaan tuvan oven suuntaan.

Mitä lähemmäs ulko-ovea käärme kävi, sitä viileämpi ilmavirta kävi hyväilemään tuon ihmismäisiä kasvoja. Dagnir piti siitä. Talven pakkasista ja kylmistä tuulista. Siksi käärme vietti talvet tavallisesti jossain kylmillä alueilla, kuten esimerkiksi Mor vuorilla nuorempiaan hätyytellen ja ilmeisesti muukalaisia pelastellen. Ehkä hänen pitäisi käydä Nahorissa useammin mereltä puhaltava kylmä merituuli maistui ja jäinen ranta tuntuivat käärmeestä niin kovin miellyttäviltä. Hän palaisi viimeistään tänne takaisin, kun seppä oli saanut hänen aseensa valmiiksi.
Sarvipää astui pikaisesti huoneesta ulos kylmään pakkaseen, antaen sen hyväillä suomukasta ihoaan ja seppä jätettiin oman työnsä pariin hakkaamaan terästä ja hikoilemaan ahjon liekeissä. Dagnir otti suunnakseen puolestaan kylän syrjäisemmän laitaman, josta käärme pääsisi liihottamaan tummahipiäisen haltian perään vain ja ainoastaan Kalin mieliksi. Uros tuskin tuntisi oloaan miellyttäväksi haltian seurassa, tuskin Delathoskaan hänen, mutta lupaus oli lupaus ja sanojensa mukaan, sen Dagnir myös pitäisi.


//KOHTI AROJA ME LENNETÄÄN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron