Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 02 Tammi 2009, 18:26
Kirjoittaja Miwra
Torthon

Torthon ei lentokokemuksia siihen malliin tahtonut mutta omasihan hän siivet joten hän saattaisi jopa selvitä siitä tapahtumasta. Mieluummin mothman kuitenkin lenteli ihan vain omaksi huvikseen eikä sen takia että toinen oli järjestänyt hänelle tapaamisen häntänsä kanssa.
Torthonille Aranin ilme oli enemmänkin ollut järkytys...Tai no, toisen läsnäolo ja myöhemmin tämän uhkausten todeksi käyminen, mutta kaikesta huolimatta hän oli silti hengissä, parempi niin, joskin osittain Aranin käskyvallan alla...Muttei se loppujen lopuksi tuntunut niin pahalta kuin hän oli kuvitellut.
"Hyvä", Torthon hymähti sillä jalkansa muistuttelivat kyllä äskettäin tapahtuneesta kivuliaasti niitä liikautettaessa, mutta mothman kyllä selviäisi siitä nopeasti ja parantelisi jalkansa lopullisesti kuntoon kunhan pääsisi omaan koloonsa...
Toisen arvaus sai Torthonin tuhahtamaan turhautuneena. Miksi toinen, lohikäärme, tiesi senkin vertaa hänestä? Ei kai lohikäärmeillä sellaisiin ollut aikaa kun näillä takuulla riitti tekemistä nykyään...Tai sitten ei...
"Pah, arvasit", hän ärähti muttei kuitenkaan ollut järin suuttunut siitä johtuen.
Hän nyökäytti päätään toisen kertoessa nimensä vaikka olisikin kyennyt jatkamaan elämäänsä ilman sitä tietoa, muttei se kaiketi pahitteeksikaan olisi.

ViestiLähetetty: 05 Tammi 2009, 21:02
Kirjoittaja Aksutar
Lounatuuli

Otus ei paljoa puhunut.. toisaalta hyvä, toisaalta huono. Olihan se turhauttavaa koittaa tuommoisen kanssa kommunikoida, mutta toisaalta sai pitää suunsa kiinni, näin lounatuulen mielestä.
Lounatuulen arvatessa mikä otus oli, tämä selvästikkin masentui tai turhautui, oli mitä oli, ei otus siitä kovin innoissaan ollut. Lounatuuli tyytyi vain hymyilemään vahingoniloisesti, samalla kun oikoi kehoaan ja katsahti taivaalle. Tuuli oli yltymässä, mutta se ei vielä tässä vaiheessa merkannut mitään.
Hetken lohikäärme oli hiljaa, kunnes päästi pitkän ja matalan murahduksen, joka kaikui pitkin vuorten rinteitä. Sitten se kohotti laski päänsä ja jännitti lihaksensa, vilkaisten nopeasti mothmaniin.
"ruoka aika" Lounatuuli totesi nopeasti ja ponnisti valtavan paineaallon saattelemana korkealle taivaalle ja lähti liitämään kohti aroja.
siitä se ei tiennyt lähtikö Mothman häntä seuraamaan vai ei, tämä tehköön mitä itse haluaisi, mutta lohikäärme lähti nyt hakmenaan tuoretta lihaa.
Olihan se kiva tavata uusi, melko tuntematon rotu, mutta taistelun jäljiltä välit olivat varmastikkin kireät ja kuivahkot, joten mitä sitä suotta toisen luona roikkumaan.

ViestiLähetetty: 09 Tammi 2009, 19:43
Kirjoittaja Miwra
Torthon

Torthon oli vähäpuheinen vaikka osasi kyllä puhua paljonkin mikäli sattui oikea mieliala kohdalle.
Nyt hän kuitenkin voi hieman huonommin ja jaloissaan tuntuva kipu kyllä jatkuvasti muistutteli siitä ettei hänen kannattaisi jatkossa uhitella lohikäärmeille.
Toisaalta tuskinpa hän oppisi sitä kuitenkaan. Muutama viikko enintään ja hän olisi jälleen uhoamassa jollekulle Lounatuulen lajitovereista tai vaihtoehtoisesti etsisi jonkun hieman harvinaisemman, itseään isokokoisemman jota vastaan mittelöidä.
Toisen vahingoniloisuus ei piristänyt Torthonia, mutta toisaalta oli vain ja ainoastaan typerää möksähtää siitä että toinen oli onnistunut arvaamaan hänen rotunsa, joskin se oli varsin harvinainen ja vanha.

Torthonilla ei ollut nälkä joten sen sijaan että olisi lähtenyt seuraamaan toista hän vilkaisi ylemmäs vuorille ja lohikäärmeen ollessa kauempana tiputtautui alas tasanteelta, levitti siipensä ja kohosi sitten ylös lähtien ylemmäs vuorille tietämättä juuri sitä etsikö lisää uhittelu- ja tappeluseuraa vai vaihtoehtoisesti tekikö vain pidemmän lenkin ja katoaisi sen jälkeen omaan luolaansa.

ViestiLähetetty: 18 Tammi 2009, 13:38
Kirjoittaja Aksutar
// tämä taisi sitten olla tässä ^^ kiitos jälleen mahtavasta peliseurasta :) //