The family of one who walks alone

[Nipustin]

//Yay, ja totta niin totta, kauhee ku tämäkin peli vähän venähtänyt, upsie!//

Lyron

Tarkkailevien silmien alla Nakami kävi riisumaan yläosaansa ottaakseen vastaan lauman symbolin, kunnian liittyä yhdeksi heistä. Alastomuus ei ollut oikeastaan ollenkaan harvinaista laumalaisille, sille useat muodonmuuttajat - Lyron mukaan lukien - eivä osanneet ottaa eläimen hahmoa ratkomatta vaatteitaan, joten siinä mielessä alastomuus oli luonnonläheistä ja normeihin lukeutuvaa laumalaisten piireissä. Mutta, Nakamin ei silti tarvinnut helpotuksekseen olla yläosattomissa, vaan hänen rintojaan suojasi vielä sideharso, jonka tehtävä oli todennäköisesti antaa tukea rintamukselle. Tämä itseasiassa sai muutaman laumalaisen keskustelemaan kiinnostuneena, mikä nerokas ratkaisu.

Laumanjohtaja kuunteli toisen esityksen miettimästään paikasta ja Lyron hyväksyi heti ensimmäisen toiveen jonka tyttö esitti sillä merkin ei ollut tarkoitus leimata laumalaita hylkiöksi ja eristää muusta maailmasta, vaan ainoastaan luoda yhteenkuuluvuutta tämän lauman kanssa, joten paikka mihin se otettiin ei tarvinnut olla kaikille näkyvillä, jotkut jopa ottivat sen eläinhahmoonsa jotta ollessaan eläimenä kuuluisi selvästi laumaan mutta vieraillessaan muualla olisi selkämmin yksi noista kaksi jalkaisista ja kovin karvattomista.
"Käänny vain", Lyron kehotti lempeästi ilmaisten siten hyväksyntänsä ensimmäiselle ehdotukselle ja kohotti jo tassuaan odottaen että Nakami tosiaan saisi siirrettyään hiuksensa edestä. Suuri tassu kävi painamaan hellästi mutta silti tiukasti suteen verrattaen melko hennon näköisen naisen yläselkään, lapaluiden väliin. Lauman seassa vallitsi kohtelias ja samalla uteliaisuutta tihkuva hiljaisuus. Kun susi siirsi tassunsa pois, jäi yläselkään melkolailla tarpeettoman suuri ja reunoiltaan rosoinen tassun kuva.
Lyron otti itselleen haltiamiehen hahmon ja heilautteli käsiään muutamia kertoja tatuoinnin yllä, saaden sen muuttamaan kokoaan ja siloittumaan ja kuivahtamaan nopeasti sitten aloilleen. Hän liu'utti kätensä Nakamin hartioita pitkin tuon käsivarsille ja hellästi ohjaili tuota kääntymään takaisin kasvotusten häntä kohden. Jälleen saattoi huomata että alastomuus oli laumalaisille normaalia, sillä Lyronin mielessä ei edes vieraillut ajatus siitä että tämä saattaisi olla nuoresta naisesta ehkä hieman kiusallinen tilanne seistä itse melkein yläosattomana niin lähekkäin alastoman haltiamiehen edessä.
"Tervetuloa Nakami. Lauma on ainoastaan yhtä vahva kuin sen jäset, joten tehkäämme toisemme vahvoiksi." Ja niin sanottuaan Lyron vetäytyi hieman kauemmas naisesta ja otti samalla askeleella itselleen uudestaan petoeläimen hahmon joka sai heidän yleisönsä hullaantumaan ja nuo alkoivat hurrata kaikki kovin omilla tyyleillään, mutta silti siinä äänien kirjossa oli riemua. Nuo taisivat kannustaa Nakamia muuntautumaan myös.

Tilanteen rauhoituttua Lyron ja Nakami astelivat alemmas muiden luokse ja suden silmät näyttivät hymyileväisiltä kun tuo katsoi uutta tulokasta. "Käy tutustumassa, he näyttävät räjähtävän uteliaisuudestaan..." Tuo sanoi viitaten kuonollaan heitä tuijottavaa ryhmää lähempänä jotka olivat selvästi tulleet lähemmäs todennäköisesti toivoen saavansa tutustua Nakamiin.

[Michyy]

Laumamerkki päätyi ensimmäisenä ehdotettuun paikkaan ja Lyron alkoi muovaamaan sitä sopivan kokoiseksi ja muutenkin siistitymmäksi. Kun toimitus oli ohi kävi Lyron ohjaileman nuorta susityttöä kääntymään. Ja jokin tuossa tilanteessa sai Nakami hieman hermostumaan. Haltiamiehen kosketus hänen paljaalla iholla, tapa jolla miehen käsi liukui hänen omaa pitkin ja se että mies tosiaankin olisi hänen takanaan alasti. Nakamilla kun ei todellakaan ollut kokemusta alastomista miehistä, jos niitä tapauksia lapsena kotona ei laskettu niin tämä oli ensimmäisiä. Oli siis sanomattakin selvää että kun susineito vihdoin kääntyi kasvokkain johtajan kanssa tuo lukitsi katseensa mahdollisimman tiukasti miehen silmiin ettei vain pääsisi harhailemaan minnekkään... sopimattomille alueille. Noh tuokaan ei estänyt sitä että vähän ajan päästä nuori nainen käänsi katseensa hieman sivummalle. Ainakaan Lyronin paikalta ei pitäisi olla mitään ongelmia nähdä pientä punastuneen nolostunutta ilmettä Nakamin kasvoilta samalla kun tuo yritti hieman nostaa asunsa hihoja takaisin paikoilleen kun kerran merkki oli päässyt kuivumaan. Miehen sanat saivat vastaukseksi pienen nyökkäyksen ja kuiskatun paljastuksen "En ole oikein tottunut tällaiseen... tiedäthän." Kyse ei ollut niinkään siitä että hän olisi nolostellut omasta puolestaan niinkään paljoin kuin sen takia että he olivat juuri tavanneet ja Lyron ei tuntunut kiinnittävän mitään huomiota siveellisyyteen, Azurehan odotti tuota edelleen mantereella. Tai oikeastaan ei Nakami niin hyvin tiennyt Lyronin ja Azuren välistä tilannetta vaikka Azuren tunsikin. Ehkä hän vain yrittäisi tottua ajattelemaan muita laumalaisia enemmän tai vähemmän sisaruksinaan tästä eteenpäin jos kerta alastomuus vaikutti olevan huomattavasti yleisempää täälläpäin. Kyllä hän tottuisi, ajallaan, ehkä nopeastikkin mutta ensimmäinen päivä oli silti ensimmäinen.

Onneksi ja suureksi helpotukseksi Lyron päätti astua taakseppäin muuttuen takaisin sudeksi peittäen kaiken sen mitä ei yleensä jokaiselle juuri tavatulle esitelty. "Mukava tavata teidät, olen huolenpitonne varassa." Nakami lopulta sai vastattua kunnollisesti Lyronin aikaisempiin sanoihin antaen katseensa välistä kiertää hurraavaa yleisöä. Kerta hurraaminen oli alkanut Lyronin muuttaessa muotoaan seurasi Nakami tällä kertaa tuon esimerkkiä ja pian oli hennon tytön tilalla suunnilleen Lyronin kokoinen, tummaan meripihkaan sävähtävän ruskea turkkinen susi. Vaatteet eivät tuon päältä olleet revenneet vaan koko susimuoto oli ilmestynyt kerralla vaatteiden päälle kuin tyhjästä hyvinkin nopeasti saaden aikaan pienen hyvinkin tulimaisen roihahduksen. Vaikkei tuosta nopeasta tapahtumasta ehkä liekkejä erottanutkaan niin nopean lähimmistä kivistä heijastuvan valon kyllä huomaisisi.

Kaksikon päästyä alas kielekkeeltä oli heitä vastassa jo pieni ryhmä innokkaimpia tutustujia. Nakami nyökkäsi Lyronin ehdotukselle ja kävi esittäytymään vielä uudestaan, edelleen susimuodossa, vaikka olihan haltiamies ainakin kerran hänen nimensä koko lauman kuullen sanonut. Menipä tulihäntä kertomaan myös siitä kuinka oli hieman vielä kokematon susipuolensa kanssa, käytti sitä lähinnä paikasta toiseen siirtymiseen nopeasti ja sitärataa. Tietenkin hän yrittäisi myös vastata parhaansamukaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin mitä hänelle mahdollisesti esitettäisiin. "Niin, mitäs on seuraavaksi suunnitteilla?" susityttö kysäisi hieman Lyronin suuntaan kun suurin osa ensitutustumis jututustelusta alkoi olla takanapäin.