This night is just for us //sovittu K18

[Nipustin]

//Ähsdt täällä taas mitä nyt valovuoden myöhässä//

William Thann

Isabella oli tosiaan mestari peittämään tuntemuksiaan, mutta tällä hetkellä hän ei oikein perustanut Lucanyasta pätkääkään. Ainoa syy, miksi hän oli ehdottanut saada viettää aikaa kaksikon kanssa, oli päästä noiden väliin. Hän oli kiinnostunut Williamista, ei Lucasta, ja tahtoisikin Williamin kokonaan itselleen. Pysyvästi.

William kuunteli naisten "kiivasta" kanssakäymistä. Eihän sitä siis kiivaaksi voinut oikeastaan kuvailla, sillä molemmat daamit hymyilivät toisilleen mitä ystävällisemmin, mutta toisaalta kaikkihan sen tiesivät että hymyt ja kohteliaisuudet olivat seurapiirien tappavimmat aseet. Sieltä täältä rivien välistä saattoi lukea etteivät nämä naishenkilöt tulleet tippaakaan toimeen, mutta hyvin nuo sen tosiaan kätkivät - jopa normaalisti niin ihanan viattoman oloinen Luca-neito.

Aatelismiehen piti kehitellä jotain - ja pian! - ettei heidän vasta alkunsa saanut päivänsä leviäisi ihan reisille jo ennen kuin edes alkoi. Nyt vaadittiin ovelia toimia ja onneksi Willin aivot olivat juuri sopivasti heränneet hänen ahmiessaan aamiaista!
"Olet aivan oikeassa parahin hopea serkku!" Keikari ylisiti Isabellan suunnitelmaa ja murto-osa sekuntin olisi voinut vaikka vannoa että Isabellan kasvoilla käväisi mikroilme ihmetyksestä, joka kyllä äkkiä kätkettiin jälleen nukkemaisen hymyn suojiin. Isa ei juurikaan perustanut siitä että hänet luokiteltiin hopea-miksikään, sillä se oli suora viittaus siihen kuinka hän ole alempaa haaraa heidän ylväästä aatelissuvustaan.
"Olimme Luca-neidon kanssa menossa rannalle ja uimaan, mutta hei mitä useampia sen hauskempaa vai mitä? Olet enemmän kuin tervetullut mukaan! Siitä tulee hauskaa!" William puheli oikein lämpimästi, nojautui rennosti taaksepäin tuolissaan ja nappasi suuhunsa vielä yhden marjan lautaseltaan.
Ensi alkuun hänen seuralaisensa täytyi uskoa miehen tulleen hulluksi. Ranta oli pahin mahdollinen paikka mennä, jos tahtoi peittää salaisen identiteettinsä salaisena. Uimassa Lucalla ei olisi mitään veruketta pitää hattua korvien peittona ja muutenkin vähäpukeisena tuosta saattaisi muutenkin saada vähän haltiamaisemman vaikutelman sirommasta rakenteesta. Eivätkä he sitäpaitsi mitään sellaista edes olleet sopineet!
Vaan se mitä Luca-neito ei tiennyt, oli se että William tiesi varmaksi ettei Isabellaa saanut kirveelläkään rannalle- saati uimaan. Hienostelija inhosi kastumista, sitä kuinka hänen täydelliset kasvonsa huuhtoutuisivat meren aaltoihin. Isaa ei oikeastaan koskaan nähnyt ilman täydellistä meikkikerrosta, tai vaatekerrastoa, joten leningit ja pakkelit eivät sopineet tippaakaan rannalle.

"...rannalle?" Isa toistikin seuraavaksi innottomasti, ja ääni oli täysin ristiriidassa hänen muka ystävällisen ilmeensä kanssa joka oli jähmettynyt kasvoille. Tarkkaavainen huomaisi myös kuinka täydellinen maski oli saanut säröjä, sillä Isabellan kulmat olivat hieman vastenmielisyyttä kuvastaen koholla ja hänen silmissään ei näkynyt iloa.
"No mutta mikä olisikaan parempaa mitä mereen pulahtaminen kun ollaan vaan näin keskenään saarella jossa on upea hiekkapohjainen ranta!" Willaim jatkoi muka viettomasti omaa puheenvuoroaan, niin kuin hänen pienessä mielessäkään ei olisi käynyt ettei Isabella ehkä haluaisi lähteä. Aatelismiehen pään päällä voisi melkein suorastaan hohtaa pikkuinen sädekehä, niin viattomalta tuo vaikutti aikomuksissaan.

[Niehku]

//Onneks mie en!//

Lucanya Vendethiel

William jaksoi yhä pitää yllä kohteliaismaista äänensävyään, mutta tällä kertaa se jotenkin tuntui oikeasti innokkaalta. Lucanya katsoi hieman kysyvän oloisena miestä ja mietti, mitä tuolla mahtoi olla mielessään. Haltia uskoi vahvasti, että Will aikoisi keksiä jotain, joka häätäisi tämän serkun pilaamasta päivää.
Ja sieltähän se "tulikin". Jos blondin suussa olisi ollut ruokaa, se olisi mennyt armotta väärään kurkkuun. Hän kävi läpi mielessään niin monia ajatuksia, samalla kun tuijotti Williamia hieman ärtyneenä. Lucanya toivoi, että tämän unelmiensa mies olisi haltia, jotta pystyisi käymään tämän kanssa keskustelua telepaattisesti. Toden totta, pari ei ollut sopineet yhtään mitään uimisesta, ylipäätään ei mitään tästä päivästä. Lucasta tuntui, ettei enää tuntisi Williamia. Mitä tuo oikein juoni?

Lucanya ei todellakaan aikonut mennä uimaan Isabellan nähden, se oli varmaa. Hän oli niin tuohtunut, ettei sanonut mitään. Haltia päätti olla sotkeentumatta omilla kommenteillaan sen enempää, jotta saisi nähdä, oliko Willillä jokin vedenpitävä suunnitelma nyt tähän. Isabella ei kuitenkaan ainakaan kuulostanut iloiselta serkkunsa ehdotukseen, Luca yritti tarkkailla tämän ilmeitä. Mies jatkoi mainostamalla ehdotustaan.

Isabella tuntui nielevän kovastikin jotain, ennen kuin avasi suunsa.
"En oikein ole rantaihmisiä, jospa siis jään sis--"
"Harmin paikka! Jää vain odottelemaan meitä tänne sisälle." Lucanya keskeytti toisen nuoren naisen puheen nousten nopeasti seisomaan. Hän kiersi Isan takaa Willin luo, tarttui tätä napakasti käsivarresta ja kiskoi tuon perässään ruokailutilasta. Isabella oli sisältä tyrmistynyt, vaikka sitä ei ehkä huomannut tuon kivettyneestä ilmeestä. Lucanya raahasi Willin määrätietoisesti ihan ulos saakka, jottei miehen serkku kuulisi varmasti yhtään mitään heidän tulevasta keskustelustaan.
"Kuule nyt herraseni, mitä oikein teet?" haltia melkein huusi toiselle.