Kauppias vaiko jotain muuta//sovittu

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö otti toisen kädestä kiinni ja hymyili pienesti. Hän mietti hetken aikaa kannattaisiko toiselle edes kertoa nimeään, mutta päätyi sitten siihen tulokseen ettei siitä varmaan mitään haittaa ollut.
"Olen Hime", hän sanoi ja hymähti pienesti.
Tyttö mietti toisen kysymystä hetken aikaa. Rahaan olisi kyllä tarvetta, jos toinen edes maksaisi. Hän nyökkäsi kuitenkin vastaukseksi ja hymyili tuolle naiselle pienesti.

[Pappis]

Ofelia

Himen hieman epäröivä vastaus huvitti Ofeliaa ja tämä arveli toisen miettivän, tulisiko hän itse hyötymään siitä hyvin.
"Älä huolehdi, maksan sinulle kyllä", noita totesi hymyillen ja asetteli laukkuaan paremmin olalle.
"Saat sinäkin viimein rehellistä rahaa", hän naurahti vaikka valtaosa Ofelian tuotoista tuli varastetuista esineistä. Pieni omatunto jossain kaukana Ofelian mielen sepukoissa pyöritteli silmiään.
"Lähtekäämme", nainen aloitti ja otti suunnan kohti majataloa, jonne hän olisi halunnut saapua jo useampi minuutti sitten.
"Samalla voit myös kertoa vahvuuksistasi. On hyvä hyödyntää parhaita puoliaan, eikö vain?" Ofelia sanoi asettaen etusormensa huuliaan vasten.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö hymähti tyytyväisenä ja lähti kävelemään tuon naisen perässä. Hän mietti hetken aikaa vahvuuksiian ja virnisti sitten pienesti.
"Olen hyvä taistelemaan. Olen myös aika nopea, niin kuin haltiat yleensäkin. Jaksan myös kantaa painavia tavaroita, mutta rajansa kaikella", tuo sanoi ja sipaisi taas vaaleita hiuksiaan.
Hime käveli toisen vierelle ja katsoi tuota silmät pienellä sirillä.
"Minkäslaista työtä joudun tekemään?", hän kysyi ja raahasi hieman viikatettaan maata pitkin, jättäen jälkeensä pienet jäljet maahan.

[Pappis]

Ofelia

Valta osan Himen hyvistä puolista Ofelia oli jo aiemmin nähnytkin, joten tytön sanoissa ei varsinaisesti ollut mitään uutta. Ja voimankäytön ja taistelut Ofelia jätti yleensäkin demoneilleen, jotka tekivät työtä maksutta, mutta lupaus on lupaus. Ja Himelle piti kyllä opettaa hieman tapoja...
Himen udellessa työtehtävistään Ofelia joutui hetken miettimään, miten ilmaisisi asian mahdollisimman miellyttävän kuuloisesti.
"Saat toimia tsupparinani", Ofelia vastasi hymyillen. Hime oli kyllä niin nuori, että hän takuulla tiesi, että tsupparin tehtävät eivät olisi mitään maailman ihanimpia, mutta aina kannatti yrittää, eikö?
"Viivyn täällä viikonpäivät, joten eiköhän sinulle hommia löydy."

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö käveli tuon toisen vierellä ja raahasi isoa viikatettaan perässään. Hän suoristi toisella kädellään hieman hameensa helmaa ja nosti katseensa tuohon vanhempaan naiseen. Vaaleahiuksinen tyttö irvisti pienesti kuullessaan mitä saisi tehdä työkseen. Hän huokaisi pienesti ja mutristi hieman alahuultaan, muttei kuitenkaan pistänyt vastaan, vaan otti työn vastaan. Sanomatta tietenkään mitään. Kyllä toinen varmaan ymmärsi, että hiljaisuus on yleensä myöntymisen merkki. Ja niin se oli tässäkin tapauksessa, joten ei Himen tarvinnut alkaa toiselle selitellä mitään. Hän vain nyökkäsi pienesti ja toivoi saavansa hyvää palkkaa työhön verrattuna. Ei hän yleensä kenellekkään työtä tehnyt. Yleensä se meni toisten päin ja se työntekijäkin teki yleensä työnsä ilman palkkaa tai pienen palkan avulla. Mutta tällä hetkellä tämä neiti tarvitsi rahaa. Ei hänkään aina voisi kaikkea varastella. Se ei kävisi päinsä.

[Pappis]

Ofelia

Kaksikon saapuessa majatalolle Ofelia ensi töikseen varasi heille yhden hengen huoneen(Hime voisi nukkua lattialla), pöydän aulasta myymistä varten ja lounaan.
"Käy istumaan", Ofelia kehotti Himeä ja istuutui itsekin. Lounaan saapumisessa menisi tovi ja sinä aikana Ofelia ajatteli käydä läpi kunnolla mitä kauppiaan työ edellyttää.
"Kerrohan minulle, Hime..." hän aloitti asettamalla sormenpäänsä yhteen, "Millainen on vaikkapa yhden ainoan päärynän matka torille, josta sen joku sitten ostaa ja syö?" Ofelia odotti mielenkiinnolla tytön vastausta, koska hänelle itselleen siihen oli kaksi oikeaa. Sai nähdä antaisiko tyttö vielä kolmannenkin hyvän vaihtoehdon.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö istahti alas ja asetti viikatteensa viereensä tuolia vasten. Hän alkoi pyörittelemään paria pitkää hiuskiekuraa etu- ja keskisormensa ympärillä ja katsoi tuota vastapäätään istuvaa naista hiljaa. Hän tutki katseellaan majataloa ja puri huultaan sisältä päin, tosin huomaamattomasti. Ofelian alkaessa puhumaan, tyttö käänsi katseensa tuohon ja lopetti huulensa pureskelun, mutta pyöritteli paria hiusta vieläkin sormiensa ympärillä. Hän kallisti hieman päätään ja asetti sitten molemmat kätensä syliinsä. Hän ei oikein tajunnut kysymystä, mutta vastasi siihen silti parhaansa mukaan.
"Hmm.. Pitäisikö se kantaa jonkinlaisessa pienessä korissa, jota voi sitten vaivattomasti kantaa vaikka kädellään?", hän muotoili vastauksensa kysymykseksi ja mutristi hieman alahuultaan.

[Pappis]

Ofelia

Nainen katsoi tsuppariaan pitkään. Ihan tosissaanko? Yhdellä lauseella Hime oli onnistunut melkeinpä pilaamaan Ofelian uskon nuorisoon vaikka haltianuoresta olikin kyse.
"Ensinnäkin..." Ofelia aloitti hieman ärtyneenä, koska joutui aloittamaan näin perusasioista, "Sen päärynnän kasvattamiseen käytetään monta kymmentä vuotta. Istutetaan puu, kastellaan, hoidellaan ja lannoitetaan. Sitten, kun kyseinen päärynäpuu on tarpeeksi iso kantamaan hedelmää, sitten sato korjataan ja viedään yleensä hevokärreillä torille, missä ne myydään." Ofelia nojasi tuoliinsa pättäen näin selityksensä ytimen.
"Ja jokaiseen vaiheeseen kuluu rahaa. Paljon rahaa ja tuhottoman paljon aikaa. Lisäksi me tavaranvälittäjät eli kauppiaat joudumme maksamaan myymästämme tuotteesta ennen kuin pääsemme itse kauppaamaan sitä. Ymmärräthän?"

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö tuijotti toista hetken aikaa, ennen kuin nyökkäsi nopeasti. Hän oli siis ymmärtänyt koko kysymyksen väärin. Tyttö naurahti pienesti ja alkoi taas pyörittelemään paria hiuskiekuraa sormiensa ympärillä. Hän nojasi sitten kyynerpäillään pöytään ja alkoi taas pureskelemaan huultaan sisäpuolelta. Hän kallisti hieman päätään ja käänsi katseensa tuosta naisesta jonnekkin muualle, vajoten hieman omiin ajatuksiinsa. Tuo nainen kyllä varmaan ärsyyntyisi tämän neidin käytöksestä, mutta ei se häntä hirveästi haitannut. Hime palasi takaisin maan pinnalle ja nojasi tuoliinsa. Hän käänsi katseensa takaisin tuohon naiseen ja hymyili hieman vinosti.

[Pappis]

Ofelia

Noita alkoi pikku hiljaa miettimään, oliko Himelle opetettu lainkaan tapoja tämän ollessa nuori. Merkit alkoivat viittaamaan siihen suuntaan, ettei oltu. Ofelia yskäisi nyrkkiinsä merkitsevästi ja nosti katseensa takaisin Himeen.
"Haluaisin huomauttaa, että, kun tänä iltana aloitan myymisen, muistaisit käyttäytyä asiallisesti. Vihainen asiakas ei ole enää asiakas, ymmärräthän? Sellainen asiakas ei nimittäin aio ostaa mitään eikä myöskään anna kauppiaalle tuloja", Ofelia nosti etu- ja keskisormensa ylös, "Toiseksi pidäthän silmällä varkaita. Pyrin turvautumaan mahdollisimman vähän pikkuisiini, että sinullekin jäisi töitä." Ofelia laski kätensä alas ja nojautui tuoliinsa, "Onko tämä selvä?"

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö katsoi toista hieman huvittuneena, mutta käänsi sitten katseensa pois, kun tuo alkoi selittämään jotain asiakkaista, jotka piti pitää tyytyväisinä. Hän sipaisi pitkiä vaaleita hiuksiaan ja käänsi katseensa takaisin tuohon Ofelia -nimiseen naiseen. Hän avasi suutaan hieman aivan kuin olisi sanomassa jotakin, mutta sulki sen sitten melkein heti, kun toinen jatkoi puhumistaan. Hän nyökkäili aina välillä ja väläytti sitten lopuksi pienen hymyn huulilleen. Tyttö kallisti hieman päätään ja mietti mitä vastaisi toisen kysymykseen. Ensin hän ajatteli vastata ivallisesti, mutta se saattoi saada toisen ärsyyntymään entisestään ja silloin hän ei luultavasti saanut työtäkään. Joten hän päätti vastata ystävällisesti.
"Kyllä, neiti", hän sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja katsoi tuota naista hymyillen.

[Pappis]

Ofelia

Nainen alkoi pikkuhiljaa epäillä, oliko laittomuuksiin taipuvan haltian palkkaus yhtään hyvä idea. Ruoka saapui juuri sopivasti eikä Ofelia sanonut ruokailun aikana enää sanaakaan.

Pari tuntia myöhemmin Ofelia oli jo asettelemassa myyntiartikkeleitaan varaamaansa nurkkapöytään. Mukana oli useita lasipurkkeja, joiden sisällä oli tavanomaisia yrttejä, alkeemisia tarvikeaineita ja vähemmän tavanomaisia otuksia liuoksissa lillumassa ja jopa yksi elävä salamanteri, joka välillä hönki pieniä tulipalloja. Ofelia oli pakannut mukaansa myös kauniisti koristellun tikarin sekä tummanruskean, puisen rasian, jossa hän säilytti maagisia voimia omaavia korujaan. Noita määräsi Himen seisomaan parin metrin päähän, josta hän näkisi hyvin koko pöydän ja myös mahdolliset näpistelijät. Varmuuden vuoksi silloin, kun Hime ei katsonut, Ofelia kaatoi pienen demonin Daemonin ruukusta ja käski sen vahtimaan ulko-oven yläpuolelle. Ihan vain varmuuden vuoksi.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö seisoi vähän matkan päästä pöydästä ja katseli siinä olevia tavaroita vinosti hymyillen. Hän piteli viikatettaan toisella kädellään ja nojasi siihen hieman. Hime sipaisi pari vaaleaa kiekuraa pois silmiensä edestä ja käänsi katseensa eteensä. Hän suoristi mekkoaan hieman ja katseli ohitse käveleviä erillaisia olentoja hiljaa. Hän nosti kasvoilleen pienen hymyn, etteivät asiakkaat vain alkaisi epäilemään häntä. Hän vilkaisi sivusilmällään Ofeliaa, mutta käänsi katseensa nopeasti eteensä. Tyttö nousi hieman varpailleen, mutta laskeutui pian taas koko jalalleen. Hime huomasi jonkun hieman häntä vanhemmat pojan vähän kauempana tuijottavan heidän pöytää ja lähestyvän sitä huomaamattomasti. Neidin kasvoille nousi pieni virne ja hän asteli pojan eteen.
"Kipitäppäs muualle siitä, en juuri nyt kaipaa ketään tänne varastelemaan mitään", hän sanoi ja katsoi poikaa silmät hieman sirillä.
Poika tuijotti Himeä hetken aikaa, vilkaisi Ofeliaa ja tuon pöytää ja juoksi sitten pois.

[Ventus-setä]

~ Hime ~

Tyttö seisoi vähän matkan päästä pöydästä ja katseli siinä olevia tavaroita vinosti hymyillen. Hän piteli viikatettaan toisella kädellään ja nojasi siihen hieman. Hime sipaisi pari vaaleaa kiekuraa pois silmiensä edestä ja käänsi katseensa eteensä. Hän suoristi mekkoaan hieman ja katseli ohitse käveleviä erillaisia olentoja hiljaa. Hän nosti kasvoilleen pienen hymyn, etteivät asiakkaat vain alkaisi epäilemään häntä. Hän vilkaisi sivusilmällään Ofeliaa, mutta käänsi katseensa nopeasti eteensä. Tyttö nousi hieman varpailleen, mutta laskeutui pian taas koko jalalleen. Hime huomasi jonkun hieman häntä nuoremman pojan vähän kauempana tuijottavan heidän pöytää ja lähestyvän sitä huomaamattomasti. Neidin kasvoille nousi pieni virne ja hän asteli pojan eteen.
"Kipitäppäs muualle siitä, en juuri nyt kaipaa ketään tänne varastelemaan mitään", hän sanoi ja katsoi poikaa silmät hieman sirillä.
Poika tuijotti Himeä hetken aikaa, vilkaisi Ofeliaa ja tuon pöytää ja juoksi sitten pois.

[Pappis]

Ofelia

Noita huomasi Himen toiminnan ja hymyili tyytyväisenä varaspojan vilkaistessa hänen suuntaansa. Hyvää työtä, Hime, hän ajatteli ja kiinnitti taas huomionsa erääseen iäkkään oloiseen alkemistiin, joka kyseli lasipurkissa kyykkivästä salamanterista.

Ilta kului samoissa merkeissä. Asiakkaita tuli ja meni, kuten myös varkaitakin. Ofelia sai myytyä salamanterin, yrttejä sekä yhden käädyistä. Lisäksi hänelle tultiin myymään pari kirjaa, toinen kirouksista ja toinen taruolennoista ja demoneista sekä taikavoimia omaavat korvakorut, joidenka kyvyistä niiden myyjä ei itsekään mennyt takuuseen, mutta niistä huokuvan voiman tunsi. Myöhemmin Ofelia nousi ylös ja viittasi Himeä tulemaan luokseen.
"Hyvin hoidettu", noita sanoi hymyillen ja nosti olkalaukkunsa pöydän päälle.
"Pakkaisitko tavarat laukkuuni, niin voimme painua yöpuulle. Vai haluatko käydä kylvyssä sitä ennen?" Ofelia nuuhkaisi ilmaa ja jatkoi: "Se kyllä saattaisi tehdä sinulle hyvää. Isäntä! Laita meille kylpy valmiiksi ja pari lasia viiniä, kiitos!"