Pumpkin pysähtyi niille sijoilleen Iriadorin kehotuksen myötä, selvästi kunnioittaen punapäisen sanoja. Mikäli tuo yksisilmäinen olisi käskenyt pysymään kauempana, ei Pumpkin todellakaan olisi totellut - joskin halusi tietenkin säilyttää oman nahkansa, joten ehkä olisi pysytellyt silti kauempana - mutta nyt kun Iriador noin kauniisti kehotti, ei Pumpkin sanonut mitään vastaan.
"Mukava nähdä sinut elossa. Viime kerralla kun en voinut jäädä sitä varmistamaan", Naaras virunuili, käyden sitten katselemaan tuota toista tummahipiäistä seurueessa. Tietenkin Pumpkin pisti merkille yksikätisen haltian erikoisen värityksen ja sen, miten Lorythan tuon kanssa kävi keskustelemaan ja uhkailemaan. Erikoinen tuo valkohapsi oli siinä mielessä, että mokoma muistutti ihonväriltään ja hiuksiensa suhteen täysin Sagaa ja tietenkin lohikäärme alkoi epäilemään toisen oikeaa rotua. Hän oli jo törmännyt ties kuinka moneen illuusiossa majailevaan liskoon Cryptissä, oliko tuo yksikätinenkin lohikäärme? Selvästi tuosta hehkui jonkinlainen maaginen aura!
"Mitä jos menisit itse pois kun tuolla lailla toiset saat varuilleen", Naaras kävi kuitenkin tokaisemaan olkansa yli Vaernille, tuon kehotellessa häntä perääntymään haltioiden luota. Ei naaras ollut minnekään menossa, vaan seisoi ennemmin tässä, ollen kuitenkin valmis syöksähtämään pois jos joku noista haltioista - tai tuo suloinen karvapallo luolan perällä - päättäisi kimppuun pyrkiä.
Darius keskittyi nyt sarvipäiseen, joka kävi selittämään itseään ja kertomaan mistä tuli. Kuullessaan kylän nimen, Haukansilmä kävi saman tien nyrpistämään nokkaansa.
"Tunnemme kyllä nimesi. Meillä teitä kutsutaan pettureiksi", Haukansilmä kävi sähisemään paikoillaan vapisten. Tietenkään haltiat eivät pitäneet puolueettomista kylistä - laskien nuo pettureiksi, vaikkeivät nuo käytännössä olleet ketään pettäneet... - , joissa taruolentoja asusteli. Briar varsinkin olisi ollut varteenotettava liittolainen heille, mutta syystä tai toisesta mokomat pysyttelivät poissa sodasta. Sodasta, joka vaikutti myös heidän elämäänsä. Kuinakohan moni ihminen oli valmis syöksymään Briariin vain teurastaakseen kaikki mokomat lohikäärmeratsastajat niille sijoilleen.
"Voitte r... raahata saastaiset olemuksenne pois s...saman tien. Mor vuoret eivät... ole sinun, saatikka vastuul...lasi. Ne kuuluvat Hänen Majesteetilleen, s-siinä missä koko valtakunta", Haukansilmä jatkoi, kohottaen laiskasti keihäänsä kohden Lorythasta.
Pumpkin naurahti kuivahkosti - sekä Lorythasille että Dariukselle - miesten puheiden lomasta. Mokomat luulivat omaavansa Mor vuoret. Vuoret kuuluivat liskoille ja jos jollekulle tietylle, niin kolmelle vanhimmalle! Sagan olisi niin mieli tehnyt kommentoida asiaa, mutta päätti kerrankin pitää suunsa kiinni. Loppupeleissä hän ei halunnut varsinaisesti "puolustaa" yhtäkään vanhinta, Naaraan tietäen millainen ärsyttävä muinaismuisto itse oraakkeli oli.
"Poistukaa, ennen kuin...", Haukansilmän sanat jäivät kesken, tuon käydessä jälleen vajoamaan maahan polvilleen ja siitä suoraan kyljelleen vasten kovaa lattiaa.
"Ei näemmä jalat kanna... Tai ainakaan toinen niistä", Pumpkin kävi mutisemaan ohimennen katsellessaan Haukansilmän kaatumista. Tietenkin naaras haistoi sen veren, mikä tihkui yhä kenraalin jalasta. Tuo oli haavoittunut - ja selvästi turpiinsa ottanut - ja vaikka kuinka haltia sitä koitti peitellä, huomasi peto sen kyllä heti.
Huomionsa kuitenkin kiinnittyi ennemmin tuohon kissapetoon. Se kiehtoi Pumpkinia. Siinä missä miehet saivat jäädä selvittelemään välejään, kävi Pumpkin kovinkin suorasukaisesti kiertämään haltiat ja kyykistyi muutamien metrien päähän valtavasta kissapedosta, tuijottaen tuota suoraa silmiin. Ei haastavasti, ennemminkin uteliaana. Peto oli loukkaantunut, joten Pumpkin ei edes harkinnut sen lähemmäksi menemistä, mutta hitaasti tummahipiäinen kävi ojentamaan kättään kissapedon puoleen, koittaen houkutella tuota lähestymään ystävällisesti itseään. Naaras kävi jopa hohkaamaan sitä lämmintä ilmaa ympärilleen, olihan luolassa kylmä, varmasti itse kukin - niin haltiat kuin tuo kissapetokin - halusi lämpöä tähän koleaan tilaan. Eihän Pumpkinista tietenkään ollut koko luolaa lämmittämään, mutta ilma ympärillään kävi muuttumaan mukavan lämpimäksi.
// Kyyneleestä tulee aina mieleen tää
biisi. HYPPÄÄ HOPEANUOLIIII. Yhdessä joo romahdetaan. TISSAA. ANTEEKS MUT MÄHÄN KERROIN ET MÄ OON LAATU SEURAA HEI. 5/5 VITSEJÄ JA SILLEEN. NIIKU SARVIPÖLLÖ. HÖHÖ //