Ensi askeleet.

[Kitty]

// Vapaaliittyminen, ideana olisi kuitenkin saada Inna Cryptin mantereelle.//

Inna Strongwater

Edellis illan aallot olivat huuhtoneet rantaan jotain erikoista. Manasses saarten hiekoille oli aaltojen saattelemana päätynyt nuori nainen, vaan ei mikä tahansa nainen. Hiukset ja iho olivat luonnottoman väriset, neidosta tuli sangen helpolla mustikka mieleen. Tällä "mustikalla" oli kuitenkin vihreäkeltainen pyrstö jalkojen sijaan. Neito makasi tajuttomuuden tilassa talvisella rannalla miltei puolipäivää. Tuon ajan sisällä kerkesi pyrstö kuivua hyisessä ilmassa, ja hiljaksiin kuivuttuaan, tuo pyrstö jakautui kahtia, muodostaen jalat. Hyvät toimivat jalat, joita ei vain osattu käyttää. Ensilumen alkaessa leijailla kaikessa rauhassa alas maankamaralle, alkoi nuorukainen tulla tajuihinsa. Vettä yskittiin ulos, ellei jopa oksennettukin, mikä oli tälle olennolle outoa.

Kädet haparoivat hakemaan kurkkua. Mikä minulla on ? Inna mietti, ei hän ennen ollut vettä yskinyt ulos, ei siitä ennen mitään haittaa ole ollut. Haparoiden nainen nousi polvilleen istumaan pidellen kipeää päätänsä. Silloin tuo kuitenkin huomasi jotain outoa. "Pyrstöni ...?" Neito henkäisi kauhuissaan, missä hänen ihana pyrstönsä oli ? Ja mitä sen tilalle oli tullut ? Paniikissa Inna ponkaisi jalkansa suoriksi jolloin tuo kaatui pehvallensa hiekalle jota alkoi jo lumikerros kuorruttaa. Kummissaan ja peloissaan nuorukainen väänteli ja käänteli käsillään näitä outoja ulokkeita joita oli vielä viimenäkemällä korvannut pyrstö. Kyyneleet kihosivat silmiin silkasta järkytyksestä. Oli pelottavaa huomata näin laaja muutos itsessään. Kylmyyttäkään tuo ei huomioinut, oli niin keskittynyt jalkoihinsa ja niiden liikutteluun.

[Crimson]

Iriador

Siniseen virka-asuunsa pukeutunut tuttu punatukka asteli hiukset mereltä nousevan tuulen mukaan välillä tempoillen pitkin Manasses saarten erikoista maastoa. Ohut lumipeite oli ehtinyt jo koristaa paratiisimaisen saaren pintaa, luoden jo valmiiksi satumaisestä näystä entistäkin unohtumattomamman. Iriador oli lähetetty saarille toimittamaan muutama päivä aikaisemmin Sinisen kuiskauksen asioita ja nyt miehen tarkoituksena oli palata takaisin satamaan etsimään paluu kyytiä takaisin tutulle mantereelle. Suuret ja korkeat mastot siinsivätkin jo horisontissa ja pientä asutustakin oli alkanut ilmestyä sitä mukaan kun satamaa kohden lähestyttiin. Ilma alkoi käydä korkeahaltialle -joka tavallisesti oli tottunut hyvinkin lämpimään ilmaan ja auringonpalvojaksi tiedettiin- kylmäksi, joten Iriador nosti askelluksensa nopeutta hieman. Huomaamattaan tuo sivalsi myös silmien eteen tuulen puhkumia hiuksiaan sivuun, yrittäen sijoittaa ne hyvin korvansa taakse etteivät ne enää hänen kasvoilleen valuisi.

Kuten tiedettyä, ei tälläkään retkellä säästytty tavalliseen tapaan yllätyksittä. Punatukka oli pysähtynyt paikoilleen nähdessään jonkun kompuroivan itsensä nurin rantahietikolla. Näky oli sikäli omituinen, sillä nuoreksi naiseksi paljastuneella hahmolla oli yllään hyvinkin erikoinen vaatetus nähden saarten tuuliseen ilmastoon ja vuodenaikaan, puhumattakaan sitten yllättävästä ihonsävystä ja liiloista hiuksista. Iriador katsoi näkyä ihmeissään vain hetken kauempaa, kunnes uskalsi lähestyä olentoa. Korkeahaltialla kävi kerran jos toisenkin mielessä jättää toinen vain omanonnensa nojaa, muttei voinut kuitenkaan kieltää itseään tarjoamasta aluksi edes apuaan toiselle. Päästyään riittävän lähelle, tuo kyykistyi neidon vierelle.
Onko kaikki kunnossa? punahiuksinen sotilas tiedusteli neidolta.


//*torvisoolo* Crim on saapunut paikalle!//

[Kitty]

Inna

Nuorukainen kuuli vain vilkasta ajattelua päänsä sisällä. Mitä oli käynyt, miksi näin oli käynyt, missä hän oli, minne hän menisi ? Lista jatkui loputtomiin ja kaikki kysymykset tuntuivat tulevan päällekkäin. Aivankuin olisi liian meluisassa huoneessa. Pian viimeinenkin ajatus kuitenkin katkesi kun miehen ääni leikkasi halki ilman kantautuen nuorukaisen korviin. Inna käänsi katseensa vierellensä kyykistyneeseen oudosti pukeutuneeseen mieheen. Silmät laajenivat ihmetyksestä, liekö tuo ollut ihminen kun korvat noin pitkät ? myös komeat punaiset hiukset saivat osakseen säikähtäneen huomion. Suu loksahti auki ja kysymyksen kuulleessa joutui Inna hetken miettimään, ei kaikki tainnut olla ihan kunnossa.
Hieman ujoin elein nuorukainen vain puisteli päätänsä, pyyhkäisten sitten kyyneleet silmäkulmista, raskaasti nielaisten tuo vielä osoitti jalkojansa, kuitenkaan mitään sanomatta, mitä hän voisi sanoa ? "Anteeksi herra en osaa kävellä." kuulostaisi varmaan vain liian oudolta aikuisiän saavuttaneelta nuorelta naiselta, eihän se olisi mitenkään järkevää, saati sitten "sain jalat mutten osaa käyttää niitä, osaatko sinä ?" joten parempi vain vaijeta.


//Hahaa ! Jumbohali ! Crim pelastaa <3//

[Crimson]

Iriador

Hämmästys valtasi myös punatukan, joka katseli tuntematonta tyttöä kummissaan. Toinen pudisti hänen kysymykseensä vastaukseksi vain päätänsä ja pyyhki kyyneleitään silmäkulmistaan kädellään. Jättipä vielä paljon arvailemisen varaan, kun tuo liilahiuksinen nuorukainen osoitti sormellaan jalkojaan. Iriador suoristi selkänsä ja raapi hetken päätään. Mitä mahtoi nuori tyttö mokomalla tarkoittaa, sitä tuo ei tietenkään aluksi kehdannut edes kysyä. Punatukka pudisti kuitenkin hetken mietiskelyn jälkeen päätään hieman.
Et taida olla kunnossa, korkeahaltia arveli lopulta, Etkö pysty kävelemään? Onko jaloissasi jotain vikaa?, Iriador lopulta kysyi uteliaisuuttaan tytöltä, ja polvistui nyt toisen vierelle uudemman kerran.

Iriador antoi tutkailevan katseensa kierrellä toisen somissa jaloissa ja hänen lääkärinvaistonsa sanoivat heti, ettei niissä mitään vikaa ainakaan ollut, mikä saikin miehen epäilemään vielä vahvemmin ettei kyseessä ollut ihminen tai haltia, tai mikään mitä hän aikaisemmin oli tavannut.
Siroissa jaloissasi ei ole mitään vikaa, neito hyvä, haltia tuumasi lopulta kohteliaasti hymyillen tälle oudolle elävälle.

[Kitty]

Inna

Mieskin näytt hieman hämmentyneeltä, liekö tuo mikään ihmekkään. Mies kuitenkin suoristautui ylös mikä sai Innan jo hetkeksi miettimään että tähän jäätäisiin nyt yksin pähkäilemään, onnekseen niin ei kuitenkaan käynyt, vaan mies totesi vain uudemman kerran ettei nuorukainen tainnut olla kunnossa. "En, en ole, en." Tyttö sanoi hämmentyneenä, miehen kuitenkin kysellessä jaloista, oliko niissä jotain vikaa, alkoi nuorukainen todenteolla miettimään mitä vastaisi. Kädet siirtyivät hermostuneena haromaan tasaiseksi leikattuja hiuksia, ja miettivä katse kävi niin tuossa miehessä kuin omissa jaloissakin.
Punahiuksinen polvistui jälleen neidon vierelle katsoen tuon jalkoja, kertoen sitten ettei nedon siroissa jaloissa mitään vikaa ollut. Vaikka mies hymyili kohteliaasti ei yhä hämmentynyt neito siihen kyennyt.

"Ei näissä jaloissa niinkään vikaa, vaan katsos kun... Minä en.... En osaa käyttää niitä." Tyttö sanoi koukistaen sitten jalkansa, kietoen sittemmin kätensä niiden ympärille. Jalkojen koukistaminen ja suoristaminen onnistui samalla periaatteella kuin pyrstönkin kanssa, mutta entäs sitten muu toiminta ? Häpeissään oleva katse kohdistui komeisiin vaatteisiin pukeutuneeseen mieheen uudemman kerran, auttaisikohan tuo mies häntä ?

[Crimson]

Iriador

Tytön vastaus sai nuoren sotilaan näyttämään vain entistäkin hämmentyneemmältä. Ei osannut käyttää jalkojaan? Sangen huvittava ajatus, mutta tyttö taisi olla todellakin tosissaan sanojensa kanssa. Liekö tämä myös ollut vahvistus punatukan niihin tuumiin, ettei tämä olento mikään maanpäällä tavallisesti elävä ollut.
Et osaa käyttää niitä? Miten se on edes mahdollista.., Iriador tuumi ja katsoi hämmästellen tyttöä, kunnes tuo tavanomainen ystävällinen hymy palasi miehen kasvoille. Ei olisi reilua jättää toista yksin rannalle, jos asiat kerran olivat niin kuin toinen sanoi niin punatukka ainakin uskoi epäilemättä.
Entä jos minä auttaisin sinua käyttämään jalkojasi? En kyllä ole hyvä opettamaan mitään, enkä tiedä edes miten sen opettaisin, mutta voinhan yrittää kaikesta huolimatta, punatukka lopulta totesi ja kampesi itsensä jälleen pystyyn. Haltia sipaisi jälleen hiuksiaan pois silmiltään ja tarjosi sitten käsiään toiselle avuksi.
Tartu käsiini. Katsotaan pysytkö aluksi pystyssä, Iriador sanoi hymyillen uudelle tuttavalleen.

[Kitty]

Inna

Mies näytti ihmettelevän miten olisi mahdollista ettei jalkoja osannut käyttää ? No vastaus siihen oli tavallaan aika pitkä. "Se, on tavallaan pitkä tarina." Inna sanoi laskien katseensa varpaisiinsa. Ilme kuitenkin kirkastui miehen ehdottaessa että hän opettaisi. "Todellako ?!" Tyttö möläytti helpottuneen tunteen tullessa ainakin hetkellisesti. Hän ei jäisikään rannalle yksin itkemään. Aluksi kokeiltaisiin pystyssä pysymistä, Inna tarttui toisen auttaviin käsiin ummistaen silmänsä, seisominen näytti muistuttavan pyrstön suoristamista. Hitaasti ja varovasti toisen käsistä tukea hakien suoristi Inna jalkansa. Jalat tärisivät silkasta jännityksestä, ja kenties siitäkin ettei niillä ennen oltu seisty, se oli kait jaloillekkin outoa.

Varoen nuorukainen raotti toista silmäänsä huomaten sitten olevansa melkoisen korkealla. "Sehän toimii !" Neito henkäisi avaten toisenkin silmänsä, mutta siinä paha missä mainitaan, hetki sen jälkeen tuo horjahti kohti punatukkaista. Yllättynyt hengenveto karkasi tummilta huulilta kun tuo tarttui toisella kädellään punapään olkapäästä kiinni. Varovasti jalat hakeutuivat takaisin lumiselle hiekalle tukemaan, jolloin nuorukainen onnistui suoristautumaan hitaasti. "Anna anteeksi, ei tämä olekkaan niin helppoa." Inna sanoi jälleen häpeissään, eihän se toisaalta hänen vikansa ollut, ei kukaan ollut seppä syntyessään.

[Crimson]

Iriador
Mies seurasi tarkkaavaisena, kun nuori tyttö tarttui hänen käsiinsä ja alkoi nostamaan itseään pystyyn. Tuon jalat tärisivät vimmatusti, aivan kuin niillä ei koskaan ennen oltaisiin seisty tai ne muuten olisivat jotenkin voimattoman oloiset. Kuitenkaan asiaa sen enempää miettimättä, Iriador keskittyi mielessään kannustamaan tyttöä pysymään pystyssä ja hyvinhän tuo näytti onnistuvankin. Mutta vain hetken.
Nuorukaisen hetkellinen innostus kuitenkin koitui harmilliseksi lopuksi yritykselle. Lilahiuksinen nainen horjahti uhkaavan oloisesti, jolloin Iriador vetäisi toisen kätensä varuilta sivulle voidakseen tarttua tytöstä kiinni, ettei tuo aivan maahan asti kaatuisi. Nuorukaisen toinen käsi tarttui miestä olkapäästä, ja niin punatukkakin laski vapaan kätensä tytön käsivarrelle tukemaan toista.

Suotta pyytelet anteeksi, eihän se sinun vikasi ole ettei käveleminen ole helppoa. Yrität vain uudestaan, Iriador jaksoi olla kannustava ja tuo katsoi hymyillen nuorta tyttöä silmiin. Vaikeampi osuus oli kuitenkin tulossa. Kun tyttö pystyisi kannattelemaan itseään pystyssä, olisi vuoro ottaa askelia. Mitähän siitäkin mahtaisi tulla?

[Kitty]

Inna

Pitkäkorvainen mies jaksoi kannustaa toista, ainakin vielä, kertoen ettei se ollut nuoremman vika ettei käveleminene ollut helppoa. Saadessaan itsensä nyt vakaammin tolpille katsoi nuorukainen toista takaisin silmiin hymyillen. Varoen tuo irroitti toisen kätensä miehestä, varaten vielä vähän lisää jaloillensa, kyllä tämä tästä. "Sitten kävellään ?" Inna kysyi epävarmana odottaen että toinen ottaisi askelia hänen kanssaan. Pienet, ja varovaiset, sekä ennenkaikkea haparoivat askeleet kulkivat muutaman hassun metrin eteenpäin, kunnes nuorempi horjahti uudemman kerran, nyt jo pinen kiljahduksen kera. Käveleminen oli pelottavaa, eikä läheskään niin yksinkertaista kuin olisi voinut olettaa. "Pelottavaa.." Inna tokaisi jännittyneenä, tuotahan oli jo säikähtänyt. Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun nuorukainen haparoi taas uuden kävely yrityiksen parissa, niinkuin pieni vasikka, oppi Inna tämän kävelemisen suhteellisen nopeasti. Olihan se loppupeleissä luonnollinen asia.

[Crimson]

Iriador

Iriador katsoi varauksella, kun Inna lähes uhkarohkeasti pitikin nyt vain yhdellä kädellä kiinni hänestä. Hyvinhän neitokainen alkoi jo pystyssä pysymään, mutta sitten tosiaan tulisi se kauhullakin odotettu seuraava osa. Neito tiedusteli ääneen, joko käveltäisiin. Vastaukseksi punatukka tyytyi vain nyökkäämään päätänsä ja hymyilemään ystävällisesti. Varovaisesti hän astui taaksepäin ja tyttö seurasi tietenkin varovaisesti perässä. Muutaman metrin jälkeen, kiljahdus havahdutti Iriadorin ja korkeahaltia joutui uudemman kerran koppaamaan nuorukaisen kiinni, ettei tuo maahan itseään kumonnut.
Hyvinhän se meni. Jatka samaan malliin, niin pian pysyt itse pystyssä, punatukka tuumasi vastaukseksi toiselle.

Pian uusi yritys lähti käyntiin. Tyttö pysyi jo paremmin pystyssä, eivätkä askeleetkaan olleet enää niin horjuvia kuin aluksi olivat olleet. Iriador ei voinut välttyä kiusaukselta päästää kokonaan irti toisesta ja antaa kävellä täysin omin avuinsa. Tuskin se mahdotonta oli, saatika hankalaa kun kävely tuntui jo luonnistuvan paremmin. Varoittamatta sen koommin asiasta, tuo päästi irti tytön käsistä ja astahti itse hieman sivummalle tarkkailemaan tilannetta.

[Kitty]

Inna

Punapää jatkoi kävelemistä toisen kanssa, lopulta irrottaen otteensa kokonaan. Inna vilkaisi toista hymyillen, miltei nauraen, hänhän käveli. Ja vielä ihan itse ! Varovaiset askeleet muuttuivat pian pienistä ja vaivallisista askelista isommiksi ja vähän rennommiksi. Kauaa tätä riemua ei kuitenkaan kestänyt kun innostus meni keskittymisen edelle, ja Iriadoriinpäin käänyessään menetti nuorempi jälleen tasapainonsa. Refleximäisesti nuorempi tarttui jo apuun syöksyvän tuttavansa paidasta kiinni, mutta valitettavasti Iriador ei ollut tarpeeksi nopea, jolloin kummatkin kaatuivat hiekalle. Inna jäi jalat levällään miehen alle, tuon taas kaatuessa suoraan neidon päälle. Nenä vastakkain Inna katsoi toista säikähtäneenä, Iriadorin piti ottaa koppi, ei kaatua mukana. Toljotusta kesti hetkisen, kunnes sanat löysivät taas tiensä ulos suusta. "Uh- uudestaan ?" Tyttö kysyi hiukan epäröiden. Näköjään vähän kokeneemmatkin voisivat siis kaatuilla.

[Crimson]

Iriador

Mies katsoi itsekin innoissaan, kun tyttö taapersi nyt askelia toisensa perään mitä onnistuneimmin. Iloa ei kestänyt kuitenkaan kauan, kun tasapaino menetettiin jälleen. Hieman säikähtäneenä punatukka tietenkin ryntäsi nuorempansa avuksi, hämmästyi kun toinen tarrasi paidan rintamuksista kiinni ja kiskaisi mukanaan maahan. Korkeahaltia otti käsillään vastaan onneksi pehmeästä maasta, samalla kun kaatui suoraa päätä nuoren tytön päälle päätyen nenät vastakkain tuon kanssa. Iriador ei voinut kuin tuijottaa Innaa ja koota ajatuksiaan hetken säikähdykseltään, kunnes tuo sisäisti itsekin ajatuksen makaavansa toisen päällä. Salamana punatukka kampesi itsensä ylös ja toivoi, etteivät hänen kasvonsa täysin muuttuneet punaiseksi tästä tapauksesta. Olihan tuo noloa.

Iriador naurahti hämillään ja auttoi tytön uudelleen pystyyn.
Ei kai sinua vain sattunut? mies tiedusteli samalla kun pudisteli toisella kädellään vaatteitaan niihin tarttuneesta hiekasta.

[Kitty]

Inna

Mies kampesi itsensä nopeasti ylös vaikuttaen hieman vaivaantuneelta. Niin oli Innakin, mutta vain hieman, ei hänen tarkoituksensa ollut kaataa toista mukanaan. Auttava käsi ojentui kuitenkin jälleen kohti neitoa. "Ei lainkaan, entä sinuun ?" Inna kysäisi takaisin nousten toisen avustuksella ylös. Puistellen ihostaan sulanutta lunta ja hiekkaa huomasi Inna pysyvänsä jo pystyssä ilman toisen jatkuvaa tukea. Hymy nousi jälleen nuoren kasvoille, voiton riemu jopa pääsi pinnalle. Sitten tupsahti kuitenkin Innan mieleen että mies tuskin oli ihan huvinvuoksi kunnon varustuksella liikkeellä.

"Mitä herra muuten tekee täälläpäin ? Oletteko kenties matkalla jonnekkin ?" Inna uteli koittaen olla mahdollisimman kotelias, kaiketi samat käytöstavat pätesivät niin pinnan alla kuin pinnan yläpuolellakin. Nyt hieman vähemmän varoen, mutta silti varautuen alkoi neito jälleen kävellä eteenpäin, tuntui hetken jopa siltä että mitä vähemmän ajatteli kävelyä, sitä helpompaa se oli. Muutaman kerran tuo taas kompuroi, saaden noilla kerroilla kuitenkin itse tasapainonsa takaisin.
"Tämähän alkaa jo onnistua !" Inna totesi vielä välistä hymyillen iloisena. Murheet pysrtön menettämisestä olivat tältä erää pois pelistä, uuden oppiminen oli vain niin jännittävää ja mukavaa että se vei kaiket ajatukset.

[Crimson]

Iriador

Ei ollenkaan, olen kunnossa. Hyvä että sinäkin, punatukka totesi hymyillen. Miten häneen nyt saattaisi pieni lennähdys hiekalla sattua? Hassua edes ajatella moista. Iriador oli jälleen valmiina syöksymään toisen avuksi, jos tuon tasapaino jälleen pettäisi. Onneksi tyttö kuitenkin toistaiseksi ainakin sai tasapainonsa pidettyä, mikä ilahdutti myös korkeahaltiaa itseään suuresti. Punatukka seurasi hetken tytön reipasta menoa, kunnes nuoren neidon kysymys havahdutti tuon.
Äh, ei sinun tarvitse herroitella. Voit kutsua minua Iriadoriksi, korkeahaltia aloitti naurahtaen. Käytöstavat ja kaikki muu olivat lähes unohtuneet toisen askelluksen valjastamisen tiimoilta, mutta nyt oli korkeaaika esittäytyäkin.
Tulin tänne hoitamaan työasioita muutama päivä sitten. Nyt olen kuitenkin palaamassa takaisin seuraavalla laivalla suurelle mantereelle täältä saaristosta, punatukka selitti, samalla kun hymysuin seurasi toisen jo erinomaisestikin luonnistuvaa kävelyä.

Haltia vilkaisi sataman suuntaan, kun oli samalla itseäänkin muistuttanut pienellä tarinallaan, ettei seuraavasta laivasta ollut sopivaa myöhästyä. Pienempiä purjeita oli jo alettu availla ja miehistöäkin vaikutti kannella kipittävän suuntaan jos toiseenkin.
Ja ilmeisesti laivani lähteekin piakoin. Saanko tiedustella vielä ennen lähtöäni, millä nimellä sinua olisi kunnia kutsua? Iriador lopulta kysyi kääntyessään katsomaan nuorta tyttöä kenties viimeisen kerran.

[Kitty]

Inna

Inna nyökkäsi hymyillen toisen kertoillessa että herroittelu oli turhaa, parempi niin, olisi tympeää kohdella uutta tuttavaansa kuin kuningasta.
Kuunneltuaan toisen puhetta heräsi nuorukaisen mielenkiinto. Millainen se manner mahtoi olla ?
Iriadoriksi esittäytynyt punapää uteli vielä millä nimellä neitoa saisi kutsua. "Olet hirmu kohtelias Iriador, ja tutustumisen ilo ja onni lienee minun puolellani." Nuorukainen vastasi jatkaen yhä varovaista kävelyään. "Nimeni on Inna, Inna Stronngwater, kaiketi niin voisi sanoa, ja tahtoisin nöyrimmiten pyytää lupaa päästä tuolle mantereelle jonne olet matkalla. Joten voisinko millään tulla mukaasi ? En toki tahtoisi olla vaivaksi, mutten tahtoisi jäädä yksinkään tänne..." Inna selitti kuulostaen ehkä vähän raasultakin. Lisäksi jos Iriador ottaisi tämän kummajaisen mukaansa, olisi heillä koko laivamatka aikaa tutustua toisiinsa.