lentotaito hukassa || AY


Kolmihuippuisella vuorella riittää rinteitä vaikka muille jakaa. Rinteiden jyrkkyys vaihtelee pystysuorasta seinämästä loivaan mäkeen, mutta mitä ylemmäksi kiivetään, sitä vaikeakulkuisemmaksi rinteet muuttuvat.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Touko 14, 2009 9:08

Evgenia

Toinen suostui siihen, että ottaisi hänet vastaan, jos tippuisi alas. Suuremaksi osaksi hän uskoi tippuvansa alas. Toinen suostui ottamaan vastaan mikä sai hänet hymyilemään. Kyyneleet haihtuivat vuoren ilmaan. Varmuuden vuoksi Evgenia otti vauhtia hyppyynsä. Nopeasti hän lähti juoksemaan miestä vastaan. Hän ei edes ajetellut kauan paikoillaan. Hyppy kantoi kolme metriä kielekkäästä. Matka jäi lyhyeen. Seireeni kaikahdus tuli naisesta, koska hän matka alkoi alas eikä eteen päin. Samassa Evgenia mututti itsensä lohikäärmeeksi. Lohikäärmeenä hän otti mukavammin vastaan vuoren kivi seinämään. Vauhti oli kova ja hiekkainen pöly lehatteli ilmoille. Vauhdin loputtuaan jäi paikoilleen pieni naurahdus tuli naaraan suusta.
" Kenellä on myös taidot ruostunut. " Evgenia sanoi.
Hän nousi hitaasti ylös ja ravisteli hiekka pölyt päältäänsä. Pölyt saatuaan yltäänsä hän alkoi kiipeä ylös päin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 14, 2009 9:49

Marduk

Pian Evgenia lähti yrittämään lentoon nousua, mutta tuo tipahtikin sitten kolmen metrin päästä alas päin, muutuen lohikäärmeeksi ja paiskautui vasten vuoren seinää. Marduk katsoi alas kulmat koholla, pitäen käsiään selkänsä takana... miksi hän oikeastaan enää oli ihmismuodossaan?
Marduk naurahti pienesti Evgenian sanoille ja muuttui siinä samassa takaisin lohikäärme muotoonsa, päästäen pienen, matalan murahduksen. Nyt oli parempi, oli mukavaa olla isossa koossa. Nyt ei ainakaan tarvinnut pelätä mitään itseään suurempaa.. Mardukia suurempaa lohikäärmettä sai etsiäkkin. Kahden muun kolmen vanhimman kanssa hän oli melkolailla samankokoinen, vaikka oli näistä kiistämättä pisin, hän kun sattui olemaan käärmemäinen lohikäärme.
No, Evgenia kiipesi takaisin ylös päin. Marduk odotteli että tuo pääsisi takaisin kielekkeelle ja avasi sitten vasta suunsa.
"mitä jos koittaisit nousta ilmaan siinä kielekkeen päällä? hyppää ilmaan ja katso pystytkö leijumaan paikallasi.." Marduk sanoi rauhallisella äänesävyllä.. melko yksinkertainen ja turvallinen tapa kokeilla.. ei ainakaan tippuisi liian korkealta.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Touko 14, 2009 10:23

Evgenia

Varmasti naaras pääsi kielekkeelle. Hän huomasi, että hänen sanominen naurahtamaan toista. Pienesti Evgenia antoi hengityksensä tasaantua. Mitkään aikaan hän ei ol lohikäärmeen muodossa kiivetä näin rankasti. Mies oli vaihtanut omaan olomuotoonsa. Valtavan tumma lohikäärme näkyi edessäänsä, joka kehotti lennellä siitä. Naaras nyökkäsi. Niin hän alkoi hyppiä ilmaan, että osaisi liidellä paakoilaan. Mitä enemmän hän yritti sitä enemmän maseentui.
" Nyt tunnen enemmän kaniksi, kuin lohikäärmeeksi. " Evgenia toteili.
Pienesti myrtyisesti katsoi urosta.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 15, 2009 9:25

Marduk

Marduk katseli kun Evgenia hyppeli paikoillaan ja tulokset olivat laihat. Marduk nuolaisi tyhjää silmäkuoppaansa mietteliäänä, hymähtäen pienesti Evgenian sanoille.. vai että kaniini. Siltä se kyllä näyttikin.
Hetken Marduk leijaili paikallaan, kunnes veti syvään henkeä ja avasi suunsa.
"Minulta kyllä loppuvat jo ideat.. jos et kerran osaa lentää niin et osaa, mikä taas on häpeä lohikäärmeelle, tosin riippuen syystä miksi ei osaa lentää.. osalta löytyy ihan hyviä selityksiä miksi he eivät osaa lentää, kuten siipien surkastuminen tai sitten siipien vauriot, mutta sinulla ei näytä olevan mitään muuta selitystä kuin olet unohtanut lentämisen jalon taidon.. ja se on naaraiden homma opettaa nuoret lentämään, ei kolmen vanhimman" Marduk sanoi lopulta ja leijaili lähemmäksi tasannetta, napaten Evgenian etutassuihinsa ja lähti laskeutumaan alaspäin.
"Mutta enhän minä sinua tuonne ylöskään voi jättää.. suosittelen että pysyt sitten maan kamaralla jos ei kerran lentäminen onnistu" Marduk sanoi mutisten, samalla kun he laskeutuivat alemmaksi ja alemmaksi, saapuen pian vuoren juurelle ja Marduk laski Evgeninan maahan, laskeutuen siinä samalla itsekkin..
Oli pitkä aika siitä kun oraakkeli oli käynyt näinkin alhaalla... vuoren juurella näytti karulta ja autioita.. ei kasveja, ei paljoa valoakaan tai muutenkaan mitään elämään.. vain kiveä ja pölyä.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Touko 15, 2009 8:08

Evgenia

Kaniksi toteemiselle ainakin sai toisen naurahtamaan. Omasta mielestäänsä siinä ei ollut yhtään hauskaa. Miten hänen lento taito oli tippunut. Uroksen sanat olivat kiduttavat ja saivat enemmän masennukseen. Sisällään roihui pieni vihan alkua uroksen sanoille.
" Ihan sama kuka opettaa lentämisen, mutta minä opetin murhaajan lentämään. " Evgenia sanoi raivoissaan, mutta ääni on tasainen.
Evgenia yllättyi uroksen ottaen hänen tasustan kiinni. Se oli raahaus alas vuorilta.
" Kyllä minä itsekin osaa astella alas. " Evgenia tukahti.
Alhaalle asti se toi naisen ja päästi irti. Päättäväisesti hän asteli mäkeä ylös päin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 15, 2009 10:50

Marduk

no, tyttö näköjään lähti takaisin ylöspäin. Sisua, sitä tässä jo kaivattiinkin. Tosin Marduk ei voinut olla huvittunut toisen vihan puuskasta. Mitään sen kummemmin sanomatta Marduk jäi alas odottelemaan, että Evgenia joko tipahtaisi alas tai nousisi siivilleen..
Eei Mardukilla vielä kiire minnekkään ollut, mutta kohta pitäisi jo palata luolalle. Ihan vain sen takia josko vaikka Soure tai Magnus sattuisi kaipaamaan, mikä oli erittäin epätodennäköistä. Tosin joku muu saattoi kaivata. Ei ollut kovinkaan harvinaista jos kerran kuussa joku oli joko kiivennyt tai lentänyt vanhimpien luolalle asti ja tuli kyselemään oraakkelilta neuvoa, miten hoitaa tilanne, tai kysymään tulevaisuudestaan. Tosin yleensä nuo saivat palata tyhjin käsin. Marduk ei tulevaisuudesta puhunut kenellekkään, ellei nähnyt tarpeeksi hyvää syytä siihen. Joskus Marduk tosin avasi suunsa ja saattoi kertoa huonot uutiset.. toisinaan oli kiva masentaa toisia.
Maduk kohotti katseensa kivikkoisesta maisemasta ylös Evgeniaan.. kuinka korkealle tuo oikein ajatteli kiivetä?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Touko 17, 2009 1:53

Evgenia

Kiipeäminen ylös oli hankalan tuntuista, mutta ajatuksissaan hän oli päättänyt päästä korkealle huipulle. Kielekkeelle asti nuorikainen lohikäärme lennähti. Pieni varautuminen tuli ajatuksissaan, jos hänet oli luotu olemaan lohikäärme, joka ei osaa lentää. Pienen murto ajasta hän mietti ennen, kuin hyppäsi uudelleen kielekkäältä. Virkeä tuulahduksen Evgenia tunsi. Minä lennän. Minä lennän. Mielessään naaras iloitsi, mutta matka jäi kuitenkin hieman lyhyeksi lentelyyn. Noin kaksikymmentä metriä Evgenia lenteli ennen, kuin lasku tuli maata päin. Pieni surullinen hymähdys tuli suustaansa. Pinikkäästi hän yritteli saada voimia lentelyy ja nautintoja.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 17, 2009 2:02

Marduk

Marduk katseli yhä Evgenian perään kun tämä kiipesi, kunnes tämä pääsi takaisin kiellekkeelle.. Marduk kohotti toista kulmaansa kun Evgenia hyppäsi ilmaan ja onnistui kuin onnistuikin lentämään jo ihan mukavan matkan, kunnes tipahti alas.
Marduk hymähti pienesti ja vei päänsä taas lähelle Evgeniaa.
"Luulempa että sinulta puuttuu motiivi lentää. Kekesi sellainen, ennen kuin yrität.. mieti miksi haluat lentää, mieti mitä siinä on ihanaa. Kuvittele nyt mistä jäät paitsi, jos nyt et enää opikkaan lentämään.. menetät kaikki ne kauniit maisemta mitä lentäessä voi nähdä, kaikki ne raikkaan lentoretket öisellä taivaalla, kun kuu paistaa kirkkaasti ja luo kaunista, valkoista valoaan... jos tuo ei riitä motiiviksi niin sitten en enää tiedä mikä auttaisi" Marduk sanoi ja veti päänsä taas kauemmaksi, päästäen väreilevän kuumaa ilmaa ulos sieraimistaan.
"ja minun pitää pian mennä... en voi enää kauaa katsella perääsi" Marduk sanoi matalammalla äänellä, nuolaisten sitten taas silmäkuoppaansa.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Touko 24, 2009 1:53

Lento oli todella mukava, vaikka se jäi lyhyeen. Toinen uros tuli juttelemaan hänelle, kun hän putoili alas. Siinä sanomisessa oli ytyä. Hänellä puuttui motivaatio ja kunnon sellainen. Tippuessaan alas päin koko ajan. Hän mietitytti kovasti, että tässä vauhdissa saattaisi keksiä hyvän motivaation. Miettiessään hän kuuli toisen sanonneen jo toisen lauseensa. Jollakin tavalla viha antoi motivaation. Evgenia heilautti itsensä niin, että mätkäytti hännällään toista. Nyt Evgenia ei tippunutkaan alas päin. Leijui puolessa välissä vuoristoa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 25, 2009 11:15

Marduk

Sitten Marduk saikin läimäytyksen naaraan hännästä. Jos Marduk ei olisi kerennyt jo tuohon tutustua, hän olisi varmaankin rusentanut tuon omalla hännällään, mutta jätti sen nyt tekemättä.. eihän puolituttuja voinut tappaa ja naaraita vastaan hän ei halunnut käydä väkivaltaiseksi. Sen verran herrasmies hän oli, vaikka välillä olikin paha suustaan.
Mutta sitten tapahtui se mitä tässä oltiin odotettu ja toivottukkin. Naaras jäi leijumaan puoleenväliin vuoristoa.. Marduk ei voinut olla hymyilemättä pienesti, siirtyessään leijumaan tuon vierelle.
"tulihan se sieltä kun vähän potkii" Marduk totesi ja lähti kiertämään ympyrää toisen ympärillä, tarkastellen tämän lento.. tai no, leijumis asentoa.
Hyvä hyvä, nyt kun tuo ei vain uudestaan kadottaisi taitoansa, niin asiat alkaisivat edistymään. Olihan se jo tarpeeksi koomisen kuulosta että lohikäärme oli kadottanut lentotaitonsa, mutta että jos se kadottaisi sen kahdesti...
"Ja sitten ylemmäksi vain" Marduk totesi lopulta lähtien kohtuu nopealla vauhdilla nousemaan ylemmäs, kohti taivasta, vilkaisten Evgeniaan odottaen että tuo tulisi perässä.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Touko 26, 2009 2:27

Evgenia

Ilo näkyi naaraan silmissä kirkaana. Hän nautti leijumisesta todella kovasti, ettei voisi uskoa. Pieni pelko oli edelleen, että milloin hän rojahtaisi alas jälleen.
" Ai, että vähän. " Evgenia sanoi.
Hänen mielestään se oli pötkitty isommalla voimalla. Silmät kääntyivät katsomaan, kun toinen kierteli ympäri mikä ihmetytti kovasti Evgeniata. Toinen sanoneen vielä ylemmäksi sai naaras katottua toista silmät pyörestyneenä. Herra, jonka niemä ei tiennyt yritteli samaan hänet korkeammaksi. Evgenia katsoi, kuinka toinen lensi ylemmäksi. Pieni kiusaamisen tunne toinen oli saanut häneen. Kohti toista pienellä vihalla innostamana. Varmaakin sen avulla nuori lohikäärme oli saanut motivaatiota lentämiseen. Syvemmälle kaivautuminen toi jo haasteita.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 26, 2009 4:48

Marduk

Oraakkeli ei voinut olla hymyilemättä isällisen lempeästi kun toinen lähti yrittämään ylemmäksi. Johan tytöstä löytyi puhtia. Hyvä vaan, Marduk arvosti päättäväisiä persoonia.
Hitaasti Marduk nousi ylemmäksi, hyräillen matallalla äänellään vanhoja sota lauluja, joita oli aikanaan soitettu suuressa sodassa. Marduk ei voinut olla unohtamatta tuota päivää, jona veri virtasi verikenttien laajoilla, kivisillä aukeilla. Se oli kauheaa, mutta silti kaunista. Tuona aikana Marduk oli ollut puoliksi hereillä luolassaan ja aina sillointällöin käynyt luolan suuaukolla katsomassa mitä oli meneillä. Itse sotaan hän ei ollut ottanut osaa.. se ei kuulunut lohikäärmeille mitä ihmiset ja haltiat touhusivat keskenään, joten parempi vain pysyä poissa tieltä. Marduk ei voinut olla pienesti halveksimatta lohikäärmeitä, jotka olivat menneet liittoutumaan haltioiden kanssa... Lohikäärmeiden kuului olla vapaita, ei kenenkään käskytettävänä.
"nyt jos et hukkaisi lentotaitoasi uudestaan.." Marduk totesi keskeyttäessään hyräilynsä ja vilkaisi Evgeniaan, jääden sitten leijumaan paikoillensa.
He olivat jo aika korkealla.. ilma alkoi olemaan jälleen erittäin ohutta ja viileää, mikä taas ei pahemmin haitannut Mardukia.. hän kun oli sen verran paksunahkainen ettei pieni viima häntä kellistänyt.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Touko 27, 2009 10:02

Evgenia

Naaraasta näkyi miten iloinen se oli, jopa muuntautuminen ei haitannut lentoa. Ihmisenä hän ei kylläkään kestänyt kylmyyttä mitä korkealla oltiin. Pikaisesti hiukset lehativat harjaksi hameen helmat suomuisaksi nahkaksi. Ihminen oli hetkessä ihminen. Ilon nauru tuli Evgeniasta, kun kuuli uroksen sanoista.
" No sitten tiedät miten pitää ylläni motivaatiot, että osaan lentää. " Naaras sanoi.
Jollakin tavalla hän oli peloissaan, että lenteli uroksen lähettyvillä. Uroksen läheisyydessä hän tunsi varmuutta ja turvallisuutta, koska voisi siihen tarrautua kiini tarvittaessa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 28, 2009 9:31

Marduk

Marduk naurahti pienesti kuullessaan naaraan vastauksen ja pysähtyi vaakatasoon leijumaan.
"ei se ole minun tehtäväni vahtia, mikä on sinun motiivisi lentää tyttö kulta. Se on sinun oma tehtäväsi, ei kenenkään muun." Marduk vastasi lempeällä äänellä ja lähti liitämään ympäri vuorta, hitaasti mutta varmasti.
Nyt he olivat jo niin korkealla että vastaan alkoi tulla ensimmäisiä lohikäärmeen luolia.. Nuoret lohikäärmeet katselivat silmä tarkkana kun yksi vanhimmista lipui hitaasti niiden pesäluolien ohi, miettien samalla mitä oraakkeli täällä edes teki?
niin.. mitä hän täällä tekikään? Alun alkaen hänellä oli jokin syykin, miksi hän oli lähtenyt luolastaan.. se ei voinut olla sielujen puute eikä hän tällä hetkellä kyllä ihmisiäkään jaksanut luolaansa raahata. Kai hän sitten oli tullut vain ulkoilemaan.
Yksi nuori lohikäärme tunki päänsä ulos luolastaan ja katseli kuinka suuri lohikäärme lipui viiden metrinä päästä ohi. Nuori lohikäärme päästi karjahduksen, joka kinnitti Mardukin huomion. Marduk vilkaisi luolan suulla napittavaan lohikäärmeeseen, veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja kajautti ilmoille valtavan, kumisevan karjahduksen, joka kiiri pirkin vuorenrinteitä aina toiselle huipulle asti.
Nuori lohikäärme oli aivan täpinöissään siitä, että yksi vanhimmista oli vastannut hänen karjahdukseensa, jonka seurauksena muualtakin pitkin vuoren rinnettä alkoi kuulumaan pienempiä karjahduksia.
"nuoret" Marduk totesi ääneen naurahtaen, kuunnellessaan karjahduksia jotka kaikuivat siellä täällä pitkin vuoria.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1570

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Touko 28, 2009 10:43

Evgenia

Evgenia naurahti hellästi toisen sanomalle. Ehkä toinen oli oikeassa. Mutta hänen motivaationsa oli toisessa. Toinen sai hänet jonkilaiseen vihaus asteekolle, että hän sai motivaationsa lentoon. Häntä hiukan askarrutti, että miten hän pärjäisi toista. Musta lohikäärmeen kaatuvan kaemmaksi mistä olikaan tullut sai naaraan päässä toisiin aatoksiin. Ei ihan kunnollinen herra, vaikka tiesi nimeni ei osannut esitellä itsensä ilman kysymystä. Onhan se ymmärrettävää vanhukselta. Mielessäänsä hän puhui. Se oli kaunista ja söpöä, että miten nuoret lohikäärmeen poikaset hornaukseen vastauksen.

"Anteeksi lyhyys tein kiirellä//
EdellinenSeuraava

Paluu Rinteet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö