Lucanya Vendethie
William aloitti sillä lempeällä naurahduksellaan ja välitti näin itsestään, että otti asian rennosti. Selitystähän kuultiin onneksi ja huomaamattomasti Luca-neito huokaisi helpotuksesta, ettei tässä ollut nyt kyse hänestä. Vielä tässä vaiheessa tätä tulevaa kokemusta hän ei siis ollut tehnyt mitään väärin. Nainen piti kuitenkin yhä tarkan katseensa miehen kasvoissa, jotka hieman vakavoituvatkin. Oikeastaan toisaalta sitä ilmettä haltia toivoikin, sillä se kertoisi ainakin toisen olevan tosissaan, mitä ikinä tulisikin sanomaan. Se miten Will aloitti sen puheensa, sai haltian jotenkin nielaisemaan palasen. Hän oli ihan peruslukemilla ja saisi sen hymyn kaartumaan helposti siitä mikäli tilanne sitä vaatisi. Jotenkin miehen sanat saivat onnellisuuden pilkahdusta haltian sisimpään, mutta ne tekivät naisen myös samalla sanattomaksi. Lucanyan silmät tuijottivat ainoastaan niitä Williamin pehmeänruskeita silmiä ja haltia tunsi, kuinka toisen käsi silitteli blondin hiuksia.
Komistus jatkoi puhettaan. Se kaikki mitä toinen vuodatti ulos, oli täysin totta ja kyllä, se koski yhtä lailla haltiaakin. Eikä hän käynyt kieltämääkään, etteikö hän olisi miettinyt samaa asiaa pitkään. Jo siitä lähtien kun he olivat tavanneet. Pelkkä tutustuminen oli jo käypä syy miettiä mahdollista jatkoa. Miltein kaikille muille kaksikon yhteinen tulevaisuus oli hyvin epätodennäköistä ja ei-toivottavaa, paitsi juuri heille rakastuneille. Rakkaus on ihana asia, mutta siitä piti kyllä maksaa hinta, mikäli sen suloisiin syövereihin halusi ja uskalsi vajota. Jokuhan olisi voinut heittää tähän väliin varsin villin ehdotuksen; he karkaisivat. Sinne minne sota ei ylety niin pahasti, vain he kaksi. Eläisivät toistensa kanssa kunnes sota loppuisi. Mutta, Luca-neito sekä Will, tiesivät molemmat, ettei se tulisi onnistumaan. Toisaalta, kuvitelma siinä tuskaisessa rakastuneen olossa, kun toinen ei olisikaan siinä lähellä, ei tietenkään mitenkään houkuttanut. Mutta, kuvitelma siitä, että kaikki todellakin olisi hyvin todennäköisesti täydellistä jos vain tätä sotaa ei olisi. Vain sodan takiako he eroaisivat? Jos kuitenkin kaksikko päättäisi tästä kaikesta kurimuksesta huolimatta jatkaa yhteistä matkaansa, olisi sota vain suhteen koettelemus.
Lucanyan jäädessä miettimään näitä, aatelinen muisti sormuksen neidon sormessa, jonka oli itse aikaisemmin antanut. Williamin lauseen myötä haltia ymmärsi, mitä toinen sillä ja eleellään tarkoitti. Hetken aikaa nainen katseli sitä kaunista ja siroa sormusta, joka tuntui olevan kuin tehty juuri siihen paikkaan.
"Tuo kaikki on kyllä totta mitä sanoit..." nainen sanoi hiljaa enkelimäisellä äänellään, muttei edelleenkään hymyillyt. Hän huokaisi pienesti ja muutaman sekunnin ajan hymykuopat näkyivät.
"...Mutta tarvitseeko meidän miettiä niin raskaasti ja vaikeasti?" nainen kysyi ja vilkaisi miestä.
"Miksemme voisi edetäkin tässä? Suhteessa, joka olisi edelleen tietysti epävirallinen ja rento. Sodan pauhatessa ei tulisi elämästä mitään, jos vain sen takia täytyisi koko ajan pelätä, koko ajan olla rauhaton ja ottaa paineita... Vaikka miten vaikealta se saattaakin kuulostaa, sodankin aikana on otettava se vähäinenkin ilo irti, mistä sitä vain saa." Lucanya sanoi katsoessaan aatelista.
This night is just for us //sovittu K18
Valvoja: Crimson
Kirjoittaja Nipustin » 24 Syys 2013, 22:03
Ei paineita, pitää vain hauskaa...
Ajatusmalli oli houkuttava, ja aatelismiehelle kovin tuttu. Hän oli koko elämänsä pakoillut suuria vastuita ja vältellyt mielestään epämukavia asioita. Hän oli viettänyt elämänsä nuoruusvuodet pitäen vain yksinkertaisesti hauskaa. Hän oli kitkenyt omalta osaltaan sodan riehumisen mielestään, eikä tahtonut tuntea syyllisyyttä esimerkiksi siitä kun ei palvellut rintamalla. Naisia oli ollut ja mennyt, sillä kun suhteesta oli tullut arkinen tai epäviihdyttävä, ne oli lopetettu, että jatkossakin olisi hauskaa eikä kurjaa.
Will halusi uskoa aikuistuneensa jo vähän, ja olihan hän toki, mutta tälläisen tarjouksen edessä mies valitsi jälleen hauskuuden. "Niin, eihän näistä tarvitse juuri nyt keskustella..." Mitään sen kummempia sanoja hän ei uskonut että tarvittiin vaan pyörähti neidon viereltä tuon ylle, tukien kuitenkin asentonsa polvillaan ja käsillään, niin ettei maannut neidon päällä. Tuon upeat silmät tuijottivat suoraan neidon omiin ja huulet lähestyivät vastustamattomina painaakseen suudelman toisen omille. Lucanya-neito osasi viedä herramieheltä hetkessä tuon kaiken itsehillinnän, saisi Williamin varmaan hyppäämään vaikka kartanon katolta jos vain kiltisti pyytäisi. Komistus oli toisen lumossa ja hänestä tuntui että tämä oli oikein juuri nyt. He voisivat vain upota hetkeen ja pitää hauskaa...
Miehen toinen käsi kohotettiin sängyltä lumoamaan kosketuksellaan haltianaisen käsivarsia, sivellen niitä kihelmöivästi. Sitten mies kuljetti kätensä neidon mekon napitukselle ja hyvin hellästi ja varovaisesti avasi mekon ensimmäisen napin, samalla kun hänen huulensa suukottivat hellästi Luca-neidon korvanlehteä ja sen ympäristöä, jopa valuen ajoittain kaulalle. Muita nappeja päivettyneet sormet eivät käyneet häpäisemään, eivät näin. Olihan Will jopa näissä asioissa herrasmiehellinen, hän ei tekisi mitään ilman lupaa. Hellästi sormet koskettivat ensimmäisen napin takaa paljastunutta kuulasta ja sileää ihoa. Se tuntui ihanalta sormien alla.
Will toimi rennon varmasi, hellästikin, muttei keikari enää hymyillyt. Hänen silmänsä olivat rakastavat, kasvot lempeät, muttei hymyä. Tämä asia ei ollut hänelle leikkiä millään tapaa, joten ehkä hymy ei ollut edes sopivaa.
Williamin huulet löysivät jälleen tiensä kaunottaren korvalle, hellästi huulet kiusasivat korvan lehteä ja sitten kuului miltein äänetön miehen kuiskaus, eroottisesti toisen korvaan. "Kyllä minä sinua rakastan..."
Ajatusmalli oli houkuttava, ja aatelismiehelle kovin tuttu. Hän oli koko elämänsä pakoillut suuria vastuita ja vältellyt mielestään epämukavia asioita. Hän oli viettänyt elämänsä nuoruusvuodet pitäen vain yksinkertaisesti hauskaa. Hän oli kitkenyt omalta osaltaan sodan riehumisen mielestään, eikä tahtonut tuntea syyllisyyttä esimerkiksi siitä kun ei palvellut rintamalla. Naisia oli ollut ja mennyt, sillä kun suhteesta oli tullut arkinen tai epäviihdyttävä, ne oli lopetettu, että jatkossakin olisi hauskaa eikä kurjaa.
Will halusi uskoa aikuistuneensa jo vähän, ja olihan hän toki, mutta tälläisen tarjouksen edessä mies valitsi jälleen hauskuuden. "Niin, eihän näistä tarvitse juuri nyt keskustella..." Mitään sen kummempia sanoja hän ei uskonut että tarvittiin vaan pyörähti neidon viereltä tuon ylle, tukien kuitenkin asentonsa polvillaan ja käsillään, niin ettei maannut neidon päällä. Tuon upeat silmät tuijottivat suoraan neidon omiin ja huulet lähestyivät vastustamattomina painaakseen suudelman toisen omille. Lucanya-neito osasi viedä herramieheltä hetkessä tuon kaiken itsehillinnän, saisi Williamin varmaan hyppäämään vaikka kartanon katolta jos vain kiltisti pyytäisi. Komistus oli toisen lumossa ja hänestä tuntui että tämä oli oikein juuri nyt. He voisivat vain upota hetkeen ja pitää hauskaa...
Miehen toinen käsi kohotettiin sängyltä lumoamaan kosketuksellaan haltianaisen käsivarsia, sivellen niitä kihelmöivästi. Sitten mies kuljetti kätensä neidon mekon napitukselle ja hyvin hellästi ja varovaisesti avasi mekon ensimmäisen napin, samalla kun hänen huulensa suukottivat hellästi Luca-neidon korvanlehteä ja sen ympäristöä, jopa valuen ajoittain kaulalle. Muita nappeja päivettyneet sormet eivät käyneet häpäisemään, eivät näin. Olihan Will jopa näissä asioissa herrasmiehellinen, hän ei tekisi mitään ilman lupaa. Hellästi sormet koskettivat ensimmäisen napin takaa paljastunutta kuulasta ja sileää ihoa. Se tuntui ihanalta sormien alla.
Will toimi rennon varmasi, hellästikin, muttei keikari enää hymyillyt. Hänen silmänsä olivat rakastavat, kasvot lempeät, muttei hymyä. Tämä asia ei ollut hänelle leikkiä millään tapaa, joten ehkä hymy ei ollut edes sopivaa.
Williamin huulet löysivät jälleen tiensä kaunottaren korvalle, hellästi huulet kiusasivat korvan lehteä ja sitten kuului miltein äänetön miehen kuiskaus, eroottisesti toisen korvaan. "Kyllä minä sinua rakastan..."
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 25 Syys 2013, 22:19
Lucanya Vendethiel
Ovelasti William sivuutti tämänkin painavan aiheen ja pyörähtikin neidon ylle. Sen pienen katsekontaktin jälkeen suudelmaa jaettiin taas naisen kanssa. Mitään muita sanoja ei oikeastaan tarvittukaan, eikä haltia ollut eleestä mitenkään loukkaantunut tai säikähtänyt. Sitähän tuo oli juuri itse sanonut; ottaa se vähäinenkin ilo irti tilaisuuden tullen ja siihenhän kaksikko oli yhtynyt. Suudelman jälkeen Luca-neito vei toisen käsistään Willin hartioiden alueelle ja toinen jäi hyväilemään kutkuttavan lempeänä miehen kyljelle. Neidon paljaita käsivarsia hellittiin ja pian mies avasikin yhden napeista toisen mekosta. Williamin hellät suukot kaulan alueella tuntuivat ihanilta, pelkästään miehen kasvot niin lähellä ihoa tekivät jo pientä kiihkoa haltiassa. Hieman solisluiden jälkeen tuntui miehen hellä kosketus. Nainen halusi sitä lisää -myös vähän alempaa.
Lucanya oli pistänyt merkille, ettei mies hymyillyt sen koommin. Oikeastaan, se oli toisaalta hyvä asia. Nainen tiesi nyt, kuinka tosissaan Will halusi olla ja sitä tuo olikin oikeasti. Se oli jotain niin suloista. Ja jotain niin ihanaa haltia kuulikin seuraavaksi miehen suusta. Se sai naisen sydämen lyömään hiukan tiheämpään, muttei se ollut tietenkään mitenkään pahasta. Päinvastoin. Rakkauden tunnustus oli aina niin herkkää ja varsinkin nyt. Siihen nainen päättikin vastata vetämällä Williamin paremmin lähelleen ja suutelemalla tätä himoittavammin. Sen jälkeen haltia katseli lempeänä Williamia silmiin hetken ajan, ihan vain siksi, että halusi ihailla tuon komeita kasvonpiirteitä sekä niitä taivaallisen ihania silmiä. Sitten toinen käsistä vaivihkaa lipui kyljeltä miehen rintakehälle. Tummansinisen paidan kangas ei ollut mitenkään paksu, joten siinä sivellessä naisen käden alla tuntui kyllä toisen hyvin treenattu ylävartalo. Jos se jo siinä vaiheessa tuntui niin hyvältä, miltähän se mahtaisi tuntua ilman sitä paitaa?
Haltia antoi pari suukotusta miehen kaulalle, ennen kuin suuteli jälleen miestä huulille. Sen aikana Luca-neito avasi omasta mekostaan pari nappia auki, merkitsevänä eleenä toiselle kun puhuminen tuntui tyhmältä tässä vaiheessa. Toinen käsistä pysyi Williamin rintakehällä, mutta toinen malttamattomana vaelteli paidan helmoilla.
Ovelasti William sivuutti tämänkin painavan aiheen ja pyörähtikin neidon ylle. Sen pienen katsekontaktin jälkeen suudelmaa jaettiin taas naisen kanssa. Mitään muita sanoja ei oikeastaan tarvittukaan, eikä haltia ollut eleestä mitenkään loukkaantunut tai säikähtänyt. Sitähän tuo oli juuri itse sanonut; ottaa se vähäinenkin ilo irti tilaisuuden tullen ja siihenhän kaksikko oli yhtynyt. Suudelman jälkeen Luca-neito vei toisen käsistään Willin hartioiden alueelle ja toinen jäi hyväilemään kutkuttavan lempeänä miehen kyljelle. Neidon paljaita käsivarsia hellittiin ja pian mies avasikin yhden napeista toisen mekosta. Williamin hellät suukot kaulan alueella tuntuivat ihanilta, pelkästään miehen kasvot niin lähellä ihoa tekivät jo pientä kiihkoa haltiassa. Hieman solisluiden jälkeen tuntui miehen hellä kosketus. Nainen halusi sitä lisää -myös vähän alempaa.
Lucanya oli pistänyt merkille, ettei mies hymyillyt sen koommin. Oikeastaan, se oli toisaalta hyvä asia. Nainen tiesi nyt, kuinka tosissaan Will halusi olla ja sitä tuo olikin oikeasti. Se oli jotain niin suloista. Ja jotain niin ihanaa haltia kuulikin seuraavaksi miehen suusta. Se sai naisen sydämen lyömään hiukan tiheämpään, muttei se ollut tietenkään mitenkään pahasta. Päinvastoin. Rakkauden tunnustus oli aina niin herkkää ja varsinkin nyt. Siihen nainen päättikin vastata vetämällä Williamin paremmin lähelleen ja suutelemalla tätä himoittavammin. Sen jälkeen haltia katseli lempeänä Williamia silmiin hetken ajan, ihan vain siksi, että halusi ihailla tuon komeita kasvonpiirteitä sekä niitä taivaallisen ihania silmiä. Sitten toinen käsistä vaivihkaa lipui kyljeltä miehen rintakehälle. Tummansinisen paidan kangas ei ollut mitenkään paksu, joten siinä sivellessä naisen käden alla tuntui kyllä toisen hyvin treenattu ylävartalo. Jos se jo siinä vaiheessa tuntui niin hyvältä, miltähän se mahtaisi tuntua ilman sitä paitaa?
Haltia antoi pari suukotusta miehen kaulalle, ennen kuin suuteli jälleen miestä huulille. Sen aikana Luca-neito avasi omasta mekostaan pari nappia auki, merkitsevänä eleenä toiselle kun puhuminen tuntui tyhmältä tässä vaiheessa. Toinen käsistä pysyi Williamin rintakehällä, mutta toinen malttamattomana vaelteli paidan helmoilla.
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 28 Syys 2013, 18:28
K-15
Toisen käsi tuntui ihailevan miehen vatsaa paidan läpi, se seikkaili ihan paidan helman tienoilla, muttei uskaltanut sukaltaa sisään. Will ei ollut ujo, sitä paitsi olihan toinen hänet nähnyt jo ilman paitaa, joten komistus kohottautui hetkeksi toisen yltä ja tarttui paitansa helmasta molemmin käsin kiskaisten sen kokonaan pois. Paita lensi lattialle ja mies palasi neitonsa ylle.
Aatelinen näytti välittämistään hellällä kosketuksella ja rakastavilla suudelmilla, joita painettiin muun muassa Lucanyan koreille huulille, sirolle leualle ja hennolle kaualle. Kädet silittivät neidon kauniita pitkiä hiuksia, vieden noita neidon korvan taakse. William otti aikansa toimien kunnioittavasti ja rakastavasti. Hän ei kiiruhtaisi mihinkään lihalliseen, sillä harvinaislaatuisesti kaikki tämä muukin merkitsi hänelle yhtä paljon kuin itse akti.
Ei sitä silti koko päiväksi ajateltu sänkyyn pussailemaan jäädä.
Williamin huumaavat suukot valuivat jälleen siroa kaulaa pitkin näyttäville solisluille ja siitä vielä alemmas, niille seuduille, joka hetki sitten oli ollut nappien peittämää. Will oli taitava kielissä, mutta myöskin ihan kieleltään, eikä vain suutelemisessa. Ketterästi mies avasi seuraavan naisen napin käyttäen siihen vain suutaan, oli kuin mies oli suukottanut napin auki. Niin mies lähtikin suudelmien saattelemana hitaasti ja antaumuksella avaamaan jokaisen naisen napin, aina neidon alavatsalle saakka. Mekkoa raotettiin hieman niin se paljasti nyt kätköistään sulokkaan vatsan ja ihaiset rinnat.
William suukotteli naisen vatsaa ympäriinsä lähtien hitaasti taas kohottautumaan ylemmäs, hyvin herrasmiesmäisesti rintojen ohi pysähtymättä toistaiseksi sen kummemmin niitä tutkimaan, lopulta päätyen päätepysäkille joka oli tälle kertaa neidon huulet. Luca-neidolle esiteltiin kielen ketteryyttä myös suutelemisessa ja sitteen vetäydyttiin intohimoisesta suudelmasta erilleen. Willin lämpimät silmät tuijottivat haltia naisen sinisiin silmiin ja hitaasti mies kohotti toisen kätensä vuoteelta ja vei sen neidon paljaalle rinnalle koskettaen sitä ensin ihan hellästi ja sitten vain hieman tuntuvammin. Ihmisen hengitys oli ollut hieman kiihtynyttä koko ajan mutta nyt tuon huulilta karkasi selvästi kiihottuneempi huokaus.
Will kesti tälläisiä tilanteita huomattavasti paremmin kun ne eivät tulleet miehelle yllätyksenä, nimittäin toistaiseksi ainakaan William ei ollut punastunut saati nolona. Ei hän tehnyt mitään väärin, hän todella välitti naisesta ja tuo itse oli kehottanut nauttimaan hetkestä. Vaikka mies hallitsi itseään näin paremmin silti inhimillinen kiihko ja kiitotus kasvoivat miehen sisällä, joka sai veren kyllä virtaamaan myös miehuuden lävitse, nostaen sen levostaan odottamaan toimintaa.
Toisen käsi tuntui ihailevan miehen vatsaa paidan läpi, se seikkaili ihan paidan helman tienoilla, muttei uskaltanut sukaltaa sisään. Will ei ollut ujo, sitä paitsi olihan toinen hänet nähnyt jo ilman paitaa, joten komistus kohottautui hetkeksi toisen yltä ja tarttui paitansa helmasta molemmin käsin kiskaisten sen kokonaan pois. Paita lensi lattialle ja mies palasi neitonsa ylle.
Aatelinen näytti välittämistään hellällä kosketuksella ja rakastavilla suudelmilla, joita painettiin muun muassa Lucanyan koreille huulille, sirolle leualle ja hennolle kaualle. Kädet silittivät neidon kauniita pitkiä hiuksia, vieden noita neidon korvan taakse. William otti aikansa toimien kunnioittavasti ja rakastavasti. Hän ei kiiruhtaisi mihinkään lihalliseen, sillä harvinaislaatuisesti kaikki tämä muukin merkitsi hänelle yhtä paljon kuin itse akti.
Ei sitä silti koko päiväksi ajateltu sänkyyn pussailemaan jäädä.
Williamin huumaavat suukot valuivat jälleen siroa kaulaa pitkin näyttäville solisluille ja siitä vielä alemmas, niille seuduille, joka hetki sitten oli ollut nappien peittämää. Will oli taitava kielissä, mutta myöskin ihan kieleltään, eikä vain suutelemisessa. Ketterästi mies avasi seuraavan naisen napin käyttäen siihen vain suutaan, oli kuin mies oli suukottanut napin auki. Niin mies lähtikin suudelmien saattelemana hitaasti ja antaumuksella avaamaan jokaisen naisen napin, aina neidon alavatsalle saakka. Mekkoa raotettiin hieman niin se paljasti nyt kätköistään sulokkaan vatsan ja ihaiset rinnat.
William suukotteli naisen vatsaa ympäriinsä lähtien hitaasti taas kohottautumaan ylemmäs, hyvin herrasmiesmäisesti rintojen ohi pysähtymättä toistaiseksi sen kummemmin niitä tutkimaan, lopulta päätyen päätepysäkille joka oli tälle kertaa neidon huulet. Luca-neidolle esiteltiin kielen ketteryyttä myös suutelemisessa ja sitteen vetäydyttiin intohimoisesta suudelmasta erilleen. Willin lämpimät silmät tuijottivat haltia naisen sinisiin silmiin ja hitaasti mies kohotti toisen kätensä vuoteelta ja vei sen neidon paljaalle rinnalle koskettaen sitä ensin ihan hellästi ja sitten vain hieman tuntuvammin. Ihmisen hengitys oli ollut hieman kiihtynyttä koko ajan mutta nyt tuon huulilta karkasi selvästi kiihottuneempi huokaus.
Will kesti tälläisiä tilanteita huomattavasti paremmin kun ne eivät tulleet miehelle yllätyksenä, nimittäin toistaiseksi ainakaan William ei ollut punastunut saati nolona. Ei hän tehnyt mitään väärin, hän todella välitti naisesta ja tuo itse oli kehottanut nauttimaan hetkestä. Vaikka mies hallitsi itseään näin paremmin silti inhimillinen kiihko ja kiitotus kasvoivat miehen sisällä, joka sai veren kyllä virtaamaan myös miehuuden lävitse, nostaen sen levostaan odottamaan toimintaa.
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 02 Loka 2013, 17:29
Lucanya Vendethiel
Ilman mitään sen kummempia vihjailuja William omatoimisesti veti paitansa pois tieltä. Kuinka lämpimältä toisen paljas selkä tuntuikaan! Pian komistuksen hellimis-reitti suukotellen jatkuikin alemmas. Luca-neito seurasi miehen puuhia ja uskoi lopulta silmiään; kyllä, tuo hurmurihan avasi nappeja jollain tavalla suullaan. Moista nainen ei ollut ennen nähnyt, eikä tämä voinut siksi olla hymähtämättä pienesti samalla kun hetken hymyili. Naisen toinen käsi oli kohottautunut haromaan aatelisen pehmeitä ruskeita hiuksia kun toinen yhä niitä nappeja availi omalla persoonallisella ja kiihoittavalla tavallaan. Mies ei kuitenkaan avannut aivan kaikkia nappeja, mutta tuokin jo riittäisi -ainakin vähäksi aikaa. Nimittäin, ei Lucanyakaan halunnut suin päin kiirehtiä itse toimintaan, hän halusi kaiken tapahtuvan hitaasti ja rakastettavasti. Hän halusi nauttia joka ikisestä Williamin kosketuksesta, katseista ja suudelmista.
Paljasta vatsaa alettiin suukottelemaan ja iho tunsi miehen pehmeät ja lämpimät huulet, jotka pikku hiljaa etenivät ylöspäin. Haltia sulki silmänsä puoliksi ja hengitti jotenkin kiivaammin yksinkertaisesti silkasta nautinnosta. Koska mies oli nyt alempana hänen tasostaan, neito muutti heidän asentoaan niin, että William olisi nyt hänen jalkojen välissään. Seuraavassa suudelmassa olikin enemmän sitä intohimoa. Katseet kohtasivat jälleen ja pian haltian pää nojautuikin enemmän taaksepäin aatelisen käydessä koskettelemaan hänen rintaansa. Pään pysyessä edelleen taaempana karkasikin neidon huulilta pieni voihkaisu kosketuksen käydessä enemmän tuntuvaksi.
Kuinka tässä tilanteessa pystyisi pitämään vielä kontrollinsa kohtuullisena? Tuntui kuin haltia olisi unohtanut pelkonsa, oliko se sitten hyvä asia vai ei. Häntä ei hermostuttanut laisinkaan, päinvastoin. Williamin kanssa tämä oli ollut kiihoittavinta kuin kenenkään muun kanssa aiemmin.
Lucanya veti komistuksen aivan kiinni itseensä. Hän tunsi toisen lämpimän kehon lähes alastonta vartaloaan vasten. Haltia koukisti hivenen jalkojaan ja suukotti pari kertaa toisen olkapäätä, ennen kuin näykkäisi hellästi vielä kaulasta. Kädet kuljeksivat pitkin Williamin ihanaa selkää, eksyen välillä kyljillekin tai hiuksiin. Nainen suuteli jälleen toista, intohimoisesti, monta kertaa peräkkäin pitäen välillä hengähdystaukoa. Alavatsassa alkoikin jo tuntua kihelmöivältä.
Ilman mitään sen kummempia vihjailuja William omatoimisesti veti paitansa pois tieltä. Kuinka lämpimältä toisen paljas selkä tuntuikaan! Pian komistuksen hellimis-reitti suukotellen jatkuikin alemmas. Luca-neito seurasi miehen puuhia ja uskoi lopulta silmiään; kyllä, tuo hurmurihan avasi nappeja jollain tavalla suullaan. Moista nainen ei ollut ennen nähnyt, eikä tämä voinut siksi olla hymähtämättä pienesti samalla kun hetken hymyili. Naisen toinen käsi oli kohottautunut haromaan aatelisen pehmeitä ruskeita hiuksia kun toinen yhä niitä nappeja availi omalla persoonallisella ja kiihoittavalla tavallaan. Mies ei kuitenkaan avannut aivan kaikkia nappeja, mutta tuokin jo riittäisi -ainakin vähäksi aikaa. Nimittäin, ei Lucanyakaan halunnut suin päin kiirehtiä itse toimintaan, hän halusi kaiken tapahtuvan hitaasti ja rakastettavasti. Hän halusi nauttia joka ikisestä Williamin kosketuksesta, katseista ja suudelmista.
Paljasta vatsaa alettiin suukottelemaan ja iho tunsi miehen pehmeät ja lämpimät huulet, jotka pikku hiljaa etenivät ylöspäin. Haltia sulki silmänsä puoliksi ja hengitti jotenkin kiivaammin yksinkertaisesti silkasta nautinnosta. Koska mies oli nyt alempana hänen tasostaan, neito muutti heidän asentoaan niin, että William olisi nyt hänen jalkojen välissään. Seuraavassa suudelmassa olikin enemmän sitä intohimoa. Katseet kohtasivat jälleen ja pian haltian pää nojautuikin enemmän taaksepäin aatelisen käydessä koskettelemaan hänen rintaansa. Pään pysyessä edelleen taaempana karkasikin neidon huulilta pieni voihkaisu kosketuksen käydessä enemmän tuntuvaksi.
Kuinka tässä tilanteessa pystyisi pitämään vielä kontrollinsa kohtuullisena? Tuntui kuin haltia olisi unohtanut pelkonsa, oliko se sitten hyvä asia vai ei. Häntä ei hermostuttanut laisinkaan, päinvastoin. Williamin kanssa tämä oli ollut kiihoittavinta kuin kenenkään muun kanssa aiemmin.
Lucanya veti komistuksen aivan kiinni itseensä. Hän tunsi toisen lämpimän kehon lähes alastonta vartaloaan vasten. Haltia koukisti hivenen jalkojaan ja suukotti pari kertaa toisen olkapäätä, ennen kuin näykkäisi hellästi vielä kaulasta. Kädet kuljeksivat pitkin Williamin ihanaa selkää, eksyen välillä kyljillekin tai hiuksiin. Nainen suuteli jälleen toista, intohimoisesti, monta kertaa peräkkäin pitäen välillä hengähdystaukoa. Alavatsassa alkoikin jo tuntua kihelmöivältä.
Viimeksi muokannut Niehku päivämäärä 01 Helmi 2015, 00:41, muokattu yhteensä 1 kerran
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 11 Loka 2013, 22:35
K-15
Haltianeito veti häntä lähemmäs itseään. Ihana kokonaisvaltainen kosketus kihelmöi pitkin kehoa ja mies hymyili lempeästi. He vaihtoivat useita suudelmia vain välillä toisistaan irroittautuen, jolloin saatiin vetää henkeä ja eksyä toisen ihaniin silmiin. Kaikki oli niin täydellistä Lucan kanssa.
Sitten William sipaisi huulillaan Lucanyan poskia ja kaulaa ja katseli rauhallisen tiiviisti tummilla silmillään naista, kertoen näin kuinka kovasti välitti toisesta. Williamin sormet hiveli Lucan solisluita ja hipoi kuin puolivahingossa naisen rintoja.
Vetäessään Lucan huumaavaan suudelmaan aatelinen hivutti hitaasti mekon yläosan pois naisen olkapäiltä. "Olet niin kaunis", William mumisi pehmeällä äänellään, kuitenkin miehen ääni oli raskaampi kuin aikaisemmin. Tunnelma oli jo käsinkosketeltava.
Williamin kädet lähtivät tutkimaan naisen muotoja, pienet ja hempeät kosketukset kulkivat naisen vartolassa ylös ja alas, koittaen jättää lämpimän kosketuksen jälkeensä.
Sitten miehen kädet jäivät henkäykseksi lepäämään naisen kyljille sitten ne lempeästi lähtivät hivuttamaan mekkoa pois. Kaikki tämä tapahtui niin rauhallisesti, mutta samalla miehestä tuntui, että kaikki tapahtui niin nopeasti. Kuin katselisi aallon tuloa rantaan, kaukana se tuli hitaasti ja rauhoittavasti eteenpäin mutta mitä lähemmäs se pääsi rantaan sitä nopeammin se eteni.
Nyt Lucanya oli Williamin silmien alla niin häikäisevä, kun naisen kehoa peittävä kangas oli miltei väistynyt kokonaan Lucanyan kauniilta iholta. Williamin sormia poltteli päästä koskettämaan paljastunutta ihoa. Luca oli kuin yön jumalatar miehen sängyllä, niin viettelevän näköinen ja syötävän suloinen. Miehen käsi etsi naisen käden ja puristi sitä pienesti. Samaan aikaan Willin huulet olivat taas kuin sulaa vahaa naisen huulilla. Pikkuhiljaa paine miehen alakerrassa alkoi käydä sietämättömäksi, joten mies rauhallisesti erkani naisesta ja tuon lämmöstä. Pian kumpikin oli alusvaatteisillaan. William laskeutui takaisin lähemmäs Lucaa ja suuteli intohimoisemmin tämän huulia ja hiveli naisen käsiä, vatsan seutua ja reisiä - höyhenen kevyt kosketus vain.
Haltianeito veti häntä lähemmäs itseään. Ihana kokonaisvaltainen kosketus kihelmöi pitkin kehoa ja mies hymyili lempeästi. He vaihtoivat useita suudelmia vain välillä toisistaan irroittautuen, jolloin saatiin vetää henkeä ja eksyä toisen ihaniin silmiin. Kaikki oli niin täydellistä Lucan kanssa.
Sitten William sipaisi huulillaan Lucanyan poskia ja kaulaa ja katseli rauhallisen tiiviisti tummilla silmillään naista, kertoen näin kuinka kovasti välitti toisesta. Williamin sormet hiveli Lucan solisluita ja hipoi kuin puolivahingossa naisen rintoja.
Vetäessään Lucan huumaavaan suudelmaan aatelinen hivutti hitaasti mekon yläosan pois naisen olkapäiltä. "Olet niin kaunis", William mumisi pehmeällä äänellään, kuitenkin miehen ääni oli raskaampi kuin aikaisemmin. Tunnelma oli jo käsinkosketeltava.
Williamin kädet lähtivät tutkimaan naisen muotoja, pienet ja hempeät kosketukset kulkivat naisen vartolassa ylös ja alas, koittaen jättää lämpimän kosketuksen jälkeensä.
Sitten miehen kädet jäivät henkäykseksi lepäämään naisen kyljille sitten ne lempeästi lähtivät hivuttamaan mekkoa pois. Kaikki tämä tapahtui niin rauhallisesti, mutta samalla miehestä tuntui, että kaikki tapahtui niin nopeasti. Kuin katselisi aallon tuloa rantaan, kaukana se tuli hitaasti ja rauhoittavasti eteenpäin mutta mitä lähemmäs se pääsi rantaan sitä nopeammin se eteni.
Nyt Lucanya oli Williamin silmien alla niin häikäisevä, kun naisen kehoa peittävä kangas oli miltei väistynyt kokonaan Lucanyan kauniilta iholta. Williamin sormia poltteli päästä koskettämaan paljastunutta ihoa. Luca oli kuin yön jumalatar miehen sängyllä, niin viettelevän näköinen ja syötävän suloinen. Miehen käsi etsi naisen käden ja puristi sitä pienesti. Samaan aikaan Willin huulet olivat taas kuin sulaa vahaa naisen huulilla. Pikkuhiljaa paine miehen alakerrassa alkoi käydä sietämättömäksi, joten mies rauhallisesti erkani naisesta ja tuon lämmöstä. Pian kumpikin oli alusvaatteisillaan. William laskeutui takaisin lähemmäs Lucaa ja suuteli intohimoisemmin tämän huulia ja hiveli naisen käsiä, vatsan seutua ja reisiä - höyhenen kevyt kosketus vain.
- Nipustin
Kirjoittaja Niehku » 15 Loka 2013, 16:53
K18
Lucanya Vendethiel
Tiiviiden katseiden ja hellien kosketuksien jälkeen aatelinen veti enemmän mekkoa pois haltian yltä. Williamin kehuun neito naurahti pienesti. Olihan se tietenkin hyvä, että oma vartalo miellytti toista. Miehen kädet olivat vahvat, mutta sivelyt haltian iholla tuntuivat niin lempeiltä ja lämpimiltä. Sen saattoi nähdä, kuinka blondin rintakehä kohoili vähän väliä, joka oli tietenkin yhteydessä tämän hengitykseen.
Pian isompi vaatekappale ei ollut enää häiritsemässä Lucanyan yllä. Kylmä siinä ei kuitenkaan tullut, siitä ei ollut pelkoa. Viettelevän näköinen nainen todellakin oli, miksei myös suloinenkin. Ja se oli yksistään Williamin ansiosta. Yksinkertaisesti toisen niin hellä ja rakastavainen käyttäytyminen sai neidon antamaan siihen myös vastakaikua. Nainen tarttui miehen kädestä kiinni niin ihana kuin se ele olikin tässä vaiheessa.
Aatelinen palasi neidon ylle riisuttuaan housunsa ja askel askeleelta he saivat olla toisissaan intiivimmin kiinni. Molemmilla peitti enää ohut vaate siellä tietyllä alueella, jossa kummallakin tapahtui jotakin kiihoittumisen myötä. Miltei heti kun neito saikin tuntea paremmin jotain kovempaa alhaalla vasten omaansa, syntyi muutamia kihelmöiviä aaltoja, jotka kulkivat lävitse naisen kehon. Pari kertaa Lucanya päästi huokauksen ja ynähdyksen sekoituksen kaltaisia ääniä. Kuin automaattisesti naisen lantio alkoi liikehtiä pienesti.
Yhtäkkiä haltia ymmärsi ja tajusi, mikä olisi seuraava askel. Samassa lantion liike loppui ja hengitys muuttui tiheämmäksi, joka ei yksistään johtunut kiihoittumisesta. Hän oli mennyt vain niin hyvin Williamin mukana, ettei ollut hermoillut yhtään. -Paitsi juuri nyt. Muutaman sekunnin ajan neito souti ja huopasi ajatuksella, kertoisiko Willille asiasta ollenkaan.
Nainen kävi mielessään pikaisen katsauksen edelliseen kertaansa, todistaakseen itselleen, ettei niin kävisi nyt. William oli hellempi, rakastettavampi, huolehtivaisempi, epäitsekkäämpi. William oli parempi. William oli täydellinen.
Hän luotti toiseen täysin, ilman että edes mainitsisi pelostaan. Ei hänen tarvinnut. Lucanya sulki mielestään inhottavat muistot ja hiljalleen rentoutui jälleen.
Lucanya Vendethiel
Tiiviiden katseiden ja hellien kosketuksien jälkeen aatelinen veti enemmän mekkoa pois haltian yltä. Williamin kehuun neito naurahti pienesti. Olihan se tietenkin hyvä, että oma vartalo miellytti toista. Miehen kädet olivat vahvat, mutta sivelyt haltian iholla tuntuivat niin lempeiltä ja lämpimiltä. Sen saattoi nähdä, kuinka blondin rintakehä kohoili vähän väliä, joka oli tietenkin yhteydessä tämän hengitykseen.
Pian isompi vaatekappale ei ollut enää häiritsemässä Lucanyan yllä. Kylmä siinä ei kuitenkaan tullut, siitä ei ollut pelkoa. Viettelevän näköinen nainen todellakin oli, miksei myös suloinenkin. Ja se oli yksistään Williamin ansiosta. Yksinkertaisesti toisen niin hellä ja rakastavainen käyttäytyminen sai neidon antamaan siihen myös vastakaikua. Nainen tarttui miehen kädestä kiinni niin ihana kuin se ele olikin tässä vaiheessa.
Aatelinen palasi neidon ylle riisuttuaan housunsa ja askel askeleelta he saivat olla toisissaan intiivimmin kiinni. Molemmilla peitti enää ohut vaate siellä tietyllä alueella, jossa kummallakin tapahtui jotakin kiihoittumisen myötä. Miltei heti kun neito saikin tuntea paremmin jotain kovempaa alhaalla vasten omaansa, syntyi muutamia kihelmöiviä aaltoja, jotka kulkivat lävitse naisen kehon. Pari kertaa Lucanya päästi huokauksen ja ynähdyksen sekoituksen kaltaisia ääniä. Kuin automaattisesti naisen lantio alkoi liikehtiä pienesti.
Yhtäkkiä haltia ymmärsi ja tajusi, mikä olisi seuraava askel. Samassa lantion liike loppui ja hengitys muuttui tiheämmäksi, joka ei yksistään johtunut kiihoittumisesta. Hän oli mennyt vain niin hyvin Williamin mukana, ettei ollut hermoillut yhtään. -Paitsi juuri nyt. Muutaman sekunnin ajan neito souti ja huopasi ajatuksella, kertoisiko Willille asiasta ollenkaan.
Nainen kävi mielessään pikaisen katsauksen edelliseen kertaansa, todistaakseen itselleen, ettei niin kävisi nyt. William oli hellempi, rakastettavampi, huolehtivaisempi, epäitsekkäämpi. William oli parempi. William oli täydellinen.
Hän luotti toiseen täysin, ilman että edes mainitsisi pelostaan. Ei hänen tarvinnut. Lucanya sulki mielestään inhottavat muistot ja hiljalleen rentoutui jälleen.
Viimeksi muokannut Niehku päivämäärä 01 Helmi 2015, 00:55, muokattu yhteensä 2 kertaa
- Niehku
Kirjoittaja Nipustin » 20 Loka 2013, 16:13
K-18
William yllättyi täysin kun heidän täydellisen romanttinen ja taianomainen hetkensä yllättäen seisahtui. Aatelinen näytti kysyvältä ja seisahtui itsekin. Luca-neito näytti käyvän läpi jotain mielessään, tuijottaessaan Williamia, ja uskollisesti Will tuijotti takaisin. Jos toinen tahtoi he voisivat lopettaa koska vain, ei Will kaikesta naistenmiehen maineestaan huolimatta ollut niin paljon seksin perään että koskaan pakottaisi ketään tekemään mitään vasten noiden tahtoaan. "Onko kaikki hyvin?" Suklaasilmäinen hurmuri kysyi ja toinen suunpieli kohosi pieneen hymyyn paljastaen hymykuopankin poskesta. Hymy oli varovainen, kohtelias, eikä päälle käyvä saatika vekkuli.
Ilmeisesti Lucanya-neidolla oli kaikki hyvin sillä tuo näytti ainakin pohtivan jotain mukavia ajatuksia, vaikkakin jokin tuon haltia naisen mieltä selvästi painoi tai oli painanut. Nainen rentoutui nimittäin uudestaan, joten Will näki asiakseen jatkaa ja aloitti varovaisemmin pusuttelemalla naista kauttaaltaan, ennen kuin meno lähti takaisin samoille raiteilleen jossa se oli jo aikaisemmin ennen keskeytystä puksutellut.
Veri jyskytti miehen ruumiissa kiivaana ja kärsimättömänä. Hetken vielä, pienen hetken mies aikoi kamppailla tätä raakaa tunnetta vastaan. Maistella lisää naisen kutsuvaa kaulaa, rintoja, suuta. Hän halusi haistellä toisen viekottelevaa tuoksua. William halusi Lucanyan tuntevan hänen välittävän kosketuksensa, sekä hänen sisällään polttavan intohimon.
Mies suuteli hellästi naista samalla silitellen tämän pehmoisia hiuksia. "Mmm... Olet niin rakas," William mutisi suudelman lomassa ja luovutti kampailun himoaan vastaan. Määrätietoisesti, mutta kuitenkin rauhallisesti miehen kädet laskeutuivat varjelluimmalle alueelle. Alushousut ujutettiin pois taianomaisen viettelevästi. Williamin lämpöiset kädet silittivät Lucanyan lanteita aivan kuin vieläkin vältellen alusvaatteiden alta paljastunutta aluetta.
Mutta sitä se ei tarkoittanut, mies halusi nauttia tilanteen herkyydestä, ainutlaatuisesta kerrasta yhtyä ensi kertaa rakastamansa naisen kanssa. William hoiteli myös itsensä vapaaksi viimeisestäkin kahleestaan.
Miehen näkökenttä sumeni, kun hän työntyi hiljalleen Lucan sisään. William ajatteli lopettavansa heti, jos vain Lucanyan pyytäisi - pesun kestävä herrasmies kun oli. Luca oli kauniilla viattomuudellaan vetänyt Williamin paratiisiin. Aikaisemmat mielihyvän tunteet tuntuivat niin mitättömiltä, tähän tunteeseen verrattuna. Mies halusi syvemmälle ja syvemmälle tunteiden mereen.
William työntyi rauhallisesti ja hiljalleen lisää naisen sisään lisäten aina hippusen vauhtia, saaden heidät intohimon aallonharjalle, josta pääsisi vain yhteen suuntaan, kohti nautintojen myrskyä. William painoi kasvonsa Lucan kaulaan ja suuteli tätä päästäen molemmat kellumaan mielihyvän tunteeseen.
Pian kaikki oli ohitse. Aamuinen aurinko itseasiassa ensi kertaa herätti ihmisen tajuamaan että kaikki oli jo ohitse ja että aamukin oli jo saapunut heidän riemukseen. Uneliaana silmiään siristellen Will katsahti vierelleen sängyssä.
William yllättyi täysin kun heidän täydellisen romanttinen ja taianomainen hetkensä yllättäen seisahtui. Aatelinen näytti kysyvältä ja seisahtui itsekin. Luca-neito näytti käyvän läpi jotain mielessään, tuijottaessaan Williamia, ja uskollisesti Will tuijotti takaisin. Jos toinen tahtoi he voisivat lopettaa koska vain, ei Will kaikesta naistenmiehen maineestaan huolimatta ollut niin paljon seksin perään että koskaan pakottaisi ketään tekemään mitään vasten noiden tahtoaan. "Onko kaikki hyvin?" Suklaasilmäinen hurmuri kysyi ja toinen suunpieli kohosi pieneen hymyyn paljastaen hymykuopankin poskesta. Hymy oli varovainen, kohtelias, eikä päälle käyvä saatika vekkuli.
Ilmeisesti Lucanya-neidolla oli kaikki hyvin sillä tuo näytti ainakin pohtivan jotain mukavia ajatuksia, vaikkakin jokin tuon haltia naisen mieltä selvästi painoi tai oli painanut. Nainen rentoutui nimittäin uudestaan, joten Will näki asiakseen jatkaa ja aloitti varovaisemmin pusuttelemalla naista kauttaaltaan, ennen kuin meno lähti takaisin samoille raiteilleen jossa se oli jo aikaisemmin ennen keskeytystä puksutellut.
Veri jyskytti miehen ruumiissa kiivaana ja kärsimättömänä. Hetken vielä, pienen hetken mies aikoi kamppailla tätä raakaa tunnetta vastaan. Maistella lisää naisen kutsuvaa kaulaa, rintoja, suuta. Hän halusi haistellä toisen viekottelevaa tuoksua. William halusi Lucanyan tuntevan hänen välittävän kosketuksensa, sekä hänen sisällään polttavan intohimon.
Mies suuteli hellästi naista samalla silitellen tämän pehmoisia hiuksia. "Mmm... Olet niin rakas," William mutisi suudelman lomassa ja luovutti kampailun himoaan vastaan. Määrätietoisesti, mutta kuitenkin rauhallisesti miehen kädet laskeutuivat varjelluimmalle alueelle. Alushousut ujutettiin pois taianomaisen viettelevästi. Williamin lämpöiset kädet silittivät Lucanyan lanteita aivan kuin vieläkin vältellen alusvaatteiden alta paljastunutta aluetta.
Mutta sitä se ei tarkoittanut, mies halusi nauttia tilanteen herkyydestä, ainutlaatuisesta kerrasta yhtyä ensi kertaa rakastamansa naisen kanssa. William hoiteli myös itsensä vapaaksi viimeisestäkin kahleestaan.
Miehen näkökenttä sumeni, kun hän työntyi hiljalleen Lucan sisään. William ajatteli lopettavansa heti, jos vain Lucanyan pyytäisi - pesun kestävä herrasmies kun oli. Luca oli kauniilla viattomuudellaan vetänyt Williamin paratiisiin. Aikaisemmat mielihyvän tunteet tuntuivat niin mitättömiltä, tähän tunteeseen verrattuna. Mies halusi syvemmälle ja syvemmälle tunteiden mereen.
William työntyi rauhallisesti ja hiljalleen lisää naisen sisään lisäten aina hippusen vauhtia, saaden heidät intohimon aallonharjalle, josta pääsisi vain yhteen suuntaan, kohti nautintojen myrskyä. William painoi kasvonsa Lucan kaulaan ja suuteli tätä päästäen molemmat kellumaan mielihyvän tunteeseen.
Pian kaikki oli ohitse. Aamuinen aurinko itseasiassa ensi kertaa herätti ihmisen tajuamaan että kaikki oli jo ohitse ja että aamukin oli jo saapunut heidän riemukseen. Uneliaana silmiään siristellen Will katsahti vierelleen sängyssä.
- Nipustin
Re: This night is just for us //sovittu K18
Kirjoittaja Niehku » 19 Syys 2015, 21:57
K-18
Lucanya Vendethiel
Haltia nyökkäsi lämpimällä hymyllään Williamille, ettei mikään ollut hätänä, samalla kun hitaasti haroili toisen hiuksia. Meno jatkui hellästi, nautinnosta Luca sulki silmänsä samalla kun tunsi toisen suukottelut.
"Sinä myös." haltia kuiskasi toiselle samalla kun helli tämän poskea. Will laski kätensä alemmas ja veti kiireettömästi toisen alushousut pois, minkä jälkeen myös omansa. Kosketus lanteilla sai ihon kihelmöimään, himon.
Kaikki tapahtui edelleen niin rakastettavasti ja hellästi. Lucanya piti toista kättään Willin hiuksissa, niitä välillä puristaen nyrkkiinsä, kuitenkaan tietenkään satuttamatta. Toinen käsi vaelsi miehen selällä. Nainen kallisti päätään taaksepäin kun vauhti hieman kiihtyi. Se tunnemyrsky oli jotain tajutonta, heillä oli aivan erityinen yhteys, mitä haltia ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut.
Kenties William oli hetken aikaa ehtinyt tuijotella haltiaa, kunnes tämäkin heräsi ja avasi kirkkaat silmänsä. Lucanya hymyili.
"Huomenta, rakas." hän sanoi miehelle ja tuli niin lähelle, että sai painettua lämpimän suukon toisen poskelle.
//Tulipas lyhyt töpsö... .__.//
Lucanya Vendethiel
Haltia nyökkäsi lämpimällä hymyllään Williamille, ettei mikään ollut hätänä, samalla kun hitaasti haroili toisen hiuksia. Meno jatkui hellästi, nautinnosta Luca sulki silmänsä samalla kun tunsi toisen suukottelut.
"Sinä myös." haltia kuiskasi toiselle samalla kun helli tämän poskea. Will laski kätensä alemmas ja veti kiireettömästi toisen alushousut pois, minkä jälkeen myös omansa. Kosketus lanteilla sai ihon kihelmöimään, himon.
Kaikki tapahtui edelleen niin rakastettavasti ja hellästi. Lucanya piti toista kättään Willin hiuksissa, niitä välillä puristaen nyrkkiinsä, kuitenkaan tietenkään satuttamatta. Toinen käsi vaelsi miehen selällä. Nainen kallisti päätään taaksepäin kun vauhti hieman kiihtyi. Se tunnemyrsky oli jotain tajutonta, heillä oli aivan erityinen yhteys, mitä haltia ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut.
Kenties William oli hetken aikaa ehtinyt tuijotella haltiaa, kunnes tämäkin heräsi ja avasi kirkkaat silmänsä. Lucanya hymyili.
"Huomenta, rakas." hän sanoi miehelle ja tuli niin lähelle, että sai painettua lämpimän suukon toisen poskelle.
//Tulipas lyhyt töpsö... .__.//
- Niehku
Re: This night is just for us //sovittu K18
Kirjoittaja Nipustin » 18 Loka 2015, 22:00
//PAINALLUSELVYTYSALKAKOOON! //
William Thann
Aatelinen kohottautui hieman ylös päin pedillään katselleen vierellään nukkuvaa kaunista alastonta hahmoa. Sitten hän heittäytyi taas vuoteeseen ja painoi käsillään kasvojaan. Tavallaan tämä tuntui oikealta mutta tavallaan tämä oli kyllä aika väärin. William oli ikään kuin katsellut itsensä tekevän kaikenlaista romanttista Lucanya-neidon kanssa, hän oli katsonut itsensä sopivan järjestelyistä tulla tänne kaukaiseen eristykseen muusta maailmasta kahdestaan superromanttiseen perheen kesähuvilaan, mitähän ihmettä hän oikein oli sitten kuvitellut tapahtuvan? Niin, juurikin näin piti tapahtua ja valehtelematta hänen sisällään tuntui viime yön jäljiltä niin tyydyttyneeltä, kevyeltä ja onnelliselta.
William naurahti itselleen ja kohottautui jälleen katsomaan vieressään makaavaa hahmoa joka tällä kertaa avasikin silmiään ja vastasi katseeseen. William hymyili leveän aurinkoisesti neidolleen, tuon painaessa suukon hänen poskelleen. "No mutta mitä parahinta ja kaunehinta huomenta!" keikari ylisti oikein vitsikkäästi, nappasi neidon käden ja suukotteli sitä monta kertaa. Sitten hieman vakavoituen William tuijotteli Lucanyan silmiin ja painoi vielä yhden suukon tuon nenän päähän. "Huomenta..."¨
Ja koska elämässä asiat eivät vain voi jatkua aina yhtä tasaisena, täytyi matkaan heittää välillä kuoppia. Ja joissain tapauksissa kuiluja.
Rakastavaisten maatessa yhä sängyssä, he saattoivat äkkiä kuula kopisevia askeleita oven takaa ja pian ovi avattiinkin ja huoneeseen astui sisään nainen ylevässä mekossa, mustat kiiltävät hiukset hulmuten. Ennen oven avaamista ei olisi mitenkään ehtinyt pukeutua tai tehdä mitään muutakaan kovin aikaa vievää, mutta William ehti vetää itselleen paremmin paittoa ylle niin että nyt hänestä näkyi vain treenattu ylävartalo ja tietysti kaikki mitä tuli siitä ylemmäs. Aatelinen rukoili sydämensä pohjasta että Lucanya olisi panikoitunut ja peittänyt korviaan jotenkin, muttei hänellä ollut aikaa tarkistaa asiaa kun joku seisoikin jo huoneen sisäpuolella. Ja se joku, oli hänen ja Elizabethin serkku Isabella.
"Tsot, tsot Willie! Mitä isäsi sanoisi jos tietäisi että raahaat naikkosiasi tänne asti!" Puhuva nukke aloitti kailottamaan huoneessa muka toruvasti kasvoillaan ärsyttävän leveä hymy, joka ei hievahtanutkaan naisen puhuessa. "Isabella..." William sanoi eikä saanut yrityskestä huolimatta itseään hymyilemään. Pynttäytynyt nukke, ilmeisesti nimeltään Isabella, naurahti kovin tyhjästi eikä se pelottava hymy liikahtanut taaskaan.
Isabella oli heti aamusta täydellinen. Tuon hiukset olivat jokainen täydellisen suorat ja omilla paikoillaan, otsatukka leikattuna täydellisesti linjaan, samoin hiusten latvat. Yltä löytyvä valkoinen mekko maustettuna vaaleanpunaisin yksityiskohdin oli selvästi naurettavan kallis ja viimeisintä huutoa muodikkaissa piireissä. Kasvot taas oli meikattu ja viimeistelty niin huolellisesti että tuo hymy ei ollut ainoa mikä ei näyttänyt liikkuvan ollenkaan prinsessan kasvoilla.
"No William, rakas serkku, etkä aio esitellä meitä?" Isabella kujersi viitaten vienolla pään keikautuksella sängyssä olevan Lucanyan puoleen, jota tuo ei kuitenkaan ollut katsonut kovin suoraan koko aikana kun oli marssinut huoneeseen koputtamatta.
William ei voinut sanoa mitään eikä oikein tehdä mitään vaan tuon suu oli vain epäuskoisesti raollaan ja äimistynyt ilme kasvoillaan tuijotti hän serkkuaan. "Tavataan kohta alakerrassa, laitoin palvelijat valmistamaan aamiaista. Saatte tekin jotain vähän asiallisempaa päällenne, onhan tuo nyt siis aika nöyryyttävää." Isabella saneli ja kääntyessään poistuakseen huoneesta hän vielä katsoi kerran pitkään Williamin suuntaan, tuon paljasta yläkroppaa ja ensimmäisen kerran leveä hymy värähti hieman, entistä leveämmäksi, palaten sitten täydelliseen nukkehymyyn ja neito poistui makuukammarista lyöden oven kiinni perässään.
Hitaasti aatelinen kääntyi katsomaan vieressään makaavaa naista, täysin mykistyneenä. "En-- Tai siis--- Miten--- Ei hän voinut... Voihan paska."
William Thann
Aatelinen kohottautui hieman ylös päin pedillään katselleen vierellään nukkuvaa kaunista alastonta hahmoa. Sitten hän heittäytyi taas vuoteeseen ja painoi käsillään kasvojaan. Tavallaan tämä tuntui oikealta mutta tavallaan tämä oli kyllä aika väärin. William oli ikään kuin katsellut itsensä tekevän kaikenlaista romanttista Lucanya-neidon kanssa, hän oli katsonut itsensä sopivan järjestelyistä tulla tänne kaukaiseen eristykseen muusta maailmasta kahdestaan superromanttiseen perheen kesähuvilaan, mitähän ihmettä hän oikein oli sitten kuvitellut tapahtuvan? Niin, juurikin näin piti tapahtua ja valehtelematta hänen sisällään tuntui viime yön jäljiltä niin tyydyttyneeltä, kevyeltä ja onnelliselta.
William naurahti itselleen ja kohottautui jälleen katsomaan vieressään makaavaa hahmoa joka tällä kertaa avasikin silmiään ja vastasi katseeseen. William hymyili leveän aurinkoisesti neidolleen, tuon painaessa suukon hänen poskelleen. "No mutta mitä parahinta ja kaunehinta huomenta!" keikari ylisti oikein vitsikkäästi, nappasi neidon käden ja suukotteli sitä monta kertaa. Sitten hieman vakavoituen William tuijotteli Lucanyan silmiin ja painoi vielä yhden suukon tuon nenän päähän. "Huomenta..."¨
Ja koska elämässä asiat eivät vain voi jatkua aina yhtä tasaisena, täytyi matkaan heittää välillä kuoppia. Ja joissain tapauksissa kuiluja.
Rakastavaisten maatessa yhä sängyssä, he saattoivat äkkiä kuula kopisevia askeleita oven takaa ja pian ovi avattiinkin ja huoneeseen astui sisään nainen ylevässä mekossa, mustat kiiltävät hiukset hulmuten. Ennen oven avaamista ei olisi mitenkään ehtinyt pukeutua tai tehdä mitään muutakaan kovin aikaa vievää, mutta William ehti vetää itselleen paremmin paittoa ylle niin että nyt hänestä näkyi vain treenattu ylävartalo ja tietysti kaikki mitä tuli siitä ylemmäs. Aatelinen rukoili sydämensä pohjasta että Lucanya olisi panikoitunut ja peittänyt korviaan jotenkin, muttei hänellä ollut aikaa tarkistaa asiaa kun joku seisoikin jo huoneen sisäpuolella. Ja se joku, oli hänen ja Elizabethin serkku Isabella.
"Tsot, tsot Willie! Mitä isäsi sanoisi jos tietäisi että raahaat naikkosiasi tänne asti!" Puhuva nukke aloitti kailottamaan huoneessa muka toruvasti kasvoillaan ärsyttävän leveä hymy, joka ei hievahtanutkaan naisen puhuessa. "Isabella..." William sanoi eikä saanut yrityskestä huolimatta itseään hymyilemään. Pynttäytynyt nukke, ilmeisesti nimeltään Isabella, naurahti kovin tyhjästi eikä se pelottava hymy liikahtanut taaskaan.
Isabella oli heti aamusta täydellinen. Tuon hiukset olivat jokainen täydellisen suorat ja omilla paikoillaan, otsatukka leikattuna täydellisesti linjaan, samoin hiusten latvat. Yltä löytyvä valkoinen mekko maustettuna vaaleanpunaisin yksityiskohdin oli selvästi naurettavan kallis ja viimeisintä huutoa muodikkaissa piireissä. Kasvot taas oli meikattu ja viimeistelty niin huolellisesti että tuo hymy ei ollut ainoa mikä ei näyttänyt liikkuvan ollenkaan prinsessan kasvoilla.
"No William, rakas serkku, etkä aio esitellä meitä?" Isabella kujersi viitaten vienolla pään keikautuksella sängyssä olevan Lucanyan puoleen, jota tuo ei kuitenkaan ollut katsonut kovin suoraan koko aikana kun oli marssinut huoneeseen koputtamatta.
William ei voinut sanoa mitään eikä oikein tehdä mitään vaan tuon suu oli vain epäuskoisesti raollaan ja äimistynyt ilme kasvoillaan tuijotti hän serkkuaan. "Tavataan kohta alakerrassa, laitoin palvelijat valmistamaan aamiaista. Saatte tekin jotain vähän asiallisempaa päällenne, onhan tuo nyt siis aika nöyryyttävää." Isabella saneli ja kääntyessään poistuakseen huoneesta hän vielä katsoi kerran pitkään Williamin suuntaan, tuon paljasta yläkroppaa ja ensimmäisen kerran leveä hymy värähti hieman, entistä leveämmäksi, palaten sitten täydelliseen nukkehymyyn ja neito poistui makuukammarista lyöden oven kiinni perässään.
Hitaasti aatelinen kääntyi katsomaan vieressään makaavaa naista, täysin mykistyneenä. "En-- Tai siis--- Miten--- Ei hän voinut... Voihan paska."
- Nipustin
Re: This night is just for us //sovittu K18
Kirjoittaja Niehku » 19 Loka 2015, 22:22
Lucanya Vendethiel
//NO HUHHUH!//
William oli heti aamusta niin ihana ja pirteän oloinen, haltia nauroi toiselle tämän suukotellessa tuon kättä. Juuri kun niin sanottujen kyyhkyläisten aamu alkoi niin suloisesti ja rennosti, kuuli myös Luca läheneviä askeleita. Äkkiä ovi rävähti auki ja ensimmäisenä sängyssä oleva nainen veti peittoa miltei korviin saakka, hiukset heilahtivat liikkeessä sen verran, että peittivät suurimmaksi osaksi suipot korvat. Ne erotti suipoiksi vain katsomalla pitkään ja tarkkaan. Tämäkin asia juolahti alkujärkytyksen jälkeen haltialle, ikään kuin automaattisesti aina kun ei ollut kaksistaan Willin seurassa. Hän ei kuitenkaan tiennyt, kuinka nokkela ja tarkkanäköinen röyheästi tullut nainen on, jos vaikka Lucanya alkaisin sukia yhtäkkiä hiuksiaan korviensa eteen, herättäisikö se liikaa epäillyksiä.
Haltian sydän jyskytti lujaa, hän tuijotti pelästyneenä huoneeseen tullutta, kieltämättä kaunista naista. Tuosta kyllä näki että kuuli, ettei tulijan sisin olemus tainnut olla yhtä kaunista kuin tämän ulkonäkö. Tulla nyt koputtamatta ja toisekseen, mistä tuo edes tiesi kaksikon matkasta huvilalle? Luca nielaisi, muttei vilkaissutkaan Williamiin. Mies ja mustahiuksinen nainen kyllä tunsivat toisensa, Isabella, kuinka elegantti nimi. Vaikka Isabella näyttikin niin kovin täydelliseltä, ei haltia pitänyt tuosta alkuukaan. Pian selvisikin, että William ja Isabella olivat serkuksia ja tämä toinen oli nyt päättänyt tulla rakastavaisia häiritsemään. Serkku ei edes vaivautunut katsomaan haltiaa kunnolla, mikä oli epäkohteliasta, mutta ehkä tässä tapauksessa toisaalta vain hyvä, ettei tuo paljastuisi. Will ei serkkunsa kehotuksesta esitellyt vierellään olevaa naista tälle, eikä sitä Lucanya pahaksi pannutkaan.
"Nöyryyttävää?" Luca toisti päässään. Hänestä olisi nöyryyttävämpää olla Isabella tässä tapauksessa. Ovi sulkeutui ja haltia jäi sitä hetkeksi vielä tuijottamaan, ikään kuin nainen olisi ollut vielä siinä. Mietinnöistään blondin havahdutti Williamin jonkin sortin hätääntynyt, puolusteleva änkytys. Haltia rentoutti silmänsä ja huokaisi pitkään ja hiljaa, ihan kuin olisi ollut hengittämättä kauankin. Sitten vasta siniset silmät kohtasivat miehen omat ruskean sävyitteiset. Lucanyalla oli niin paljon kysyttävää, niin paljon ihmeteltävää, mutta hän huomasi, että William oli aivan yhtä äimänä tapahtuneesta. Olisi siis aivan turhaa tentata tältä Isabellan syytä tuloonsa. Haltia ei ollut vihainen Willille, mutta olisi pian tämän serkulleen, ellei tuo osottaisi pian jonkin sortin anteeksi pyyntöä. Blondi nousi sängystä ja alkoi pukea ylleen, kampasi hiuksensa ja asetteli ne korviensa eteen.
"Odotan mielenkiinnolla häneltä muutamia vastauksia." Lucanya sanoi vähän kylmästi ja odotti Williamia, että he menisivät yhdessä alakertaan. Haltia ei pelännyt alkuunkaan Isabellaa, vaan koki turhautuneisuutta.
//NO HUHHUH!//
William oli heti aamusta niin ihana ja pirteän oloinen, haltia nauroi toiselle tämän suukotellessa tuon kättä. Juuri kun niin sanottujen kyyhkyläisten aamu alkoi niin suloisesti ja rennosti, kuuli myös Luca läheneviä askeleita. Äkkiä ovi rävähti auki ja ensimmäisenä sängyssä oleva nainen veti peittoa miltei korviin saakka, hiukset heilahtivat liikkeessä sen verran, että peittivät suurimmaksi osaksi suipot korvat. Ne erotti suipoiksi vain katsomalla pitkään ja tarkkaan. Tämäkin asia juolahti alkujärkytyksen jälkeen haltialle, ikään kuin automaattisesti aina kun ei ollut kaksistaan Willin seurassa. Hän ei kuitenkaan tiennyt, kuinka nokkela ja tarkkanäköinen röyheästi tullut nainen on, jos vaikka Lucanya alkaisin sukia yhtäkkiä hiuksiaan korviensa eteen, herättäisikö se liikaa epäillyksiä.
Haltian sydän jyskytti lujaa, hän tuijotti pelästyneenä huoneeseen tullutta, kieltämättä kaunista naista. Tuosta kyllä näki että kuuli, ettei tulijan sisin olemus tainnut olla yhtä kaunista kuin tämän ulkonäkö. Tulla nyt koputtamatta ja toisekseen, mistä tuo edes tiesi kaksikon matkasta huvilalle? Luca nielaisi, muttei vilkaissutkaan Williamiin. Mies ja mustahiuksinen nainen kyllä tunsivat toisensa, Isabella, kuinka elegantti nimi. Vaikka Isabella näyttikin niin kovin täydelliseltä, ei haltia pitänyt tuosta alkuukaan. Pian selvisikin, että William ja Isabella olivat serkuksia ja tämä toinen oli nyt päättänyt tulla rakastavaisia häiritsemään. Serkku ei edes vaivautunut katsomaan haltiaa kunnolla, mikä oli epäkohteliasta, mutta ehkä tässä tapauksessa toisaalta vain hyvä, ettei tuo paljastuisi. Will ei serkkunsa kehotuksesta esitellyt vierellään olevaa naista tälle, eikä sitä Lucanya pahaksi pannutkaan.
"Nöyryyttävää?" Luca toisti päässään. Hänestä olisi nöyryyttävämpää olla Isabella tässä tapauksessa. Ovi sulkeutui ja haltia jäi sitä hetkeksi vielä tuijottamaan, ikään kuin nainen olisi ollut vielä siinä. Mietinnöistään blondin havahdutti Williamin jonkin sortin hätääntynyt, puolusteleva änkytys. Haltia rentoutti silmänsä ja huokaisi pitkään ja hiljaa, ihan kuin olisi ollut hengittämättä kauankin. Sitten vasta siniset silmät kohtasivat miehen omat ruskean sävyitteiset. Lucanyalla oli niin paljon kysyttävää, niin paljon ihmeteltävää, mutta hän huomasi, että William oli aivan yhtä äimänä tapahtuneesta. Olisi siis aivan turhaa tentata tältä Isabellan syytä tuloonsa. Haltia ei ollut vihainen Willille, mutta olisi pian tämän serkulleen, ellei tuo osottaisi pian jonkin sortin anteeksi pyyntöä. Blondi nousi sängystä ja alkoi pukea ylleen, kampasi hiuksensa ja asetteli ne korviensa eteen.
"Odotan mielenkiinnolla häneltä muutamia vastauksia." Lucanya sanoi vähän kylmästi ja odotti Williamia, että he menisivät yhdessä alakertaan. Haltia ei pelännyt alkuunkaan Isabellaa, vaan koki turhautuneisuutta.
- Niehku
Re: This night is just for us //sovittu K18
Kirjoittaja Nipustin » 21 Loka 2015, 15:45
WIlliam Thann
"No et ole ainoa!" William huusi selvästi nyt toivuttuaan aikaisemmin saamastaan järkytyksestä ja nousten samalla ylös sängystä. Hän kävi nopeasti etsimään vaatteita verhotakseen niillä alastomuutensa. "Hän on taatusti lahjonut jonkun kertomaan minun menemisistäni, ei hän olisi muuten mitenkään voinut tietää että tulimme tänne! Aaaargh! Hän on raivostuttava!" William tempaisi tässä kohtaa juuri saappaita jalkaansa sellaisella voimalla, että kun ne sinne lopulta sujahtivat pamahti vielä kengän pohja lattiaakin vasten. "Siitä asti kun olemme olleet lapsia hän aina seurasi minua ja Ellietä kaikkialle. Ehkä se johtuu siitä kun hän suvun hopeahaarasta, ja haluaa koko ajan yrittää tehdä samoja asioita mitä me, mutta lapselta sen vielä saattoi ymmärtää! Hän on jo aikuinen herran jestas, milloin tämä lapsellinen käytös loppuu?" William vetäisi vielä paidankin ylleen tämän lauseen lopuksi ja oli nyt täysin pukeissa. Komistus ei ollut tainnutkaan ennen menettää malttiaan näin Luca-neidon nähden. Hän oivalsi asian itsekin ja käännähti heti haltia rakastajaansa päin. "Olen pahoillani rakas, en todella tiennyt että hän voisi tehdä näin ja olen pahoillani myös tästä", ja sanojensa painoksi aatelinen viittasi itseään päin.
Jos Isabella oli jossain hyvä, niin se oli kyllä aatelisen asemansa hyödyntäminen. Hän oli nytkin saanut koko kartanon ihan erilaiseen loistoon vain yhdessä aamussa, laittaen muutamat palvelijat - ja melkein saattoi vannoa että hän toi omiaan lisäksi! - työskentelemään selkä hiessä. Heille oli katettu aamiainen hienoon ruokasaliin, jota yleensä käytettiin juhlatilaisuuksissa ja sinne olisi mahtunut heidän kolmen lisäksi istumaan vielä parikymmentä muuta ihmistä.
Isa oli itse istumassa pöydän päätypaikalla ja hänen oikealle ja vasemmalle puolelleen oli katettu Williamille, sekä tuon naisystävälle paikat. Se puoli pöydästä oli kannettu täyteen erilaisia brunssiruokia, kun taas toinen pää pöydästä oli ihan autiona. Willien ja Ellien nuken näköinen serkku istui pöydän päässä täydellinen hymy kasvoillaan kun kaksikko saapui lopulta ruokasaliin. Tuo oli hyvien käytöstapojen mukaisesti odottanut että kaikki olisivat läsnä aloittaakseen aterioinnin.
"Siinähän te olette! Tulkaahan istumaan!" Isabella huudahti heidät nähdessään ja lävitti pienesti käsiään viitatakseen kahteen paikkaan hänen molemmilla puolillaan.
"No et ole ainoa!" William huusi selvästi nyt toivuttuaan aikaisemmin saamastaan järkytyksestä ja nousten samalla ylös sängystä. Hän kävi nopeasti etsimään vaatteita verhotakseen niillä alastomuutensa. "Hän on taatusti lahjonut jonkun kertomaan minun menemisistäni, ei hän olisi muuten mitenkään voinut tietää että tulimme tänne! Aaaargh! Hän on raivostuttava!" William tempaisi tässä kohtaa juuri saappaita jalkaansa sellaisella voimalla, että kun ne sinne lopulta sujahtivat pamahti vielä kengän pohja lattiaakin vasten. "Siitä asti kun olemme olleet lapsia hän aina seurasi minua ja Ellietä kaikkialle. Ehkä se johtuu siitä kun hän suvun hopeahaarasta, ja haluaa koko ajan yrittää tehdä samoja asioita mitä me, mutta lapselta sen vielä saattoi ymmärtää! Hän on jo aikuinen herran jestas, milloin tämä lapsellinen käytös loppuu?" William vetäisi vielä paidankin ylleen tämän lauseen lopuksi ja oli nyt täysin pukeissa. Komistus ei ollut tainnutkaan ennen menettää malttiaan näin Luca-neidon nähden. Hän oivalsi asian itsekin ja käännähti heti haltia rakastajaansa päin. "Olen pahoillani rakas, en todella tiennyt että hän voisi tehdä näin ja olen pahoillani myös tästä", ja sanojensa painoksi aatelinen viittasi itseään päin.
Jos Isabella oli jossain hyvä, niin se oli kyllä aatelisen asemansa hyödyntäminen. Hän oli nytkin saanut koko kartanon ihan erilaiseen loistoon vain yhdessä aamussa, laittaen muutamat palvelijat - ja melkein saattoi vannoa että hän toi omiaan lisäksi! - työskentelemään selkä hiessä. Heille oli katettu aamiainen hienoon ruokasaliin, jota yleensä käytettiin juhlatilaisuuksissa ja sinne olisi mahtunut heidän kolmen lisäksi istumaan vielä parikymmentä muuta ihmistä.
Isa oli itse istumassa pöydän päätypaikalla ja hänen oikealle ja vasemmalle puolelleen oli katettu Williamille, sekä tuon naisystävälle paikat. Se puoli pöydästä oli kannettu täyteen erilaisia brunssiruokia, kun taas toinen pää pöydästä oli ihan autiona. Willien ja Ellien nuken näköinen serkku istui pöydän päässä täydellinen hymy kasvoillaan kun kaksikko saapui lopulta ruokasaliin. Tuo oli hyvien käytöstapojen mukaisesti odottanut että kaikki olisivat läsnä aloittaakseen aterioinnin.
"Siinähän te olette! Tulkaahan istumaan!" Isabella huudahti heidät nähdessään ja lävitti pienesti käsiään viitatakseen kahteen paikkaan hänen molemmilla puolillaan.
- Nipustin
Re: This night is just for us //sovittu K18
Kirjoittaja Niehku » 07 Tammi 2016, 21:47
Lucanya Vendethiel
William teki varsin selkeäksi sen, ettei pitänyt Isabellasta. Haltia katsoi miestä tämän pajutessaan serkkuaan samalla kun tämä puki päälleen. Kun Will oli saanut vuodatettua asiansa, nopeasti hän ymmärsi pyytää käytöstään naiselta.
"Älä siitä huoli." Lucanya palautti kasvoilleen sen ymmärtäväisen hymynsä, eikä mitenkään teennäisesti, vaan ihan aidosti. Hän ajatteli, että he selviäisivät yhdessä Isabellasta ja saisivat jälleen nauttia toistensa seurasta niin kuin tähänkin asti.
Pariskunta saapui alakertaan ja Williamin serkku pyysi heitä istumaan seuraansa. Näin myös tapahtui ja Lucanya silmäili sitä koreutta ja ruoan määrää. Evästä oli jakaa todellakin enemmällekin, eikä haltian tehnyt mieli edes syödä. Häntä ahdisti ja ärsytti. Koska Isabella oli niin kyyninen ja kaksinaamainen, Lucan täytyi pitää erityinen huoli, ettei paljastuisi toista rotua edustavaksi. Siitä ei seuraisi mitään muuta kuin katastrofi ja mikä pahinta - tyttöhän todennäköisesti kiristäisi Williamia jollain keinolla.
"Oletpa sinä hiljainen, kerroppas itsestäsi jotain kun ei William saa suutansa avattua." Isabella kysyi haltialta ja tämä miltein säikähti jännitykseltään.
"Ah niin aivan. Tuota, nimi on Lucanya. Krhm. Niin ja kasvatan kukkia ja myyn niitä." nainen takerteli, vaikka yritti parhaansa mukaan valehdella ja näytellä kuin mikään ei olisi pielessä tai ahdistavaa.
"Vai kukka-alalla..." Isabella tokaisi jotenkin maireasti virnuillen. Luca huomasi sen ja ymmärsi heti, että toinen viestitti sillä rahvaanomaista. Sillä ei onneksi ollut sinällään väliä, eihän Lucanya oikeasti millään kukka-alalla ole, ei lähelläkään.
Haltia ryhdistäytyi ja nappasi nopeasti leipää ja omenan, nälkä oli kuitenkin, vaikkei sitä nainen tunnistanut. Hän luotti siihen, ettei Williamin serkku jäisi tänne pitkäksi ajaksi.
William teki varsin selkeäksi sen, ettei pitänyt Isabellasta. Haltia katsoi miestä tämän pajutessaan serkkuaan samalla kun tämä puki päälleen. Kun Will oli saanut vuodatettua asiansa, nopeasti hän ymmärsi pyytää käytöstään naiselta.
"Älä siitä huoli." Lucanya palautti kasvoilleen sen ymmärtäväisen hymynsä, eikä mitenkään teennäisesti, vaan ihan aidosti. Hän ajatteli, että he selviäisivät yhdessä Isabellasta ja saisivat jälleen nauttia toistensa seurasta niin kuin tähänkin asti.
Pariskunta saapui alakertaan ja Williamin serkku pyysi heitä istumaan seuraansa. Näin myös tapahtui ja Lucanya silmäili sitä koreutta ja ruoan määrää. Evästä oli jakaa todellakin enemmällekin, eikä haltian tehnyt mieli edes syödä. Häntä ahdisti ja ärsytti. Koska Isabella oli niin kyyninen ja kaksinaamainen, Lucan täytyi pitää erityinen huoli, ettei paljastuisi toista rotua edustavaksi. Siitä ei seuraisi mitään muuta kuin katastrofi ja mikä pahinta - tyttöhän todennäköisesti kiristäisi Williamia jollain keinolla.
"Oletpa sinä hiljainen, kerroppas itsestäsi jotain kun ei William saa suutansa avattua." Isabella kysyi haltialta ja tämä miltein säikähti jännitykseltään.
"Ah niin aivan. Tuota, nimi on Lucanya. Krhm. Niin ja kasvatan kukkia ja myyn niitä." nainen takerteli, vaikka yritti parhaansa mukaan valehdella ja näytellä kuin mikään ei olisi pielessä tai ahdistavaa.
"Vai kukka-alalla..." Isabella tokaisi jotenkin maireasti virnuillen. Luca huomasi sen ja ymmärsi heti, että toinen viestitti sillä rahvaanomaista. Sillä ei onneksi ollut sinällään väliä, eihän Lucanya oikeasti millään kukka-alalla ole, ei lähelläkään.
Haltia ryhdistäytyi ja nappasi nopeasti leipää ja omenan, nälkä oli kuitenkin, vaikkei sitä nainen tunnistanut. Hän luotti siihen, ettei Williamin serkku jäisi tänne pitkäksi ajaksi.
- Niehku
Re: This night is just for us //sovittu K18
Kirjoittaja Nipustin » 07 Tammi 2016, 22:21
William Thann
Kaksikko kävi istumaan heille osoitetuille istumapaikoille, nihkeästi, mutta kuitenkin. Vaikka istumapaikka oli valittu kovin läheltä hänen serkkuaan, Willin onnistui jotenkin silti käyttää jokainen senttikin hyväkseen että istuisi silti sillä paikalla mahdollisimman kaukana tuosta serkun kuvatuksesta.
Keikari ei todellakaan ollut puheliaalla tuulella, vaan vaisuna keräili lautaselleen vähän kaikenlaista, aika niukasti kuitenkin ja kävi sitten ateriaansa keskittyneenä tuijottaen syömään. Ehkä hän oli ajatellut selviävänsä tilanteesta - sekä Isabellasta itsestään - mikäli ei vain kiinnittäisi tuohon minkäänlaista ylimääräistä huomiota, mutta hänen ikävikseen Isabel osasi kyllä työstää tuotakin: keskittämällä kaiken huomionsa Luca-neitoon.
Isabella ei ehkä tiennyt kaksikon "likaista" salaisuutta erirotujen kohtaamisesta tässä romanssissa, mutta silti jopa tuo piloille hemmoteltu kakara ymmärsi että jokin tässä kaikessa huusi salamyhkäisyyttä. Miksi tavata kaksistaan kaukaisella saarella ilman ketään muita? Ei edes kunnon palvelusväkeä?!
"Oletpa sinä hiljainen, kerroppas itsestäsi jotain kun ei William saa suutansa avattua." Tuo kävi kysymään haltialta, joka sai Williamin kohottamaan katseensa annoksesta. Lucanya näytti miltein silmin nähden säpsähtävän sitä kun hänet otettiin huomion keskipisteeksi ja se sai myös Willin hermostumaan hieman. Heidän ei kannattaisi keskittää Luca-neitoon mitään ylimääräistä huomiota varjellakseen salaisuuttaan.
Naamioitunut haltia alkoi kertoa uteliaalle nukke serkulle vähän itsestään, mutta valitettavasti tuo ei ollut kovin uskottava valehtelija - joka oli kyllä valehtelematta Williamin mielestä äärimmäisen suloista ja hellyyttävää, mutta juuri nyt ei auttanut keskittyä siihen.
Mies ei oikein itsekään osannut tulkita Isabellasta oliko tuo uskonut valheen Lucan työpaikasta, sillä virne kasvoilla saattoi olla puhdasta riemua ja yllemmyyden tunnetta toisen ollessa vain joku kukkamultien hämmentäjä, tai sitten se saattoi olla nautintoa siitä kun oli tukalan tilanteen niskan päällä ja saattoi nähdä altavastaajan turvautuvan valheisiiin - tai ehkä virneessä oli vähän molempia?
Luonnollisempi kaunotar näytti selvästi yrittävän kasata rooliaan uudestaan kuntoon ja siinä välissä Will päätti - sankarillisesti kuten aina - puuttua peliin. "Mikä sinut sai kääntämään laivasi keulan tälle saarelle Isa-hyvä, isän mukaan täällä ei vähään aikaan ollut käynyt kukaan" Williamin äänensävy oli huomattavasti miellyttävämpi mitä se oli ollut aikaisemmin, ikäväkyllä myös kertoen siitä, että Isabella tosiaan oli päältä vastaaja. Tuo huomio taisi toisaalta jäädä bimbolta ihmiseltä kokonaan ohitse, tuo näytti aidosti niin ilahtuneelta kun Will vihdoin puhutteli häntä ystävällisen kohteliaasti.
"Serkku-rakas, löytyihän sinusta vielä se kohtelias ja hurmaava puoli kun vähän yritit!" Isabella laski maidon valkean täydellisen pyynätyn pienen kätensä Williamin kädelle, "Kuulin että sinä olit täällä jonkun vaalea hiuksisen naisen kanssa ja oletin kyseessä olleen Elizabeth. Ellie parka kun pukeutuu välillä suorastaan rahvaanomaisesti niin varmasti se on hämmentävää monille..." William levitti parhaimman tekohymynsä kasvoilleen. Ei hänen siskoansa sekoitettaisi Luca-neitoon, heillä oli kovin erilaiset tyylit tosiaan, joten todennäköisesti Isabella oli kahta innokkaammin ollut tulossa uskoen että Will olisi joko yksin tai jonkun salarakastajan kanssa.
"Olisin vain tahdonut olla kuten ennen vanhaan, muistatko Will? Leikimme aina yhdessä koko päivän tässä kartanossa ja juoksimme sen upeilla rannoilla ja löhösimme kylpyammeessa... Ah voi niitä aikoja!" Isa nosti nyt kätensä Williamin kädeltä ja keskittyi leikkaamaan lautaselleen valitsemasta eksoottisesta hedelmästä pikkuruisen neitimäisen palasen ja nosti sen aterimella suuhunsa. Willaim ei varsinaisesti vastannut vaan nyökkäsi vain, poimi käsiinsä yhden hedelmän pöydällä olleesta kulhosta ja puraisi sitä suunsa täydeltä, kuin protestoiden Isabellan sievään näpöstelyyn ruokaillessaan. Syötyään suunsa tyhjäksi Isa jatkoi taas: "No mutta, nyt kun minun kovin arkinen serkkuni ei ole täällä, voisimme kai silti pitää hauskaa keskenämme!" Katse käänneettiin jälleen haltiaan, "Mitä sinä haluaisit tehdä Lucanya? Ja mainitsinko jo, että se on muuten aika erikoinen nimi?"
Kaksikko kävi istumaan heille osoitetuille istumapaikoille, nihkeästi, mutta kuitenkin. Vaikka istumapaikka oli valittu kovin läheltä hänen serkkuaan, Willin onnistui jotenkin silti käyttää jokainen senttikin hyväkseen että istuisi silti sillä paikalla mahdollisimman kaukana tuosta serkun kuvatuksesta.
Keikari ei todellakaan ollut puheliaalla tuulella, vaan vaisuna keräili lautaselleen vähän kaikenlaista, aika niukasti kuitenkin ja kävi sitten ateriaansa keskittyneenä tuijottaen syömään. Ehkä hän oli ajatellut selviävänsä tilanteesta - sekä Isabellasta itsestään - mikäli ei vain kiinnittäisi tuohon minkäänlaista ylimääräistä huomiota, mutta hänen ikävikseen Isabel osasi kyllä työstää tuotakin: keskittämällä kaiken huomionsa Luca-neitoon.
Isabella ei ehkä tiennyt kaksikon "likaista" salaisuutta erirotujen kohtaamisesta tässä romanssissa, mutta silti jopa tuo piloille hemmoteltu kakara ymmärsi että jokin tässä kaikessa huusi salamyhkäisyyttä. Miksi tavata kaksistaan kaukaisella saarella ilman ketään muita? Ei edes kunnon palvelusväkeä?!
"Oletpa sinä hiljainen, kerroppas itsestäsi jotain kun ei William saa suutansa avattua." Tuo kävi kysymään haltialta, joka sai Williamin kohottamaan katseensa annoksesta. Lucanya näytti miltein silmin nähden säpsähtävän sitä kun hänet otettiin huomion keskipisteeksi ja se sai myös Willin hermostumaan hieman. Heidän ei kannattaisi keskittää Luca-neitoon mitään ylimääräistä huomiota varjellakseen salaisuuttaan.
Naamioitunut haltia alkoi kertoa uteliaalle nukke serkulle vähän itsestään, mutta valitettavasti tuo ei ollut kovin uskottava valehtelija - joka oli kyllä valehtelematta Williamin mielestä äärimmäisen suloista ja hellyyttävää, mutta juuri nyt ei auttanut keskittyä siihen.
Mies ei oikein itsekään osannut tulkita Isabellasta oliko tuo uskonut valheen Lucan työpaikasta, sillä virne kasvoilla saattoi olla puhdasta riemua ja yllemmyyden tunnetta toisen ollessa vain joku kukkamultien hämmentäjä, tai sitten se saattoi olla nautintoa siitä kun oli tukalan tilanteen niskan päällä ja saattoi nähdä altavastaajan turvautuvan valheisiiin - tai ehkä virneessä oli vähän molempia?
Luonnollisempi kaunotar näytti selvästi yrittävän kasata rooliaan uudestaan kuntoon ja siinä välissä Will päätti - sankarillisesti kuten aina - puuttua peliin. "Mikä sinut sai kääntämään laivasi keulan tälle saarelle Isa-hyvä, isän mukaan täällä ei vähään aikaan ollut käynyt kukaan" Williamin äänensävy oli huomattavasti miellyttävämpi mitä se oli ollut aikaisemmin, ikäväkyllä myös kertoen siitä, että Isabella tosiaan oli päältä vastaaja. Tuo huomio taisi toisaalta jäädä bimbolta ihmiseltä kokonaan ohitse, tuo näytti aidosti niin ilahtuneelta kun Will vihdoin puhutteli häntä ystävällisen kohteliaasti.
"Serkku-rakas, löytyihän sinusta vielä se kohtelias ja hurmaava puoli kun vähän yritit!" Isabella laski maidon valkean täydellisen pyynätyn pienen kätensä Williamin kädelle, "Kuulin että sinä olit täällä jonkun vaalea hiuksisen naisen kanssa ja oletin kyseessä olleen Elizabeth. Ellie parka kun pukeutuu välillä suorastaan rahvaanomaisesti niin varmasti se on hämmentävää monille..." William levitti parhaimman tekohymynsä kasvoilleen. Ei hänen siskoansa sekoitettaisi Luca-neitoon, heillä oli kovin erilaiset tyylit tosiaan, joten todennäköisesti Isabella oli kahta innokkaammin ollut tulossa uskoen että Will olisi joko yksin tai jonkun salarakastajan kanssa.
"Olisin vain tahdonut olla kuten ennen vanhaan, muistatko Will? Leikimme aina yhdessä koko päivän tässä kartanossa ja juoksimme sen upeilla rannoilla ja löhösimme kylpyammeessa... Ah voi niitä aikoja!" Isa nosti nyt kätensä Williamin kädeltä ja keskittyi leikkaamaan lautaselleen valitsemasta eksoottisesta hedelmästä pikkuruisen neitimäisen palasen ja nosti sen aterimella suuhunsa. Willaim ei varsinaisesti vastannut vaan nyökkäsi vain, poimi käsiinsä yhden hedelmän pöydällä olleesta kulhosta ja puraisi sitä suunsa täydeltä, kuin protestoiden Isabellan sievään näpöstelyyn ruokaillessaan. Syötyään suunsa tyhjäksi Isa jatkoi taas: "No mutta, nyt kun minun kovin arkinen serkkuni ei ole täällä, voisimme kai silti pitää hauskaa keskenämme!" Katse käänneettiin jälleen haltiaan, "Mitä sinä haluaisit tehdä Lucanya? Ja mainitsinko jo, että se on muuten aika erikoinen nimi?"
- Nipustin
Re: This night is just for us //sovittu K18
Kirjoittaja Niehku » 07 Tammi 2016, 23:58
Lucanya Vendethiel
Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman painostava. Lucanya yritti syödä hitaasti, ettei tulisi huono olo. Onneksi William avasi aivan muun aiheen kuin haltia. Nainen oli siitä kiitollinen miehelleen, vaikka tiesi, ettei tätä kiinnostanut yhtään jutella serkkunsa kanssa. Luca kohotti hitaasti kylmän katseensa Isabellaan tämän puhuessa Elizabethista noin röyhkeästi. Williamin sisko oli niin hyvä ollut haltialle, hänen täytyi purra hammasta ja puristi juomalasiaan kädessään. Nieltävä se kaikki oli, blondi keskittyi hengittämiseen ja syömiseen. Jos hän ei olisi kärsivällinen, ei häntä olisi palkattu nykyiseen työhönsä.
Isabella ehdotti, että kolmikko viettäisi aikaa yhdessä. Lucanya tunsi sydämensä sykkivän kovempaan ja nielaisi kun vieressään istuva nainen sanoi aiemmin kuullun nimen ensi kertaa olevan erikoinen. Tässä kohtaa Luca kirosi mielessään sitä, ettei valehdellut sitäkin.
"Olen kotoisin vähän kauempaa, hyvin perinteikkäältä seudulta. Siellä nimiä tykätään sekoitella isovanhempien mukaan." Luca valehteli ja näytteli tällä kertaa paremmin, väläytti jopa teennäistä hymyä Isabellalle.
Mitäkö hän halusi tehdä? Häätää Williamin serkun tietenkin, viekööt palvelijat mukanaan.
"On aika erikoista sekin, että noinkin ylväässä suvussa oleva haluaa pitää hauskaa minun kaltaiseni kanssa. Vai?" haltia kysyi toiselta ovelasti.
"Mitä oikein tarkoitat?" Isabella halusi saada tarkennusta, ilmekään ei kuitenkaan värähtänyt.
"Niin, juurihan kuvasit toista serkkuasi kovin arkiseksi. Nyt olisit kuitenkin valmis olemaan tuntemattoman kanssa, ilmeisesti mielummin kuin Williamin siskon kanssa. Mistä tiedät, olenko itsekin kenties yhtä arkinen ja rahvaanomainen?" haltia jatkoi.
"...Sillä eihän kaltaisesi alennu sellaiseen, eihän?" tuo lisäsi mielessään ja puristi lasiaan edelleen. Hänen äänensä oli pehmeä. Isabella arvioi blondia katseellaan ja siristi hieman silmiään tuon puheille. Lopulta hän käänsi katseensa lautaseensa ja naurahti ärsyttävällä tavallaan.
"Kylläpä hän on hupaisa, eikö vain serkku-rakas?" Isabella katsoi Williamia.
"Vastaa." Lucanya vaati kylmästi ja tällä kertaa matalammalla äänensävyllä, ennen kuin Will ehtisi mitään todeta. Isabella kohotti kulmiaan.
"Noh noh, Lucanya. Minä olen vain ennakkoluuloton, en halua ajatella heti moisia kun tapaan uuden tuttavuuden." nuken näköinen nuori nainen kertoi olevinaan lämpimästi.
Haltia ei ollut vähään aikaan mitään haukannut suuhunsa. Miten joku osaakin ottaa niin paljon hermoille? Lucanya siirsi lautastaan hieman eteenpäin viestittääkseen, että oli kylläinen.
Tunnelma oli sanoinkuvaamattoman painostava. Lucanya yritti syödä hitaasti, ettei tulisi huono olo. Onneksi William avasi aivan muun aiheen kuin haltia. Nainen oli siitä kiitollinen miehelleen, vaikka tiesi, ettei tätä kiinnostanut yhtään jutella serkkunsa kanssa. Luca kohotti hitaasti kylmän katseensa Isabellaan tämän puhuessa Elizabethista noin röyhkeästi. Williamin sisko oli niin hyvä ollut haltialle, hänen täytyi purra hammasta ja puristi juomalasiaan kädessään. Nieltävä se kaikki oli, blondi keskittyi hengittämiseen ja syömiseen. Jos hän ei olisi kärsivällinen, ei häntä olisi palkattu nykyiseen työhönsä.
Isabella ehdotti, että kolmikko viettäisi aikaa yhdessä. Lucanya tunsi sydämensä sykkivän kovempaan ja nielaisi kun vieressään istuva nainen sanoi aiemmin kuullun nimen ensi kertaa olevan erikoinen. Tässä kohtaa Luca kirosi mielessään sitä, ettei valehdellut sitäkin.
"Olen kotoisin vähän kauempaa, hyvin perinteikkäältä seudulta. Siellä nimiä tykätään sekoitella isovanhempien mukaan." Luca valehteli ja näytteli tällä kertaa paremmin, väläytti jopa teennäistä hymyä Isabellalle.
Mitäkö hän halusi tehdä? Häätää Williamin serkun tietenkin, viekööt palvelijat mukanaan.
"On aika erikoista sekin, että noinkin ylväässä suvussa oleva haluaa pitää hauskaa minun kaltaiseni kanssa. Vai?" haltia kysyi toiselta ovelasti.
"Mitä oikein tarkoitat?" Isabella halusi saada tarkennusta, ilmekään ei kuitenkaan värähtänyt.
"Niin, juurihan kuvasit toista serkkuasi kovin arkiseksi. Nyt olisit kuitenkin valmis olemaan tuntemattoman kanssa, ilmeisesti mielummin kuin Williamin siskon kanssa. Mistä tiedät, olenko itsekin kenties yhtä arkinen ja rahvaanomainen?" haltia jatkoi.
"...Sillä eihän kaltaisesi alennu sellaiseen, eihän?" tuo lisäsi mielessään ja puristi lasiaan edelleen. Hänen äänensä oli pehmeä. Isabella arvioi blondia katseellaan ja siristi hieman silmiään tuon puheille. Lopulta hän käänsi katseensa lautaseensa ja naurahti ärsyttävällä tavallaan.
"Kylläpä hän on hupaisa, eikö vain serkku-rakas?" Isabella katsoi Williamia.
"Vastaa." Lucanya vaati kylmästi ja tällä kertaa matalammalla äänensävyllä, ennen kuin Will ehtisi mitään todeta. Isabella kohotti kulmiaan.
"Noh noh, Lucanya. Minä olen vain ennakkoluuloton, en halua ajatella heti moisia kun tapaan uuden tuttavuuden." nuken näköinen nuori nainen kertoi olevinaan lämpimästi.
Haltia ei ollut vähään aikaan mitään haukannut suuhunsa. Miten joku osaakin ottaa niin paljon hermoille? Lucanya siirsi lautastaan hieman eteenpäin viestittääkseen, että oli kylläinen.
- Niehku
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa