This night is just for us //sovittu K18

[Nipustin]

Ihminen oli kyllä hyvin tietoinen siitä ettei tehnyt mitään väärin - herran jestas eihän hän edes hallinnut tätä! - eikä oikeastaan sen kuuleminen auttanut tilannetta, mutta Will nyökkäsi silti päätään samalla kun yritti keskittyä johonkin aivan muuhun kun kauniiseen, kovasti alastomaan haltia naiseen hänen edessään, joka oli hetki sitten muun muassa nimittänyt häntä herrakseen. Tuntui ihan tyhmältä kiihottua siitäkään näin, mutta oma juttunsa kullakin ilmeisesti. William oli ilmeisen mieltynyt siitä että hänelle alistuttiin, jotain valtaroolileikkejä.
"Juu mene vaan", mies sanoi virnistäen edelleen naama punoittaen, vaikka puna olikin alkanut laskea. Kun toinen oli kääntynyt poistuakseen altaasta Will ei hallinnut silmiään jotka ahnaasti vilkaisivat haltian kehoa uudestaan. Nyt kun ne jo aikaisemmin tuossa altaan reunalla olivat vahingossa päässeet tarkkailemaan jotain noin ihanaa ei niitä voinut täysin estää uudestaan. Kuitenkin kiireesti katse käännettiin muualle ja William purki keskittymistään hedelmiin, poimimalla sieltä yhden trooppisen hedelmän ja alkamalla syömään sitä aikansa kuluksi.

Neito oli valmis ja poistunut toisaalle. Nyt William nousi altaasta ja hänen erektionsa oli laskenut onneksi jo altaassa ollessa. Mies kuivasi itseään ja mietti mitä Lucanya neito mahtoi tästä miettiä. Hän ei halunnut painostaa toista tekemään mitään mitä tuo ei tahtoisi. Itse asiassa nyt kun herrasmies yritti muistella, hän ei kerta kaikkiaan saanut mieleensä hetkeä jolloin haltia olisi maininnut mitään entisistä poikaystävistä tai tuon kokemuksista. Toinen voisi ihan hyvin olla vaikka neitsyt! Will punastui ajatuksesta, mutta tällä kertaa se ei haitannut, sillä eihän kukaan tuota ollut näkemässä.
Totta kai Thannin suvun jäsenenä Will oli hyvin kotikoulutettu, ja siellä oltiin myös puhuttu siitä kuinka minkäänlaiset seksuaaliset riiitit eivät kuuluneet avioelämän ulkopuolelle. Noh, tietysti Will tiesi jo itse rikkoneensa tuon lupauksen, mutta Luca-neito ei välttämättä ollut sitä tehnyt ja Will ei kyllä kerta kaikkiaan aikoisi vaatia tuolta mitään sen sorttistakaan! Olihan hän sentään pesun - melkein - kestävä herrasmies!

William oli jälleen pukeissa ja saapui käytävälle etsien naisystävänsä katseellaan. "Toin sinulle hedelmän", mies naurahti ja nakkasi neidolle samanlaisen trooppisen hedelmän minkä oli itse syönyt aikaisemmin, ne olivat olleet sopivan makeita ja meheviä, että mies oli ajatellut toisenkin haluavan ehkä sellaisen, sillä eiväthän he muutenkaan olleet syöneet kylpyhuoneen hedelmistä kuin muutaman hassun rypäleen. "Miten olisi kierros asunnolla, ennen nukkumaan menoa? Ramaisisipa sitten ainakin hyvin", William ehdotti lempeä hymy kasvoillaan samalla käsillään ympärilleen viittoillen. "Talosta löytyy keittiö, kirjastoja, ruokasalit, oleskelu- ja lepohuoneet, kylpyhuoneita sekä neljä makuukammaria..." Kaikki muut lueteltiin listaan ilman tarkkoja määriä, paitsi makuuhuoneet, joita mies hyvin huomaamattomasti painotti olevan useampia, ihan vaan että Luca-neito tietäisi että hänen oli kyllä mahdollista saada oma huoneensa. Talo oli kyllä iso, mutta lähinnä paljon täynnä turhanpäivästä tilaa, kuten Will asian mielsi.

[Niehku]

Lucanya Vendethiel

Haltia ei ehtinyt kauan odotella käytävällä, kun William tuli pois kylpyhuoneesta. Luca kiitti hedelmästä, jonka mies oli tälle tuonut. Hän alkoikin sitä heti syömään ja siinä samassa huomasikin, että oikeastaan tällä oli ollut vähän nälkäkin. Mies ehdotti, että voisi näytellä seuralaiselleen vähän paikkoja tarkemmin, ennen kuin pari menisi nukkumaan. Lucanya nyökkäili tuohon, sillä tämän suu oli täynnä sitä hedelmää, joten ruoka suussa puhuminen ei tullut kysymyksenkään. Mies luetteloi kaikki sisätilat, jotka huvilasta löytyi sekä painotti makuuhuoneiden lukumäärää. Vähän hämmentyneenä haltia vilkaisi Williamia, mutta sitten ymmärsikin, mikä merkitys sillä painottamisella oli ollut. Voi että tuo mies osasikin sitten ottaa kaiken huomioon ja pysyi viime kohtauksesta huolimatta herrasmiehenä. Siitä huolimatta Luca ei ollut edes harkinnutkaan, että menisi ja ottaisi oman huoneen.

Haltia ei ajatellut kylpykohtauksesta mitään negatiivista. Kaikki oli sujunut jotenkin luontevasti, jos näin nyt voitiin sanoa. Lucanya syventyi hetkeksi kuitenkin miettimään asiaa tarkemmin. Jos täällä nyt olisi joku ulkopuolinen, joka tuntisi neidon elämän yhtä tarkasti kuin tämä itse, voisi tämä sättiä Lucaa monestakin syystä, mitä tuo itse ei tullut ehkä edes ajatelleeksi. Sitä paitsi, tarvitsiko edes? Williamhan oli hänen poikaystävänsä! Haltia oli vielä teinivuosinaan säännöistä pitänyt kiinni, mutta kun hänen suhteensa kävi huonommaksi tämän vanhempien kanssa, ei nainen enää välittänyt säännöistä. Koska siis Lucanya -vaikkei ollut niin aatelisesta suvusta tullut- oli kasvatettu hyvin kaikkeen parisuhteeseen liittyvään. Tokihan aiempia poikaystäviä oli ollut se muutama kappale ja eräälle oli mennytkin menettämään sen neitsyydensä, joka ei kyllä mikään miellyttävä kokemus ollut. Sen lisäksi että se teki fyysisesti kipeää, teki myös henkisesti kun mies ei ottanutkaan tätä tietoa niin lempeästi huomioon kuin Luca olisi halunnut. Sen jälkeen naista on hiukan pelottanut tehdä sama uudelleen.

Neito ei tiennyt, mitä Williamilla oli ollut mielessään ja kenties suunnitelmissaan vielä täksi yöksi tai huomiselle. Olisiko se pelkkää nukkumista vaiko jotain muuta ennen sitä? Entä jos haltia jänistäisi pelkonsa takia? Miten Will siihen reagoisi? Pahinta seurausta vain ajatellessaan neito nielaisi. Oliko mies niin tottunut saamaan naisilta mitä halusi? Liian monet kysymykset tulvivat haltian mieleen, josta hermostunut sydän takoi lujempaa. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Haltia palautui maan pinnalle vedettyään vaivihkaa sisään henkeä.
"Mentäisiinkö tutkimaan keittiötä tarkemmin? Lämmin tee tekisi vielä hyvää..." Lucanya ehdotti toiselle väkisin vääntäen sen huolettoman hymyn kasvoilleen. Hän tarvitsi sitä teetä, se ei ollut mikään syy pitkittää yhtään mitään.

[Nipustin]

Hetken haltia neito oli kuin mietteissään, vaikka tietysti saattoi olla että tuo söi vaan suunsa tyhjäksi. Will kuitenkin uskoi jälkimmäiseen vaihtoehtoon yhtä vähän kun jaksoi uskoa siihenkään että toinen olisi parrakas kääpiö. Eiköhän heillä molemmilla ollut omat mietteensä tapahtuneiden johdosta, mutta täytyi esittää roolia siitä kuinka kaikki oli hyvin. Nainen oli esittänyt että haluaisi teetä, joten heidän tulisi käydä keittiössä. "Tietysti, tule" William sanoi naurahtaen kuin hänen olisi itse pitänyt älytä ehdottaa tuota toiselle. Will nappasi toisen käden omaansa kehottaessa tuota tulemaan perässään. Sitten hän lähti johdattamaan heitä kohti huvilan 'vaatimatonta' keittiötä.

Keittiö oli valtava. Kaappi tilaa kaikelle mitä täytyi säilöä suolassa tai kuivassa ja viileässä oli valtavasti. Keittiöstä aukesi myös ovi pieneen kellariin jossa oli kaikkea mikä säilyi vain kylmässä. Keskellä keittiötä oli pöytätasot joiden ympärillä kaikki kaappien määrä keskittyi. Will alkoi tutkia kaappeja veikeä ilme kasvoillaan. "Nii'in, nythän se varmaan kostautuu etten koskaan välittänyt hääriä kyökissä. Kuolemme varmaan ensin nälkään, ennen kun löydän mitään näistä jättiläisistä!" Aatelinen nauroi, joten tilanne ei todellisuudessa varmasti olisi niin paha, mutta kyllä tässä aikansa sai kaivaa ennen kuin teetä löytyisi. "Voisiko kaunis neito ojentaa auttavan - sekä luonnollisesti kauniin! - kätensä urhonsa avuksi?" William kysyi dramaattisesti ja soi neidolle olkansa yli kaappeja läpi tutkiessaan hymyn.

Apua saatiin, nyt etsimisen ei pitäisi kestää niin kauaa. Tai ei olisi pitänyt kestää sillä ensimmäinen kaappi jota hänen armaansa oli mennyt tutkimaan, piti sisällään kokonaista kaksi hyllykköä erilaisia teetyyppejä. Kyseinen kaappi olikin tuoksahtanut ihanan trooppisella sen auetessa. Will tuli katsomaan toisen löydöstä, halasi neitoa takaa päin ja muiskautti ison pusun toisen poskelle. "Siinä mun tyttöni naiset ja herrat!" William naurahti kuin Lucanya olisi tehnyt isonkin urotyön, vaikka tavallaan olikin, nimittäin säästänyt heidät kaikkien kaappien läpi tutkimiselta.

Will tiesi sentään mistä löytyisivät teepannu sekä juomavesi. Pannu löysi myös paikkansa liedelle ja Will osasi helposti sytyttää tulen lieden alle. Sellainen touhuaminen oli hänelle vähän vierasta, sillä yleensä se oli palvelusväki joka nämä asiat hoitaisi, mutta lapsuudessaan Will oli tykännyt olla mukana tälläisissä jutuissa. Iän myötä oli kyseinen harrastus tietysti jäänyt, enää joskus harvoin kun mies tahtoi olla yksin jossain, oli näistä taidoista hyötyä.
"Sitten odotellaan, joko päätit minkälaista teetä tahdot?" William kysyi Lucalta ja nojaili yhteen kaappiin, rennosti hymyillen. Hän ei edes enää miettinyt sattumusta kylpyhuoneessa, sillä tavalla Will oli kyllä nopea palautumaan näinkin erikoisista kokemuksista. Hulttio, mikä hulttio, huoleton, mikä huoleton!

[Niehku]

Lucanya Vendethiel

William ei -tietenkään- vastustanut neidon ehdotusta, joten tarrasikin hennommasta kädestä kiinni ja johdatti heidät sinne missä teetä keitetään. Pelkkä keittiö sai jo neitosen hämmästymään paikan koosta. Hän naurahtikin sen jälkeen itselleen, paikkahan oli yli puolet isompi hänen omasta piskuisesta keittiöstään!
"En ihmettelisi yhtään, jos tämä olisikin ravintolan keittiö." haltia tokaisi vilkaisten joka sopin, mitä sitä ylipäätään löytyisikään. William tarttui toimeen ja availi kaappeja.
"Tulipa minulle kummasti turvallinen olo..." neito naurahti toiselle tämän selittäessään nälkäpulasta. Mies pyysi kuitenkin pian toisen apua, millä herttaisimmalla tavalla mitä vaan voisi kuulla.
"Noh, jos minä tämän kerran." Lucanya sanoi toiselle virneen kera ja liittyi mokoman teejauheen etsintään. Enemmän kuin mielellään nainen niin teki, kerrankin hän sai jotain touhutakin keittiössä, vaikka se pientä olikin. Willin kanssa kun aina joku muu oli sen aterian valmistanut tai ylipäätänsä tehnyt kaiken valmiiksi.

Kauanpa ei haltia saanut riemuita etinnöiden ilosta, kun tee tuntui löytyvän turhankin nopeasti.
"Oho..." haltia hiljaa tokaisi nähdessään sen valtavan määrän erilaisia teelajeja. Samassa mies tuli halaamaan neitosta takaapäin ja mojova pusu tuntui poskella. Lucanya nauroi toiselle ja taputti pari kertaa käsiään yhteen. Pian teepannu oli liedellä ja Willin sanojen mukaan tulisi enää odotella veden lämpeämistä. Haltia palasi kaapille vieden sormensa alahuulelleen ja pähkäili makua.
"Hmm... Voi miksi. Miksi on liikaa hyviä makuja?" blondi sanoi dramaattisesti ja vilkaisi hymyillen mieheen. Lopulta hän vain peitti silmänsä toisella kädellään ja nappasi hyllystä sen paketin, mikä vain sattui tulemaan käteen.
"Minttuteetä. Kelpaa." Lucanya sanoi ääneen tutkittuaan etiketin ja sulki kaapin. Hän asetti paketin pöydälle, joka oli lieden vieressä. Neito asettui vastakkain aatelista seisomaan ja vei kätensä selkänsä taakse.
"Etkö sinä juo teetä?" hän varmisti toiselta. Jotenkin myös Luca näytti unohtaneen kylpykohtauksen ja aiemmista mietteistään huolimatta tämä näytti jo omalta itseltään. Eli pirteältä ja hymyileväiseltä.

Jonkin ajan kuluttua vesi alkoi kiehua ja Luca nappasi tavallisen teekupin kaapista ja malttamattomana hyräili kun kaatoi pannusta vettä siihen. Lusikkakin löytyi nopeasti ja nyt neito kaatoi mintun makuista teejauhetta. Mieto ja mukava tuoksu tulvahti heti ilmoille.
"Mennäänpä istumaan, eikös vain?" Lucanya ehdotti toiselle ja tarttui tätä jo kädestä ja johdatti heidät istumaan pienen matkan päässä olevalle sohvalle. Haltia otti jo ensimmäisen kulauksen ja ilmeestä päätellen litku maistui. Hän laski sen hetkeksi pöydälle ja tarkastelikin huonetta. Pieni hiljaisuus vallitsi tunnelman.
"Minusta on outoa olla kaksin näin isossa talossa." haltia tokaisi hetken kuluttua. Hän kun oli tottunut elämään pienemmissä rakennuksissa, joissa oli hänen lisäkseen ollut vähintään kaksi muuta jakamassa tilat.
"Ei se minua tietenkään haittaakaan." Lucanya lisäsi nopeasti ja katsoi hymyillen Williamia. Ei haltia todellakaan olisi halunnut muita tähän paikkaan. Kerrankin hän sai olla ihan vaan Williamin kanssa. Neito tarttui taas teekuppiinsa.

[Nipustin]

William hymyili lempeästi kun toisella oli ongelmia valita minkä makuista teetä tahtoi juoda. Will olisi tietysti voinut kertoa miksi heidän kaapistaan löytyi niin monia eri vaihtoehtoja, muttei nähnyt sitä tarpeelliseksi vaan kohautti hymyillen hartioitaan toisen vilkaistessa häntä päin. Lopulta sieltä valittiin sokkona yksi pussukka joka näytti sitten olleen minttuteetä.
"Ei kiitos, minun on ihan hyvä näin" aatelinen vastasi nauraehtan. Hän nappasi kaapista muutamia pikkuleipiä jotka olivat odottamassa söpössä tarjoiluastiassa kaapissa jota mies oli aikaisemmin kaivanut. Hän voisi ihan hyvin syödä yhden pikkuleivän vaikkei ollut pahemmin nälkä.

Tee vesi kiehui joten toinen valmisteli itselleen teensä, samalla kun komistus nojaili pöytätasoon tarjoiluastien kanssa odottaen että he siirtyisivät toisaalle nauttimaan sitten teetä ja pikkuleipiä. Toisella oli ollut sama idea sillä heti kun tee oli valmiina hän tarttui miestä kädestä lähtien johdattamaan tuota. No se sopi kyllä Williamille joka oli heistä yleensä se joka johdatti toista joka paikkaan.
Toinen kertoi pitävänsä sitä vähän outona että he olivat kaksin näin isossa talossa. William ei kerennyt reagoida mitään ilmeillään tai kehollaan, mutta ajatukset kerkesivät kyllä huolehtimaan johtuiko se miehestä itsestään. Sitten toinen kiirehtikin lisäämään ettei se siis häntä haitannut. Will nauroi lempeästi toiselle nojaten rennompaan asentoon sohvalle. "Hetken jo luulin että seurassani oli jotain vikaa, sehän olisi kamala jollekin joka on niin vannonut herramiehen valan" Will sanoi sitten ääneen asti. Sitten kiinnitettiin huomiota teekuppiin jonka neito jälleen vei huulilleen. "Maistuuko tee? Oletko varma ettet halua jotain muuta?"

Kun Will oli syönyt kokonaista kaksi pikkuleipää ja kauniimpi osapuoli oli juonut teensä. Will siivosi kohteliaasti kaiken takaisin keittiöön antamatta neidon rehkiä. "Minä hoidan!" Mies oli huudahtanut viedessään tavaroita keittiöön. Palattuaan keittiöstä mies hymyili valloittavasti neidolle. "Mitäs haluaisit nähdä seuraavaksi? Karttakokelmat kirjastossa? Sukuni muotokuvan olohuoneessa? Salaisen käytävän josta pääsee talleille?" Hän nauroi. Jokainen hänen luottelemistaan asioista oli todellinen muttei hän uskonut Luca-neitoa kiinnostavan mikään niistä. Ainakaan häntä itseään ei pahemmin kiinnostanut, mutta mikäli tuo todella olisikin kiinnostunut lähtisi mies mukisematta esittelemään kyseisen nähtävyyden.
"Niin sanotusti minun huoneessani, taitaa muuten olla esillä vieläkin jotain minun piirrustuksiani kun olin pieni ja ehkä jopa muotokuva minusta vauvana..." William hymyili hieman nolostuneena siitä että hänestä todella oli myönnettävästi ja todistettavasti olemassa moista aineistoa.

[Niehku]

Lucanya Vendethiel

Onneksi haltia oli ehtinyt lisätä sen viimeisimmän lauseensa, sillä toinen oli jo ehtinyt luulla vaikka mitä.
"Hmph, voi sinua hölmöä." Luca sanoi naurahtaen toiselle ja silitti pienen hetken ajan Willin poskea. Mies vielä varmisti, että olihan hänen armaansa tee tarpeeksi maukasta.
"Tämä on kuule hyvää! En ole kovin nirso teen maun suhteen." haltia vastasi ja nappasi pöydältä yhden pikkuleivän.

Pienen iltapalan jälkeen Will ehti ensin korjaamaan ne vähäiset tavarat keittiöön. Niinpä haltia jäi odottelemaan huoneeseen. Kaipa sitä piti olla iloinen, että mies vapaaehtoisesti siivosikin. Pian tämä tulikin takaisin ja tiedusteli, mitä vielä neito haluaisi nähdä talosta. Miettiväisenä Luca vei kätensä leualleen. Ennen kuin hän ehti mitään päätöstä sanoa ääneen, vielä yksi vaihtoehto kuului miehen suusta. Neidon ilme kirkastui.
"Sinä vauvana? Se on pakko nähdä!" hän hihkaisi ja tarttui Willin molemmista käsistä.

[Nipustin]

Toinen oli aivan innoissaan kun mahdollisuutena oli päästä katsomaan kuvia suloisesta Will-vauvasta. Tuo jopa tarttui innokkaana miestä tuon käsistä. Will nauroi lempeästi ja nyökkäsi. "No sinne siis uskoisin", tuo totesi lähtien johdattamaan heitä perille.

Williamin huone huvilalla näytti paljolti samalta kun tuon huone itse kotona, mutta pyhitettynä Williamin lapsuudelle. Seinällä oli suuri muotokuva Williamista noin kolmen ikäisenä. Williamilla oli aina ollut komeat kasvot ja suloiset ruskeat silmät näyttävät edelleen ihan yhtä söpöiltä. Seinillä oli myös paljon Williamin piirtämiä kuvia sekä maalauksia. Nurkkapöydällä oli myös jonkinlainen pehmoeläin, taisi esittää hevosta. Tai aasia. Tai jotain muuta kaviollista nelijalkaa. "Pidin kovasti ensimmäisestä hevosestani, sen nimi oli Ritari", Will kertoi paljastaen mitä jotkut kuvat sekä pehmo esittivät. Häntä ei oikeastaan edes nolottanut tuoda toista lapsuuden muistojen pariin. Lipaston päällä oli toinen muotokuva, paljon pienempi, ja siinä näkyi kolme lasta vierekkäin, kaksi vaaleaa pellavapäätä ja yksi tumma tukkainen. Nopeasti kuvassa näytti olevan kolme tyttöä, mutta todellisuudessa heistä keskimmäinen oli William.

[Niehku]

Lucanya Vendethiel

Niin kaksikko lähti kohti Williamin makuuhuonetta. Huoneeseen astuttuaan huomasi kyllä, että tila oli myös jäänyt siihen viimeiseen komistuksen vierailuun huvilalla eli lapsuuteen. Lucanya oli innoissaan ja hyvillään siitä, että kaikki ne asiat oli jätetty talteen. Nyt haltia tunsi vielä miestä enemmän, saatuaan tietoon myös vähän menneisyyttäkin. Nainen ihasteli muotokuvaa, joka oli tarkasti ja taitavasti jäljennetty kankaalle. William valoitti hiukan tekeleidensä aihetta. Hassua miten jo niin pienestä lähtien mies oli ollut kiinnostunut hevosista ja ratsastuksesta. Kyllähän siitä oli tietenkin oli hyötyä; nyt tuo todellakin tunsi hevoset.

Haltia otti pienen valokuvan lipaston päältä käsiinsä, jotta sai sitä tarkemmin tutkia. Hetken kuluttua hän vertaili sitä kuvaa ja maalausta seinällä nykyiseen Williamiin.
"Voi kun olet ollut kyllä suloinen pienenä..." neito totesi sitten hymyillen ja laski kuvan takaisin lipastolle.
"...Vaikka olethan tietysti nytkin, suloinen komistus." blondi jatkoi mentyään Williamin lähelle ja silitteli tämän hiuksia vangiten taas oman sinisen katseensa miehen tummiin ja ruskeisiin silmiin.

[Nipustin]

Toinen oli vertaillut kuvaa kolmesta lapsesta suureen muotokuvaan ja nyt naurahti Willin olleen niin suloinen pienenä. Eihän sille voinut kun nauraa. "Kukapa ei olisi suloinen pienenä.." Toinen sanoi vaatimattomasti vilkaisten vielä kuvaa joka kiidätettiin takaisin paikalleen lipaston päälle. Seuraavaksi Luca-neito tuli ihan Williamiin kiinni ja antoi sormiensa leikitellä hänen aaltoilevilla vaaleilla hiuksillaan. Siniset silmät tuijottivat jälleen vangitsevina ja Will ei voinut olla katoamatta niiden syövereihin uudestaan.
"Luca..." Will aloitti hieman epävarman kuuloisena tutkaillessaan toisen aikeita tuon silmistä, "Saat kyllä sanoa heti jos menen liian pitkälle. Haluan vain varoittaa että olen vain ihminen, minä innostun aika herkästä. Enkä missään nimessä tahdo sinun tekevän jotain mihin et olisi valmis." Niiden sanojen saatteleman mies antoi käsiensä tulla vaeltamaan kauniimman keholle ensin käsivarsia sivellen tuon olkapäille, sieltä mutkitellen kylkiä pitkin lanteille, jonka ympäri ne sitten kietoutuivatkin vetäen toisen lähemmäs itseään. Hitaasti aatelinen toi kasvonsa lehemmäs Lucanyan kasvoja, tarkkaillen tuota koko ajan silmillään. Toinen olisi vapaa lähtemään tilanteesta heti jos se tuota ahdisti. William ei ollut aikaisemmilla sanoillaan viitannut siihen että aikoi huijata neidon sänkyyn kanssaan, vaan lähinnä pyytänyt näin lupaa jälleen koskettaa toista, suudella ja olla lähellä. Ei voinut tietää mitä toisen päässä liikkui yhteisen kylvyn jälkeen. Ehkä sekin oli tullut toiselle liian varhain...

[Niehku]

Lucanya Vendethiel

William aloitti puhumaan aiheesta, jota nainen olikin pähkäillyt aiemmin. Hänestä oli hyvä asia, että mies oli ottanut oma-aloitteisesti siitä puheen, aivan kuin neidon katseesta sen olisi toinen jotenkin ottanut selvän. Haltia oli katsonut koko ajan Williä silmiin tämän puhuessaan ja lopulta nainen nyökkäsi, että oli todellakin sisäistänyt mitä mies oli juuri sanonut. Lucanya vedettiin kiinni vasten aatelisen kehoon ja neito siirsi kätensä komistuksen kaulan sekä niskan alueelle.
"Kyllä minä haluaisin kokea kanssasi vähän enemmänkin..." blondi sanoi hiljaa miehen korvan juurella ja sen jälkeen suukotti toisen kaulaa. Hän ei kertonut pelostaan Willille, ei nyt, ehkä kohta tai ei koskaan. Ehkä Luca ajatteli Willin heti kyseenalaistavan koko homman, johon he olivat juuri ryhtymässä. Nainen mietti tarvitsiko asiasta edes mainita, sillä tämä mies oli todistanut jo olevansa paljon parempi mitä edellinen.
Niitä mietteitä haltia ei kuitenkaan ajatellut liikaa, eihän hän muuten tähän pystyisi. Ongelmahan ei ollut se, etteikö nainen oikeasti haluaisi toista juurikin sillä tavalla. William oli tuntunut jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien erilaiselta, ehkä se johtui osittain siitä, että tämä oli ihminen eikä haltia. Oli syy mikä oli, se riitti tähän hetkeen.

Lucanya painoi kasvonsa hetkeksi vasten miehen kaulaa, jotta sai tuntea toisen tuoksun. Hän kohotti viimein kasvonsa ja painoi pehmeän suudelman vasten Williamin omia huulia. Kädet silittelivät hellästi vuoroin miehen poskia, vuoroin niskan ja kaulan aluetta.

[Nipustin]

"Kyllä minä haluaisin kokea kanssasi vähän enemmänkin..."
Ne olivat neidon tarkat sanat, ja niiden kajahdettua ilmoille Will tunsi painavan murikan vierähtävän harteiltaan. Toinen ei ollut säikähtänyt miestä aikaisemmin, joka oli suuri helpotus, mutta suurimman nautinnon tuotti se että toinenkin näytti tuntevan näitä vetoavia tunteita häntä kohtaan.
Toisen suudelmat kaulalla tuntuivat huumaavan hyviltä. Mies yritti olla innostumatta liikaa, ihan vaan senkin takia ettei säikäyttäisi toista millään tavalla. Hän ei myöskään haluaisi vaikuttaa kokemattomalta. Will avasi silmänsä jotka oli painanut nautiskellessaan kiinni ja siinä samassa hänen katseensa kohtasi seinällä olevan maalauksen hänestä itsestään vauvana. No tuo ei ollut millään tavalla innostava , joten jos tarvitsi rauhoittua, hän vain katsoisi sitä.
Luca-neidon huulet lakkasivat hellimästä miehen kaulaa, mutta nyt kasvoja kohotettiin vastan tuota ja Will tunsi toisen hengittävän rauhallisesti häntä itseään vasten. Miten kaikki oli nyt yhtäkkiä niin pirun kiihottavaa?! Williamin kasvot saivat terveellisen punan poskilleen. Toinen kohottautui ylöspäin, miehen kasvoja kohti, ja nyt Will saattoi jälleen tarkkailla tuota tummilla silmillään. Niin kaunis ja niin viehkeä. Sitten heidän huulensa koskettivat hellästi toisiaan ja ilman sen kummempaa hyväilyä Will tunsi kipinän syttyvän jossain heidän välissään. Kipinä syttyi heissä. Heissä yhtenä.

Hymy kohosi miehen kasvoille, tuon jopa hymähtäessä, heidän irroittautuessaan hellästä suudelmasta. Mies hyväili toista silmillään ja taivutti tuon alas hänen vahvan kätensä varaan. Sitten tuo komistus kumartui itsekin Lucanyan tasolle ja suuteli tuota. Suudelma ei ollut yhtä hellä kuin se jonka Luca-neito äsken oli Williamille suonut, muttei siinä myöskään ollut eläimellistä kiihkoa. Siinä oli voimallista rakkautta, kuin magma joka virtasi maan sisässä, voimallisena ja aina kuumana.

Mies pyörätti neitonsa takaisin ylös ja siveli tuon kauniita, yhä hieman kosteita hiuksia. Hän toi kehonsa vasten toisen omaa hitaasti. "Kaikki hyvin?" Mies kysyi toiselta hymy kasvoillaan edelleen toinen käsi neidon kutreilla leikitellen, toinen käsi taas hakeutui jälleen neidon lantaille.

[Niehku]

Lucanya Vendethiel

Hellän suudelman jälkeen Williamin suklainen katse katsoi jälleen naisen kasvoja. Ah, kuinka joku mies osasikaan ihan yksinkertaiselta kuulostavan tempun? Vain katsoa jotenkin niin lempeästi, mutta samalla niin, että tuota miestä teki mieli suudella läpi yön. Komistus taittoi neidon alas romanttiseen tapaansa ja jakoi haltian kanssa jälleen uuden suudelman. Sen eron huomasi heti, joka vain sytytti sitä liekkiä entisestään. Juuri näin sen kaiken piti edetäkin. Ihanasti, rauhallisesti, nautinnollisesti sekä ennen kaikkea; rakastettavasti.

Hetken päästä Will suoristi molemmat ja helli toisen vaaleita hiuksia. Mies varmisti, että neidolla oli edelleen kaikki hyvin. Siihen Lucanya hieman naurahti ja laski molemmat kätensä aatelisen harteille.
"Miksei olisi? Miksei olisi, kun minulla on sinunlaisesi ihana mies?" nainen vastasi, jotenkin hieman vakavoitti katsettaan, jonka piti koko ajan Williamin kasvoissa. Lucanya tajusi, ettei se riittänyt, mitä hän oli juuri sanonut. Koska hän oikeasti tunsi toista kohtaan paljon enemmän.
"William... Minä en vain halua erota sinusta koskaan. Sinun lähelläsi ja syleilyssäsi on vain niin... Taivaallista olla." Lucanya sanoi hiljaa, mutta tarkoitti kaikkia sanoja. Pienen hetken ajan neito katseli vielä toisen komeita kasvoja, kunnes hymyili sitten jotenkin hyvin onnellisesti. Hänhän oli onnellinen. Luca painautui entistä tiiviimmin vasten Williä ja halasi tätä kunnolla. Hän jätti kätensä miehen selälle ja suuteli toista jälleen hyvinkin pitkään, ehkä hilkun verran himoittavammin kuin mitä äsken, mutta piti kielensä vielä kurissa. Suudelman päätyttyä Lucan piti jo hieman enemmän ottaa happea, mutta tämä edelleen hymyili onnellisena. Haltia silitteli Williamin yläselkää ja antoi taas helliä suudelmia miehen kaulalle.

[Nipustin]

Ensin nainen vain vastasi huolettomasti miehen uteluihin siitä miten tuo voi, sanomalla "Miksei olisi?" ja siihen Williamin oli helppo hymyillä, mutta kun Luca sitten hieman vakavampana jatkoi miehen hymy oli hyytyä. Aatelinen pakotti hymyn säilymään kasvoilla ja seurapiirijuhlissa elämänsä juosseena Will osasi vallan mainiosti teeskennellä hymynsä. Noiden sanojen myötä Will oli nimittäin tajunnut heidän ylittäneen rennon suhteen rajan. Nyt he olivat niin sanotusti vaarallisilla vesillä, jossa toista saattoi satuttaa tosi pahasti. Will oli tehnyt niin ennenkin, useita kertoja, mutta kun hän ei vain ollut halukas sitoutumaan yhdenkään ladyn kanssa jota oli tapaillut. Totta kai hän halusi uskoa että Luca-neito olisi poikkeus, mutta mitä jos...
Suudelma johon mies vedettiin rentoutti ihan silmin nähtävästi miehen kehoa. Vaikkei toinen ollut tiennyt mitä hän päässään kävi läpi, oli tämä suudelma kuin täydellinen vastaus kaikkiin miehen murheisiin. Ei kannata murehtia turhaan huomista, pitää nauttia hetkestä. Suudelmasta erottuaan komistus kohtasi silmillään neidon kauniin ja onnellisen hymyn, johon oli helppoa yhtyä - aidosti.
Kun mies ei enää ollut ajatuksissaan saattoi hän tuntea kutittelevana sivelyn selässään, jossa siro haltianaisen käsi seikkaili. Suudelmat joita nainen jakoi miehen kaulalle olivat helliä ja rakastavia ja saivat Williamin naurahtamaan hellästi, lempeä ilme kasvoillaan. "Vähän outoa ehkä olla tässä huoneessa..." Hän sanoi sitten tunnelman kevennykseksi. Herrasmiehenä Will oli hieman huolissaan siitä mihin suuntaan tapahtumat olivat menossa. Miehenä Will kyllä kuuli sisäisten tarpeidensa huudot päässään ja tiesi mitä tahtoi todella tehdä, mutta herrasmiehenä se tuntui kovin sopimattomalta. He olivat ensi kertaa kaksin! Mitä jos Luca-neito uskoisi että William oli joku irstas naisten hyväksikäyttäjä?
William sulki silmänsä hieman ärsyyntyneen näköisenä omiin aatoksiinsa ja pudisti kerran päätään. Taas hän ylianalysoi tilannetta! Hänen täytyi yrittää nauttia hetkestä, tai muuten se olisi kertakaikkiaan pilalla! "O-olen pahoillani, minua vain... hermostuttaa." Will sanoi hymyillen punastuneena samalla kun vei kätensä sivelemään neidon käsivartta sekä sileää poskea. Häntä alkoi samantien nolottaa se että oli mennyt sanomaan tuon ääneen paljastaen tosiaan sen että oli hermostunut. Mies laski katseensa toisen silmistä, edelleen hieman punastuneena ja kädet naisen hartioilla. William oli kuitenkin heistä se kokoneempi ja ennen kaikkea mies, joten Will päätti yrittää pelastaa nyt omat kasvonsa äskeiseltä lipsautukselta. Hellästi, mutta varmoin käsin, mies veti Luca-neidon lähelleen, katsoi rakastettavilla nappisilmillään toisen silmiin ja suuteli naista. Samalla hellästi ohjaten Will ohjeisti Lucan nyt ottamaan muutaman taka-askeleen suudelman aikana niin että tuo törmäsi pehmeään vuoteeseen. Suudelman ollessa ohi, miehen vahva käsi auttoi neidon laskeutumaan, tukien tuota selästä, pehmeästi kuin höyhen suloisen pehmoiselle pedille. William itse laskeutui naisen vierelle, ei ylle, ja tuon katseessa sekä hymyssä oli jotain viatonta. Will oli kyljellään neidon suuntaan nojeten päätään käteensä. Hän oli niin huolettoman, hyväntuulisen ja rentoutuneen näköinen.

[Niehku]

Lucanya Vendethiel

Vaikka haltia olikin -ainakin omasta mielestään- sanonut Williamille sanoja, jotka kertoivat enemmän hänen tunteistaan toista kohtaan, ei mies siihen tuntunut mitenkään vastaavan. Tokihan Will oli edelleen neitokaista lempivin katsein hellinyt ja hymyillyt samalla tavalla kuin Lucakin, mutta... Siitä huolimatta nainen ymmärsi, että jotain epävarmaa suhtautumista johonkin tässä nyt oli. Oliko se kenties samaa, mitä hän oli itsekin miettinyt aiemmin kuumeisesti? Mutta miten se voisi muka olla, eihän William edelleenkään tiennyt mitään hänen pelostaan? Vai joko se näkyi selvästi päälle päin? Ainoa asia mitä mies sanoi oli huomautus tilasta, jossa he nyt olivat. Se todellakin oli tunnelman kevennys, johon vähän hämmentyneenä nainen naurahti ollen samaa mieltä. Koska nainen piti luonnollisesti katseensa koko ajan Williamissa, huomasi tämä siis miehen ahdistuneisuudessa tämän pudistaessa päätään. Ennen kuin neito ehti siitä kysyäkään, paljasti Will olevansa yksinkertaisesti hermostunut. Lucan hymy hiukan hyytyi, sillä tätä askarrutti, miksi mies oli hermostunut? Johtuiko se hänestä? Päähän tunkeutui jälleen ikäviä ajatuksia ja ne nostivat haltian sykettä entisestään. Eihän siinä mitään, jos tämä olisi Williamin ensimmäinen kerta, missä tapauksessa hermostuminen olisi siis normaalia. Mutta Lucanya tiesi täsmälleen, ettei niin ollut.

Sen jälkeen kumpikaan ei mitään sanonut ja Lucanyan mietteet keskeytettiin suudelmalla. Ehkä niin olikin parempi, nainen ei edelleenkään halunnut, että tämä päättyisi tähän. Haltiaa ohjattiin ottamaaan askelia taaksepäin, kunnes sängyn reuna tuli vastaan. Edelleen ihanin ja hellin ottein William laski neidon selälleen pedille, joka jo piristi vähän blondia. Vastoin ehkä kaikkia olettamuksia ja ainakin poikkeuksena haltialle, William menikin makoilemaan tämän vierelle, eikä hyökännyt heti päälle. Myös neito kääntyi kyljelleen toiseen päin ja jatkoi miehen ilmeiden tarkastelua. Tämä näytti juuri nyt siltä tyypilliseltä ihanalta Williltä, saattoihan tietysti näin ollakin, tai saattoi olla myös niin, että mies edelleen mietti jotain mielessään, mitä ei tietenkään näyttäisi tai kertoisi naiselle.

Vaikka yleensä Luca-neito yhtyikin tuohon ilmeeseen, painoi jokin tämän mieltä kuitenkin niin paljon, ettei Williamin rentous enää tarttunut häneen. Ei Lucanya nyt miltään murheen murtuneelta näyttänyt, pikemminkin vähän mietteliäältä. Hän meni lähemmäksi Williä, jotta sai kuljettaa kättään toisen kyljellä ja käsivarrella.
"Mikä sinua sitten hermostuttaa?" hän kysyi lopulta katsoen toista. Haltia ei näyttänyt todellakaan äkäiseltä tai miltään siihen viittaavaltaan, vaan pikemminkin huolestuneelta. Nainen ei myöskään halunnut pilata tätä tai mitään, vaan halusi asiat selviksi ennen mitään pidemmälle jatkamista. Jotta molemmilla olisi yksinkertaisesti mukavaa olla.
"Johtuuko se minusta?" hän lisäsi pienen hetken kuluttua jotenkin hiljaisemmin ja laski katseensa.
"Älä ajattele, että haluaisin pilata tämän tai jotain. Haluan vain, että meillä molemmilla olisi hyvä olla." Lucanya sanoi ja hymyilikin pienesti.

[Nipustin]

Toinen alkoi huolestuneena tiedustella mikä Williamia oikein mahtoi tässä kaikessa hermostuttaa, ja se tuntui keikarista vähän tyhmältä, sillä ehkä kuitenkin yleensä naiset ilmaisivat sänkyyn laskeuduttua epäilyksensä siitä pitäisikö tässä sittenkään mennä yhtään pidemmälle. Will oikeastaan jopa naurahti tajutessaan miten höperöltä hänen täytyi toisen silmissä vaikuttaa juuri nyt, vaikka yleensä hänellä olikin rennon ja tilanteen mukana kelluvan miehen yleisvaikutelta - joka oli vieläpä yleensä tottakin!
"Taisin huolestattaa sinut, vai? Hahah, olen todella pahoillani ei tässä mistään kovin vakavasta oikeastaan kyse ole. Tai siis ei sinussa ole mitään vikaa, et ole tehnyt mitään väärin." Will piti tauon ja sen aikana hänen rento hymynsä suli miehen huulilta ja nyt Will näytti ihan hyvän tuuliselta kuten yleensäkin naama peruslukemilla, muttei kuitenkaan enää yrittänyt vitsailla. Toisin sanoen hän vakavoitui hieman.
"Nyt kun olemme... Niin noh, ylittämässä tietynlaista rajaa Minä... Minä en enää tiedä kestäisinkö olla sinusta erossa. En ainakaan kuten jouduimme olemaan erossa nyt, niin kaukana, niin kauan." William katsoi hellästi Luca-neitoa ja siveli tuon kauniita hiuksia jälleen, kadottaen samalla itsensä tuon upeisiin safiirisiin silmiin. Hetki siinä oltiin vain hiljaa kaksin, pitäen merkittävä tauko puheeseen.
"Jos annan itseni rakastua sinuun - niinkuin pahoin pelkään että on tainnut jo päästä käymään - ja annan sille tunteelle kokonaan periksi, tulenko katumaan sitä päätöstä saman tien kun löydän itseni kitumasta rakastuneen miehen tuskaa, koska kansamme - perinteet ja sota - ajavat meitä erilleen? Ja se, että satuttaisin sinua antamalla sinun valita itseni kaltaisen miehen kumppaniksesi, satuttaisi minuakin kaikista eniten. Tieto siitä että sinä kärsit jossain toisaalla. Toisaalla, jossa minun kuuluisi olla tukenasi jakamassa taakkasi, mutten ole. Olisin pettänyt silloin en vain sinut, vaan myös itseni sekä kaiken josta rakkaudessa on kyse..."

Will ei ollut aikaisemmin todellakaan aikonut jakaa tätä toisen kanssa. Mutta kun Luca-neidon kanssa oli niin helppo ja keveä olla. Jos toinen pyysi kuulla mikä oli pielessä, miten Will olisikaan voinut edes kuvitella valehtelevansa että kaikki oli hyvin? Nämä asiat sitä paitsi koskivat yhtälailla neitoakin, sekä olivat kyllä varmasti joskus pistäytyneet ainakin toisen painajaisissa. "Voin tehdä sinusta omani, mutta en tiedä olemmeko me valmiita maksamaan siitä sen vaatiman hinnan." Komistuksen sormet ilmestyivät sivelemään neidon kättä, tuon sormia, erityisesti sormea, jossa oli tällä hetkellä Williamin antama sormus. Tuo sormus, joka aikaisemmin oli symboloinut lupausta tulevasta kohtaamisesta, voisi tarvittaessa alkaa kuvaamaan ihan kaikkea mitä Will oli koskaan sanonut ja enempääkin. Se voisi olla koko tulevaisuuden ja rakkauden symboli, niin vain jos neito niin tahtoisi.