Sinä sika! || Mori

Saarista suurin ja tiettävästi ainoa, josta löytyy sivistynyttä asutusta. Saarella kohoaakin pienehkö vuori, jonka epäillään olevan uinuva tulivuori. Toivoa saattaa, että tuo myös uinuisi vielä pitkään. Tuliperäisen maan ansiosta saarilla sijaitsee paljon kuumia lähteitä, joissa matkalaiset tykkäävät pistäytyä lämmittelemässä. Lähteet ovat lämpimänä vuodenajasta riippumatta.

Valvoja: Crimson

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Syys 2016, 22:08

Horisiko Vrowrik itseleen vain hänelle ei ottanut kyllä selvää erkkikään. Shael kuunteli kyllä tuota ja tuon pohdistoja. Hän pyörytti muutamana kertaan silmiään ja huokaisinkin lopulta. Hänen täytyi hieman korjata miehen pohdintoja, joten nainen hienovaraisesti rykäisi saadakseen toisen pohtivan huomion itseensä. "Ajatuksen juoksusi on holtitonta niin ovat myös pentagrammisi. Muistutan, että sinun täytyy muistaa mitä päästät suustasi ja missä", hän huomautti neutraalisti hieman moittien. "Zurin kylä on perustettu naisia varten, jotka pakenevat miesten hallitsemaa maailmaa. Täällä naiset saavat olla omia hallitsijoitaan, ilman että joku vie vapauden heiltä", Shael selitti lyhkäisesti. "Miehet eivät ole harvinaisuuksia, heitä tulee ja menee, niin orjina kuin tavallisina vierailijoina", hän korjasi Vrowrikin haaveiluhin. Toinen oli selkeästi liian innostunut asiasta ja tuntui hukkuneen omiin ajatuksiinsa. Shael huokaisi ja nousi ylös tuoliltaan. Hän käveli ikkunan viereen ja katseli ulos kylän tapahtumia. Hän vilkaisi olkansa ylitse vuode potilasta. "Eivät miehet ole vaaraksi, mutta kyläni ei mielellään kannata mieskannan nostoa ja siksi pyrimme pitämään heidät kauempana kylästämme. Lisäksi sellaiset kuin häiriöntekijät halutaan poistaa mahdollisimman nopeasti", hän totesi pieni, mutta kylmä vivahde äänesään.
Noita kääntyi ja lähti astelemaan ohi pedin kohti ovea. "Olen suorittanut nyt tarvittavat toimet ja odotan, että poistut huomenna. Järjestän sinulle laivan, ellet tahdo kävellä seuraavaan kylään, jonka löydät kävellessäsi muutaman kilometrin", hän ilmoitti. Hänellä ei ollut sen suurempia asioita miehen kanssa. Hänellä ei ollut aikaa tutustua tai halua siihen. Hänen asiansa oli hoidettu.

"Toivotan hyvää matkaa ja toivon, ettemme tapaa ainakaan ennen kuin olet opetellut arvoimaan ja hallitsemaan kunnolla pentagrammisi", hän totesi ja sulki oven perässään poistuessaan huoneesta. Shaelin askeleet kaikkonivat nopeasti. Pian hän olikin ulkona syksyisessä päivässä. Hän hengitti ilmaa ja mietti mitä oli tehtävissä tänään.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Syys 2016, 22:23

Vrowrik kurtisti hieman kulmiaan ja mutristi suutansa, kun Shael kävi hänen ajatuksen juoksua moittimaan ja sanoipa jopa jotain hänen pentagrammeistaan. Nainen oli nähnyt vain yhden pentagrammin jonka hän oli tehnyt, se oli ollut jopa uusi taika mitä hän oli kokeillut, tietenkin se oli ollut holtiton. Jostain syystä noidan asenne häntä kohtaan sai miehen tuntemaan halua näyttää tuolle mihin kykeni, kuin pikkupoika äidilleen. Varsin veikeä ajatus.
Mitä mieskantaan tuli, kylä oli vain rauhoitettu paikka, missa naiset saivat elää vapaasti miesten hallitsevista kahleista. Varsin jalo ajatus.

Vrowrik oli aikeissa avata suunsa, kun Shael päätti nousta paikaltaan ja toivotti hyvää matkaa. "No se ei ole vaikea este, olen varsin kyvykäs pentagrammieni kanssa. Eilinen loitsu oli ensikokeiluni siltä saralta." Velho yritti selittää. "Joten kenties aamuinen teehetki ennen lähtöäni? Hmm?" Ei hän tietenkään saanut vastausta, nainen ennätti poistua huoneesta.
"Haluan vain jutella, maagikko maagikolle." Velho huokaisi itsekseen. Jotenkin hänestä tuntui, että naisen asenteessa kyllä oli jotain muutakin takana, kuin kylänsä suojeleminen. Ehkä se oli todella mies vihaa? Mutta miksi, mistä moinen johtui? Hän halusi tietää, kuinka joku päätyi ajattelemaan niin.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Syys 2016, 11:50

Shael selasi kirjaansa, joka koostui vanhemmasta taikuudesta. Se oli aikoinaan kuuluunut hänen isälleen. Kirjan paperi oli kellastunut, mutta se tuoksui tuoreelle paperille. Kirja suojeli sen kuntoa suojeleva loitsu. Shael pysäytti sormensa paperille, joka koostui riimuista. Hän laski kirjan alas ja sulki sen hetken päästä. Hän lähti kävelylle, ulos kylästään, aina sinne asti mistä oli vrowrikin noukkinut.
Paikka tuntui aitoilta ja puhtaalta. Sellaiselta, miltä siellä pitäisikin näyttää. Kuvaa häirtsi ainoastaan eräs musta kävelykeppi. Noita tarttui kävelykeppiin ja tunsi mustanmagian riippeet siinä. Hän vilkaisi vielä hetken maata ja jatkoi kävelyään keppi kädessään.

Hieman myöhemmin noita palasi kepin kanssa kykään ja suuntasi takaisin sairastupaan. Hän koputti miehen oveen, avasi sen ja ilmestyi tuon huoneeseen. "Löysin keppisi", hän ilmoitti ja vei sen nojaamaan vasten tuolia, jossa vaatteetkin sijaitsivat. Hän mietti halusiko kekustella itse tai jäädä tämän miehen seuraan. Kai hän nyt voisi vastata lisäkysymyksiin, olihan toinen magian käyttäjä. Joten kai hänen pitäisi hieman laittaa miestä ojentoon kuinka taikuutta käytettiin.

//Janni it's up to you! Vie peliä eteenpäin xD
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Syys 2016, 13:32

Päivä oli kulunut loikoillessa ja sekös oli antanut aikaa asioiden pohtimiselle. Hän halusi tietää ja ymmärtää selitämättömiä asioita ja tällä kertaa sellaiseksi oli osoittautunut Shaelin asenne. Se oli omalla tavalla mysteeristä ja kiehtovaa. Asia kyllä selviäisi hänen pikku mielenluku tempullaan, mutta ei hän sitä käyttänyt muuta kuin vihollisien härnäämiseen. Toisten mielen luku oli yksityisyyden rikkomista, mutta jos noita ei saisi asiasta ikinä tietää...
Se oli ollut pitkä päivä, jonka aikana Vrowrik oli taistellut itsetuntonsa kanssa, mutta illan saapuessa oli hän onnistunut hokemaan itselleen, ettei Shael saisi ikinä tietää, mitään pahaa ei sattuisi. Siihen vain tarvittaisiin yön tuoma suoja ja noidan uinuva ruumis.

Ajatuksiinsa syventyneinä hyvä ettei Vrowrik kiljahtanut, kun ovelta kuului koputus ja sisään astui juuri se noita mitä hän oli ajatellut. Ei kai nainen aistinut hänen juonensa kilometrien päästä? Ei sentään, Shael oli vain palauttamassa hänelle keppinsä. "A-Ah ha, kiitos." Mies naurahti hermostuneena, seuraten samalla kuinka toinen kävi asettamassa kepin tuolia nojaamaan.
"Näette liikaa vaivaa minun tähteni. Ettekai ole huolissani minusta?" Mies kysyi, yrittäen herätellä keskustelua. Ehkei hänen tarvitsisi ryhtyä toisen yksityisyyttä rikkomaan? Ah ei, nyt ei ollut hyvä ajatella moisia, jos nainen haltia oli hänen suunnitelmansa olisivat yhtä hiillosta, jos toinen kävisi hänen mieltänsä lukemaan.
"Hoitaja totesi, että olen matkustus kykyinen huomisaamuun mennessä, joten ei syytä huoleen." Vrowrik totesi hymyillen.

//Jepulista o7 //
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Syys 2016, 20:17

Mies näytti hieman varautuneelta herätessän jostain pohdinnoistaan. Shaelin toinen kulma vain nousi hieman ylemmäs, mutta ei hän juurikaan välittänyt sanoa mitään miehelle ja tuon ajatuksen juoksulle. Vriwrik huomatti kuinka hän näki liikaa vaivaa tuon tähden, siihen noita vain naurahti hieman pilkkaavaan sävyyn. "Voi en sentään", hän totesi ja katseli salamyhkäisesti ripsiensä alta miestä. "Varmistin ainoastaan, ettei jälkesi herätellyt paikalle mitään muita petoja sun muita olentoja", hän totesi napakasti muistuttaen miehen teosta. Hän ei sen enempää sanonut miehelle ennen kuin tuo päätti ilmoittaa, että olisi matkustus kunnossa huomisaamuun mennessä. Shael loi ehkä hiukan kylmän hymyn huulilleen. Se loisti sitä tiettyä arvokkyytta ja ylpeyttä mitä nainen omasi yllään.
"Järjestän sinulle siis aamuksi laivan", hän ilmoitti neutraalisti. Noita mietti, että hänellä ei olisi mitään sanottavaa, mutta mies vaikutti enemmän siltä, että halusi keskustella. Se lähes tulkoon huokui tuon silmistä, joiden väri oli hopeisen harmaa. "Kysyn vain kerran", hän aloitti ja katsoi toista suoraan silmiin. "Mikä sai sinut käyttämään mustaa magiaa?" hän kysyi rauhallisesti, hätäilemättä. Painottaen sanojaan mustassa magiassa. Hän halusi vain tietää mikä oli saanut miehen sellaisten voimien luokse, koska niiden luolta ei päästy helpolla pois. Seuraumukset olivat yleensä vähemmän tai enemmän huonot. Kun noita oli saanut vastauksensa mieheltä hän kiitti tätä neutraalisti ja toivotti hyvät yöt. Sitten hän lähti kotiaan kohti.

Shael avasi kotinsa oven ja sulki sen perässään. Hän käveli eräälle pöydälle, jonka lipaston avasi. Siellä kolahti partaveitsi sekä karkea paperi, jolle oltiin vedelty hiilen mustalla värillä kuva. Kuva esitti naista, jonka vasemmalla puolella seisoi mies, mustine sarvineen ja lempeän hymyn kera. Paperi oli lumottu, jotta se ei menisi rikki tai haurastuisi koskaan. Shael siveli sen pintaa ja työnsi lipaston kiinni lukiten sen. Hän suuntasi ylös huoneeseensa, jossa hän kävi yö puuhiin, asettuen viimein nukkumaan. Punertavat suortuvat levisivät valkeille lakanoille kuin tumma veri. Peitto vedettiin ylle ja kylkeä käännettiin ja sitten saattoi noita aloittaa unensa.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Syys 2016, 21:23

"Voi ei huolta, se loitsu kutsuu vain yhden olennon ja puhdistit maaston verestä todella mallikkaasti, joten haaskaeläimistä tuskin tarvitsee murehtia." Vrowrik totesi kehuskellen, eikä ottanut naisen kylmää sävyä taikka tuota pilkaavaa hymähdystä pahalla, hänessä kun oli optimistin vikaa. "Kiitos." Velho kiitti Shaelin aikoessa järjestää hänelle kulkuväline mantereelle, vaivaa tuo todellakin näki häntä varten... tai sitten tuo vain tahtoi hänestä mahdollisimman nopeasti eroon.
Seuraava kysymyn tuli kuitenkin yllätyksenä, mutta se näytti valaisevan Vrowrkin ilmeen, kuin pikkulapsen syntymäpäivänään. "Voi se on varsin pitkä tarina, joten säästän sinut turhilta yksityiskohdilta. Pääosin pidän kaikenlaisesta magiasta, oli se sitten hyvää taikka pahaa. Mutta jos mustanmagian harjoittamisesta täytyisi keksiä hyvä syy, on hyvä tietää millaista voimaa olet vastassa. Harva uskaltautuu mustaanmagiaan koskemaan, se kun on niin vaarallista, mutta jos sitä haluaa estää, on tiedettävä kuinka se toimii. Jonkun on uhrauduttava sitä kokeilemaan, joten otin työn mielelläni vastaan." Mies selitti luullen hetken, että oli viimein onnistunut voittamaan Shaelin keskustelukumpaniksi, mutta väärin hän luuli. Noita toivotti hyvät yöt ja kääntyi jälleen lähtiäkseen. "Hyvää... yötä." Velho totesi selvästi harmistuneena, oven kalahtaessa kiinni. "Et siis jätä minulle vaihtoehtoja." Mies huokaisi.

Ilta vaihtui yöksi, mies ei tietenkään aikonut nukahtaa, yö olisi oivallisin aika käydä noidan luona vierailulla, silloin kun nainen itse nukkuisi. Ehkä hän vahvistaisi tuon unta pienellä loitsulla, joka takaisi ettei nainen heräisi kesken kaiken. Hän varmasti olisi vain hiiltynyt kasa sen jälkeen.
Kuun ollessa korkealla nousi mies vuoteeltaan ja sai huomata että kylki tuntui paljon paremmalta, muttei vielä aivan terveeltä. Velho vaihtoi vaatteensa omiinsa, harmitellen hetken paitaansa, joka nyt omasi ison torahampaan mentävän reiän. Hän korjaisi sen myöhemmin. Ennen kuin mies ikkunasta kapusi ulos, kävi hän kömpimään latialle vuoteen alle, jonne ryhtyi piirtämään pentagrammin liidulla. Mies aktivoi sen loitsulla ja suoristautui sitten katselemaan illuusiota itsestään, joka näytti nukkuvan levollisesti peiton alla. Hän vielä veti peiton reunoja vuoteen laidan yli peittääkseen pentagrammin himmeän hohdon.

Kaiken ollessa valmista, Vrowrik kapusi ikkunasta ulos ja asteli yön hiljentämälle kadulle. Seuraava vaihe oli löytää Shaellin asunto, se kävi helposti hetkellisellä keskittymisellä. Velho sulki silmänsä ja tutki ympäristöään mielellään, etsien varsin voimakkaan auran, joka huohkui magiaa. Se ei ollut vaikeaa, noita kun oli helposti erotettavissa, sen verran enemmän magiaa tuo omasi kuin kukaan muu tästä kylästä. Seuraten auraa Vrowrik lähti kulkemaan rauhassa katua pitkin, käyden läpi suunnitelmaansa.
Talo minkä luokse hän löysi vaikutti oikealta, kyllä kylän johtaja täällä asui. Miehen harmiksi aura tuntui huokuvan yläkerroksesta, se tarkoitti kipeällä kyljellä kiipeilyä. Olisihan se yhdellä leiunta loitsulla käynyt keveästi, mutta hän oli edelleen hivenen uupunut manansa osalta ja se mitä hänellä vielä oli, se täytyi säästää mielen lukuun. Ähkien ja irvistellen Vrowrik pääsi seisomaan alemman kerroksen ikkunakarmin päälle ja ylsi nyt kurkottamaan yläkerroksen ikkunan lukkoon. Siihen tarvittiin pieni määrä magiaa ja lukko naksahti auki. Hiljaa ja varoen ikkuna työnnettiin auki ja mies pääsi kapuamaan sisälle. Ikkuna oli johtanut käytävään, joten hänen ei tarvinnut pelätä herättävänsä naista kolinalla mikä ikkunasta lähti.
Se pieni urakointi sai kyljen vihlomaan, mutta sen murehtemiselle ei ollut aikaa. Talo oli pimeä ja hiljainen, nainen siis nukkui. Hiljaiset ja varovaiset askeleen veivät Vrowrikin lähimmän oven luokse, joka avattiin niin varoen kuin vain saattoi.

Oven raosta kurkistettiin ja velho sai tutun punapään näkökentäänsä. Hetkellinen empiminen pyyhälsi yli Vrowrikin mielen, oliko tämä hyvä idea? Tarvitsiko hänen tietää moinen pikku asia näin kovasti? Hän oli tullut näin pitkälle, nyt oli myöhäistä perääntyä.
Ovi avattiin hiljaa auki ja varovaiset askeleet veivät miehen vuoteen reunalle. Pieni itseinho tuntui hiipivän selkää pitkin. Tällä tavalla nyt hiipiä rouvan huoneeseen... Hetkinen rouvan? Katse kulki nukkuvasta Shaelista vuoteeseen ja siitä ympärillä olevaan huoneeseen. Mikään ei viitannut siihen, että nainen asui miehen kanssa. Ehkä tuo oli sen verran iäkäs, että tuota kutsuttiin rouvaksi, tai sitten tuo oli leski? Lisää mysteerejä selvitettäväksi, mielenkiintoista.
Katse palasi takaisin uinuvaan naiseen. Velho kurkotti kätensä tuon pään yläpuolelle ja painoi vasemman kätensä kämmenen oikeaa olkaa vasten. Vrowrikin huulet liikkuivat äänettömästi loitsun sanoja, jonka myötä tatuointi sykähti kerran aina olkapäästä asti kämmeneen, lumoten Shaelin syvempään uneen varmuuden vuoksi. Se oli varsin harmiton taika, nainen kyllä heräisi tapansa mukaan aamulla.
Nyt Vrowrik jopa saattoi huokaista ääneen, mikään ääni ei toista saisi hereille, tai niin hän ainakin toivoi. Sen myötä velho kävi puuhiin, kyykistyi ja veti taskustaan esille yhden liiduistaan, ryhtyen piirtämään tuttua pentagrammia puiselle pinnalle. Sen ollessa valmis kävi hän itse seisomaan pentagrammin keskelle ja kohotti kätensä jälleen Shaelin pään yläpuolelle. "Anteeksi, olen vain niin... utelias." Mies kuiskasi hiljaa, ennen kuin sulki silmänsä ja ryhtyi luomaan loitsuaan, joka sai hänen kokokenhonsa tatuoinnit hohtamaan oransia valoa.

Loitsu kesti vain useamman sekunnin, mutta Vrowrikille itselleen aika tuntui hidastuvan, kun hän katseli kuinka Shaelin muistot avautuivat hänen omaan mieleensä luettaviksi. Hän oli järjestelmällinen, joten kaikki täytyi aloittaa alusta. Lapsuus, varsin rattoisan ja iloisen näköistä elämää, se ei tuonut hänen etsimiä vastauksia, sitten rosvojoukko... Vrowrik kurtisti kulmiaan, pitkä muistoväli tuntui varsin hankalalukuiselta hänelle, tätä sattui kun muistot oli haluttu sulkea pois jopa omasta mielestään. Voi sentään, se varmasti oli vastaus hänen uteliaisuutensa tyydyttämiseksi. Ei auttanut, Vrowrik seurasi muistoja eteenpäin ja päätyi pian tälle samaiselle saarelle ja tuttuun kylään. Kylä oli jo silloin naisten etuja ajamassa, mielenkiintoista. Ah, miesorja, varsin julmaa, kukaan ei ansainnut olla orja. Sarvet, kenties demoni? Kiehtovaa. Mutta mitäs, vai niin, rakkautta. Ei velho voinnut olla hymyilemättä, rakkaus oli suloinen asia, kenties hänkin jonakin päivänä? Ah, tuota ei tarvitse nähdä, varsin henkilökohtainen muisto! Miehen hymy kävi hieman apeammaksi, oman vanhemman menettäminen oli aina surullista, mutta onneksi hän näki pilkahduksen iloa. Tytär, onnellinen pikku perhe todella... Se ei tosin kauaa kestänyt. Leski, olin siis oikeassa, mies harmitteli itsekseen jatkaen muistojen silmäilyä eteenpäin, nähden kuinka naisen rakas ystävä jätti tuolle kylän johtajan roolin. Vrowrik näki vielä monia tapahtumia, arkipäivää ja mitä eriskummallisempia kohtaamisia, valkean faunin, mustahiuksisen äkäisen miehen, jonka nainen kirosi. Oih, ei hän ollut tiennyt, että Shael kirouksia loitsi, mielenkiintoista. Hän pääsi aina siihen hetkeen, kun näki itsensä saavan torahampaasta kylkeensä, se näytti inhottavammalta näin ulkopuolisen silmin.

Vrowrik avasi silmänsä ja huokaisi, kuin uuvuttavan urakan tehneenä. Hän ei ollut löytänyt sitä mitä oli tullut etsimään, se oli varmasti jotain hirveää naisen lapsuudessa, ei hän sitä voisi mennä kysymään tuolta. Oli niin sääli, ettei nainen tahtonut jutella hänen kanssaan edes niitä näitä, hän olisi mielellään halunnut oppia lisää kirouksista. Ehkä hän voisi tehdä toisen olon rennommaksi hänen seurassaan? Velho suki partaansa pohtien. Ajatukset harhailivat siihen vaaleahiuksiseen mieheen, johon nainen oli rakastunut. Vaaleathiukset, niin kuin hänellä... ehkä...
Vrowrik havahtui ajatuksistaan tuijotellessaan lattiaa. Pentagrammi olisi siivottava pois, ei ollut hyvä jättää todisteita rikospaikalle. Se samainen vesiloitsu, jonka Sahel oli tehnyt puhdisti lattian liidusta vaivattomasti. Olihan se hieman kömpelömpi mitä naisen, mutta se hoiti homman ongelmitta.
Oli siis aika lähteä. Vielä viimeinen vilkaisu Shaelin puoleen, ennen kuin velho poistui tuon huoneesta ja kapusi ikkunasta takaisin ulos. Ikkunan lukkoon saaminen tuotti pieniä vaikeuksia ja alaspäästyään kylkeä pisti entisestään ja kun mies sitä kosketti riekalaisen paitansa läpi tunsi hän kuinka side oli kostunut. Verta se tietenkin oli. Hän ei lähtisi kyllä tällä kyljellä aamulla kotiin, se ei oikeastaan haitannut, mutta se mitä hoitajat sanoisivat oli toinen juttu.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Syys 2016, 22:19

Shael nukkui syvään untaan. Hän ei kuullut mutta hänen auransa aisti sitäkin enemmän. Se tuntui lepattavan punaista energiaansa aina tunkeilijaan asti. Se sai noidan liikahtamaan, mutta ei avaamaan silmiään unestaan. Askeleet olivat hiljaisia, mutta ihminen aliarvioi haltian kuulon. Vielä korvat leikattunakin nainen saattoi kuulla unessaan lattian narahtelun miehen jalkojen alta. Askeleet lähenivät kunnes ne olivat aivan hänen vierellään. Hän ei tuntenut kosketusta ihollaan, mutta jotenkin aisti, että jotain pidettiin hänen yläpuolellaan. Jotain, joka tuntui magian tapaiselta tuntemukselta. Se jokin sai hänen unensa tuntumaan ylitsepääsemättömältä. Syvältä, sellaiselta ettei sieltä aivan hetkessä herätty ja napattu tunkeilijaa, joka nyt seisoi hänen vierellään ja katseli hänen kasvojaan.
Sitten sikeään uneen loitsittunakin hän tunsi kuinka joku saapui hänen uneensa. Uneen, jossa hän istui kukkaniityllä, sinisen taivaan piirittämänä. Hänen vierellään istui hänen kaunis äitinsä vielä punertavimpien hiuksien kanssa. Haltia naisen hiukset levittyivät aina kukkaniityn sekaan. Toisella puolella Shaelia makasi mies levollisessa unessa, hymy huulillaan. Noidan kädet punoivat kukkakruunua, jonka tuo laski miehensä rinnalle. Hän katsoi taivasta, joka muuttui kirkkaan oransiksi. Noita tuijotti taivasta, mutta uni ei vaihtunut tai lakannut. Hän tiesi, että jotain tapahtui ja se tapahtuma oli loitsun aiheuttama. Hän ei paljastaisi mitään herkkää kenellekään. Ei koskaan antaisi itsensä haavoittua enää.

Aamu sarasti ikkunasta, kun Shael avasi silmänsä kuin prinsessa ruusunen. Tosin hän nousi ylös aivan eri tavalla kuin prinsessa konsonaan. Hän näytti äkäiseltä ja hieroi päätään. Hän vannoi, että tunsi pieniä magian jämiä, mutta ne olivat niin pieniä, ettei hän kyennyt selvittämään kenen ne olivat. Hänen oli otettava tästä heti selvää! Jos Vrowrik olisi jotenkin uhannut kylää saisi tuo kyllä kuulla kunniansa. Hän heittäisi itsensä miehen laivaan jos olisi pakko. Shael kuitenkin rauhoitteli itseään. Hän tunsi, että tämä oli vain aamuärtymystä, kuten tavallista. Tavallinen aamu tavallisella heräämisellä, kun kaikki ärsytti maasta taivaahan.
Noita nousi ylös ja hoiti aamutoimensa rauhassa. Hän ei kuitenkaan saanut päästään häiritsevää tunnetta ikään kuin joku olisi käynyt liian lähellä. Tuijottanut häntä kuin uutta löytöä. Oliko hän tulossa vainoharhaiseksi? Ei nyt sentään. Kaikkeen piti olla syy! Hän nousi ylös tuoliltaan ja suuntasi pukemaan. Tänään hän laittoi päälleen pitkäkauluksisen, laskoksilla varustetun mustan mekon, josta löytyi koreaa pitsiä. Hän heivasi sitoi sitoi hiuksiaan hieman nutturan tapaiseen kampaukseen ja lähti ulos sen pitemmittä pohdintoja. Askeleet suunnattiin kohti sairastupaa. Olisi aika hakea mies laivaan.

"Hänen haavansa ovat menneet pahemmaksi yön aikana. Emme tiedä miten se on mahdollista, todennäisesti hän on liikkunut liikaa nukkuessaan", hoitaja selitti kiireisesti kylän johtajattarelle kun Shael asteli kohti huonetta. "Yrittääkö hän tahallaan pitää itsensä vuoteessa? Minun on siis sanottava hänelle pari valittua sanaa!" Shael ilmoitti ärtyneenä ja hoitaja yritti rauhoitella häntä. Hänestä näki, ettei aamu ollut yhtä hellä kuin yö.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Syys 2016, 22:47

Vrowrik oli ollut väsynyt päästyään takaisin sairastuvan vuoteeseen, sitä ennen hän oli joutunut siivoamaan vuoteen alla olleen pentagrammikin ja mitä nukkumiseen oli tullut, oli se tietenkin ollut täynä painajaisia. Shaelin erikoista kyntilää ei ollut hänen uniaa lohduttamassa. Hän oli aamulla viimein herännyt siihen, kun oli tuntenut hukkuvansa liekehtivään mereen. Varsin ikävä tunne ja se oli tuntunut todella aidolta.
Painajaisista oli kuitenkin se hyöty, että ne olivat helppo selitys kyljen pahentumiselle, painajaiset tekivät hänet rauhattomaksi. Hetki siinä oli mennyt, että mies oli saanut hengityksensä kuriin ja hoitaja oli saattanut ryhtyä hoitamaan hänen kylkeään paremmin. Vrowrik näytti myös uupuneelta ja vähän nukkuneelta, menkööt sekin painajaisten piikkiin.

Hoitajan tehtyä työnsä ja jätettyä mies aamiaisensa kanssa, kävi tämä syventymään pohdintoihinsa puuroa lusikoidessaan. Eilinen ajatus Sahelin edesmenneen miehen ulkomuodon käyttämisellä oli houkutteleva ajatus, hän olisi niin paljon lähestyttävämpi. Tietenkin moinen näky olisi silkka shokki noidalle, joten täysinäinen muutos tuskin olisi viisain ratkaisu. Ehkä hän voisi hitaasti antaa illuusion voimistua, niin ettei sitä edes saattaisi huomata samantien.
Pohdintojensa myöntä oli mies käynyt painamaan oikean kätensä rintakehäänsä vasten, tarkalleen paidan alla piileskelevän pentagrammin päälle. Hän voisi myös sekoittaa omia piirteitään Shaelin miehen kanssa, Lauz, sehän se oli? Demonimiehellä kun oli ollut huomattavasti pienempi parta, joten kyllä nyt Shael huomaisi, jos hänen viiksensä yhtäkkiä katoaisivat. Hän pitäisi parran. Mutta entä sarvet? Nekin olivat yksi varsin huomattava piirre. Ehkä hän kokeilisi miten nainen reagoisi, kun vain kasvonpiirteet muuttuisivat hitaasti, kenties tunne olisi kuin uneksisi?

Suunnitelmansa tehtyään, kävi Vrowrik sulkemaan silmänsä ja lausumaan loitsunsa sanat. Vielä mitään muutosta ei näkynyt, mutta se hitaasti ryhtyisi vaikuttamaan, kun nainen astuisi sisään. Olettaen, että tuo tulisi vierailulle, kun kuulisi ikävät uutiset hänen kyljestään.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Syys 2016, 23:01

Shael käveli ärtyneisrä tunteistaan ja pettymyksestään huolimatta kylmän rauhallisesti. Koputti kohteliaasti huoneeseen ja avasi oven. "Et kuule saanut nukuttua yöllä kunnolla?" hän kysyi ja silmäili miehen tummia silmän alusia sekä tuon uupunutta olemusta. Hän huokaisi ja kohotti kätensä kasvoilleen. "Oletan, että kärsit unnettomuudesta tai painajaisista?" hän kysyi ja käveli peremmälle ryhdikkäänä. Hän kääntyi hoitajaan ja viittoi tuota hakemaan jotain hänelle tai no enemmänkin miehelle. Painajaiset. Miten ne tuntuivat liian tutulta hänen korvissaan. Oliko kaikkien miesten kärsittävä painajaisista?
Noita oli selkeästi tyytymätön. Hänen pitäisi katsoa tarkkaan, että mies olisi kunnolla kunnossa ennen laivalle lähtöä. Hän ei halunnut kuulla miehistöltä, että mies oli kuollut matkalla ja heitetty mereen. Se ei olisi kovin mukavaa, edes miehelle. Kyllä jokainen sentään ansaitsi paikan maan povessa. Oli se sitten tuhkana tai ei. Shael kuuli pienen äänen takanaan kun hoitaja oli tullut takaisin ja tuonyt kassin mukanaan. Hän kiitti toista ja nyökkäsi hoitajaa jättämään heidät kahden hetkeksi. Kun Shael kääntyi takaisin Vrowrikiin hän huomasi pienesti jotain tuon kasvon piirteissä. Ne eivät olleet mitään suurta, mutta hän kyllä huomasi, että tuon lyhyeksi käynyt hiuspehkonsa oli alkanut saada ehkä hieman pituutta.

Sen enempää huomioimatta hän kaiveli pussia ja nosti sieltä uuden kynttilän. "Saat kuule maksaa näistä kohta. En tee näitä ilmaiseksi", hän mainitsi ja asetti kynttilän pöydälle, korvaten vanhan palaneen. Oranssit silmät vilkaisivat Vrowrikin puoleen uudestaan ja tuossa näytti tapahtuvan jotain taas. Shael suoristautui ja tuijotti miestä, hänen ilmeensä näytti tarkkailevan. Mitä oikein tapahtui? Oliko se vain hänen aamuärtymisensä, joka teki hänen näölleen kepposen vai oliko se sitten vain hallusinaatiota siitä, että jokin alkoi hitaasti muuttua miehessä?
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 07 Syys 2016, 23:17

Vrowrik saattoi tuntea sykähdyksen tatuoidulla ihollaan, kun Shael astui sisään koputuksensa jälkeen. Loitsu siis toimi, hyvä. "Ah, en tosiaan. Painajaisia vain, mutta olen niihin tottunut. Unettomuus tuo luovuuden paremmin esille." Velho vastasi naisen kysymykseen takaisin.
Illuusio ei tehnyt hänelle mitään fyysisesti, joten ei mies sen etenemistä tuntenut. Toki jos hän olisi peiliin vilkaisut, olisi hän muutokset huomannut. Se oli varsin hidasta, nenävarren muodon muutosta, kuin myös leukalinjan, näin aluksi. Hän olisi kuin kangastus tätä myötä.

Mies pisti merkille katseet mitä noita hänelle soi. Toivottavasti illuusio ei toiminut liian nipeasti, parta varmaan hämäisi sitä jonkin aikaa, mutta kyllä se lopulta olisi huomattavissa. Hoitaja pian viiletti takaisin pussukan kanssa, josta nainen nyt penkoi esille tutun näköisen kynttilän. "Mistä ne ovat tarkalleen tehty?" Vrowrik uteli silmäillessään kynttilää, jonka nainen kävi asettamassa pöydälle. "Sillä on varsin rauhoittava vaikutus." Mies totesi hymyn kera, joka ei aivan ollut hänen omansa, mutta hymy se oli silti.
"Nukuitteko itse hyvin?" Vrowrik päätti udella, ehkä varmuuden vuoksi.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Syys 2016, 15:39

Unettomuus näemmä toi luovuuden esille? Kutusuiko toinen itseään taitelijaksi vai? Noita vain nosti toista kulmaansa ja hymähti. Vrowrik uteli mistä kynttilä oli tehty ja Shael siirsi huomionsa siihen. Hän katsoi kynttilää. "Se on tehty tavallisesta ampiaisen vahasta, johon on sekoittettu mukaan kukkien terälehtien mehua", hän totesi ja soi uuden katseen mieheen. Tuon hymy tuntui tuovan jonkun tutun hänen mieleen. Oliko mies ennen hymyillyt sellaisella tavalla? Shaelin silmät tuntuivat siristyvän, ikään kuin hän yrittäisi katsoa toista läpi illuusion, josta hänellä ei ollut mitään hajua. Hän tunsi kyllä magian läsnäolon, mutta se saattoi olla myös mies itse. Vrowrik totesi siihen kynttilän omaavan varsin rauhoittavan vaikutuksen. "Se vaikutus tulee loitsusta, joka on istutettu siihen. Pieni ja harmiton loitsu, joka antaa unettomalle hellän unen", hän totesi ja sipaisi kynttilää. Hänen äitinsä kuolin vuoteella hän oli sytyttänyt tämänlaisen kynttilän ja suonut vanhemmalle haltialle rauhallisen, viimeisen unen.
Noita hiukan näytti säpsähtävän, kun mies kysyi oliko hän nukkunut kenties hyvinkin. Hänen kasvoilleen laskeutui lähes ilmeetön, mutta silti kylmä verho. "Nukuin tavallisesti", hän totesi lyhyesti ja kääntyi mieheen, mutta näytti pysähtyvän. Vrowrikissa tuntui todellakin tapahtuvan jotain muuta, mikä ei ole kuulunut ennen tuon ulkonäköön. Nainen tuijoitti toisen kasvoja sanaa sanomatta. Illuusio, harhakuva, liian väsynyt ja ärtynyt, hallusinaatio, mielikuva vaiko kielletty haave, joka tuntui luovan hänen naamansa eteen jonkun erityisen kasvoja. Kasvoja kuolleesta, kuolleesta rakkaasta.

Noita ei sanonut mitään, hänen kasvonsa eivät myöskään puhuneet maailmalle mitään. Ei ilmeitä, ei eleitä. Ainoastaan se lähes tulinen katse, jähmettyneenä velhoon. Hän oli pysähtynyt paikoilleen, pysähtynyt aikaan. Olisi voinut melkein luulla, että nainen itse näytti ehkä hetken nuorentuvan. Hänen punaiset hiuksensa tuntuivat hohkaavan omaa väriään ja hänen kovaksi muovautuneet kasvonpiirteensä tuntuivat saavan pehmeyttä, viattomuutta. Tietenkään muodonmuutos ei näyttänyt yhtään sen nopeammalta kuin miehen, joka istui pedillään. Oli se sitten Shael itse tai Vrowrik, mutta tuosta saattoi selkeästi nähdä, kuinka hänen kasvonpiirteensä pehmentyivät. Hänen silmänsä kimalsivat, kimalsivat siitä pienestä valosta.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Syys 2016, 17:46

Vrowrik nyökytteli ymmärtäväisesti Shaelin kertoessa kyntilästä. Mies pyrki pitämään eleensä mahdollisimman neutraaleina. Tosin naisen katseeseen oli välillä vaikea vastata, kuin tuo minä hetkenä hyvänsä näkisi läpi illuusion ja tekisi hänestä selvää. Niin ei kuitenkaan käynyt, velho piti pintansa mallikkaasti ja jäi katselemaan noidan ilmettä uteliaisuuden pilke silmäkulmassaa.
Nainen oli käynyt sanattamoksi, sen jälkeen, kun oli vastannut hänen kysymykseensä. Shaelin ilme taikka piirteet näyttivät pehmentyvän, toinen ei tuijottanut häntä enää niin julmasti. Vielä ei kuitenkaan kannattanut hyppiä riemusta.

"Tavallisesti? Ah, krhm..." Vrowrik ei voinut olla yskäisemättä yllättyneenä, kun kuuli oman äänensä saaneen uudenlaisen sävyn, se ei todellakaan ollut hänen omansa. Toivottavasti se ei tullut liian yllättävästi naisen korviin. "Tavallisesti, oletan siis että nukuit hyvin." Mies totesi, käyden kokeilemassa onneaan kuinka tuttavallisesti kykenisi naiselle puhumaan.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Syys 2016, 18:05

Oliko ne menneisyyden haamuja? Olivatko ne hänen kiellettyjä haaveitaan vaiko sitten kiellettyjä pelkojaan? Hän tiesi, että mies oli tämän takana, ei se voinut olla hän. Shaelin silmät suurentuivat, kun Vrowrik avasi suunsa. Tuon ääni ei enää kuulostanut samalta. Hänen sydämensä hakkasi. Noita kaipasi ilmaa, hän kaipasi jotain, jotan hän tarvitsi. Miehen piirteet olivat ottaneet enemmän kuin tarpeeksi. Lauz, tuo suloinen nimi sointui hänen päässään ja hänen näössään. Demoni, joka oli kauan sitten kuollut. Hän tunsi silmäkulmansa nykivän. Ehkä siitä, ettei hän halunnut ymmärtää näkymäänsä todeksi. Vrowrik yritti vielä herätellä häntä keskusteluun unesta, mutta noita oli niin jähmettynyt paikoilleen, ettei hänestä osannut sanoa oliko hän järkyttynyt vai jonkin moisessa transsissa. "Lauz..." naisen huulien väliltä karkasi huokaus. Hänen silmänsä kimalsivat kuin hän olisi voinut purskahtaa kyyneliin, mutta sitä kylän johtajatar ei tehnyt.

Pedillä istui vaalea hiuksinen mies, sinisine silmineen. Lempeä hymy paistoi tuon kauniin muotoisilta kasvoilta. Hän muistutti enemmän enkeliä kuin demonia. Jopa miehen ääni kuulosti siltä miltä se kuulosti silloin aikoinaan. Noidan käsi nousi hänen suulleen ja toinen tuntui hamuavan takaansa jotain, josta ottaa kiinni. Hänen silmänsä värisivät jonkinlaisesta pelosta ja hän perääntyi hieman tästä näystä aina siihen asti, kunnes hänen ristiselkänsä osui huoneen pöytään. Pöytä heilahti ja jotain tipahti lattialle. Räsähtävä ääni sai Shaelin pehmeät piirteet katoaan, tuon silmät havahtumaan pudotettuun maljakkoon. Se oli särkynyt lattialle ja sitä noita katsoi. Hän tunsi sydämensä huutavan tuskaansa ja pian noita väänsi kasvoilleen tuskaisen ilmeen.
Nainen kohotti kasvonsa ylös, hänen silmänsä leimahtivat. "KUINKA SINÄ KEHTAAT!" Shael huusi yllättäen. Ääni oli kova ja kuului läpi sairastuvan. Yleensä noita ei käynyt miehiin käsiksi, ellei ollut pakko, mutta nyt hänen kätensä teki automaattisesti liikkeen kohti Vrowrikin poskea. Hän yritti läimäistä tuota poskelle, oli mies hänen kuolleen miehensä ulkonäössä tai ei, hän ei antaisi anteeksi. Shael repäisi toisen kauluksesta itseään päin. Hän kohotti uudestaan kättään lyödäkseen uudestaan ja saadakseen loitsut purettua miehen yltä. Hän vihasi sitä! Lauz oli kuollut! Lauzta ei ollut enää!

Huoneeseen ryntäsi hätäisesti hoitajia, jotka näkivät kylän johtajan vihan. Jotain muutakin tuntui loistavan naisen käytöksessä. Kirkkaita, suolaisia vesipisaroita lenteli ilmaa hänen silmiltään, kun hoitajat tarttuivat häneen. "Irti! Minä en anna anteeksi! En anna anteeksi, että hän kaiveli muistojani!" Shael huusi, mutta hoitajat pitivät lujasti kiinni. Ennen johtajatarta ei oltu nähty näin tunteiteisensa viemänä, mutta vanhimmat naiset kyllä tunnistivat miehen ulkonäöstä jotain, josta he kyllä ymmärsivät johtajansa vihan ja surun.
Shael pakotettiin rauhallisesti vetäytymään pois huoneesta, jotta hän ei auheuttaisi enempää tuhoa. Oli kuitenkin varottava, ettei noita käyttäisi magiaansa mieheen. Hänet siirrettiin toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Shael tunsi käsiensä tärisevän, kun hän peitti niillä kasvonsa.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 08 Syys 2016, 18:47

Hänet oltiin tunnistettu, mutta mitään pahaa siitä ei vielä tuntunut käyvän. Tosin Shael näytti epäuskoiselta, ymmärrettäväähän se oli. Naisen käydessä vielä peruuttamaan, tunsi Vrowrik pientä katumusta teoistaan, mutta tämä oli ollut varsin kiehtova kokemus. "Ei hätää." Mies totesi rauhallisesti, yrittäen rauhoitella noitaa, joka tuntui syventyneen kuin transiin. Sen tosin rikkoi sirpaleiksi räsähtävä maljakko, joka naisen tönäisemänä tipahti lattialle.
Vrowrik ei käynyt laskemaan hymyään, kun Shael viimein palasi todellisuuteen, toki tuon jyrisevä ääni sai hänet säpsähtämään.

Mies ei tehnyt mitään sen eteen, että pakenisi noitaa. Hän otti avokämmenen iskun mukisematta poskelleen, sen voima sai velhon pään nytkähtämään rajusti sivulle. Hymy kävi apeaksi, samalla kun Shael tarttui häntä kauluksesta retuttaakseen häntä. Uusi läimäys sai posken pistelemään entisestään, eikä mies vastustellut lainkaan. Antoi vain illuusion hitaasti hiipua pois hänen kasvoiltaan, samalla kun sisään rynni metakan kuulleet hoitajat.
Vrowrik kävi ottamaan käsilläään tukea vuoteesta, kun muu naisväki sai johtajansa hänestä irti. Shael vielä mylvi itkuisena kuinka ei antaisi anteeksi. Hän se sitten osannut ikinä tehdä ystäviä. Harmaa katse jäi seuraamaan, kun Shael vietiin ulos huoneesta.

Yksi hoitajista jäi jälkeen, jotta saattaisi tarkistaa miehen tilan. Tosin nainen ei vaikuttanut kovinkaan ilahtuneelta, mutta aikoi kuitenkin keskittyä työhönsä. "Olen kunnossa." Vrowrik totesi, hivellen punertavaa poskeaan. "Minun kenties on aika lähteä." Velho totesi, käyden viemaan jalkansa vuoteen reunan yli. "Mi- Mutta ette te suinkaan voi..." Hoitaja yritti toppuutella miestä, tarttuen tuota samalla olalta työntääkseen takaisin vuoteeseen. "Ei ei, olen tehnyt täällä tarpeeksi. Minä pärjään kyllä, ei huolta." Vrowrik totesi käyden työntämään hoitajan otteen irti itsestään. Nainen ei oikein tiennyt mitä tehdä, joten tämä kiiruhti ulos huoneesta koleegojensa luokse ilmoittamaan asiasta, johtajattarelle tuskin vielä kannatti asiasta mainita.
Sillä välin Vrowrik kävi tarttumaan vaatteisiinsa, pyrkien pukemaan ne ylleen niin pian mitä kipeältä kyljeltään saattoi.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Syys 2016, 19:30

Hänen tunteensa myllersivät hänen sisällään kuin tulva, joka oli päässyt yli padotun sillan. Shael kuitenkin rauhoitti itsensä lähes sekunneissa. Hänen käsiensä tärinä ja kyyneleensä katosivat. Hän tuntui muuttuneen metalliksi. Kylmäksi ja kiiltäväksi sellaiseksi. Hän nousi ylös penkiltä, johon hänet oli autettu rauhoittumaan. Hän pyyhki kasvojaan. Hän veti syvään henkeä ja suuntasi ulos huoneestaan. Shael avasi oven kuullakseen, että Vrowrik oli tekemässä lähtöä no sellaisella kyljellä. Noita laski katseensa alas lattiaan, hän kyllä oli nähnyt kuinka mies oli antanut loitsun riisutua yltään. Hän lähti äänettömästi Vrowrikin huoneeseen ja avasi oven nähdäkseen, kuinka toinen puki tuskassaan vaatteita. "Olet vai lähdössä?" hän kysyi ryhdikkäänä. Hän pyöräytti silmiään hieman ja käveli suoraan miehen luokse. "Minun pitäisi kirota sinut pitämään loitsusi itsesäsi. Älä luulekaan, että lähdet täältä ilman seurauksia. Varmastikin pidit hauskaa katsellessasi menneisyyttäni? Hmm?" Shael kysyi silmät terävinä. Hän laski kätensä toisen olalle ja lähes pakotti miehen peruuttamaan kohti vuodetta ja istumaan sen laidalle.
"Minä en aijo kieltää asiaa, ettenkö vihaisi sinua juuri tällä hetkellä hyvin paljon. Mitä oletin oikein saavasi tällä pienellä tempullasi?" hän kysyi lujana ja kylmänä. Oliko toisella ollut hauskaakin leikkiä hänen tunteillaan? "Piditkö visiitistäsi täällä? Saitko mitä halusit?" hän jatkoi kyselyään, mutta miehen kysymyksiin hän ei vastannut. Hän suhtautui tähän hyvin negatiivisesti. Toinen ei osannut tehdä hyvää esikuvaansa itsestään. Shael ei sitä paitsi aikonut antaa anteeksi ainakaan hetkeen miehelle, varsinkin miehelle.

"Pysyt täällä vielä tämän päivän, ilman taikuutta", hän sanoi ja koski miehen otsaa. Otsa räjähti siitä kohtaa hohtamaan missä naisen sormet olivat. Hän kirosi miehen. Hän puhui loitsun, jota miehen korvat eivät kyenneet kuulemaan. Sormet vedettiin pois miehen otsalta ja kirous oli valmis. Hän oli asettanut kirouksen, joka esti miehen taikuuden käytön, niin mustan magian kuin muun taikuuteen liittyvän asian. Kirous kestäisi n. kaksi kuukautta ja häviäisi sitten. Siihen asti toinen saisi olla tavallinen ihminen tatuointeineen.
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Keskimmäinen saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron