Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.


Vuoren rinteiltä löytyy matalammalta laaksoja, joissa eläimet yleensä viihtyvät. Laaksot ovat vihreitä ja hedelmällisiä, mutta erittäin vaarallisia asuttaa saatikka sitten kulkea. Villieläinten lisäksi laaksoissa pitää varoa lohikäärmeitä.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Loka 21, 2015 9:01

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Ivor tuijotti nuorempaa joka joko vain ujosteli todella pahasti tai sitten nuorella lohikäärmeellä oli vieläkin luottamus nollassa demonia kohtaan, joka ehkä paistoi nuoremman kasvoilta. Ivor oli jossakin määrin koira ja pystyi vaistoamaan muiden tunteita. Rith ei ollut rauhallinen vaan jännittynyt, ehkä hieman peloissaan. Ivor oli avaamassa omaa suutaan sanoakseen pojalle jotakin, mutta Izenik puuttui jo asiaan ja huomautti nuoremmallensa ettei Ivor ollut mitään tekemässä, johon demoni loi pienen ystävällisen hymyn lohikäärmeelle ja nyt lopultakin laski kätensä alas pojan sylistä ja veti omalle puolellensa. Rith alkoi pyytämään anteeksi änkyttäen ja epäröiden Ivorin katsoessa nuorempaansa takaisin hiljaisena, mutta nuori lohikäärme ei päässyt juurikaan pidemmälle sanoissaan. Ei pystynyt sanomaan sitä.
"En odota hyväskyntääsi.. saat vihata minua jos haluat." Ivor sanoi hymyillen, mutta äänensävyssä kuului se ettei Ivor ollut iloinen asian suhteen. Hän ei halunnut olla sellainen mitä hänen lajistaan ehkä ajateltiin.
"Ei sinun tarvitse pakottaa itseäsi." Ivor lisäsi vielä ja ojensi suuen kätensä poikaa kohden, joka kätteli demonin sormea. Sitten poika mönki Izekin käskystä lopulta makaamaan sohvan päälle käydäkseen nukkumaan. Alkoi tosiaan olemaan myöhä. Hänen pitäisi hoidella ruho ettei se mene pilalle.

Ivor nousi sohvan päältä ja oli menossa kaapille kun Izenik kävi nousemaan ja liikkumaan pois sohvalta esittäen demonille kysymyksen, koskien Ivorin asuin paikkaa. Ivor katsoi hetken Izenkiä paikallaan, mutta tuskin asian kertominen häntä vaarantaisi.
"En ole täällä omasta vapaasta tahdostani.. Olen petturi ja pakoilen täällä pitääkseni nahkani." Ivor kävi vastaamaan miehen kysymykseen ja lopulta käveli kaapille ottaen sieltä peiton, jonka kävi laittamassa Rithin ylle.
"Olin sotilas, kunnoitettu, mutta oman päätökseni tähden olen nyt tässä." Ivor selitti hieman paremmin samalla kun käveli ovelle ja katsoi Izenkiä juuri sellaisella "tiedät mitä teen nyt" -katseella avaten sitten oven kadoten pimeyteen. Ivor näki pimeässä, vaikkakin mustavalkoisesti, joten hän ei tarvinnut myrskylyhtyä mukaansa.
Ivor käveli vajalle, jossa lohikäärmeen ruho edelleenkin roikkui pää alaspäin katosta jaloista sidottuna. Ivor katsoi sitä hetken tuntien myötätunnon tuskaa sen hetken pojan puolesta, mutta hänenkin oli syötävä joten demoni kääntyi tutusti ottamaan seinästä nylkemistä varten tarkoitetut veitsensä ja alkoi teroittamaan niitä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2162

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Loka 21, 2015 9:23

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Suuri koirademoni oli ollut sotilas. Arvostettu ja ylväs, mutta omasta päätöksestään tämä oli kääntynyt petturiksi omaa maataan vastaan. Sodan jaloista karkoitettu uhkana menettää oma nahkansa, joka ripustettaisiin mahdollisesti kansan keskelle nöyryytettäväksi ja pilkattavaksi. Ken tietää. Izenik nyökkäsi rauhallisesti koirademonille ja katseli tämän toimia, kun tuo peitteli Rithin ja jatkoi kertomustaan.
Ivor käveli samalla ovelle ja antoi Izenikille merkitsevän katseen, johon mies ei ottanut kantaa millään lailla. Hän ei tuominnut eikä antanut pahan suopia silmäyksiä toisen toimille. Tämä oli elämä, josta Izenik itse oli syrjäytetty ja asetttu odottamaan omaa aikaansa, jos sitä koskaan tulisi. Hän seurasi hetken, kun suuri ovi kävi Ivorin mentyä ulos hoitamaan "saaliinsa" nylkeminen. Hän vilkaisi poikaan, joka oli nipistänyt silmänsä tiukasti kiinni ja näytti nukkuvan vähän levottomasti. Hän avasi suunsa ja hajosi sillä samaisella sekunnilla tuhansiksi ehkä miljooniksikin pieniksi sirpaleiksi, jotka pujahtivat oven alta ja kulkeutuivat vajalle päin ikään kuin tuulen kuljettamina. Palaset jäivät hetkellisesti leijumaan ilmaan, mutta päästivät lopulta itsensä sisään.

Heti vajaan tullessaan palaset liikkuivat kiihkeästi muodostaen Izenikin kasvot ja ylä vartalon, lopun hän säästi siltä varalta, jos häntä ei otettu hyvillä sisään. Veitsen teroittamisestä kuului korkea ja rahiseva ääni, mutta sen loputtua mies laski katseensa Ivoriin. "Voinko auttaa? Se on vähintä, jota voin tehdä. Kerta annat meidän yöpyä." tietenkin yksi syy yöpymiselle oli Rithin haava, mutta Izenik ei tarvinnut unta. Hän ei osannut nukkua, koska ei nähnyt unia. "Minulla on koko yö aikaa, kuluttaa omaa loputonta aikaani johonkin." hän sanoi välinpitämättön negatiivisella tavallaan. Hänelle aika oli yksi ja sama. Sirpaleet hänen ympärillään alkoivat liittyä takaisin vartaloon ja sitä myöden Izenik laskeutui maahan saaden jalkansa kasaan. Hän seisoi siinä valmiina tekemään jotakin lohikäärmeelle. "Saattaa olla, ettei pienestä koostani oli hyötyä." hän totesi ja vilkaisi vain lohikäärmeeseen, kun jänikseen. Se oli samanlainen suhde kuin mikä tahansa saalistaja ja saalissuhde.
"Mutta jos sinulla on nälkä, niin voisin olla jollakin asteella apukätesi?" hän tarjoutui melko neutraaliin sävyyn. Tunteita kun oli vaikeaa antaa ilmi tästä maakerroksen läpi. Saatoihan toisena vaihtoehtona sitten olla Ivorin kieltäytyminen tai ihmetys miksi hän halusi nylkeä lohikäärmettä. Olihan Rithkin lohikäärme, mutta se oli eri asia. Jos Izenikiltä kysyttiin.

Hän oli julma siltä osin, ettei ystäviäkään tulisi auttamaan, vaikka mitä sattuisi. Rith oli erilainen. Poika oli erilainen kuin muut.
Jonkin aikaa oli kulunut yöstä, kun Rith kääntyi levottomassa unessaan ympäri ja avasi silmänsä. Hän huhuili matkakumppaniaan ja tajusi ettei tuo ollut paikalla. Rith nousi hermostuneena ylös, koska oletti ensin miehen olevan vain yö kävelyllä. Se oli tavallista elottomalle. Toinen vaihtoehto oli se, että Izenik oli hylännyt hänet koirademonin syötäväksi tai sitten Ivor oli tehnyt jotakin tuolle. Siinä pelossa Rith nousi ylös, hyppäsi alas lattialle ja kipitti suurelle ovelle avaten sen varovasti. Hän vilkuili hermostuneena ulos ja kuuli läheltä ääniä. Niitä seuraillen hän käveli äänettömästi ja näkymättömästi lähemmäs äänien lähteitä. Se mitä hän näki sai pojan adrenaali kierrokset lisääntymään ja sydämmen takomaan järkytyksestä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Marras 02, 2015 8:40

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Rautainen suuri veitsen terä hankaantui vasten kiveä inhottavan voimakkaan rahisevan äänen kera. Demonin kultainen katse oli kiinnittynyt täysin työhänsä, eikä huomioinnut paikalle aavemaisesti lipunutta Iznekiä laisinkaan. Ei Ivor ollut muutenkaan odottanut itselleen seuraa lohikäärmeen nylkemiseen, joten vieraan saapuminen kaikessa aavemaisessa hiljaisuudessa oli yllätys kun demoni lopulta nosti veitsen kiveltä ja huomasi pimeydessä seisovan miehen... puolikkaan sellaisen. Ivor silmäili Iznekiä hieman kysyvänä; miksi mies oli täällä? Savimies toi kuitenkin asiansa selville kysymyksen kera. Olisiko hänestä apua? Se olisi kiitollisuuden palkka siitä että tämä outo kaksikko saisi yöpyä demonin luona, eikä Izenik tarvinnut unta. Ei Ivor olettanutkaan maasta tehdyn miehen pystyvän nukkumaan, joka myös palasina kykeni olemaan ja kokoamaan itsensä vielä.
"En katsoisi asiaa pahanakaan, jos tosiaan haluat apuasi tarjota." Ivor tuumasi vilkaisten katsossa roikkuvaan elottomaan lohikäärmeeseen ja sitten takaisin Izenekiin, joka kuitenkin itse huomautti sen totuuden että saattaisi olla liian pieni avuksi. "Se voi olla hyvin totta.." Ivor hymähti tähän mitään sen enempää sanomatta, mutta ilme muuttui hieman yllättyneeksi kun Izneki kysyi olisiko miehestä apukädeksi metsästämisessä.
"Metsästämisessä sinussa olisi paljon hyötyä juuri kokosi tähden. Olen itse sen verran suuri että metsästämiseni on yleensä juuri kyttäämistä." Onnella tai ilman. Aroilla olisi parhaimmat metästys maat, mutta haltiat vahtivat sitä aluetta tarkoin ja hän näkyi juuri kokonsa tähden kaukaa.
"Mutta mitä tarkalleen tarkoitit auttamisella?" Ivor kysyi tarkentaakseen mitä Izneki halusi ja mahdollisesti tarkoitti, astuen samalla vihdoinkin lohikäärmeen ruhon luokse ja vilkasi miestä pyytäen tuota tuomaan luoksensa suuremman jo ennestään vanhasta verestä värjäytyneen ämpärin, ja asentamaan sen liskon alle. Kun Izenik oli tämän tehnyt kävi Ivor avaamaan vatsasta alkaen aina kaulaan asti lohikäärmeen vatsaa antaen sisäelimien valahtaa alas ämpäriin, joita kävi leikkaamaan irti alas puukon kanssa lohikäärmeen aukinaisesta vatsasta.

Siinä työskennellessään Ivor havahtui ääneen hiljaisuudessa. Ivor katsoi Iznekiä ensin, mutta kohotti sitten katseensa miehen kauempaa takana seisovaan pieneen tummaan hahmoon oven suulla.
"Rith?" Ivor kysyi astuessaan ovelle Izenikin ohi ja katsoi järkyttynytttä kalpeaa pikku miestä. "Mene takaisin sisälle.." Ivor sanoi kun pienelle lapselle, jonka ei sopinut nähdä kun isä vetää sikaa teuraaksi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2162

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Marras 02, 2015 9:07

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Izenik nyökkäsi vain pienesti toisen sanoille, mutta tuon uteluille mies lähes veti suoran viiva. "Kun sanon autan, se tarkoittaa sitä. En ole niin mutkikas kuin ihmiset..." kyllä mies oli mutkikas, ehkä mutkikkaampi kuin ihmiset, mutta hän ei omaan tapaansa osannut ilmaista sitä oikealla tavalla. Ivorin kertoessa metsästämisestä ja hänen sopivan koonsa myötä. Izenik nyökkäsi uudestaan. Siinä samalla demonikoira oli valmis halkaisemaan lohikäärmen masun auki ja pyysi suurta ämpäriä. Izenikille se ei ollut ongelma, mutta hän mielummin työnsi sen kuin kantoi, kerta se ei ollut hänen kokoiselleen suunnitellu, saatika tehty pelkkien peurojen sisuksia varten. Ämpärin perille saatuaan hän jäi katselemaan lohikäärmeen siistimistä, sen enempöä häiritsemättä, mutta Ivor keskeytti kesken kaiken. Tuo katsahti ovelle, johon Izenikin katse suuntasi lopulta nähdessään Rithin.
Ivor kysyikin poikaa, saaden tuon värähtämään. Tuijottamaan sinisillä silmillään ohi kolmimetrisen miehen suoraan matkakumppaniinsa. Ivor kehotti Rithiä takaisin nukkumaan, mutta tuo liikahtanut paikallaan. Tämä tuijotti vain Izenikiä, joka katsointakaisin, niillä välinpitämättömillä silmillään. Kasvot eivät tehneet minkäänlaista ilmettä saatika puhetta selittämisestä ei syntynyt. Se sai Rithin kasvot vääntymään vihasta.

"Valehtelija! Sinä silpot häntä! Sinä valehtelet minulle! Vihaan sinua!" Rith huusi korkealta, kerta murrosiän äänenmurros ei vielä ole koskettanut pojan äänihuulia. Lohikäärmeen poika pamautti oven kiinni ja lähti oitis pakenemaan paikalta. Hän ei halunnut olla selaisten kanssa, jotka aikoivat teurastaa lohikäärmettä ruuaksi.
Izenik oli suhtautunut koko tapahtumaan raudan kylmästi. Hän kuitenkin oven pamauksen jälkeen liikahti. "En pyydä apuasi, mutta minusta tuntuu, että on parempi josmpyudän sinua mukaani. En tiedä minkä kokoisia otuksia tuolta voi tulla. Rith on muutenkin vaarassa kokemattomana lohikäärmeenä." Izenik sanoi, eilä aikaillut. Kuului räsähtävä ääni, kun hänen kehonsa räsähti sirpleiksi. Niiden liike ei ollut aavemaisen levollista, vaan ennemmänkin aggressiivista. Sirpaleet syöksyivät ali oven alle kolmessa sekunnissa ja lähtivät hakemaan poikaa.

Izenik kokosi itsensä pian takaisin kasaan ja katseli ympärilleen. Hän huokaisi vain kerran, nähdäkseen valkeat hiukset kauempana. "Rith." Izenik sanoi, mutta huomasi pojan kääntävän tuiman ilmeensä mieheen, muuttuen lohikäärmemuotoonsa. Valkea lohikäärme avasi kitaansa ja syöksi laaksoon valkeaa sumua. Poika ei halunnut tulla löydetyksi. Tuo oli vihainen ja syvällä sisällään tunsi olevansa petetty.
Izenik tunsi taas monen tahoisi tunnetiloja ja tunteita. Ne kaikki tuntuivat yhtä aikaa niinnsekavalta, että hänen suunsa vain vähän nyki. Hän ei nähnyt mitään, eikä kuullut kuin maan tärinää ja töminää.

Rith syöksi vielä sumua, kun jokin yllätti lohikäärmeen. Jokin, joka lensi. Se tärähti maahan kovaa ja niin, että maa tärähti. Roth pelästyi nähdessään lähellään paljon isomman, suuremman lohikäärmeen. Tuon viininpunaiset suomut hohtivat pimeässä ja kultaiset silmät tihrustivat nuorempaansa. Lohikäärme oli ehkä kooltaan kaksikymmentä metrinen, eli paljon isompi mitä Rith. Valkea lohikäärme tunsi halua perääntyä ja päästä pakoon, mutta oman sumunsa tähden se oli kovin hankalaa. Alistumisen merkki otettiin merkkinä aloitukselle, jolloin suurempi karjaisi ja avasi kitansa syöksyen kuumaa tulta.
Izenik näki punaista, hän lähti juoksemaan. Hän juoksi kovaa, mutta ei huohottamatta eikä väsymättä. Hän kuuli pienemmän huutoa ja punaista sumussa. Kun sumu hälveni hieman, hän saattoi nähdä tapahtuma ketjun siitä, kuinka Rith syöksi sumuaan sammuttaakseen edes hieman tulipaloa, mitä hänen ympärilleen oli ilmestynyt. Izenik ei odotellut, hän juoksi Rithin luo, läpi tulen. "Muuttu nyt!" mies käski, jolloin lohikäärme empi, mutta muuttui pieneksi pojaksi, jonka Izenik otti kiinni ja pyörähti kuin piruetin heittäen pojan yli tulen. "Ota kiinni Ivor!" mies huusi.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 15, 2015 12:31

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Hetken hiljaisuus, sitten oli huutoa ja syyttämistä, ja sitten poika oli poissa. Ivor katsoi Izenikiä, jonka ilme näytti olevan yhtä tyyni kuin patsaalla, mutta pyysi kuitenkin että demoni tulisi mukaan selvittämään asioita pojan kanssa kerta savimies ei tuntenut siihen itseään tarpeeksi taitavaksi. Sen lisäksi että Ivor saisi toimia henkivartijana jos vastaan tulisi suurempia petoja. Demoni kohotti toista kulmaansa ja oli tähän sanomassa jotakin, mutta Izenik oli jo menossa pieniksi palasina muuttuneena oven alta läpi hoidokkinsa perään. Ivor itse jäi siihen hetkeksi katsomaan kadonneen miehen perään, mutta murahtaen sitten otti nylkyveitsen aseekseen mukaansa, kerta kädessä oli valmiina, ja itsekkin lähti karkulaisten perään ovista ulos pimeyteen.

Yö oli jo laskeutunut ja vuoriston vähäpuinen maasto oli jo täysin pimeää, eikä pimeyteen kadonneesta kaksikosta oikeastaan ollut mitään jälkeä jäljellä. Izenikistä kaikkein vähiten, ainostaan yksittäiset saviseen maahan painautuneet pienet ihmisen jäljet, jotka katosivat maaston koventuessa jolloin Ivor turvautui mustaan kirsuunsa pimeydessä seuratessaan Rithin jälkiä.
Pian jostakin kauempaa kuului myös ääni, karjuntaa ja taistelun ääniä.. näkyi myös valoa, tulta joka tuli kun lohikäärme syöksi tulta. Eivät kai ne hölmöt olleet törmänneet lohikäärmeisiin!? Ivor murahti itsekseen ja juoksi paikalle vain hieman hölmistyneenä ottaakseen vastaan pienen pojan syllinsä.. ja katsoi sitten isompaa lohikäärmettä, joka ei ollut iloinen tapaus. Se oli vihainen.. jostakin. Suuri peto ei kiinnostunut Izenikistä tuon taivaallista kun huomasi kohteensa kadonneen suuren pedon syliin. Se karjui ja oli syöksemässä jälleen tulta suustaan. Ivor ei aikaillut, sillä siihen ei ollut aikaa: Ivor laski ensin pienen pojan maahan ja syöksähti lohikäärmettä kohden tarraten pedon sarvista kiinni ja käänsi väkisin pedon liekinheitintä jonnekkin muualle kuin itseensä ja pieniin suojatteihinsa. Lohikäärme karjui ja heilautti suurta päätään nostaen Ivorin kokoisen demonikin hetkeksi ilmaan ja heilautti uudestaan päätään muutaman kerran, jolloin demoni joutui päästämään irti ja putosi maahan kyljelleen vihainen peto päälle käymässä. Ivor nousi ja iski lohikäärmettä leuan alle ja toisen kerran pään sivulle pakottaen liskon perääntymään itsestään päätään ravitsellen.
"Tule.. vastahan tässä lämpenee." Ivor kiusasi liskoa samalla kun puristi toisessa kädessään nylkyveistä valmiina, mutta nyt peto käänsi huomionsa takaisin Rithiin ja hyökkäsi.. tai olisi, jos olisi tarrannut hännästä kiinni ja vetänyt koko voimallansa liskoa taaksepäin. Jolloin lohikäärmeen huomio oli jälleen demonissa ja oli kahta vihaisempi sähisten, paljastaen hampaansa ja iski kuin käärme hampaansa Ivorin niskaan. Ivor ulvahti murahtaen ja joutui päästämään irti hännästä puolustaakseen itseään. Jos sitä sellaiseksi olisi voinnut kutsua: Ivor piti kaksin käsin kiinni niskansa ympärille pureutuneita leukoja, ettei lisko olisi päässyt niin helposti katkomaan niskoja. Sen lisäksi että peto yritti päästä koko painollansa painamaan hengestään taistelevan Ivorin päälle painaakseen demonin maahan ja lopettaakseen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2162

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 15, 2015 12:59

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Harmillista vain, ettei lohikäärmettä kiinnostanut sen kokoon nähden kirpun kokoinen mies. Izenikkatsoi hetken, kun tulta syöksyvä lisko kiinnitti huomionsa hieman isompaan järkäleeseen, joka laski Rithin alas. Ivor hoiti hommaa melko vaivattomasti. Olihan lohikäärmeellä kokoa ja olihan Ivorkin jossain määrin siihen hieman piei, jonka takia mies lensikin kauniisti ilmaan. Izenik käveli rauhallisesti Rithin luokse, joka tuijotti taistelua siniset silmät suurina. Izenik katsoi Rithiin ja viittoi poikaa menemään suojaan. Rith kiitti hieman epäröiden siinä temmellyksessä suojaan katsomaan taistelua. Äkisti pedon huomio kääntyi Rithiin ja tuo oli hyökkäämässä, mutta Ivor tarttui lohikäärmeen häntää ja raahasi tuota jollakin asteella taakse päin.
Riht haukkoi henkeään kun katseli toimintaa. Hän tunsimsen kuumuuden, joka uuokui ilmassa. Izenik taas seisoi kuin patsas. Liikahtamatta ja katseli taistelua hiukset hieman liikkuen. Äkisti hän otti aseensa, irroitti sen puoliskot toisistaan ja lähti juoksemaan taistelun temmellykseen. "Izenik!" Kuului takaa hätääntynyt huudahdus, mutta pojan huutoon ei vastattu.

Ivorin ulvahtaessa ja tuon liikkuessa lohikärmeen leukojen puristuksen alla Izenik otti operaatiokseen juosta pitkin lohikäärmeen häntää ylös, kerta huomio oli demonissa. Asiaa ei helpottanut se, että kaksikymmentä metrinen lisko yritti liiskata demonin alleen. Izenik tietsi, että lohikäärmeen suomut olivat kuin panssari, jota ei läpäisty helposti. Hän siis juoksi ohi siipien ja kohtasi lohikäärmeen pään. Sivaltaen tuon silmän. Lohikäärme karjaisi kivusta ja avasi leukansa päästäen Ivorin niskan vapaaski. Samalla se heilautti Izenikin ylös ilmoille ja avasi kitansa syösten tulta kohti miestä.
Izenik otti tulen vastaan, se potti hänen vaatteitaan, mutta ei hänen kehoaan. Ehkä kovetti asteen, mutta mies sukelsi suoraan lohikärmeen suuhun. Kuului pieni ääni, kun lohikäärme yskäisi ja nielaisi Izenikin sisäänsä. Se näytti ehkä asteen hämmentyneeltä siitä oliko tällä miehellä ollut kuoleman toive tai jotain.

Rith näki tilanteen tarkasti ja säikähti, kun Izenik oli nielty. Hän huusi jotakin epämääräistä muuttuen valkeaksi lohikäärmeeksi ja liikkui nopeasti toisen kaulaan kiinni. Pienempi yritti repiä toisen suomuja irti, jotta pääsisi tuon nahkaan ja puremaan kaulan. Hän oli kuitenkin nuori ja kokematon, joten vanhemmalla ja isommalla oli etulyönti asema. Se selätti nopeasti pienemänsä syöstennlisää tulta nielustaan.
Izenik oli joutunut lohikäärmeen vatsaan, mutta ei aikaillut. Hapokas mahaneste sulttaisi kyllä maankin, mutta hänellä ei ollut aikomusta jäädä sinne. Hän oli lohikäärmen sisällä, siellä ei ollut puollustus mekanismeja häntä vastaan. Aseet kädessään hän iski ne mahalaukkuun, alkaen kiipeämään seinämää pitkin ja viilsi suuren avohaavan vatsaan, jonka kautta livahti lohikäärmeen sisuksiin. Sydän löytyisi läheltä kaulaa. Izenik ei oikein nähnyt mitään, mutta hänen tarvitsi vain kuulla kovat sydämen lyönnit paikntaakseen missä lohikäärmeen sydän oli.

Ulkona ensimmäinen vatsa haava sailohikäärmeen vain närkästymän huonosta makupalasta ja syöksemään vähän lisää tulta takamusten alle. Rith ravisteli isoa päätään ja syöksi vuorostaan vesisumuaan, joka haihtui edelleen, kun tuli osui siihen. Se teetti entistä sakeampaa sumua ympäristöön. Rith syöksi minkä ehti, hän antaisi edes hieman apuaan Ivorille.
Izenik kiipeili sisäelinten joukossa, kun keho poikkelehti miten sattui. Hän joutui toden totta törkkimään aseiden terävillä päillä kiinni elimiin, jotta pysyi jossain mallissa samalla linjalla. Hän myös aiheutti siinä samalla sisäistä veren vuotoa ja pieniä itikan pistoksia lohikäärmeelle, jotka eivät vielä ainakaan haitanneet sen menoa.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 15, 2015 1:31

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Ivor tunsi kuinka valtava puristus voima niskasta ja demonin itsensä päältä katosi, jolloin Ivor nousi hieman horjahdellen niskaansa pidellen ylös maasta ja vain katsoi kuinka Izenik katosi liskon sisään. Tietenkin se oli hätkähdyttävää, mutta savimies ei tuntunut sellaiselta tyypiltä joka turhaan itseään uhraisi.. eikä maasta tehdystä miehestä ollut syötävää lohikäärmeelle. Izenik suunnitteli varmasti jotakin..
"Rith, älä!" Ivor ehti komentaa hieman ääni käheänä pienemmälle lohikäärmeelle, joka suuremman kaulaan yritti päästä repimään saamatta juuri mitään aikaiseksi ja oli nopeasti maassa, sekä isomman liekinheittimen armoilla. Ivor murahti ja jälleen syöksyi liskoa kohden kääntäen pedon päätä väkisin sivulle yrittäen päästä kääntämään pedon niskat nurin, mutta tällä kertaa lisko nousi takajaloillensa ja viilsi terävillä kynsillään Ivorin jalkoja ja lantiota auki, sekä yllä olevia vaate kappaleita. Ivor murahti ja päästi nyt irti lohikäärmeestä astuen taaemmas askeleen jos toisenkin.

Lohikäärme karjui kivusta aivan yllättäen ja syöksi tyhjälle tultaan, Rithin yrittäessä sammuttaa liskoja parhaansa kykynsä mukaan, joka nosti ilmaan sakean usavamaisen vesihöyryn, joka peitti näkyvyyttä. Ivor tosiaankin käytti tilaisuuden hyväksi ja hiipi liskon sivulle, mahdollisimman lähelle. Mikä ei tuntunut vaikealta kerta liskolla tuntui olevan muuta mietittävää.. se vaikutti hermostuneelta. Miten vain Ivor puristi nyt nylkyveistään kädessään ja hyökkäsi sivusta lohikäärmettä kohden sokealta puolelta iskien voimalla veitsen pedon kaulan sivuun.. se ei lävistänyt kunnolla vaan upposi vain osittain lihan sisään, joka vain hermostutti liskoa entisestään. Ivor riuhtasi aseensa irti ja veri pääsi ulos haavasta vuolaana, jolloin myös lohikäärmeen pää kääntyi tarraten demonin jalasta kiinni yrittäen repiä demonia nurin. Ivor murahti ja otti nyt kaksin käsin aseestaan kiinni ja upotti sen pedon lihaan nyt koko pituudeltaan antaen lohikäärmeen oman voiman repiä haavaa isommaksi samalla kun lisko nosti demonin ilmaan ja heitti ilman halki kovin kevyen näköisesti. Ja se oli lohikäärmeen viimeinen teko: verta pursusi kaulan haavasta kuin suihkulähteestä vettä ja peto kaatui kuolleena kuin kivi maahan.
Ivor itse puristi vieläkin asetta kädessään ja tuijotti liskoa maassa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2162

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 15, 2015 12:35

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Ei helpottanut työtä ollenkaan se mäiskintä. Lopulta Izenik hajosi pimeydessä sirpaleiksi etsien sydäntä. Sen löydettyään hän kasasi itsensa ja viilsi valtimoita auki. Verta pursusi sisään voimalla. Izenik joutui pitämään itseään taas kiinni aseillaan, jotta hän ei vain menisi veren mukana. Kerta kaikkiaan inhottavaa. Tosin jossain muuallakin verta tursusi, joka tasoitti painetta sisään. Kai Ivor oli leikannut lohikäärmettä jostain, jossa sijaitsi valtimoita.
Veri lammikko eteni maltillisesti ja rauhallisesti pitkin maata. Sakea neste tavoitti pian valkean lohikäärmeen, joka ruhjeineen kavahti verta kauemmaksi. Rith tuijotti näkyä mitään tekemättä. Valkea lohikäärme perääntyi veren luolta ja kaarsi sitten Ivorin puoleen hieman avuttoman oloisesti. "Luuletko... Että Izenik?" Rith kysyi kaikuvalla äänellä ja katsoi demonin ruhjeita. Olihan tuo muutaman ruhjeen enemmän saanut kuin hän. Lohikäärme kutistui takaisin pojaksi tuijottamaan lohikäärmeen ruhoa.

Izenik mietti miten pääsisi ulos, mutta hän vain räjähti sirpaleiksi ja alkoi etsiä eri paikoista ulos pääsyä. Hän toivoi, että Ivorin tekemä haava oli jollakin asteella näkyvissä. Kyllä hän se löysikin ja sirpaleet tulvivat ulos lohikäärmeestä. Ulkona hän kasasi itsensä tyynesti, mutta yltäpäältä veressä, joka sai helpottuneen Rithin nyrpistämään nenäänsä. "Haiset pahalle." Rith totesi, kun Izenik pyyhki verta kasvoiltaan ja ravisteli käsiään siitä. "Hahahaaa." Izenik vastasi tylysti. Hänen vaatteensa olivat palaneet ja hän oli yltäpäältä tummassa nesteessä. Hän ei pitänyt siitä, että oli elollisen veressä kun kerta ei omannut omaa. "Oletko kunnossa?" Izenik kysyi pojalta, joka vähän vältteli häntä vahvan veren takia. Poika nyökkäsi hitaasti. Hän käänsi katseensa katuvana pois. "Anteeksi..." Hän totesi. "Minun takiani jouduitte tällaiseen tilanteeseen.... Ja..." Rith jatkoi pienesti, mutta se keskeytyi kun Izenik ärähti jotakin ja heivasi aseensa maahan vetäen riekaleisen paitansa pois päältään ja hyläten sen maahan. "Suotta pyydöt anteeksi." Izenik mutisi ja katsahti sitten Ivoriin.
"Tuliko pahaakin jälkeä?" hän kysäisi, mutta ei osoittanut suurempaa huolta isommastaan. Osa syy oli siinä, ettei häntä kiinnostanut selvisikö oikeastaan Ivor vai ei. Toinen oli taas se, että se oli hänelle luonnollista. Olla välittämättä mistään ja ylipäätään mitä hän olisi muka voinut tehdä kolmimetrisen demonin hyväksi? Hän ei voinut kantaa tätä, ei tukea ja niin pois. Rith kyllä pystyi siihen. Olihan tuo viisimetrinen. Se oli sitten toinen asia uskalsiko Rith mennä toisen luokse, kun oli syyttänyt murhaajaksi ja sitä rataa.

Izenik puuskahti jälkeen päin. "Et varmaankaan halua viedä tuota mukanasi?" Izenik kysyi ja viittasi kuolleesseen lohikäärmeeseen, joka makasi verilammikossa. Heillä oli haavottuneita, eikä Ivoria varmaankaan kiinnostanut juuri nyt ruhon ottaminen mukaan, kerta oli haavoittunut. Veri muutenkin houkuttaisi pian lisää tulijoita paikalle. Rith nuuhki ilmaa, mutta sake veri piilotti kaikki muut hajut alleet, jolloin poika muuttui takaisin lohikäärmeeksi ja tuli Ivorin luokse. Hän sujautti päänsä miehen kainalon alta ja nosti hieman kaulaansa tukeakseen demonia, olihan tuo jalat viilletty auki. Izenik käveli kaksikon vieressä tai no enemmänkin hölkkäsi, koska isompikokoiset menivät nopeammin.
Rith katseli ympärilleen, mutta vältteli hieman Ivoriin katsomista. Enemmänkin siitä syystä, että oli ollut ehkä väärässä toisen suhteen. Hän katui tekojaan ja sanojaan, mutta toisaalta hän myös pelkäsi oman henkensä puolesta mikä oli aivan luonnollista.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Marras 15, 2015 4:28

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Peto oli kuollut ja se kaikki oli nyt ohi, vaikka se oli vaatinutkin toisen lohikäärmeen hengen. Tosin itsehän oli lähtenyt haastamaan kolmikkoa. Rithin reagtio kuitenkin tapahtuneeseen hieman demonia pelotti. Toinen karkureissu tässä mittakaavassa ei tekisi hyvää hänelle.
"En.. ei hän niin tyhmä olisi että antaisi itsensä tulla syödyksi." Ivor tokaisi Rithille vetäen nylkyveitsen vyötärölleen jäänneelle vyölle, ja jäi katsomaan hiljaa lohikäärmeen alle leviävää verilammikkoa ja hetken päästä tuttu mies ilmestyi jostakin lohikäärmeen ruhon sisältä yltäpäätä veressä. Eikä Izenikin haju ollut kovin hääppöistä sorttia. Haisi kuin.. no sisäelimille.

Izenik kävi kyselemään pojalta kunnosta, joka puolestaan alkoi pahoittelemaan mitä oli tullut tehtyä omaa nuorta typeryyttään, mutta vanhempi keskeytti pojan ja sanoi sen kaikkien puolesta: suotta poika omaa nuoruuttaan pyyteli anteeksi. Eikä se näky ollut Rithille mikään helpoin, tuskin kenellekkään jos olisi ollut samassa tilanteessa.
"Jonkin verran." Ivor tokaisi Izenikille, joka nyt tympeän kuuloisesti kysyi oliko Ivor kunnossa. Kunnossa ei, mutta ainakin sitä oltiin vielä hengissä ja elossa. Niskat tulisivat olemaan jonkin aikaa harvinaisen jumissa.
"En ajatellut.." Tietenkin siinä olisi lisää lihaa hänelle, mutta juuri nyt demoni ei ollut kyvykäs kantamaan noin suurta saalista mukanaan. Kerta tosiaan oli haavoittunut enemmän kuin muutamasta kohtaa.
"Ellet sinä sitä kanna?" Ivor hymähti tähän hieman irvistäen ja katsoi valkeaa nuorta lohikäärmettä, joka tuli demonin luokse ja työnsi päänsä kolmimetrisen kainalon alta auttaakseen nousemaan ja kävelemään. Ivor tietenkin nousi ja lähti lohikäärmeen tukemana kävelemään. Matkalla Ivor tietenkin kiinnitti huomiota siihen että Rith tuntui välttävän katsomasta häntä, mutta ei käynnyt sanomaan mitään vaan keskittyi siihen matkan tekoon.

Kotiin päästyään Ivor avasi oven ja klenkkasi sisälle mennen avaamaan kaapin, jossa piti siteitä ja muita, jotka demoni vain otti käsiinsä ja laittoi pahimpiin haavoihinsa puristussiteet ettei vuotaisi kuiviin. Sen jälkeen Ivor riisui vyönsä ja vain laittoi sen pöydälle ennenkuin rojahti sohvallensa poikkeuksellisen väsyneen näjöisenä. Hän oli kuitenkin jo menettänyt vertaan ja paljon.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2162

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 15, 2015 7:15

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Izenik mitään kahtakymmentä metristä lohikäärmettä lähtenyt kantamaan. Hänellä oli ihmisen voimat, vaikka hänet olikin tehty maasta. Eikä huomioon ottaen ole sitä kestävintä materiaalia. Hänen kehonsa luuranko muutenkin pirstaloitui ja kokosi itsensä aina uudestaan, joka oli jo riittävä voima miehelle.
He pääsivät demonin talolle, jossa Rith antoi miehen mennä sisään omine apuineen, koska ei itse oikein halunnut tulla sisään lohikäärmeenä vaan kutistui pojaksi jääden ovelle hieman apeana. Izenik taas oli jäänyt kokonaan ulos ja etsi itselleen lammikon tai vettä, jossa saattoi pestä veren pois itsestään. Hän ei halunnut olla veren hajuinen. Hän ei halunnut muistuttaa itselleen, että hän oli kuollut ja eli kehossa joka ei vuotanut tuota elämää täynnä olevaa nestettä.
Sisälle päästyään mies näki Ivorin makaamassa sohvalla hyvinkin väsyneenä. Rith edelleen seisoi oven edessä ikään kuin valmiina katoamaan paikalta jos oli tarve. Poika tuijotti hieman hermoraunion lailla kaikkialle mahdollisiin paikkoihin, jossa kuului pieninkin mahdollisen rasahdus.

Izenik ei oikein voinut tehdä demonille mitään, kuin seistä siinä. Hän perääntyi Rithin luokse, joka tarrasi hänen kuin mies olisi viimeinen toivon riipe pojan elämässä. Izenik laski kätensä pojan päänpäälle ja silitti noita valekita hiuksia kaikessa rauhassa. Hän sulki hetkeksi silmänsä ja avasi ne jälleen. Hän ei nukkunut, ei ollut väsynyt eikä kaivannut ruokaa. Hän katsoi poikaa, joka hautasi kasvonsa hänen paljasta, kylmää kehoaan vasten ja kaipasi turvaa tältä elottomalta keholta.
"Meistä ei taida olla mitään hyötyä..." Izenik tiedusteli ja nosti pojan syliinsä siitä välittämättä aikoiko tuo vastustella ajatusta. Hän käveli sohvalle ja loikki helposti käsi nojalle laskien pojan siihen veireen. "Teidän molempien pitäisi nyt kerätä voimia." Izenik totesi ja jatkoi vain hidasta käsiliikettään pojan hiuksia vasten. Hän vahtisi molempien unta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Marras 21, 2015 3:48

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Ivor ei vastannut mitään Izenikin uteluihin siitä olisiko kaksikosta juuri nyt hyötyä. Ei tällä hetkellä, mutta ehkä aamulla kaksikosta olisi hyötyä haavoja paikatessa. Nyt Ivor ei jaksanut ja haavat olivat paikattu juuri nyt niin ettei hän nukkuessaan kuolisi verenhukkaan.
Demonin väsynyt kultainen katse seurasi kuinka kaksikko kiipesi siihen hänen viereensä lepäämään, tai no vain Rith kun Izenik ei lepoa tarvinnut, ja varovasti demoni liikautti kättään kiertäen hellästi suuren kätensä kaksikon yli lämpikeeksi, kuin suuren karvaisen peiton.
"..Anteeksi sitä mitä näit Rith." Demoni sanoi hiljaisena katsoen sen hetken lohikäärmeen poikasta ja sulki sitten silmänsä vain kertoakseen että halusi nyt levätä haavansa pois ja sen verenhukasta johtuvan heikottavan väsymyksen.

***

Aamu alkoi sarastamaan, viime päiväinen synkkä sumu kerros oli väsitynyt yön aikana ja aurinko saattoi paistaa nyt kirkkaalta taivaalta iloisena. Ivor itse oli herännyt jo ajat sitten, mutta ei ollut kehdannut liikkua kerta hänen vierellään nukkui vielä pieni poika täydessä unessa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2162

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Marras 21, 2015 4:11

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Izenik katseli, kuinka Ivor vei kätensä kohti Rithiä, joka kavahti hekten kättä, mutta kuullessaan Ivorin sanat poika tuijotti tuota hiemab katuvan. "Ei... Se ollut sinun syysi..." Rith totesi pienesti niiskaisten ja tarrasi isoon käteen lempeästi ja yritti halata sitä, haalia sitä niin ison alueen, että voisi osoittaa katumuksensa.
Ivorin käytyä nukkumaan myös Rith oli lopulta nukahtanut. Izenik, joka katseli molempien unta liikahti ja katseli ympärilleen. Hänellä olisi hyvää aikaa tehdä jotakin kaksikon nukkuessa. Hän liikkui huoneesta toiseen, katseli ja kierteli ympäri taloa. Kävi joskus ulkonakin, mutta eniten hän pysyi sisällä lähellä isompaa ja pienempää. Hän seurasi ettei Ivor mennyt kuolemaan nukkuessaan ja seurasi kuinka Rith käpertyi unissaan yhä enemmän suurempansa kämmeneen.

*

Aamu oli kirkas. Izenik istui sohvan nojalla tuijottamassa Ivoria silmiin, kun tuo oli herännyt. Sanoja ei tarvittu, että hän ymmärsi varsin hyvin miksei mies liikahtanut mihinkään. Maakasa jatkoi tuijotteluaan, mutta hänen ilmeensä alkoi liikkua hitaasti niiden minuuttien ja tuntien aikana. Se muuttui helläksi hymyksi, joka sai hänet näyttämään taas siltä, miltä kehon omistaja oli kenties tuolloin joskus hymyillyt.
Rith heräsi vain nähdäkseen Icorin. Hän pomppasi pystyyn saman tien, mutta ei selkeöstikään kauhusta vaab sellaisella energialla, että ihmetytti. Samaan aikaan kun poika pomppasi ylös, katosi Izenikin hymy. Kai se oli luontaista, ettei mies ilmeitään näyttänyt kenellekään. "H-huomenta!" Rith sanoi hetken aikaa ja tarttui Ivorin sormeen ravistellen sitä pienesti.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Marras 21, 2015 10:46

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Demonin rauhallinen, aamu väsynyt, katse kävi sohvan käsinojalla istuvassa Izenikissä, joka vain istua tuijotti demonia haudan hiljaisena. Ivor tuijotti oman aikansa elotonta miestä, mutta kerta sanoja ei vaihdettu niin demoni jäi tuijottamaan hiljaisuudessa eteensä omissa mietteissään. Ainakin sen aikaan kun Ivor tunsi kädessään liikettä, kun Rith nousi kovin energisesti ylös herättyään. Ivor kohotti kysyvänä kulmiaan katsoen nuorta lohikäärmettä, joka kävi ravistelemaan demonin suurta sormea ja toivotteli huomenet. Demonin kasvoille levisi hymy ja suurikokoisempi nosti suuren kätensä painaen sen varovasti nuoremman päälaelle pörröttäen pojan päätä.
"Huomenta, olen ollut hereillä jo jonkin aikaa." Ivor sanoi hymyillen ja nyt lopultakin saattoi yrittää nousta ylös sohvan päältä. Mitään helppoa se ei kuitenkaan ollut kun haavat huusivat hoosiannaa demonin yrittäessä ylös. Niska oli täysin jumissa ja Ivor piti sitä toisella kädellään kun nousi istumaan sohvan reunalle roikottaen hetken päätään alhaalla antaakseen kivun mennä ohi ja kohotti sitten päätään varovasti katsoen kääreihin käärittyä veristä jalkaa, jossa nyt oli kuivunutta verta. Hänen olisi käytävä hoidattamassa itsensä.
"Ei hätää pärjään kyllä.." Ivor sanoi vilkaisten Rirhin puoleen, mutta käänsi sitten katseensa Izenikiin. "Voisitko auttaa minua haavojen kanssa?" Ivor kysyi katsoen nyt vanhempaa miestä. Hän voisi keittää itse vettä ja laittaa sinne yrttejä, mutta olisi helpompaa jos joku toinen auttaisi haavojen putsaamisessa.. ja hänen olisi leikattava karvoja pois haavan ympäriltä. Oli vastaus mikä hyvänsä Ivor nousi sohvan käsinojasta ottaen tukea ylös sohvalta ja käveli hakemaan sangon, mennen ulos kaivolle hakemaan vettä. Ivor palasi pian sangollisella vettä ja kaatoi sitä suoraan suurehkoon kattilaan.
"Voisitko hakea puita?" Ivor kysyi Izenikiltä enemmänkin kuin Rithiltä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2162

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Marras 22, 2015 12:55

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Ivor kertoi olleensa jo jonkin aikaa hereillä, se sai Rithin punastumaan. "E-ei sinun olisi sitten tarvinnut minun takiani! Jäädä makaamaan." Hän sopers ja vilkaisi demonin jalkaa. "Olisit vain hoitanut itsesi!" Hän jatkoi ja mutristi suutaan kovin syyllisen painoisena. Hän piti eilisiä asioita omana syynää. Jos hän ei olisi juossut ja paennut paikalta, tätä ei olisi tapahtunut. Hei eivät olisi kohdanneet lohikäärmettä, eikä Ivor olisi loukaantunut näin pahasti.
Ivor kuitenkin katsahti Izenikiin, joka nyökkäsi hänen vastaukseensa. "Totta kai... " Hän sanoi ja laskeutui lattialle hyppäämällä. Ivor nousi jäykästi ylös. Mies käveli hakemaan sangon ja haki ulkoa vettä. Sillä aikaa kaksikko jaloitteli hetkellisesti. Rith pyöri ympyrää ja pomppi, jotta saisi virkeyttä esiin. Ivor palasi ja pyysi Izenikiä hakemaan puita. Izenik kohotti hetkellisesti kulmiaan, koska mietti, kuinka isoja ouupalat olivat? Jos nyt mietittiin Ivoria itseään niin kuinka isoja halkoja mies teki ja jaksaisiko Izenik raahata edes yhtä niistä? Izenik kuitenkin lähti, oikeastaan Rith perässään, koska eihän sitä koskaan tiennyt jos lohikäärmettä ja tuon suurta purukalustoa tarvittiin.

Ulos päätyään kaksikko etsi puuliiteriä tai katosta tai jotain pinoa, jonka voi nimetä halkopinoksi. Sen löydettyään Izenik hetkellisesti kokeili jaksaisiko nostaa. Vaikka hän olikin kuolematon ja keho maasta tehtyä, ei se tuonut hänelle superihmisen voimia. Hän huokaisi ja vilkaisi Rithiin, joka iloisesti muuttui ja koiraisi kouriinsa puupötkö ja otti ne sitten lopuksi suuhunsa.
Oven Izenik avasi ja Rith päästi suuren päänsä sisään aina pitkää kaulaa myödän laskien ne alas lattialle. Lopulta poika kutistui ja juoksahti puukasan luokse ylpeänä ottamaan kehuja vastaan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Marras 27, 2015 9:38

Re: Ollako elossa vai eikö olla? Siinäpä kysymys.

Ivor seurasi kasteellaan kuinka hänen kaksi apulaistaan kipitteli hakemaan puita että vesi voitaisiin lämmittää. Sillä aikaa Ivor itse linkutti kaappiensa luokse ja kävi etsimään käsiinsä suuren, normaalia suuremman, kivisen pyöreän kulhon ja siihen kuuluvan nuijamaisen maustemurskaajan. Nuija kulhoineen asetettiin pöydälle ja Ivor avasi vielä yhden kaapin, jossa oli kesän aikana kerättyjä ja kuivattuja kasveja ja yrttejä juuri tälläisten tilanteiden varalle erilaisissa purkeissa. Yksi sun toinen kasvi joutui kiviseen kulhoon ja Ivor kävi murskaamaan kasveja.. samalla kun seurasi pöytää vasten nojaten kuinka hänen kaksi apulaista toivat puita sisälle hänen puolestaan.

"Hyvin tehty, kumpikin." Ivor sanoi tullessaan puiden luokse ja ohi mennen silitti nuoremman päätä luoden pojan päälle isällisen, tyytyväisen hymyn. Sitten demoni saattoi käydä istumaan alas jakkaralle ja laittamaan puita, sekä tulta hellan alle. Pian tuli rätisikin iloisesti hellassa ja Ivor saattoi nostaa suuren kattilan veden kanssa lämpeämään hoitoa varten. Jalka toki muistutti itseään kivusta moisesta liikunnallisesta suorituksesta, mutta Ivor vain irvisti ja asettui takaisin istumaan jakkaralle, samalla kuin kaivoi housujensa taskusta jotakin ja ojensi sen Rithille. Se oli tikari.. ehkä Rithin koossa vastoi miekkaa kuta kuinkin.
"Tarvitsen apua... karvojen ajamisessa. Osaat varmasti sen?" Ivor kysyi Rithiltä samalla kun alkoi avaamaan jalassaan olevia kääreitä, jotka olivat aluksi puhtaita, mutta alkoivat muuttua tumman kuivuneen veren tahrimaksi mitä enemmän Ivor niitä avasi ja lopulta paljastaen taistelu jäännökset. Ei se kaunis ollut, mutta tässä tilanteessa ei voinnut muuta. Ivor suoristi jalkansa nyt Rithille.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
EdellinenSeuraava

Paluu Laaksot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia