The family of one who walks alone

[Michyy]

Nakami

Aamu alkoi sarastaa jossain päin Manasses saaria. Suhteellisen aution näköiselle rannalle vedetyn pienen, yhden hengen hallittavissa olevan purjeveneen pohjalla nukkuva Nakami alkoi hiljalleen heräilemään aina liian kirkkaisiin auringon ensisäteisiin. Veneen hän oli saanut uskomattoman edullisesti ostettua joltain vanhalta mukavanoloiselta kalastajalta. Olipa tuo kalastaja luvannut jopa veneestä jatkossakin huolehtia sitten kun tyttö jatkaisi cryptin kiertelyä.

Tyttö oli tullut saarille etsimään erästä muodonmuuttajien laumaa josta oli kuullut muutaman sanasen ja pienen metsän koluamisen jälkeen saanut myös tietoonsa että kyseinen porukka majaili nykyään kyseisillä saarilla. Hän oli melko varma että saari oli oikea, mutta eihän siitäkään voinut varma olla. Asiaa ei myöskään auttanut että kiitos uuden ympäristön, hän ei hirveän hyvin vaistonnut tapahtumia ympärillään. Oli kuin luonto olisi puhunut jotain hänelle vielä vierasta kieltä mikä sekä vaikeuttaisi lauman etsintöjä mutta myös aiheutti pienen epävarmuuden tunteen nuoressa naisessa; hän ei vain tuntenut paikallista luontoa kodikseen, ei ainakaan vielä. Tunne oli sinäänsä hänelle tuttu, olihan hän paljon matkustanut mutta yleensä ympäristö vaihtui vähitellen ja aina oli jotain suhteellisen tuttua lähistölle mikä helpotti hänen oloaan samalla kun hän tottui vähitellen uuteen ympäristöönsä kulkiessaan. Merellä tuo ei vain valitettavasti ihan toiminut samalla tavalla kuin metsien lähettyvillä kulkiessa.

Pienen aamusiistiytymisen jälkeen ja lukittuaan peiton virkaa toimittaneen purjeen, peräsimen ja muut veneen tärkeät osat purren päässä olevaan arkkuun, lähti hän hiljalleen kulkemaan pitkin saaren metsiä. Lauman löytämiseen saattaisi tosiaan kestää jonkin aikaa mutta ei hänellä sinäänsä minnekkään kiire ollut, eihän häntä ollut kukaan minnekkään odottamassa. Hän oli ainakin vielä, yksinäsenä susityttönä, vapaa menemään minne milloinkin halusi, täysin oman päänsä ja omien mahdollisuuksiensa mukaan.

//Nipsutin tänne sitten kunhan kerkeet ja susihukka seurueineen mukaan//

[Nipustin]

//Hävettääkö ees kun oon tämmönen mursu että taas meni vaan yli kuukausi vastaamiseen .///. Sorry but I'm here now!//

Lyron

Aamu oli jälleen alkanut sarastaa tuoden kesän aikana melkein tuskalliseksi käyneen kuumuuden mukanaan. Onneksi kesästä oltiin kuitenkin jo voiton puolella ja ilma tulisi viilenemään - trooppisen saaren ilmaston mukaisesti.
Lauman johto oli noussut aikaisin tänäkin aamuna. Hän oli aina ylhäällä nähdäkseen auringon ensisäteiden osuvan maankamaraan aamutuimaan ja tämä päivä ei ollut poikkeus. Tänään olisi asiointia kylässä, Lyron muistutti itseään nyrpeänä. Hän ei pahemmin välittänyt ihmistenilmoilla - metsän ulkopuolella - kulkemisesta.
Ketterästi suuren pedon hahmo hahtui komean haltiamiehen yltä kuin sitä ei koskaan olisi ollutkaan. Alaston komistus pulahti läheiseen lähteeseen uimaan ja nautiskeli siellä pienen hetken käyden itsensä järjestelmällisesti läpi päälaelta aina varpaisiin asti. Vaikka sitä metsässä olikin asusteltu jo muutama ihmisen elämän kaari, ei silti saanut unhoittaa siistiytymistä kun sen aika oli.

Johtaja oli kerrassaan tyrmäävä astellessaan edestä avoimeksi jätetyssä valkeassa kauluspaidassa heidän uuden kotikolonsa suojista. Jalkaan oli vedetty ruskeat kesäisessä mitassa olevat löysät housut. Lahkeen suut ylettivät hieman yli pitkän haltian polvien. Hiukset olivat alkaneet jo kuivua ohi ujeltavan tuulen kuivatessa ja ne palasivat aikaisempaan kiiltoon ja liehuntaansa, tänäänkään Lyron ei niitä ollut vanginnut hiusnauhan avulla - se teki hänestä omasta mielestään kovin naisellisen näköisen.
Lyron ei ollut ainoa joka oli hereillä näin aikaisin, sillä hänen mukaansa lähti eräs laumanjäsenistä, jolla oli tapana olla mukana kaupunkireissuillaan humanoidin hahmossaan turvatakseen johtajaansa - vaikkei tuo sitä oletettavasti tarvinnutkaan. Muutamat olivat lähteneet jo ensimmäiselle metsästysretkelle, jotta pienokaisille olisi ruokaa heti näiden herätessä. Sitten oli vielä eräs, nimittäin lauman nuorukainen nimeltään Ginger.
Pieni sievä haltiatyttö juokse kesäinen mekko hulmuten Lyronin perään tämän lähtiessä suuntaamaan kulkuaan ulos metsästä, kaupunkia kohden. "Lyron! Lyron, ota minut mukaan!", pisamanaamainen tyttö huusi ja syöksyi halaamaan Lyronia joka oli huutojen seurauksena seisahtunut ja kääntynyt katsomaan, "Olen jo niin iso tyttökin..."
Lyron nauroi lempeästi ja pyöräytti neitokaista kerran käsivarsillaan. "Ei se ole sinun paikkasi. Sinun tulisi olla vielä vähäsen isompi." Ginger nyrpisti söpöä nykerönenäänsä. Niin hänelle sanottiin aina vaikka nytkin hän oli jo taas vuoden vanhempi!

Tottelemattomana ja päättäväisenä Ginger oli lähtenyt kuitenkin tutkimusmatkalle - ihan omalleen, koska häntä ei toiseen seurueeseen oltu huolittu! Gepardinuorukaisen hahmossaan muodonmuuttajapuolihaltia eteni varvin rivakasti trooppisessa metsässä. Gingerillä ei ollut ollut ongelmia kotiutumisen kanssa uuteen asunympäristöön, ehei lainkaan! Hän oli sen sijaan tuntenut kuuluvansa tänne todella hyvin ja nautti olostaan täysin rinnoin. Vaikka pikku lapsia ei vaivattu laumaa koskevilla vakavammilla asioilla, silti Ginger tiesi että pian he kuitenkin jättäisivät nämä satumaiset saaret ja palaisivat takaisin metsäänsä. Tätä paikkaa tulee ikävä.
Ginger oli juoksennellut jo tovin kun hän pysähtyi nenän poimiessa ihan vieraan hajun. Joku on lähellä! Ginger on perusluonteeltaan onnettoman utelias, joten hän painautui kumaraksi mutta samalla nenän nuuskiessa ilmaa. Tuoksu ei tuntunut varoittavalta saati vaaralliselta. Hänelle oli silti opetettu ettei koskaan saanut mennä vieraita hajuja päin yksin, mutta minkäs tyttö uteliaisuudelleen mahtoi. Varsinkin kun tämä haju tuntui oikeastaan jopa hieman tutulta ollakseen kuitenkin niin vieras!
Pienen kolibrin hahmoon vaihtaen Ginger suuntasi lentonsa hajun suuntaan. Suunnitelmassa oli nyt vain sellainen aukko ettei hänellä enää ollut pienintäkään ideaa mihin suuntaan tulisi mennä sillä gepardin hajuaisti oli jäänyt siihen hahmoon. Tyttö vilkaisi kiireesti ympärilleen ja sitten muutti muotoaan takaisin punatukkaiseen puolihaltiaan.
"AIJAIJAI!" kajahti metsässä pienen tytön kiljahdus kun hän oli saanut jalkansa tukevasti maankamaralle vain astuakseen suoraa piikikkään kasvin päälle. Pikku tytön tavoin kyyneleet alkoivat valua pitkin pienen puolihaltian kasvoja ja tämä yritti maahan istahtaneena pidellä kipeeä jalkaansa josta sojotti nyt muutama pitkä piikki. Kiljaisu oli varmasti kantanut metsään tulleen uuden kulkijan korviin, muttei Ginger kyennyt nyt sitä miettimään sillä pienen lapsen tavoin hän vain itki pipiä jalkapohjassaan.

//Siitä vaan löytämään opas suoraa lauman luokse:) Lukiessani tekstiä läpi löysin ainakin miljoona naurettavaa kirjoitusvirhettä ja järjettömiä lauseita sun muuta, joten olen pahoillani jos sinne vielä jäi johonkin semmosia;D//

[Michyy]

Nakamin yllätykseksi metsässä kajahty yhtäkkiä kova kiljaisu joka sai susitytön korvat suoraansanoen pomppaamaan pystyyn. Ääni ei vaikuttanut tulevan mistään uhkaavasta vaan vaikutti enemmänkin siltä kuin joku todella nuori tyttö, todennäköisesti nuorempi kuin Nakami itse, olisi vain itsensä satuttanut. Siitä huolimatta veti tyttö hupun takaisin päähänsä, eihän sitä koskaan voinut tietää mitä mieltä huutaja hänestä oli jos saisi tietää liikaa. Kevyin askelin tyttö lähti juoksemaan ääntä kohti häntä hiljalleen heiluen tuon puvun alla hidastaen vasta juuri ennen kuin olisi näköetäisyydellä jatkaen siitä rauhallisesti kulkien kohti itkiää. Näytti siltä että ääni oli lähtenyt pienestä punatukkaisesta tytöstä joka istui maassa itku silmissä ja pari piikkiä jalassa. Ja Nakami oli ollut oikeassa tuo tyttö tuskin olisi kovinkaan uhkaava tai vaarallinen hänen suhteensa, varsinkaan kun tytön poskessa sattui olemaan käpälämerkki. Tuo tyttöllä voisi siis jopa olla yhteyksiä laumaan jota Nakami oli saarelle tullut etsimään, jos siis hänellä olisi onni myötä. Tilanne vaikutti pitkälti siltä ettei Nakamin tarvitsisi tuolta tytöltä pikkuisen poikkeavaa luontoaan peitellä joten hän tiputti huppunsa pois päästään paljastaen tarkkaavaiset, pystyyn sojottavat suden korvansa ja vähän hymyillen. "Tarvitsetko apua jalkasi kanssa?" Naka kysyi laskeutuen polvilleen istumaan itkuisen tytön eteen. Siina samalla kun tuon jalasta piikkejä irroteltiin ja Nakamin laukusta nopeasti löytyneellä pienellä siteellä tytön jalkaa paikkailtiin jutteli Nakami hoidettavalleen rauhallisesti "Minua voit kutsua Nakamiksi. Tulin tänne vasta vähän aikaa sitten joten paikat eivät ole vielä hirveän tuttuja..." pienen tauon jälkeen jossa tytöllä olisi aikaa esittäytyä hän jatkoi "Sattutko muuten tietämään asuuko täällä saarella jonkinlainen muodonmuuttajien lauma? Poskesi merkistä päätellen kun sinulla voisi ehkä olla jonkinlainen yheys johonkin vastaavaan."

//Juu no muutama mutta ei pahemmin. Ja tosiaan ei se mitää, minullakin nyt ei vain juttu luistanut hirveän hyvin niin pieni tauko tuli kirjoitteluun. Ja aika pitkän muuten sitten taiteilitkin ei sillä että se väärin olis//

[Nipustin]

//When you finally get it rolling, you shouldn't try to stop it~//

Pikkuruinen puolihaltia näki kuinka huppupäinen hahmo lähestyi häntä ja mikäli olisi ollut siinä kunnossa että voisi valikoida auttajansa, olisi pikku tyttö saattanutkin yrittää kavahtaa karkuun. Hupun riisuttuaan tuo tulija ei suinkaan ollut enää pelottava. Tuon aika normaalin näköisen neidon päässä sojottivat korvat - ihanat suden korvat! Ginger lakkasi itkemästä vaikka tämän silmät olivat vieläkin vetiset ja muutama kyynel matkasi vieläkin pitkin pientä poskea - laumamerkin ylitse parhaillaan. Pikku puolihaltia tuijotti toisen korvia pää hieman kallellaan ja silmät suurina. Ne olivat niin söpöt! Hän halusi vain päästä silittämään niitä...
"Olen Ginger", pisamanaama aloitti hyvin varovaisesti samalla kun katsoi kuinka taitavasti toinen osasi hoitaa hänen pipiään, "Nakami on nätti nimi." Yleensä kovin rohkea sekä puhelias Ginger oli vielä uuden tuttavuuden lumoissa eikä oikein osannut muodostaa mitään mielessään liikkuvaa sanoiksi. Toinen saisi vielä hetken nauttia ihanasta hiljaisuudesta ennen kuin pikku tyttö rentoutuisi ja alkaisi kailottamaan kuin papupata. Toisen alkaessa puhua jälleen Ginger haaveili vieläkin toisen korvien paijaamisesta.
Nyt paketti hänen jalassaankin oli valmis ja ennen kuin tyttö vastasi toisen uteluun laumasta mitään hän nousi seisaalleen. Jalka ei ollut kipeä, ja sen varaan pystyi astumaan - AUH! No ainakin kevyesti. Hieman kivulle irvistäen Ginger käänsi kasvonsa häntä auttaneeseen mystiseen muukalaiseen. "Tarkoitat varmasti perhettäni", tyttö sanoo suloisesti virnistäen. "Tämä on lauman merkki, minun merkkini. Minäkin olen muodonmuuttaja!" Sanojensa painoksi pikkumuodonmuuttaja pinnisti ja samassa muutti hahmonsa pieneen sekä vikkelään kolibriin. Sitten otettiin ylle jälleen kaksijalkainen hahmo.
"Ja minäpä olenkin erityinen, sillä omaan vielä toisenkin muodon!" Ja jälleen Ginger keskittyi ja muunsi muotoaan, tällä kertaa pentukarvaiseen gepardiin. Muututtuaan takaisin omaan hahmoonsa, oli toisen vuoro vastailla kysymyksiin: "Miksi sinä minun perhettäni etsit? Oletko sinä muodonmuuttaja myös? Saanko paijata korviasi?" Viimeinen kysymys esitettiin varustettuna maailman anelevimmalla ja söpöstelevimmällä ilmeellä, jonka puolihaltia lapsi vain osasikaan taikoa kasvoilleen. Nakami oli Gingerin mielestä todella kaunis sekä kiehtova ja uteliaana pikku tyttönä hän halusi luonnollisesti selvittää kaiken häntä kiehtovan perin pohjaisesti! Niin ja tyttönä piti tietysti myös kaikesta nätistä!

//ja oh my kun melkein hävettää kun en vielä saanut vastattua noille muille pelikamuille mutta vastasin viikon sisään sulle jo toista kertaan ;D Kyllä mä niillekin vastaan! Vielä joskus...//

[Michyy]

Jalan paketoinnin jälkeen Gingeriksi esittäytynyt tyttö kertoi olevansa muodonmuuttaja ja kuuluvansa kyseiseen laumaan mikä tosiaankin tekisi Nakamin etsinnöistä huomattavasti helpompia, oikeastaan ei enää tainnut olla mitään etsittävää. Tytön muodonmuutos esitykseen ei Nakami voinut kuin hymyillä. Oikein mukavan oloinen lapsonen tuo Ginger vaikkakin saattaisi vähän vilkkaankin puoleiseksi osoittautua, niin avoimesti kuin taitojaan esitteli. Pian tuon pikkumuodonmuuttajan suusta ryöppysikin läjä kysymyksiä. Silti se missä järjestyksessä noihin vastaisi oli susitytön pienimpiä ongelmia, suurempi kysymys oli miten hän selittäisi mikä hän oli. No mutta koska helposta oli hyvä aloittaa niin aloitti tyttö vastailun toteamalla asiat niinkuin ne olivat. "Perheeni on tapettu ja kotini poltettu. Tulen siis tuskin pääsemään perhettäsi lähemmäs sitä mitä menetin. Toinen syy on se etten ole vielä tottunut suden muotooni täysin" Turha synkistely tai menneiden muistelu ei ollut niitä mieluisampia asioita Nakamille vastauksestaan huolimatta. Hän oli vain yksinkertaisesti sanonut asiat rehellisen suoraan. Nyt vain toivottiin ettei Ginger säikähtänyt turhan paljoa. "Ja mitä tulee siihen olenko muodonmuuttaja niin voisi kai sanoa että olen jokseenkaan en ihan tavallinen. Voin kyllä ottaa minkä tahansa muodon ihmisen ja suden väliltä mutta kyvylläni on paljon muitakin vaikutuksia... Tai siis olen ihminen joka sai henkisuden muodon ja kyvyt. Mahdollistaa muodonmuuttamisen lisäksi esimerkiksi tämän..." Nakami selitti samalla kun loi avoimen kämmenensä yläpuolelle pienen leijailevan tulipallon jonka sitten heitti kauemmas saaden sen roihahtamaan tippuessaan ja katoamaan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin "Ja kyllä, saat paijata korviani." Hän lisäsi äärimmäisen lämpimästi suloinen hymy kasvoillaan.

//Näinpä, itsellänikin jäänyt vähän toisiin peleihin vastailu nyt jostain syystä. Vielä jokin kaunis päivä saan aikaiseksi vastata, vielä jokin päivä...//

[Nipustin]

Ginger tuijotti silmät suurina ja suu öönä toista kun tämä niin keveästi vain kertoi tarinan perheensä kohtalosta ja syystä miksi nyt tosiaan etsi laumaa. Kun toinen kuitenkin lopetti puhumisen Ginger nyökytteli raivokkaasti päätään näyttääkseen että oli ymmärtänyt joka sanan ja kuunnellut. Hän ei myöskään halunnut vaikuttaa ihan pikku tytöltä vaan yritti olla tosi rohkea. Toinen kertoi omista muodonmuuttujan kyvyistään ja Ginger kyllä yritti ymmärtää parhaansa mukaan mutta tämän pää oli koko ajan kysyvästi kallellaan sekä kulmat pohtivasti kurtussa. Vasta kun toinen loi pienen tulipalloisen kämmenelleen Gingerin ilme kirkastui ja tämä hihkaisikin riemuissaan: "Voi miten hieno! Ei kukaan muu osaakaan tehdä noin! Tai ehkä Lyron-setä, hän on aika hyvä taikajutuissa, tai niin olen kuullut sillä ei se koskaan suostu enää näyttämään mitään kenellekään..." Kyllä, tyttö oli nyt rentoutunut ja saattoi kalattaa aiheista pieniä romaaneja yhteen hengen vetoon.
Lupa korvien paijaukseen myönnettiin ja pikkuinen tyttö ojensi innosta hieman tärisevän kätensä hitaasti toisen päälaella olevia korvia kohti ja oikein hellästi loi niihin ensimmäisen kosketuksen. "Kuinka pehmooooinen", tyttö sanoi ja hitaasti siveli korvia silmät onnesta tuikkien. Vähään oli pikku likka tyytyväinen.

"Minä voin viedä sinut Lyron-sedän luokse, ihan vaikka kiitokseksi avustasi!" Ginger lupasi sievästi hymyillen ja lähti samalla jo hyppelemään leikkivästi jonnekin syvemmälle metsään. "Pysythän sitten perässä, minä en vielä ole kovin hyvä jäljittämään kadonneita metsästä..."

Lyron oli juuri palailemassa reissultaan kylään. Ulkopuoliset olivat kamalaa väkeä, nimittäin heidän tapaamisensa oli uudestaan siirretty, joten se oli ollut ihan turha reissu. Lyronin aistit olivat kovin susimaiset myös tuon haltiamuodossa joten tämä kuuli kahdet askeleet, toiset hyvin lapsenomaiset ja epärytmissä lähenevät ja toiset jotka kuuluivat jollekin vanhemmalle. Mies kääntyi katsomaan äänien suuntaan samalla kun viittasi saattajalleen että tuo saisi mennä jo lauman pariin. Pian Lyronin silmiin melkein kotiluolan läheisyydessä ilmestyikin eriskummallisen näköinen kaksikko. Toisen hän tunnisti Gingeriksi, mutta toinen oli tuntematon. Rauhallisesti haltia suuntasi kulkunsa puolihaltiatytön ja muukalaisen luokse.
Ginger huomasi Lyronin myös löytyneen ja lähti juoksemaan suoraa tuota päin. "Löysimme hänet! Lyron-setä, minä satutin jalkani ja nätti tyttö auttoi minua!" Hän hihkaisi lauman johtajalle ja halasi tätä päästyään tuon luokse. Lyron hymyili pikkutytölle ja sitten käänsi katseensa Nakamin puoleen. "Olen Lyron, lauman johtaja, jonka kyllä varmaan tiesitkin, ottaen huomioon kenen kanssa tänne saavuit..."
Tarkkasilmäinen johtaja pisti merkille Nakamin eläimelliset korvat joten ei lähtenyt kohtelemaan tuota ollenkaan epäluulolla vaan lähinnä uteliaana kuulemaan miten toinen tänne oli tullut. "Kuka sinä olet nuori nainen ja mitne voin olla avuksi?"

[Michyy]

Ginger meni lupautumaan että veisi Nakamin laumansa luokse. Ja tokihan tyttö oli tuosta kiitollinen, ainakaan hänen ei tarvitsisi viikkotolkulla haravoida metsää vaistonsa suhteen käytännössä sokkona. Hän ei kerennyt edes vastaamaan ennen kuin Ginger oli jo lähtenyt liikkeelle. Mutta nopeastikkos Nakami tuon muutaman metrin etumatkan kuroi kiinni. "Kiitos. Ja älä hätäile olen tarvittaessa nopeampi kuin yksikään tavallinen ihminen varsinkin metsässä." neito tokaisi iloisesti hypellen kulkevalle uudelle ystävälleen.

Pienen tovin kulkemisen jälkeen alkoi Nakamin sudenkorvat poimimaan ääniä pienestä ryhmästä joka vaikutti jossain vaiheessa ainakin äänen perusteella jättävän yhden jälkeensä. Pian edessä näkyikin haltiamies tummine hiuksineen. Gingerin kipittäessä halaamaan tuota haltiaa joka ilmeisesti oli nyt se paljon puhuttu lauman johtaja Lyron, oli Nakami itse jäänyt suosiolla lyheyen puhematkan päähän ja huokaisi pikkuisen haikean oloisena. Esittäydyttyään alkoi Lyron kyselemään tuolle vielä tuntemattomasta tuliasta. "Nimi on Nakami. Tiedät kuulemma jonkin verran magiasta joten sielumiekkani saattaa kertoa sinulle vastaukset muutamaan kysymykseen mitä ehkä omaat." tyttö vastasi vetäen samalla osan kirkkaan punaisena hohtavan miekkansa terästä esille nostaen toisella kädellään vähän hihaa pois miekkaan tarttuneen käden tieltä. Samalla kun hän sen teki levahti pienet liekit hänen sormenpäistään käsivartta jättäen jälkeensä pitkähkön sileän turkin jota jatkui jonkin verran käsivartta ylös sitten vastaten haltian jälkimmäiseen kysymykseen. "Tulin tänne pitkälti mielenkiintoani laumaasi kohtaan, ehkä sitten olin vain vähän yksinäinen tai jotain... minun kaltaisille kun on harvemmin tilaa ihmisten keskellä varsinkaan jos nuo tietävät liikaa. Tilanteesta riippuen voisin ehkä jopa liittyäkkin laumaanne. Jos teillä siis on tilaa yhdelle puolihengelle..." Ainakin hän oli nyt saanut asiansa aika tehokkaasti ilmaistua jokseenkin tyttö kyllä epäili melko paljon olikohan loppujenlopuksi järkevää mennä suoraan asiaan. Joka tapauksessa hän tunki miekkansa takaisin suojaansa ja muutti kätensä takaisin ihmisen siroksi kätöseksi.

//Ja pahoitteluni kestosta opiskelut kun ovat hyviä työllistämään kaikkine muine lisukkeineen. Pitäisi vähän taas aktivoitua, toivotaan ettei jää yritykseksi...//[/i]

[Nipustin]

//Eikä haittaa mitään:) Mukava kun olet jälleen palannut keskuuteemme!:3//

"Vai että Nakami", Lyron totesi lempeän tyynesti makustellen tulijan nimeä, samalla tarkkaillen syvälle neitokaisen silmiin, melkein kuin osaisi ammentaa niiden uumenista kaiken tiedon tuosta toisesta olennosta. Mustahiuksinen komistus oli tunnetusti loistava kuuntelija sillä nyökkäsi aina ymmärtämisen ja kuulemisen merkiksi, sekä piti tunteikasta katsekontaktia keskustelun toiseen osapuoleen. Lyron ei myöskään keskeyttänyt eikä hoputtanut, hän antoi tytön kertoa suoraa kaiken mitä oli sanottavanaan. Ja yllättävän hyvin tuo karvakorvainen täytti hänen odotuksensa kertomalla tosiaan juurtajaeksaen syyntä olla täällä.
Toisen hiljennyttyä sitten, Lyron tarvitsi kymmenisen sekuntia kootakseen sanojaan. "Kuulemasi oikein nuorukainen. Magia oli leipälajini vuosia sitten, voin ainakin tarjota tietouttani avuksesi, en voi kuitenkaan luvata vielä mitään." Lyronin kasvoilta oli oikeastaan vaikea lukea mitään, tuijotus oli edelleen tiivis, ilme peruslukemissaan. "Ja ainahan meidän huostaamme yksi kylmästä ulkomaailmasta saapunut mahtuu, sisko hyvä." Muodonmuuttaja mies oli nähnyt vain osan tämän Nakamin kyvyistä ja häntä kiehtoi saada tietoonsa lisää.
Rauhallisella käden liikkeellä Lyron kutsui Nakamin lähemmäs, luokseen ja sitten hän lähti kahden tuon kanssa kävelemään vähän kauemmas muista laumalaisista että he voisivat keskustella rauhassa. "Näytät hallitsevan hienosti eri osa-alueiden muodonmuutokset, se on kiehtovaa." Lyron sanoi ja jos tuo ei samalla olisi niin kovin tyhjä ilmeisenä katsellut puiden latvustoihin sitä olisi helposti voinut luulla kehumiseksi, ehkä jopa ihailuksi. No, Lyronin kielellä kyllä se kehu olikin, mies ei vain oikein perustanut lipevästä kehuskelusta, vaan lausui asiat ennemmin faktoina mitä toisen itsetunnon hivelemisinä. "Suurin osa muodonmuuttujista muuttu tahdostaan kokonaan, ja aika suuri osa muuttuu pakosta, eivät hallitse siis muutosta ollenkaan. Sinun hallintasi on siis uniikkia - todellista hallintaa." Lyron piti tauon puheistaan kääntäen kysyvät silmänsä nyt Nakamin puoleen, "Olenko oikeassa?"

[Michyy]

//No niin täällä taas. Yliopistoa syytän taas vaihteeksi. Ja sitten kun sitä taukoa alkaa tulemaan niin se vastauksien kirjoittaminenhan ei siitä helpotu. Ja tosiaan sry, jouduit sitten ihan urakalla taas odottamaan//

Onnekseen tyttö kuuli että voisi halutessaan liittyä mukaan. Tuo mies, jonka perässä tuon kutsumana Nakami alkoi kulkemaan, oli juuri sellainen minkälaisen kuvan nuori naisenalku oli ennalta miehestä saanut, rauhallinen ja järkevän jopa viisaan oloinen. Kuulessaan kehut muodonmuutoksistaan ei tyttö voinut olla hymyilemättään. "Kai sen voi noinkin muotoilla. Henkiolennot, tai ayakashit, kuten meitä kotiseuduillani kuulemma kutsutaan ovat yleensä todella hyviä muodonmuutoksissa, pystyvät ottamaan aika lailla vapaasti minkä tahansa muodon haluavat. Joten toki hallitsen muotoani omani ja suden väliltä mutta siihen se sitten jääkin. Eikä tuo ole ainoa asia missä en yllä normaalin ayakashin tasolle, tosin minä nyt olenkin alunperin ihminen enkä mitään erikoisempaa." Tässä vaiheessa hän päätti vihdoin ja viimein pitää pienen tauon puheensorinastaan. Jostain hänen päänsä syövereistä alkoi valumaan ajatus että tyttö puhuisi välistä ehkä turhankin paljon, ainakin enemmän kuin mitä olisi tarpeen. "Muuten kuten taisit jo tuosta päätelläkin niin kykyni ei ole synnynnäinen, se on myös yksi syy miksi olen täällä. Niin ja miksi en yleensä kulje kokonaan suden muodossa. Oikeastaan olen omistanut kykyni vasta muutaman vuoden. Joten, tuota noin, eikai se ole ongelma..." Loppupuolella tuota sanoessaan alkoi Nakamin äänestä aistimaan jonkinlaista arkuutta tai jännitystä siitä mikä vastaus olisi, molemmat asioita joiden ei olettaisi tuota innokkasta ja yleensä hyvätuulista neitokaista vaivaavan.

//Hmm hahmoesittelykin pitäisi uusiksi tehdä jossain vaiheessa... Ehkä sitten jossain vaiheessa... Mutta jos nyt ainakin tämän pelin sais kunnialla pelattua, muut taitaa edelleen joutua odottamaan, opiskelu kun on ongelma joka ei taida ennen kesää minnekkään kadota//

[Nipustin]

//Okei toipuminen kaverin 19 vuotis synttäreistä veikin odotettua kaemmin joten en ollut kovin hyvässä jamassa kirjoitteluun mutta vastaanpa nyte:D//

Ei ollut tämä muodonmuuttaja kuullut ennen henkiolonnoista nimeltä ayakashit. Lyron ei kyllä pitänytkään itseään kovin laajatietoisena, sillä viettelihän koko lauma suuren osan ajastaan eristyksessä muusta maailmasta metsän suojissa. Jonkun verran tuli pitää yhteyksiä ulkomaailmaan jotta suurin piirtein tiesi mitä milloinkin tapahtui sillä tapahtumat saattoivat hyvinkin koskettaa myös lauman tulevaisuutta. Lyron oli kiinnostunut magiaan liittyvistä asioista vielä tänä päivänäkin joten oikein mielenkiinnolla hän omaksui kaiken tiedon mitä toinen hänelle itsestään kertoi. Laumanjohtajaa kiehtoi toisen erityiset kyvyt muodonmuutoksissa, mutta nyt selvisi että tämä neiti ei ollut kaltaistensa keskuudessa oikeastaan edes perustaitoinen. Syrjitty omiensa sekä ulkopuolisten parissa, aina erinlainen, aina yksin, Lyron mietti hiljaa tyynien sielmiensä takana ja nyökkäsi hyvän kuuntelijan tapaisesti kun toinen piti tauon selityksessään.
Itsevarma olemus karisi Nakamista kun hän joutui nyt selventämään Lyronille ettei hänen olomuotonsa ollut siis synnynnäinen ja ilmeisesti huolissaan siitä ettei Lyron nyt enää hyväksyisikään häntä laumaan. Mies yllättäen alkoi napittaa paitaansa auki yltää, jättäen sen sitten avonaisena kuitenkin ylleen. Veti vieläpä housujaankin hieman alemmas jotta pieni musta tatuointi tuli kokonaan esille lanteilla. "En minäkään syntynyt näin", Lyronin lausahdus oli kovin kylmä ja lopullinen. Tarkoittiko haltia sitten lausahduksellaan sitä ettei ollut muuttunut vapaaehtoisesti vai sitä että siihen liittyi jokin kivulias muisto, kylmältä se kuitenkin kuulosti. Lyron soi Nakamille mahdollisuuden katsoa tatuointia lähemmin mikäli tuo tahtoi, eihän sentään näihin aikoihin ollut normaalia että iholta löytyi siihen kiinnittyneitä kuvioita. Lanteilla oleva susitatuointi tuijotti julmannäköisenä jokaista takaisin joka sitä tuijottaisi, vaikkei se tietenkään ollut elävä saati liikkunut.
"Jos tulit tänne tunteaksesi kuuluvasi johonkin - olet tervetullut. Jos haluat apua sinun ongelmiesi kanssa - lupaan tehdä parhaani." Lyron tiivisti ajatuksensa Nakamille niin että tuo saisi mahdollisimman tyydyttävästi myös vastauksen kysymyksiinsä. "Sitä paitsi, miten voisin käännyttää sinut pois kun sait Gingerin jo noin iloiseksi?" Pieni vitsi keventämään tunnelmaa, vaikka vitsailu tämän muodonmuuttajan huulilta vähän vieraalta kuulostikin.

[Michyy]

// Ei se väärin ole. Onnea vain kaverilles.//

Nakamin yllätykseksi alkoi haltiamies availla vaatetustaan paljastaakseen lanteillaan olevan mustan tatuoinnin. Ei tyttö ihan tuollaista reaktiota ollut odottanut, olisikohan Lyron ymmärtänyt jotain väärin. Susityttö ei nimittäin epäillyt hetkeäkään miehen hyväntahtoisuutta tai avuliaisuutta, pikkuisen naiivi kun vielä oli. Jokatapauksessa tuo merkki miehen lantiolla oli kyllä jokseenkin... erikoinen, ei sellaisia jokapäivä vastaan tullut. Vielä kun otti huomioon Lyronin sanat ettei hänkään ollut synnynnäinen muodonmuuttaja... "Jonkinlaista magiaa, tuo merkkisi siis? Olen kyllä ennenkin nähnyt keinotekoisia tapoja saada muodonmuutoskykyjä mutta tuo merkki ei muistuta oikein mitään niistä mitä on vastaan tullut." Nakami totesi kysyvästi hetken katseellaan tatuointia tutkittuaan. Miten haltia oli merkkinsä saanut, sitä naisenalku ei ainakaan vielä katsonut järkeväksi tiedustella. Jokaisella oli kuitenkin asiansa joista ei mielellään puhuisi ja miehen äänestä päätellen tämä saattaisi hyvinkin olla yksi niistä aiheista.

Pieni hymy levisi Nakan kasvoille kun tuo kuuli lauman johtajan sanat. Olihan se aika yksinkertaisesti ja tiivistetysti esitetty mutta siitä huolimatta se vain tuntui hyvältä kuulla että hän olisi tervetullut joukkoon. Ja se että Lyron oli jonkinlaista vertaistukea yrittänyt rohkaisun nimissä antaa, tai niin neitokainen sen ainakin ymmärsi, ei sitäkään elettä hän ollut unohtanut. "Kiitos tuosta. Epäilin lähinnä toisten mielipidettä enemmän kuin sinun hyväksyntääsi, sinä kun vaikutat niin hyvältä tyypiltäkin. Ja niin saatan ehkä luonnostani pitää enemmän yhteyttä ihmisiin kuin laumalaisesi muuten ja mielelläni aina välistä lähden omille pikku seikkailuilleni mutta jos se ei kerran sinua tai muita laumalaisiasi haittaa niin liityn mielelläni porukkaan mukaan. Mitä siihen apuun sitten tulee niin toistaiseksi olisi varmaan hyvä idea vähintäänkin metsästää laumassa, ainakin siihen asti kunnes paikat tulevat tutuiksi. Muuten kyse taitaa olla lähinnä kokemuksen puutteesta ja aikahan korjaa yleensä sen vai kuinka?" Seurasi pieni hiljaisuus ainakin Nakamin puolelta kunnes jossain vaiheessa tyttönen kysäisi vaivihkaan "Pitäisiköhän muillekkin jossain vaiheessa kertoa että taas lauma olisi kasvamassa yhdellä? Mutta sinähän nämä käytännön asiat tietenkin tiedät paremmin."

[Nipustin]

//Heipä hei taas! En ihan kehdannu vuotta sua odotuttaa vastauksen kanssa ^^;//

Lyron

"Magiaapa hyvinkin..." Lyron myötäili toisen päätelmiä hänen tatuointiinsa, "Aika äärimmäistä muotoa magiasta, ettenkö jopa sanoisi." Kun hänen pikkuista susitatuointiaan oli tutkittu tarpeeksi eikä toinen käynyt kysymään mistä moinen oli mahtanut tulla, Lyronkin päätti jättää sellaiset tarinat toiseen kertaan ja alkoi napittaa jälleen paitaansa. Tämä oli nimenomaa yksi niistä asioista joita Lyron ei mieluusti käsitellyt. Vaikkei hän laumalaisiltaan mitään varsinaisesti salannutkaan, kertoisi kysyttäessä totuuden.

"Olemme kaikki yhtä laumaa, yhtä perhettä. Sanoisin että olemme kaikki 'hyviä tyyppejä'", Lyron myhäili myös käyttäen pienoista hymyä kasvoillaan vastaten Nakamin hymyyn. "Toiset vain vähän enemmän muutokseen sopeutuvaisia kuin toiset, mutta älä huoli, kyllä sovit mukaan ihan hyvin. Sitä paitsi, kaikki lauman nuorukaiset tulevat rakastamaan sinua kun kerrot heille seikkailuistasi ulkomailmassa ihmisten parissa, kovin moni muu täältä ei voi tarjota heille sellaisia kertomuksia - ainakaan lasten korviin soveltuvia."
Lyron oli samaa mieltä Nakamin kanssa siitä etteikö tässä olisi mitään sellaista hätää tai ongelman kaltaista jota aika ja kokemus eivät korjaisi. Suostui hän myös siihen että Nakami saisi aluksi metsästää muun lauman kanssa oppiakseen parhaan paikat, salaiset reitit ja noh, muutenkin paikat täällä trooppisen kaltaisella saarella. Tilaa ainakin oli valtavasti. Jonkun olisi varmaan myös hyvä näyttää kaikki heidän syömäkelvottomiksi toteamansa kasvit, ettei Nakami saisi osakseen vatsatautia, oksentelua tai jotain vielä pahempaa.

"On meillä ollut tapana kutsua kaikki koolle, että saavat hyväksyä uuden laumalaisen - lähinnä muodollisuus, sillä ei meillä näinä aikoina ole varaa alkaa käännyttämään turvaa hakeavia pois. Jokainen uusi laumalainen on myös lisä meidän omiin riveihimme. Lauma on vain niin vahva kuin ovat sen jäsenetkin." Lyron kertoili ja samalla kääntyi jo takaisin lauman luolan suunnille viittoen tyttöstä seuraamaan häntä samaiseen suuntaan, " Sitten on myös liittymisen yhteydessä hoidettava muodollisuus... Lauman symboli, merkki. Meillä on kotoa tuotua ikipuunpihkaa, jolla painamme johtajan - eli tällä hetkellä minun - jälkeni uuden laumalaisen valitsemaan paikkaan. Osa muodon muuttajista tykkää pysytellä aina eläinhahmoissaan joten he mieluusti ottavat tämän lauman merkinkin eläinhahmoonsa, mutta moni haluaa sen myös humanoidimuotoonsa. Saat itse päättää nuorukainen."

Kun kaksikko palasi lauman majapaikalle, jokin oli muuttunut. Ginger oli varmaan juossut kuuluttamassa Nakamista kaikille, sillä nyt kukaan ei ollut enää omissa puuhissaan, porukkaa oli ilmestynyt paljon lisää ja he olivat selvästi odottamassa heidän paluutaan. Lyron otti kotiluolan juurella itselleen suden hahmon, mitään sen kummempia ohjeistamatta tai sanomatta. Vaatteet repesivät hänen yltään tipahdellen riekalaina sitten maahan. Muodonmuuttaja heilautti suden päätään tumma kiiltävä turkki hulmuten. Hän loi katseen Nakamiin ja lähti sitten astelemaan polkua kotiluolan rinnettä pitkin pienelle korokeelle joka oli kyseisen vuoren (ennemminkin suuri kallio) kyljessä, luolan suun yläpuolella. Hän tahtoi uuden tulokkaan seuraavan perässään ja mikäli tuo viivyttelisi Ginger viittoloisi hulluna tuolle että menisi ylös päin.
Lauman kiinnostuneet katseet seurasivat tätä uutta muodonmuuttajaa joka heidän pariinsa oli tullut. Pahimmat vanhoilliset nirppanokat olivat jääneet Cryptiin lauman lähtiessä, joten nyt laumalaiset olivat selvästi joko hyväksyviä tai vain uteliaita. Lyron pääsi kiellekkeelle ja päästi sitten pitkän ulvaisun, johon laumalaiset - kukin omalla tavallaan - yhtyivät. Kokous oli alkamassa.

[Michyy]

Nakami

Vai että äärimmäistä magiaa oli Lyronin merkki, se varmaan riippui täysin siitä keneltä kysyi. Voisihan Nakaminkin omaa magiaa melko äärimmäiseksi kutsua vaikka todellisuudessa se oli siitä yksinkertaisemmasta päästä. Tosin juuri se yksinkertaisuus mahdollisti todella nopean ja huomaamattoman käytön yleensä ilman mitään ennakkovalmisteluja. Tuo keskustelu magian erillaisista luonteista ja käyttötarkoituksista sai tosin jäädä myöhemmäksi. Muutamaan seuraavaan johtajan lauseeseen susityttö vastasi yksinkertaisilla nyökkäyksillä lopulta naurahtaen "Nuorukaiset eivät ehkä ole ainoita jotka ovat kiinnostuneita kertomuksistani, muutama saattaa ehkä kiinnostaa jopa sinua." Puhe oli tietenkin Azuresta ja tuohon välistä turhan, miten sen nyt muotoili, riehakan naisen kanssa jaettuun illanviettoon muutaman tuopillisen ääressä.

Haltiamiehen kertoilut eivät olleet mitenkään yllättäviä, asioita jotka olivat, jos eivät ennakoitavissa niin hyvin helppoja ymmärtää ilman sen suurempaa miettimistä, asioita joista olisi hyvin vaikea olla eri mieltä. Toki Nakami oli myös lähtenyt miestä seuraamaan tuon niin viitattua kipittäen hyvin nopeasti hänen rinnalle puheenaiheen siirtyessa lauman merkkiin. Olihan tulimaagi nähnyt käpälän Gingerin kasvoissa, kuulemma hän saisi päättää itse kumpaan muotoon merkin ottaisi. "Turkkini on ylpeyteni, varsinkin häntäni mutta pidän sen mielelläni puhtaana myös muualta. Joten ihmismuotoon, tosin ei mihinkään räikeään paikkaan tai joudut opettamaan kätkemään sen magialla. Paras lienee jonnekkin missä jää luonnollisesti vaatteiden alle piiloon. En haluaisi sen tuhoavan välillä erittäin hyödyllistä mielikuvaa ´täysin tavallisesta ihmisestä´, tiedäthän." Naka selitti sitä mukaan kun asiaa mietti. Aika yleinenkin asia hänelle, miettiä sitä mukaan kuin puhui ja puhua sitä mukaan kuin mietti. Lopuun tuli vielä yksi pieni ja nopea kysymys joka saattoi ehkä kuulostaa hieman erikoiselta ellei tulihännän kyky ollut tutun puoleinen: "Eikai se pihka ole helposti syttyvää?" Tosin Lyronhan oli jo nähnyt muutaman tulimagiaan viittaavan piirteen Nakamin muodonmuutoksesta joten kaipa tuo ymmärtäisi mistä moinen kysymys johtui.

Lähemmäs saavuttaessa alkoi vaikuttaa siltä että uusi tulokas ei enää ollut kenellekkään salaisuus. Olihan kaikki tuo äkillinen huomio yllättävää mutta ei kai siitä mitään todellista haittaa olisi. Se tosin sai Nakamin miettimään pitäisikö hänenkin muuttua susimuotoonsa kun Lyron muuttui omaansa, seurata tuon esimerkkiä, vai jäädäkkö vain nykyiseen. Lopulta neito päätyi jäämään nykyiseen olomuotoonsa jokseenkin edelleen tuo pohdinta sai hänet hieman vilkuilemaan laumalaisia. Nopeasti kävi myös huvittava ajatus siitä kuka Lyronin repeytyneet vaatteet korjaisi tytön päässä. Hän ei nimittäin siihen ryhtyisi, jos miehen muutos rikkoi vaatteet päältä ja tuo meni noin vain siitä huolimatta muuttumaan asiasta välittämättä, saisi Lyron itse vaatetuksensa korjata. Onneksi Nakamilla ei ollut sitä ongelmaa, hän pystyi luomaan susimuotonsa vaatteidensa päälle, sehän oli, kuten ayakashien muodonmuutokset yleensäkkin, illuusio joka otti fyysisen muodon. Seikka mikä selitti myös kyvyn hallita muodonmuutosta paremmin, tytön muodonmuutokset myös tosin purkautuisivat nopean tajunmenetyksen myötä sekä joskus harvoin nukkuessa. Lyron ilmoitti lauman alkaneeksi ulvonnallaan johon kaikki tuntuivat vastaavan, Nakami tosin ei viitsinyt ihmisenä jostain syystä ulvoa, hän vain tyytyi hieman kiusaantuneesti tervehtimään laumaa. Ehkäpä tuo hänelle annettaisiin anteeksi tämän kerran, hänhän oli uusi eikä näinollen kai voitaisi olettaa hänen tuntevan kaikkia tapoja.

//No mutta katsoppas vaan, tervetuloa takaisin^^//

[Nipustin]

Lyron naurahti pihkan tulenarkuuteen viittaavaan kysymykseen "Jaa'a ei tämä yksilö ainakaan taida olla, ainakaan kuivattuaan, sen voin luvata" Lyron totesi sitten ja olihan tuo erittäin totta että moinen seikka tuli ottaa huomioon tulitytön kanssa. Lauman johtajaa myhäilytti kun tuo pohti kuinka looginen tämä uusi nuorukainen olikaan, todella oivallinen kerraassaan.
Kun Nakami sanoi että hänellä taitaisi kyllä oli muutamia tarinoita jotka kiinnostaisivat Lyroniakin, tuo ei ajatellut että tämä olisi nyt aika eikä paikka niitä jakaa mutta vilkaisi Nakamia hetken arvioiden sielukkailla silmillään ja sitten nyökkäsi. Olikohan tuo muodonmuuttaja mies juuri lukenut tytöstä millaisista tarinoista tuo puhui, vai mitä lie tekikään, mutta silmien tutkiva tuijotus oli monen laumalaisen mielestä kerrassaan luihin ja ytimiin ylettävä. Kuin johtaja näkisi nuorten keppostelijoiden valheet ja hermostuneiden nuorten pelon metsästää ensi kertaa ja muut sellaiset asiat.

Ginger huomasi Nakamin pitkään pohtivan katseen joka kohdistui Lyronin vaatteiden riekaleisiin ja livahti paikalle keräilemään niitä. Aika usein lauman nuoret huolehtivat muun muassa siisteydestä, ja he vievät näitä kankaan kappaleita talteen sillä niistä sai aina tehtyä monenlaista tarpeellista. Köynnöstä sekä sidetarpaita muun muassa.
Nakami ei ottanut suden hahmoaan vaan tuli ihan omana itsenään ylös johtajan luokse, mikäli oli juurikin sitä mitä Lyron oli tuolta tahtonut sillä kun hän antaisi tuolle lauman merkin se tulisi ihmismuotoon.
Ulvonta osuus heidän kokouksen alusta ei kestänyt pitkään, joten tulityttö pääsi onneksi nopeasti nolosta tilanteesta jossa ei liittynyt muiden ulvontaan, mutta jälleen kerran se vaikutti olevan kaikille täysin okei, sillä tuohan ei vielä ollut heidän laumansa jäsen.
Kun pieneltä 'lavalta' katsoi alas laumalaisiin näki että noita oli vain kymmeniä, aika sekalaisen näköinen sakki. Siellä näkyi noin kolmasosa, Ginger muun muassa, humanoidi muodoissaan ja loput eläintenhahmossa. Liekkö kaikki edes osasivat ottaa toista hahmoa. Paikalla oli karhua, ilvestä, sutta, kotkaa, hirveä sekä vaikka mitä muuta ja kirsikkana kakun päällä kuuluihan heidän laumaansa peräti yksi lohikäärmekin, sekä toinen joka oli oppinut ottamaan lohikäärmeen hahmon. Tällä hetkellä kaksikko oli tosin humanoidi muodoissaan, ettei sitä voinut oikein nähdä, mutta mikäli lohikäärmeitä tunsi niin heidän Lounatuulensa näytti aika poikkeavalta myös humanoidi hahmossaan.

Musta alfasusi aloitti puhumaan, todeten vain heidän tehneen hyvää työtä tänne sopeutumisessa, ja että heidän rivinsä olivat harventuneet kotimetsästä lähdettäessä, kun Talf niminen lauman vanhajäsen oli saanut kaikki vanhoilliset jäämään juurilleen. Toivottavisti nuo olivat yhä hengissä ja Lyron lausuikin muutaman toiveikkaan ajatuksen noiden puolesta. Selvästi susimaista rakkautta riitti myös noille "pettureille" jotka olivat lauman jättäneet.
Sitten olikin aika mainita ilouutinen, nimittäin heidän riveihinsä oli liittymässä ensimmäinen saarilla heidät löytänyt jäsen. Jotkut alkoivat tömistellä vimmatusti käpäliään maahan, jotkut ihmismuodossa olevat yhtyivät marssimalla paikallaan. Se taisi kuvastaa ikäänkuin rumpujen pärinää tarinoissa, kun jotain jännittävää oli tapahtumassa. Myös sekalainen sarja innokkaita äännähdyksiä kumpusi ilmoille sieltä täältä. Ginger muun muassa nosti kätensä kaikukupiksi suun eteen ja sitten päästi ilmoille iloista kujellusta joka kuulosta epämääräiseltä linnulta.
Lyron nosti suullaan hänen vierellään olevasta kivestä kanneksi hakatun osan pois ja sen alta paljastui tummaa tahnaa, todennäköisesti sitä kotimetsän ikipuun pihkaa mistä aikaisemmin oli ollut mainintaa. Sitä ei näyttänyt olevan paljoa, mutta enemmän kuin riittävästi ainakin tähän yhteen liittymiseen. Lyron painoi tassunsa tahmeaan ja sitten istahti tulokasta päin, tahmea tatuointivälineeksi päässyt tassu ilmassa. "Joko päätit parhaan paikan?" Kysyi susi maltillisesti, muistaen ettei Nakami ollut tainnut päästä mihinkään selkeään lopputulokseen aikaisemmin. Lyronin tassu oli aika siro onneksi noin suurelle sudelle, ja kun mietti Gingerinkin kasvoissa olevaa tatuointia, se oli kyllä pienempi kuin tuo tassu. Lyronilla oli tosiaan oma loitsunsa jolla märkää tatuointia saattoi muovata, mutta oli juhlavaa tehdä tämä kuitenkin ensin näin kuten se oli aina tehty.

[Michyy]

Kiellekkeeltä näkyi aika hyvin koko lauma, tai ainakin ne jotka olivat paikalla. Selvästi suurempi osa oli eläinhahmossa, ilmeisesti lauman yleisempi olomuoto painottui hieman enemmän siihen suuntaan muutenkin, ainakin sellaisen kuvan tyttö sai katsoessaan alhaalla toimitusta seuraamaan kerääntyneitä. Lyron aloitti puheensa mainiten niin joukon sopeutumisen uuteen ympäristöön kuin myös muutaman lämpimän ajatuksen niille jotka olivat mantereelle jääneet. Kun uusi tulokas mainittiin ja rumpujen pärinä alkoi ei tyttö voinut kuin hieman naurahtaa, ei mitenkään isoeleisesti vaan käsi suun lähellä hieman hymyillen, aivan kuin nähdessään innokkaan lapsen joka teki jotain odottamatonta mutta huvittavaa. Juurikin odottamatonta tuo tulihännälle oli, ei mitään mitä olisi ihmisten tai hailtioiden keskuudessa odottanut tai mihin siellä oli totuttu. Mutta osoittihan se ainakin lauman innon uutta jäsentä kohtaan, kuten myös sen että tämä tosiaan oli jotain mihin hän ei ollut tähänastisessa elämässään tottunut. Noh ehkä hän tottuisi, niin viihtymään enemmän susimuodossaan jokapäiväisessä elämässä kuin myös olemaan hieman vapaammin irti normeista ja tarkoista käytösmalleista joihin tyttöä oli lapsena yritetty kasvattaa, siitäkin huolimatta että tuota oli kiinnostanut metsissä säntäily, syksyisten sienien ja muun luonnon ihmettely huomattavasti tee-seremonian kaavoja enemmän.

Sittemmin Lyron otti pihkapurkin esiin ja istahti alas valmiiksi painamaan laumamerkin minne ikinä Nakami sen haluaisi. Tyttö kävi riisumaan asunsa yläosan kerta halusi merkin paikkaan joka jäisi vaatteiden alle. Ei hän sentään ihan kokonaan joutunut itseään paljastamaan muiden edessä kerta neidon rinnat peittyivät vaaleaan sideharsoon jolla ne oli kiinni sidottu.
Hän oli kyllä miettinyt merkin paikaa tässä kaiken sivulla ja jäänyt asiasta hieman kahden vaiheille. "Joko yläselkään lapaluiden väliin tai jos sen olisi hyvä olla näkyvämmällä paikalla niin vasen käsivarsi pitäisi toimia myös. Silloin ehkä johonkin noille seuduin." Nakami totesi asettaen oikean kätensä melko ylös vasemman käden käsivarteen, oikeastaan juuri olkapään alapuolelle. Kummatkin olisivat helppoja peittää, ensimmäinen jäisi juuri ja juuri hiusten taakse peittoon myös ilman vaatteita joten sen paljastumisen ei pitäisi olla ongelma ellei hän olisi jo pörröisiä sudenkorvian myöten vaikeuksissa. Noh jos ensimmäinen paikka ei olisi optimaalinen toinen kelpaisi ihan yhtä hyvin, ei hän sitä muuten olisi maininnut. Lopulta asia jäi siihen olisiko Lyronilla asiasta mitään mielipidettä, joka tapauksessa tulihäntä kääntyi sopivasti että susi pääsisi painamaan merkin paikkaan mihin se tulisi tarvittaessa vetäen hiuksiaan pois tieltä, eihän se olisi kiva jos ne olisivat toimituksen jälkeen tahmassa. Lyron voisi sitten pienentää sitä tarpeen mukaan sopivan kokoiseksi kun oli saanut merkin painettua

//No niin vastailin. Taas vaihteeksi. Pelottava ajatus miten kirjotustyyli saattaa vaihtua vuosien kuluessa ja hahmot kulkea eteenpäin ja ja...