Viesti Su Loka 07, 2018 11:21

Vanha ystävä, petturi || Vahti

//Vahtiiiii, tääl olis sonnille heinää! //

Ivor, Refgor

Lehdet puista olivat jo alkaneet kellastumaan syksyn lähestyessä kesän tieltä ennen talvea. Sää oli viilentynyt ja oli kaukana niistä ihanista lämpimistä kesäpäivistä, jotka vielä muutama viikko sitten olivat lämmittäneet niin mukavasti. Nyt sää oli harmaa ja pilvinen. Aamulla oli satanut vettä jonkin aikaa, mutta nyt se oli lakannut ja tehnyt maasta savisen ja liukkaan paikka paikoin.
Ivor oli lähtenyt veljensä kanssa metsälle Mor-vuorille sillä se oli tällä hetkellä ainoa turvalliseksi laskettava paikka haltoiden hyökkäyksen jälkeen, vaikka tietenkin sekään ei ollut liian kaukana haltoiden Laurina-aroille rakentamasta kaupungista, mutta se oli tällä hetkellä paras paikka metsästää lohikäärmeitä. Heidän, insan heyvaneiden, pääravintoa. Ivor ja Refgor olivat liikkeellä kahdestaan, kerta loukkaantuneet tarvitsivat vielä aikaa ja perheen nuorinta ei voinut jättää yksinään, joten Ivor ja Refgor olivat lähteneet liikkelle kahdestaan. Tietenkin näin lohikäärmeiden kaataminen tulisi olemaan vaikeampaa ja sopivan yksilön löytäminen olisi hieman tuurista kiinni.

Ivor oli varautunut jousella ja nuolilla, jotka kykenivät helposti lävistämään lohikäärmeen nahan. Selässä roikkui vielä yksi lyömämiekka nahkaisessa soljessaan varmuuden vuoksi jos ongelmia tulisi muiden kuin lohikäärmeiden kanssa. Tietenkin heillä oli iso koko ja luonnolliset aseensa, mutta jättimäisen miekan vetäminen selästä ei kauheasti houkuttanut tavallisia tallaajia käymään heidän kimppuunsa. Tavallinen haltia partio ei tulisi olemaan heille mikään ongelma.
Päällään Ivorilla ei ollut kummoista varustusta vaan lähinnä kevyt lohikäärmeen nahkasta tehty liivi, jonka kaulus oli koristeltu karvoilla ja sen alla kevyt pitkähihainen. Ranteissa oli metalliset rannesuojat, jotka oli sisältä pehmustetu nahkalla. Jalassa oli löysät housut, jotka eivät haittaisi liikkumista ja lantiolla vyö, jossa oli mukana nylkemiseen tarkoitettu metsästyspuukko. Jalassa ei tietenkään ollut kenkiä jalkojen anatomia rakenne syistä.
"Jäädään tähän." Ivor ilmoitti ja viskasi olallaan roikkuvan hirven raadon maahan. Se ei ollut tarkoitettu syötäväksi vaan syötiksi nuorille lohikäärmeille. Olisi vain turhaa riskiä lähteä kiipeämään vuoren rinteille ja törmätä ties minkä kokoisiin järkäleisiin. Refgor nyökkäsi ja kääntyi hieman taaemmas muutaman kiven järkäleen luokse alkaen rakentamaan sinne suojaa joka estäisi lohikäärmeitä näkemään heitä suoraan ilmasta käsin. Refgor oli Ivoria raskaammin varustautunut ja tumma turkkisen yllä oli enemmän metallia kuin nahkaa, joka kyllä kestäisi lohikäärmeen hyökkäykset. Mukanaan Refgor kantoi selässään raskasta kilpeä ja tuttua turvallista kirvestään, joka nyt nojasi tummaturkin työskennellessä kivikkoa vasten. Nopeasti oksista ja heinästä saatiin rakennettua suoja, joka ei nopeasti katsottuna herättäisi epäilyksiä hieman viisaammassakaan lohikäärmeessä. Loppu oli vain odottamista ja kärsivällisyyttä vaativaa kyttäämistä milloin joku yksilö olisi astumassa viimeiselle aterialleen.

Ilmassa leijuva veren- ja tuoreen lihan haju alkoi nopeasti houkuttelemaan haaskalintujen lisäksi lohikäärmeitä. Vanhimmat ja kokeneet yksilöt kiersivät korkella ilmassa epäröiden kuin nuoremmat ja nälkäisimmät laskeutuivat alas. Hirven ruhoa nuuskittiin kahden lohikäärmeen toimesta, nahisteltiin kuka saisi sen itselleen ja lopulta kaiken rauhan keskeytti suhahdus ilmassa ja lohikäärmeen kurkusta päässyt kuolon korahdus. Nuoli oli iskeytynyt suoraan nuoren lohikäärmeen silmän sisään kuolettavasti aivoihin. Lohikäärmeen ruho makasi maassa hetken kouristellen, kunnes se lysähti toverin katsoessa vieressä järkyttyneesti. Ivor nousi paikoiltaan seisomaan ja näin paljasti itsensä vielä elossa olevalle lohikäärmeelle. Ivor viritti toisen nuolen valmiiksi ja jännitti nuolen jouseen kun kuollutta lajikumppania suurempi yritti pakoon, yrittäen päästä ilmaan. Nuoli suhahti jälleen ilmassa ja kuului rääkäisy kun nuoli raapaisi pedon selkää saaden tuon hetkeksi tipahtamaan lento yrityksestään takaisin maahan.
"Pyydän älkää.. osaan puhua!" Lohikäärme alkoi äkisti puhumaan ja anelemaan henkensä puolesta yrittäen yhä ylös ilmaan. Ivor otti sillä aikaa jo uutta nuolta nuolikotelosta samalla kun Refgor seisoi tuon rinnalla kilven kanssa ja oli valmis puolustamaan päällikköään lohikäärmeen hyökkäykseltä. Vaikka lohikäärme osasi puhua, se oli heille loppu peleissä vain ruokaa. Söiväthän nuokin ihmisiä jos niin halusivat.
Kolmas osa puoli oli kuitenkin yllätys kun vanhempi ja suurempi lohikäärme kaarsi alas kaksikkoa kohden, avaten suunsa ja oli aikeissa kärsitää kummatkin hengiltä.
"Varo!" Refgor ehti huomaamaan ja kumpikin laskeutui alemmas kyyryyn kun Refgor veti kummankin suojaksi kilven kun liekit iskeytyivät vasten suojaa ja polttivat kaiken mikä paloi. Onneksi kilpi oli lohikäärmeen kestävä. Tavallinen rauta olisi sulanut jo tässä vaiheessa. Suurempi lohikäärme kaarsi takaisin ilmaan ja oli tulossa hyökkäämään uudestaan. Ivor ja Refgor nousivat suojastaan, jolloin Ivor jännitti jousen ja päästi nuolen irti suurempaa yksilö kohden, joka oli fiksu. Se kaarsi hieman sivulle jolloin nuoli ei osunut täydellisesti vaan raapaisi korkeintaan kylkeä ja putosi maahan jonnekin kauemmas. Ivor vilkasi nuoli liiviä ja tajusi nuolia olevan enään kolme.
"Kolme.. yritä suojata." Ivor sanoi ja otti jo askelia kivien taakse antaen lohikäärmeelle useamman kuin yhden hyökkäyskohteen. Refgor jäi aukealle kun isompi lohikäärme jälleen hyökkäsi kohteenaan paikalle jäänyt tumma turkki, joka piti kilpeään jo valmiina pedolle. Kirveskin oli valmis huitaisemaan jos liian lähelle yrittäisi! Lohikäärme laskeutui maahan ja yritti saada Refgoria hampaisiinsa. Refgor ei pelännyt vaan otti askelia taaemmas ja huitasi petoa suoraan kuonoon kirveellä. Lohikäärme vinkasi urahtaen ja näytti hermostuvan entisestään. Selvästi aikoen hyökätä uudestaan kun ilmassa suhahti nuoli ja se osui liskoa kylkeen kunnolla. Lohikäärme parahti huutaen ja paiskasi riuhtoessaan Refgorin maahan samalla kun nousi ilmaan loukkaantuneena.

Ivor tuijotti hetken pedon perään kun tuo kivuliaan näköisesti lensi tiehensä ja vasta sitten käveli Refgorin luokse. "Kunnossa?" Ivor kysyi saaden vastaukseksi jotakin myöntävää urinaa ja lohikäärmeen kiroamista samalla kun tummaturkki nousi seisomaan. Ivor katsoi saalista, jota he olivat saaneet.. vain yksi kesken kasvuinen ja kaksi loukkaantunutta, mutta perään ei lähdettäisi tällä miehityksellä. Yksi saisi riittää. Siihen voisi lisäksi hankkia metsän eläimiä. Täällä oli muutenkin vaarallista olla.
"Siirretään tuo sivummalle." Ivor puhui lähinnä itsekseen. Refgor otti kirveensä käteensä samalla kun käveli lohikäärmeen ruhon luokse ja leikkasi lohikäärmeen siivet irti heittäen ne kauemmaksi. Ivor otti lohikäärmeen hännästä kiinni ja Refgor päästä, kaksikon lähtiessä raahaamaan saalista kauemmaksi Mor-vuorten läheisyydestä.
Tarpeeksi kauas päästyään kaksikkoa pysähtyi ja Ivor alkoi työstämään ruumista paremmin leikkaamalla metsästyspuukolla lohikäärmeen vatsan auki, jolloin lohikäärmeen suolisto levisi siihen nuremelle. Tärkeimmät ja syötäväksi kelpaavat osat otettiin kuitenkin talteen, kuten sydän ja maksa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu