Ahneet naiset

Syvä ja synkkä meri, joka on arvaamaton kuin kiukkuinen emäntä. Äkkisyvät vedet takaavat sen, että suuremmatkin olennot saattavat liikkua lähes rannan tuntumassa. Yksi näistä suurista olennoista on meren vartija, yksi vanhimmista lohikäärmeistä, Jörmungandr Kruunattu.

Valvoja: Crimson

Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Syys 2014, 22:15

Leona Mercier
//Aksutar riennä luokseni !//

Aurinko oli jo rantautunut mailleen, kuten Paholaisen Myrskyksi ristitty laiva miehistöineenkin oli rantautunut suuren sataman tuntumaan. Piraatti laivalla tuskin olisi mitään asiaa näinkin lähelle satamaa ilman hyökkäyksen kohteeksi tulemista, mutta ryöstöretkiltä talteen jääneet kauppalaivan mastoliput, sekä pienet purjeet kaupparatsun merkeillä oli nostettu omien tilalle, ei tuo alus näyttänyt uhkaavalta. Jopa laivan nimikyltti oli peitetty toisella, kauniimmalla nimellä, Joutsenlaulu.
Laivan kannella oli vilinää, kolme miestä naureskeli sivummalla kun punapäinen nainen höykytti nuorta poikaa. Poika oli polvillaan ämpärin ja juuriharjan kanssa kun nainen käveli hitailla tahditetuilla askelilla edestakaisin tuon edessä.
"Käydään tämä vielä kerran läpi, miksi sinä peset koko kannen huolella ja hartaasti ?" Nainen kysyi tahdittaen puheensa askeliinsa.
"Sillä puhuttelin neitiä epäkunnioittavasti, ja tahdon osoittaa olevani pahoillani." Poika mongersi ankean kuuloisena.
"Hienoa, ja jotta tämä ei toistu, saati sitten unohdu, käytät tätä harjaa, et sitä." Leona sanoi vakavana ojentaen poikaparalle puolta pienemmän harjan. Tuolla menisi vähintään puoliyötä kannen puunaamiseen, mutta sen siitä saa kun huorittelee laivan ainoaa naista.
Nainen sopi kolmen nauravan kanssa illan vahtivuoroista, vaikkei niitä juurikaan tarvitsisi pitää, Leona ottaisi ensimmäisen vuoron lastiruumaassa aarteiden luona, kun taas kaksi miehistä menisi keräämään voimia, kolmannen jäädessä kannelle nauramaan pojalle.

Punapää kulki rommivaraston kautta hämärien lyhdyillä valaistujen huoneiden poikki laivan pohjimmaiseen kerrokseen jossa hän asettui kalliilla silkillä päällystetyiden tyynyjen päälle juomaan rommiansa. Selkänsä takana väliseinä, suunta josta hän oli tullut. vasemmalla laidallaan aarre arkkuja, joiden päällä oli kasa lippuja sekä vaatteita. Oikealla puolellaan hyllykkö jossa oli kynttilöitä ja pääkalloja. Lattioille oli levinnyt koruja sekä kolikoita, seiniä vasten nojasi kirjavia mattoja, isompien laatikoiden päällä oli vaatteita ja tyynyjä, verhoja. Mutta kaiken tämän keskellä eroittui jotain selkeästi tärkeämmän näköistä. Pyöreän kultamaalilla koristellun pöydän päällä oleva hopealla koristeltu lipas, joka oltiin jätetty auki. Lippaan kannen sisällä peili, josta heijastui lippaan sisällä oleva hopeinen pienillä timanteilla koristeltu tiara. Tiara itsessään ei kuitenkaan ollut kovin suuri, lapsen päähän suunniteltu. Laiva josta se vietiin oli kaukana etelässä, ja todennäköisesti matkalla aateliston syntymäpäiville.

Rommipullo tyhjeni hitaasti naisen jäädessä aina pitkäksi aikaa tuojottelemaan ja miettimään aarteiden alkuperää ja mahdollista tarkoitettua päämäärää, muutamalla kerralla tuo meinasi jopa nousta piilostaan koluamaan vaateläjiä, etsiäkseen itselleen uusia ryysyjä, mutta paikalleen tuo kuitenkin jämähti, haromaan hiuksiaan ja miettimään millainen hän olisi tiara päässä.
Haaveilu kuitenkin haihtui punapään kuullessa selkänsä takaa, seinän toiselta puolen narahduksen. Aivan kuin ruuman lattialankuilla olisi liikahtanut jotain. Narahdusta kuitenkin seurasi vaimea tömähdys ja nauru. Muut miehistöstä taisivat riehua ruokahuoneen puolella, kenties ääni kuului vain sieltä. Leona rauhoitti mielensä nojautuen rennommin taaemmas, antaen silmiensä painua hetkeksi kiinni. Mieleen hiipivät kuvat menneistä, muttei niin kaukaa menneistä että tekisi pahaa.
Leona muisteli mielessään edellisiä ryöstöretkiä, sekä tulentaidon harjoitushetkiä. Edellisellä kerralla kun hän oli koittanut tehdä hillittyä tulikaarta ympärilleen, oli vahtivuorolla olleen perämiehen kulmakarvat kärähtäneet, ja ajatus tuon karvattomista ilmeistä sai naisen hymyilemään tyytyväisenä. Alkoholin vaikutus alkoi olla siinä pisteessä kun ajatukset olivat positiiviset aiheesta kuin aiheesta.
Kitty
 

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Syys 2014, 11:31

Mirell

Joutsenlaulu. Oli siinäkin laivalla nimi, kuka hemmetti näitäkin nimesi? Mistä vetoa, tuokin nimi oli tullut jonkun merimiehen tai kapteenin rakastetulta ja koska mies raukka ei ollut kehdannut vastustaa eukkoaan, oli kauppalaiva sitten nimetty Joutsenlauluksi. Tai no, mistä Mirell tiesi, kenties laivan kapteeni oli vain kovin herkkä ja runollinen mies... Mikä taas soti jotenkin ristiin merimiesten yleiskuvan kanssa. Mutta kaiken näköisiä sitä täältäkin löytyi.
Loppujenlopuksi se ei kuitenkaan kiinnostanut pitkäkyntistä, sen sijaan Mirell oli kiinnostunut siitä, mitä ruumasta löytyisi. Kissa oli koko päivän kyttäillyt sataman tuntumassa saapuneita kauppalaivoja ja tuo oli ainoa, joka lastiaan ei ollut purkanut. Muut laivat olivat tuoneet ruokaa, eksoottisia mausteita sekä turhanpäiväistä kauppatavaraa, tai siksi Mirell moista luonnehtisi. Häntä kiinnosti vain kiiltävät ja juuri nyt tuo ankkuroitu kauppalaiva oli enemmän kuin houkutteleva kohde kultasilmälle. Eihän hän tiennyt mitä tuonkin laivan lastina oli, kenties juuri samoja turhanpäiväisyyksiä, mutta tietenkin hän halusi varmistaa asian!

Niinpä hämärän tullen oli kissa hypännyt mereen ja äkkiä uiskennellut tuon laivan ankkuriketjun luo. Siitä sitten vain ylös ja ennen kuin kannelle tupsahti, oli kissa varmistanut, että oli sen verran kuiva pulikoinnin jälkeen, ettei jättänyt vanaa peräänsä. Pitihän kansikin myös varmistaa ja hetken tarkkailun jälkeen tuli todetuksi, että joku raukkaparka oli pistetty kuuraamaan kantta, samalla kun muutama toveri siinä sivummalla raukalle naureskelivat. Hyvä, olipahan sentään jotain muuta katseltavaa noilla, kuin hämärissä nurkissa hiippaileva katti.
Tässä Mirell oli hyvä. Kun kukaan ei osannut odottaa tummanpuhuvaa varasta omiin nurkkiinsa, osasi Mirell myös olla täysin huomaamaton. Käyttää varjoja hyväkseen, joihin hän sulautui täydellisesti. Vain kultaiset silmät saattoivat antaa kissan ilmi, jos joku sattui varjoihin vilkaisemaan.
Tovi siinä menikin, ennen kuin Mirell pääsi laivan sisätiloihin, suunnaten kohti ruumaa varovaisesti. Jokainen huone, jonka ovi oli auki, tarkastettiin nopeasti siltä varalta, että niissä joku olisi sattunut olemaan. Mikäli ei ollut, mokomat huoneet laskettiin mahdollisiksi piilopaikoiksi, jos käytävältä pitäisi äkkiä päästä pois.

Ilmeisesti suurin osa miehistöstä oli samaisessa huoneessa riehumassa, sillä yhdestä huoneesta tuntui kantautuvan suurempaa hälinää ja hörinää. Tuon huoneen puolelle Mirell ei viitsinyt edes vilkaistakaan, vaan luikahti nopeasti ohi. Moinen kiirehtiminen sai kuitenkin pehmeätassuisen aiheuttamaan pienen narahduksen lattiasta, jonka johdosta Mirell jäätyi paikoilleen. Kuuliko kukaan? Ei kai... Se oli niin pieni narahdus! Kaiken lisäksi lähes heti narahduksen jälkeen tuosta äänekkäämmästä huoneesta kuului tömähdys ja naurua, joka varmasti peittäisi moiset äänet. Tuskin tuon huoneen väki edes kuuli narahdusta, sen verran kovaa ääntä pitivät. Hyvä, matka saattoi jatkua.
Kauaa Mirellillä ei enää mennyt, kun hän saapui ruumaan, jota oli etsinytkin. Ja hänen onnekseen, lastina oli kuin olikin jotain kiiltävää ja kaunista. Kissan silmät kävivät terävöitymään virneen noustessa tuon kasvoille. Nyt hänen pitäisi vain nopeasti ottaa olkalaukkuunsa mitä halusi - ja mitä piti arvokkaimpana - ja luikkia samaa reittiä pois! Laivalle kun ei kannattanut jäädä pidemmäksi aikaa norkoilemaan, saattaisi vahingossa joutua merille...

Tässä kaikessa innostuksessaan Mirell teki jälleen aloittelijoiden virheen. Kissa ei sen pahemmin varmistanut, oliko huoneessa ketään, ennen kuin sisään luikki. Tummanpuhuva, nopeasti liikkuva varjo vain sujahti sisään ja eläimellisesti loikki lähemmäksi tuota pöydällä olevaa lipasta, joka piti sisällään peilin ja tiaran. Tietenkin tiara kiinnosti heti ensimmäisenä varasta, joka nopeasti nosti mokoman hyppysiinsä tutkittavaksi, sen pahemmin kiinnittämättä huomiota ympäristöönsä tai siihen, oliko huoneessa loppujen lopuksi joku hänen kanssaan...


// TÄÄLLÄ OLEMME! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Syys 2014, 12:46

Leona

Huvittunut ilme alkoi haihtua naisen kasvoilta ahdistuksen tunteen vallatessa hitaasti koko kehon. Aivan kuin huoneessa kuitenkin olisi joku, ja niin olikin. Punapää raotti pahaa-aavistamatta silmiään, nähden yllätyksekseen hahmon edessään. Silmät rävähtivät nopeasti auki ja Leonan sydän tuntui pomppaavan kurkusta karkuun, kutsumaton vieras ei nimittäin näyttänyt tavalliselta otukselta. Hämärässä ensivilkaisulla oli vaikea päätellä mikä olento oli, mutta jalkojen välistä tuli pitkä häntä, sekä korvat heiluivat hiusten keskellä. Leona katsoi hetken rommipulloaan, ei tämä näky oli totta, pullo oli vielä puolillaan. Puolitäyttä pulloa ei raaskisi käyttää edes aseena, mutta otus ei näyttänyt kovin isolta, ehkä Leona pärjäisi. Pakkohan tuon olisi.
Varovasti punapää nousi ylös, laskien rommipullonsa sivummalle. Samalla tuo huomasi kissamaisen humanoidin räpeltävän tiaraa, heidän tiaraa, tämän nuhruisen laivan luultavasti kaunein ja siroin esine. "HEI !" Leona karjaisi astuen hämärästä nurkastaan lähemmäs lyhtyjä. "Näpit irti aarteestani jos tahdot henkiriepusi pitää..!" Tuo murahti vielä perään astuen pakotien tukkeeksi. Ei nainen toiselta henkeä veisi, se oli jotain mihin punapää ei kyennyt, sitä paitsi mistä hän tietäisi saisiko tuota olentoa edes hengiltä ? Karkuun tuota ei kuitenkaan saisi päästää.

Sydän pamppaili yhä rauhattomana rinnassa, kämmenetkin hikosivat hitaasti tuskaisesta tiedottomuudesta toisen rotua kohden. Mielessä vilisivät kymmenet eri kuvat laivan kapteenin tekemästä taruolentojen rotukirjasta, jota Leona oli lukenut lähinnä satukirjana, huvikseen. Ihmismäinen muoto, eläimelliset piirteet, ihmissusi ?
Punapää arvuutteli mielessään kehtaisiko tuo kysyä toiselta mikä hän oli, ja liian ajattelun seurauksena huulilta ikäänkuin karkasi hieman hiljaisemmalla äänellä kysymys. "Mikä sinä oikein olet ?" Vaikka äänestä kuului epäröinti, kertoi naisen tuima katse aivan muuta. `Minun kotiini on turha tunkeilla` tuo lohdutti mielessään itseään.
Kitty
 

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Syys 2014, 14:59

Tiara oli kaunis, lumoava, täydellinen. Se kiilteli kauniisti hämärässä valossa, kissan tuijottaessa mokomaa kuin mitäkin hiirtä ladossa. Tämän hän halusi! Ja tämänhän hän myös otti, piti vain sujauttaa se laukkuun ja--
Pidemmälle ajatuksissaan Mirell ei koskaan ehättänyt, kun kuuli verenseisauttavan karjaisun takaansa. Huoneessa oli joku?! Pää kävi pyörimään kuin pössihaukalla, ennen kuin kultainen katse huomasi varjoista esiin pompanneen neitokaisen. Huh, sentään vain nainen, miehet olivat yleensä pahempi vastus, jos tappelemaan piti alkaa. Ei sillä, ei Mirell vähätellyt samaa sukupuolta olevia, mutta kokemuksella hän osasi sanoa, että maatalon isännältä oli vaikeampi päästä pakoon, kuin emännältä, jos kesken yöllisten näpistelyiden jäi kiinni itse teosta... Tosin, laivalla viihtyvät humanoidit olivat yleensä hieman eri sarjaa, mitä maatalon asukkaat.

Korvat kävivät laskeutumaan luimuun ja häntä kävi vispaamaan varoittavasti, terävästi puolelta toiselle, kultakynnen pysytellessä kyyristyneessä, valmistautuneessa asennossa. Näytti melkein siltä, että tunkeutuja olisi valmis hyppäämään ruumavahdin kimppuun. Todellisuudessa Mirell oli valmis hyppimään pitkin nurkkia väistelläkseen mahdollisia hyökkäyksiä ja sitten luikkimaan pakoon pää kolmantena jalkana. Ei hän halunnut tapella saatikka sitten satuttaa tai tappaa ketään, ellei se ollut tosiaankin viimeinen keino säästää oma nahka.
"HA! Minulla on muutenkin vielä seitsemän niitä jäljellä" Katti kävi viimein avaamaan suunsa, aloittaen heti vitsailulla elämistään. Eihän hänellä oikeasti yhdeksää elämää ollut, niin kuin uskottiin kissoilla olevan, mutta ei Mirell voinut vastustaa kiusausta.
"Ai tämä on sinun?" Kultasilmä jatkoi, kääntyen nyt paremmin tulihiuksisen puoleen "Minä kun luulin että se on jätetty keskelle pöytää sen takia, ettei kukaan sitä halunnut... Joten ajattelin korjata sen talteen".
Gaeleathin opettamaan tapaan Mirell koitti ennemmin puhua itsensä huumorin sävyttämänä ulos tilanteesta, kuin alkaa uhkailemaan tai saman tien pinkoa pakoon. Eipä hänellä edes pakoreittiä ollut, tuon tytön tukkiessa tie niin kovin tehokkaasti. Tosin, äkkiäkös Mirell ohi sujahtaisi, jos kyseessä oli tosiaan normaali ihminen... eivät nuo hänelle vauhdissa pärjänneet, eikä tytöllä näyttänyt sen pahemmin aseitakaan olevan...

Paon suunnittelu päässä tyssäsi kuin seinään, Mirellin kuullessa tuon hiljaisen kysymyksen. Mikä hän oli? Eikö tuo muka ennen ollut nähnyt taruolentoja, friikkejä, kummajaisia...? Toisaalta, toinen oli kauppalaivassa, joten saattoi olettaa, ettei tuo pahemmin jalallaan astunut mantereille. Kenties tyttö oli kotoisin paikasta, jossa Mirellin kaltaisia olentoja ei pahemmin näkynyt...
"yleensä kyllä kysytään ensin 'kuka' sinä olet, ennen kuin moisia lähdetään arvuuttelemaan" Kissa kävi mutristamaan huuliaan pienesti "Olen vain---"
Tyttö haisi vahvasti alkoholilta. Lienikö vetänyt kuinka paljon, varmasti jonkinlaisessa humalatilassa oli, ellei sitten kylpenyt moisissa litkuissa ja haissut sen takia. Ehkäpä tästä voisi repiä jotain hyötyä...
"--- vain sinun pikku mielikuvitusystäväsi. Kaikkea se viina aiheuttaa, eikö?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Syys 2014, 17:16

Leona hätkähti hieman nähdessään toisen olevan yhtä valmiin oloinen kahakkaan kuin tuo antoi itsestäänkin olettaa, tilanne tuntui lämpenevän jo hiostavan kuumaksi, sillä jos nainen oli jotain kissapedoista oppinut niin sen, ettei hännän vispaaminen tiedä hyvää. Ja tämä kissapeto seisoi kahdella jalalla, ja osasi puhua. Mitä muuta tuo osaisi, siitä ei neito tahtonut ottaa selvää.
´Seitsemän jäljellä´ Nainen pyöräytti jokseenkin humoristista lausahdusta päässään tuhahtaen huvittuneesti. Tämähän saattaisi olla jopa hauska otus, mutta ei, tuo oli kutsumaton vieras, varas, eikä hauska kaveri. Nopeasti mielessä kävi myös ajatus siitä mitä Leona itse oli, ehkei kaksikolla ollutkaan niin paljon eroa ?
"Liian pieni se sinunkin päähäsi on joten itsekkin jättäisit pölyttymään." Punapää sanoi nyt rauhallisemmalla äänensävyllä, johon tuo havahtui itsekkin. Alkoholi loi leppoisamman ja hempeämmän naisen jopa tälläisessa tilanteessa, mutta eipä vieraallakaan näyttänyt olevan kiire mihinkään.

Vaikka tuo pikkupäissään olikin, ei Leona unohtanut suinkaan olla varuillaan, hetkittäin ajatus mahdollisen hyökkäyksen tai pakoyrityksen pysäyttämisestä katosi, mutta ei pitkäksi aikaa. Tilanteessa tuntui olevan liikaa mietittävää, ja kaikkeen ei pystynyt keskittymään kerralla. Punapää tahtoi tietää toisesta enemmän, muttei tiennyt olisiko toinen vihollinen vai vaaraton. Hän olisi myös tahtonut vain istua takaisin puolityhjän rommipullon viereen. Olisi myös mukava saada oma omaisuutensa takaisin tuolta varkaalta. Vaikka pata kattilaa soimaa, oli Leona kuitenkin varastanut tiaran ensin !

Piraatti kuunteli tarkkaan joka sanan minkä kissaotus päästi suustaan, nainen seurasi tarkkaan toisen eleitä, mutta vain pienissä pätkissä, huomion aina hieman herpaantuessa. Jälleen pieni huvittunut tyrskähdys koitti tulla ulos tunkeilian selittäessä tapaamis etiketistä, Leona jos kuka tiesi kyllä, ei vain toteuttanut oikeaoppista sivistynyttä etikettiä. Ei tällaisessa tilanteessa.
Hetken katkon jälkeen kissaotus esitteli itsensä mielikuvitusystäväksi, kaikkea sitä kuuleekin. ´Jos olet vain mielikuvitustani niin sittenhän ei haittaa että käräytän karvasi.´ Tuo mietti sanovansa, ja uhkaavaksi esimerkiksi paljastavansa tulentaitamisensa leimauttamalla suuret liekit käsiensä ympärille, mutta niin suuret valttikortit kannattaisi pitää vielä hetken ajan hihassa. Varas ei kuitenkaan tuntunut olevan ensimmäistä kertaa kiipelissä, joten yllätyksille kannattaisi jättää tilaa. "Valistat itse pirua pikku pakanoista. Joten mieti pitkään ja hartaasti, onko sinulla varaa vääriin vastauksiin, kuka. Sinä. Olet ?" Punapää sanoi huvittuneesti viitaten suureen alkoholin sietokykyynsä, ja humalatilan ymmärtämiseensä. Seuraavalla lauseella äänen paino oli kuitenkin jo paljon uhkaavampi, huomattavasti vakavampi.
Naisen olisi tehnyt mieli ottaa kolmeen viimeiseen sanaa kolme isoa askelta kohti vierailiaa, mutta yhä varuillaan, ja hieman peloissaan tuo seisoi paikoillaan kuin muuri.


//Jos Mirell haluaa koittaa luikasta karkuun niin saat hittaa lieskat Leonan käsille :) Ja sori kun ei nyt oikeen edenny paljoa, tää on vaikeempaa kun muistin.//
Kitty
 

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2014, 16:12

"... No mutta saisin siitä kyllä hienon rannekorun, enkö?" Kissa kävi virnistämään punapään huomauttaessa, ettei tiara tainnut kyllä mahtua kissan päähän. Tottahan se oli, hänen päänsä oli liian iso ja vääränmallinen ihmisille suunnitelluille koruille ja helyille, hatuista puhumattakaan.
Mirell ei voinut kuitenkaan kieltää, etteikö olisi jollain tavalla pitänyt punapään tulisuudesta ja tavasta, jolla kävi vastaamaan kultakynnen naljailuihin. Harvoin sitä sai moisissa tilanteissa vastaansa jonkun, joka ei suoraa käynyt vain päälle käymään tai vaatinut huutaen vastauksia tai varasta poistumaan.
Liekkien käydessä ilmaantumaan punapäisen käsiin, ei Mirell voinut olla irvistämättä pienesti, samalla kun kissankorvat painuivat luimuun. Olisihan se pitänyt arvata, että jotain erikoisempaa neitokaisessa oli, tuskin tuo muuten olisi laivalla ollut... Tai no, mistä Mirell sen tiesi, mutta ei hän olettanut tavallisten ihmisneitojen viihtyvän merillä. Ainahan siitä saattoi arvailla.
Kuitenkin, siinä toisen uhmaa seuraillessa Mirell kävi kiltisti laskemaan tiaran takaisin paikoilleen. Hänellä oli huomattavasti paremmat selviytymismahdollisuudet, jos hän yrittäisi pakoon tyhjin käsin, kuin silloin, jos hän yrittäisi livahtaa aarteen kanssa pakoon. Jos hän tekisi itsensä nappaamisen hirveän hankalaksi, saatettiin voro päästää livahtamaan pakoon ilman sen suurempaa panostusta, mikäli vorolla ei mukanaan ollut varastettuja esineitä. Harva välitti siitä, että voro saatettaisiin oikeuden eteen, mutta lähes kaikki halusivat aina omansa ainakin takaisin!

Häntä vispasi yhä puolelta toiselle, katin käydessä virnistämään pienesti punapään uhittelun ja kysymyksien myötä.
"Tuohon kysymykseen tuskin onkaan väärää vastausta?" Mirell kävi kehräämään "Tai no, on jos valehtelu lasketaan vääräksi vastaukseksi, mutta sitten taas, mistä sinä tietäisit kerronko totuuden itsestäni vai en?".
Ehkä näsäviisastelu olisi kannattanut jättää tässä välissä pois, mutta ei katti itselleen mitään voinut. Joku päivä moiset puheet koituisivat vielä hänen tuhoksi.
"Tosin, se taitaa olla myös harvinaiset turha kysymys. Et sinä halua tietää kuka minä olen, sillä et sillä tiedolla loppujenlopuksi mitään tee. Olen vain yksi näpistelijä muiden joukossa, en turhan kuuluisa, jotta minun päästäni saisi minkäänlaista palkkiota... Mutta en myöskään ihan niin tuntematon, etteikö nimeni tietyissä piireissä olisi tuttu" Ne tietyt piirit koostuivat yleensä lähinnä vain mantereen taskuvarkaista ja orvoista, joidenka seurassa Mirell aikaansa vietti ja joskus jopa teki yhteisiä keikkoja näpistelyjen suhteen.
"Mielenkiintoisempaa olisi kuitenkin kuulla, kuka sinä olet... ja mitä ylipäätään teet laivalla" Häntä kävi heilahtamaan, samalla kun katse kävi tarkentumaan punapään kasvoille "Minä kun luulin, etteivät ihmiset päästä naisia laivalleen... kuulemma jotain pahanonnen kanssa ja sitten tietenkin 'eihän naisista ole mihinkään' asenne, mikä tuntuu olevan kovin monella, karskilla seilorilla..."


//Naaah, ei se vielä pakoon luikkase. Tai yritä :---D Ja ei se mitään, pikkuhiljaa! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 23 Syys 2014, 19:32

Punatukka pärskähti hieman toisen näsäviisastelulle helyn käytöstä, tuo oli selvästikkin tottunut käyttämään huumoria tukalassa tilanteessa, helpotti se sitten joko omaa oloansa tai pehmitti vastustajaansa, siihen nainen vaivautunut keskittymään.
Hermo alkoi kuitenkin kiristyä kissanaisen yhä pyöritellessä tiaraa käsissään, joten Leona päätti heittää ässät pöytään. Tuo veti syvään henkeä, ja sitten ikäänkuin puhaltaen kämmenistään tuo leimautti liekit kumpiinkin käsiinsä, nostaen ne paremmin esille eteensä. Kissa reagoi heti luimistamalla korvansa, kenties pelon tai perääntymisen merkeissä ? Reaktio oli kuitenkin toivotunlainen, perääntyvä.
Kissaolento laski tiaran paikalleen kuten toivottua, ja pieni virne kävi pisamaposken kasvoilla. Toisin kuten Leona itse, tajusi luimukorva milloin luopua saaliistaan.
"Sinuna en lähtisi koittelemaan tiedänkö vai enkö." Punatukka murahti, vaikka oikeassahan toinen oli, ei pisamaposki ollut mikään valheenpaljastin. Kuitenkin tällaisissa tilanteissa totuuden sai parhaiten esille hieman pelottelemalla ja omaa itseään liioittelemalla. Jos antaa toisen olettaa että sinulla on yhteyksiä jokasuuntaan, eivät nuo usein uskalla ottaa riskiä.

Jälleen kerran kissa teki harvinaisen hyvän pointin selväksi, ja Leona jopa uskoi tuohon. Mitä hän tosiaan toisen henkilöllisyydellä tekisi ? Toinen totesi myös pääkoppansa olevan ns arvoton, ei palkkiota, mutta sellaiset palkkiot eivät pisamaposkea kiehtoneetkaan. Hän itse piti silloin tällöin turhankin kovaa kiinni veteen piirretystä viivasta, kunniasta varkaiden kesken. Lain ulkopuoliset ovat lain ulkopuolella yhdessä.
"Tietyt piirit riittävät minulle." Nainen vastasi toiselle antaen samalla liekkien hieman hiipua pienemmiksi, kenties tästä saisi jonkinlaista sopimusta. Toinen saisi ehkä tiettyjä alamailman tietoja vastaan pitää perskarvansa ? Saattaisi olla ehdotuksen arvoinen jos tilanne tästä vielä pääsisi pahaksi äitymään, mutta tällähetkellä ei Leona kokenut itseään velvolliseksi tarjoamaan rauhaa.

Mirell osasi kyllä asiansa, kissanainen käänsi pöydän sormien napsautuksessa heittäen nyt kysymyksillä piraattia. Leonan kärsivällisyys alkoi kuitenkin hälventyä ja tuo siristi silmiään kertoen jo katseellaan ettei turhanpäivästä lärpätystä jaksaisi kauaa kuunnella enään tällaisessa tilanteessa. Hetken nainen kuitenkin puntaroi mitä kertoisi toiselle. Ehkä tuo siltikin ansaitsisi tietää ? Mutta kannattaisiko ottaa riskiä siitä että kävelevä turkis lavertelisi piraatti laivan rantautumisesta mantereelle ?
"Minä olen yksi miehistön jäsenistä, ja elän tällä laivalla." Tuo vastasi kuultuaan loputkin kysmykset mitä tummaturkkinen uteli häntäänsä vispaten. "Ja tämä nainen tuo pahaa onnea vain laivaan tunkeutujille ! Sitäpaitsi olen todistanut kantapäänkautta jokaiselle köliapinalle selkä hiessä ja rystyset verissä että kykenen tekemään kaiken mitä hekin." Nainen selitti harhautuen jälleen aiheesta ja tilanteesta. Tämä ei ollut rento rupattelu hetki, tämä oli tunkeilian hiillostus hetki, jolloin toisesta pitäisi puristaa tietoa, eikä selitellä itsestään.

Punatukka laski liekin aivan pieneksi toisessa kädessään, ikäänkuin pyöritellen sitä peukalon ja keskisormensa välissä, ja jos liekkiä ei laskettaisi näyttäisi tuo räpeltävän kynsiään kuin seuralaisensa puheisiin tympääntynyt lady.
"Voin kuitenkin taata sinulle etten ole eilisen teereen poikia." Pisamaposki sanoi napsauttaen sormiaan saaden liekin taas leimuamaan isosti kädessään. "Et olisi ensimmäinen tunkeilia joka vedetään kölin ali--" Tuo totesi kääntäen vihaisemmaksi muuttuneen katseensa kissaa kohden. "Joten mikä saa sinut luulemaan että katsoisin tunkeilusi sormienläpi ?!" Tuo ärähti isoon ääneen, ja tunteiden pintaan nousu näkyi myös tulen leimahduksena suurempana ja kuumempana käsissään. Samalla punapää päätti korottaa panoksia ottaen uhkaavan askeleen lähemmäs toista.
"Nyt kannattaisi lopettaa leikkiminen." Pisamaposki lisäsi murhaavalla äänensävyllä perään. Ulkoisesti tuo vaikuttikin melkoisen uhkaavalta tällä hetkellä, hihitteli tuo päänsä sisällä mielissään miten hauskaa oli olla vaihteeksi niskanpäällä. Arviokyky heikkeni taas punatukan päättäessä ahdistaa vielä hieman enemmän toista, astumalla vielä hieman edemmäs suoristaen ryhtinsä ylpeän näköiseksi. Tämä suurien oletusten saattelema ele kuitenkin jätti enemmän tilaa naisen ja pakoreitin väliin.
Kitty
 

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2014, 01:20

Neidon käydessä roihauttamaan kätensä liekkeihin, ei Mirell voinut olla hymähtämättä pienesti. Olisihan se pitänyt arvata! Jotain erikoista tuossa oli! Ei nainen näyttänyt turhan ronskilta pärjätäkseen vain voimalla - tai no, mistä sitäkään tiesi, jos toinen nostaisikin härän yhdellä kädellä... - joten magiaa saattoi olettaa. Häntä kävi vispaamaan entistä tiheämmin puolelta toiselle Mirellin sitä edes huomaamatta, kissapedon käydessä punnitsemaan vaihtoehtojaan. Eipä niitä kovin montaa ollut, varsinkaan tässä suljetussa tilassa, josta oli tasan yksi tie ulos. Ja valitettavasti ainoa vastustaja sattui seisomaan tuon tien edessä... Tosin, siinä vaihtoehtoja punnitessa Mirell tuli myös miettineeksi sitä, että oli vielä märkä uimisesta. Tai no, ainakin kostea, tuskin liekit heti häneen tarttuisivat? Joskin, maagisilla liekeillä oli tapana tarttua mihin halusivat, joten Mirell ei todellakaan halunnut koittaa onneaan tämän suhteen.
Kultakynsi kävi kuitenkin hymähtämään pienesti punapään ilmoittaessa, että tietyt piirit riittäisivät hänelle tässä tilanteessa. Siltikään kissa ei käynyt kertomaan itsestään mitään, sillä viiksekäs katsoi moisen olevan harvinaisen turhaa tässä tilanteessa. Toinen uhkasi hänen henkeään, tiesi punapää hänen nimeään tai ei. Ja kuten sanottu, ei Mirell niin paljon mainetta omannut, että se olisi voinut hänet tässä tilanteessa pelastaa... tai vastaavasti tuomita turmioon, mikäli punapää nyt lain toisella puolella oli... Siitä mieleen...

Maagin puhellessa - Mirell nyt oletti toisen olevan maagi, yleensä maagit ja velhot tulella leikkivät... - kuuluvansa miehistöön ja uhoavansa, ettei todellakaan ollut mikään turhake tai pelkkä ilolintu miehien joukossa, Mirell kävi tarkemmin katselemaan tätä huonetta. Se näytti jokeenkin... Sekaiselta, ollakseen kauppalaivan ruuma.. Kovin paljon satunnaista tavaraa, rihkamaa ja aarteita, joita tuskin oli tarkoitus myydä eteenpäin. Kuten tuo tiarakin, joka pöydällä oli ollut. Viirumainen katse kiersi huoneessa tovin kovin vilkkaasti, kunnes keskittyi jälleen liekeillä leikkivän puoleen, tuon mainitessa, että leikkiminen kannatti lopettaa tähän.
Uhkaava askel saatikka liekit kädessä eivät näyttäneet hätkäyttävän kultakynttä, tuon seisoen paikoillaan, yhä valmiina hyppäämään suuntaan tai toiseen, mikäli tarve. Naisen ottaessa askeleen lähemmäksi, avasi tuo myös paremmin pakoreittiä nopealle ja ketterälle kissapedolle, joka voisi summanmutikassa luikahtaa toisen ohi ja juosta pois. Mirell oletti omaavansa nopeammat refleksit, mitä tulikätinen. Yleensä maagit eivät kovin hyvässä fyysisessä kunnossa olleet...

"Leikit sikseen tosiaan" Kissa kävi mutisemaan nostaessaan kasvoilleen viekkaan virneen "Tämä tuskin on kauppalaiva, nyt kun paremmin miettii".
"Voisin lyödä vaikka pääni pantiksi siitä, että tämän huoneen sisältö ei ole kauppiaiden rehdillä työllä ansaittua tavaraa... Kyllä minä aarresäilön tunnistan, kun sellaisen näen... Ja tietääkseni kauppalaivat eivät moisia säiliöitä tarvitse.." Viekas katse kävi kohtaamaan uhmakkaasti punapäisen katseen "Ette taida olla kauppiaita, vai?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 29 Syys 2014, 14:27

Punapää virnisti hieman toisen todetessa miettineensä paremmin, ja huomanneensa ettei kyseessä ollutkaan kauppalaiva. Pisamaposkisen olisi tehnyt mieli antaa sarkastinen käsien taputus palkinnoksi tämän suuren salaisuuden tajuamisesta, mutta se olisi mennyt jo liika naljailuksi. Toinen vielä jatkoi kertovansa tunnistavan aarressäiliön. Leona naurahti ääneen ennenkuin vastasi. "Ei emme ole kauppiaita, ja voin antaa pienen vinkin. Seilaamme mustan lipun alla." Nainen selosti toiselle, ajatellen ettei merirosvoutta kannattaisi enään peitellä. Ei kukaan ollut niin palikka ettei moista tajuaisi.
"Olemme siis kummatkin lain varjopuolella. Kysymys kuuluukin tahdotko päästä minun varjopuolelle ?" Leona uteli, kuvitellen olevansa hetkenaikaa sellainen ihminen joka tekisi toisen elämästä helvettiä, vain sen takia että tuo oli kuvitellut olevansa kauppalaivan ruumassa. Punapää valehtelisi jos väittäisi ettei olisi itse voinut päätyä samaan tilanteeseen.
Eihän punapää todilluseedessa äityisi niin julmaksi tälläisen pienen visiitin tähden, mutta tilanne alkoi vain tuntumaan tarinankerronta kisalta. Kumpikaan ei välttämättä olisi hyökkäämässä tai satuttamassa toista, mutta kumpikin koitti kertoa omaa tarinaansa saaden toisen olevattavan jäävänsä alakynteen. Toisen jäävän tappiolle. Leona oli pelannut näitä pelejä ennenkin. Jos kerrot isoimman ja parhaimman tarinan olet voittaja ilman väkivaltaa jos toinen ei uskalla lähtä kokeilemaan tarinan paikkaansapitävyyttä.

Railakas melakka jatkui kaikumistaan huoneista käytäville, ja jopa muutama pullo kuului särkyvän, sen perään raikui hillitöntä naurua. Leona katsahti taaemmas todeten mielessään ettei varmakaan yksikään noista taukeista olisi auttamiskunnossa vierailian suhteen. Kasvoille tuli turhautunut ilme kämmenen läpsähtäessä otsaan ja valuessa sitten aina leukaamyöten takaisin naisen rinnalle. "Saisinkohan sinut vedettyä yksin kölin ali ?" Leona kysyi turhautuneen näköisenä, kuitenkin pudottaen ilmapiirin hieman rennommaksi. "Sano nyt joku syy miksi sinun perskarvasi pitäisi säästää ?" Tuo naurahti ylläpitäen yhä tulta toisessa kädessään.
Kitty
 

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Syys 2014, 16:46

Kissan katse kävi kirkastumaan ja häntä vispaamaan entistä enemmän edestakaisin, punapään mainitessa mustan lipun. Eipä merirosvot kovinkaan uusi tuttavaryhmä ollut kissalle, joka moisissa piireissä liikkui, mutta ensimmäistä kertaa hän oli nyt merirosvolaivalla. Mikä sinällään oli jännittävää ja jonkin asteen merkkipaalu elämässä, mutta ei nyt vielä kannattanut iloita. Vasta sitten, kun oli elossa ja ulkona. Toisen kysymykseen varjopuolista suotiin vain mairea virnistys, ajatusten raksuttaessa kissan päässä. Se hetken railakkaampi nauru ja melu sai punapään katsahtamaan muualle. Se olisi ollut täydellinen tilaisuus Mirellille kadota kuin tuhka tuuleen, hyvä jos punapää olisi edes nähnyt kuinka kissa ohi vilahtaisi, mutta jostain syystä Mirell jäi paikoilleen. Sen sijaan että olisi lähtenyt livohkaan ja säästänyt varmasti henkikultansa, jäi kissa paikoilleen kovin kiinnostuneena tilanteesta. Aivan kuin ei olisi ollut hengen hätä ja he olisivat vain rupatelleet niitä näitä - siltä se kyllä alkoi vaikuttamaan - kuin vanhat ystävät pitkän ajan jälkeen. Punapääkin alkoi vaikuttaa hieman rennommalta tilanteen suhteen, käyden jopa naurahtamaan pienesti viimeisimmän kysymyksensä päälle.

"No totuushan on, että sellaista syytä tuskin on" Mirell aloitti käyden ottamaan yllättäen rennomman asennon, samalla kun yksi askel otettiin lähemmäksi lyhyempää osapuolta "Minulla ei ole valtaa tai nimeä, jotta kuolemaani tultaisiin muka kostamaan, joten en voi uhkailla sinua sillä. Minusta itsestänikään ei ole mitään hyötyä sinulle - tai teille - sillä olen niin sanottu maakrapu, enkä usko että merillä viihtyvät piraatit edes orjia saatikka tunarimaisia apulaisia kaipaisi. Ainoa missä olen hyvä, on varastaminen ja sekin onnistuu lähinnä vain maissia... Tämä oli oikeastaan... neljäs kerta, kun elämäni aikana laivalle hiippailen. Aika hyvin onnistuin kuitenkin, enkö?".
"Eikä minulla ole tarjota sinulle mitään, mikä ylittäisi rahallisesti saaliinne arvon..." Kissa jatkoi heti perään, antamatta puheenvuoroa punapäälle "...Ellei lasketa karttoja".
"Olen voittanut humalaisilta piraateilta vuosien aikana aarrekartan jos toisenkin - huijaamalla, tietysti - ja täytyy sanoa, että välillä te merikoirat teette kovin, KOVIN vaikeaselkoisia karttoja ja arvoituksia". Kissa pysähtyi puheissaan hetkesi, hymisten pienesti.
"Ei minusta - tai rikoskumppanistanikaan - ole niitä ratkaisemaan. Ehkä niistä olisi siis suurempaa apua teille, kuin minulle, hmm?" Mirell alkoi päästä aiheeseen "Tietenkin, antaakseni moiset kartat ja arvoitukset teille, minun pitäisi olla elossa, jotta saan ne haettua omasta kätköstäni".
"Tietenkin, voisinhan myös kertoa teille yhden suuren aarrekätkön sijainnin...." Kissa jatkoi vielä, viekkaasti hymyillen "Se tosin on vuorilla, missä merirosvoja tuskin pahemmin liikkuu... Mutta sanovat, että se aarre on arvokkaampi, kuin yhdenkään kuninkaan! Minähän en sinne itse ole mennyt, koska eihän yksinäinen voro kuten minä, moisen aarteen luo pääsisi, mutta ehkäpä joku jolla on miehistö seuranaan....".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Loka 2014, 20:58

Kissanainen puhkesi puhumaan, ja innolla tuntui puhuvan. Ensin ikäänkuin kääntäen veitsen itseään vasten, ei olisi syytä säästää toisen henkeä. Vasta neljännen kerran eläissään tuo oli laivalla mainiten vielä ettei hänestä olisi iloa elävänä mihinkään suuntaan. Tuo kuitenkin jatkoi kääntäen tilanteen päälaelleen. Hänellä oli kuin olikin tarjota jotain arvokasta punapäälle. Karttoja. Noita piraattien niin vihaamia sekä rakastamia aarrekkarttoja, varsinaisia aivopähkinöitä jotka ratketessaan johtivat satumaisiin maisemiin sekä että arvokkaisiin löytöihin. Harvemmin kukaan nimittäin kätki arvottomia esineitä arvoitusten avulla.
Joskus kartoissa saattoi olla vain epämääräinen maisemakuva jota etsiessä sai halkoa läpi seitsemän meren. Seikkailut olivat piraattien lempiherkkuja, seikkailut jotka palkittiin kullalla ja jalokivillä. Yksikään mies ei koskaan ollut tällä laivalla kieltäytynyt uhmaamasta henkeään adrenailiinia kohottavan seikkailun nimissä.
Pisamaposkinen nojautui hieman taaemmas kertoen elekielellään olevansa kuulolla. Uhkaavat liekitkin tuo antoi haihtua ilmaan. Nyt viirusilmällä oli hänen mielenkiintonsa puolellaan. Leona käsitti että tästä saattaisi kehkeytyä mielenkiintoinen tinkimiskisa, siitä kumman tarjouksilla oli enemmän perää. Kumpi vakuuttaisi toisen paremmin itsestään ja omasta luotettavuudestaan.
Punapää ei ollut aivan heikkouskoinen, mutta alkoholin vaikutuksen puolsivat tunkeilijaa joka alkoi oman parhaansa nähden käydä tuttavallisemmaksi.

Kissanainen oli juuri korottanut panokset. Punapää vastasi myöntävästi ottaen nyt täysin rauhoittuneen ja rennon askeleen kohti toista. "Uskotko varkaiden väliseen kunniaan ?" Nainen kysyi ojentaen kättään kätelläkseen, ikäänkuin allekirjoittaakseen alkavan sopimuksen. "Yksi aarrekkartta, niin olet vapaa, vuorilla olevan aarteen sijainti ja olet, hmm, sanotaanko tuttava ?" Punapää ehdotti ajatellen ettei paikallista näpistelijää kannattaisi hukkaan heittää, kenties tuon kanssa pääsisi oikeille apajille jos vain päättäisi tämän oikein.

//Fft, sori ku kesti vastata :/
Kitty
 

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Loka 2014, 15:50

Punapää selvästi kiinnostui näistä puheista, mikä sai kissan virnuilemaan puheidensa lomasta. Tuo virne tosin ei ollut viekas taika pahaa enteilevä, ennemminkin se kieli innostuksesta ja toivosta. Harvoinpa sitä pystyi olemaan hymyilemättä, jos henkeään oli säästämässä! Voi kuinka tämä nyt toimisi, Mirell kun ei todellakaan halunnut joutua käyttämään väkivaltaa päästäkseen täältä pois. Kaiken lisäksi, hänen selviytymismahdollisuudet pakotilanteessa olivat melko.. olemattomat. Punapää kun voisi vain huutaa keuhkojensa kyllyydestä ja miehet toisessa huoneessa olisivat käytävällä, ennen kuin Mirell ehtisi edes ohi juosta... Tai niin hän laskelmoi. Joten, sopimus oli paras, ellei jopa ainoa vaihtoehto juuri nyt.

Kissa kävi suoristamaan selkäänsä punapään ottaessa rennomman askeleen lähemmäksi. Ei siksi, että olisi halunnut isotella, vaan poistuakseen siitä kyyristelevästä, selvästi varautuneesta olotilastaan. Korvatkin kävivät kohoamaan pystyyn, kultasilmäisen katsellessa kättä, jota nainen nyt kävi ojentelemaan, samalla kun kyseli varkaiden välisestä kunniasta.
"Kunniaan? Toisinaan, melko usein... Mutta sopimuksiani minulla ei ole tapana rikkoa" Kissa kävi myhisemään, samalla kun kuunteli punapään esittämän tarjouksen. Yksi aarrekartta ja hän olisi vapaa. Vuorilla olevan aarteen sijainti ja he olisivat... tuttavia.
"Kuinka voisinkaan kieltäytyä noin jalosta tarjouksesta" Kissa kävi lähes kehräämään, samalla kun otti kiinni punapään tarjoamasta kädestä, sitoakseen sopimuksen loppuun.
"Saat karttasi ja aarteen sijainnin, mutta tässä on vain se ongelma, että ne eivät ole minulla mukana. Joten, sinun täytyisi luottaa minuun sen verran, että käyn noutamassa kartan sinulle omasta piilopaikastani" Kultasilmä jatkoi, pitäessään vielä hetken kiinni tulitukkaisen kädestä.
"Nimi on muuten Mirell" Hän jatkoi, ehkä esittäytymällä toivoen saavansa jonkinlaista luottamusta kehiin. Olihan se hyvä pysyä "tuttavallisena" vielä nyt, mutta heti kun kartat olisi hakenut ja vuoren aarteesta kertonut, katoaisi Mirell kyllä pää kolmantena jalkana pois tämän neidon ja miehistön ulottumattomista. Sillä jos totta puhuttiin, vuoren aarre oli yksi kuolemanloukku... Mutta harva varas tai rosvo pystyi moista tarjousta vastustamaan.



// Ei se mitään o3o //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Loka 2014, 21:01

Kissanainenkin näytti rentoutuvan, joka sai piraatinkin suojauksen kokonaan pois päältä. Varkaitahan tässä vain oltiin. EI sen enempää, ei sen vähempää. Toinen kertoi pitävänsä sopimuksistaan kiinni, tämä tieto saisi luvan riittää todisteeksi siitä että vieraaksi muuttunut tunkeilija antoi luotettavan sanan ja puhui asiaa.Tyytyväisesti miltei myhäilevä hymy kohosi punatukan poskille kissan mainitessa tarjouksen olevan jalo. Pieni hypähdys menneisyyteen kävi mielessä pisamaposken muistellessa ensimmäistä kertaa nähneensä oman kapteeninsa solmivan tiukkaa sopimusta, vastapuoli oli myöntynyt tarjoukseen miltei samoin sanoin. Ja jos jostakin Leona tunsi ylpeyttä, oli se että hän kykenisi yhtä mahtaviin tekoihin kuin laivan kapteeni jota miehistö niin arvosti.
Käsien kättely päättyi ja näin sopimus oltiin sinetöity. "Nouda ihan kaikessa rauhassa." Leona vastasi vielä toisen kerrottua nimensä. Mirri nimeltä Mirell, ajatus huvitti.
Sinisilmä kääntyi kannoillaan kävellen rommipullonsa luokse.
"Maistuuko ?" Tuo sanoi ojentaen puolillaan olevaa pulloa toiselle. "Sano vain Lolaksi." Punapää vielä lisäsi.
"Sovitaan vielä aika ja paikka jossa luovutat kartat, niin voin saattaa sinut kannelle. Kenties sataman kapakka ?" Leona jatkoi tyytyväisenä kysellen.

Punapää näki jo mielessään mojovan aarteen jonka luokse kartta tulisi johtamaan. Ei mitään yksinkertaista lippaan kaivamista maasta, vaan vauhtia ja vaaratilanteita joista keskusteltaisiin vielä pitkään rommipullo kainalossa laivan kannella iltavahtia suorittaessa.
Karttojen tulkkaaminenkin oli jo melkoista tahtojentaistoa, nopein salaisuuden selvittäjä sai usein isoimman siivun potista.
Kitty
 

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Loka 2014, 14:32

Onneksi punapää oli sen verran fiksu, ettei alkanut karttojen hakemisen suhteen kinaamaan. Tietenkään Mirell ei olisi ottanut toista mukaansa, mikäli nainen olisi vaatinut sitä! Voro ei todellakaan aikonut näyttää merirosvolle, missä oma asuntonsa, oma pikku aarrekätkönsä oli! Gaeleath oli nimenomaan kieltänyt tuomasta tuntemattomia kotiin, heillä kun oli niin paljon arvoesineitä kätkössä nurkissaan. Vähemmästäkin sitä tuli muille houkutus napata aarre jos toinenkin kainaloon ja poistua paikalta.
Lolaksi esittäytynyt punapää kävi tarjoamaan puolillaan olevaa pulloa kissan puoleen, Mirellin pudistellessa päätään pienesti.
"Kiitos mutta ei kiitos. Yö on vasta nuori ja minulla on paikkoja, joissa käydä... Ja näihin paikkoihin pääseminen on huomattavasti helpompaa selvin päin" Mirell ei olisi kieltäytynyt mikäli ei olisi suunnitellut pari muutakin keikkaa samalle yölle, joten tällä kertaa kissa jätti huikan välistä. Eipä hän muutenkaan pahemmin nauttinut alkoholipitoisia juomia, vaikkei niitä vastaankaan ollut. Alkoholi vain tuppasi maksamaan ja voro käytti ennemmin vohkimansa varat johonkin järkevämpään.

"Sataman kapakka kuulostaa hyvältä, kyllä... Mikäli puhumme siitä hämärämmästä kapakasta, missä liikkuu toisinaan epäilyttäviäkin asiakkaita" Mirell kävi virnistämään, täsmentäen mihin sataman muutamasta kapakasta oli valmis tulemaan. Hänen pärställään ei ihan jokaiseen kapakkaan tai majataloon voinut hiippailla, joku saattoi hänet tunnistaa ja jos ei tunnistanut, niin kyllä selvä friikki saattaisi muuten vain saada nenilleen jos väärään paikkaan saapasteli.
"Joten... Minä lähden. Kenties olisi kohteliasta pahoitella laivaanne tunkeutumista mutta hei, saitpahan sentään yhteistyökumppanin tämän johdosta" Kultakynsi kävi virnistämään vitsailevasti "Mutta älä huoli, vannon kautta varkaankunniani, etten uudestaan teidän paatistanne mitään yritä viedä. Ellet siihen yllytä".
"Anna minulle kaksi päivää aikaa. Tuon kartat illalla kapakkaan, kun aurinko on jo laskenut. En liiku päivisin, sattuneista syistä, joten hämärän turvin voin vasta paikalle saapua" voro vakavoitui hieman näiden puheiden ajaksi, osoittaakseen ettei ottanut tätä sopimusta niin kovin letkeästi, vaan tosissaan aikoi tuoda ne kartat mitä sovittu oli.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Ahneet naiset

ViestiKirjoittaja Kitty » 12 Loka 2014, 23:05

Punapää kohautti hartioitaan jokseenkin ymmärtäväisellä eleellä. Enemmän jäisi hänelle, ja pian puolitettu pullu eksyikin takaisin huulille."Juuri se." Leona vastasi virnistäen. Heillä oli onneksi sama käsitys hyvästä kohtauspaikasta. Muutenkin hämäräsakkia täynä olevassa tavernassa ei ihmeteltäisi kahta varasta, vaikka toisen ulkomuoto olikin jokseenkin, erityinen, olivat mantereen kantajuopot varmasti vastaaviin tottuneita.
Mirell pahoitteli tunkeiluaan, taaten ettei sama virhe tulisi toistumaan. Hän ei änkeäisi enään tähän laivaan varastelemaan, ellei punapää ehdoin tahdoin yllyttäisi. Hyvä niin, kissaolento voisi osoittautua vielä arvokkaaksi ystäväksi. Varkaiden kunnia, tuolle pisamaposki nosti maljaa, ottaen jälleen huikkaa rommista joka lämmitti mukavasti painuessaan alas kurkkuamyöten.

"kahden päivän kuluttua auringonlaskun jälkeen kapakassa. Istun kulmapöydässä." Leona vastasi vakavoituen yhtälailla, Tuo vielä toisti muistin virkistykseksi ehdot ääneen, ollen harvinaisen varma saavansa kulmapaikan perseensä alle tavalla tai toisella.
"En siis pidättele enempää, turvallista matkaa Mirell." Punapää totesi heilauttaen kätensä sivulle, niiaten pienesti. Toisen poistuessa huoneesta, hieman hoipertelevaksi taittuva askel johti tyynyläjän päälle istumaan, jälleen ajatukset karkasivat. Hapuilevat ajatukset pyörivät päässään, ja aikansa löhöttyä päätti Leona tutkivansa kapteenin lokikirjaa, josko tuo olisi törmännyt aikoinaan kissaotuksiin. Niinpä nainen siirtyi ruumasta kohti kapteenin hyttiä.

//Kitty kiittää ja kumartaa :D
Kitty
 

Seuraava

Paluu Meri

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron