Ensi askeleet.

[Kitty]

Inna

Matka taittui reippaasti mitä uskomattomampien ja eksoottisimpien maisemien vieriessä ohi, tai ainakin neidolle nämä maisemat olivat uskomattomia ja eksoottisia.
Auringon valaiseva värikin oli muuttunut hopeaiseksi kolikoksi joka loisti kirkkauttaan taivaalla, luoden upean sinisen valon kaikkialle.
Inna ihasteli kauniita maisemia, metsässäkin.
Pian kuitenkin Iriador keskeytti ihailun kysymyksellä.
"Voi en ole, tämä on aivan mahtavaa ! Katso nyt näitä maisemia, en ole eläissäni nähnyt erikoisempaa ja kauniinpaa, tai tuo yö valo !" Inna selosti innoissaan osoittaen taivaalla olevaa kuuta.
"Vaikkakin varjot ovat hieman pelottavampia kuin pinnan alla." Tyttö lisäsi vlikaisten puiden varjoja jotka tosiaan olivat hieman karmivan puoleisia.

Hevonen lönkytteli nyt hieman rauhallisempaa tahtia pitkin metsää, ja Inna alkoi tuntea olonsa väsyneeksi, kunnes huomasi hieman sinertävän valopallon leijuvan kohti. Tyttö vetäytyi taaemmas nojautuen kunnolla Iriadoriin. "Mikä tuo on ?" Inna kuiskasi osoittaen varovasti muinamiehinä leijailevaa valonlähdettä.

[Crimson]

Iriador

Punatukka naurahti ääneen tytön jatkaessa ihastellessaan ympäristöään. Haltialle kaikki tämä oli niin tavanomaista ja jokapäiväistä elämää, ettei mies osannut kuvitellakaan että näky niin kovasti merenneitoa hämmästyttäisi.
Tuo, jota kutsut yö valoksi on kuu. Se valaisee polkujamme aina öisin, kun aurinko hoitaa saman asian päivisin, Iriador selosti ja hymyili. Punatukasta oli hassua kohdata Innan epätietoisuus maanpäällisestä elämästä. Samassa asemassa hän itsekin olisi varmasti, jos olisi muun elämänsä viettänyt merenpinnan alapuolella. Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, eikä tulisi koskaan käymäänkään miehen vesipelkoisuuden takia.
Matka jatkui hiljaisuuden vallitessa kaksikon välillä eteenpäin, mutta eipä aikaakaan, kun Inna päätyi ihmettelemään vastaan tulevaa pientä hohtavaa palloa.
Kyläämme valvova ja valaiseva pallo vain, punatukka naurahti, Merkki siitä että olemme pian määränpäässämme - yllättävää että se on eksynyt näin kauas, Iriador vielä ihmetteli.

Lopulta kylää suojaava illuusio ylitettiin. Aikaisempi valopallo oli seurannut kaksikkoa perässä pitkän matkan ja kiisi lopulta matkoihinsa, kuin tajutessaan olevansa jälleen kotona. Kylä nousi ylös puidenlatvoihin saakka ja vain maagiset valonlähteet saivat paikan näyttämään yhä enemmän ja enemmän taianomaisemmalta, kuin paratiisilta jonka kaltaista ei ollut toisaalla maan päällä.
Perillä ollaan, Iriador ilmoitti ja laskeutui Poldoran selästä, jääden sitten maastakäsin taluttamaan tammaa eteenpäin kun Inna yhä istui kookkaan eläimen selässä.
Valitettavasti tiemme eroavat pian, sillä en voi ottaa sinua mukaani hallitsijan tontille, punatukka totesi allapäin. Oli väärin jättää nuori tyttö yksin, mutta ei hän tässä tilassa muutakaan saattanut tehdä.
Voin kuitenkin viedä sinut lähimmälle majatalolle, jossa voit viettää yösi ja saada syödäksesi ja juodaksesi, jos tahdot, Iriador ehdotti ja kääntyi katsomaan Innaa.

[Kitty]

Inna

Oppiminen ei tätämenoa loppuisi koskaan, iriador valaisi jälleen merenlasta eri asioista, mikä kuu oli, entä se päin lentänyt valo. Pian kaksikko kuitenkin saapui kylään, jolloin Iriador laskeutui pois hevosen selästä.
Mies kertoi että tiet eroaisivat, joka sai nuorukaisen olon tavallaan haikeaksi. "Jos millään viitsit, olisi mukava nukkua lämpimässä." Inna sanoi toiselle nöyrästi pyytäen.
"Toivottavasti tapaamme vielä. Olet mukava." Inna vielä lisäsi hevosen selästä käsin.
Iriador oli ollut todella huomaavainen, ja ystävällinen, eikä merenlapsi tahtoisi heittää hyvästejä ensimmäiselle maanpäälliselle ystävälleen.

//hmm, kestipä kauan vastata ja laatu on kakkaa XD uhh, väsysmys ja silleen...//

[Crimson]

Iriador

Punatukka hymyili nuorelle neitokaiselle vastaukseksi. Lähin majatalo olisi vain lyhyen kävelymatkan päässä, ja Iriadorin onneksi paikka oli kohtuu halpakin - sillä tuskin Innalla oli itsellään rahaa ja tuskin tuota kukaan ilmaiseksi tahtoi minnekään majoittaa. Merenneidon todetessa Iriadorin olevan mukava, naurahti kehuja saanut haltia jopa ääneen.
Ei sinussakaan mitään moitittavaa ole, punatukka tuumasi ja kääntyi viimein katsomaan jälleen eteensä, Olen myöskin hyvin varma siitä, että tapaamme vielä joskus. Joko kohtalon tai sitten ihan vain sattuman kautta, Iriador pohdiskeli hänelle tyypillinen hymy huulillaan. Tottakai hän tahtoisi tavata Innan uudelleen! Tietää mitä tuolle kuuluisi ja kuinka tytön elämä olisi lähtenyt raiteilleen täällä, minne hän oli tytön tuonut.

Muutaman nurkan ohitettuaan saapui kaksikko ison rakennuksen eteen, jonka seiniä koristivat lukuisat köynnökset. Himmeä valo kajasti muutamista ikkunoista ulos ja sisältä kuului kevyttä rupattelua ja naurahduksia. Iriador laski Poldoran ohjakset kädestään ja auttoi Innaa laskeutumaan alas kookkaan eläimen selästä. Haltia katsoi hetken hevostaan, kuin käskeäkseen että sen tulisi odottaa häntä tässä hetken. Saadessaan katseeseensa vastaukseksi hiljaisen hörähdyksen, saattoi punapää viimein lopettaa tuijotuskisansa eläimen kanssa ja kääntää sille selkänsä.
Tule, punatukka sanoi ja viittoili Innalle, että seuraisi häntä perässä. Askeleet kävivät kohti majatalon ovea, josta Iriador asteli sisään nuori merenneito perässään. Jälleen kaksikko keräsi ihmeksyviä katseita puoleensa, muttei läheskään niin paljon ja niin murhaavia kuin Nahorissa aikaisemmin. Muiden haltioiden läsnäolo rauhoitti Iriadoria, eikä tuo senkään takia jaksannut kauaa piitata kaltaistensa katseista.

Pitkän tiskin takana seisoi nuori nainen, hiukset nutturalle nostettuna takaraivolle ja vihreä avarakauluksinen mekko päällään. Iriadorin astellessa tiskin toiselle puolelle, nojasi nainen viettevästi toiseen käteensä ja katsoi pää kallellaan silmiään räpsytellen miestä, jonka kasvoille nousi lievä häkellyksen sekainen ilme.
Tahtoisin vuokrata yhden huoneistanne, punatukka sai lopulta sanottua pitkän tuijottelunsa päätteeksi. Nuori emäntä naurahti ja poimi sitten pienen avaimen pöytälaatikosta ja ojensi sen Iriadorille, joka laski kumarruksen kera muutaman hopeisen kolikon neidon käteen.
Haltia katseli hetken ympärilleen, kunnes kääntyi Innan puoleen.
Kas tässä, punatukka laski avaimen sekä muutaman kolikon nyt merenlapsen käteen, Voit yöpyä täällä ja näillä rahoilla pääset alkuun elämässäsi. Suosittelisin sinun etsivän jotain töitä aamunvaljetessa, jotta pärjäät tulevaisuudessakin, Iriador selitti ja lopuksi suoristi sitten selkänsä, Ja voit pitää viittani tuo vielä lisäsi silmäänsä vinkaten. Nyt kun Innalla oli ainakin toistaiseksi katto päänsä päällä, ei punatukan tarvitsisi huolehtia toisen perään hetkeen.
Oletan että pärjäät, haltia sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen hieman alakuloisena ja katsoi tyttöä, Minun täytyy nyt lähteä. Toivottavasti tapaamme vielä, Iriador sanoi ja asteli takaisin ulko-ovelle. Haltia heilutti vielä kättään Innalle, kunnes lopulta poistui majatalon ovesta ulos.


//Kauan kesti, mutta eipä se nyt ketään haitannut. Saipa tämäkin peli kuitenkin lopulta arvoisensa lopetuksen 8D Kiitän jälleen pelistä! Tuun taas hätyytteleen sua uudemman kerran juonipieruilla myöhemmin >8D//

[Kitty]

Inna

Tyttö tuli haltian avustuksella alas hevosen selästä, odottaen miestä, ja seuraten sitten tuota majataloon. Majatalossa Inna tarttui jälleen iriadorin takin liepeeseen kiinni kun muiden katseet tuntuivat ahdistavan. Mitään huomiota ei kiinnitetty tiskin takana olevan naisen iskemis yrityksiin sun muuhun, mutta pian punapää kääntyi merenlasta kohden ojentaen avaimen ja rahaa. Innan suu loksahti auki, eihän hän voisi toiselta noin vain ottaa. "Mutta ---" Tuo aloitti katsoen miestä hämillään.
Iriador kuitenkin antoi ohjeita elämään, joita neidillä ei ollut varaa sivuuttaa. Ennenkuin haltia kerkesi lähtemään, antoi inna tuolle kunnon halauksen. "Kiitos Iriador." Tuo kuiskasi hellittäen sitten otteensa. Mies vilkutti vielä ovenpielestä, heittäen siten viimeiset hyvästit.
Hetken aikaa lilapää vain katsoi ja ihmetteli ovesta kadonnutta tuttuaan. Tuo antoi jopa pitää kaavunkin. Hekten haikeuden jälkeen nuorukainen kuitenkin suuntasi ylös etsimään omaa huonettaan. Aamulla tehtäisiin niinkuin Iriador oli käskenyt, etsittäisiin töitä !