Sinä sika! || Mori

Saarista suurin ja tiettävästi ainoa, josta löytyy sivistynyttä asutusta. Saarella kohoaakin pienehkö vuori, jonka epäillään olevan uinuva tulivuori. Toivoa saattaa, että tuo myös uinuisi vielä pitkään. Tuliperäisen maan ansiosta saarilla sijaitsee paljon kuumia lähteitä, joissa matkalaiset tykkäävät pistäytyä lämmittelemässä. Lähteet ovat lämpimänä vuodenajasta riippumatta.

Valvoja: Crimson

Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Syys 2016, 19:36

Vrowrik Vresigast

Mikä oiva aurinkoinen syksyinen iltapäivä... alamaailman hirviön kutsumiselle. Ei Vrowrik tietenkään mitään pahaa ollut juonimassa, tämä oli vain tieteellistä tutkimusta ja ei hän mietenkään voisi ymmärtää kuinka tämä loitsu, jonka hän oli vasta löytänyt, toimi jos sitä ei kokeilisi käytännössä. Hän ei ikinä ollut teorian mies, kaikki täytyi kokeilla ja testata. Tietenkin moisen hirviön kutsuminen oli vaarallista, mutta siksi hän olikin saapunut tälle yhdelle Cryptin saarista, joka oli asumaton ja kolmesta saaresta pienin, tai niin hän luuli. Vrowrik oli kaikessa innossaan ja kiireessa kirjoittanut yhden ortaalin pentagrammi riimuista väärin ja tietämättään oli päätynyt kolmesta saaresta isoimmalle.
Paikka minkä mies oli valinnut, näytti varsin autiolta, maa oli tasainen, juuri oivallinen pentagrammien piirtämiseen. Velho ryhtyikin piirtämään maahan ympyrää kepillään, kunhan oli aluksi ottanut lanteilla roikkuvasta laukusta esille kirjan. Sen Vrowrik oli avanut ja asettanut maahan ja kopioi nyt sen sivuilla näkyvää kuviota maahan. Suurinosa sen symboleista oli miehelle varsin tuttu. Pentagrammin ollessa varmin, velho kaivoi laukustaan esille paperikäärön, joka oli tahriintunut osittain punaiseksi. Mies avasi käärön, jonka sisältä löytyi verinen sian sydän. Siitä huhkuva haju oli rautainen ja asteen pilaantunut, mutta se tuskin haittoi, sydän kun sydän. Verinen kimpale asetettiin pentagrammin keskelle. Veren kädestään Vrowrik pyyhki paperiin, jonka sitten rypisti ja sulloi takaisin laukkuunsa.
Hetken katsellen aikaansaannostaan, velho myhäili itsekseen ja kiersi sitten takaisin avonaisen kirjan luokse, jonka poimi käsiinsä. Kirjan teksti silmäiltiin veilä kerran läpi, ennenkuin Vrovrik tarttui kunolla keppinsä kahvaosasta kiinni ja iski kepin kärjen vasten pentagrammin yhtä symbolia ja ryhtyi mutisemaan puoliääneen loitsua, joka oli kirjan sivuille kirjoitettu.

Loitsun myötä miehen iholla olevat tatuoinnit ryhtyivät hohtamaan punaista valoa, joka kuulsi pellavaisen ja ilmavan paidan läpi, paljastaen tatuointien jatkuvat miehen rintakehälle saakka. Tummien lasien takana olevat harmaat silmät ottivat myös punaisen hohteen omakseen ja käänsivät velhon valkuaiset mustiksi.
Kehosta virtaava mustamagia kulki käsivartta pitkin keppiin ja siitä pentägrammiin, joka imi itseensä sen samaisen punaisen hohteen räjähdysmaisesti. Pentagramin keskellä oleva sian sydän, irtautui maasta itsekseen ja kohosi leijuen Vrowrikin silmien korkeudelle. Velhon suupieli värähti hymyyn, kun sydän ryhtyi sykähtelemään omia aikojaan ja valuttamaan verta pentagrammin päälle. Sen syke näytti kiihtyvän ja veri mitä se vuodatti alkoi käydä epäluonnollisen runsaaksi. Punertava lätäkkö alkoi muodostumaan pentägrammin päälle, joka edelleen kuulsi pelottavan punertavaa valoaan veren läpi. Lätäkkö kuitenkin pysähtyi, kun se oli saavuttanut pentagrammin reunat. Muutama loitsun lause myöhemmin, Vrowrik saattoi katselle kuinka veri lähti kohomaan ylöspäin lätäköstä ja kurotteli kohti sydäntä. Se alkoi ottamaan selkeästi jonkinlaista muotoa, joka sulkeutui edelleen sykkivän sydämmen ympärille. Sillä oli neljä sorkkamaista raavasta jalkaa, veren tahrima musta turkki, sen ruumis oli kookas, selkä ylsi samoihin mittoihin mitä Vrowrik oli pitkä ja kärsästä päätelleen otus oli ottanut sydämmestä lähtöisin olevan muodon. Se ei kuitenkaan näyttänyt tavalliselta sialta. Valtavat syöksyhämpaat olivat kuin kaksi isoa seivästä ja silmät kuin kaksi hiilen kekälettä. Vrowrik vei loitsunsa loppuun, joka tuntui uuvuttaneen häntä, mutta ei se mitään. Loitsu oli toiminut! Demonimainen sika seisoi velhon edessä ja tuijotti miestä varsin ilkeän näköisesti. "Um, ahem, joten siis..." Vrowrik yritti pohtia kuinka tarkalleen kontroilla kutsumaansa olentoa, sen näköisenä sika häntä ainakin tuijotti, odotti käskyä. "Liiku." Vrowrik lausui kielellä, joka ihmisten keskuudessa oli nimetty demonien kieleksi, mutta Vrowrikille se oli kieli siinä missä muutkin.
Sika totteli, mutta ei tavalla mitä mies oli odottanut. Se ponnisti kaikilla lihaksillaan liikkeelle ja ryntäsi kohti velhoa, joka ennätti nostaa van kätensä rintakehänsä suojaksi, ennen kuin lensi monta metriä taaksepäin pitkässä kaaressa yllättyneen huudon kera. Hattukin siinä ilmalennossa lensi päästä. Selkä otti miehen vastaan, isku löi ilmat pihalle, eikä Vrowrik voinut muuta kuin jäädä haukkomaan henkeään ja pihisemään maahan, kun hänen kutsumansa peto lähti uuteen ryntäykseen häntä kohti. "Voi... sentään."
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 05 Syys 2016, 20:21

Shael Yraueme

Syysilman vire helli punaisen mustia hiuksia, jotka tuntuivat hehkuvan omaa voimakasta väriään. Noidan saattoi nähdä monen metrin päähän tuuheilla hiuksillaan, mutta tuon goottimaisen musta tyylikin herätti aina kyläläisissä ihastusta ja kunnioitusta. Mustat sulat hivelöivät naisen olkia ja kaulaa. Kauniin oranssit silmät välähtelivät auringon vielä kirkkaassa valossa. Katse oli terävä ja arvokas. Shael piti tavallista kyläkierrostaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan kylän ulkopuolisesta maailmasta, yleensä hänelle tultiin ilmoittamaan tai hän tunsi sen, jos se oli liian lähellä Zurin kylää. Katsokaas kun kylä oli tarkoitettu ainoastaan naisille. Naisille, jotka pakenivat miesten hallitsemaa maailmaa. Tässä kylässä naiset saattoivat halutessaan heittää roolit täysin vastakkain tai tehdä tasa-arvoisuutta miesten kesken. Toisaalta miehiä kylässä ei kylläkään näkynyt kuin muutama hassu ja monet olivat palvelijoina tai orjina taloissa.
Shael huitaisi punartavana hohtavaa hiussuortuvaansa kasvoiltaan pois. Hän puheli siinä kauppiaan kanssa niitä näitä. Tänään muutenkin tuntui rauhalliselta päivältä, mutta toisin noita sai pian todeta. Kuului huutoa ja askelien raskasta painautumista maassa. Vartija ja kaksi sienellä käynyttä naista koriensa kanssa näyttivät kiiruhtavan kylä johtajan luokse. Shael keskeytti puheensa kauppiaan kanssa ja kääntyi hätääntyneen näköisiin naisiin. "Muutaman kilometrin päässä! Näimme hirviön!" toinen naisista sanoi pakokauhun valassa. Noita asetti lempeästi kätensä toisen olalle ja rauhoitteli tuota. "Minkälainen hirviö on kyseessä?" hän kysyi. Toinen nainen, joka oli rauhallisempi vastasi: "Se muistutti sikaa, mutta on valtavampi! Sillä oli hirveät torahampaat ja mustaturkki! Verenlemu haisee jopa kilometrin päähän. Menimme katsomaan mistä haju tuli ja näimme sen". Shael nyökkäsi ymmärtävästi. "Käyn katsomassa asiaa", hän totesi. Vartija katsoi kyläjohtajatarta. Shael pudisti päätään. "On parempi, että rauhoittelet heitä ja pidät huolen, ettei täällä käy mitään. Suojaukseni sentään pitää kaiken pahan poissa", noita sanoi.
"Ah! Näimme myös maassa miehen!" pelokas nainen lisäsi, joka sai pienen vivahteen noidan silmiin. "Jaa", hän totesi ehkä vähän kylmästi. Hetken kuluttua noita olikin jo matkalla.

Toden totta, veren lemun saattoi haistaa kilometrin päästä. Ei ollut vaikeaa jäljittää sellaista, varsinkin kun kuuli ja näki. Puut vavahtelivat ja kuului mylvintää. Shaelin silmät muuttuivat pieniksi viiruiksi. Hän arvioi tilannetta edetessään yhä lähemmäs. Äkisti hän näki sen, sen olennon ja sen tapahtumapaikan jossa kaikki oli saanut alkunsa. Hän näki sivusilmässään hahmon, jolla oli vaaleat hiukset. Mies. Shaelin silmät liikahtivat nopeatsi petoon, joka oli huomioinut hänen läsnäolonsa. Se kaapi sorkillaan maata ja sen sieraimista tuli kuumaa savua. Noita seisoi paikoillaan, silmät tiukasti pedossa.
"Mitä tämä tarkoittaa?", hän kysyi ja vilkaisi mieheen, jonka jälkeen katsahti pentagrammiin. Mies oli varmasti tämän tekijä. Oi että Shael vihasi merkkitaikuutta. Se oli niin turhaa, no turhaa ja turhaa. Asia oli kuitenkin niin, että taikuus ei sinällään ollut sinussa, jos se piti piirtää joihinkin kuvioihin. Shael huokaisi, joka laukaisi pedon halun käydä punapäätä kohti. Noita räväytti hetkessä silmänsä auki, joka loi samaan aikaan räjähtävän tulikehän hänen ympärilleen. Peto pelästyi hieman ja perääntyi. Se empi hetken ennen kuin lähti kohti tulimerta. Shaelin tulimeri katosi äkisti ja noita heilautti kättään ylös, joka sai maan sortumaan pedon alta. Peto menetti hieman tasapainoaan, mutta pyrki eteenpäin. Noita mietti, hänen pitäisi tehdä tästä vain nopeasti loppu. Hän ei kyennyt palauttamaan mustanmagian olentoa takaisin sinne mistä se oli tullutkin. Harvoin niitä pystyi. "Voi sinua raukkaa", hän kuiskasi ja pyörähti heittäen kätensä kohti petoa ja sen juuri avaamaansa kitaa.

Pedon lävisti nopeasti, lähes tuskattomasti terävältä näyttävä, mutta kirkas sekä kuuma, tuli. Sitten siinä se ilmaan oli pysähtynyt ja se tuntui räjähtävän mustaksi aineeksi, jotka muodostivat itsestään palloja. Noita puristi tällöin kätensä vain tiukkaan nyrkkiin ja nuo mustat pallon kerääntyivät yhteen ja katosivat saman tien. Jäljelle jäi ainoastaan lävistetty siansydän, jonka noita tuhosi tulella. Hän ei ollut juurikaan liikkunut paikallaan, mutta kun peto oli hoidettu, hän siirsi katseensa mieheen. Ehkä hieman halveksivaan sävyyn.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Syys 2016, 21:02

Sika päästi kiljuvaa ja kumisevaa ääntä, kun se lähestyi vauhdilla Vrowrikia kohti. Maa tärähteli uhkaavasti ja velhon oli toimittava nopeasti, ettei joutuisi torahampaiden lävistämäksi. Mies kierähti selälleen ja nosti kätensä kohti taivasta ja kähisten lausui loitsun, joka vääristi ilmaa miehen ympärillä luodessaan suojakentän. Sika törmäsi kenttään, joka päästi kumahtavan äänen, kuin myös lasinsäröä muistuttavan rasahduksen. Kenttä ei kauaa kestäisi, se oli liian heikko, hän oli ehdyttänyt manansa sian kutsumiseen. Ähisten velho kampesi itsensä ylös ja pääsi juuri sopivasti jaloilleen, kun hirmu kävi kumauttamaan suojakenttää uudestaan, joka pirstoi sen lopullisesti.
Vrowrik otti jalat alleen, vaikka tiesi, että sorkkajalkaisen demonin kanssa tämä juoksuhippa jäisi varsin lyhyeksi.

Mies yrittikin loitsia satunnaisia elementti taikoja olkansa yli päin sian näköä, mutta tuo vain puisteli mokomat taika pierut pois naamaltaan ja mylvi äkäisesti. Jälleen oli ilmalennon aika, kun peto saavutti Vrowrikin ja sohaisi tätä torahampaallaan, joka kävi uppoamaan miehen kylkeen varsin ikävästi. Kivusta älähtäen velho tunsi kuinka jalat irtautuivat maasta, kun sika nosti hänet ylös ja heivasi ilmaan. Tällä kertaa se oli lihyempi kaari, mutta aikaisempaa korkeampi, joten laskeutuminen oli kovempi. Tömähdys ja kähähdys vain kävi, miehen päästessä maahan pitelemään veristä kylkeään. "Näinkö... sinä minua kiität?" Velho vaikeiroi erikoisella kielellään, nähden kuinka sika pysähtyi kauempana ja kääntyi jälleen häntä kohti. Se ei kuitenkaan hyökännyt uudestaan, aivan kuin se olisi jäänyt jotain tuijottamaan. Henkeään haukkoen Vrowrik käänsi varovasti katseensa sivulleen, uteliaana näkemään mitä peto tuijotti. Musta hahmo seisoi heistä kauempana, ei Vrowrik aivan nähnyt, kipu kun tuntui pistävän näön sumeaksi. Se tuntui leviävän koko kehoon, aivan kuin se poltteli hänen sisuskalujaan. "Tämäkin... vielä?" Vrowrik voihkaisi. Se määrä mitä hän mustaamagiaa oli kehonsa läpi virrannut oli ollut varsin runsas, joten ei tämä tuska sinänsä yllättänyt, varsinkin kun tämän stressaavan tilanteen otti siihen lisäksi.

Haavoittuneen Vrowrikin onneksi, sika lähti vierasta hahmoa päin, joka hetki sitten oli jotain sanonut. Ääni oli kuulostanut naiselliselta. Kivusta irvistellen, velho kääntyi kyljelleen, nähden nyt sen valoshow, joka ilmaantui hänen eteensä. Liekkien kuumuuden saattoi tuntea tänne asti. Vrowrik vain tuijotti vinksalleen valahtaneiden lasiensa alta, suu ihailusta raollaan. Sika yritti parhaansa käydä naisen kimppuun, mutta huonosti tuolle lopulta kävi.
Naista tuijottaessaan, Vrowrik älysi viimein mahdollisen virheen, jonka oli tehnyt saarelle tullessaan. Manasses saarista pienin ei omannut minkäänlaista asutusta, joten mistä tämä nainen oli ilmaantunut? Oliko hän väärällä saarella? Kivun luoma irvistys muuttui nolostuneeksi virneeksi, samalla kun miehen pää retkahti maata vasten. "Voi... V-Voi sentään."
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 05 Syys 2016, 21:37

Miehet. Eivät ajattele aivoillaan vaan lihaksillaan. Noh tällä miehellä ei ollut lihaksia, joten kai tuo sitten ajatteli pentagrammeillaan. Ihminen tuo näytti olevan, mutta ei tavallinen. Ihminen, joka harrasti mustaa magiaa ja mitä musta magia teki, jos sitä ei osannut hallita kunnolla. Kulutti tietysti käyttäjänsä. Mies oli ollut liian heikko hallitsemaan petoa, joten totta kai se oli päässyt irti "isännästään". Noita käveli rauhallisesti kohti miestä. Hän katsoi tuon avattua kylkeä ja laskeutui tuon tasolle kyykkyyn. Punertavat suortuvat heilahtivat hänen sulkaisten olkiensa yli ja heiluvat vapaina ilmassa. Nainen tuijotti miestä. Mieheltä ei päässyt mitään muuta suusta kuin voi sentään. Shael hymähti siihen ja katsoi toisen haavaa. Haava oli syvä, mies kuolisi ajan myötä ilman apua veren hukkaan ja mahdolliseen tulehdukseen. Noita käänsi kasvonsa toisen kasvoihin ja kysyi: "Tahdoitko kuolla?" Sen enempää Shael ei sanonut vaan suoristautui. Hän vihasi miehiä, mutta ymmärsi kuitenkin, etteivät kaikki ansainneet kuolla. Tämäkin mies oli typeryyden esikuva, mutta kai miehet joskus oppivat. Jos oppivat lainkaan.
Shael heilautti kättään ja sai maan tärisemään. Alue, jossa pentagrammi sekä veri lammikko oli, maa sen alta mureni ja kääntyi. Pentagrammi kääntyi ikään kuin maan sisään ja alue näytti taas puhtaalta. Shael ei kaivannut petoja piiriinsä, ne tuppasivat tekemään tuhoa kylässä, eikä noita sitä voinut estää. Sen jälkeen hän kääntyi uudelleen mieheen. Ehkä vastenmielisyys kasvoillaan hän kyykistyi toisen haavan puoleen ja painoi kätensä vasten haavaa. Tietenkään hän ei tehnyt sitä siitä hellimistä päästä, juurikin miesvihansa takia. Shaelin käsi kuitenkin painoi haavaa ja alkoi hohtamaan. Sanotaanko nyt, että noita suoritti ensiavun miehen haavalla, jotta tuo ei kuolisi aivan heti. Pitihän noidan päästä läksyttämään pojalle kenen mailla pelleiltiin.

Kun haava ei enää vuotanut saattoi nainen pestä kätensä verestä luomallaan vedellä. Hän putsasi samalla myös miehen veren haavan päältä ja vaatteista. Vesipallo liikkui kevyesti miehen vaatteisiin, kastellen ne, mutta imeytyen nopeasti pois. Vesi jätti vaatteet sekä ihon kuivaksi sekä puhtaaksi. Sitten vesi katosi maahan, kun Shael niin ohjasi. Hän huokaisi turhautuneen oloisena. Miten hän muka kuljettaisi miehen kylään, toki hän voisi käydä hakea vartijat ja paarit. Shael murahti ja polkaisi maata, joka sai miehen alla olevan maa-alueen liikeelle. Se oli juuri miehen kokoinen ja nousi ilmaan, kantaen miestä. Shael lähti sitten sen enempää sanomatta kuljettamaan pentagrammisankaria kyläänsä.
Kylässä mies sai monia katseita. Kerta kylä kuitenkin tiesi eräästä toisesta miehestä, jota oli kuljetettu samalla tavalla, mutta toisaalta enemmän kahleissa kuin vapaana. Shael vei miehen sairastuvan eteen ja antoi maan yhtyä sairastuvan rappusten edessä olevan maan kanssa. "Uusi hoidokki! Katsokaa, että hän sellaisessa kunnossa, että voi puhua", Shael totesi.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 05 Syys 2016, 22:09

Vrowrik puristi silmänsä kiinni, yrittäen keskittyä hengittämiseen. Jokainen hengenveto kuitenkin tuntui tuhansilta tikareilta kyljessä, kuin rintahekässäkin. Hän olisi manannut itseltään tajun pois, jos olisi siihen ollut kykenevä tällä hetkellä. Niin hän yleensä teki, kun mustamagia kolautti hänen mielenterveyttään ja tuotti tätä aavemaista tuskaa. Mutta toki ei tajunnan menetys tällä hetkellä ollut se viisain ajatus muutenkaan, kyljessä oleva haava valutti verta ja muutamissa tunnteissa hän kyllä menettäisi tajuntansa pysyvästi.
Velho raotti silmiään, kuullessaan naisen kysymyksen. Tuo oli astellut aivan hänen vierelleen, eikä näyttänyt kovin ilahtuneelta. Ei sinänsä yllättävää, mustamagia kun ei ollut se ihailtui magian ala, mutta se mikä oli yllättävää oli se ettei nainen vain poistunut paikalta. "Se... ei ollut a-ajatukseni, mutta... varsin validi... vaihtoehto." Vrowrik vastasi kankeasti toisen kysymykseen, irvistäen lopuksi. Puhuminenkin otti koville, onneksi nainen ei sen enepiä kysellyt, eikä oikeastaan sanonut. Täydessä hiljaisuudessa tuo ryhtyi häntä auttamaan. Vrowrik oli yllättynyt eleestä, mutta ei todellakaan valittanut, yritti vain sinnitellä kipunsa keskellä.

Nainen oli mitä ilmeisimmin noita, olihan se huomattu aiemmilla tulitempuilla ja lisää taikuutta oli luvassa, kun maa miehen alla ryhtyi liikkumaan. Hiljaa kivusta vaikertaen Vrowrik lähti maan kannattelemana liukumaan naisen rinnalla, tietämättä lainkaan minne oli matkalla. Mies lipui ohi aiemmin pudottamansa hattunsa, jonka tämä nappasi kiireesti mukaansa. Keppi harmillisesti jäi lojumaan kauemmaksi sinne missä hän oli saanut sian torahampaasta kylkeensä. Vrowrik ei kyennyt huomauttamaan asiaa naiselle, ehkä hän hakisi sen itse myöhemmin?

Maisemat kävivät muuttumaan avarasta maastosta kyläksi, se vahvisti virheen jonka Vrowrik oli tosiaan tehnyt. Ehkä tämän takia nainen ei näyttänyt niin tyytyväiseltä? Jos hän tästä selviäisi, hän kyllä selittäisi ja pahoittelisi virhettään.
Mies pisti myös merkille millaisia katseita sai osakseen. Osa oli pelokkaita, kun taas osa epävarmoja, oliko yksi nainen mulkoillut häntä yhtä pahasti kuin tämä noita? Oli miten oli, he pääsivät sairastuvan luokse. Nainen kävi ohjaamaan ulos astuneita parantajia. Vrowrik ei voinut muuta kuin katsella ja vaikertaa, kun hänet autettiin sisälle.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Syys 2016, 11:13

Ulinaa ja hampaiden yhteen puremista. Shael kulki perässä, katsoi vain, että minne mies vietiin. Olisi helpompaa läksyttää tätä kun tietäisi minne tuo oli viety. Hoitajat asettelivat miehen aluksi sinne minne kaikki potilaat asetettiin. Ensiapupöydäksi sitä taidettiin kutsu, nerta se oli kova ja lakanalla vuorattu. Mitään sen enempää ihmettelemättä hoitajat kävivät poistamaan miehen paidan tuon yltä. Olisi helpompaa sitoa ja hoitaa haavat. Shael kohotti hieman kulmiaan katsataen miehen tatuointeja tuon keholla. Mustaamagiaa. Noita hymähti ja poistui huoneesta. Hän jätti miehen hoitajien huomaan. Hänen täytyi itse hoitaa asiointinsa ja muutama paperityö pois alta. Siinä samalla hän kykenisi harkitsemaan mitä miehelle pitäisi sanoa. Tuntuu siltä kuin mies olisi vasta-alkaja taikuuden kanssa. Toisaalta noidalla oli jo ikää. Hänelle kaikki olisivat vasta-alkajia.
Shael nojautui työtuoliinsa ja laski sulkakynänsä sen pidikkeelle. Hän sulki silmänsä ja muisteli pentagramnia, jonka oli nähnyt. Hän otti yhden tyhjän paperin ja piirsi ympyrän. Hetken päästä hän laski sen, nousi ylös ja kaivoi kirjahyllyistä yhden kirjan. Hän avasi sen ja selasi sivuja. Pian hän tarttui uudestaan kynään ja jatkoi ympyränsä viimeistelyä. Hän katsoi loputulostaan. "Hmph..." hän hymähti ja nousi ylös. Paperin hän rullasi ja otti mukaansa.

Noita kulki kylän läpi sairastuvalle ja asteli sen puisilla käytävillä ihmeellisen hiljaa, vaikka koroilla kävelikin. Hän tarttui tietyn oven kahvaan ja työnsi oven auki. "Aika selittää", nainen avasi suunsa ja ääni tuntui vaativalta sekä kylmältä. "Tiedätkö, että vaaransit monien henkiä pienellä leikilläsi, vai oliko se kenties suunniteltua?" Shael kysyi ja asteli suoraan pedille seisten sitten sen vierellä kädet lantiollaan. Hän avasi paperinsa ja esitti sitä miehelle. "Tiedät varmaan, että mustalla magialla ei leikitä?" hän kysyi hivellen piirtämäänsä pentagrammia. Shael tiesi mustasta magiasta, hän luki sitä, mutta ei niinkään käyttänyt. Nainen naputteli etusormellaan pentagrammia. Hän tarkkaili miestä, kuunteli tuota. Hiljaisuus oli oainostava hänen yllään, hänen katseensa oli julma ja heltymätön.
Noita rullasi paperin ja poltti sen nopeasti käsissään. Hänen tekisi mieli kysyä lisää, ehkä vähän pilkkaavia kysymyksiä, mutta hän piti suunsa ja piti ryhtinsä. Hän ei alentuisi haukkumaan, ellei hänellä olisi kunnon syytä.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Syys 2016, 11:56

Hän ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut jonkun muun kuin itsensä parantamana. Se tuntui kivuliaammalta mitä tavallista, mutta kenties se johtui enemmin siitä ettei hän voinut keskittyä muuhun kuin itse kipuun. Vrowrik miltei hiveli tajuttomuuden rajaa, mutta sisuskaluja poltteleva tuska ei tuntunut antavan hänelle sitä täyttymystä.
Operaatio tuntui kestävän ikuisuuden, mutta lopulta miehen kylki oli parannettu hyvä kuntoiseen tilaan, mutta vuodepotilaaksi hän vielä jäisi. Kylki oli sidottu varmuuden vuoksi, jos haava avautuisi uudelleen.

Vrowrik oli jätetty yksin lepäämään sairastuvan huoneeseen, puhdas yöasu päällään. Miehen omat vaatteet oli viikattu tuolille vuoteen vierelle. Olo oli paljon parempi, mustanmagian aiheuttama tuskakin oli laantunut, mutta turha liikkuminen kyllä pistäisi kylkeä kipeästi. Ei hän voinut muuta kuin maata aloillaan peiton alla ja tuijotella kattoa. Ehkä hänen pitäisi kunnolla levätä niin kuin parantaja oli neuvonut?
Velho sulki silmänsä unen toivossa, vaikka inhosikin nukkumista yli kaiken, painajaiset kun olivat hyvin yleinen oire mustallamagialla leikkiessä. Uhrauksia oli kuitenkin tehtävä, pikku painajaiset olivat kyllä sen arvoisia.

Ehkä hän oli vaipunut uneen ja näki nyt painajaista sisään naisesta joka oli häntä auttanut, joka nyt myrskysi sinään huoneeseen? Mutta kyllä Vrowrik osasi tämän erottaa todeksi. Harmaa katse oli rävähtänyt auki ja tuijotti nyt punahiuksista noitaa, joka vaati häneltä selitystä. "No siis... tuota..." Velho yritti selittä virnistäen hermostuneena, samalla kun nainen veti esiin paperin, johon oli piirtänyt sen samaisen pentagrammin mitä hän oli käyttänyt ja huomautti vielä kuinka mustallamagialla ei leikitty. "Ahm... anteeksi." Mies pahoitteli. "Tein laskelmointi virheen tänne saapuessani, luulin olevani näistä kolmesta saaresta pienimmällä. Minun ei ollut tarkoitus saattaa ketään ulkopuolista vaaraan." Vrowrik selitti. "Pahoittelen virhettäni, mutta en suinkaan leiki mustallamagialla, se oli täysin tutkimus mielessä luotu loitsu." Velho selitti.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Syys 2016, 14:26

No siis... Olivat miehen ensimmäiset sanat, kun hän aloitti selityksensä. Noita tuijotti, tuijotti lähes sisään toisen harmaisiin silmiin. Niissä näki sen halveksunnan ja sen vihan. Vihan, joka kumpusi syvältä menneisyydestä asti. Toinen oli kuulema tehnyt laskelmointi virheen. Huolimaton! Ei tiennyt minne toi pentagramminsa tai miten paljon omasi voimavarojaan. Ei ollut aikomusta saattaa ketään vaaraan. No parempi olisi ollut! Shael siristi pienesti silmiään ja hymähti. "Vaaransit kuitenkin henkiä, vaikei sattunutkaan mitään. Varokin, ettei pienillä kokeiluillasi tapahdu joukkotuhoa", Shael sanoi jyrkästi. Hän vihasi huolimattomia miehiä, eivät tienneet mitä tekivät! Uteliaisuus oli sallittua, kunhan se ei ylittänyt tiettyjä rajoja.
Mies myös selitti, ettei kyse ollut leikkimisestö vaan silkasta tutkimusmielisestä loitsusta. Shael teki äänellään ärtyneen ääneen. 'Tch'. "Pidä tutkimus mielessä olevat loitsusi lukituissa tiloissa", Shael sanoi. Hän ei välittänyt oliko mies itse sisätiloissa ja kuolisi siinä samalla, mutta mustan magian tutkiminen oli hieman liian aikaista tälle miehelle. Noita huokaisi lopulta. Tämä ikuinen otsan rypistely sai hänet vain ärtyneemmäksi enemmän. Hän hieroi otsaansa hetken ja jatkoi: "Saat luvan tutkia nustaa magiasi seuravan kerran muualla. Olkoon tämä pelkkä varoitus, mutta voin vannoa, että jtso näen sinut vielä tässä lähelle tutkimassa taikoja, en käy yhtä lempeästi sinua auttamaan", hän totesi.

Näillä näkymin Shael saattoi jättää miehen lepäämään tai mitä ikinä tuo tekisikään. Tosin hänen piti varmistaa talossa olevien turvallisuus sil varalta jos mies päättäisi yhtäkkiä lähteä leikkimään mustalla magialla. Noita lähti ottamaan askelia kohti ovea, mutta pysähtyi. Hän kaivoi vyöltään jotain ja heitti sen miehen viereen. "Sytytä se ja pidä tulessa niin kauan kuin nukut", hän ohjeisti ja katosi ovesta.
Oliko hän pehmentynyt? Ehkä. Hän tunsi tiettyä ärtymystä ja vihaa, mutta ei enää niin jyrkästi kuin ennen, miehiä kohtaan siis. Se mitä hän oli heittänyt miehelle oli ollut kynttilä. Hänen yksierikoinen tavaramerkkinsä. Kynttilä, joka piti pahat unet poissa ja antoi sinulle rentouttavat unet. Niitä hän piti aina mukanaan, jos eräs halukas tahtoi niitä tulla hakemaan. Shael päätti myös, että olisi parempi saada mies vain nopeasti oiis kylästä tai hän saattaisi tuntea itsensä menettävän muotoaan. Niin ylpeä hän oli.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Syys 2016, 15:00

Hyvin tiukka ja määräilevä, suorastaan tulinen... se kyllä selitti tuli taijat. Mutta omalla tavallaan varsin hurmaava naishenkilö, näin Vrowrikin mielestä, joka nyt kuunteli hiljaisena saarnaa jonka sai osakseen. Hän ei ollut sellaista sorttia joka otti nokkiinsa, kun häntä moitittiin, kaikilla oli syynsä äyskiä joskus. Miehestä kuitenkin tuntui ettei kyläläisten vaarantaminen ollut ainoa syy miksi nainen niin tulisesti häntä moitti, jotain tuossa oli takana ja sekös uteliasta velhoa kiehtoi. Hän halusi tietää kaikesta kaiken ja naiset olivat se yksi maailman mysteerisimmistä asioista.

Noita soi miehelle varoituksen sanan, jos sama tulisi toistumaan uudestaan. "Kuinka huomaavaista, kiitos." Vrowrik kiitti hymyn kera, lause ei ollut sarkastinen se oli oikea kiitos. "Niin ja kiitos vielä avustasi, olisin varmasti kohdannut sen ikävän vaihtoehdon ilman teitä, joka loitsuni olisi tuottanut."
Noita oli aikeissa poistua huoneesta saatuaan saarnansa päätökseen, mutta pysähtyi oven luona ja päätti kaivaa vyöltänsä jotain. Vrowrik ei ennättänyt kunnolla reagoida, joten kyntilä tipahti pään vierelle tyynylle, kun miehen ottama koppi siitä lipesi. "Ah... Tule toki käymään uudestaan, tapaan harvoin muita magian osaajia." Velho totesi vielä kiireesti. "Mikä on nim-" Ei hän kuitenkaan ennättänyt kysyä naisen nimeä.
Katse kääntyi kynttilään, jonka mies poimi käteensä. Varsin tavallisen näköinen, mutta sen vahaa kun haistoi oli sen tarina aivan eri. Varsin miellyttävä tuoksu oikeastaan. Vrowrik hymähti ja kävi kurkottamaan kohti pientä pöytää vuoteen vieressä, jolle laski kynttilän. Hiljainen loitsun sana kävi ja yksi miehen sormenpäistä syttyi kuin tulitikun kärki, jolla hän sytytti kynttilän. Se alkoi tuottamaan sitä samaista hajua, mutta voimakkaammin. Hetken velho katseli erikoista kynttilää, eikä edes huomannut sulkevansa silmänsä ja nukahtavan rauhalliseen uneen.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Syys 2016, 16:35

Illan saapuessa Zurin kylään, alkoi sen toiminta myös hidastumaan. Ulkolamppuja sytyteltiin ja pieni iltatori asetti tarvikkeitaan aloillen. Olihan se sadonkorjuun aikaa, joten myynnissä oli jos minkälaista asiaa. Niin ruokaa kuin tarvikeitakin. Jokainen oli nauttinut lämmöstä ja auringosta niin paljon kuin sitä oli saatavilla. Eikä siinä mitään, lämminhän oli edelleen. Ilta osoittautui ehkä lämpimämmäksi kuin oltiin arveltu ja sitähän mustissa istuva noita manasi. Hän oli eräässä kuppilassa terassilla juomassa kupposen teetä ennen kuin painuisi kotiinsa viettämään iltaa. Hänen ajatuksensa lensivät teekupista aina siihen tämän päiväiseen velhoon. Mies saattoi vieläkin olla nukkumassa sairastuvalla, mutta tuo ei nousisi ainakaan kovin nopeasti sängystä, ainakaan vielä. Shael mietti, hän toki voisi käydä sanomassa vielä pari sanaa miehelle, joka ei tehnyt häneen kovin suurta ja hienoa ensivaikutelmaa. Toisaalta tuolla kyllä oli käytöstapoja, mutta ei aivoja niiden käyttöön. Oli hänkin ollut hieman törkeä siinä, ettei esitellyt itseään ja laukannut nopeasti pois paikalta.
Noita hämmenteli teetään ja veti sen yhdellä kulauksella loppujen lopuksi alas. Hän nousi jätti tipin ja lähti kohti kotiaan. Matkalla kyllä oli sairastupa ja hän tiesi yhden ikkuinoista kuuluvan sille miehelle. Ehkä hän varmistaisi, että kaikki olisi hyvin. Siis hoitajakunnalla, ei sillä miehellä tietenkään. Hän lähti siitä sitten pitempään tuumimatta kävelemään kohti sairastupaa ja tervehti hoitajia. Kysyi oliko tuntematon potilas käyttäytynyt hyvin. Hoitajat sanoivat, että kaikki oli hyvin, mieskin oli kuulema käyttäytynyt hyvin tai no siis mitä tuo kykeni nukkumiseltaan. Shael kävi vilkaisemassa, siristelemässä toista oven raosta. Kynttilän loimu näkyi huoneessa ja kuului vain hiljaista tuhinaa. Hän ei halunnut häiritä toista itsensä tähden. Hän ei ikinä pääsisi siitä tilasta pois, jos ei antaisi itselleen hetken rauhaa.

Noita nyökkäsi hoitajille. Hän totesi tulevansa aamulla kertomaan miehelle ohjeet, miten päästä mantereelle takaisin, ilman taikuutta. Sitten vain hoitajat voisivat tehdä työnsä rauhassa ja mies pääsisi pois. "Jos hän koskaan joutuu orjakauppiaan käsiin, minä voisin ottaa hänestä palvelijan", toinen hoitajista vitsaili. Shael pyöräytti silmiään ja nopeasti luisui vain pois tästä keskustelusta. Hän toivoitti hyvää yötä lähtien kohti kotiaan.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Syys 2016, 17:08

Tuhina oli käynyt kuorsaamiseksi, jolla ei tuntunut olevan loppua. Yhden hoitajista oli lopulta pakko herätellä mies, jotta tuon tila saataisiin kunnolla tarkastettua. Hoitaja oli myös tuonut potilaalle aamiaista, jonka asetti odottamaan tarkastuksen ajaksi pienelle pöydälle.
Mies oli tovin unenpöpperössä, mutta hiljakseen tämä sai huomata kuinka levänneeltä olo tuntui, eikä painajaisista ollut mitään muistia. Kummastunut katse kääntyi pöydälle, jolla kyntilä oli palanut sammuksiin. Kuinka kiehtovaa.
"Kykenetkö istumaan?" Velho havahtui hoitajan kysymykseen. Vilkaisten naista Vrowrik hymähti ja yritti nyt varovasti työntää itsensä istualteen vuoteelle. Pinesti liike teki kipeää ja sai miehen irvistämään, mutta kykeni kyllä istumaan sen suurempia tuskia.

Siteet riisuttiin haavan päältä ja se tarkistettiin. Hoitajan diagnoosi oli, että kylki oli parempaan päin, mutta sitä kannatti vielä suojata siteillä päivän jos toisenkin. Vuodelepoa Vrowrik vielä vaati vähintään tämän päinvän varmuuden vuoksi. "Rouva Yraueme aikoi tulla käymään ja infota sinua kuinka pääset takaisin mantereelle." Hoitaja ilmoitti, sitoessaan sidettä kyljen suojaksi. "Rauva Yraueme? Siis se loitsutar, joka minua eilen auttoi?" Mies kysyi ja sai nyökkäyksen vastaukseksi. "Odotan innolla hänen visiittiään." Velho totesi hymyillen.
Paidan mies kykeni pukemaan itse ylleen. Hoitaja kun neuvoi, että pienet liikkeet olivat kyljelle hyväksi, vaikka sa kipeää tekisi. Ei ollut hyvä, jos mies alkaisi aristamaan kylkeään, siitä parantuminen kestäisi kauemmin. "Kiitos, olette hoitaneet minua hyvin." Velho kiitti ystävällisen hymyn kera, ennen kuin nainen poistui huoneesta. Vrowrik saattoi kääntyä aamiaisensa puoleen, joka koostui ravitsevasta puurosta, marjoista ja lasillisesta maitoa.

//Voi sentään Shael :DD //
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Syys 2016, 19:35

Shael oli noussut aikaisin ja oli suunnannut askeleensa sairastupaa kohti. Ensin hänen oli selvitettävä mikä oli miehen tila. Hän halusitoisem nopeasti pois. Tietysti hän voisi pyytää hoitajia parantamaan miehen kokonaan kuntoon. Noita tarttui sairastuvan oven kahvaan ja avasi oven. Moni silmäpari kääntyi, mutta siirtyi takaisin omiin askareisiin. Kylän johtajattaren näki muutenkin melko usein sairastuvalla. Hän kuulema toi haavoittuneina miehiä sairastuvalla niin monesti, että tämä oli niin normaali näkyä. Ei sitä uskoisi naisesta, joka vihasi miehiä toi niitä myös tänne sairastuvalle. Shael tosin puolusteli tekemisiään sillä, että ei tahtnut ruumiita kylänsä ympärille saatika puoli kuolleita miehiä raahautumaan kylän porteille. Siihenkös vain nyökyteltiin ja yhdyttiin mielipiteeseen.
"Kuinkas se velho?" hän kysyi, antaen äänestään kuulua se piittamattomuus miehestä. Hoitajat kertoivat miehen nauttivan aamiaista tällä hetkellä eli tuo oli hereillä ja valmis puhumaan. Kerta mies istuakin pystyi, kykenisi tuo puhumaankin. Shael nyökkäsi ja suuntasi askeleensa potilaan ovelle. Tällä kertaa hän pysähtyi ovelle, veti syvään henkeä, keräsi itsensä ja koputti oveen. Hän avasi oven ja nosti oranssin, välkähtelevän katseensa mieheen. Aamuisessa valossa hän saattoi nähdä miehen vaaleat hiukset, tuon kapeat kasvot sekä kasvoja koristelevan parran. Miehessä ei näkynyt mitään outoa paitsi se, että tuon tatuointi paistoi valkean paidan alta, joka huokui mustaa magiaa. "Hyvää huomenta", hän toivotti neutraalilla äänellään. Shael käveli pienten korkojen kalahdellessa vasten puulattiaa miehen viereen. Shael ei antanut enää niitä halveksuvia katseita toiselle saatika vihaisia. "Olen pahoillani eilisestä tunne ryöpystäni. Käyttäydyin hätäisesti, mutta ymmärrät varmasti syyt siihen. Olen Shael Yraueme", noita esitteli itsensä viimein miehelle.

"Haluan, että poistut kylästä heti parannuttuasi, ilman taikuutta", hän vaati heti ensikättelyssä. Vaatimus ei ollut jyrkkä eikä mitenkään tunteita kuohauttava. Se oli pikemminkin kehotus tai lempeä käsky neutraalilla vivahteella. Noita katseli hetken miestä. "Haluan sinun poistuvan ilman taikuutta siksi, että oletan nyt ensivaikutelmalla, että saatat tehdä uuden virheen. Toki voit teleportata halutessasi laivasta, kunhan et teleporttaa itseäsi tänne", hän totesi ja kävi hakemassa loppujen lopuksi tuolin, jolle istui ryhdikkäänä.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Syys 2016, 20:38

Puuro maistui miehelle oikein mainiosti, ei hän ollut syönyt kuin viimeksi eilen iltapäivästä. Miehen ruokailuhetki sai pian odotetun vieraan, joka jopa koputti oveen ennen kuin astui sisään. Harmaa katse kohosi naiseen, joka toivotti huomenta. "Hyvää huomenta." Vrowrik toivotti hymyn kera, laskien lusikan odottamaan hetkeksi lautaselle.
Nainen yllättäen kävi pahoittelemaan eilistä käytöstään, ei mies sitä ollut odottanut eilisen ensivaikutelman johdosta. Velhon tarkka katse kuitenkin näki sen samaisen tulisuuden, joka noiden oransien silmien takana tuikki, nainen oli nyt vain hillitympi. Se teki tuosta entistä arvokaamman oloisen ja sitäkin kiehtovamman.

"Hauska tutustua rouva Yraueme. Vrowrik Vresigast, mutta kutsu vain Vrowrikiksi." Mies esittäytyi takaisin kohteliaan nyökkäyksen kera. Shaelin esittäytyminen antoi pientä toivoa mahdollisesta juttutuokiosta, mutta tuo kävi suoraan asian ytimeen ja kertoi haluavan miehen poistuvan saarelta niin pian kuin mahdollista. Se sai velhon ilmeen hieman apeaksi.
Matkustaminen kuulemma täytyi tehdä ilman magiaa tai ainakin saarelta käsin, laivalta hän sai loihtia itsensä pois jos niin halusi. "Voi olen pahoillani, että pieni virheeni on saattanut teidät siihen uskomukseen, että teen virheitä useasti. Se ei ole tapaistani, mutta toki kunnioitan pyyntöänne kaiken tämän vaivan jälkeen mitä olen aiheuttanut... Tosin portaalini ei toimi laivalla, se kun liikkuu, mutta pääsen kyllä kotiin kunhan pääsen mantereelle. Sääli kyllä, että haluatte minusta eroon niin kipeästi." Vrowrik selitti. "Tuota, oletteko kenties tämän kylän johtokuntaa tai vastaavaa, kun tällä tavoin huolehditte kyläläisten turvallisuudesta?" Velho uteli.
Janni
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 06 Syys 2016, 21:26

Vrowrikiksi esittäytyi mies. Sillä nimellä tuo siis kulki. Vrowrik näytti menevän nopeasti iloisesta apeaksi. Jotenkin huvittavaa katsella miehen innostuneen ilmeen katoavan. Ei sillä, etteikö Shael olisi sadistinen henkilö. Hän voisi olla jos tahtoisi. Mies pahoitteli tekemisiään vielä aamupuuronkin äärellä. Shael kyllä kuunteli ryhdikkäänä arvoaan unohtamatta. Toisen sanoessa, ettei kyennyt liikkuvassa asiassa itseään taikomaan minnekään sai noidan vain tuhahtamaan. Ne olivat miehen ongelmia eivät hänen. sitten Vrowrik kävi kysymään ehkä hieman arasti oliko hän jonkin sortin kylän johtokuntaan kuuluva henkilö. Shael ei mitenkään tehnyt mitään eleitä, joilla hän olisi voinut eheyttää sitä kuvaa, että todellakin oli jotain korkea-arvoisempaa kuin tämä mies tässä. Hän ei vajonnut sellaiseen yltiöpäiseen rehentelyyn. Hän vain katsoi rauhallisesti Vrowrikia silmiin ja nojautui hieman tuon puoleen. "Aivan poikaseni. Olen itse kylän johtaja ja olet astunut sellaiselle maalle, jolla miehiä ei nähdä astelevan", hän lausui lähes kuiskien, mystisesti. Pitkien ripsiensa alta katsoen hän vetäytyi kauemmaksi miehestä. Hän silmäili hetken toisen reaktiota ja kohensi sitten istumisasentoaan.
"Jos haluat tietää missä olet, olet Zurin mailla", Shael totesi ristien jalkansa istuessaan. Hän ei lähtenyt sen enempää kyselemään, hän vastasi kun häneltä kysyttiin, mutta sen enempää hän ei kertonutkaan. Häntä ei jotenkin vain innostanut keskustella taikuudella leikkivällä. Jotenkin se, että taikuutta tutkittiin tuntui väärältä. Sana tutkimus vain ei mahtunut magian kanssa samaan laatikkoon.

Noita käänsi hetkeksi päänsä katsellakseen miehen varustusta, joka oli viikattu nätisti tuolille. Tuon repaleinen paita pilkisti kasasta, se pitäisi paikata tai sitten vain korvata uudella. Shael käänsi uudestaan päänsä mieheen.
Mori
 

Re: Sinä sika! || Mori

ViestiKirjoittaja Janni » 06 Syys 2016, 21:41

Poikaseni? Ei nainen näyttänyt häntä vanhemmalta. Haltia kenties tai jokin muu pitkäikäinen taruolento? Uuh, kenties lohikäärme? Vrowrik miltei innostui ajatuksissaan, mutta ei antanut mielensä laukata liikaa, oli keskityttävä Shaelin sanoihin, jotka kävivät mitä erikoisimmiksi.
Vai ei miehiä näillä main paljoa astellut, se selitti sen miksi lähes kaikki kyläläiset mitä hän oli nähnyt olivat naisia. Zuri oli tuttu nimi ja yhdellä Manasses saarillahan kyseinen kylä sijaitsi, joten se ei yllättänyt. Hän oli kuullut jotain huhuja kylästä, joka koostui enimmäkseen naisista. Puolueettomien kylien asiat kun eivät niin hyvin kantaneet ihmisten korviin.

"Kiehtovaa. Miksi? Ovatko olosuhteet täällä huonot miehille? Vai kenties sukupuutto?" Vrowrik innostui pohtimaan teorioita ja syitä sille, miksi kylä ei miehiä oamannut. Sormetkin jättivät lusikan sikseen ja kävivät sukimaan partaa pohtivasti. "Hmm... Tekeekö se minusta harvinaisuuden? Mutta haluatte minusta eroon, joten jotain ikävää se varmaan on? ...Kiehtovaa." Ei velhosta ottanut enää selvää puhuiko tämä Shaelille vai itsekseen.
Janni
 

Seuraava

Paluu Keskimmäinen saari

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron