# Suskari lohikäärmeineen tänne ^^ #
Harmaat sulkasiivet löivät raskaasti ilmaa hevoskotkan liitäessä korkealla vuoristossa. Tuuli puhalsi vasten olennon kasvoja, Édredon puri nokkaansa tiukemmin yhteen.
'Jo lopultakin kunnon levähdyspaikka...'
Ed tarkasteli etuvasemmalla sijaitsevaa tasannetta, josta alkoi suora jyrkänne solaan. Tummanharmaa uros löi reippaasti muutaman kerran siivillään, kunnes syöksähti alemmas. Lopunmatkaa hän liiteli hiljalleen valmistauen kohtaamaan maankamaran. Kalliotasanne lähestyi hurjaa vauhtia ja pian kotkanjalat koskettivat maata takajalkojen kavioiden seuratessa esimerkkiä. Ed ravasi vielä hetken siivet levällään, kunnes vauhti hidastui käyntiin. Hevoskotka veti siipensä suppuun, kun siniharmaat silmät katselivat uteliaina ympäristöä. Édredon asteli varovasti jyrkänteen reunalle ihaillen kauas avartuvia maisemia.
'Miten ihmeessä jouduin tänne... ja miksi minä--'
Edin ajatukset keskeytyivät, kun siivekäs kuuli takaansa yllättäen vikinää. Jotakin tummaa vilahti kivien välissä.
'Ruokaa!'
Uros hiipi hiljaa lähemmäksi äänen aiheuttajaa. Ed kolautti vahingossa pientä kiveä takajalan kaviollaan, jolloin tumma olento loikkasi kivien suojasta. Samassa hevoskotkan refleksit pelasivat myös, jolloin Édredon ponkaisi pienen olennon perään. Terävät kotkankynnet pureutuivat näädän näköiseen olentoon, joka yritti vimmatusti rimpuilla itsensä vapaaksi. Tosin huonoin tuloksin, sillä ei kestänyt kauaakaan, kun Ed nokallaan hotkaisi tainnutetun eläimen. Pienet nisäkkäät olivat tämän hevoskotkan herkkua.