lentotaito hukassa || AY

Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Touko 2009, 18:52

Marduk

niin, eihän Marduk vieläkään ollut esitellyt itseään.. no, sille oli hyvät syyt. Ensinnäkin hän ei jaksanut esitellä itseään ja toiseksi hän ei pitänyt itsensä esittelemistä hänen arvolleen sopivana, ellei tuo kysyisi hänen nimeään. Toisaalta, olihan tässä jo jonkin aikaa rupateltu, joten kai olisi ihan kohteliasta esitelläkkin itsensä.. njah, mitä suotta. Ellei tuo itse väkisin halunnut tietää kuka Marduk oli, hän ei aikonut esitellä itseään.
Siinä heidän liidellessä nuoret lohikäärmeet päästivät viimeisiä karjahduksiaan, kunnes vuoret alkoivat taas hiljetä pikku hiljaa. Tuuli alkoi yltymään.. Marduk vilkaisi ylös taivalle ja huomasi horisontista nousevan tummia pilviä.
"taitaa tulla myrsky.." Marduk totesi matalalla äänellä, samalla kun suuntasi korkeammalle.
Hän ei tykännyt lentää myrskyn aikaan.. varsinkaan jos ukkosti. Pariin otteeseen hän oli nuorempana saanut salamasta takapuoleensa ja nuo kerrat antoivat opetuksen ettei ukkosen aikana kannattanut lentää.
"onko sinulla paikkaa minne mennä suojaan?" Marduk kyäsisi sitten.. miksi hän sitä edes kysyi? ei hajauakaan..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 30 Touko 2009, 22:46

Evgenia

Juuri kun hän pääsi nauttimaan lentelemisestään. Alkoi pilvet näyttämään huonompaa suuntautumista hänelle. Hetken hän katseli taivasta, että oli se pikainen mitä naaras toivoi. Laantumista ei näyttänyt missään vaiheessa. Sää oli oli kuitenkin viennyt naaraan ajatuksensa pois päin toisen nimen kysynnästä. Ukkonen alkoi pamahdella ja vesi kuuroja välillä tuli sai Evgenian ilmeensä typristymään ilmalle. Oliko juuri pakko tulla siihen juuri nyt.
" Niin taitaakin tulla. " Raskaasti lohikäärme huokaisi.
Evgenia päätti lentää alemmaksi laaksoa, ettei ihan saisi salamaa itseensä. Lennen melkein ohi toisesta kuuli mustan lohikäärmeen sanomisen. Pää käännähti katsomaan toista kyselevästi ja nolostuen sanomaansa.
" Minulla ei ole suoja paikkaa. Tietäisitkö missä olisi hyvä suoja paikka. " Varovasti hän oli sanonnut ja kysynnyt.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Touko 2009, 01:16

Marduk

Marduk liiteli lähellä nuorempaa lohikäärmettä, samalla kun ukkonen alkoi jyrähtelemään ja muutama viileän raikas sadepisara alkoi tipahdella alas taivaalta. Marduk lensikin sitten Evgeninan yläpuolelle, tarjoten tälle näin sateensuojaa... häntä itseään ei pahemmin sade haitannut, oikeastaan se oli ihan virkistävää näin vaihteeksi. Luolassaan hän ei pahemmin saanut minkäänlaista virkistystä, siellä oli lähes aina viileä, mutta tunkkainen ilma, eikä pahemmin mitään tuoksuja.. mitä nyt välillä Souren pössyttelystä aiheutuvat hajut leijailivat pitkin vanhimpien luolia, mutta se ei ollut kovinkaan virkistävä tuoksu.
Kuten Marduk oli arvellutkin, Evgenialla ei ollut suojapaikkaa.. pian tuo kyselikin tietäisikö Marduk mitään hyvää suojapaikkaa.
Vanhus mietti hetken, pitäen samalla matalaa murinaa, mutta nyökkäsi sitten pienesti.
"lähellä vanhimpien luolaa on yksi suojaisa luola, jossa ei asusta ketään.. kukaan ei siellä pahemmin uskalla asustaa meidän takia" Marduk sanoi, vihjaten siinä samalla epäsuorasti olevansa yksi vahimmista.. mikäli toinen sitä ei ollut jo arvannut.
"seuraa minua" Marduk sanoikin sitten lähtien liitämään hitaasti vuoren seinämän vierä ylöspäin, pysyen mahdollisimman lähellä vuoren seinämää, ettei ukkonen pääsisi yllättämään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 01 Kesä 2009, 13:03

Evgenia

Pienellä jännityksellä Evgenia odotteli, kun toinen mietti. Minkälainen vastaus tulisi olemaan positiivinen vai negatiivinen. Hänen onneksi positiivinen ja siitä Evgenia riemuitsi valtavasti. Mustan lohikäärmeen sanat melkein hävisivät naisen korvista, mutta kuitenkaan ei mennyt ohitse. Se sai mietityttämään naarasta. Naaras miettitys jäi lyheen ja pieneen nauruun.
" Seurataan. " Naaras sanoi verkaisesti ja iloisesti ukkosen alla.
Vaalean sininen lohikäärme lennehteli mustan lohikäärmeen takana ja vaapaasti antoi toisen johdattaa turvalliseen luolastoon.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Kesä 2009, 12:58

Marduk

Hitaasti mutta varmasti he nousivat yhä ylemmäksi ja ylemmäksi vuorenrinnettä pitkin. Marduk piti kokoajan silmällä ukkospilviä.. tosin hänelle se ei olisi tuottanut paljoakaan vahinkoa, mikäli salama olisi häneen osunut. Vain pientä kihelmönitiä ja polttelua pitkin kehoa, mutta siinä se.
Evgeniasta hän ei ollut varma, mutta piti nyt toivoa ettei salama naaraaseen osuisi.. tosin Marduk meni edellä ja korkeammalla mitä Evgenia, joten todennäköisesti salama iskisi häneen ennemmin mitä Evgeniaan.. jos nyt oli iskeäkseen.
Pian he olivat jo melko korkealla.. ilma täällä oli viileää ja osa sateesta tuli jopa lumena. Marduk pysähtyi yhden onkalon luokse ja nyökkäsi sitä kohden.
"siinä se on.. käy sisään vain ja odota että myrsky menee ohi.. minun pitää mennä omalle luolalleni, minä en tuonne sisälle mahdu" Marduk sanoi katsellessaan pientä onkaloa.
Se tosiaan oli sen verran pieni ettei Marduk saanut edes päätään sisälle.. onneksi Evgenia oli sen verran pieni ja siro lohikäärme että hän varmasti mahtuisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 05 Kesä 2009, 19:40

Evgenia

Tarkaavaisena naaras liikkui toisen perässä tarkana. Vapaasti antoi lentää korkeammalla. Itse ei viihtynyt hirveän korkealla tällaisessa säässä. Hän ei halunnut riskeerata henkeäänsä. Parisen kertaa oli lähellä, ettei osunnut. Jyrkästi hän sai pysähtyä, ettei osunnut salamaan mikä osui jonekkin maahan. Lopulta kaikki hyvin hän pääsi sinne missä olisi turvallista. Vuoren rinteellä hän näki kaksi onkaloa missä toinen oli pienempi ja toinen iso. Evgenia katsoi hyvin kiitolillisena urokselle.
" Kiitos vain. " Evgenia sanoi.
Hän ei millään lailla painostanut toista sisään hänen kanssaansa. Sen sijaan hän ei voinut olla ihailematta sitä, että luola oli soman pieni. Kasvosta näkyi miten kiitollinen hän oli urokselle. Notkeasti ja ketterästi hän luikehteli sisään. Luola oli hyvin kaunis. Ihan luolan perässä oli pieni sisäinen lähde. Ihmiseksi hän muuttui. Evgenia alkoi pestä itseäänsä, kun hän oli hieman likainen. Samalla pesi itsensä hän lauloi lauluaansa tietäen, että kukaan ei jäisi laulun loitsun vangiksi. Ainakin niin hän uskoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2009, 14:17

Marduk

"eipä kestä kiittää" Marduk totesi Evgenian kiittäessä... luolahan oli - kuten sanottu - ollut hylättynä jo jonkin aikaa. Nuoret lohikäärmeet eivät viihtyneet näin ylhäällä ja lisäksi ne pelkäsivät isompiaan sen verran, etteivät ihan näiden naapurissa uskaltaneet asua... tosin sanottuna Evgenia voisi omia tuon luolan mikäli mielisi, piti vain toivoa ettei kukaan toinen nuori lohikäärme innostuisi sittä sitten. Tuskin Evgenia luolasta sentaan halusi tapella.
"minun pitää siirtyä omaan luolaani... sateensuojan minäkin tarvitsen ja velvollisuudet kutsuvat jo" Marduk sanoi Evgenian luikerrellessa sulavasti sisään luolaan. Marduk jäi vielä hetkeski leijailemaan luolan suu aukolle, hymähtäen sitten pienesti.
"Näkemiin" Marduk sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi samalla kun Evgenia alkoi pesemään itseään.
Suuri uros vetäytyi kauemmaksi luolan suulta, vilkaisi ylös ja hitaasti lähti lipumaan vuoren rinnettä vielä ylemmäksi ja ylemmäksi, kunnes saapui aivan sen huipulle, jossa vanhimpien luolan suuaukko oli. Nopeasti ja sulavasti käärmemäinen lohikäärme pujahti suuaukosta sisään, aina oman luolansa perälle asti, minne se asettui makaamaan ja hymähti pienesti, kuunnellessaan ukkosen jylinää...

// tämä taisi sitten olla tässä? Kiitos pelistä ja otetaan joskus uudestaan :) //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ay » 06 Kesä 2009, 15:00

Evgenia

Luola oli aivan mahtava ja sen iloisuuden näkyi Evgenian kasvoissa. Mutta saisiko hän asusta niin lähelle toista. Jos uros pahastuu siitä niin parempi olla täälä suojassa myrskystä. Olihan tämä vuori nyt uroksen eikä hänen. Hänellä itselläänsä ei ole minkäälaista omaa reveeriä ollut pikä pienesti harmitti Evgeniaa.
" Hyvä on, mutta kiitos kaikesta. Sään laanuttua minä häviän, etten minä häiritse sinua läsnyydelläni. " Evgenai sanoi.
" Nähdään uudemman kerran. " Naaras sanoi.
Kun hän oli peseytynyt itsensä ja laulattuaansa mikä jäi ukkosen alle. Itse hän lopuksi kääriytyi suu aukolle katsomaan ukkos myrskyä. Ukkosta oli kiva katsella suojaisessa paikassa, kuinka ne kertoivat olemasto olosta ja miten jumalat huusivat kiukusta. Hän ei kuitenkaan uskonut jumalin.

//Nähtävästi kiitos. Muistat kai toisen pelin mitä olimme sopineet//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2009, 16:31

// jep jep. Aranillahan minun piti tulla? Ja tällä kertaa sinä saat aloittaa.. pelipaikaksi käy Aranin puolesta haltsukylä, linnoitus ja metsä. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron